Miksi uskovainen puoliso?

Nuorten juttuja

ViestiKirjoittaja Bono » 03 Helmi 2009, 21:50

Minulla on sellainen käsitys, että parisuhteen katkaisemista harvoin kukaan suosittelee.

Tuosta kysymyksestäsi uskon ajateltavan näin: Mikään teko tai tekemättä jättäminen ei vie kadotukseen ja epäuskoon sinänsä. Nämä parisuhdeasiat eivät ole mitään liukuhihnapäätöksiä. Voimia sinulle, toivottavasti sinun ei tarvitse yksiksesi pohtia näitä, vaan on ystäviä lähellä.

Niin, heti ei helvettiin taida tästä elämästä joutua kukaan, jos jonkun erreyksen tekee.
Torvi-blogin kirjoittaja.
Bono
vakiintunut
 
Viestit: 110
Liittynyt: 26 Touko 2008, 17:26

ViestiKirjoittaja nuusku » 03 Helmi 2009, 22:18

Bonon käsitykset eivät ole linjassa uskovaisten yhteinen näkemyksen kanssa.

Minun käsittääkseni nimen omaan tämä uskon vapauden käsittäminen, kun on Jeesuksen nimessä ja veressä saarnattu synnit anteeksi, on alku ja lähtökohta. Ja näin se on, että Jumalan lapset ovat vapaita, ja Jumalan poika on näin ostanut meidät vapaaksi synnin orjuudesta. Vapaudessa on siis kysymys nimenomaan siitä - pääsemisestä synnin orjuudesta Jumalan lapsen vapauteen. Se ei tarkoita vapautta synnin tekoon. Ei luonnollinenkaan orja tahdo takaisin orjaksi, jos hän on ko. tilastansa vapaaksi päässyt.

Raamatusta löytyy useampia yksiselitteisiä kohtia - joita on tälle foorumille lainattu - joista käy ilmi Jumalan viha epäuskoisen puolison valintaa kohtaan. On myös monia käytännön näkökulmia, jotka puoltavat uskovaisen puolison ottamista, mutta varsinainen syy epäuskoisten puolisoiden naimisesta pidättäytymiseen on se, että se asia on Jumalan edessä synti.

Tähän sopii Jumalan pojan neuvo: mene ja älä enää silleen syntiä tee. Ei ole lupa tehdä tahallaan vastoin Jumalan tahtoa. Kapinamieli vie ennenpitkää uskon pois, mutta kapinamielen tuntoonkaan ei tarvitse jäädä, vaan siihen on anteeksiantamuksen lääke jolla napinatkin saa pestyä tunnolta pois.

Elämän tie on ahdas, ja Jumalan lapsen osaan kuuluu ristin kantaminen. Tien ahtauden vuoksi monet ovat siitä eksyneet. Eihän tahdo pikkupoikakiaan emmekä muut uskovaiset siltä kaidalta tieltä poijjes langeta, kun niin suuren armon olemme osaksemme saaneet, että miljardien ihmisten joukosta olemme saaneet kutsun tähän pikku laumaan, jonka osallisuudessa pääsemme kerran iankaikkisiin häihin, joiden rinnalla kalpenevat parhaimmallakin tavalla organisoidut ajalliset häät.

Ahtaudesta puhutaan myös lauluissa:

On ahdas täällä olla / Keedarin majassa. / Ah, tule, rakas Jeesus, / mua kotiin noutamaan.
Kyll' olen musta, nurja / ja täynnä pahuutta, / viel' tyytymätön, kurja / Herrani armossa.
Jeesuksen kallis veri / kuitenkin minut on / puhtaaksi puhdistanut / saastasta turmion.
Siionin vuorta kuulkaa, / korkeinta kaikista. / Vain sieltä voiton ääni / kaikuupi ihana.

(SL 153; 1,3,4,10)
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Bono » 03 Helmi 2009, 22:32

En täysin ymmärrä, mitä Nuusku tarkoittaa. Hänen vastaukseensa voin nimittäin puolestani sanoa aamenen.

Ymmärsin (mahdollisesti väärin?), että nimimerkki Pikkupoika on parisuhteessaan jo vakiintunut, en sitä, että hän "maailman morsiamia" katselisi. Sellaiselle uskovaiset mielellään suosittelevat avioliittoa.

