Kavahtakaa ahneutta
Luukk. 14: 13 -- 21
Tekstimme kertoo tapahtumasta, joka antoi aiheen Jeesukselle puhua ahneudesta. Kun Jeesus edellä oli lohduttanut opetuslapsia, kuinka hyvä huoli taivaasta pidetään: "Kun te joudutte vastaamaan synagogiin ja esivallan eteen, niin ei teidän tarvitse murehtia, mitä sanoman pitää, Pyhä Henki opettaa sillä hetkellä teitä."
Tätä kuunnellessa herää ahneuden valloittamassa sydämessä ajatus: ”Koska tuolla on noin suuri viisaus, ja hän turvautuu vielä Pyhän Hengen johdatukseen, kyllä minun pitäisi saada tuo perinnönjakoa toimittamaan." Niinpä hän Jeesusta nimittää mestariksi ja pyytää häntä jakomieheksi. Hän varmaan ajatteli: "Jos minä saan noin viisaan jakomiehen, niin varmaan vedän jaossa pitemmän korren." Tässä ilmenee, kuinka ahneus oli hänen sydämensä valloittanut.
Mitä Jeesus vastaa? Mutta hän sanoi hänelle: "Ihminen, kuka pani minut tuomariksi eli jakomieheksi teidän välillänne! Ja hän sanoi heille: Katsokaa ja kavahtakaa ahneutta!" Ja Jeesus alkoi vertauksilla avata, mihinkä johtaa ihmislapsen ahneus, kun se saa valloittaa ihmisen sydämen. Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Hänelle tuli puute varastoimispaikoista, ja kun hän oli onnistunut saamaan tätä ajallista, niin hän tahtoi myöskin nauttia ja ravita, ei ainoastaan ruumiinsa, vaan hän sanoi sielullensa: Nauti, nyt sinulla on paljon hyvyyttä!
Kun ahneus valloittaa ihmissydämen, niin se ravitsee sielunkin tällä katoavaisella. Ei suotta Jumala sano: ”Sinä tyhmä ihminen, tänä yönä otetaan sinun sielusi pois". Mitä ovat ihmistä auttaneet ajalliset arvot, kun puuttuu se rikkaus, josta Jeesus tahtoisi kaikki ihmiset osalliseksi, joka on katoamaton rikkaus taivaassa.
Rakkaat matkaystävät! Armonvaltakunnassa on suuri vaara Jumalan lapsellakin langeta ahneuden syntiin. Ahneus se langetti Bileaminkin, 4. Moos. 23. Hänestä sanotaan, että hän vääryyden pakkaa rakasti, ja niin oli murheellinen hänenkin elämänsä loppu. Vaikka ei hän uskaltanut Herran Siionia kirota, kun Herra kielsi. Vaan vihollisten puolella hän kuoli, kun Joosua taisteli filistealaisia vastaan.
Kuule, ystäväni, joka olet lähtenyt taistelemaan maailman arvoja ja kunniaa rakastavien kanssa Israelia vastaan, siellä tulee kuolema, ja se on kohtalokas. (Tämä tarkoittaa hengellistä Israelia, eli Jumalan valtakuntaa. Skannaajan huomautus)
Herra on antanut Moosekselle määräyksen tappaa ne, jotka ovat lähteneet lämmittelemään vieraille alttareille. Ei ole varaa leikkiä taivaallisten totuuksien kanssa. Pinehas on vieläkin Jumalan majassa. Sanan miekalla se pistää lävitse huoruudenharjoittajat, olkootpa ne hengellisiä tai lihallisia. Se ei suvaitse tuoda muukalaisia vaimoja Jumalan majaan.
Ei ole suotta Herra sanonut, että ahneus on kaiken pahuuden juuri. Kun sen juuret pääsevät versomaan, niin ne alkavat kantaa hedelmää, ja ne hedelmät ovat usein hyvin turmiolliset. Ne Juudaksenkin johtivat hirsipuuhun. Kavahtakaa, ystävät, herra-ahneutta!
Jumalan rakkaus velvoittaa sanomaan sinulle, ystävä, jonka ahneus tai joku muu synti on saanut vietellä, tai ehkä oman hyvyyden tunne, pois Jumalan majasta. Ja on joutunut Jumalan valtakunnan rajat hukkaan, niin kuin tapahtui Baalakin eksytyksessä. Sinä eksytetty, sinulla olisi mahdollisuus vielä käydä takaisin Jumalan majaan! Siellä rakkauden tulet palavat vielä armoalttarilla. Vaan epäilen sitä eksyttäjää, hän on ehkä kironnut jo Israelin, ja Herra sanoo: "Kirottu se, joka sinua kiroo!"
Sinä valtakunnan lapsi, usko ahneudenkin synnit anteeksi Jeesuksen veressä!
J. Lepsu.
Päivämies 1.6.1961