Vanhurskas vääräin puolesta
Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaakseen meidät Jumalan tykö. 1 Piet. 3: 18.
Kristusta, Jumalan lupaamaa Messiaskuningasta, oli odotettu vuosituhansien ajan, mutta kun hän tuli omiensa tykö, eivät hänen omansa ottaneet häntä vastaan, vaan tappoivat hänet. Häntä tutkineen tuomarin oli täytynyt tunnustaa: En minä löydä mitään syytä tästä miehestä." Kidutettu pahantekijä, toinen Jeesuksen kuolinkumppaneista viime hetkellään vakuutti: „Tämä ei ole mitään pahaa tehnyt", ja teloitusta toimeen panemaan komennetun upseerin sisimmästä nousi varman vakaumuksen sana: „Totisesti, tämä oli vanhurskas mies". Mutta ne, joiden asiana ennen muita oli valvoa Jumalan vanhurskauden toteuttamista maan päällä, ylipapit, raamatunoppineet, koko korkea neuvosto, he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan. Tuomitsivat vanhurskaan vääräksi, vieläpä ryöväriä, kapinoitsijaa, murhamiestä, Barabbasta pahemmaksi ja vaarallisemmaksi rikolliseksi. Vanhurskasta, Jumalan Kristusta, he pitivät perkeleenä, Beelsebubina (Mark. 3: 22). Ja koko raivostunut kansa vimmattuna yhtyi näiden hengellisten johtajiensa oikeusmurhatuomioon ja huusi: „Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse"
Maan piiri oli niin täynnä syntiä ja vääryyttä, ettei vanhurskaalla ollut siinä sijaa. Ja niin Kristus kuoli syntien tähden. Mutta kun Kristus kuoli, silloin kuoli vanhurskas vääräin puolesta.
Näissä sodissa, joita Suomen kansan on ollut ja yhä on käytävä kimppuumme käynyttä raakalaiskansaa vastaan, ovat kymmenet tuhannet miehet kuolleet meidän puolestamme. He ovat olleet elävästi tietoisia siitä, että heidän kotinsa, perheensä, vanhukset, vaimot, lapset ja me kaikki joudumme tuhon omiksi, elleivät aseisiin kutsutut miehet ole alttiita niitä veriuhreja antamaan, joita julma sota vaatii. He, kymmenet tuhannet miehet, ovat henkensä ja elämänsä antaneet ja sankarihautojen valkoisten ristien alta he nyt huutavat äänettömällä äänellänsä meille: Me kuolimme teidän puolestanne! Jeesuksen Kristuksen apostoli Paavalikin on tuntenut tämän tosiasian, että ihminen sentään voi mennä kuolemaan hänelle rakkaiden ihmisten puolesta. (Room.5:7).
Mutta se risti, joka pääkallonpaikalla kahden pahantekijän väliin pystytettiin, julistaa kaikelle maailmalle, meillekin: „Vanhurskas kärsi kuoleman vääräin puolesta!”
Niitä vääriä oli väärämielinen tuomari Pilatus, vihassaan vimmatut Raamatunoppineet, luihu kirkkopoliitikko Kaifas, raivoon yllytetty kansajoukko. Me kaikki, joka ainoa meistä on niitä vääriä, joiden edestä vanhurskas Kristus kärsi kuoleman.
Sinun tuskantuleesi
Minä raukka puita kannoin.
Sinun käsivarsiisi
Minä köydet julmat annoin.
Minä naulat teroitin,
Jotka käsiis lyötihin" (Vk. 66: 3).
Golgatan keskimmäiseltä ristiltä säteilevässä vanhurskauden valossa ei ihmiskuntaan jää yhtään syytöntä. Ristin langettama tuomio on: „Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan" (Room. 3: 10). Kristus kuoli jumalattomien edestä (Room. 5: 6) Vanhurskas kuoli vääräin puolesta.
Sijaiskuoleman tarkoituksena on se, että ne siitä säästyisivät, joiden edestä toinen kuoleman kärsii. Niin oli Kristuksen sijaiskärsimisen ja sijaiskuoleman tarkoituksena valmistaa meille vapautus synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ja kuten Pietari sanoo, „johdattaa heidät Jumalan tykö". Vain Jumalan yhteydessä on iankaikkinen elämä. Synnin ja perkeleen vallassa oleva on kuoleman vallassa. Ei ole „koko maailma autuas", vaikka Kristus onkin kaikkien ihmisten edestä kuollut. Sillä ei Vanhurskas sitä varten vääräin edestä kuollut, että väärät jäisivät vääryyteensä kuolleina makaamaan, vaan että he hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa voimasta saisivat uuden elämän, tulisivat johdatetuiksi Jumalan luo.
Golgatan ristillä avattiin tie Jumalan luo. „Meillä siis veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn Hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa kautta". (Hebr. 10: 19) Tämän verisen tien avaamisen perusteella kuuluu evankeliumin kutsu ja kehotus Kristuksen seurakunnassa: „Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa" (2.Kor. 5: 20).
Niin antakaa nyt, Kristuksen veren hinnalla kalliisti lunastetut sielut, sovittaa itsenne Jumalan kanssa! Kun te kannatte syntejänne omassatunnossanne, jota ette ole antaneet Kristuksen veren puhdistaa ja siteistä päästää, olette yhä vääryyden vallassa. Sen saman hirmuhallitsijan, perkeleen orjina, jonka sokaisemina ylipapit ja raamatunoppineet antoivat naulita Vanhurskaan kuolemanpuuhun. „Joka syntiä tekee, on perkeleestä", mutta „sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.” (Joh. 3:8).
Ihmeellinen voima On Jeesuksen verellä, jonka Hän Golgatan ristinpuussa vuodatti: Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä! Se puhdistaa sinutkin kaista sinun rumista, raskaista, riettaista ja iljettävistä synneistäsi. Niin priiskukoon nyt tämän pyhän ja kalliin veren siunatut ja siunaavat pisarat sinun sairaaseen sydämeesi ja omaantuntoosi, joka kärsit vaivaa synteisi kalvaessa sieluasi, ja etsit ja halajat pääsyä sovintoon vanhurskaan Jumalan kanssa. Minä vakuutan sinua Kristuksen puolesta, että tuomion tulen polte ja syntisairauden kalvava vaiva lakkaa, kun sydämesi ja omatuntosi priiskoitetaan Jeesuksen verellä. Kun sinulle Jeesuksen veressä ja hänen nimessään syntisi anteeksi annetaan. Kun otat tämän armon vastaan uskolla, vaikkapa se uskosi olisikin pieni kuin sinapin siemen, niin sinulle, saatanan vallasta vapahdettuna, aukenee sovitetun Jumalan isänsyli. Sillä Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät, sinutkin, Jumalan tykö.
Jeesuksen veren kautta sovituksen saaneiden elämä on jo täällä maan päällä iankaikkista elämää Jumalan yhteydessä. Sitä se on silloinkin, kun tässä ruumiissa vielä ollessamme tunnemme olevamme kaukana Herrasta, sillä me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä. (2. Kor. 5:6-) Mutta kun Uuden Jerusalemin helmiportit eteemme aukenevat, silloin sumuilma hälvenee ja saamme aina olla Herran luona.
O. H. Jussila
Siionin Lähetyslehti maaliskuu 1942