O.H. Jussila: Vanhurskas vääräin puolesta

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Heinä 2009, 09:53

Vanhurskas vääräin puolesta

Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaakseen meidät Jumalan tykö. 1 Piet. 3: 18.

Kristusta, Jumalan lupaamaa Messiaskuningasta, oli odotettu vuosituhansien ajan, mutta kun hän tuli omiensa tykö, eivät hänen omansa ottaneet häntä vastaan, vaan tappoivat hänet. Häntä tutkineen tuomarin oli täytynyt tunnustaa: En minä löydä mitään syytä tästä miehestä." Kidutettu pahantekijä, toinen Jeesuksen kuolinkumppaneista viime hetkellään vakuutti: „Tämä ei ole mitään pahaa tehnyt", ja teloitusta toimeen panemaan komennetun upseerin sisimmästä nousi varman vakaumuksen sana: „Totisesti, tämä oli vanhurskas mies". Mutta ne, joiden asiana ennen muita oli valvoa Jumalan vanhurskauden toteuttamista maan päällä, ylipapit, raamatunoppineet, koko korkea neuvosto, he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan. Tuomitsivat vanhurskaan vääräksi, vieläpä ryöväriä, kapinoitsijaa, murhamiestä, Barabbasta pahemmaksi ja vaarallisemmaksi rikolliseksi. Vanhurskasta, Jumalan Kristusta, he pitivät perkeleenä, Beelsebubina (Mark. 3: 22). Ja koko raivostunut kansa vimmattuna yhtyi näiden hengellisten johtajiensa oikeusmurhatuomioon ja huusi: „Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse"

Maan piiri oli niin täynnä syntiä ja vääryyttä, ettei vanhurskaalla ollut siinä sijaa. Ja niin Kristus kuoli syntien tähden. Mutta kun Kristus kuoli, silloin kuoli vanhurskas vääräin puolesta.

Näissä sodissa, joita Suomen kansan on ollut ja yhä on käytävä kimppuumme käynyttä raakalaiskansaa vastaan, ovat kymmenet tuhannet miehet kuolleet meidän puolestamme. He ovat olleet elävästi tietoisia siitä, että heidän kotinsa, perheensä, vanhukset, vaimot, lapset ja me kaikki joudumme tuhon omiksi, elleivät aseisiin kutsutut miehet ole alttiita niitä veriuhreja antamaan, joita julma sota vaatii. He, kymmenet tuhannet miehet, ovat henkensä ja elämänsä antaneet ja sankarihautojen valkoisten ristien alta he nyt huutavat äänettömällä äänellänsä meille: Me kuolimme teidän puolestanne! Jeesuksen Kristuksen apostoli Paavalikin on tuntenut tämän tosiasian, että ihminen sentään voi mennä kuolemaan hänelle rakkaiden ihmisten puolesta. (Room.5:7).

Mutta se risti, joka pääkallonpaikalla kahden pahantekijän väliin pystytettiin, julistaa kaikelle maailmalle, meillekin: „Vanhurskas kärsi kuoleman vääräin puolesta!”

Niitä vääriä oli väärämielinen tuomari Pilatus, vihassaan vimmatut Raamatunoppineet, luihu kirkkopoliitikko Kaifas, raivoon yllytetty kansajoukko. Me kaikki, joka ainoa meistä on niitä vääriä, joiden edestä vanhurskas Kristus kärsi kuoleman.

Sinun tuskantuleesi
Minä raukka puita kannoin.
Sinun käsivarsiisi
Minä köydet julmat annoin.
Minä naulat teroitin,
Jotka käsiis lyötihin" (Vk. 66: 3).

Golgatan keskimmäiseltä ristiltä säteilevässä vanhurskauden valossa ei ihmiskuntaan jää yhtään syytöntä. Ristin langettama tuomio on: „Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan" (Room. 3: 10). Kristus kuoli jumalattomien edestä (Room. 5: 6) Vanhurskas kuoli vääräin puolesta.

Sijaiskuoleman tarkoituksena on se, että ne siitä säästyisivät, joiden edestä toinen kuoleman kärsii. Niin oli Kristuksen sijaiskärsimisen ja sijaiskuoleman tarkoituksena valmistaa meille vapautus synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ja kuten Pietari sanoo, „johdattaa heidät Jumalan tykö". Vain Jumalan yhteydessä on iankaikkinen elämä. Synnin ja perkeleen vallassa oleva on kuoleman vallassa. Ei ole „koko maailma autuas", vaikka Kristus onkin kaikkien ihmisten edestä kuollut. Sillä ei Vanhurskas sitä varten vääräin edestä kuollut, että väärät jäisivät vääryyteensä kuolleina makaamaan, vaan että he hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa voimasta saisivat uuden elämän, tulisivat johdatetuiksi Jumalan luo.

Golgatan ristillä avattiin tie Jumalan luo. „Meillä siis veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn Hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa kautta". (Hebr. 10: 19) Tämän verisen tien avaamisen perusteella kuuluu evankeliumin kutsu ja kehotus Kristuksen seurakunnassa: „Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa" (2.Kor. 5: 20).

Niin antakaa nyt, Kristuksen veren hinnalla kalliisti lunastetut sielut, sovittaa itsenne Jumalan kanssa! Kun te kannatte syntejänne omassatunnossanne, jota ette ole antaneet Kristuksen veren puhdistaa ja siteistä päästää, olette yhä vääryyden vallassa. Sen saman hirmuhallitsijan, perkeleen orjina, jonka sokaisemina ylipapit ja raamatunoppineet antoivat naulita Vanhurskaan kuolemanpuuhun. „Joka syntiä tekee, on perkeleestä", mutta „sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.” (Joh. 3:8).

Ihmeellinen voima On Jeesuksen verellä, jonka Hän Golgatan ristinpuussa vuodatti: Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä! Se puhdistaa sinutkin kaista sinun rumista, raskaista, riettaista ja iljettävistä synneistäsi. Niin priiskukoon nyt tämän pyhän ja kalliin veren siunatut ja siunaavat pisarat sinun sairaaseen sydämeesi ja omaantuntoosi, joka kärsit vaivaa synteisi kalvaessa sieluasi, ja etsit ja halajat pääsyä sovintoon vanhurskaan Jumalan kanssa. Minä vakuutan sinua Kristuksen puolesta, että tuomion tulen polte ja syntisairauden kalvava vaiva lakkaa, kun sydämesi ja omatuntosi priiskoitetaan Jeesuksen verellä. Kun sinulle Jeesuksen veressä ja hänen nimessään syntisi anteeksi annetaan. Kun otat tämän armon vastaan uskolla, vaikkapa se uskosi olisikin pieni kuin sinapin siemen, niin sinulle, saatanan vallasta vapahdettuna, aukenee sovitetun Jumalan isänsyli. Sillä Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät, sinutkin, Jumalan tykö.

Jeesuksen veren kautta sovituksen saaneiden elämä on jo täällä maan päällä iankaikkista elämää Jumalan yhteydessä. Sitä se on silloinkin, kun tässä ruumiissa vielä ollessamme tunnemme olevamme kaukana Herrasta, sillä me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä. (2. Kor. 5:6-) Mutta kun Uuden Jerusalemin helmiportit eteemme aukenevat, silloin sumuilma hälvenee ja saamme aina olla Herran luona.

O. H. Jussila
Siionin Lähetyslehti maaliskuu 1942
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Elo 2009, 18:14

Hengen kevät

Joh. 15: 10 – 17

Siinä maailman Luojan kunniaksi viritetyssä ylistysvirressä, joka on luettavanamme 104. psalmissa, sanotaan 30. jakeessa: Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
Niin kuin Jumala eläväksi tekevän Henkensä kautta alkuluomisessa sai aikaan elämää maailmaan, niin hän Henkensä kautta myös jatkuvasti tätä elämää uudistaa luomakunnassa. Viime keväänäkin olemme sen saaneet havaita. Maa, joka talven aikaan oli kylmänä ja elottomana, ikään kuin kuolinliinaan kiedottuna, on jälleen vihantana. Eläväksi tekevän Henkensä kautta taivaan Jumala on tämän uudistustyön jälleen tehnyt.

Mutta Jumala tahtoo saada aikaan uudistustyönsä ennen kaikkea luomistaan olennoista korkeimmassa, ihmisessä. Tästä Pyhän Hengen uudesti luovasta armolahjasta Jeesus puhui opetuslapsilleen toistuvasti useita kertoja, erityisesti ajallisen elämänsä viimeisenä iltana. Kun Pyhä Henki vuodatettiin Helluntaina Jumalan voimana, korkeudesta uskovaisten sydämiin, silloin tämä Jeesuksen lupaus toteutui. Silloin he saivat kokea myös kaiken sen ihmeellisen siunauksen, josta Jeesus ylläviitatuissa sanoissa heille oli puhunut. Heidän sydämissään oli kevät, Herran seurakunta oli kevätkukoistuksessa. Sama uuden elämän syntymisen ihme on sen jälkeenkin saatu, ja yhä vieläkin saadaan kokea siellä, missä Jumalan rakkaus vuodatetaan sydämiin Pyhän Hengen kautta.
Niin kuin auringon lämpö ja ylhäältä vuotava sade murtavat talven vallan ja uudistavat luonnon, niin Pyhän Hengen kautta sydämiin vuodatettu Jumalan rakkauskin saa uuden elämän nousemaan siellä, missä synti ennen oli kuolemanvaltaansa pitänyt.

Jumalan rakkaus on siis se ihmevoima, jonka kautta Pyhä Henki luo uuden elämän ihmisen sielussa. Rakkaus on kotoisin taivaasta, sillä Jumala on rakkaus. Sieltä sen Pyhä Henki tuo alas tänne rakkaudettomaan maailmaan, ja ohjaa sen uutta elämää vaikuttavat voimavirrat ihmisen sydämeen. Näissäkin hyvästijättöpuheensa muutamissa jakeissa, joihin edellä on viitattu, Jeesus monta kertaa, yhä uudistuvasti siitä puhui, jotta hänen opetuslapsiensa mieliin ja sydämiin haihtumattomasti syöpyisi tietoisuus tästä uuden hengenelämän voimalähteestä ja sen osallisuuden tarpeellisuudesta. Hänen ja taivaallisen Isän välillä rakkauden yhteys oli särkymättömänä ja katkeamattomana. Isän rakkauden tunteminen oli saanut hänet tulemaan tänne, meitä synnin valtaan joutuneita ihmislapsia lunastamaan, ja meidän lunastuksemme hinnaksi antamaan kalleimman uhrin, sillä "sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkenä ystäväinsä edestä." Tämän rakkautensa, ja sen välityksellä Isän rakkauden yhteyteen hän oli opetuslapsensa maailmasta kutsunut, ja sitä oli Pyhä Henki elämää antavalla voimallaan heissä jatkuvasti ylläpitävä. Kun mekin uskon kautta olemme osallisia Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa, saamme kokea uuden elämän voiman sydämissämme.