Itse ihmettelen näitä keskusteluja, jossa yleisesti perätään "oikeuksia" hankkia aviopuoliso mistä haluaa, suurimmalla osalla vanhoillislestadiolaisista ei tulisi varmaan mieleenkään kuvitella muuta kuin samalla tavalla uskovaa puolisoa. Pikkupojan kysymystä / kommentointia en sisällytä tähän. Tämä kaikki on minun mutuani toki vain.

Olen lisäksi tietoinen, että täällä on aiheesta taannoin keskusteltu.
Torvi-blogin kirjoittaja.
Bono
vakiintunut
 
Viestit: 110
Liittynyt: 26 Touko 2008, 17:26

ViestiKirjoittaja Nepheg » 03 Helmi 2009, 22:57

Bono kirjoitti:Ymmärsin (mahdollisesti väärin?), että nimimerkki Pikkupoika on parisuhteessaan jo vakiintunut, en sitä, että hän "maailman morsiamia" katselisi. Sellaiselle uskovaiset mielellään suosittelevat avioliittoa.


Samoin ajattelin minäkin.
Muistelisin, että jostain varmaankin vuoden vanhasta viestistä sai käsityksen, että Pikkupoika asuu avoliitossa.

Ymmärtääkseni tällaisessa tilanteessa, kun toinen on saanut parannuksen armon, niin halu on lopettaa "huoraparisuhteen".
Avoliittoa ei siis lopeteta katkaisemalla välejä siihen, joka ei ole saanut uskon lahjaa, vaan parannuksen ihanan armon saanut haluaa varmasti korjata tilanteen menemällä naimisiin, kuten Jumala on liiton tarkoittanutkin sinetöitäväksi.
Helppoa ei varmasti ole, jos puoliso ei ole uskova, mutta ei häntä tuossa tilanteessa enää saa hyljätäkään.

Pikkupoika. Jos tilanne on edes tuohonsuuntaan, kuten muistelisin sen olleen, niin ymmärtääkseni raamatun mukaisesti toimittuna menet naisesi kanssa naimisiin, lopettaaksesi huoruudessa asumisen.

Korjatkaa toki, jos olen väärässä. En ole mikään opettaja.
PS: Kysy oman paikkakuntasi puhujilta mitä pitäisi tehdä. En haluaisi harhaankaan sinua johtaa...
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Helmi 2009, 22:58

Pikkupoika selittikin kysymyksensä syyn, samoin sen että hänellä on pitkähkö seurustelu, mutta ei vielä parisuhde. Olin vähällä kirjoittaa hänen kyselleen uskomisen asiasta kahden vuoden ajan, niin piti palata katsomaan pikkupojan viestistä, pitääkö muistikuvani paikkansa. Kaksi ja puoli vuottahan siitä jo onkin aikaa kulunut, muistini ei siis pahoin pettänyt.

Muuten pikkupoika on kirjoitellut lyhyesti ja asiallisesti. Ensin uskomme ulkopuolelta kysellen, loppuvaiheessa sisälle autetun tilaa tunnustaen. Voin kertoa pikkupojan olleen yksi miellyttävistä palstamme keskustelijoista. Aktiivisuutta ei ole ollut kovin paljoa, mutta tavallisimmin viestinsä ovat saaneet ainakin minut hyvälle tuulelle. Monestakin syystä haluan toivoa pikkupojalle onnea ja menestystä elämään ja oikeita, Jumakan sanan mukaisia ratkaisuja. Lopuksi haluan rohkaista kotiseudun uskovaisten puheille tässäkin kysytyssä asiassa. He tietävät tilanteen meitä palstajermuja paremmin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja weha » 04 Helmi 2009, 08:01

Minulla ei ole paljon varaa tähän sanoa mitään, veljet tässä tietävät paljon paremmin.

On kuitenkin niin antoisaa kun nyt on oma "tyttöystävä", vaikka kaukana, niin joka päivä, monasti jopa kymmeniä viestejä ja välistä puhelinyhteyksiä. Parempi näinkin kuin ilman vaimoa kokonaan. Olen myös valmis muuttamaan, jos tarve vaatii...
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja mato » 04 Helmi 2009, 18:46

ELIHU kirjoitti:Tärkeää on myös huomata, että Jumala antoi noille omille lapsilleen voiman toimia niin ja antoi myös varjeluksensa heille , he kuitenkin olisivat toimineet samoin, vaikka Jumala ei olisi antantunut varjelustaan siinä tilanteessa.

Näin on ja tässä oli vieläpä kahdenlaista varjelusta, ajallista ja ajatonta.

Ajallisia asioita Jumala siunaa sen mukaan kuin näkee hyväksi sekä oman että myös muiden ihmisten ajattoman tilanteen kannalta. Saman tärkeysjärjestyksen soisi olevan ihmisilläkin. Ajatonta varjelusta on se, että Jumala varjelee lapsenaan, mikä taasen tarkoittaa muiden muassa sitä, että asiat pysyvät samassa tärkeysjärjestyksessä kuin Jumalan mielessä.

Edellä on annettu kahta mielestäni erinomaista mutta erilaista neuvoa, mutta ne ovat aika lailla eri tilanteisiin. Ja kuten Taavettikin jo haasteli, ei taida meillä muilla nettihenkilöillä olla kovin tarkkaa käsitystä tilanteestasi. Kannattaa kysellä uskovaisilta siellä ympärillä. Puhujilla on varmaankin enemmän viisautta jakaa, mutta jos täältä netistä on tarttunut jonkinlaista auktoriteettikammoa heitä kohtaan, niin varmaan toinen varmahko vaihtoehto on kysellä harmaantuneilta uskovaisilta.
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja weha » 04 Helmi 2009, 23:34

Pyydä tyttöystävääsi seuroihin ja menkää yhdessä. Se olisi paras vaihtoehto-
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 13 Helmi 2009, 18:32

....
Viimeksi muokannut pikkupoika päivämäärä 30 Joulu 2011, 03:02, muokattu yhteensä 1 kerran
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Helmi 2009, 22:32

pikkupoika kirjoitti:hän ei ole varma vielä... :)

Siis eikö hän lähde? Oletko pyytänyt?
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja timoteus » 23 Helmi 2009, 21:07

Miten minulla on sellainen kuva, että ne jotka innokkaimmin kieltävät seurustelun ei uskovan kanssa ovatkin jo naimisissa joko uskovan tai epäuskoisen kanssa :) Heidän on varmasti vaikea ymmärtää niitä vaikeuksia joita sinkuilla on. Eihän se uskovan puolison löytäminen mikään selvä asia ole. Jos haluaisi vielä saada lapsia ja ikämittari tikittää niin... Minusta uskova puoliso on todella hieno asia mutta joskus elämä menee niin, että rakastuukin epäuskoisen kanssa. Minusta silloin täytyy hyväksyä se että jokainen vastaa itse valinnoistaan. Kuka meistä olisi täydellinen teoissaan ja puheissaan? Kuka on synnitön? Monesti on parempi korostaa armoa ja tukea ihmisiä jotka tukea tarvitsevat.

Jokatapauksessa varmasti on paljon uskovia naimisissa epäuskoisten kanssa eikä heillä sen kanssa mitään ylipääsemättömiä ongelmia ole. Niin ja saahan epäuskoisen kanssa naimisiin menonkin anteeksi.
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Helmi 2009, 21:18

Kun tekee rohkeasti syntiä ajatellen, että saahan sen anteeksi, ei ole lainkaan varmaa, antaako Jumala enää sellaiselle väärälle rohkealle katumisen ja parannuksen armoa.

Jos timoteus ei vielä tiedä, uskovaisia varoitetaan monissa kymmenissä Raamatun paikoissa avioitumasta epäuskoisen kanssa. Ne sekauskoiset avioparit ovat enimmäkseen sellaisia,joista toinen on saanut parannuksen armon avioitumisen jälkeen, tai joissa toinen on luopunut eli eksynyt uskosta lavealle tielle.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja mato » 23 Helmi 2009, 22:28

timoteus kirjoitti:Miten minulla on sellainen kuva, että ne jotka innokkaimmin kieltävät seurustelun ei uskovan kanssa ovatkin jo naimisissa joko uskovan tai epäuskoisen kanssa :) Heidän on varmasti vaikea ymmärtää niitä vaikeuksia joita sinkuilla on.

Tässä sinulle yksi esimerkki kuvaasi vastaan ja olen hyvin varma että monet tuntemani yksineläjät ovat tässä suhteessa samanlaisia kanssani. Ne ovat niitä samoja, jotka ovat sydämestä tuttuja.

timoteus kirjoitti:Eihän se uskovan puolison löytäminen mikään selvä asia ole. Jos haluaisi vielä saada lapsia ja ikämittari tikittää niin...

Minullakin on suhteellisen usein kova hoppu ja kiire. Se kiire on tosin aivan muuta kuin mainitsemasi kiire, ja uskonpa vielä että se on aivan terveellinenkin kiire tämä kiireeni. Useilla ei ole kuin yksi lyhyt elämä, joten kyllä minä hiukan ymmärrän, miksi on niin kiire saada kaikkea ihania ajan antimia, niin hyviä kuin pahojakin.

timoteus kirjoitti:Minusta uskova puoliso on todella hieno asia mutta joskus elämä menee niin, että rakastuukin epäuskoisen kanssa.

Tuo onkin minulle melko vieras juttu, enkä siitä voi paljon sanoa, sillä tuolla tavalla minulle ei ole käynyt onneksi koskaan sen jälkeen kun olen tärkeysjärjestystäni elämässä korjannut. Puhutaan tosin ennemmin jonkin sortin ihastumisista kuin rakastumisista. Haluan vain sanoa, että omalla kohdallani on käynyt niin onnellisesti, että epäuskoiset eivät ole enää tässä suhteessa kiinnostaneet minkään vertaa.
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja Maarimi » 24 Helmi 2009, 12:26

Sehän on hienoa mato, että muut eivät edes kiinnosta. Ovatko muutkin vl:t noin kyvykkäitä ajattelussaan? Voiko rakastumista tai tunne-elämää oikeasti kontroloida?
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Helmi 2009, 12:50

Maarimi kirjoitti:Sehän on hienoa mato, että muut eivät edes kiinnosta. Ovatko muutkin vl:t noin kyvykkäitä ajattelussaan? Voiko rakastumista tai tunne-elämää oikeasti kontroloida?

Kyse ei ole lainkaan ihmisen kyvykkyydestä eikä ihmisen omasta voimasta. Päin vastoin kysymys uskovaisen omien voimien vähäisyydestä, ja siitä että sellaisen vähävoimaisen on Jumala saanut täyttää voimallaan.

Omasta kokemuksestani voin vastata viimeiseen kysymykseen, että muutaman kerran olen joutunut kontrolloimaan tunne-elämääni. Syyt ovat olleet eri kerroilla erilaisia, mutta ainakin kahdesti olen joutunut tietoisesti sammuttamaan sisimmässäni hiipivää rakastumisen tunnetta, kun on selvinnyt ettei kohde ole kanssani samalla tavalla uskomassa. Ensimmäisessä tapauksessa pyysin seuroihin, mutta hän ei lähtenyt. Toisten osalta minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta tiedän Jumalan olevan heikoissa vahva näissäkin asioissa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja mato » 24 Helmi 2009, 20:02

Maarimi kirjoitti:Sehän on hienoa mato, että muut eivät edes kiinnosta. Ovatko muutkin vl:t noin kyvykkäitä ajattelussaan? Voiko rakastumista tai tunne-elämää oikeasti kontroloida?

En puhuisi mistään kontrollista, vaan olen ajatellut, että ko. mahdollisuus vain on niin pelottava/kammottava, että sillä on oma vaikutuksensa hillitsemään monenlaisia haaveita. Toivon, että tämä mietelmäni lopputulos on todella totta, eikä se vain olekaan sitä, että en ole sattunut sellaisiin tilanteisiin, joissa olisi saattanut kiinnittyä epäuskoiseen. Niistä tilanteista toivon säästyväni kokonaan, koska en todellakaan tiedä, miten silloin selviäisin hengissä.

Huomaa vielä ellet jo huomannut, että olen nyt puhunut nimenomaan suhteista, en epämääräisemmästä himosta. Siitä on aina kiusaa liiaksi asti, ja luulen etten ole aivan yksin.
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja O.M » 02 Maalis 2009, 23:10

Aiheeseen liittynee myös tämä, mitä Juhani Raattamaa kirjoitti 18.5.1880:

"Lihan jälkeen se on, että tehdä naimisia uskottomain kanssa, mutta synnit niille on täälläkin anteeksi todistettu Herran nimessä, kun jälkeen naimisen itkevät onnettomuuttansa."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja mies » 07 Tammi 2013, 15:06

O.M kirjoitti:
nuusku kirjoitti:heittäisin kysymykseksi, että oliko Simson-nimisen miehen puoliso uskovainen, vai oliko koko tarinalla jokin muu vertauskuva


Vaikuttaa tosiaan siltä, että Herra salli niin tapahtua muista syistä. (En tosin edelleenkään ole varma, oliko Simson ylipäätään uskomassa.)

Tuom. 14:
"1 Eräänä päivänä Simson kävi Timnassa ja näki siellä filistealaisen tytön.
2 Palattuaan kotiin hän kertoi vanhemmilleen: "Näin Timnassa filistealaisen tytön. Hankkikaa hänet minulle vaimoksi!"
3 Hänen vanhempansa sanoivat hänelle: "Eikö oman sukumme tytöistä tai edes kansamme joukosta löydy sinulle naista, kun sinun pitää mennä ottamaan itsellesi vaimo filistealaisten, noiden ympärileikkaamattomien, keskuudesta?" Mutta Simson sanoi isälleen: "Hanki hänet minulle vaimoksi, minä olen ihastunut häneen." [2. Moos. 34:16; 5. Moos. 7:3]
4 Hänen vanhempansa eivät tienneet, että tämä oli Herran johdatusta ja että Herra tahtoi antaa aiheen taisteluun filistealaisia vastaan. Siihen aikaan filistealaiset näet pitivät Israelia valtansa alla. [Tuom. 13:1]"


Ko. kohta jatkuu:

"5 Simson ja hänen vanhempansa menivät Timnaan. Timnan viinitarhojen luona Simsonia vastaan tuli karjuva nuori leijona."

Tässä mennään aika lailla aiheen sivuun, mutta olen pitemmän aikaa miettinyt, että oliko leijonan levinneisyysalue Raamatun aikana noin paljon nykyistä laajempi vai oliko Israelissa vain hoveista karanneita leijonia? Onko jollakin tietoa asiasta?



Hepr.11:ssa Paavali antaa hyvän todistuksen Simsonista:

32 Mitäpä tähän enää lisäisin? Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja profeetoista. 33 Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat, 34 sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot. 35 Jotkut naiset saivat kuolleet omaisensa elävinä takaisin.


(Juutalaiset ajattelevat, että Simson "käännytti" puolisonsa ennen häitä.)

(Tulee mieleen tuosta leijonasta, että kun epäuskoiselle, vaikka sitten Samarialaiselle, saarnataan synnit anteeksi, muuttuu se kuin leijona lampaaksi, ja sen jälkeen hunajaa ovat uskovaisen puheet, kuin kiitosta Jumalalle. Kun kaanan häissä viini oli se evankeliumi (Lutheria lainatakseni), ja sitä jaettiin, ja jotka eivät tietäneet sen alkuperää, maistoivat sen kyllä hyväksi - mutta myös hunaja oli hyvää, mutta olisiko Simsonin vanhemmat sitä maistaneet, jos olisivat tienneet alkuperän?)
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja Ibelieve » 09 Helmi 2013, 01:15

Miksi uskovainen puoliso...

Menin naimisiin epäuskoisena. Nyt olen saanut palata Jumalan valtakuntaan ja voi mikä suru on seurannut siitä, että mieheni ei halua uskoa... :( Sitä kuitenkin rukoilee, että hänkin vielä saisi ymmärtää uskomisen asian.
Saisipa kodissa saarnata toinen toisillemme evankeliumia.

Välillä puolison sanat ja teot aiheuttavat mielipahaa. Välillä minusta tuntuu, että joudun valitsemaan haluanko miellyttää miestäni vai Jumalaa.

On erittäin tärkeää, että puoliso on uskomassa.
Ibelieve
tutustunut
 
Viestit: 43
Liittynyt: 06 Tammi 2013, 21:01

Edellinen

Paluu Nuorten palsta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron