Ekumeniasta ja sen vierestä

[joonas]

Tässä Nuuskulle, Maarimille, Emkalle, Nephegille, Taavetille ja Jani_S:lle tutkailtavaa naispuhujien roolista lestadiolaisen herätysliikkeen historiassa:

toiste
Per Elo 03, 2007 13:07 Viestin aihe: Re: Naiset menettivät pelin kahdesti

"Naisten asemaa ja saarnaamistoimintaa lestadiolaisuudessa on tutkittu melko paljon ja uutta tietoa julkaistaan edelleen. Katsauksia aiheen tutkimukseen, ks. Kaivola 1959a, 1959b; Lohi 1997; Nilsson 1988; Tiirola 1989, Palo 2007.

Erikseen on syytä mainita, että juuri naiset käyttivät ensi kerran herätysliikkeen historiassa sittemmin tunnusmerkiksi muodostuneita synninpäästön vakuuttamisen sanoja: ”Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi annetut”. Tähän historialliseen yksityiskohtaan voi perehtyä O.H. Jussilan artikkelista Nisunjyvä-lehdessä (Jussila 1953). Siinä mainitaan kolme Lestadiuksen aikaista, tätä synninpäästön vahvistussanomaa rohkeasti saarnannutta naispuolista sananjulistajaa: Eeva (tai Maria) Parkajoki Muonion Ylipäästä, Loviisa Ranta Muodoslompolosta ja Vuolon Luuva eli Loviisa Vuolo Muonion Ylikylästä. Jussila oli kirjoitusta iessaan päässyt haastattelemaan silminnäkijöitä ja aikalaisia.

Pekka Raittila on väitöskirjassaan osoittanut luotettavasti, että naisia toimi saarnaajina ainakin jo 1860-luvulla, herätysliikkeen lähtiessä toden teolla leviämään, Lestadiuksen kuoltua. Jo Lestadius itsekin oli kannustanut naisia saarnaamaan (Kaivola 1959a, 1959b; Raittila 1976; Nilsson 1988, Tirola 1989; Ratinen & Tuomaala 2001). Raittila onkin nimennyt useita naissaarnaajia. lestadiolaisuuden tutkimuksessa on mainittu useimmiten ainakin nämä kolme varhaista puhujaa: Magdaleena ja Maria Jokela sekä Angelica Laestadius. (Raittila 1976.)

Naisten saarnaajina toimiminen oli herätysliikkeen alkuvuosikymmenillä tavallista aina 1890-luvulle saakka.

Lestadiolaisen herätysliikkeen kiistattoman johdon ja ehdottoman hengellisen ja hallinnollisenkin auktoriteettiaseman Lestadiuksen jälkeen saanut maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa (1811-1899) otti varsin hyväksyvän kannan naisten saarnatoimintaan. Hän perusteli asiaa Raamatulla (Raattamaa 1976; Nilsson 1988; Tiirola 1989). Samoin saarnaaja Erkki Antti vakuutti puheissaan ja kirjoituksissaan naisten yhtäläistä opillista asiantuntemusta ja vetosi Raamattuun, eli Paavalin työtoverin Foiben esimerkkiin. (Kaivola 1956, 1959a, 1959b.) Myöhemmin 1800-luvun loppupuolella tunnettu lestadiolaispappi Aatu Laitinen (1853 - 1923) samoin kannatti naisten toimintaa sananjulistajina. (Ihonen 1999, 2001; Kinnunen 1996).

Kaivolan tutkimukset 1950-luvulta ovat lisäksi osoittaneet, että Juhani Raattamaan sihteerin, Ruotsin Ylitornion entisen kätilön ja rokottajan Mathilda Fogmanin (1835-1921) aktiivinen toiminta liikkeessä vaikutti hengelliseen keskusteluun. Samalla hän käynnisti periaatteellisen keskustelun erityisesti naisen asemasta seurakunnassa 1860-luvulla. Fogman oli Lestadiuksen läheinen ystävä ja luotettu. Myös Juhani Raattamaa ja saarnaaja Erkki Antti kunnioittivat häntä tasaveroisena ”kollegana” Raamatun tutkistelussa ja tuntemuksessa. (Jussila 1953; Kaivola 1956; 1959a, 1959b; Palo 2007.)

Mathilda Fogman kävi vilkasta kirjeenvaihtoa puhujien kanssa ja tarkasteli kirjeissään lestadiolaisuuden oppia Raamatun valossa. Näiden kirjeiden perusteella Fogman luettiin 1870- ja 1880-luvulla osaksi lestadiolaisen liikkeen luotettuja hengellisiä asiantuntijoita ja hän oli kristillisyyden keskeisimpiä henkilöitä koko Tornionlaaksossa (Jussila 1953, Kaivola 1956; Kaivola 1959a, 1959b; Palo 2007, Ylipää 2005).

Fogman keskusteli saarnaajien kanssa opillisista kysymyksistä sekä puuttui lestadiolaissaarnaajien toimintaan ja sopimattomaan käyttäytymiseen ja nuhteli asianomaisia kirjeissään. Jotkut saarnaajat olivat herättäneet tarpeettomasti pahennusta liikkeen ulkopuolisissa ihmisissä, kuten esimerkiksi vanha saarnamies Mooses Kankoinen. Samoin hän oli nuhdellut sopimattomasta käytöksestä myös toista saarnamiestä, Petter Starkia. (Kaivola 1956; Palo 2007.) Saarnaaja Erkki Antti asettui näissä keskusteluissa puolustamaan Fogmanin käsityksiä. Erkki Antti vakuutti puheissaan ja kirjoituksissaan naisten yhtäläistä opillista asiantuntemusta ja vetosi Raamattuun, eli Paavalin työtoverin Foiben esimerkkiin. Syntyneessä keskustelussa myös Raattamaa käytti samoja argumentteja. (Kaivola 1956.)

Tarkemmin vielä Raattamaan ajatuksia. Hän kirjoitti vuonna 1878 lestadiolaiselle papille P.O. Grapelle:

”Paljon on työtä Jumalan pellolla, että valaistuita vaimo-ihmisiäki tarvitaan, ehkä niitä löytyy, jotka tahtoisit sulkea vaimonpuolten suuta Paavalin sanoilla Korinthon vaimoille, jotka astuit miesten eteen eikä tainneet sanan vuoroa antaa miehille, sentähden Paavali heitä nuhtelee, vaan Raamattu osottaa että Hanna on puhunut samaten lapsesta Jeesuksesta kun Simon kaikille kun lunastusta Israelissa odotit; vieläpä Herra lähettää vaimoja ilmoittamaan, se on saarnaamaan epäuskoisille opetuslapsillensa että Hän on jälleen eläväksi tullut, vieläpä vaimoin sydämissäki. Jospa vaimot yhdistettyinä miesten kanssa saarnaisit elävän Herran Jeesuksen tuntemista seurakunnassa! Paulus on tarvinnut Febetä avuksi kirjottaessa lähetyskirjoja, joka oli Kristuksen seurakunnan palvelus-piika. Ovathan vaimot Jumalan välikappaleet ja äidit Israelissa että saattavat sanaaki selittää, kuin ymmärrys on avattu Pyhän Hengen kautta, erinomattain vähemmissä seuroissa, kun miehiltä lahjat puuttuvat, ett’ei osaa eikä ymmärrä kieliä, erinomattain sitä kieltä, jota Pyhän Hengen koulussa opetetaan.” (Raattamaa 1976.)

Raattamaa lähettää tämän kirjeensä lopussa terveisiä Oulussa saarnaajana tuohon aikaan esiintyneelle "Kristuksen seurakunnan palvelus-piialle Hackzellin Sofialle". Oululainen kirjakauppias Maria Sofia Hackzell (1826-1904) toimi vuosina 1876-1883 Oulun ruotsinkielisen lestadiolaisryhmän raamatunselittäjänä. "Hackzellin toimintaa on pidettävä saarnaamisena", on Seppo Lohi todennut (Lohi 1997). Hänen mukaansa Hackzell oli "rohkea rajojen rikkoja, joka sai osakseen arvovaltaista ymmärtämystä".

On merkillepantavaa, että Raattamaa perustelee nimenomaan Raamatulla naisten oikeutta saarnata. Hän osoittaa, että naisilla on miesten rinnalla samanveroinen vastuu Jumalan valtakunnan sananjulistustyössä. Raattamaan lausuma on erityisen merkittävä siksi, että hän asettuu tässä selvästi erilaisen Raamatun tulkinnan kannalle kuin myöhempi lestadiolaisuus. Jostain syystä Seppo Lohi on jättänyt omasta tutkimuksestaan Raattamaan kohdalta pois sen tiedon, että tämä perusteli naisten saarnaamisoikeutta nimenomaan Raamatulla.

Naisten saarnaamisen loppumiseen oli siis useita samanaikaisesti vaikuttaneita syitä. Yksi oli spontaanin kansanliikkeen organisoituminen eli tehtävien ja vallan jako. Raittila on todennut, että kun saarnaaminen kehittyi raamatunselityspuheeksi, jolla oli selvästi rajattu asema kokousten liturgiassa, naispuhujista useimmat jättäytyivät, tai he joutuivat jäämään sittemmin enimmäkseen kuulijoiksi. (Raittila 1976.)

Kun maaseudun köyhien kansanliikkeenä aktiivisesti levinnyt alkuvuosikymmenien herätysliike alkoi ulottua laajempiin kansankerroksiin ja siihen liittyi entistä enemmän keskiluokkaan kuuluvia ja koulutettuja ihmisiä, sananjulistuksen tässä ja nyt-spontaani luonne heikkeni.

Erityisesti kun herätysliikkeen johtajisto halusi 1800-luvun lopulla lähentää liikettä kirkkoon, naisten tasaveroinen asema alkoi hitaasti mutta selvästi heikentyä. 1900-luvulle tultaessa lestadiolaisuus oli jo menettänyt jyrkän protestiluonteensa ja siitä tuli vähitellen varsin konservatiivinen sekä uskonnollisissa että yhteiskunnallisiin asioihin liittyneissä kannanotoissaan (Kinnunen 2002, 382 – 383). Tässä vaiheessa myös naisten saarnaustoiminnasta luovuttiin, siis 1900-luvulle tultua.

Kiintoisaa on, että lestadiolaiseen liikkeeseen varhain liittynyt ja laajasti tunnettu pappi Aatu Laitinen (1853 - 1923) puolusti voimakkaasti naisten saarnaamisoikeutta vielä verrattain myöhäänkin. Hän kirjoitti asiasta artikkelin Kristilliseen Kuukauslehteen vuonna 1884. Hän tulkitsi Paavalin kirjoitusten naisten saarnaamiskieltoa siten, että kyseessä oli kielto vain omaan aviomieheen nähden. Aatu Laitinen oli yksi herätysliikkeen keskeisistä vaikuttajista Suomessa. Hän toimitti Kristillistä Kuukausilehteä vuosina 1883-1887, ja tämän jälkeen muita lestadiolaisuuden julkaisuja. (Kinnunen 1996, 2004; Raittila 1967).

Piispa Gustaf Johansson, jonka vastuulla oli koko Pohjois-Suomi, oli erittäin kriittinen uutta herätysliikettä, lestadiolaisuutta kohtaan. Hän kritisoi herätysliikettä teoksessaan Laestadiolaisuus, jonka hän julkaisi vuonna 1892. Johansson esittää jyrkän paheksuntansa siitä, että herätysliikkeessä sallittiin naistenkin saarnaavan. Tästä Johanssonin kritiikistä voidaan päätellä että lestadiolaisuudessa naiset edelleen 1890-luvullakin saarnasivat. Johansson kirjoitti:

”Naisiakin lahkokunta käyttää saarnaamistoimissa, sillä lahkon leweneminen ja koossa pysyminen on täällä pääasia. Nainen onkin warsin sopiwa lahkoa lewittämään, sillä naisen sulo on aisti-ihmiselle wiehätyksenä, ja aisti-ihmistä lahko wiljelee. Tässä puuhassa waikuttaa huonompia woimia, joita kristinusko ei tahdo käyttää. Jumalan sääntöjen halweksiminen ja polkeminen esiintyy nykyaikana niissä liikkeissä, jotka pyytäwät naista siirtää toimialoille, joille Jumala ei tahdo häntä päästää - -. ”
Johansson lainaa tämän jälkeen edellä siteerattua Raattamaan kirjettä ja toteaa pilkallisesti tällä "Lapin Akatemian" johtajalla olevan Raamatusta omalaatuisensa käsitys, johon piispan velvollisuus on määrätietoisesti puuttua. Lainattuaan näytteitä lestadiolaisten siihen aikaan julkaisemista teksteistä, joissa nämä puolustavat naisten sananjulistusta, Johansson lopuksi ärähtää: "Lahko ei waan tahdo totella Apostolin käskyä." (Johansson 1892.)

Myös kritisoidessaan lestadiolaista rippioppia ja äänellistä syntien anteeksi julistamista Johansson kirjoittaa lestadiolaisnaisten toiminnasta: "Toinen suuri erhetys on siinä, että lahko laskee taiwaan waltakunnan awaimet jokaisen lahkolaisen käsiin. Jopa ämmätkin sanowat tien taiwaan waltakuntaan menewän heidän kauttaan." (Johansson 1892.)

Lestadiolaisuuden sisällä piispa Johanssonin ja yleensä kirkon kritiikki herätti huolestumista. Toiminnan vapaan jatkumisen kannalta oli vaarallista, että kirkon piirissä pidettiin lestadiolaisuutta harhaoppisena. Poliittinen tilanne ja Venäjän Suomeen kohdistama kontrolli olivat kiristyneet selvästi 1890-luvulla. Tässä tilanteessa lestadiolaisuuden piirissä ei haluttu ottaa enää riskejä, vaan katsottiin, että on parasta sopeutua kirkon tapoihin. Naisten toiminta sananjulistajina siis tavallaan uhrattiin samalla kun alettiin sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan ja kirkkoon.

Lähteet:

Ihonen, M. 1999. Naisen paikka lestadiolaisuudessa:Varhaisia juonteita. Esitelmä Suomen Akatemian ja Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden järjestämässä seminaarissa ”Nöyrä, uhmakas, itsenäinen. Nainen 1800-luvun suomalaisessa kulttuurissa”
Turun yliopisto 15.10.1999.
http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/naiskuva.htm

Ihonen, M. 2001. Vaikenevat naiset. Keskustelua naisen paikasta 1800-luvun lestadiolaisuudessa. Historiallinen Aikakauskirja 3/2001, s. 276-292.

Johansson, G. 1892. Lestadiolaisuus. Kuopio 1892.

Jussila, O.H. 1953. Vangituille vapautusta - sidotuille päästöä: satavuotismuisto. Maitojyvä 1953. Helsinki: Laestadiolaiseten ylioppilaskodin kannatusyhdistys. s. 3-8.
http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/la ... ussila.htm

Kaivola E. 1956. Mathilda Fogman ja naisen asema lestadiolaisessa herätysliikkeessä. Maitojyvä 1956, s. 7–10. Helsinki: Laestadiolaiseten ylioppilaskodin kannatusyhdistys.

Kaivola, E. 1959a. Mathilda Fogmanin asema ja merkitys lestadiolaisessa herätysliikkeessä. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran vuosikirja. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallinen Seura.

Kaivola, E. 1959b. Mathilda Fogmanin asema ja merkitys lestadiolaisessa herätysliikkeessä. Erip. E.Kaivola 1959.

Kinnunen, M. 1996. Viipurin läänin lestadiolaisuus (1870-1912) : linkki eri kulttuurien välillä Suomen historian lisensiaatintyö. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Kinnunen, M. 2004. Herätysliike kahden kulttuurin rajalla - Lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939. Jyväskylän yliopisto 2004.
http://selene.lib.jyu.fi:8080/vaitos/st ... 918351.pdf

Laatunen, Aatu. Kansallisbiografian elämäkerta-artikkeli.

Laitinen, A. Muistoja Lapin kristillisyydestä. Jyväskylä 1985. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran vuosikirja 79. Jyväskylä 1990, s. 248-249.

Lohi, S. 1997. Nainen lestadiolaisuudessa 1800-luvun Suomessa. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 86. s. 111-128.

Nilsson, K. 1988. Den himmelsaka Föräldern: Ett studium av kvinnans betydelse i och
för Lars Levi Laestadius’ teologi och förkunnelse. Acta Universitatis Upsaliensis. Women in religion 1. Göteborg: Graphic Systems.

Palo, M-L. 2007. Mathilda Fogman. Bokförlaget Biblioteca Laestadiana

Raattamaa, J. 1976. Kirjeet ja kirjoitukset. Helsinki: Akateeminen kustannusliike.

Raittila, P. 1967. Lestadiolaisuuden matrikkeli ja bibliografia. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallinen Seura.

Raittila, P. 1976. Lestadiolaisuus 1860-luvulla: Leviäminen ja yhteisömuodostus. Väitöskirja. Loimaa: Loimaan kirjapaino.

Ratinen, S. & Tuomaala S. 2001. Laestadiukselle uskon löytyminen oli kuin lapsen syntyminen Kirkko ja kaupunki 4/31.1.2001.

Tiirola, K. 1989. Naisen asema lestadiolaisuudessa 1860-1906. Kirkkohistorian pro gradu –tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Zidbeck, A. 1941. Pohjolan suurin maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa. Helsinki: Otava.

Ylipää, M. 2005. Glesbygdens ängel: barnafödande i Tornedalen under Mathilda Fogmans tid. Luleå: Luleå tekniska universitet."

[Taavetti]

Jopas on joonas vaivaa nähnyt meidän päämme kääntämiseksi, oletko muuten tekemässä laajempaakin tutkimusta aiheesta? Minulle tuossa aineistossa ei silti kovin paljon uutta ollut, eri reittejä olen saanut niihin jo ennen tutustua. Kovin paljoa ei palstallemme ennen ole tuon kaltaista aineistoa tuotukaan, jotain sentään on:


Sen sijaan ei ole oikein totuuden mukaista puhua naissaarnaajista, eihän silloin ollut pappeja lukuun ottamatta laillisia miessaarnaajiakaan. Konventikkelipakettihan kielsi maallikoiden saarnaamisen. Juhani Raattamaa ja monet myöhemmin puhujina tunnetut, olivat alussa katekeettoja eli kiertokoulujen opettajia. Opettaja tehtävä ja nimitys sopii yhtä hyvin naisille kuin miehillekin, ja päivittäin pidettyjä kouluja, joissa oli iltaisin kylärukouksia tai vastaavia kokoontumis- ja keskustelutilaisuuksia. Niissä luettiin joku papin kirjoitettu saarna ja keskusteltiin sen pohjalta. Toki opettajan esiluku ja keskustelun johtaminen saattoivat laajentua varsinaiseksi puheeksi, mutta mahdollisten tarkastajien varalta piti aina olla luettava saarna näytettäväksi.

Vasta konventikkeliplaketin kumoamisen jälkeen voidaan puhua varsinaisista maallikkosaarnaajista.

[joonas]

Taavetti:

Jopas on joonas vaivaa nähnyt meidän päämme kääntämiseksi, oletko muuten tekemässä laajempaakin tutkimusta aiheesta?

Tiedän varsin hyvin, ettei teidän päätänne yksi joonas pysty kääntämään, eikä se siis ollut tarkoituskaan. Oman kirjoitukseni tueksihan minä....
Ei ole tutkimusta tekeillä. Kunhan nyt vaan kirjoittelen.

[Nepheg]

Joonaksen esimerkeillä ei harrastettu ns. virkapappeutta, jonka sallimiseen hän kuitenkin kovasti vetosi.
Miehen seurakunnan päänä oleminen on kuitenkin aina ollut ja aina oleva miehen virka, koska Jumala on niin säätänyt.

Sukupuoli on kuitenkin vain yksi vaatimus. Muut vaatimukset ovat sellaisia, ettei moni mieskään niitä läpäise.

2 Niin pitää siis piispan oleman nuhteettoman, yhden emännän miehen, valppaan, raittiin, siviän, vierasten holhojan, opettavaisen.
3 Ei juomarin, ei tappelian, ei ilkiän voiton pyytäjän, vaan armeliaan, ei riitaisen eikä ahneen,
4 Joka oman huoneensa hyvin hallitsee, jolla kuuliaiset lapset ovat, kaikella kunniallisuudella:
5 (Mutta jos joku ei taida omaa huonettansa hallita, kuinkas hän Jumalan seurakunnan taitaa hallita?)
6 Ei äsken kristityn, ettei hän paisuneena laittajan tuomioon lankeaisi.
7 Mutta hänellä pitää myös hyvä todistus oleman niiltä, jotka ulkona ovat, ettei hän laittajan pilkkaan ja paulaan lankeaisi.
8 Niin pitää myös seurakunnan palveliat toimelliset oleman, ei kaksikieliset, ei juomarit, ei häpiällisen voiton pyytäjät,
9 Jotka uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa pitävät,
10 Jotka pitää ensin koeteltaman, ja palvelkaan sitte kuin he nuhteettomiksi löydetään.
11 Heidän emäntänsä pitää myös siviät oleman, ei laittajat, vaan raittiit, kaikissa uskolliset.
12 Seurakunnan palveliat olkoon yhden emännän miehet, jotka lapsensa ja oman huoneensa hyvin hallitsevat.


Maarimi: Itse olen ehkä pohtinut enemmän voiko nainen toimia papin virassa, tai miten sopivaa se on.

Tuota on täysin turha edes miettiä, sillä raamatussa on selvät kriteerit. Tietääkseni sinunkin pitäisi se jo tietää, sillä niin kauan olet tätäkin foorumia seurannut.
Eli nainen ei voi toimia pappina raamatun mukaan.
Ala vaikka diakoniksi tms. mikäli kirkon tehtävät kiinnostavat?

Rebekka kertoi selkeästi Hengellisen pappeuden ja virkapappeuden eron.
Minullekin on nainen usein saanut saarnata evankeliumia Jeesuksen nimessä ja veressä, enkä ole evankeliumin uskomisen kohdalla koskaan ajatellut eroa miehen ja naisen välillä, koska eroa ei ole raamatunkaan mukaan.

[Nepheg]

Asia ei ole ajankohtainen kuin jumalattomille, omavanhurskaille ja muille elävän uskon ulkopuolella oleville.
Uskoville ylläolevien viestien raamatunlainaukset ovat riittäneet tuhansien vuosien ajan.
Raamattu on niin selvä tässä asiassa, että ihmetellä täytyy, mitä tässä on pohtimista?

Olen aivan varma, että olet vilpittömästi asialla, kun pohdit kaikkea tarpeellista (ja tarpeetontakin ) mutta lopuksi kyse on vain siitä, että joku kuiskaa sydämeesi, ettet ole tällä hetkellä Jumalan valtakunnan sisällä.
Etsit Jumalan valtakuntaa, mutta järki ei anna myöten, voiko tosiaan TUO vl:en joukko olla se ainoa oikea täällä suomessa?
Eihän noin pieni joukko voi omia Jumalaa?

Niin se vain on, ettei uskovien joukko kovin iso ollut edes Jeesuksenkaan aikana.
Apostolitkin saivat väkivaltaisen kuoleman yhtä lukuunottamatta. Sellaiset, jotka luulivat olevansa uskovaisia, tappoivat oikeita uskovia.

7 Eikös Jumalan pitäisi valituita auttaman, jotka yötä ja päivää häntä huutavat, pitäiskö hänen sitä kärsimän?
8 Minä sanon teille: hän auttaa heitä pian. Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytäneekö hän uskoa maan päältä?

Surkeita, syntisiä, tomppeleita ja armonkerjäläisiä me vl:t olemme.
Seuroissa yleisen synninpäästön jälkeen kysymme vielä uudelleen, saammeko vielä uskoa synnit anteeksi.
Emme siis ole menestyneitä, vaan hengen kerjäläisiä ja raajarikkoja jotka itsessään eivät ole yhtään mitään, vaan elämme ainoastaan armon varassa.
Suorastaan kerjäämme armoa, kun haluamme kuulla synninpäästön aina kun uskovia on koolla.
Emme ole "ajan hermolla" siinä mielessä kuin ehkä maailma odottaisi Jumalan lapsien olevan.
Jostain syystä yleinen mielipide ei meihin tee vaikutusta, vaan pysymme Jumalan sanan neuvoissa.
Seuraraamattunakin käytämme yleensä vuoden 1776 bibliaa.

[Nepheg]

Siihen en ota kantaa, jos en ole mielestäsi uskovainen. Joka tapauksessa minä en lähde arvuuttelemaan oletko sinä.

Tuohon sen verran, että olisi toki helpompaa sanoa että "kaikki pääsee".
Säilyisi paremmin välit kunnossa eri hengellisyyksissä oleviin sukulaisiinkin, kun tervehtisi Jumalan terveellä.
Mutta se omatunto... se omatunto ei anna lupaa viedä rakkaita ihmisiä väärään rauhaan ainakaan minun suuni kautta.

Raamatussa puhutaan yhdenkaltaisesta uskosta ja siitä että seurakunta on totuuden patsas ja perustus.
Raamatussa puhutaan selkeästi yhdestä uskosta.
Saman uskon tunnistaa siis siitä, että usko on samanlaista, vaikka uskovien joukon nimi olisikin eri.

Toki yksittäiset jäsenet kompuroivat matkallaan ja syntiä tarttuu, mutta Jumalan valtakunnan jäseninä saamme raamatunmukaista oppia, koska itse Jeesus on Henkensä kautta keskellämme.
Pyhä Henki on totuuden Henki, eli se ei selitä samaa asiaa raamatusta erilailla, riippuen uskovien joukosta.

Kun puhutaan vääristä hengellisyyksistä tai muuten oikeasta opista (Hengestä) harhautetuista, niin ensimmäisenä tulee mieleen uudestikastajat, naispappeus ja omavanhurskaat.
Kun jossain seurakunnassa on yksikin raamatuvastainen asia virallisena opetuksena, niin se on kuitenkin vain jäävuoren huippu.
Väärää opetusta sellaisessa seurakunnassa on siedetty niin kauan, että selkeästi raamattua vastaan olevat asiat pulpahtavat näkyviin esim. homoliittojen hyväksymisenä.
Ei uskova homoliittoa hyväksyisi missään olosuhteissa.

Pyhä Henki ei ole neuvomassa seurakunnassa, joka opettaa vastoin raamattua, eli eivät ole yhdenkaltaisessa uskossa. Totta puhuen eivät ole ollenkaan uskovaisia, vaan vain luulevat olevansa.
Heidän uskonsa on kuollutta ja turhaakin turhempaa.

Kun raamattu tukee yhtä uskoa ja yhdenkaltaista uskoa, niin en voi kävellä Jumalan sanan yli tunnustamalla eri hengellisyydessä olevia sisarikseni ja veljikseni.

Uusi testamenttikin olisi kovin lyhyt, jos se miten uskoo, ei olisi väliä.
Paavalin ei olisi tarvinnut kirjoittaa kirjeitään ja opastaa alkuseurakunnan uskovia harhoistaan, joita sielunvihollinen kovasti yritti tuoda oikean ja elävän uskon keskelle.

[Nepheg]

Olen samaa mieltä itse asiasta. Korostan että minä en ole erottelemassa uskovia vaan mieluummin korostan kaikkien uskovien olevan samassa uskossa. Niin kuin kaikissa perheissä niin uskovissakin on erilaisia mielipiteitä eikä siinä sinänsä ole mitään yllättävää. Olen kiitollinen siitä, että uskovien joukko on niin monipuolinen ja rikas.

Tuot nyt ekumeniaa taas palstalle. Ei saa sekoittaa vääriä hengellisyyksiä oikeaan uskoon.
Väärissä laumoissa ei kristilliset perustat pysy. Alkavat kastamaan ihmisiä monia kertoja tai vihkivät homoja tms...

Tottakai on silti huolehdittava että pysytään kristillisellä perustalla niin, että evankeliumi säilytetään puhtaana.

Tuossa yleishengellisyydessä josta kirjoitat, ei evankeliumi säily puhtaana.
Sellaisessa seurakunnassa, jossa Jumala ei opeta Henkensä kautta on kaikilla asioista eri käsitys ja lopputuloksena uskonto muistuttaa jotain itämaista uskontoa, jossa Jeesus on vain jokin profeetta.
Kaikki itseään uskoviksi sanovat eivät ole varmoja edes Jeesuksen ylösnousemuksesta, joten heidänkin näkökantansa varmasti pitäisi huomioida jotenkin siinä ihannoimassasi yleiskristillisessä seurakunnassa.

[Nepheg]

Nepheg:

Saman uskon tunnistaa siis siitä, että usko on samanlaista, vaikka uskovien joukon nimi olisikin eri.
Olen samaa mieltä.

Suomessa Vanhoillislestadiolaiset ovat saaneet Jumalan armosta oikean uskon.
Esim. Ruotsissa ja USA:ssa emme ole Vanhoillislestadiolaisia, vaan Laestadian Lutheran Church ( LLC ) ja ruotsissa SFC.

Tarkoitat siis ev.lut.kirkkoa. Kirkkoon kuitenkin kuuluu paljon sellaisia, jotka eivät kaikkea siellä hyväksy, kuten vl:t!

Esimerkiksi ev.lut.-kirkkoa.
Tuo onkin sellainen tilanne, että olemme suola luopuneessa kirkossamme. Olemme ainoat, jotka vielä tuovat elävää Jumalan sanaa kirkossa.
Jeesuskin opetti temppeleissä, joissa oli pappeja, jotka eivät olleet uskovia.

[O.M]

toiste
Per Elo 03, 2007 13:07 Viestin aihe: Re: [b]Naiset menettivät pelin kahdesti
- -
Tarkemmin vielä Raattamaan ajatuksia. Hän kirjoitti vuonna 1878 lestadiolaiselle papille P.O. Grapelle:

”Paljon on työtä Jumalan pellolla, että valaistuita vaimo-ihmisiäki tarvitaan, ehkä niitä löytyy, jotka tahtoisit sulkea vaimonpuolten suuta Paavalin sanoilla Korinthon vaimoille, jotka astuit miesten eteen eikä tainneet sanan vuoroa antaa miehille, sentähden Paavali heitä nuhtelee, vaan Raamattu osottaa että Hanna on puhunut samaten lapsesta Jeesuksesta kun Simon kaikille kun lunastusta Israelissa odotit; vieläpä Herra lähettää vaimoja ilmoittamaan, se on saarnaamaan epäuskoisille opetuslapsillensa että Hän on jälleen eläväksi tullut, vieläpä vaimoin sydämissäki. Jospa vaimot yhdistettyinä miesten kanssa saarnaisit elävän Herran Jeesuksen tuntemista seurakunnassa! Paulus on tarvinnut Febetä avuksi kirjottaessa lähetyskirjoja, joka oli Kristuksen seurakunnan palvelus-piika. Ovathan vaimot Jumalan välikappaleet ja äidit Israelissa että saattavat sanaaki selittää, kuin ymmärrys on avattu Pyhän Hengen kautta, erinomattain vähemmissä seuroissa, kun miehiltä lahjat puuttuvat, ett’ei osaa eikä ymmärrä kieliä, erinomattain sitä kieltä, jota Pyhän Hengen koulussa opetetaan.” (Raattamaa 1976.)

On erikoista, että elävän kristillisyyden vastustajat pätkäisevät Raattamaan kirjeen aina poikki tuosta kohdasta. Sehän jatkuu näin:

"Estäköön Paavalin puhe vaimoja piispan ja papin virkoja etsimästä. Emme tahdo vaimoin kanssa astua saarnatuolille eli alttarille, vaan puhumme Jumalan valtakunnasta kaikille, joilla korvat on kuulla. Vieläpä Pyhä Henki nuhtelee mailmaa kaikkein suun kautta, joissa Hän asuu ja vaikuttaa."

--> Eli Raattamaan mielestä naisilla oli Pyhän Hengen pappeina laajemmat saarnaoikeudet kuin mitä kirkon piirissä ymmärrettiin, mutta varsinaisiksi sananpalvelijoiksi (papeiksi&piispoiksi) heitä ei Raattamaan mukaan tullut nimittää.

[timoteus]

Nepheg
Tuot nyt ekumeniaa taas palstalle. Ei saa sekoittaa vääriä hengellisyyksiä oikeaan uskoon.
Väärissä laumoissa ei kristilliset perustat pysy. Alkavat kastamaan ihmisiä monia kertoja tai vihkivät homoja tms...

Tietosi ovat vajavaiset muista seurakunnista puhuttaessa. Tietämättömyys heijastuu tekstistäsi. Homoja ei tietääkseni vihki tällä hetkellä kukaan. Ehkä jotkut yksittäiset kirkon papit saattavat epävirallisesti siunata homoliittoja. On myös selvää, että raamatussa on kehotus terveeseen ekumeniaan. Se tarkoittaa vuoropuhelua seurakuntien ja uskovien välillä. Tarkoituksena on selvittää mitä eroja oikeasti uskovien välillä on ja mitä voitaisiin tehdä jotta voitaisiin paremmin levittää evankeliumin ilosanomaa maailmalle. Väärä ekumenia on selvien harhaoppien hyväksymistä ja luisumisen kristilliseltä pohjalta pois. On siis eroteltava että ekumenia ei ole välttämättä huono asia vaan hyvä ekumenia on välttämätön asia uskovalle.

Tuossa yleishengellisyydessä josta kirjoitat, ei evankeliumi säily puhtaana.
Sellaisessa seurakunnassa, jossa Jumala ei opeta Henkensä kautta on kaikilla asioista eri käsitys ja lopputuloksena uskonto muistuttaa jotain itämaista uskontoa, jossa Jeesus on vain jokin profeetta.

Viittaan taas siihen alkujohtopäätökseeni että taidat olla tietämätön muista seurakunnista ja siitä mitä siellä tapahtuu. En suinkaan väitä että jokainen ns.kristillinen seurakunta olisi todellisuudessa kristillinen. Suurin osa seurakunnista on kuitenkin ihan asiallisia ja tekevät hyvää kristillistä työtä. Voi vain ajatella että olisi aika kauheaa jos niitä seurakuntia ei olisi ollenkaan. Sitä paitsi pelkästään arvostelevalla mielellä oleminen ei rakenna. En pidä siitä, että keskitytään muiden arvostelemiseen. Et varmaan sinäkään pidä asiallisena niitä jotka koko ajan arvostelevat ja vikoilevat omaa seurakuntaasi. Raamattu kehottaa pyrkimään rauhaan kaikkien kanssa ja se tietenkin edellyttää toisten kunnioittamista ja hyviä käytöstapoja.

Kaikki itseään uskoviksi sanovat eivät ole varmoja edes Jeesuksen ylösnousemuksesta, joten heidänkin näkökantansa varmasti pitäisi huomioida jotenkin siinä ihannoimassasi yleiskristillisessä seurakunnassa.

Jeesuksen ylösnousemus on kristillisen uskon peruspilari. Se on evankeliumin ydin ristinkuoleman lisäksi. Usko olisi turhaa ilman ylösnousemusta. Meidänkin olisi turha odottaa ylösnousemusta silloin. Tietääkseni yksikään kristillinen seurakunta ei opeta että Jeesuksen ylösnousemus ei olisi ollut varma.


20. Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
21. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.
1. Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
2. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 1.Joh.4-5

[Nepheg]

Viittaan taas siihen alkujohtopäätökseeni että taidat olla ihan tietämätön muista seurakunnista.

Sehän tässä mielestäni suuri Jumalan armo onkin kohdallani, kun muista ei tarvi paljoa tietääkään.
Silmät ja korvat minulla on, eli olen jotain lukenut tai kuullut radiossa.

En suinkaan väitä että jokainen ns.kristillinen seurakunta olisi todellisuudessa kristillinen. Suurin osa seurakunnista on kuitenkin ihan asiallisia ja tekevät hyvää kristillistä työtä.

Ei teoissa monesti vikaa olekaan, mutta töillä ei ketään vanhurskauteta.

Sitä paitsi pelkästään arvostelevalla mielellä oleminen ei rakenna. En pidä siitä, että keskitytään muiden arvostelemiseen. Et varmaan sinäkään pidä asiallisena niitä jotka koko ajan arvostelevat ja vikoilevat omaa seurakuntaasi.

Ei arvostelua, vaan suoranaisia varoituksen sanoja olen kirjoittanut. Nekin olen kirjoittanut vasta sen jälkeen, kun on kovasti muulta taholta tuotu yhteiskristillisyyttä ym.
Et löydä yhtäkään viestiketjua, jossa olisin aloittanut hyökkäyksen jotain tiettyä seurakuntaa vastaan.

Minua itseäni ei oman seurakunnan arvosteleminen haittaa, eihän maailma Jeesustakaan tuntenut.
Mutta se särähtää, kun arvostellaan sellaisia asioita, jotka Jumalan sanan mukaan ovat oikein.
Ulkopuolisten arvosteluilla pyritään siis viemään uskovia harhaan Jumalan sanasta, niin se harmittaa.

Raamattu kehottaa pyrkimään rauhaan kaikkien kanssa ja se tietenkin edellyttää toisten kunnioittamista ja hyviä käytöstapoja.

Niin paljon kuin se meistä kiinni on. Jeesuskin sanoi kovasti takaisin, kun tiesi vihamiestensä yrittävän saada häntä "ansaan".
Siksi vastaamme totuudessa takaisin ja siihen monet pahenevat.

Jeesuksen ylösnousemus on kristillisen uskon peruspilari. Se on evankeliumin ydin ristinkuoleman lisäksi. Usko olisi turhaa ilman ylösnousemusta. Meidänkin olisi turha odottaa ylösnousemusta silloin.

Täysin samaa mieltä.
En muista oliko se joku suomalainen piispa, aivan vuoden sisällä, joka epäili mm. neitsyestä syntymistä...

En löydä juttua nyt, mistä luin ylösnousemuksesta epäilevän, mutta lupaan palata asiaan, kun löydän jutun uudelleen..
Mm. raamatussakin Paavali kirjoitti niille, jotka eivät ylösnousemukseen uskoneet, joten ei ihminen ole niistä ajoista muuttunut piiruakaan parempaan suuntaan.

20. Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
21. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.
1. Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
2. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 1.Joh.4-5

Ei jokainen joka sanoo herra...jne...
Pitäkää siis mitä on opetettu, kuten tummentamassani kohdassa tuntomerkiksi luetaan.
Kun ei noudateta Hänen käskyjään (ei opeteta) , niin siellä kumotaan tuo viimeinen kohta.

[O.M]

Mielestäni tämänpäivän yhteiskunta on jo niin pitkälle tasa-arvoistunut, että naisilla on aivan yhtäläiset edellytykset saarnata evankeliumia kuin miehilläkin. Naisteologeja on jo pilvin pimein koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä, varsinkin vanhoillislestadiolaisuuden piirissä. Olisihan vanhoillislestadiolainen naispuhuja selvä merkki patriarkaalisen ja fundamentalistisuudestaankin tunnetun uskonyhteisön ajattelutavan kehittymisestä.

Raamattu tuntee kaksi erilaista pappeutta: yleisen ja erityisen. Kaikki elävät kristityt sukupuoleen, ikään tai oppineisuuteen katsomatta ovat Pyhän Hengen pappeja, jotka toimittavat Hengen saarnavirkaa. Hengen saarnaviralle kuuluu valta saarnata syntejä anteeksi.

Raamatun perusteella uskovainen nainen ei voi toimia seurakunnan paimenen tehtävässä (1. Tim. 3:2, 3:12, Tit. 1:6, 1. Kor. 14:34). Siinä kyse ei ole puhe- tai johtamistaidosta tai teologisesta tietämyksestä, vaan puhtaasti jumalallisesta säätämyksestä.

[Jani_S]

On myös selvää, että raamatussa on kehotus terveeseen ekumeniaan. Se tarkoittaa vuoropuhelua seurakuntien ja uskovien välillä. Tarkoituksena on selvittää mitä eroja oikeasti uskovien välillä on ja mitä voitaisiin tehdä jotta voitaisiin paremmin levittää evankeliumin ilosanomaa maailmalle.

Taas meni väärään heti alussa; tässä paljastuu jälleen kerran timoteuksen harhausko. Uskovien välillä ei nimittäin ole yhtään mitään eroa, vaan he ovat yksi seurakunta. Se seurakunta on ollut aina olemassa eikä sitä laajenneta muuten kuin evankeliumilla, kuten on aina tehty.

Pidän timoteuksen hengellisyyttä, en vain vääränä, vaan myös hengellisenä huoruutena eli aikamme väärähengellisten ekumeniana. Hän yrittää kaataa Jumalan valtakunnan rajoja ja tekeytyä Jeesuksen oikean morsiamen kaltaiseksi loppumattomilla houkutus- ja omakehupuheillaan. Parannusta hän ei suostu tekemään enempää kuin hengellinen huoruus sietää, eli vain ehostaakseen hengellisiä huoravaatteitaan ja -korujaan. Oikean yljän, Jeesuksen Kristuksen morsiameksi hän ei suostu, sillä silloin olisi jätettävä maailma kaikkine viihteineen sekä väärine hengellisyyksineen.

Timoteus ja muut syvässä hengellisessä pimeydessä elävät eivät näe, kuinka heidän puheensa eivät koske omakohtaista kilvoittelua, vaan he pakonomaisesti etsivät yhteyttä Jeesuksen puhtaaseen morsiameen, Jumalan valtakuntaan. Sitä he piirittävät, kaikki seitsemän vaimoa, ja kerjäävät siltä tunnustusta, kun muutakaan vakuutusta heillä ei ole. Parannusta ei tehdä, syntejä ei saada anteeksi ja velkakirja vain tulee paksummaksi. Näiden hengellisten huorien seuraa on Jumalan lapsen visusti varottava, sillä heidän menonsa on vain uskottomuus yljälle Jeesukselle Kristukselle, eikä heidän kanssaan päästä kadotusta parempaan paikkaan.

Väärä ekumenia on selvien harhaoppien hyväksymistä ja luisumisen kristilliseltä pohjalta pois. On siis eroteltava että ekumenia ei ole välttämättä huono asia vaan hyvä ekumenia on välttämätön asia uskovalle.

Jumalan lasten välillä vallitsee jo se ainoa oikea ekumenia eli Pyhän Hengen yhteys. Kun on tultu lammashuoneeseen samasta ovesta ja kannetaan päällä puhdasta hääpukua, Jeesuksen verellä pestyä, nähdään kyselemättäkin ja ekumeniapuheita pitämättäkin, kuka on sisar tai veli Jeesuksessa Kristuksessa. Oikea ekumenia siis syntyy itsestään, Pyhän Hengen lahjoittamana rakkautena Jumalan armolasten välillä, ja sulkee ulkopuolelleen kaikki väärät hengellisyydet.

[Jani_S]

Tässä paljastuu taas kerran timoteuksen harhausko. Uskovien välillä ei nimittäin ole yhtään mitään eroa, vaan he ovat yksi seurakunta. Se seurakunta on ollut aina olemassa eikä sitä laajenneta muuten kuin evankeliumilla, kuten on aina tehty.

Niin onko se harhauskoa olla samaa mieltä kanssasi? Minusta uskovien välillä ei ole eroa. Uskohan on Kristuksen uskoa meissä ja se on tullut meihin Jumalalta. En siis kersku uskollani vaan Kristusta tahdon korottaa.

Emme ole samaa mieltä uskonasioista, vaikka tässä niin vakuuttelet. Meillä on perustavaa ua oleva käsitysero: sinun mielestäsi Jumalan valtakunta on rajaton ja siinä ollaan tai siihen liitytään vain tunnustamalla oma usko. Näin ei ole kuitenkaan raamatun mukaan, vaan Jumalan valtakuntaan päästään uskomalla sen saarnaama evankeliumi, ei itse löydetty tai päätelty, kuten sinä teet väärässä vanhurskaudessasi muiden väärävanhurskaiden kanssa.

Voisitko vähän tarkentaa mitä on väärähengellisten ekumenia? Onko olemassa sitten oikeahengellisten ekumeniaa vaan vastustatko kaikenlaista ekumeniaa sen kaikissa muodoissa? Vastustatko kristittyjen pyrkimystä keskinäiseen yhteyteen toistensa tuntemisen kautta?

Selitin tämän äsken niin taitavasti kuin osasin. Lue siitä uudelleen. Sen verran tarkennan, että oikea ekumenia on sitä, että uskotaan omat synnit anteeksi ja päästään rauhaan, lain alta armon alle. Silloin näkyy koko Jumalan seurakunta hakemattakin, ilman keinotekoisia ja lihasta lähteviä ekumeniatouhuja.

Itseäni minua ei huvita kehustella vaan minulle riittää se kehu minkä täällä saan oikea hengellisten toimesta Jos erehdyn kehuskelemaan itse itseäni niin laita se kehu tänne niin pyydän anteeksi. Houkutus puheet eivät ole mielestäni houkutus puheita vaan asiallista keskustelua. Sen voi sanoa, että sinä et kuitenkaan houkutuspuheita pidä vaan pikemminkin karkotuspuheita. Mutta jos haluat karkottaa ihmisiä niin se on tietysti sinulle mahdollista.

Haluankin, nimenomaan haluan karkottaa kaltaisesi hengelliset huorat Jumalan lasten uskoa viemästä ja heitä kadotukseen johtamasta. Katuville syntisille, Jumalan vanhurskautta etsiville sen sijaan haluan olla vakuuttamassa, että Jumalan valtakunnassa annetaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden. Tätä et kuule ensi kertaa, vaikka jokaisesta kommentistasi saa sen ymmärryksen. Tämä puolestaan todistaa sen, että et etsi Jumalan vanhurskautta, vaan pyrit kaikilla näillä keskusteluilla vain oman väärän hurskautesi tunnustamiseen.

Parannusta hän ei suostu tekemään enempää kuin hengellinen huoruus sietää, eli vain ehostaakseen hengellisiä huoravaatteitaan ja -korujaan. Oikean yljän, Jeesuksen Kristuksen morsiameksi hän ei suostu, sillä silloin olisi jätettävä maailma kaikkine viihteineen sekä väärine hengellisyyksineen.

Aikamoista tekstiä sinulta. Et kuitenkaan kunnolla tunne minua ja elämääni miten elän. Synnitön en silti ole ja syntiä tulen varmaan tekemään tulevaisuudessakin. Turvani voi siis olla ainoastaan Kristuksen veri. Synnittömän Karitsan veri.

Näen kirjoituksistasi, joissa ei ole mitään evankeliumin henkeä eikä Jumalan sanan totuutta, että et voi olla Jumalan armolapsi. Jonkun sortin hengellinen toki olet, mutta heitä onkin maailma täytenään. Jumalan lasten joukko on pieni, mutta vain se kulkee taivasta kohti. Sinä et valitettavasti kuulu siihen joukkoon.

Timoteus ja muut syvässä hengellisessä pimeydessä elävät eivät näe, kuinka heidän puheensa eivät koske omakohtaista kilvoittelua, vaan he pakonomaisesti etsivät yhteyttä Jeesuksen puhtaaseen morsiameen, Jumalan valtakuntaan.

Niin olet sinne syvimpään hengelliseen pimeyyteen tuominnut monet omat uskon veljesi ja sisaret jotka ovat erehtyneet väärän sanan sanomaan. Aikamoisen uhoava ja ylpeä käsitys sinulla on seurakunnasta. En ole koskaan kenenkään uskovan kuullut noin puhuvan. Paitsi eräs uskonsanalainen saarikalle lappajärven ylistysseurakunnasta. Hän käyttää samanlaisia fraaseja kuin sinä. Hän mieluusti hyökkää päälle ja tuomitsee ja arvostelee.

Enpä ole heitä sinne tuominnut, eivätkä he minua, vaikka olen tällainen. Jumalan sana on jo alussa tuominnut kaikki väärät hengelliset, mutta ei hänen armolapsiaan, jotka ahkeroivat uskossa ja synnin poispanemisessa.

Lain sana se sinuunkin saa liikettä, mutta eivät evankeliumin lupaukset. Jos jossain viestissä sinulle kerrotaan, miten Jumalan armo koskisi sinuakin, se ei saa mitään muuta aikaan kuin sen, että alat etsiä itsestäsi Jumalan lapsen merkkejä sekä todisteita armon omistamisesta. Kuitenkaan evankeliumin uskomisen halua sinulla ei ole, vaan pelkkää omien ansioiden luettelemista.

On tullut todeksi että usko oppeihin on todella eri kuin elävä usko Kristukseen. Kun puuttuu rakkaus niin puuttuu kaikki.

Ei voi olla elävää uskoa, jos on väärä ja kuollut oppi. Opilla tosin emme tule autuaaksi, mutta väärä oppi kadottaa, sillä se on seurausta väärästä uskosta. Sinun rakkautesi on sitäpaitsi samaa kuin huoralla; ei ole niin tarkkaa, ollaanko tässä oikeita morsiamia, kunhan vain väitetään että ollaan. Juuri näin toimivat niin ajalliset kuin myös hengelliset huorat.

Sitä he piirittävät, kaikki seitsemän vaimoa, ja kerjäävät siltä tunnustusta, kun muutakaan vakuutusta heillä ei ole. Parannusta ei tehdä, syntejä ei saada anteeksi ja velkakirja vain tulee paksummaksi. Näiden hengellisten huorien seuraa on Jumalan lapsen visusti varottava, sillä heidän menonsa on vain uskottomuus yljälle Jeesukselle Kristukselle, eikä heidän kanssaan päästä kadotusta parempaan paikkaan.

Olet niin kuin korinttilaiset olivat. Et sure syntisten ja kadotukseen menevien puolesta vaan iloitset ja lyöt mielellään lyötyjä.

Näinhän sinä asian näet tai ainakin käännät sen näin, kun en suostu pitämään sinua Jumalan lapsena. Olet muissa vastauksissa saanut lukemattomia kehotuksia kääntyä pois väärästä vanhurskaudesta, mutta ne sanat ovat kaikuneet kuuroille korville. Sinulle kaikki nuhteet ovat rakkaudettomuutta, koska et näe etkä ymmärrä, miten suljet korvasi armokutsulta. Se kuuluu sinulle vieläkin, mutta aina ja lakkaamatta torjut kaikki kutsut Jumalan armovaltakuntaan sekä vain vakuuttelet omaa uskoasi, aivan kuten tässäkin. Niin kauan kuin teet näin, et voi tuntea epäuskoasi etkä nähdä seurakunnan keskellä seisovaa Jeesusta Kristusta.

[anne]

Lainaus: "Sen verran tarkennan, että oikea ekumenia on sitä, että uskotaan omat synnit anteeksi ja päästään rauhaan, lain alta armon alle. Silloin näkyy koko Jumalan seurakunta hakemattakin".

Tämä kuulosti ihan arkkipiispan sanomalta. Luterilaisessa kirkossa mihin vl:kin kuuluu, kuuluu monia muitakin herätysliikkeitä. Niissä on joitakin painotuseroja, mutta kaikissa niissä uskotaan synnit anteeksi ja päästään rauhaan, lain alta armon alle. Jeesukseen haluamme uskoa. Juttelin tänään seurakuntamme vl-pastorin kanssa. Ei kai arkkipiispa voi olla epäuskoinen?

[Rebekka]

Luuletko Jani Ylosnousseen Jeesuksen taputtavan sinua paalaelle kuunnellessaan tuollaista rakkaudetonta puhetta kenellekaan??? Kayttaytyiko Jeesus maan paalla ollessaan mielestasi talla tavoin? Luepa paremmin Raamattuasi. Varoittaa toki aina saa mutta ei ilkeasti ja poistyontavasti. ME emme ole vapahtajia, Jumala on valinnut poikansa karsimaan puolestamme ja meidat levittamaan armon ja totuuden sanomaa Jumalan rakkaudesta.

[Taavetti]

Luuletko Jani Ylosnousseen Jeesuksen taputtavan sinua paalaelle kuunnellessaan tuollaista rakkaudetonta puhetta kenellekaan??? Kayttaytyiko Jeesus maan paalla ollessaan mielestasi talla tavoin? Luepa paremmin Raamattuasi. Varoittaa toki aina saa mutta ei ilkeasti ja poistyontavasti. ME emme ole vapahtajia, Jumala on valinnut poikansa karsimaan puolestamme ja meidat levittamaan armon ja totuuden sanomaa Jumalan rakkaudesta.

Ei nuo baptistit näy vähemmällä uskovan, kun eivät usko tuollakaan. Tämä on kaiken lisäksi lasten leikkiä siihen verraten, mitä se oli silloin kun ensi kerran satuin tälle palstalle, ja vastatakseni silloisille iskijöille, jouduin rekisteröitymään tälle palstalle. Sen verran tarkennan vielä, että Jani ei ollut palstalla silloin.
Sitä en tiedä, taputtaako Jeesus Janille, mutta baptisti timoteukselle myötäilijöineen ei ainakaan taputa. Tuon linkin takaa löytyy vanha kirjoitus, jossa kerrotaan oikeasta ekumeniasta, jonka myös Väinö Havas aikanaan oivalsi.

[Nepheg]

Jumalan lasten välillä vallitsee jo se ainoa oikea ekumenia eli Pyhän Hengen yhteys. Kun on tultu lammashuoneeseen samasta ovesta ja kannetaan päällä puhdasta hääpukua, Jeesuksen verellä pestyä, nähdään kyselemättäkin ja ekumeniapuheita pitämättäkin, kuka on sisar tai veli Jeesuksessa Kristuksessa. Oikea ekumenia siis syntyy itsestään, Pyhän Hengen lahjoittamana rakkautena Jumalan armolasten välillä, ja sulkee ulkopuolelleen kaikki väärät hengellisyydet.

Olen täysin samaa mieltä.
Tummennukset ovat omiani.

[Nepheg]

Kyllä on niin rumaa ja pelottavaa tekstiä, että pysyn ihan mielelläni ainakin jani s:n seurakunnasta poissa. Onneksi en ole missään seurakunnassa vielä tuollaista tekstiä kuullut, vaikka olen ry:lläkin käynyt aika monet kerrat.

Kovaa tekstiä, jos on ulkopuolella. Toiset se parantaa ja toiset siihen pahenee.
Luin Janin kirjoitukset, enkä ainakaan itse nähnyt mitään sellaista, joka olisi kirjoitettu Jumalan sanaa vastaan.
Toiset esittävät saman asian ns. "rivien välistä", kun taas toiset Janin tavoin kertovat asian kakistelematta suoraan.

Ekumeniastakin on kerrottu täällä monin eri tavoin, kuinka vahingollista uskovien on pyrkiä "yhteyteen" harhaoppisten kanssa.
Ette ole niihin oikein reagoineet kuinkaan, mutta Janin kirjoitukset toivat elon merkkejä.
Lukekaapa ajatuksella ja rukouksella nuo Janin viestit uudelleen, että Jumala antaisi teille ymmärrystä, kuinka tärkeää on löytää sen uskovien lauman.
Raamattukin todistaa, että vääräoppiset ja eriseurat ovat auttamattomasti ulkona Jumalan valtakunnasta. Kuitenkin, tänäänkin kutsu kuuluu aivan kaikille vielä ulkona oleville.

[Aada]

No on tuo aika kovaa tekstiä minunkin korvilleni, siis kielenkäyttö ja sananvalinnat. En minä seuroissa ole tuollaiseen kielenkäyttöön tottunut.