Edelleen mopin palstalta ja pölyttyneen löytö, vanhoista Pm:stä.
DIAKONIA JUMALAN VALTAKUNNASSA
HELSINGIN Rauhanyhdistyksellä pidettiin marraskuussa 1978 Helsingin apulähetys alueen diakoniatoimikuntien yhteinen kokous jossa keskusteltiin diakoniatyöhön liittyvistä kysymyksistä. Osanottajia oli Porvoosta, Rekolasta, Järvenpäästä, Hyvinkäältä ja Helsingistä. Veli Oskari Suomalan pitämän alkurukouksen jälkeen veli Leo Väyrynen piti alustuksen. Siinä todettiin mm:
DIAKONIA MERKITSEE lähimmäisten palvelemista sanoin ja teoin. Sen kohteita ovat kaikki apua tarvitsevat ihmiset, etenkin uskonystävät (Gal. 6: 10). Diakonian arvo ei riipu teon suuruudesta, kuten epäuskoisessa maailmassa ajatellaan. Oikealle diakonialle on ominaista elävästä uskosta vuotava Jumalan rakkaus. Epäuskoisen suurikin teko on turha, sillä "kaikki mikä ei ole uskosta, on syntiä". Jumalan rakkaus asuu Jumalan armahtamassa ihmisessä, jolle ajallinen ja ijankaikkinen hyvä on Jumalan lahjaa. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa (Matt. 10: 8 ). Maailmassa puhutaan rahallisesta, aineellisesta auttamisesta. Evankeliumilla palveleminen ja sielunhoito on tärkeämpää, kuten Pietarin esimerkki opettaa (Apt. 3: l—). Pieninkin uskossa suoritettu toimi on Jumalan palvelemista. "Minkä te olette tehneet yhdelle
näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle." (Matt. 25: 40). "Ja kuka ikänä juottaa yhden näistä vähimmistä kylmällä vesipikarilla ainoastaan opetuslapsen nimellä, totisesti sanon minä teille: ei hän pidä palkatta oleman." (Matt. 10: 42). Vaikka vaivannäkö luvataan palkita vanhurskasten ylösnousemuksessa, kristitty ei palvele palkan tähden. Palvelusalttius perustuu Paavalin sanaan: "Kristuksen rakkaus vaatii meitä." (2. Kor. 5:14). Diakoniatyössä ei pääse tulemaan ansioita, kun aina joutuu tuntemaan hitautensa ja laiminlyöntinsä. Vai onko kukaan kristitty diakoniatoimessa hyvin onnistunut? Kaikkensa tehneellekin Jeesus sanoo: "Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän." (Luuk. 17: 10) Jumalan vaikuttamat rakkaudenpalvelukset jäävät tekijältään huomaamatta. (Matt. 25: 34-40). Oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee (Matt. 6: 3). Uskosta versova palvelu liittyy luonnollisena osana, pakottamatta, kristityn elämään. Hyvä puu tuottaa itsestään hyviä hedelmiä (Matt. 7: 17). Niinkuin aurinkokin lämmittää ja valaisee ilman käskyä.
JOKAINEN kristitty harjoittaa luonnostaan diakoniaa. Millä tavalla? Saarnaamalla matkaystäville evankeliumia, lohduttamalla ja korjaamalla heitä, pitämällä tarjolla Jumalan sanaa epäuskoisessa maailmassa, käymällä katsomassa sidottuja ja lahjoittamalla myös ajallisia antimia Jumalan seurakunnalle ja matkaystäville. "Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus, oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa ja itsensä saastatoinna maailmassa pitää." (Jaak. 1: 27).
KRISTILLISYYDESSÄ on nähty tarpeelliseksi perustaa myös erillisiä diakoniatoimikuntia. Onko tämä oikein jos diakonia on jokaisen kristityn asia? Eikö ole vaara, että ruvetaan luottamaan diakoniatoimikuntaan — "kyllä se asiat hoitaa" — ja näin oma vastuu unohtuu? Tämä vaara on varmasti olemassa. Mutta diakoniatoimikunnalla on raamatulliset perusteet. Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen Jerusalemin seurakunta kasvoi. Opetuslapset "pysyivät joka päivä yksimielisesti temppelissä ja mursivat huoneessa leipää ja ottivat ruokaa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella. Ja Herra lisäsi joka päivä autuaaksi tulevaisia seurakunnalle. Ja niiden paljoudessa, jotka uskoivat, oli yksi sydän ja yksi sielu, ei myös kenkään heistä sanonut mitään omaksensa, mitä hänellä oli vaan kaikki olivat heillä yhteiset." (Ap.t. 2: 46—47, 4:32).
SEURAKUNNAN suuruus oli iloinen asia mutta myös vaikeuksien aihe. "Mutta niinä päivinä koska opetuslasten luku eneni, napisivat Grekiläiset Hebrealaisia vastaan, että heidän leskensä katsottiin ylön jokapäiväisessä palveluksessa. Niin ne kaksitoistakymmentä kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: ei se ole kohtuullinen, että me annamme ylön Jumalan sanan ja pöytäin edessä palvelemme. Sen tähden, rakkaat veljet, valitkaat teistä seitsemän miestä, joista hyvä todistus on, jotka ovat Pyhää Henkeä ja viisautta täynnänsä, joiden haltuun me tämän viran annamme. Mutta me tahdomme rukouksessa ja sanan palveluksessa pysyväiset olla. Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle, ja he valitsivat Stefanin miehen täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä ja Filippuksen ja Prokoron ja Nikanorin ja Timonin ja Parmenaan ja Nikolaon, uuden juudalaisen Antiokiasta. Nämät he asettivat apostoleitten eteen ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä." (Ap.t. 6: l-6).
JUMALA ON järjestyksen Jumala. Alkuseurakunnassa oli seurakuntaelämää valvovia elimiä. Apostolit yhdessä vanhinten kanssa vastasivat nykyisten rauhanyhdistysten johtokuntia. Näkyi tarpeelliseksi perustaa myös seitsenhenkinen diakoniatoimikunta. Uskovaisten luvun paisuessa seurakuntaelämä uhkasi muuttua kokonaan pöytäpalveluksi, ihmisten syöttämiseksi. Toimikunta oli tarpeellinen, että seurakuntakokouksissa voitiin omistautua rukoukseen ja "sanan palvelukseen" eli seurojen pitoon. Tarkoituksena ei ollut syrjäyttää yksilöllistä vapaaehtoista diakoniaa, joka on jokaisen kristityn asia. Päinvastoin toimikunta vain pyrki auttamaan palvelua niiden kohdalla, jotka laajentuvassa seurakunnassa uhkasivat jäädä vaille huomiota. Ratkaisu kelpasi kaikille eli sai tuekseen seurakunnan yksimielisen kannatuksen. '
EVANLIUMINTYÖN edistämiseksi on perustettu rauhanyhdistyksiä. Vahvistettujen sääntöjen mukaan rauhanyhdistyksen tarkoituksena on "herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää sekä yleensä edistää kristillissiveellisten elämäntapojen, kansanraittiuden ja isänmaallisen mielen vakiinnuttamista kansan keskuudessa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys a) tekee sisälähetystyötä järjestämällä Pyhän Raamatun ja evankelisluterilaisen uskon, tunnustuksen ja opin pohjalla hartausseuroja, joihin kaikilla on vapaa pääsy, b) harjoittaa muutakin julistustoimintaa evankeliuminsanoman levittämiseksi, mm. vankiloissa, sairaaloissa sekä koulu ja oppilaitoksissa, c) tekee ja tukee pyhäkoulu, nuoriso- ja raittiustyötä, d) tekee laupeudentyötä erityisesti sairasten, varattomien vanhusten ja orpojen keskuudessa, e) levittää omaksumansa hengen mukaista kirjallisuutta, sanoma- ja aikakauslehtiä sekä muita painotuotteita." Yhdistyksen piirissä tehtävää työtä ohjaavat ja valvovat erityiset elimet kuten vuosikokous ja johtokunta. Johtokunta voi sääntöjen mukaan käyttää apuna valitsemiaan toimikuntia. Toimikuntien tehtävänä on huolehtia yhdistyksen käytännöllisistä erityistehtävistä, että seurakuntakokouksissa eli seuroissa ei tarvitsisi näitä pohtia. Diakoniatoimikunnan tehtävänä on sairauden tai vanhuuden vuoksi sidottujen ja yleensä hädänalaisten muistaminen.
DIAKONIA on kaikkien kristittyjen asia. Työ on näkymätöntä eikä siitä kirjoiteta tilastoja. Diakoniatoimikunnan työ haluaa tukea yksityisten kristittyjen diakoniaa, ei korvata sitä. Toimikunta on eräänlainen jäljessäkulkija, joka varmistaa ja huolehtii siitä, että varsinkaan isossa Siionissa ketään lohdun ja avun tarpeessa olevaa ei unohdeta. Toimikunta on johtokunnan valitsema ja sen valvonnassa toimiva apuelin palveltaessa kristittyjä ja lähimmäisiä. Diakoniatyölle nousee monia esteitä kuten ajan kiire ja oman huonouden tunto. Kuitenkin joka kerran diakoniamatkalta palatessa on hyvä mieli. Ei sen tähden että minä olisin toista vahvistanut vaan siitä syystä, että oma usko on saanut virvoitusta. Sidottu matkaystävä on olemuksellaan ja. sanoillaan vahvistanut minua. Raamattu puhuukin sidottujen oppimisesta.
ALUSTUKSEN jälkeen seurasi keskustelu, jota johti veli Timo Tuomisto. Sihteerinä toimi veli Esko Saukonoja. Tarkasteltiin mm. diakonian tehtäviä, miten eri-ikäisiä saataisiin mukaan mitä esim. nuoret voisivat tehdä ja miten johtokunnan tulee ohjata ja valvoa diakoniatyötä. Keskustelupuheenvuoroissa tuli esille mm. seuraavaa:
— työ on Jumalan, Hän vaikuttaa tahdon ja tekemisen,
— perinteistä työmuoto ja ovat sidottujen kuljettaminen seuroihin sekä seurojen järjestäminen sidottujen luona kodeissa ja laitoksissa,
— sairaaloiden ja laitosten lukusaleihin sekä yksityisille sidotuille voi tilata kristillisyyden lehtiä ja kirjallisuutta,
— sidotuille voi viedä suviseura- ja laulukasetteja sekä nauhureita,
— esim. nuoria voi ohjata lapsiperheisiin siivoamaan, leipomaan paikkaamaan, parsimaan, kutomaan sukkia ja olemaan kotimiehenä, tätä varten on hyvä olla yhdyshenkilö, jolle avuntarvitsijat ja auttajat ilmoittautuvat.
— paikkakunnilla, joissa on sairaaloita, voi olla yhdyshenkilö, jonka puhelin numeron voi ilmoittaa, vaikkapa Päivämiehessä myös niitä ulkopaikkakuntalaisia varten, jotka toivovat sairaalakäyntejä.
— johtokunta valvoo diakoniatoimintaa nimittämällä vaikkapa yhden jäsenensä diakoniatoimikuntaan.
— on tärkeätä että diakoniaa tehdään oikeassa hengessä.
NEUVONPIDOSTA muodostui sielunhoidollinen. Hitautta Jumalan valtakunnan työssä valiteltiin ja pyydettiin anteeksi. Moni kertoi oman psalminsa ja sai kuulla vapauttavan evankeliumin. Ennen veli Matti Heikkilän pitämää loppurukousta päätettiin kokoontua vastakin vaihtamaan opettavaisia kokemuksia ja rakentumaan yhteisestä uskosta.
Leo Väyrynen
_________________