Kirjoittaja O.M » 11 Elo 2009, 11:27
Mooseksen kirjan mukaan Jumalan pojat (uskovaiset miehet) ottivat ennen vedenpaisumusta ihmisten tyttäriä (epäuskoisia naisia) puolisoikseen. Kohtaa on usein käytetty vanhoillislestadiolaisuudessa perusteluna sille, ettei puolisoa haluta etsiä maailmasta. Lutherin selitys kohdasta näyttää olevan sama kuin vanhoillislestadiolainen selitys. Luther kutsuu epäuskoisia kainilaisiksi. Tästäkin olen nähnyt internetissä valehdeltavan, että selitys olisi pelkästään vanhoillislestadiolaisten oma selitys. Mitä enemmän Lutheria luen, sitä enemmän huomaan internetkeskusteluissa ei-vl:ten harrastavan häikäilemättömiä valheita. Samalla tulen vakuuttuneemmaksi siitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan sitä ainoaa oikeaa uskoa, josta Luther Vähässä katekismuksessaan kirjoittaa.
"'Kun ihmiset olivat alkaneet lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, joita olivat valinneet.' (1. Moos. 6:1-2.)
- - Näyttää siltä, että isät olivat erityisen ankarasti kieltäneet aviosopimukset kainilaisten kanssa. Kielsihän laki myöhemmin juutalaisia sekaantumasta kanaanilaisiin. Vaikka jotkut ovat kirjoittaneet, että ennen vedenpaisumusta sukurutsaiset avioliitot olivat yleisiä mitään huomiota verisukulaisuuteen kiinnittämättä, luulen kuitenkin sillä perusteella, että Pietari ylistää ensimmäistä maailmaa, ettei vielä käytännössä ollut tuota hirveää sukurutsaisuutta. Ensimmäisen maailman synti oli siinä, että isien arvovaltaa halveksittiin ja kainilaisia otettiin vaimoksi niin monta ja keitä vain tahdottiin himon vallassa. Mutta ankara sana on se, jota hän käyttää: ‘keitä vain olivat valinneet’.
Edellä olen muutaman kerran osoittanut, että kaksi sukukuntaa eli Kirkkoa, Aadamin ja Kainin, eli elämäänsä erikseen. Olihan Aadam karkottanut murhamiehen yhteydestään niin kuin Mooses kertoo. Aivan varmasti Aadam on siis myös kehottanut jälkeläisiään kavahtamaan pahanilkisten Kirkkoa ja pysymään sekaantumatta kirottuihin Kainin jälkeläisiin. Tätä neuvoa tai käskyä jälkipolvi noudattikin jonkin aikaa.
Kuitenkin sen jälkeen kun Aadam oli kuollut ja muiden kantaisien arvovalta heikentyi, alkoivat Jumalan pojat (sana tarkoittaa niitä, joilla oli lupaus siunatusta siemenestä ja kuuluivat siunatulle siemenelle) tavoitella myös avioliittoa ja lähisukulaisuutta jumalattomaan sukuun kuuluvien kanssa. Aivan yksinkertaisesti Mooses sanoo Jumalan pojiksi kantaisien poikia, joille oli annettu lupaus siemenestä ja jotka olivat oikea Kirkko. Nämä taipuivat kainilaisen kirkon häpeään ja myötäilivät itsekin lihan himoa. He ottivat vaimoja Kainin sukukunnasta, samoin jalkavaimoja niin useita ja sellaisia kuin tahtoivat. Tätä Lemek ja Nooa katselivat surulla. Ehkä juuri tästä syystä he avioituivat tavallista myöhemmin.
Juutalaiset jaarittelevat tässäkin kohden monenlaista. He selittävät, että Jumalan pojat ovat makuulla olevia jättiläisiä, joista sitten on syntynyt koko jumalaton sukukunta, ja näitä he sanovat nimitettävän Jumalan pojiksi niiden henkisen luonteen vuoksi. Tällekin väitteelle Lyra antaa kyytiä taitavasti: Eihän tämä vedenpaisumuksen rangaistus ollut tarkoitettu vain mahtimiehille vaan kaikelle lihalle, samoin kuin viimeisen päivän rangaistus on oleva.
- - Mutta riittää jo tämäkin, sillä kyseisen kohdan kannalta sillä ei ole mitään merkitystä ja tästä juttelemaan jouduinkin vain juutalaisten tyhmien lorujen vuoksi.
Oikea merkitys on tässä se, että Mooses sanoo Jumalan pojiksi niitä ihmisiä, jotka kuuluivat siunatun siemenen piiriin. Kysymyksessä on näet Uuden Testamentin sanonta, ja sillä tarkoitetaan uskovia, jotka sanovat Jumalaa Isäkseen ja joita Jumala vuorostaan sanoo lapsikseen eli pojikseen. Eihän siinä ollut syy vedenpaisumukseen, että Kainin sukukunta oli turmeltunut vaan siinä, että vanhurskasten sukukunta, ne jotka olivat uskoneet Jumalaan, olleet kuuliaiset sanalle ja joilla oli oikea jumalanpalvelus, olivat langenneet epäjumalanpalvelukseen, tottelemattomuuteen vanhempiaan kohtaan, himokkuuteen ja hirmuhallintaan. Eihän viimeistä päivääkään jouduta se, että pakanat, turkkilaiset ja juutalaiset ovat jumalattomia, vaan se että paavin ja kiihkohenkien toimesta Kirkko on tulvillaan harhoja ja että himoja, riettautta ja hirmuvaltaa harjoittavat nekin, joilla Kirkossa on korkein asema.
Meidän kaikkien kauhuun vaikuttaa osaltaan sekin, että myös ne alkoivat nostaa päätään ja etääntyä sanasta, jotka olivat syntyisin parhaista kantaisistä. He kerskailivat viisaudestaan ja vanhurskaudestaan niin kuin juutalaiset ympärileikkauksesta ja isästään Aabrahamista. Samaten kuin paavit luopuivat unohtaen Kirkon nimityksenkin ja vähät välittivät Jumalan tuntemuksesta ja hänen palvelemisestaan, he alkoivat vaihtaa hengellisen kunnian lihalliseen ylellisyyteen. Olihan Rooman Kirkko todella pyhä ja suurenmoisten marttyyrien kaunistama, mutta tänään me näemme, kuinka syvälle se on langennut.
Ei kenenkään siis tule kerskata lahjoistaan, ovatpa ne kuinka suuret hyvänsä. Suurin lahja on se, että saa olla oikean Kirkon jäsen. Varo kuitenkin, ettet siitä ylpeile; voithan näet langeta. Lankesihan Lucifer taivaasta, ja kuulemme nyt tässä, että Jumalan pojat ovat langenneet lihallisiin himoihin. Eivätpä he siis enää olekaan Jumalan poikia, vaan Perkeleen, langenneet saman tien ensimmäisestä kuin toisestakin taulusta. - -
- -
Tällä tavoin kantaisien jälkeläisetkin ennen mainittua aikaa olivat huomanneet kainilaisten tyttärien olevan kauneudeltaan, sivistykseltään ja hienoilta tavoiltaan ihania. Siltikään he eivät olleet liittyneet näihin. Uskon silmä oli näet suunnattuna Jumalan käskyyn ja lupaukseen siemenestä, jonka oli määrä syntyä hurskasten jälkeläisistä. Nyt he olivat kuitenkin menettäneet uskon silmänsä eivätkä enää nähneet Jumalan käskyä eikä lupausta. He seurasivat muitta mutkitta lihansa himoa ja halveksivat oman sukunsa tyttöjä, jotka olivat koruttomia, kunnollisia ja rehellisiä. Aviovaimoiksi he ottivat kainilaisia, jotka heidän silmissään olivat sieviä, viehättäviä ja puoleensavetäviä.
Eihän se siis ollut synti, että he ottivat aviovaimoja. Eihän sukupuolisuutta tuomita. Mutta se tuomitaan, että he halveksivat Jumalan käskyä ja ottivat avioksi naisia, joita heidän ei pitänyt ottaa - -."
Luther, Martti: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7. S. 343, 346-347, 364-365. Karisto Oy Kirjapaino. Hämeenlinna 2004. ISBN 952-5409-26-0. Julkaisija: Suomen Luther-säätiö. Lutheran Heritage Foundation. Alkuteos: In primum librum Mose enarrationes. D. D. Martini Lutheri, 1535-1545). WA 42, 1-335.
EDIT. Lisäyksenä todettakoon, että Jeesuksen mukaan:
"Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan päivinä oleva. Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja tulva tuli ja tuhosi heidät kaikki." (Luuk. 17:26-27.)
--> Tulee tuosta mieleen, että tässäkin asiassa monet haluaisivat nopeuttaa Ihmisen Pojan takaisintulemista niin, että Jumalan pojat ottaisivat ihmisten tyttäriä ja Jumalan tyttäret ihmisten poikia puolisoikseen. Ehkä maailmanloppu on silloin tosi lähellä, kun Jumalan lapset alkavat avioitua ihmisten lasten kanssa...
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."
Virsi 538:4.