Laulukirjan uudistamisesta

Keskustelua lauluista, runoista, kirjoista, sekä kuvia ja kuvakeskusteluja

Re: Lainattua: Pimeyden ja valkeuden henkivallat

ViestiKirjoittaja kieronymos » 15 Tammi 2009, 11:46

saaraleena kirjoitti:
nuusku kirjoitti:artikkelin, joka näyttää olevan aihepiiriltään melko ajankohtainen

Missä mielessä artikkeli on "ajankohtainen"? Ainakin laulukirjauudistus on melko kaukainen asia. Vai olikohan teillä juuri äskettäinkin sellainen? Esiintyikö senkin suhteen arvostelevaa mieltä?


Laulukirjauudistushan on parhaillaan menossa ja ainakin tällä palstalla on esiintynyt sitä kohtaan arvostelevaa mieltä.
Mustanaamio on kova koville.
kieronymos
tutustunut
 
Viestit: 32
Liittynyt: 10 Helmi 2007, 17:09

????

ViestiKirjoittaja mutsi » 15 Tammi 2009, 13:03

Siis tällä palstalla arvostelevaa mieltä meneillään olevaa laulukirjauudistusta kohtaan???

Milloin, missä?
Avatar
mutsi
Valvoja
 
Viestit: 303
Liittynyt: 23 Huhti 2005, 22:38
Paikkakunta: Hailuoto

Re: ????

ViestiKirjoittaja saaraleena » 15 Tammi 2009, 15:52

mutsi kirjoitti:Siis tällä palstalla arvostelevaa mieltä meneillään olevaa laulukirjauudistusta kohtaan???

Milloin, missä?

Tosiaan! Nyt minäkin muistan: Areiopagilla ketjussa "Laulamisesta". 70-luvulla monista siinä esiintyvistä mielipiteistä olisi "hoitokokous heilahtanut" (kuten Jemima sanoisi).
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

J. E. Pietiläinen: Armosta langenneille

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Helmi 2011, 11:17

Armosta langenneille


Oheinen kirjoitus on otettu J. E. Pietiläisen julkaisemasta, Oulussa 1898 painetusta laulukirjasta. »Valittu kokoelma Hengellisiä lauluja Jumalan lapsille elämän tiellä. Kirjoitus näyttää nimikirjaimista päättäen olevan julkaisijan omaa käsialaa.

Koska tällä etsikon ajalla on suuri joukko niitä sieluja, jotka ovat olleet nauttimassa Jumalan armoa, mutta ovat synnin petoksen kautta langenneet pois armosta, ja painuneet epäuskon ja mahdottomuuden alle, niin tahdon tässä muutamalla sanalla huomauttaa niitä, jos tämä vähä kirjanen sattuis senlaisten käsiin, jotka ovat armossa olleet, ja sitten pois langenneet. Ja kaikesta sydämestäni rukoilen Jumalaa taivaallista Isää, poikansa Jeesuksen nimeen, että Hän suuresta armostansa antaisi sen Hänen rakkaan sydämensä tahdon jälkeen kirkastetun olla. Ja että kaikki armosta langenneet vielä kerran tuhlaajapojan tavalla tulisivat Isän huoneeseen, jossa vielä on runsas pito kaikille nälkäisille, jotka sitä turhaan etsivät vieraalta maalta.

Ne keinot, joilla sielun vihollinen, perkele koettaa langettaa armoitettuja sieluja, oat lukemattomat erilaiset. Muutamia se panee katsomaan omaa sydäntänsä ja sieltä etsimään sitä, jota siellä kuitenkaan ei ole. Toisia se panee taas katselemaan toisten vikoja, ja kun se niitä on kyllin peilauttanut, niin sen alla on se salaisesti saanut kylvää penseyden ja kaiken haluttomuuden kristittyin kanssakäymisen, ja niin ulos armosta. Muutamille on taas rietas kirkastanut synnin luvalliseksi ja niin tavoin tunnon sokeuteen. Sekä muutamissa sytyttää niin väkevät synnin himot ja halut, että ei kykene niitä voittamaan, ja koska synti on tullut jäsenillä täytetyksi, niin kyllä sitte on sama rietas valmis mahdottomuutta saarnaamaan senlaiselle, joka syntiä tekee. Ja vielä monella muulla keinolla se saattaa kietoa yhden, armoitetun sielun, ja vieroittaa pois Jumalan armosta. Sen tähden nyt sinä langennut sielu, joka olet näin tahi jollain muulla tavalla tullut pois Jumalan armosta, niin tule nyt vielä kerta lähelle sitä iankaikkista rakastajaa Herraa Jeesusta, joka niin sinun kuin myös kaikkien langenneiden siasta ja edestä on kärsinyt helvetin tuskat ja vaivat ja katso, että Hänen sydämensä rakkaus on nyt, tänäpäivänä yhtä hellä ja palava, kuin silloin, kun Hän ristinhirsipuussa
huusi anteeksiantamusta kaikille, murhaajillensakin.

Ei ole vielä tänä päivänä sammunut se pohjaton rakkaus, joka pakoitti Hänen tulemaan tänne alas tähän kiittämättömään maailmaan. Se rakkaus on kestänyt helvetin vaivat ja koko ihmiskunnan syntirangaistuksen, ettei se ole katkennut ristin alla eikä ristin päällä, vaan täydellisenä voittajana meni Hän läpi helvetin, ja raivasi tien iankaikkiseen kunnian paratiisiin, kaikille katuvaisen ryövärin veljille ja sisarille.

Tulkaa rohkiasti kaikki armosta pois langenneet tämän verisen sovintouhrin tykö, tässä kuuluu vielä yksi laupias ja suloinen ääni kaikille murheellisille, epäileväisille alas painetuille ja synnin kuormalta vaivatuille. Ja kuitenkin se näin on teille, te armosta pois langenneet, että te ette mistään todellista rauhaa löydä muualta kuin tästä armoistuimesta, joka on Jumalan lasten keskellä, nimittäin verinen ja ristiinnaulittu Herra Jeesus. Alinomainen kuoleman ja helvetin pelko vaivaa ja ahdistaa teidän omaatuntoanne ja ne synnilliset huvit, joilla te koitatte rauhoittaa omantuntonne ääntä, niin saapi sen vaan pahenemaan.

Siis ainoa ja paras neuvo on teille, koska vielä armon ajassa olette, että kiiruusti menette Jumalan lasten tykö, ja tunnustatte syntinne, ja Jeesuksen veren ja pyhän nimen tähden rukoilette anteeksi, ja myös uskotte, niin on totisesti Jumala taivaasta vastaava rakkauden tulella teidän sydämiinne. Ei teille tarvitse saarnata armon järjestyksessä niin kuin suruttomille, sillä te ette sitä kykene sanomaan niin kuin suruttomat, että kyllä minä kahden kesken menen Jumalan luo, vaan teillä on jo koettelemuksesta se vakuutus, että jos Jeesusta tahtoo tavata, niin pitää mennä Hänen opetuslastensa joukkoon, sieltä sen löytää.

Mutta me tiedämme, että vaikka teillä se vakuutus on, niin ei teillä silti niin helppo ole uskoa, perkele saarnaa koko helvetin voimalla teille mahdottomuutta uskomiseen, syystä että hän on saanut teitä ehdolla ja tahdolla syntiä tekemään aivan valaistulla omallatunnolla, joka ei itse totuudesta olekaan leikintekoa, sillä jos meidän Jumalamme on armollinen ja laupias, niin on hän myöskin totinen ja vanhurskas, joka vihaa syntiä ja vääryyttä. Mutta juuri sen tähden, että Jumala niin ankara ja vanhurskas on, ettei Hän saata syntiä rakastaa, niin on Jeesus Jumalan poika omassa ruumiissaan kärsinyt synnin rangaistuksen. Siis on kaikki synti niin kuin jo maksettua velkaa, ainoastaan me tahdomme luopua ja irtaantua synnin vallasta, ja tarttua lujasti kiinni Jumalan lupauksiin Jeesuksen veren sovittavaisesta voimasta, joka pesee ja pois ottaa kaiken maailman synnit.

Tulkaat, tulkaat langenneet kaikki Herran armoistuimen tykö, josta vielä rauhan sanomat kuuluvat. Ottakaa ja kantakaa vielä vähän aikaa Kristuksen pilkkaa tämän nurjan ja huorintekijän sukukunnan keskellä, niin saatte iankaikkisen ja katoamattoman perinnön taivaassa, jota ei koi syö, ei ruoste raiskaa, ei varkaat kaiva eikä varasta.

Antakaa maailman sanoa teitä hulluiksi, villeiksi ja hihhuleiksi, ei se riko omantunnon rauhaa, kuin vaan on vaatteet Jeesuksen veressä valaistu, että saattaa levollisesti odottaa sitä päivää, jolloin saamme kaikin siirtyä pois tästä surun ja kyynelten maasta, nauttimaan täydellistä lepoa ja rauhaa Jumalan ja Herran Jeesuksen kirkasten kasvojen näkemisessä.

Ja auttakoon Herra Jeesus kaikkia meitä sinne, jotka nyt vaellamme tätä kaitaista elämän tietä, ja palauttakoon kaikki eksyneet ja armosta pois langenneet takaisin tähän Isän huoneeseen, josta vielä vaatetetaan tuhlaajapoikia. Ja toivomme vielä, että uskottomat ja synnissä kuolleet alkaisivat hekin ajatella, mitä heidän rauhaansa sopii, sillä lyhyt ja arvaamaton on armon aika. Pian loppuu se ilo, joku on maailmalla, ja iankaikkinen itkuvirsi on edessä niin köyhillä kuin rikkailla, ylhäisillä ja alhaisilla, pienillä ja suurilla, tyhmillä ja viisailla, jos ei Jumalan ennättämätön armo saa sydäntä kohdata, ja synnyttää oman tahtonsa jälkeen uudeksi luontokappaleeksi Kristuksessa.

Ja vielä lopuksi huomautan, että oman autuudensa tähden sitä kukin kilvoittelee. Ei tule toinen toisen uskolla autuaaksi, eikä mene toinen toisen jumalattomuuden tähden kadotukseen. Mutta koska Jumala on meille armonsa ja evankeliuminsa antanut, niin emme saata niin kiittämättämät olla Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan, että salaisimme tämän tavaran, joka on tuhannen kertaa kalliimpi kaiken maailman kultaa ja hopeaa, niin että kaikki maailman ääret jo pitäis yhdistyä ynnä meidän kanssamme nauttimaan tätä valmista Jumalan autuutta, jota nyt sulasta Jumalan armosta saarnataan kaikille katuvaisille ja synnin kuormalta vaivatuille.

Amen totisesti, niin totta kuin Herra Israelin Jumala elää.

J. E. P.
Pietiläisen laulukirja 1898
Päivämies 31.12.1959
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Helmi 2011, 12:53

Pietiläisen laulukirja
Eräs 70-vuotismuisto



Seurojen ohjelmaan on aina kuulunut myös veisuuta, "vaikka ei Jumalan valtakunta veisuulla ole rakettu», kuten G. Skinnari toteaa laulukirjansa loppulauseessa. Siionin laulut ja virret, jonka kanssa nykyisin on sidottu yhteen myös kirkkomme virallinen virsikirja, on jo vuosikymmenien ajan ollut ikäänkuin yksinoikeutettu vanhoillislestadiolaisuuden laulukokoelma. Olihan esim. Aug Jokisen 1930-luvulla toimittamalla laulukirjalla kovin lyhyt käyttöikä.

Viime vuosisadan lopulla oli asia toisin. Vuoteen 1890 mennessä oli parin vuokymmenen kuluessa ilmestynyt n. 40 pientä tai suurempaa virsijulkaisua peräpohjolan kristillisyyden piirissä. Laulujen tekijöinä oli Paavali Ervasti, Gustaf Skinnari, Juho Rankinen ja monet maut. Tuolta ajalta ovat useat Siionin laulujen ja virsien rakastetuimmat virret.

1880-luvun virsijulkaisujen runsaudesta ja monimuotoisuudesta teki lopun E. Pietiläisen toimittama kokoelma, joka jo kooltaan selvästi poikkesi edeltäjistään. Se antoi samalla esikuvan, jota seuraten ensin Leonard Typpö ja sitten O. H. Jussila saivat luoduksi vielä täydellisemmin kristillisyyden tarvetta palvelevat kokoelmansa.

Pietiläisen laulukirjasta ilmestyi kaksi eri laitosta, toinen (Kirje Suomen Siionille sekä Lauluja Siionin matkamiehille) Tampereella 1889 ja toinen Valituita Hengellisiä Lauluja Tampereella sekä Oulussa 1893.

Ensimmäinen laitos, jonka painamisesta tänä vuonna (1989) on kulunut 70 vuotta, on välimuoto 1880-luvulla vähitellen laajenneiden pikku kirjojen ja 1890 ilmestyneen laulukokoelman välillä. Sen laulut on melkein yksinomaan koottu aikaisemmin ilmestyneistä lestadiolaisista julkaisuista. Lisäyksistä suurin osa on Pietiläisen omia virsiä. Seuraavana vuonna ilmestyneessä kokoelmassa, jonka loppulause on päivätty Oulussa marraskuun 14 päivänä 1890, on virsien määrä kasvanut 69.tä 13.en. Lisävirsistä on suurin osa otettu vanhoista, ensi kerran 1790 ilmestyneistä kokoelmista Siionin Virret ja Halullisten Sielujen Hengelliset Laulut. Kaikesta saa sen vaikutelman, että vuoden 1890 laitos on tarkoitettu yhteiseksi seuravirsikirjaksi, jollaiseksi edellisen vuoden kokoelma oli vielä liian suppea. Tätä tarkoitusta varten Aatu Laitinen on "tarkastellut" kirjan, sekä kirjoittanut siihen esipuheen. »Laajempaa käyttöä ajatellen on "kokeilija" liittänyt loppuun muistutuksen, joka kuuluu:

"Sydämeni hartaimmalla halulla soisin, että veljet ja sisaret jaksaisivat anteeksi antavaisella sydämellä katsella kaikkia niitä virheitä ja puutoksia, joita sattuvat tästä vähäisestä laulukirjasta löytää. Sydämeni hartain halu on kuitenkin ollut se, että koota päärlyjä sekä kalliita kiviä Jumalan lapsille, vaan jos sinne on joku oljenkorsi pujahtanut joukkoon, niin ne kaikki palakoon tulessa, mutta ainoastaan se, joka on puhdasta kultaa, tallennettakoon.»

Mitä mahtoivat olla ne »oljenkorret», joita jotkut Pietiläisen kirjasta löysivät. Varmaan eivät sellaisia olleet ainakaan ne virret, joita oli otettu edellä mainituista vanhoista kokoelmista, koskapa nämä virret ovat Typön ja Jussilan kirjoissa vain lisääntyneet. Kenties kaikkein syvimmin elää niissä, esim. virressä »O Jesu, kuinka haavas Mull' rakkaat ovat tääll'», se henki, jota Pietiläinen »Kirjeessään Suoman Siionille» kuvaa seuraavasti.

»Siitä on minulla ollut monta kertaa, sydämessäni suuri ilo, että se Ewangeliumi, jota on tällä etsikkoajalla Jumalan waltakunnasta saarnattu, että se on pysynyt wielä niin yksiwärisenä nimittäin, että Jeesus Kristus saarnataan ainoastaan ristiinnaulittuna, kärsiwällisenä ja werisenä, katuwaisten ja murheellisten silmäin eteen, ainoaksi syntein sowittajaksi. Ja suoraan Jumala, että tämä ewankeliumi näin werisessä kirkkaudessaan ei koskaan tulisi wanhaksi Jumalan lapsille, jotka siitä aina elämän ja woiman käsittäwät, koska Herra Jeesus heille werisenä saarnataan. Sitä todistaa myös ne laulut, joita minä olen tähän wihkoon kerännyt Jumalan lapsia varten, kulkeissaan elämän kaitaa tietä. Niissäkin on kaikissa yksi ja sama henki, melkein enin osa kuvata Jeesuksen kärsimistä Getsemanessa ja Golgatalla, josta saatamme warmnaan päättää, että se on ainoa oikea walwomapaikka Jumalan lapsilla, että walwoo Herran Jeesuksen werisen wuoteen vieressä ,yrttitarhassa ja pääkallon paikalla, koskapa siitä Siion matkamiehet owat niin yksimieLsesti weisanneet, kulkiessaan läpi tämän maailman mustan erämaan.»

Siionin Virsien ja Halullisten Sielujen Hengellisten Laulujen mukaantulo lestadiolais-seurojen varsinaisesti ensimmäiseen yhteiseen laulukirjaan lienee selitettävä niin, että ne olivat siihen asti olleet tiiviissä käytössä kristillisyyden piirissä samoin kun Vanha virsikirjakin. Niiden rakkaimmiksi tulleet virret liitettiin nyt lestadiolaisuuden »omien tuotteiden kanssa samojen kansien sisään, jottei tarvittu useampia kirjoja. 1888 oli uusi (1939 nykyisellä korvattu) virsikirja otettu käyttöön Suomen seurakunnissa. Olisikohan tämäkin ollut vaikuttamassa Pietiläisen kirjan saamaan merkitykseen? Tuo uusi virsikirjahan ei koko elinaikanaan päässyt suureenkaan käyttöön virallisten seurakunnallisten tilaisuuksien ulkopuolella. Vanhaa virsikirjaa taas on paljon veisattu myös lestadiolaisseuroissa. Kun se alkoi virallisesta käytöstä jäätyään tulla harvinaisemmaksi, pelasti O. H. Jussila suuren joukon sen ytimekkäistä virsistä Siionin laulujen ja virsien liitteeksi.

Erityisen tuoreen sävyn antaa 1800- luvun lopun virsille niiden rohkeus kansanomaisen tyylin käytössä. Samoin kuin Pietiläisen ensimmäisen kokoelman lopussa, on aikansa markkinalehtisten mallin mukaan sepitetty Immanuelin perintömaan myöntikuulutus, samoin noudattavat monet sen virret maallisten rekilaulujen rytmiä. Mutta kehitys on käynyt tietyn, uskonnollisen tyylin suuntaan. Virrestä »Uusi taivas ja uusi maan on Pietiläinen 1890 jättänyt pois Kristuksen morsiamen hääiloa kuvaavan säkeistön, joka oli mukana vielä 1889:

"Kultaketjut kaulallansa, suu on aina naurullansa,
Poskipäät on punakat, Kuolemaa ei kuulukkaan."


Ulkoasunsa puolesta ovat molemmat Pietiläisen kirjan laitokset olleet aikanaan varsin edustavat. Kaikki laulut on painettu väljästi ja säe rivilleen. Sen vuoksi on sivuja karttunutkin vuoden 1889 kokoelmassa 252, 1890 lähes 400.

Laulukirjojen toimittajasta itsestään, J. E. Pietiläisestä, ei liene kovin paljon muistoa säilynyt. Virsissään hän kuitenkin puhuttelee vielä nykypolven matkamiehiä, joiden tarvitsee samalla tavalla katsella Jeesuksen kärsimysmuotoa, kuin heidän kokemuksiaan myös vastaa Pietiläisen sepittämän virren toteamus:

Kuule sä köyhä matkamies, Sun ristin kautta kulkee ties,
Ja monta vaivaa, vastusta Saat täällä tiellä kohdata.

Sama on myös päämäärä ja toivo, jonka tämä virsi ilmaisee sanoin:
Ja siinä toivoss kuljemme, nyt siskot, veljet kuulkaatte,
Ett kerran toisemm kohtaamme, Seuroissa taivaan enkelten.



Päivämiehelle kirjastonhoitaja Pekka Raittila
Päivämies 31.12.1959
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Helmi 2011, 12:59

Immanuelin perintömaan myöntikuulutus

JULKAISTU vanhassa kristillisyyden laulukirjassa.

Julkisen ja vapaaehtoisen kaupan kautta taritaan tänä päivänä Immanuelin suuri perintömaa, ynnä kaikki kalliitten omaisuutten kanssa, halullisille ostajille, ilman rahatta ja ilman hinnatta. Omaisuus on hyvällä paikalla, sillä on kaunis kasvantoala: pellot kantavat muutamat 100-, muutamat 60- ja muutamat 30 -kertaisen hedelmän, ja joka Hengessä kylvää, saapi Hengessä ijankaikkisen elämän. Omaisuus on hyvin kaunis, viheriöitsevällä niityllä ja myös puhtaan veden virrat, siihen kuuluu yksi kaivo, jonka vesi on verratoin pois ottamaan kaiken likaisuuden. Talon maatilusten läpi juoksee kirkas joki elävää vettä ja molemmin puolin jokea seisovat elämän puut, jotka kunakin kuukautena hedelmän Kantavat, jotka ovat hyvän makuiset, ja varsin terveelliset. Talon alle kuuluu myös yksi viinamäki, istutettu lihavalle paikalle, ynnä sitä seuraavia, viinikuurnia, mehusta ylitsevuotavia, ja yksi viinikellari, jonka Jumalan autuas virta on täyttänyt ostajille virvoitukseksi nautita. Saman talon maan tiluksilla on muutamia paikkoja, joihin ostajat joka aika saavat käydä juhlaa pitämään, nimittäin Betlehemiin, Getsemaneen, Golgathaan ja Öljymäelle.

Tämä kauppa sisältää myös muutamia vapaaoikeuksia, nimittäin syntein anteeksi saaminen, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä, lapsen oikeus ja perintö ijankaikkiseen elämään.

Taloa seuraa myös tarpeelliset talon varat, kuin on Herran aitta, niin myös riihi, viskain ja seula, jolla ruumenet nisuista eroitetaan, pelto- ja ajoneuvot, niin kuin aura, joka kulkee hyvin, kuinka se siihen lasketaan eikä takansa katsota. Ja myös kaikenlaisia mööpeleitä ja huonekaluja, niin kuin yksi pöytä ja tuoli, armoistuin nimeltä, ja yksi sänky, nimeltä lepo ja rauha, yksi kultainen pikari, joka nimitetään siunauksen kalkiksi, yksi leili, johon kootaan oikiat kyyneleet, ja yksi pyyhe, johon ne kuivataan. Monenlaiset vaatteet, jotka eivät koskaan vanhene, niin kuin autuuden vaatteet, vanhurskauden hame, kalliista liinasta, ja häävaatteet, puhtaaksi pesty Karitsan verellä. Samassa annetaan varustukset, niin kuin totuuden vyö, ja vanhurskauden rintarauta, uskon kilpi, autuuden rautalakki ja hengen miekka.

Luontokappalten seassa mainitaan ainoastaan yksi uusi luontokappale Kristuksessa. Löytyy myös kaikenlaisia kalleuksia: niin kuin vanhurskauden kruunu, voiton palmut. Myös muutamia soittimia, joilla soitetaan Herralle kiitosta, nimittäin psalttari, harput, basuunat, kanteleet ja myös muita soittimia, joita ei sanota tarkoin luetella. Ja koko omaisuus on palovakuutettu Karitsan veressä ja saadaan vastaanottaa ensi muuttopäivänä, koska halullinen ostaja kuuluttaa ulos itsensä pimeyden ruhtinaan ryöstövallasta, ja ilmoittautuu Immanuelin käskynhaltijain tykönä, koska vielä tänä päivänä sanotaan. Tarkemman tiedon omaisuuden laadusta, kuin myös ehdot vastaanottamisesta, saattavat halulliset ostajat saada talouteen kuuluvista papereista: profeettain, evankelistain ja apostolein kirjoituksista, jotka säilytetään Immanuelin käskynhaltijain tykönä. Ostajat, jotka tahtovat ylön antaa kaiken lihan himon, silmäin pyynnön ja elämän koreuden, saavat maan ilman hinnatta ja maksutta. Viivytys on kaiken ijankaikkisuuden ijankaikkisuus, sinetillä lukittu. Kun omaisuus on vastaan otettu Immanuelin omalla kädellä, kehoittaa Herra, että nyt jo kaikki köyhät ja orvot tämän kuulutuksen kuultuaan tulisivat rohkiammaksi vastaanottamaan tämän kalliin perintömaan kaikkine omaisuuksineen, mitä yllä mainittu on. Jonka talon ruuasta on myös ilmoitettava kaikille nälkää kärsiville sieluille, joilla on nälkä paraana ruokana, että tässä talossa on pito valmistettu ytimistä, rasvasta ja selkiästä viinasta, jossa saadaan istua Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa, ja tullaan ravituksi ja virvoitetuiksi ijankaikkisesti. Amen

IMMANUELIN KÄSKYN PALVELIJA

Päivämies tammikuun 19 päivä 1961

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Tämä oli omana aiheenaan, mutta kun havaitsin tämän kuuluvan Pietiläisen laulukirjaan, päätin liittää tähän. Samalla poistan entisen aiheen, koska siinä ei ollut keskustelua
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Eräs vanha virsi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Maalis 2015, 20:21

1. Jo vääryys vallan saapi
se huutaa taivaaseen,
se turmaa ennustaapi
vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta
nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta
nyt tahtois puolustaa?

2. Nyt viekas vilppi täällä
on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä
ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä
ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää
vääryyttä puoltamaan.

3. Kas, köyhän leivän syövät
nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät
ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi
kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi
tuon raukan huudoilta.

4. He armotonna veivät
osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät,
on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa
vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta
nuo viekkaat ryöstäjät.

5. Vaan voitonpäivän kerran
vaivaiset näkevät,
vanhurskaus kun Herran
lyö väärät, väkevät.
Oi Herra, voimas näytä,
kansaasi armahda
ja hurskaan pyynnöt täytä
ja päästä vaivasta.

Laitanpa tänne yhden vanhan virren sanat, kun satuin löytämään, tämä oli nykyistä edeltävässä virsikirjassa numero 440, kirjoitettu Psalmin 58 pohjalta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Eräs vanha virsi

ViestiKirjoittaja Ilpo » 27 Maalis 2015, 21:15

Sanomaltaan selkeä virsi. Ehkä vähän negatiivissävyinen. 8-)
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Loka 2016, 21:30

En usko, että pelkästä laulujen muokkauksesta tai poistosta olisi hoitokokouksia järjestetty, ainakaan tietooni ei ole tullut ainoaakaan sellaista tilannetta. Yhtenä muiden nuhdeaiheiden joukossa on saattanut jossakin tulla mainituksi myös kiivas, epäasiallinen arvostelu laulujen uudistusta kohtaan. Jos nekin arvostelujen voimavarat olisi käytetty rauhallisempaan palautteen valmisteluun, olisi joku poistettu laulu saattanut jopa säilyäkin kirjassa. En ole kuitenkaan kuullut kenenkään myöhemmin kaivanneen pois jätettyjä lauluja, ja monet sisällöltään korjatut ovat muodostuneet entistä rakkaammiksi ja suositummiksi. Se on helppoa ymmärtääkin, kun säkeistöistä muokattiin tavumääriltään nuotistoon paremmin sopivia, eli jokainen säkeistö runoiltiin yhtä pitkäksi.

Oikeastaan laulukirjamme on ollut kehitysvaiheessa siitä alkaen, kun sen oikeudet oli saatu SRK:n haltuun. Vieressäni on laulukirja, joka on painettu Kuopiossa vuonna 1944. Siinä on virsikirja alussa, virret loppupuolella. Laulukirjan alkusanoissa on lueteltu periaatteet, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän kantavina periaatteina kaikissa laulukirjan uudistuksissa. Mietin alkusanojen kirjoittamista tähän, muta se olisi melkoinen työ. Jospa ehtisin käyttää skanneria.

Taidan kuitenkin naputella sen vanhan alkusanan, joka tosiaan on otsikoitu sillä nimellä. Jos joku ehtii tähän vastaamaan, tämä menee muokkaukseksi, mutta menköön. Jos tulee enemmän keskustelua, tämän voi irrottaa omaksi aiheekseen.

ALKUSANA
Suomen Rauhanyhdistyksen keskusyhdistys vuosikokous 1939 asetti toimikunnan, jolle annettiin täydet valtuudet laatia uusi laulu- ja virsikirjan korjausehdotus. Toimikuntaan valittiin lääninrov. O.H. Jussila, rov. Kustavi Lounasheimo, khrat Väinö Havas ja L.P. Tapaninen, tir. Uunon Kärkkäinen, teol yo. Yrjö Liljgerg, (Liusvaara) ja saarnaaja Robert Vepsäläinen. Syksyllä 1939 puhjenneen talvisodan vuoksi toimikunnan työ ei päässyt alkua pidemmälle. V, 1940 pidetty vuosikokous täydensi toimikuntaa, antaen sille täydet valtuudet laulu- ja virsikirjan toimittamiseen. Uusiksi jäseniksi valittiin valittiin khra Paavo Viljanen sekä maanvilj. Eino Paaso ja Aadolf Suoraniemi.
Toimikunta kokoontui Helsingissä 30.9.1940. Läsnä olivat muut jäsenet, paitsi saarn. Vepsäläinen, joka oli saanut kutsun iankaikkisuuteen, ja tir. Kärkkäinen. Tarkan harkinnan jälkeen toimikunta teki yksimielisesti seuraavat päätökset:
1. Uuteen laulukirjaan liitetään Suomen kirkon uusi virsikirja kokonaisuudessaan.
2. Nykyisen laulukirjan puolella olevat, kristityille rakkaat vanhan virsikirjan ja v. 1886 virsikirjan virret siirretään laulujen puolelle.
3. laulukirjasta poistetaan sellaiset laulut, jotka eivät ole päässeet yleiseen käytäntöön.
4. samoin poistetaan sellaisia lauluja, jotka on onnistuneessa muodossa otettu nykyiseen virsikirjaan.
5. pysytettävät laulut korjataan nykyistä runokieltä vastaavaan asuun.
6. uusia lauluja kristillisyyden piirissä julkaistuista kirjoista ja mikäli niitä muutoin on saatavissa.

Kun laulukirjan tarve ja menekki on osoittautunut niin suureksi, että jälleen on otettava uusi painos, on toimikunta päättänyt Haapajärvellä 1943 pidetyn vuosikokouksen kehotuksen mukaisesti toteuttaa nyt julkaistavassa laulukirjassa ne periaatteet ja päätökset, jotka mainitaan 1, 2, 3, ja 4 kohdassa. Koska pysytettävien laulujen korjaustyö ei vielä ole päättynyt, on nämä laulut painettu semmoisenaan, s.o. entisessä asussaan.Uusien laulujen ottaminen on jätetty siksi, kunnes nekin on lopullisesti korjattu.

Toimikunta uskoo, että nyt julkaistava laulu- ja virsikirja vie askeleen eteenpäin laulukirja-asiaa ja toivoo voivansa lähivuosien aikana valmistaa lopullisen kokoelman. Toimikunnan työtä on hidastanut, paitsi tehtävän arkaluonteisuus ja vaikeus, nykyinen sota, joka vaatinut raskaaksi uhrikseen toimikunnan pystyvän ja tarmokkaan puheenjohtajan, khra Väinö Havaksen.

Oulussa, heinäkuun 14 päivänä 1943
Laulu- ja virsikirjatoimikunta

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Lisään muokkauksena 16.8.2009 avautuneen ilmoituksen Siionin Lähetyslehden elokuun 1945 numerosta. Siinä silloinen SRK.n johtokunta esitti seuraavan pyynnön:

Ilmoitus.

Laulukirjaan tehtävää lisäystä varten pyydetään veljiä ja sisaria lähettämään sellaisia lauluja, jotka voitaisiin ottaa Jumalan lasten yhteiseen käyttöön. Mikäli mahdollista, olisi mainittava myös laulun tekijän nimi.
Laulut on lähetettävä osoitteella: S.R. Keskusyhdistys, Oulu, Uusik.28.
Johtokunta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Eräs vanha virsi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Maalis 2017, 21:50

Äiti kertoi tästä virrestä legendaa, että kivi olisi sen laulanut aikanaan. Muuan tyttö lähetettiin viemään leipiä köyhälle perheelle, kun tiellä oli liejuinen paikka, tyttö ei halunnut liata kauniita kenkiään, vaan asetti leipiä tielle ja asteni niitä pitkin. Silloin alkoi tien varren kivi laulamaan tämän virren tai kenties psalmin sanoilla.
Puhutteleva tarina vaikka ei totta lienekään.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Henksu-virret

ViestiKirjoittaja Aaro_K » 28 Touko 2017, 10:13

Vähitellen on alettu seuroissakin laulaa virsiä, jotka otettiin 1986 uudistettuun virsikirjaan vapaampien suuntien hengellisistä lauluista.
Toki voi kysyä, onko elämä niin vakavaa kuin vakavat vanhat virret. Eikö uskon asian kannalta elämä ole aika vakavaa? Ihminen voi vain valita siunauksen tai kirouksen.
Olemme Aadamin lankeemuksesta osallisia, perisynnistä, tekojen, puheiden ja ajatusten synneistä emme pääse eroon. Siksi, kun anteeksianto kirkastuu, ei yhtään haittaa että virsi on mollista kumpuava, mutta kuitenkin kaunis ja kiitollinen sävelmä.
Uudet sävelmät hyvin usein eivät ole iloisia eivätkä surullisia vaan penseitä, haaleita.

Sävelet vaikuttavat ajatteluun. Niillä on vaikutus, jota on vähän mahdoton selittää. Sävelmistä jää hyvä maku tai huono maku. Uudempien virsien sanomakaan ei yleensä tuo paljon mitään uskon rakennukseksi.
Aaro_K
perehtynyt
 
Viestit: 67
Liittynyt: 25 Loka 2014, 15:57

Re: Henksu-virret

ViestiKirjoittaja Aaro_K » 28 Touko 2017, 10:49

Kävin kristillisyytemme opistoa vuonna 1988. Rehtorin vaimo kielsi meitä laulamasta jouluvirttä Käy kansa Herraasi vastaan, koska se on pelastusarmeijan marssivirsi, ja sellaiseen marssitahtiin kun lauletaan "Hän saapuu ja
Golgatan puuhun nyt Messias naulitaan", niin että siinä väärään sävyyn kerrotaan Jeesuksen ristinkuolemasta. No sitä virttä ei onneksi ole tuotu vielä seuroihin.
Pidimme opistossa viisastenkerhoa Iiris-sisaren ja muutaman muun kanssa, ja pilan päiten lopetimme kokouksen virteen Tiellä ken vaeltaa. Ei hyvä eikä paha virsi, mutta seuroihin löytyisi kyllä puhuttelevampiakin virsiä.

Nuoret ovat tietysti koulussa laulaneet niitä kevyempiä virsisävelmiä ja tottuneet niihin.

Laulu-uudistuksen palauteryhmässä olisin toivonut, että vanhat surullisehkot sävelmät jäisivät siioninlauluihin: On ahdas täällä olla tai Oi Jeesus rakas, milloin noudat sä. Ikävä, että niin kauniit laulut poistettiin.
Joidenkin mielestä seuralaulun voimakkuus on pääasia, ja laulu-uudistuksen jälkeen sitä yritetään nyt palauttaa pakkotoimenpitein, kuten että tarjoiluluukkua ei avata ennen kuin kolmen loppuvirren ja -laulun jälkeen. Itsellä on vähän mennyt, että toivoo, että taivaassa saisi seuraavan kerran laulaa.
Aaro_K
perehtynyt
 
Viestit: 67
Liittynyt: 25 Loka 2014, 15:57

Re: Henksu-virret

ViestiKirjoittaja Jani_S » 31 Touko 2017, 09:34

Aaro_K kirjoitti:Uudet sävelmät hyvin usein eivät ole iloisia eivätkä surullisia vaan penseitä, haaleita.
Sanoit sen puolestani. Eiväthän ne edes jää soimaan mielessä.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

Re: Henksu-virret

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Kesä 2017, 19:54

Vielä en ole löytänyt moitteen aihetta uudistetuissa Siionin lauluissa. Pois jääneissä on varmasti monelle rakkaita ja mieluisia lauluja, ne ovat jääneet pois, koska niitä ei ole liiemmin laulettu. Mikään ei estä laulamasta niitä vanhasta kirjasta tai ulkomuistista, niin on ennenkin tehty.


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 04 Kesä 2017, 19:54
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron