Mie käytän foorumilla yleensä tuota mie-muotoa ja ite-sanaa, joitakin muita murresanoja myös (meän, teän, heän, kans, mittään, jottain...). Joillain foorumeilla se herättää ärtymystä, en tiiä miks. Kirjoittaessa lauserakenteet tulevat pitkälti yleiskielen mukaan, moni muu kieliseikka myös, mutta jos ei varsin virallisena tarvi olla, niin kyllä siellä seassa pohjoista puhetta on. Lapsena herätin ihmettelyä sillä, että puheessa oli d-kirjain, kaikilla muilla oli puhetta äitistä ja omasta koista, mie puhuin äidistä ja omasta kodista. Osittain johtunee siitä, että opin lukemaan heti kolme täytettyäni, ja sen jälkeen olenkin aina lukenut ahmimalla.
Joskus aiemmin oli ohje, että opettajan pitäis ehdottomasti puhua vain ja ainoastaan hyvää yleiskieltä ('kirjasuomea'). Itellä opetustilanteissa luontevin puhetapa on oma murre, joskin uudet käsitteet ja muuta sellaista tietysti esittelen yleiskielellä. Sitä laadukasta kirjakieltä tarjoilen lähinnä lukemalla ja luettamalla hyvää kirjallisuutta.
Yks murremuoto tuntuu olevan tuo Biblian kieli... niin vieraita ilmaisuja siellä esiintyy.
Ja joskus tuntuu, ettei asia selvene yhtään saarnassakaan, jos puhuja sattuu viljelemään paljon niitä "kaanaankielen" muotoja, jotka eivät itselle sano oikein mitään. Mutta joutaapa tuota käydä kysymässä, jos jäi ymmärrys vajaaksi.
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)