Sen laulun on Siionin lauluihin uudistanut Pentti Koskelo. sen numero on 193. Virsi samaan säveleen numero 343, on hiukan erilainen, mutta aivan samoista aineksista kirjoitettu. Virren sanat ovat niin onnistuneet, että on täysin mahdollista, että seuraavassa laajemmassa laulukirjan uudistuksessa se jää pois.
Mutta tässä piti vähän kirjoittaa tunnelmista laulukirjan uudistamisen aikoina. Uudistusta oli jo niin monta vuosikymmentä luvattu, että olisi sen luullut olevan kaikille tervetullut. Toisin kuitenkin kävi. Muistan jo virsikirjan uudistuksen aiheuttaneen paljon porua, varsinkin kun joku lehti keksi tehdä jutun komitean omiksi vaihtoehdoikseen tekemästä virrestä. Komitean oli alkuun tarkoitus maistella eri tasojen ja muotojen uudistuksia. Siksi he tekivät koemuokkauksia muutamista virsistä. Niitä ei ollut tarkoitus saattaa yleisön julkiseen tietoon, mutta kun joku lehtimies sai yhden version käsiinsä, niin kohujutun hän siitä teki.
Kyseessä on virsi, joka on nykyisessä kirjassa numero 413, Ah miksi taivaan valtakunnan... Sen kolmas säkeistö oli yhtenä äärivaihtoehtona kirjoitettu suunnilleen muotoon:
Vaan monilla on esteitänsä, ken tahtoo nähdä peltojaan, kell esteenä on puolisonsa, kenellä uusi autonsa.
Nimenomaan autojen ja muiden koneiden ottaminen virteen herätti yleistä suuttumusta, kun lehden artikkeli antoi ymmärtää, että suunnilleen kaikki virret saavat saman kaltaisen sisällön.
Suunnilleen samaan aikaan tuli yleisempään tietoon, että Siionin laulujen uudistus on vihdoin saatu kunnolla vauhtiin. Joko siitä ei ollut Päivämiehellä uutista, tai se meni sivu silmieni. Eniten tietoa kulki suusta korvaan ja Paimenpojan pakinoista. Minäkin kuulin asian huhuna, että melkein puolet Siionin lauluista aiotaan poistaa kirjasta ja joitakin lauluja palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Paimenpoika taas pakinoissaan kertoili muutamia lauluja kerrallaan, miten siitä on toimikunnassa käsitelty. Kun oli juuri päästy virsien polemiikista ohi, ja samaan aikaan oli käynnissä sielunhoidollisia neuvonpitoja monilla paikkakunnilla, monet uskovaiset yhdistivät laulukirjauudistuksen johtuvaksi hoitokokouksista. Eikös sellaista käsitystä ilmene vieläkin?
Oliko niillä sitten jotakin yhteyttä? Varmaan oli, mutta ei likikään niin paljon, kuin olen saanut lukea monista käsityksistä. Palaan siihenkin, jos muistan ja jaksan. Muutamat kiihkeimmät aivan kauhistelivat, että minkä tähden pittää ne laulut jättää pois, joita uskovaiset ovat aina laulaneet? Jos olette lukeneet poistamisten perusteet, olette varmaan samaa mieltä, että aiheellisia olivat enimmät poistamiset.
Muistelen väliin muutamia rauhallisempiakin keskusteluja tuntemieni uskovaisten kanssa, samalla sain niiden kautta tietoa, jota en ehkä muuten olisi saanut. Paimenpoika, eli Mauno Koivuneva kävi seurakunnassamme lähetysmatkalla. Seurapaikoissa kulkiessamme saatoimme muutamia tietoja ja käsityksiä vaihtaa. Paimenpoika kertoi yhdestä erittäin raamatullisesta ja hyvästä laulusta, joka alkaa: Täält halajaa mun sieluni, iäiseen kotiini... (numero 157) Hyvä lauluhan se onkin, siitä esimerkiksi Heikki Jussila kirjoitti, että sen kirjoittaessaan Mikko Saarenpää oli vielä alkuperäisellä uskon pohjalla ja perustuksella.
Kysyinpä Paimenpojalta, tietääkö hän, miten sen laulun kirjoittajan kävi myöhemmässä elämässään. Ei sanonut tietävänsä, mutta minulla oli muistissa se Heikki Jussilan kirjoitus. Niinpä tiesin kertoa, että kirjoittaja meni myöhemmin uudenheräyksen eriseuraan ja että hänestä tuli jopa sen päämies. Vai niin, mutta laulu on hyvä ja sanat ovat hyvät, sanoi Koivuneva. Kun uudistuksesta myöhemmin oli uutinen Päivämiehessä, oli siinä maininta, ettei mitään laulua ole sen vuoksi jätetty pois, että sen kirjoittaja olisi jättänyt Jumalan valtakunnan.
Yksi niistä lauluista, joihin palautettiin alkuperäiset sanat, oli laulu 119,
Mä sydämestän nähdä halajan, jo kunniassaan uhri Karitsan, oi Immanuel, Lunastajani, iäinen olet armahtajani.
Sen Matti Suo kirjoitti junassa palatessaan Kittilästä uuden heräyksen henkeä kuulemasta. Kun hänelle selvisi se musta pimeä oppi ja henki, joka siellä vallitsi, hän iloissaan kirjoitti runon, johon myöhemmin löytyi sävel ja siitä tuli erittäin Raamatullinen laulu. Kannattaa laulaa tai lukea sanat ajatellen, ovat kuin pieni saarna. Siinä on monta erillistä helmeä, mutta nyt kiinitän vain kahteen kohtaan. Neljännessä säkeistössä on kaksi sanaa, jotka olivat jossakin välissä muuttuneet alkuperäisestä Suon kirjoitusasusta. Kirjoitan säkeistön kokonaan ja sulkuihin muodon, joksi sana oli vaihtunut.
Sun veres kalliin voima oli se, mi voiton meille tuotti ainaisen,
Sen kuulla sain mä joukos Jumalan, (seurakunnassa)
Se kaikui todistuksen (sovituksen) sanassa.
Perusteena Matti Suon alkuperäiset sanat ja se, että seurakuntia on useita, mutta Jumalan joukkoja vain yksi. Todistuksen sana on myös alkuperäinen Matti Suon runoilema, lisäksi se on tarkempi, sillä anteeksiantamisestahan me saamme todistaa. Sitä todistusta ei löydy muualta, vaikka moni yrittää sovitusta saarnata, mutta minkälaista sovitusta?
Evankeliumin todistuksen ehdottomuudesta ja puhtaudesta kertoo laulun 7 säkeistö, kannattaa katsoa.
Kun toimikunta oli saanut työnsä loppuun, se lähetettiin kaikkiin Rauhanyhdistyksiin lausuntoa varten. Sai esittää enemmänkin poistamisia, mutta myös toivomuksia jätettävistä lauluista. Mitenkään ei tarvinnut jäädä toimikunnan ehdotusten vangiksi. Jos kaikki uudistusta vastan kiivailleet olisivat tässä vaiheessa olleet oikealla tavalla valppaina, olisi varmaan moni poistoehdotuksessa ollut laulu jäänyt kirjaan jossakin muodossa.
Keskustelin erään lähiseudun puhujan kanssa, kun paikalliset palautteet oli lähetetty. Hän kertoi sieltä ehdotetuksi yhden sanan vaihtamista. Laulu on 68, jonka viimeisen säkeistön viimeiseen sanaan muutosehdotus kohdistui. Kun laulu loppui: tavara meillä taivaas on, salattu ihmisiltä. He ehdottivat ihmisiltä sanan vaihtoa maailmalta sanaan. Sellainen sana on nykyisessä kirjassa. Aivan rehellisesti voidaan sanoa, että laulukirjaa oli uudistamassa koko Herran Siioni. Ainoastaan kirjan nimen ehdotus jäi pois vuosikokouksesta, jossa kirja lopullisesti hyväksyttiin. Niin nimen lyhennys Siionin laulut ja virret nimestä pelkästään Siionin lauluiksi oli muistaakseni SRK.n johtokunnan päättämä. Ei ole päätöksestä murinoita kuulunut.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4