Kirjoittaja Taavetti » 17 Elo 2011, 18:11
Spitaalitauti
"Jos ihmisen ihoon tulee ajos, eli rupi, eli syhelmä, niin kuin spitalitauti tahtois tulla hänen ihoonsa, niin pitää hän vietämän papin Aaronin tykö, eli yhden hänen pojistansa pappein seasta." 3. Moos. 13: 2.
Vanhan liiton jumalanpalvelus oli esikuva eli heijastus uuden liiton jumalanpalveluksesta. Koko Vanhan Testamentin Raamattu toteutuu Uudessa Testamentissa. Jumalanpalveluksen suorittajana esikuvallisessa jumalanpalveluksessa oli leeviläinen pappeus, joka edustaa Pyhän Hengen saarnavirkaa uudessa liitossa. Korpivaelluksen aikana oli ylimmäisenä, pappina Aaron ja muina pappeina hänen poikansa. Aaronin ylimmäinen pappeus oli myös esikuva Kristuksen ylimmäispapillisesta virasta. Samalla tavalla kuin Aaron suurena sovintopäivänä meni muukalaisen veren kanssa kaikista pyhimpään, on myös Kristus mennyt kerran oman verensä kautta kaikkein pyhimpään, ja on sovittanut kansan synnit.
Spitalisairaus on kuva synnistä, synnin spitalista. Se on parantumaton sairaus. Mitkään inhimilliset keinot eivät poista, eivätkä paranna tautia, ainoa parannuskeino on Jumalan voima. Raamatussa puhutaan ensimmäisen kerran spitalista siinä yhteydessä, kun Jumala puhuttelee Moosesta, kutsuessaan hänet kansan johdattajaksi. Mooses estelee Jumalan edessä. Jumala näyttää Moosekselle monta ihmettä ja yksi niistä oli tällainen: "Ja Herra sanoi vielä hänelle: pistä nyt kätes povees. Ja hän pisti sen poveensa. Ja koska hän veti sen ulos, katso, hänen kätensä oli spitalinen niin kuin lumi. Ja hän sanoi: pistä kätes jällensä povees, ja hän pisti kätensä jälleen poveensa, ja veti jällensä sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niin kuin muukin hänen ihonsa." 2. Moos.4: 6-7.
Tämä oli Jumalan antama ihme, jota Jumala käski Mooseksen käyttää, että Faarao uskoisi Mooseksen puhetta kansan päästämiseksi. Tässä on myös kuva siitä, että me jokainen olemme niin lankeemuksen turmelemia, että pistäessämme kätemme omaan poveemme, siinä näkyy sptitali, mutta samalla kuitenkin käsi palautuu terveeksi. Kristityn uskomisen paikka onkin uskoa itsensä syntisenä vanhurskaaksi.
Kolmannen Mooseksen kirjan 13 ja 14 luku kertovat niistä menetelmistä, joilla Jumala käski pappien toteuttaa spitalisen kanssa. Kun pappi näki, että sairaus on selvästi spitali, niin hän julisti sairaan saastaiseksi. Kun sairaus oli epäselvä, niin sairas erotettiin seitsemäksi päiväksi ja sen jälkeen pappi jälleen tutki sairasta. Jos taudissa ei ollut vieläkään selviä spitalin merkkejä, niin sairas erotettiin toiseksi seitsemäksi päiväksi. Jos toisen seitsemän päivän aikana ei tauti muuttunut, niin sairaan vaatteet piti pestä vedellä ja hän oli puhdas. Jos syhelmä paheni kuitenkin myöhemmin, ja pappi totesi sen spitaliksi, niin hän julisti sairaan saastaiseksi.
Tässä on kysymys sielunhoitotyöstä. Näin on vieläkin. Jumalan lapset puhuttelevat epäuskoisia ihmisiä, ja jos he havaitsevat, että epäuskoisilla on tunnonheräystä, niin puhuttelua ei heitetä yhteen kertaan, vaan asia otetaan uudelleen esille. Seitsemän päivää Raamatussa tarkoittaa Jumalan työn aikaa. Maailma luotiin seitsemässä päivässä. Vanhan liiton jumalanpalveluksessa toistuu tämä luku seitsemän, joka tarkoittaa täydellisyyden lukua ja Jumalan työn aikaa.
Kaikkein hämmästyttävin ja ihmisviisauteen ja ymmärrykseen kolahtavin on se, että niin kauan kuin spitalisessa oli alueita, joita spitali ei ollut vielä turmellut, niin sairas oli saastainen. 3. Moos. 13: 12, 13, kertovat seuraavasti: "Ja jos spitali kovin leviää hänen ihossansa, ja täyttää koko ihon, päästä niin jalkoihin, kaiken sen jälkeen, mitä pappi näkee silmäinsä edessä. Koska pappi katsoo ja näkee spitalin peittäneen koko hänen ihonsa, niin pitää hän tuomitseman hänen puhtaaksi, sen tähden, että kaikki on hänessä muuttunut valkiaksi, sillä hän on puhdas. Kun spitali peittää koko ihon, silloin julistetaan puhtaaksi. Jos puhtaaksi julistettuun tulee eläviä paikkoja, terveitä ihonkohtia, niin jälleen julistetaan saastaiseksi.
Raamatun ilmoittaman Kristuksen opin mukaan uudella kankaalla ei paikata vanhaa vaatetta. Niin kauan kuin ihmisessä on terveitä paikkoja, omia ansioita ja hyviä luuloja itsestään, hän on saastainen. Mutta kun ihminen on täysin avuton, kaikkialta synnin spitalin peittämä, koko vika, silloin Pyhän Hengen pappeus julistaa sairaan puhtaaksi. Puhtaaksi julistamisessa oli vanhassa liitossa monet uhrit ja pesemiset. Uhrit tarkoittavat vain sitä uhria, joka on uhrattu Jumalan viattomassa Uhrikaritsassa ja pesemiset sitä elävää vettä, joka vuotaa armon ja anteeksiantamuksen vetenä Jumalan ja Karitsan istuimesta. Herran Jeesuksen nimessä ja veressä julistetaan syntispitaliselle terveys ja puhtaus tänäkin päivänä Pyhän Hengen viran kautta.
Jos uskoon autetulle, puhtaaksi julistetulle karttuu kilvoituksen varrella ansioita, tulee terveitä paikkoja, niin hän on jälleen saastainen. Pyhän Hengen pappeus on niin tarkka, ettei ihminen petä sitä. Ihminen voi puhua syntisyydestään ja kokovikaisuudestaan, mutta sen rinnalla esittelee omia ansioitaan. Tämä ei kelpaa Jumalalle.
Kristityn normaali olotila on omistaa Jumalan armoa kokovikaisena, mutta tämän kokovikaisuuden verhon alle ei voi peittää nimellisiä tekoja. Jos on tullut nimellisiä lankeemuksia, niin sielunvihollinen antaisi pyytää evankeliumiakin kokovikaisena, kunhan ei vain siitä aiheellisesta asiasta tehtäisi parannusta. Taivaan tie on kaita, mutta kuitenkin avoin. Tie on salattu tämän maailman viisailta, mutta ilmoitettu pienille ja lapsenmielisille.
Vaatteen spitali
Vanhan liiton ajalla spitali saattoi myös saastuttaa ihmisen vaatteen, oli se sitten liinaista, villasta tai nahkaa. 3. Moos. 13: 47–52: "Jos jonkun vaatteeseen tulee spitalin haava, olkoon se lankainen eli liinainen, loimeen eli kuteeseen, olkoon se liinainen eli villainen, elikkä nahkainen, elikkä kaikkinaiseen nahkavaatteeseen. Ja jos se haava kovin vihertyy, eli paljo punertuu vaatteessa, eli nahassa, eli loimessa, eli kuteessa, eli jossakussa kappaleessa, joka nahasta tehty on, se on spitalin haava; sen tähden pitää papin häntä katsoman. Ja koska pappi sen kaltaisen haavan näkee, niin hänen pitää sen sulkeman sisälle seitsemäksi päiväksi. Ja jos hän seitsemäntenä päivänä näkee, että haava on levinnyt vaatteessa, loimessa, eli kuteessa, nahassa, eli jossakussa kappaleessa, joka nahasta tehty on, niin on se kuluttavainen spitali, ja se haava on saastainen. Ja hänen pitää vaatteet liinainen eli lankainen, eli kaikkinainen, joka nahasta tehty on, jossa sen kaltainen haava on, sillä se on kuluttavainen spitali, ja pitää tulessa poltettaman."
Vaatteen spitalilla tarkoitetaan sitä, että Kristuksen oppi Jumalan vanhurskauden vaatteesta menee jollakin ihmisellä sekaisin, saastuu vaatteen spitaliin. Pyhän Hengen pappeus hoitaa vieläkin tällaisia asioita täällä maan päällä. Tätä tautia ei tuomittu ensi silmäyksellä, vaan pidettiin sisällä seitsemän päivää. Kun pappi uudelleen tutki vaatetta, ja ilmeni, että tauti paheni, niin se oli kuluttavainen spitali ja haava oli saastainen. Vaatteen spitali, väärä käsitys Kristuksen opista, on niin vaarallinen tauti, että Jumala määrää ainoaksi hoitokeinoksi sen vaatteen tulessa poltettavaksi. "Jokainen, joka harhailee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa." (2. Joh. 9) Paavali hoitaa Pyhän Hengen vaikuttamana Galatian lakihenkeen eksyneitä. "Minä ihmettelen, että te niin pian annatte teitänne kääntää pois siitä, joka teitä Kristuksen armoon kutsunut on, toiseen evankeliumiin, joka ei muuta ole, vaan että muutamat eksyttävät teitä, ja tahtovat Kristuksen evankeliumia toisin kääntää. Mutta ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnais teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu!" Gal 1: 6-8) Kristuksen opista ei voi tinkiä piirtoakaan. Synti on sanottava synniksi ja synti on tulen ruokaa. Siinä ilmenee se Jumalan laupeus, että vaikka tässäkin tulee vahinkoja, niin väärät käsityksetkin saa syntinä hyljätä ja synnit saa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
Tämä spitalin laatu näyttää olevan niin paha, että pienimmässäkin tapauksessa haava on reväistävä pois. Sittenkin, kun haava on parantunut, pitää se pestä uudelleen ja on puhdas. Jumala sanoo asiasta näin: "Mutta vaate, loimi, kude, eli kaikkinainen nahkakalu, kuin pesty on, joista haava kadonnut on, se pitää vastuudesta pestämän ja puhdas oleman." (3 Moos. 13: 58)
Huoneen spitali
3. Moos. 14: 33–57.
Huoneen spitali on erikoinen spitalin laatu. Jos huoneen haltija näkee huoneessaan spitalin haavan, ilmoittaa hän sen papille. Pappi käskee lakaista huoneen ja sen jälkeen hän tarkastaa sen. Nähtyään huoneen vialliseksi, polttaman loimen ja kuteen, eli mikä se olis, se suljetaan seitsemäksi päiväksi. Seitsemän päivän kuluttua pappi tarkastaa huoneen, ja huomatessaan spitalihaavan levenneen, hän käskee kangeta vioittuneita kiviä ulos ja viallinen laasti rapataan pois. Kivet ja laasti viedään saastaiseen paikkaan. Tilalle pannaan uudet kivet ja uusi laasti. Jos huone ei puhdistu tällä toimenpiteellä, vaan spitali yhä levenee, niin huone on kokonaisuudessaan särettävä ja vietävä saastaiseen paikkaan.
Näin voi käydä tänäkin aikana. Jokin paikallinen Jumalan huone, seurakunta, saa spitalin haavan, väärän hengen saasta turmelee kristityitä. Tämä on aina vakava sairaus. Kun Pyhän Hengen pappeus, elävät kristityt käyvät tällaista hoitamaan, niin hoitamisellakin on oma Jumalan aikansa. Korjauskeinona oli saastuneiden kivien irrottaminen ja uusien paikalleen asettaminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki se vieras ja synnin spitalin turmelema hengen saasta kirkastetaan synniksi – ja tässä mielessä väärä erotetaan oikeasta. Kun väärä on näin saanut tuomionsa, että se on vain saastaa, niin asia korjautuu sillä, että synnistä tehdään parannus. Näin rakennetaan uutta. Jos parannus kantaa hedelmää, niin huoneessa voi asua, mutta jos korjauksista huolimatta tauti vain leviää, niin huone on niin pilalla, että se on särettävä. Näin syntyy eriseuroja. Korjauksista ja parannuksen lupauksista huolimatta hedelmät osoittavat, että väärä ei ainoastaan ole ennallaan, vaan se levenee ja silloin ei siinä huoneessa voi ihminen asua. Koran eriseuran aikana Kora, Datan ja Abiram sekä heidän kanssaan kaksisataaviisikymmentä ylimmäisistä nousi Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen: "se on teille ylen paljo, sillä kansa on kaikki pyhä, ja Herra on heidän kanssansa, ja miksi te korotatte teitänne Herran kansan päälle?" (4. Moos. 16: 3) Tämä oli niin suuri synti, että Jumala käski Mooseksen ja Aaronin saarnata: "Eroittakaat teitänne tästä joukosta, niin minä äkisti heidät hukutan." (4. Moos. 16: 21) Nyt tuli kiire. Ne jotka pakenivat, pelastuivat. Näistä pelastuneista oli osa Koran lapsia, jotka myöhemmin veisasivat monta pelastuksen ja kiitoksen psalmia. Koran huone, eriseura hukutettiin ja hävitettiin niin, että maa repesi ja he painuivat elävänä helvettiin. (4. Moos. 16: 31–33). Pietari kirjoittaa: "Sillä aika on, että tuomion pitää Jumalan huoneesta alkaman. Mutta jos se ensin meistä alkaa, minkä lopun ne saavat, jotka ei Jumalan evankeliumia usko?" (1. Piet. 4: 17).
Spitalitapauksia Raamatussa
Korpivaelluksen aikana nousevat Mooseksen sisar Mirjam ja hänen veljensä Aaron Moosesta vastaan hänen etiopialaisemäntänsä tähden. Lisäksi he sanoivat: "Puhuuko Jumala ainoastaan Mooseksen kautta? Eikö hän myös puhu meidän kauttamme?" (4. Moos. 12: 2) Herra kuuli tämän ja vihastui. Jumala kutsuu Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin seurakunnan majaan. Siellä Jumala nuhtelee Aaronia ja Mirjamia ja sanotaan: "Herran viha julmistui heidän päällensä, ja hän meni pois." (4. Moos. 12: 9). Kun Herra meni pois ja pilvi katosi, seisoi Mirjam spitalisena, jonka pappi Aaronkin näki spitaliksi. Aaron käy rukoilemaan Moosekselta anteeksi, ja Jumalan neuvon mukaan Mirjam erotettiin seitsemäksi päiväksi leiristä ulos, ja sen jälkeen otettiin takaisin, ja kansa pääsi vaeltamaan. (4. Moos. 12)
Mirjam ja Aaron siis syyttivät Moosesta etiopialaisen emännän tähden. Mooses edustaa Raamatussa Jumalan lakia. Tässä ominaisuudessa Mooseksella ei ole emäntänä lupauksen kansan jäsen. Galatiassa olivat Jumalan lapset joutuneet Mooseksen liittoon, josta Paavali neuvoo suoraan ja rakkaasti parannukseen. Jumalan valtakunnan ulkopuolella on lain lapsia ja kaikki ihmiset ovat lain alla.
Toinen syytös on selvä Koran oppi. Mirjam ja Aaron syyttävät Jumalan asettamaa hallitusta vastaan ja lisäksi: me olemme pyhä kansa. Jumala puhuu meidänkin kauttamme.
Meidän aikanammekin on sellaista käsitystä, että laki kuuluu kristitylle ja vielä sitäkin, että liian ahtaasti ajatellaan silloin, jos luullaan, että Jumala puhuu vain asettamansa Pyhän Hengen saarnaviran kautta. Nämä ovat sellaisia käsityksiä, että spitalisairaus valtaa ihmisen. Joudutaan sitä tällaisten asioiden hoitamisessa käyttämään sideavaintakin, ja saastuneet suljetaan ulos siksi, kunnes parannus tapahtuu. Näinhän hoidettiin Mirjamikin, ja vasta sen jälkeen päästiin jatkamaan matkaa.
Raamatun monista spitalitauti tapauksista on ehkä tarpeellinen muistella kuningas Ussiasta. Ussian kuolinvuotena Jesaja sai parannuksen armon. Kuningas Ussiasta kertoo 2. Aik.k: 26. Hän oli uskovainen kuningas ja vaelsi horjumatta niin kauan kuin profeetta Sakaria eli. Kun Jumala antoi "hänelle menestystä ja Herran profeetta oli kuollut, kertoo Raamattu, että hänen sydämensä paisui omaksi kadotuksekseen. Ussia meni Herran temppeliin suitsuttamaan, vaikka Jumala oli tämän suitsuttamisen viran antanut yksinomaan papeille. Pappi Asarias ja hänen kanssaan kahdeksankymmentä Herran pappia meni nuhtelemaan kuningas Ussiasta, kun hän parhaillaan suitsutti. Ussia vihastui, mutta samalla kävi spitali hänen otsastansa, että kaikki papit sen näkivät: Ussia oli spitalinen kuolemaansa asti omassa huoneessaan, erotettuna Herran huoneesta. Murheellinen loppu oli nuoruudessaan uskovaisena vaeltavalle kuninkaalle.
Voi, kuinka monelle on käynyt Ussian tavalla. Elämän myötäkäyminen ja menestyminen turmelee sisäisen uskon elämän. Jumalan valtakunta ja valtakunnan Pyhän Hengen hallitus halpenee. Omat mielipiteet ja sydämen ylpeydestä johtuva uhma panevat tekemään tekoja, joita Jumala on kieltänyt. Spitali tuli otsaan, se on, uskon asioiden ymmärtämiseen tuli vika. Pyhä Henki Jumalan seurakunnassa nousee aina tällaista vastaan. – Ussia ei nöyrtynyt parannukseen. Jumalan huoneesta erotettuna, omassa huoneessaan hän kuoli. Näin käy vielä, tänäänkin, jos ei nöyrry vastaan seisomisistaan parannukseen. Ei ole suotta Jeesus aina uudelleen teroittanut kahta asiaa; valvokaat ja ettette tule niin kuin lapset. Molempia tarvitaan kilvoituksen varrella.
Toinen spitalinen kuningas oli Asaria, Amatsian Juudan kuninkaan poika, joka hallitsi Israelia 52 vuotta (2. Kun. 15: 1–7). Tämäkin kuningas oli uskovainen, mutta ei luopunut korkeuksista. Kansa uhrasi korkeuksissa. Jumalalla oli vain yksi alttari, jossa sai uhrata. Usein langettiin siihen, että siirryttiin juhlavampiin paikkoihin uhraamaan ja se oli Jumalan edessä suuri synti. Tästä kuninkaasta sanottiin: "Ja Herra vaivasi kuningasta, niin että hän oli spitalissa kuolemapäiväänsä asti, ja asui erinäisessä huoneessa." (2. Kun. 15: 5.)
Pieninkin poikkeaminen Jumalan säätämästä autuaaksi tulemisen asiasta, Kristuksen opista on synti. Ei ole vara lähteä vieraille alttarille eikä juhlavampiin muotoihin, kuin Jumala on asettanut.
Raamatussa on monia muita spitalitapauksia. Naeman syyrialainen muiden mukana, mutta tyydymme nyt näihin, joista ehkä harvemmin on muisteltu. Tästä kuitenkin huomaamme, kuinka rikas Jumalan sana on. Ja se on meille opiksi siinä mielessä, että Jumala vihaa aina syntiä oli se uskovaisissa tai uskottomissa, mutta Jumala rakastaa syntistä ja tahtoo korjata sen mikä särkynyt on.
Einari Lepistö
Päivämies 23.7.1969
Lisäsin muokkauksena hymiöiden eston. Taavetti
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4