metsätähti kirjoitti:29-v. nainen Rovaniemeltä, ihan uusi näissä ympyröissä. Sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa seuroissa. Ja iloinen olen siitä, siellä oli hyvä olla. Very Happy Luokanopettajaopinnot vaiheessa, tosin voiton puolella. Leski, lapseton. Virsiä rakastan ja lukemista myös, samoin pikkujyrsijä-lemmikkejäni ja viherkasveja, teetä, villasukkia, omaa sänkyä... Reuma ja muut sairaudet vaikeuttavat elämää. Silti armo on suurinta, mitä voi olla. Very Happy
Taavetti kirjoitti:Taisin ehtiä ensimmäisenä toivottamaan metsätähden tervetulleeksi palstallemme.
Reuma on sairautena omakohtaisesti tuttua minullekin, vaikka ajoissa alkaneen hoidon myötä se ei ehtinyt kovin pahaksi. Jatkuva lääkehoito ja säännöllinen liikunta ovat minulla olleet ne ulkoiset keinot, joilla sairaus on enää lähinnä vain muistoissa, jatkuvassa lääkkeiden syönnissä ja kerta vuodessa lääkärin tarkastuksissa.
Innostuin ehkä turhankin paljon tässä vaiheessa kirjoittamaan reumasta, mutta en malttanut itseäni hillitä, kun havaitsin sen yhteiseksi kiusaksemme. Tervetuloa vielä kerran.
Kommentoin nyt tässä ketjussa vielä tuosta reumasta... Liekö sillä taipumusta helpottua vai vaikeutua iän myötä? Ehkä se on minulla sen verran tuore tauti vielä, että kiukuttelee vähän väliä. Leposärky on kovaa, lämpöilyä ja kuumetta on ollut kuukauden yhteen putkeen, ja viimeksi otti koville istua seuroissa säryn vuoksi, vaikka muuten viihdyin hyvin. Käsieni puolesta pelkään, kun pikkunivelissä on särkyä paljon, ja kuiten noita kanttorin sijaisuuksia teen ja musiikkia rakastan. Ja mietin, kestääkö maha koko loppuiän syödä lääkkeitä tähän tahtiin. Liikunta on jäänyt täysin tuon kuumeilun vuoksi. (Voisi tietenkin yv:llä kysyä, mutta josko täällä muitakin vaivaisia olisi...)
Ärh, auttakaa: miten nuo lainaukset saa näkymään oikein ja kirjoittajan nimen niihin?
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)