Kirjoittaja O.M » 21 Marras 2009, 19:03
""Älkäämme kenellekään jossakussa pahennusta antako."
Koska nyt on sellainen autuas aika, sanoo hän, niin käyttäkäämme sitä oikein älkäämmekä sitä hukkaan ottako ja olkaamme vakavasti siitä huolelliset, ettemme kellekään jossakussa pahennusta anna, että saarnavirkamme jäisi laittamatta. Tällä hän osottaa, mitä pahennusta hän tarkoittaa, sitä näet, ettei evankeliumin oppia moitittaisi sellaiseksi, joka jotain sopimatonta opettaa.
Mutta pahennus, joka evankeliumin oppia häväisee, on kahtalainen: toinen on se, joka pahentaa pakanoita Sillä että muutamat evankeliumin nojalla tahtovat olla vapaat, asettavat itsensä maallista esivaltaa vastaan, tehden hengellisestä vapaudesta maallisen, tässä täytyy evankeliumin kärsiä pilkkaa, ikään kuin opettaisi se sitä, ja tämä myös pahentaa pakanat eli maalliset ihmiset suuresti, niin että he tulevat estetyiksi jopa rupeevat uskoa ja Jumalan sanaa ilman syytä vihaamaankin, ja että he sitä vähemmän kääntyvät, pitäen kristityitä ilkeinä, pahoina konnina; tähän siis ovat nämä pahentajat syynä ja vikapäänä. Toinen pahennus pahentaa kristityitä keskenänsä, koska kristillisen vapauden kelvottomalla käyttämisellä uskossa heikot pahennetaan, josta paljon puhutaan 1. Kor. 8 ja Room. 14."
Tohtori Martti Lutheruksen lyhyt Epistola-Postilla. 4. painos. Suom. J.E. Ahlgren. Helsinki 1910 (SLEY).
-----------------------------
"Toista osaa hän teroittaa yhtä painokkaasti.
A. a. Ensiksi: Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkaudessa (Room. 14:15). Tarkkaa nyt yksityisissä sanoissa esiintyvää nousua ja painokkuutta. "Ruokasi tähden" - hän sanoo - se on: niin pienen asian tähden sinä halveksit veljesi iankaikkista pelastusta. Olisi ymmärrettävämpää, jos tekisit niin kullan takia tai kunnian tai suorastaan elämän takia ja ruumiin pelastuksen takia tai muun kestävämmän asian takia kuin ruuan, joka kuitenkin palvelee vain hetkellistä hyötyä ja nautintoa. Niin muodoin tämä on terävä moite, ja hän osoittaa sen syypääksi rakkaudettomuuteen, joka ruoan tähden halveksii veljeään.
b. Toiseksi: samanlaista painokkuutta sisältyy hänen sanaansa "veljesi". Hän ei sano: vihamiehesi. Myöskään ei ystävä tai joku muu tuttava, vaan veli, jota kohtaan hän on suuremmassa velassa kuin kaikkia muita kohtaan, koska hän on veli; se on melkein samaa kuin lähimmäinen. Miksi hän siis osoittaa enemmän suosiota kuolevaiselle vatsalleen ja kurkulleen, kuin veljelleen, joka aina on elävä?
c. Kolmanneksi: "hän tulee murheelliseksi", hämmentyy ja loukkaantuu omassatunnossaan, mikä on enemmän kuin jos häneltä riistettäisiin rahaa tai tavaraa tai jos häntä vieläpä haavoitettaisiin. Ja tätä ruoan tähden. Sitten - hän ei sano jos murehdutat hänet, vaan "jos tulee murheelliseksi". Sillä hän taitavasti työntää syrjään heidän puolustelunsa, jos he sanoisivat: se ei ole minun syytäni, minä en tee hänelle mitään. Minä en häntä murehduta, minä teen sitä, mikä minulle on luvallista. Vai enkö saa käyttää omaa oikeuttani ja tehdä, mitä haluan, kaikessa siinä, mikä minun on? Sellaista näet meidän päivinämme lakimiesten vanhurskaus on, noitten, jotka selittelevät omia oikeuksiaan tai, paremmin sanoen, kumoavat niitä. Sillä ei ole kyllin, että elät oman oikeutesi mukaan ja teet mitä tahdot siinä, mikä sinun omaasi on, jos et myös huolehdi veljestäsi Jumalan mielen mukaan. Vieläpä niinkin, että sellainen menettely ei kuulu sinun oikeuteesi eikä valtaasi eivätkä sellaiset asiat, joista veljesi loukkaantuu, ole enää silloin sinun yksityisasioitasi. Ajallisessa katsannossa ne tosin ovat sinun, mutta henkisesti ne ovat veljesi asioita, joka suhtautuu niihin levottomana ja omatunto arkana. Niin sinä toimit sinulle kuulumattomin oikeuksin, se on: sinä menettelet väärin, kun menettelet niin, että veljesi sinun syystäsi tulee murheelliseksi. Sillä tavalla nykypäivinä itsekukin katsoo vain sitä, mikä hänen omaansa on ja mikä hänen oikeutensa mukaan hänelle itselleen on luvallista, mutta ei sitä, mihin hän on velvollinen toista kohtaan ja mikä hyödyttää molempia. "Kaikki on minulle luvallista", hän sanoo, "mutta kaikki ei hyödytä eikä rakenna" (1. Kor. 6:12).
d. Neljänneksi: "Niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan", se on: sinä vaellat harhatiellä, vaikkapa kulkisitkin suuria ja ihmetystä herättäviä teitä, (vert. 1. Kor. 13:1 - 2): "mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi". Kummallinen kauhunkuva, että voi ruoan tähden tehdä turhaksi kaikki hyvät työnsä, ja kuitenkin mielettömät ihmiset kaikkialla laiminlyöden rakkauden vaivaavat itseään moninaisilla töillä, jotta täyttyisi Saarnaajan sana (Saarn. 10:15): "Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa kaupunkiinkaan kulkea."
B. Toiseksi: Älä saata ruuallasi turmioon sitä (Room. 14:15). Se on: ei merkitse niinkään paljon se, että loukkaat häntä, että saatat hänet murheelliseksi, että et ylläpidä rakkautta, vaan että olet sen lisäksi julma murhamies, koska tuhoat veljesi, niin, olet veljenmurhaaja, mikä on kaikkein julminta. Sitten, mikä samoin ylittää kaiken julmuuden ja kiittämättömyyden, sinä pidät Kristuksen kuolemaa halpana veljessäsi, jonka edestä hän on kuollut. Katso nyt, mitä se tekee, joka halveksii veljeään ja vaeltaa ilman rakkautta. Niinpä sanotaan 1. Kor. 8:12: "Te teette syntiä Kristusta vastaan, kun te haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan." Ja samassa paikassa (8:11): "Sinun tietosi kautta turmeltuu tuo heikko, sinun veljesi, jonka tähden Kristus on kuollut."
C. Kolmanneksi: Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi (Room. 14:16), se on: te teette syntiä kirkkoa ja itseännekin vastaan. Sillä se hyvä, mikä teissä on, toisin sanoen, mitä te itse olette ja omistatte Jumalalta, on astuva pakanoita kohti sellaisena, että he mieluummin pakenevat sitä kuin haluavat saada omakseen, ja siten te tulette olemaan syypäitä monien tuhoon, jotka muuten pelastuisivat. Vakavaa ja raskasta on, että ei ainoastaan se, mikä teissä on pahaa, vaan myös se, mikä on hyvää, joutuu vain teidän ruokanne tähden herjattavaksi. "Hyväksi" hän kutsuu kaikkea sitä, mitä me olemme Kristuksessa, se on, etteivät vain pakanat moittisi teidän uskoanne, uskontoanne ja koko teidän kristillisyyttänne, jonka ihanuuden olisi pitänyt houkutella heitä ja jonka hyvyyden olisi pitänyt rakentaa heitä teidän avullanne. Niin sanotaan 2. Kor. 6:3: "Ettei virkaamme moitittaisi", niin kuin edellisessä (Room. 12:17) on riittävästi sanottu tästä kohdasta puhuttaessa: "Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää."
D. Neljänneksi: Sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista (Room. 14:17), se on: te ylläpidätte turhaan vaatimusta Jumalan valtakuntaan, jos te turmelette rauhan ruoan tähden ja siinä määrin taivutte puolustamaan syömistä ja juomista, ikään kuin Jumalan valtakunnan olemus olisi niissä, kuten nykyään laajalti tehdään. Ulkonainen ruoka saa aikaan useampia häiriöitä kuin sisällinen uskonto, sellaisia, jotka väärällä rauhalla ja sodilla häiritsevät (todellista) rauhaa. Vaan vanhurskautta, mitä Jumalaan tulee, mikä tapahtuu uskolla tai luottamuksella. Ja rauhaa, suhteessa lähimmäiseen, mikä tapahtuu keskinäisesti rakastaen, jolloin toinen hoivaa ja suojaa toista. Ja iloa Pyhässä Hengessä, ihmiseen itseensä näiden, mikä tapahtuu toivossa ja panemalla luottamuksen Jumalaan eikä siihen, mitä ihminen tekee lähimmäiselleen tai Jumalaa tarkoittaen. Ole itseesi nähden iloisella mielellä, harrasta rauhaa lähimmäistäsi kohtaan, mutta Jumalan edessä ole vanhurskas. Mutta tätä rauhaa ei mikään niin riko kuin kompastuminen ja veljen loukkaaminen, erityisesti sellaisissa asioissa, jotka vahingoittavat omaatuntoa. Sen vuoksi sana "rauha" ymmärretään tässä moninaisessa merkityksessä."
W56110157 Roomalaiskirjeen luento. Valitut teokset 1,15-371. Suom. Pentti Aalto ja Mauri E. Lehtonen. Porvoo 1958 (WSOY). - Epistola ad Romanos. Die Scholien, 15xx = eri vuosilta (WA 56,157-528).
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."
Virsi 538:4.