Pyhä Henki on taivaallisen Isän lahja. Ja niin myös sen aikaansaama uusi elämä ja sen uuden elämän hedelmät ovat Jumalan lahja. Lahja annetaan, sitä ei oteta. Sen saamisessa ei ole vähimmässäkään määrässä pakonalaisuutta. Jumalan antama pelastus kaikkine siunauksineen on armolahja, sillä "armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta, - se on Jumalan lahja" Ef. 2: 8. Maailmassa kohtaamme paljon hengetöntä hengellisyyttä; se on hengetöntä, vailla tosi elämää juuri sen vuoksi, kun ihminen siinä koettaa kuolleesta sydämestään pusertaa ulos elämää. Et voi pakottaa yhtään sateen pisaraa tulemaan taivaasta alas. Et saa Pyhää Henkeä etkä sen antamaa uutta elämää pusertamalla sitä esiin kuolleesta sydämestäsi tai manaamalla sitä väkivallalla alas taivaasta. Pyhä Henki annetaan armolahjana Jeesukseen uskovalle, aivan niin kuin siunaava kevätsade annetaan sitä ikävöitseville ja janoavalle maalle.
Koko pelastus siunauksineen syntein anteeksi antamus, jumalanlapseus, Pyhä Henki, Jumalan rakkauden osallisuus, uusi elämä hedelmineen annetaan, ja se annetaan lahjana. Avaa sinäkin, lukijani, sydämesi vastaanottamaan tämä lahja.

Tule, Pyhä Henki, tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan. Tule, köyhäin apu, tule, lahjain antaja, tule, sielun kirkkaus, sinä paras lohduttaja, sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö! Töissä sinä olet lepo, helteessä virvoitus, murheessa lohdutus. Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo! Täytä uskollistesi sydämet. Ilman sinun, voimaasi ei ole mitään viatonta. Pese se, mikä saastainen on, kastele se, mikä kuiva on, paranna, mikä haavoitettu on, pehmitä, mikä kova on, lämmitä, mikä kylmä on, etsi kaikkia eksyneitä. Anna uskollisillesi, jotka turvautuvat sinuun, pyhät lahjasi, anna uskon vahvistusta, anna autuas loppu, anna iäinen ilo. Amen.

O. H. Jussila
Siionin Lähetyslehti elokuu 1943
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Joulu 2009, 16:57

Kenen syy?

( Dan. 9: 15–19)

Ajassa taaksepäin n. 2 ½ tuhatta vuotta, eräs pieni kansa, Israelin kansa, jonka maantieteellinen sijainti vaaravyöhykkeellä, suurten keskenään kilpailevien kansojen vieressä, oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Sen maa oli valloitettu ja miehitetty ja apuväestö vietiin kauas vieraalle maalle.
Kysyttiin: Kenen syy? Niin aina kysytään onnettomuuden kohdatessa. Riideltiin siitä keskellä onnettomuutta.

On säilynyt ikivanha asiakirja näiltä ajoilta, Danielin kirja. Se on Israelin pyhien kirjojen joukkoon otettuna säilynyt meille. Siitä tutkistelemme johtosanat tänä päivänä. Niissä näemme vakaan tuloksen, johon Israelin silloisen pakkosiirtolaisuudessa varttuneen nuoren polven vastuunalainen edustaja, valtion tehtäviin joutunut mies, oli tullut kansallisen onnettomuuden syitä tutkiessaan. Syy on tämä: Me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat, ja meidän isämme ovat pahaa tehneet. Kun me nyt 2½:n vuosituhannen jälkeen tämän Danielin havainnon toteamme, elämme me ja meidän kansamme monessa suhteessa samanlaista aikaa. Minun ei tarvitse kuvata käytyjen raskaiden sotien vaikeita vuosia – ei niitä seuraamuksia, ei kansansielumme, kansanruumiimme sodassa saamaa sairautta. Totean vain: Katsokaa mitä sanomalehtiä tahansa, niin niistä näemme joka ikinen päivä uudet todisteet. Rikollisuuden aallokko, ainainen riita ja toistensa syyttely, yhtenä päivänä ovat yhdet syytettyjen penkillä ja toisena toiset. Mutta meidän on myös todettava, että niin on maailmassa ennenkin ollut. Aina on haettu syyllisiä, niitä on sanottu löydetyn, niitä on kiinni otettu, on raivattu pois tieltä, on tuomittu, mutta maailma ei vain ole tullut paremmaksi, uusi onnettomuus on noussut näistä menettelyistä.

Emme me tällä tavoin pääse ulos. Me olemme niin menetelleet, kuin kahlevangit, joita itämaiset tyrannit ennen sitoivat kiinni toisiinsa myllynkiviä pyörittämään, ja jotka kahlehdittuina keskenään riitelivät ja tappelivat. Mutta jos oma kansamme hätä todella koskee sydämeen, olisi etsittävä ulospääsyä. Vain yksi ulospääsy on. Tekstimme sanat osoittavat tien siihen. Tätä oli Daniel tutkistellut. Hänelle Jumala avasi nähtäväksi sekä onnettomuuden syyn, että ulospääsyn siitä.

Onnettomuuden syvin syy oli tämä: Me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat, meidän syntiemme tähden, ja isäimme pahojen tekojen tähden, on Jerusalem ja koko kansa tullut kaikkien kansojen häväistäväksi.

Mutta kuinka hän saattoi näin sanoa henkilökohtaisesti itsestään? Olihan hän ollut nuoruutensa päivistä hurskas mies. Siellä pakkosiirtolaisuudessa heitä oli ollut 4 nuorta uskovaista yhdessä vieraan valtiaan palvelukseen väkisten vietynä. Heitä ei ollut voitu taivuttaa houkutuksilla eikä uhkauksilla Jumalan tieltä. He olivat tunnustaneet, ja uskonsa tähden kärsineet, niin Danielin 3 toveria ja niin Daniel itse. Mutta Danielkin pysyi lujana uskossa, kärsimyksiä pelkäämättä. Joka päivä hän 3 kertaa päivässä avasi ikkunansa Jeerusalemiin päin —.

Kuinka hän kuitenkin yhdisti itsensä tunnustaen: me olemme syntiä tehneet?
Hänen omat sanansa avaavat meille tämän syvän uskon salaisuuden. Hän sanoo: "Me annamme rukouksemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen."

Jumalan pyhyyden ja vanhurskauden edessä ei ole yhtään viatonta. Ei hurskainkaan pelastu hurskautensa perustuksella — sillä paraskin hurskaus on synnillä sekoitettu.

Me olemme syntisestä sukukunnasta. Sen tähden olemme sukupolvi sukupolvesta yhteen synnin ketjuun kuuluvia. Tämän Daniel tunsi. Sen tähden hän, tunnustaessaan syntinsä ja syntisyytensä, tunnusti olevansa osallinen esi-isiensä syntien vastuussa. Tämän on kristinusko nähnyt vieläkin syvemmin. Sitä me tarkoitamme, puhuessamme perisynnistä.
Kaikki synti on rikkomusta Jumalaa vastaan. Se ansaitsee tuomion. Daniel tunnustaa, että synnin tähden tulee syystä Jumalan viha ja kiivastus, joka purkautuu synnintekijää vastaan, kuin tuli syöksee tulivuoresta. Synnistä ei pääse sitä peittelemällä. David: "Kun minä tahdoin" —

Synnin peitteleminen on vanha yritys, jo esivanhemmat piiloutuivat syntiä tehtyään. Ei se auta. Epistolassa tänä päivänä: Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme —.
Siinä eksymyksessä useimmat ihmiset ovat. Syntiä peitetään, syntiä kaunistellaan, syntiä puolustellaan ja selitellään pienemmäksi. Syntiä koetetaan itse antaa itselle anteeksi. Tähän etsitään jumalisia peitteitä. Nekin riisuu Pyhä Henki, niin kuin Daniel sanoi: "Emme omassa vanhurskaudessa."

Miksi näin on?

Sen tähden, että se ainoa ulospääsy, mikä on olemassa, on vain syntisille, ei vanhurskaille, vaan syntisille. Ei niille, jotka ovat oppineet ulkoa syntisen tunnustuksen, vaan jotka todella ovat syntisinä syntisen paikalla. Mutta se on myös armahduksen paikka, sillä siinä Jumalan puolesta ja Kristuksen käskystä julistetaan anteeksiantamus. Katso minulla on puolustaja, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Katso! Hän maksoi velkasi verellään. Sen perustuksella, syntiä annetaan anteeksi. Jumala ottaa pois syntisi —

Tätä me julistamme. Se on ainoa, mutta myöskin varma ulospääsy. Amen.

Lääninrovasti O. H. Jussilan 17.8.1947
pitämä saarna„

Siionin Lähetyslehti tammikuu 1957
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Touko 2011, 18:56

Vähässä uskollinen


Matt. 25: 14–30
Viisi leiviskää käytettäväkseen saanut ei ole Jumalan silmissä parempi kristitty kuin kaksi leiviskää saanut. Palvelija, jonka hoitoon on annettu vain yksi leiviskä, voisi saada isännältänsä yhtä kiitettävän todistuksen kuin enimmän leivisköitä saanut, sillä "sitä tässä taloudenhoitajilta ennen muuta vaaditaan, että he havaitaan uskollisiksi." (2. Kor. 4: 2). Sen mukainen on jokaisen palvelijan tilinpäätös oleva, kuinka uskollinen hän on Herran antamien leivisköiden hoitamisessa. Todistuksessasi on kerran oleva joko: "hyvä ja uskollinen" tai "paha ja laiska." Palkka annetaan todistuksen mukaan, eikä sen mukaan, onko huostaasi uskottuja leivisköitä ollut viisi, kaksi tai yksi.

Me melkein kateellisina katselemme toisten saamia leivisköitä. Kuullessamme Jumalan sanaa julistettavan Hengen voimassa ja kirkkaudessa, hiipii sydämeen salattu ajatus: olisipa minullakin tuollaiset lahjat, niin kyllä saarnaaminen minultakin kävisi! Kun jossakin kodissa lapset ovat kuuliaisia ja uskovaisia, saattaa huonoksi lasten kasvattajaksi itsensä tunteva perheen isä ja -äiti päätellä: sen tähden se lasten kasvatus on niiltä niin onnistunut, kun Jumala on niille antanut aivan erityisen kasvattamiskyvyn, jota minulle ei ole suotu.

Jumala on uskonut leivisköitä kullekin sen verran, minkä hän näki kunkin kykenevän hoitamaan. Jos hän sille, joka valittaa kykenemättömyyttään ja heikkouttaan, olisi antanut vielä suuremman leiviskämäärän, niin kykenisikö hän sitä paremmin hoitamaan? Olisihan hänen tilivelvollisuutensa sitä suurempi, "sillä jokaiselta, jolle on paljo annettu, siltä paljo vaaditaan, ja jolle on paljo uskottu, siltä enempi kysytään." (Luuk. 12:48.)

Mutta on niitäkin, jotka valittavat, ettei heillä ole yhtään mitään lahjaa, ja että he sen tähden ovat kaikkeen hyvään kykenemättömiä. Niin sekin palvelija, joka oli herraltaan saamansa leiviskän kätkenyt maahan kaivamaansa kuoppaan, saattoi tyhjiä käsiään näyttää. Jos sinäkin, ystäväni, olet samalla tavalla kätkenyt leiviskäsi maahan, niin etsi se sieltä takaisin. Jos olet unohtanut paikan, johon leiviskäsi kätkit, niin hae sitä, kunnes sen löydät. Puhdista se, sillä tämä vieras maa on sen liannut. Herran antama leiviskä on liian kallis katoavassa maassa turmeltuakseen. Varokaa ystävät, tätä maata ja maailmaa syvään kaivamasta, sillä Herran uskoma kallis leiviskä voi sen syvyyksiin kokonaan hukkua. Moni on sen sillä tavoin menettänyt. Niin kävi Deemaalle, hän kadotti kruununsa, halutessaan tätä maailmaa. (2 Tim. 4: 10).

Senkin palvelijan leiviskä, joka sai vähän käytettäväkseen, voi tulla siunatuksi. Paljo hyvää tuotti eräänkin sekä ruumiin- että sielunkyvyiltään vaivaisen vaimon yksi leiviskä. Hän oli kunnanköyhiä. Tämän Lasaruksen sisaren sydämessä kuitenkin oli kappale puhdasta kultaa, Herran hänelle uskoma leiviskä, vaikka hän itse usein itkien valitti, miksi Jumala ei ota häntä, hyödytöntä olentoa, pois maailmasta, hän kun ei kyennyt tekemään mitään Jumalan valtakunnan
hyväksi. Ei seurakunnan opettajakaan, jolle hän tästä puhui, sitä voinut hänelle niin selittää, että edes itsekään olisi ollut lohdutuksestaan vakuutettu. "Herralla on, ” hän koetti sanoa, ”teitäkin varten joku, meille nyt käsittämätön tehtävä." Kallis leiviskä sillä vaivaisella vaimolla olikin, ja uskollisesti tämä vajavamielinen sitä hoiti. Kerran se pappi nousi raskain askelin saarnatuoliin, sillä hänen sydäntään painoi kysymys: mitä puhut tälle kansalle, kun itsekin olet niin pimeä? Hän näki sen hassuna pidetyn vaimon hartaassa rukouksessa. "Mitä rukoilitte saarnavirren aikana? hän kirkon portailla kysyi vaimolta. "Papin puolesta tietenkin, että Jumala antaisi sana sanalta, mitä me tarvitsemme, sitä minä rukoilen pyhänä ja arkena", hän vastasi.

Se mielivajava vaimo on jo saanut matkasauvansa maahan laskea. Hänen arkkunsa ääressä luettiin Jeesuksen sanat: "Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene Herrasi iloon!" Minä uskon, että armon Herra itse on antanut hänelle sen päästötodistuksen.

O. H. Jussilan kirjasta Jeesuksen seurassa.
Päivämies 12.10.1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Joulu 2018, 20:56

Herran henki lepää pohjoisessa maassa


Sak, 6: 8
Sakarian kirjan 6:n luvun alkuosassa kerrotaan ihmeellinen profeetan näky ja myös sen selitys.

Profeetan näky on tällainen: Kahden vaskivuoren välistä lähtivät liikkeelle neljät hevosten vetämät vaunut. Ensimmäisten vaunujen edessä oli punaisen ruskeat hevoset, toisten vaunujen edessä mustat, kolmansien valkeat ja neljänsien edessä täplikkäät, väkevät hevoset.

Kun profeetta kysyi: "Mitä nämä ovat?” sai hän kuulla näyn selityksenä, että ne neljät vaunut ja hevoset ovat "neljän taivaan tuulta, jotka lähtevät liikkeelle seisottuansa kaiken maan Herran edessä." Hevosista lähtivät pohjoiseen päin ensin mustat, mutta samaan suuntaan lähtivät niiden perästä myöskin valkeat hevoset. Silloin enkeli huusi: "Katso, ne, jotka lähtivät pohjoiseen maahan, saattavat minun Henkeni lepäämään pohjoisessa maassa." (uuden 1938 raamatun käännöksen mukaan.).

Jos Jumalan sanan tulkitseminen ylipäänsäkin on vaikea asia, on tämä totuus erityisesti pidettävä mielessä, käytäessä profetiaa selittämään, ettei vain ihmisjärjen avulla keksityllä tulkinnalla pyhää ilmoitusta sekoitettaisi. Tahdomme sen tähden kiinnittää huomiomme vain kahteen edellä kerrotun profeetallisen sana päätotuuteen: Jumalan tuulet, erikoiset etsikonajat, lähetetään taivaasta. Tätä Hengen vuodatuksen kautta syntyvää elävän kristillisyyden liikettä ei itse oteta ja tehdä, vaan sen Jumala antaa eri seuduille, maille ja kansoille, niin kuin hän itse tahtoo.

Ilman Pyhää Henkeä ei ole elämää, vaan kaikki on kuollutta. Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta." Joh. 6:63.Voidaan saada toimeen kirkollinen järjestys ja sitä voidaan ylläpitää huolellisesti koulutetun pappisvirkakunnan kautta, voidaan organisoida paikkakunnittain, kirkkokunnittain, vieläpä kansainvälistäkin yhdistys- ja järjestötoimintaa, mutta ilman Pyhää Henkeä kaikki nämä ihmisten aikaansaannokset ovat kuin juutalaisten tyhjät kiviastiat Kaanan häätalossa – vain silloin, kun astiat Jeesuksen sanan mukaan täytetään, kuohuu niissä uusi ihmeellinen elämä. Jumalan henki sen tekee. Kuoleman varjojen maassa alkaa kasvamaan uutta, taivaallista kasvua.

Pyhän Hengen tuulten mukana taivaasta annettu elämä ilmenee maan päällä elävän kristillisyyden elämänliikkeenä. Sen kautta Jumala antaa valtakuntansa meitä lähestyä. Silloin kirkkauden maailmasta Jumalan tyköä elämää tulvii alas kuolleen maan päälle. Elämä taistelee kuolemaa ja kaikkea sitä vastaan, mikä kuoleman vallassa on, ennen kaikkea hengellisen kuoleman valtaa vastaan ihmisten sydämissä, niin kuin Jumalan Henki sanoo profeetan kautta: "Kuolema, minä tahdon olla sinulle myrkky, helvetti, minä tahdon olla sinulle surma.” Hoos; 13:14.

Jumala antaa Henkensä vaikuttaa elävän kristillisyyden elämää ja jakaa "virvoituksen aikoja” ( Apt. 3:19) eri kansoille ja seutukunnille oman hyvän tahtonsa ja armopäätöksensä mukaisesti. Israelin kansa ja sen asuma maa oli monien vuosisatojen, jopa parin vuosituhannen ajan Jumalan erityisen armovalitsemuksen kohteena. Jeesus sanoi sille kansalle ja maalle: "Kuinka usein minä tahdoin koota sinun lapsesi!" Mutta hän lisäsi: "Te ette tahtoneet" ja "et sinun etsikkosi aikaa tuntenut!" (Matt. 23:37, Luuk: 19:44). "He yhäti täyttävät syntiensä mittaa: Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti,” toteaa Paavali' (1. Tess. 2:16) omista veriheimolaisistaan, jotka olivat etsikkoaikansa hyljänneet.

Sakarin näyn mukaan evankeliumin valkeat hevoset tuovat Jumalan antaman määräyksen mukaisesti elävän kristillisyyden pohjoista kohti, niin että sen tuulten vaikutuksesta Herran henki lepää "pohjoisessa maassa". Tämän profetian johdosta, sitä enempää selittämättä, toteamme vain sen tosiasian, että pohjoisten seutujen asukkaat, ja aivan erityisesti suomalainen kansanheimo, ovat tämän viimeisen maailmanajan lopulla saaneet elää Jumalan armokasvojen paisteessa. Tämä Jumalan salatun armovalitsemisen meille ansiottomille, vastahakoisille ja kiittämättömille antama etsikonarmo on ollut suunnattuna näitä pohjoisia seutuja kohti jo usean miespolven ajan. Jumala ei ole vielä kääntänyt kasvojansa pois meistä, vaan on antanut etsikkoajan jatkua. Hän on ihmeellisessä pitkämielisyydessään sallinut elävän kristillisyyden sanoman päästä yhä laajemmille alueille. Antakoon hän myös suuressa armossaan sen, että evankeliumin voima pääsee myös yhä syvemmälle sydämiimme. Silloin se on meissä voimana syntiä, saatanaa ja kaikkea kuoleman valtaa vastaan. Silloin saamme myös turvallisin mielin uskaltaa siihen, että Herra suo vielä edelleenkin, tänä alkaneena vuotenakin, Henkensä levätä näissä pohjoisissa, maissa.

Siionin Lähetyslehti 1939
O. H. Jussila
Päivämies 8,12,1976


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 20 Joulu 2018, 20:56
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron