Kirjoittaja Taavetti » 08 Loka 2010, 06:31
Valittu suku
Apt. 9: 1 - 20
Jeesuksen opetuslapsilla oli silloin suuret vainon ajat, kun heidän Mestarinsa oli mennyt Isänä tykö` kunniaan. Esimerkkinä voimme pitää tätä valitsemaani kohtaa. Monta muuta vielä ikävämpää kohtaa löydämme Pyhästä kirjasta opetuslasten vainoajoista. Tässä näemme suuren vihamiehen, Sauluksen nimeltään. Hän puhkui vihaa, uhkauksia ja aikoi murhata Herran opetuslapsia. Ylimmäisen papin tykö hän kävi pyytämään lupaa mennäkseen Damaskon synagoogan tykö, että kutka ikinä hän sen tien miehistä ja vaimoista löytäisi, vesi hän nämä sidottuina Jerusalemiin.
Sielujen vihollinen teetti orjallaan työtä sinäkin aikana, saadakseen tuon "villiläisten" joukon kukistetuksi.
Mutta kuten on sattuvasti sanottu: "Herran sanan ei pidä tyhjänä palajaman." Damaskon tiellä Saulukselle Herra ilmoitti itsensä, juuri tuolle suurimmalle vainoojalle, joka vainon hengessä lähestyi Damaskoa. Äkkiä leimahti valkeus taivaasta, ja ympäröi hänet. Herran kirkkaus valaisi vihollisen orjaa tämän kirouksen maan päällä. Hän kuuli äänen: "Saul, Saul, miksi vainoat minua."
Ei Saul vieläkään ollut täysin tietoinen, kuka häntä puhutteli. "Kuka sinä olet Herra?" hän kysyi. Hänelle vastattiin: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat, turha on sinun potkia tutkainta vastaan."
Kalliit veljet ja sisaret, ehkä Herran seurakunnassa on tälläkin ajalla niitä entisiä täyden vararikon kokeneita ystäviä. Muistelemme niitä aikoja, jolloin olimme Sauluksen tavoin vastaan seisojana Jumalan valtakuntaa vastaan. Luulimme elämän olevan vain omassa varassamme. Herran Siioni näkyi silmissämme "hakomajalta yrttitarhassa." Vaikka meistä moni kristillisyyden keskellä koko ikänsä asuneena kävi usein Jumalan lasten seuroissa, oli varmaan pilkka ja iva sydämessä Herran laumaa kohtaan.
Ystävät kalliit, kuinka usein saatoimmekaan köyhän Jumalan Lapsen mielen murheelliseksi.
Mutta jokaisen valitun lapsen osa on määrätty ennen maailman perustamista. Saulkin oli yksi näistä. Siinä, Damaskon tieltä noustessaan, oli hän aivan sokea, ja suuren pelon valtaama. Hänen seurassaan olleet miehet olivat kyllä kuulleet Herran äänen, mutta eivät olleet nähneet mitään. Nämä miehet taluttivat Sauluksen Damaskoon.
Damaskossa, oli yksi opetuslapsi, nimeltään Ananias. Herra ilmoitti hänelle paikan, jossa Saulus majaili. "Nouse ja mene sille kadulle, jota Oikiaksi kutsutaan, ja kysy Juudaan huoneesta sitä, jota Saulus Tarsilaiseksi kutsutaan." Ananias tiesi tästä vainoojasta yhtä ja toista, ja hän sanoi Herralle: "Hän on tehnyt paljon pahaa sinun pyhillesi Jerusalemissa, ja hänellä on nytkin valta ylimmäisiltä papeilta täällä kiinni sitoa kaikki ne, jotka sinun nimeäsi rukoilevat." Ananiaskin epäili Herran edessä vihollisen suuren voiman vuoksi. Mutta Herra vastasi hänelle: "Mene, sillä hän on minulle valittu ase kantamaan minun nimeäni pakanain, kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sillä minä tahdon hänelle näyttää, kuinka paljon hänen pitää kärsimään minun nimeni tähden." (15–16).
Ananias totteli Herraa, ja meni sanansaattajana Sauluksen tykö, ja pani kätensä hänen päällensä ja sanoi: "Rakas veljeni Saul, se Herra lähetti minut, (Jeesus, joka sinulle ilmestyi tiellä jota vaelsit), että saisit näkösi jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin." Hänen silmistänsä putosivat kohta niin kuin suomukset, ja hän sai näkönsä jälleen, nousi ja kastettiin. Väärän hurskauden pimeydessä vaeltanut, Jumalan luotu ihminen sai kasteen, uudestisyntymisen armon. Nykyaikana uudesti kastajat pitävät tätä kohtaa puolustuksenaan. Mutta ystävät kalliit, se on suuri vastakohta heidän opilleen. Saulustahan ei ollut koskaan otettu vielä kasteen armoliittoon. Ne, jotka tällä ajalla lapsuuden kalliin uskon ovat säilyttäneet, ovat juuri tässä liitossa. Apostolisella ajalla, kun uskovat luopuivat kasteen liitosta ja nousivat jälleen, ei heitä enää kastettu. Apostolien kätten päälle panemisen kautta julistettiin Jeesuksen sovintotekoa armohuoneesta pois poikenneille. Siinähän juuri onkin pelastuksen suuri salaisuus tuhlaajalapselle, Isän kodista eksyneelle. Golgatan keskiristillä kärsinyt Herra Jeesus avasi meille taivaan ja sulki helvetin. Saamme uskossa katsella valmista autuutta, joka meille huonoille raahustajille on valmistettu. Velka on maksettu ja sovitettu. Uskomme veljeni ja sisareni, kaikki kylmyydet, arkamielisyydet syntinä anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
"Kestä Siion, tuskat, vaivat,
uskoen ja toivoen.
Kestää myöskin isät saivat
vaivat ahdistuksien.
Herra ottaa armossaan,
sinut, Siion kunniaan.
Loppuu kilvoitukses, vaivas,
alkaa autuus, aukee taivas.
Arttu Nyman
Siionin Lähetyslehti, kesäkuu 1955
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4