Työmoraali - onko sitä?

Työssä, opiskelussa ja muussa arkisessa toiminnassa koettua, opittua ja muistettua.

Työmoraali - onko sitä?

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 23 Helmi 2009, 16:38

uskovaisten tapa kysyä vanhoilta ja uusilta tutuilta ensimmäiseksi, että mitä sä teet. Missä olet töissä?



protestanttinen työmoraali kuuluu reformoituihin eli kalvinisteihin, joiden on menestymisellä osoitettava olevansa Jumalan valittuja.
Viimeksi muokannut Tero A.A. päivämäärä 24 Helmi 2009, 15:39, muokattu yhteensä 1 kerran
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Jani_S » 23 Helmi 2009, 18:14

Varmasti eivät tunnu mukavilta sellaiset kysymykset, joiden takana mahdollisesti on muuta kuin aitoa iloa kysyttävän menestyksestä tai sydämestä lähtevää myötämurhetta koettelemuksista. Mutta älä murehdi Tero äläkä jää kantamaan kaunaa, vaan anna taitamattomalle kysyjälle se heikkous anteeksi. Jos piikittelevät kysymykset toistuvat, niistä voi myös siveydessä huomauttaa.

Luterilainenkin työmoraali on mielestäni aivan hyväksyttävä käsite, vaikka siihen ei ole ainakaan ennen muinoin kuulunut käsite työn hedelmien ja uskon määrän suorasta suhteesta. Kalvinistisessa kristillisyydessä lakihenki on valitettavasti päässyt jo alussa sekoittumaan sen verran kristityn oikeaan vapauteen, että on jäänyt vaatimus uskon näkymisestä, toisin sanoen hedelmiä on vaadittu. Sen verran reformoidutkin ymmärsivät, että oikea usko tekee hedelmää, mutta kun niitä ei syntynyt hengellisesti, otettiin ajallinen elämä avuksi sekä uskon mittariksi. Tällainen ajattelu on aina torjuttu Jumalan valtakunnassa, vaikka sielunvihollinen varmasti ehtii kauppaamaan sitä jokaiselle menestyksen hetkellä. Samoin vihollinen soimaa huonoina päivinä, että "sinulle ole kyllä lainkaan uskoa, näkeehän tuon jokainen, ettei Jumala sinua siunaa".

Jumalan armolapsi saa yhä olla vapaa ja tyytyä siihen ajalliseen osaan, jonka Jumala näkee hyväksi hänelle antaa. Joka tuntee suuruutta Jumalan lasten laumassa, muistakoon, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Maarimi » 23 Helmi 2009, 18:23

Tiedä nyt sitten onko juuri luterilaisten työmoraali jotenkin erityinen. Mielestäni yleensä kristityillä on hyvä työmoraali.

On sitten aivan eri juttu, voiko ihmisen arvoa mitata sen mukaan kuinka hän pystyy tekemään työtä.

Kuitenkin kristittyjen tulisi olla juuri heitä, jotka ymmärtävät heikompiakin.

On monia tapoja osallistua yhteiskuntaan. Yksi niistä on palkkatyö, mutta joillekin se voi olla myös vapaaehtoistyö vaikkapa seurakunnassa.

Valitettavasti meidänkin yhteiskuntamme on sen verran kova, että ei työelämässä pärjää, ellei ole itsekin kovapintainen ja terve sillä tavalla, että jaksaa taistella paikkansa ja asemansa puolesta.

Jonkin verran onneksi työttömiäkin avustetaan ja työllistetään pieniksi jaksoiksi, mutta pelottavan moni on myös ylen oikeistolaistunut ja ajattelee vain omaa napaa!
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Bono » 23 Helmi 2009, 18:41

En osaa muuta työmoraalista sanoa kuin sen, että se tehtävä mitä tekee, tulisi tehdä kuin Jumalalle. Ei varmaan tarkoita sitä, että tee työsi niin hyvin, että muiden kelpaa ihailla, vaan ihan muuta.
Torvi-blogin kirjoittaja.
Bono
vakiintunut
 
Viestit: 110
Liittynyt: 26 Touko 2008, 17:26

ViestiKirjoittaja Maarimi » 23 Helmi 2009, 18:43

Sinäpä sen Bono hienosti sanoit:

se tehtävä mitä tekee, tulisi tehdä kuin Jumalalle
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja timoteus » 24 Helmi 2009, 22:55

Haluaisin vähän tarkentaa käsitettä kalvinistisuudesta. Ainakin minulla on se käsitys että kalvinistiset uskon käsitykset eivät mitenkään tue synergismiä. Eli ihminen ei voi millään teolla tai teoilla pelastaa itseään tai tulla omalla ratkaisulla uskoon. Kalvinistinen käsitys valinnastahan perustuu siihen, että Jumala yksin on valinnut ihmisen uskomaan ja Jumala yksin varjelee ihmisen uskon. Eli uskova ei voi ottaa ansiota itselleen edes uskon säilymisestä. Kannattaisi perehtyä kirjallisuuteen jossa käsitellään kalvinistista tulkintaa raamatusta.
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07


Paluu Arjen askareissa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron