Taavetti kirjoitti: ja sen tähden hänelle on rakas evankeliumin sana, sillä siinä on opetus, neuvo ja nuhde samoin kuin lohdutuksen armo.
Jos taas armo ei ole hallitsemassa meidän sydäntämme, silloin on evankeliumin vapauden tilalle tullut lihan vapaus ja joudutaan evankeliumia jaottelemaan, että, evankeliumi on eri osa, ja neuvo on eri osa ja näin ollen pitäisi Jumalan sana jakaa kolmeen osaan: Lakiin, evankeliumiin ja neuvoon. Kuitenkin on Jumalan sanassa vain kaksi terää: laki ja evankeliumi. Laki on meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme, ei töistä, että ei yksikään itsestänsä kerskaisi, sillä meidän kerskauksemme on Kristus Jeesus. Tästä me saarnaamme. Tästä me uskomme.
- -
Kalle V. Timonen
Siionin Lähetyslehti 5. toukokuu 1955
Taavetti/Kalle V. Timonen kirjoitti:Kun näin Jumalan tuli on saanut riisua alastomaksi omista luuloista niin silloin ymmärtää taas, että Jumalan sana on sittenkin muuttumaton totuus, ja on se sana, joka meidän seassamme saarnattu on. Näin saarnatun sanan kautta on Jumala sittenkin työnsä meissä tehnyt, ja loppujen lopuksi se sana ei ollut ihmissana, vaan Jumalan elävä sana.
Jani_S kirjoitti:Joidenkin kirjoittajien näkemys on ollut, että Jumalan sanan neuvot ovat erillään Jumalan muusta ilmoituksesta eli lähinnä evankeliumista.
Jani_S kirjoitti:Joidenkin kirjoittajien näkemys on ollut, että Jumalan sanan neuvot ovat erillään Jumalan muusta ilmoituksesta eli lähinnä evankeliumista. Näin he hakevat kiertoteitä, joita pitkin uskonkilvoituksen koetinpaikkoja voitaisiin kiertää. He näkevät suunnilleen niin, että riittää, kun uskoo syntinsä anteeksi, mutta elämänvanhurskaus ei ole välttämätöntä.
Aromi kirjoitti:Jatkan vielä vähän ajatustani.
Eikö elämänvanhurskaus = uskon synnyttämät teot?
Jos se on näin, niin tähän liittyy keskeinen ongelmani. Miten nimittäin voidaan erottaa uskosta vuotavat teot ja ulkokultaisuus?
Olen hyvin, hyvin epäluuloinen seuraavan ajatteluketjun suhteen:
Neuvojen kautta uskovaiselle asetetaan uskon koetus, ja Jumala siunaa sellaista ihmistä, joka on tälle neuvolle kuuliainen. En osaa sovittaa yhteen tällaista ajattelutapaa ja Roomalaiskirjeen 4. lukua.
Taavetti kirjoitti:Lyhyesti voidaan todeta, että ulkokullainen itse tietää hyvin, viekasteleeko hän ihmisten edessä.
Aromi kirjoitti:Jani_S kirjoitti:Joidenkin kirjoittajien näkemys on ollut, että Jumalan sanan neuvot ovat erillään Jumalan muusta ilmoituksesta eli lähinnä evankeliumista. Näin he hakevat kiertoteitä, joita pitkin uskonkilvoituksen koetinpaikkoja voitaisiin kiertää. He näkevät suunnilleen niin, että riittää, kun uskoo syntinsä anteeksi, mutta elämänvanhurskaus ei ole välttämätöntä.
Minusta sekä Timonen että Havas ovat sillä linjalla, että ei ole olemassa erillisiä neuvon sanoja, jotka voitaisiin osoittaa evankeliumista. Evankeliumi, siis ilosanoma Jeesuksesta ja Jumalan lupauksista langennutta ihmiskuntaa kohtaan, sisältää itsessään myös neuvon ja nuhteen.
Havaskin kuvaa tuossa samaisessa O.M:n lainaamassa kirjoituksessa toisaalla, kuinka "evankeliumin kristallinkirkas virta huuhtoo roskat pintaan".
Mitä Jani ajattelet tuosta elämänvanhurskaudesta, mitä se käytännössä on? Onko se jonkin asian tekemistä?
Aromi kirjoitti:Miten nimittäin voidaan erottaa uskosta vuotavat teot ja ulkokultaisuus?
Aromi kirjoitti:Olen hyvin, hyvin epäluuloinen seuraavan ajatteluketjun suhteen:
Neuvojen kautta uskovaiselle asetetaan uskon koetus, ja Jumala siunaa sellaista ihmistä, joka on tälle neuvolle kuuliainen.
nuusku kirjoitti:Muistan jo ensimmäisistä kuulemistani seurapuheista sen opetuksen, että jos on huono omatunto tai ongelmia uskonelämässä, niin usein neuvot voivat tällöin alkaa tuntua lailta.
mato kirjoitti:Lutherkin taitaa viljellä aika paljon sanamuotoja "tässä Kristus käskee ..." Mutta minne nyt jäivät pehmeät neuvot?
mato kirjoitti:Yön yli tuota neuvoasiaa pähkäiltyä mieleeni tuli sellaista kuin "ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa." Siinä Kristus selvästi käskee opetuslapsia myös opettamaan jotakin, ei pelkästään kastamaan ja tekemään opetuslapsiksi.
Aromi kirjoitti:Tälle käskylle kannattaakin olla uskollinen - Kristus ei käske opettamaan "jotakin", vaan sitä, mitä hän on itse opettanut. Jeesuksen opetuksissa on monta kohtaa, joista harvoin kuulee saarnattavan. Mielellään kuulisi enemmän.
nuusku kirjoitti:Eräs muisto tuli vielä kuulemastani opetuksesta koskien syntiä. Se tosin liittyy edelliseen viestiini, johon toivoisin vielä jonkun vakaan tyypin vastaavan. Käsittääkseni kaikkea syntiä ei ole kirjoitettu eikä merkitty Raamattuun,
Kommentteja?
Jani_S kirjoitti:... koska Jumalan lapsi täyttää lain uskomalla Jeesuksen armotyön. Laissa ilmoitettu Jumalan tahto ei siten ole enää mitenkään kova, vaan Jumalan lapsi rakastaa Jumalaa, tosin jälleen vain Jeesuksen ansion tähden. Ei ole enää mitään vaatimusta eikä kovaa lakia, vaan kilvoitus eli halu täyttää Jumalan tahto, se jonka hän on myös laissaan ilmoittanut, lähtee evankeliumin puhdistamasta sydämestä.
Taavetti kirjoitti:Haluaako nuusku sulkea minulta vastaamisen mahdollisuuden, koska en tunne olevani mitenkään vakaa veli, vaan monilla heikkouksilla piiritetty ja niissä usein kompuroiva.
Taavetti kirjoitti:Haluaako nuusku sulkea minulta vastaamisen mahdollisuuden, koska en tunne olevani mitenkään vakaa veli, vaan monilla heikkouksilla piiritetty ja niissä usein kompuroiva.
Jani_S kirjoitti:Taavetti kirjoitti:Haluaako nuusku sulkea minulta vastaamisen mahdollisuuden, koska en tunne olevani mitenkään vakaa veli, vaan monilla heikkouksilla piiritetty ja niissä usein kompuroiva.
Vaikka Taavetti on kirjoittanut tämänkin vakaalla mielellä, olen tunnistavinani siitä myös hänen sinne tänne piilottamaansa huumoria. Eipä ole ainakaan minun silmäni ja mieleni osannut vikoa Taavetin edeskanteita, vaan aivan ovat olleet vakaata ja turvallista luettavaa.
Taavetti kirjoitti: enemmän kuitenkin huumoriin piilotettu varoitus kysyjälle jatkuvasti viljellä tuota "vakaat veljet" käsitettä.
Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa