Siansaparo kirjoitti:Mitä sie et ymmärrä siitä?
Itte ymmärrän, että kirjoituksen alussa on antinomistien todistelu Lutherin 24. teesiä vastaan ja siihen Luther sitten vastaa.
Eli kun antinomistit väittävät lakia turhaksi ja että sitä ei tarvitse saarnata armoon autetuille, niin Luther väittää vastaan.
Jossakin muussa tekstissään, Luther sanoo lain olevan tarpeellinen silloin kun se vain pysyy omassa tehtävässään, eli kirkastamassa syntiä (vap.muist.). Silloin jos laille annetaan pelastava/autuuttava ominaisuus, se ei ole silloin oikeassa tehtävässä. Evankeliumissa ainoastaan on autuus.
Laki ei sen takia kuulu kristitylle, koska laki on jo tehnyt tehtävänsä hänen kohdallaan, eli ajanut Kristuksen tykö. Kun nyt kuitenkin kristityt ovat lankeilevaisia ja heissä on vielä jäljellä syntiä, laki syyttää heitä välillä niistä. Sellaisessa tilanteessa pitää kristityn tehdä kuitenkin oikea johtopäätös; "syntiä olen tehnyt ja syntinen olen, mutta autuutenipa onkin Kristuksessa, joka on lunastanut minut synneistäni". Eli laki ilman Kristusta tuomitsee.
Ihminen on taipuvainen hakemaan autuutta hyvästä ja mahdollisimman synnittömästä vaelluksesta. Ja jos kristitty tosiaan lankeaa, hänen on vaikea kääntää katsettaan Kristukseen, helpommin se kääntyy siihen syntiin ja jää piehtaroimaan siinä ja murehtimaan. Kautta aikain, kristityt ovat joutuneet tunnustamaan sen tosiasian, että muuta mahdollisuutta pelastukseen ei ole, kuin turvautua Kristuksen sovitustyöhön. Se on mielestäni se ahdas portti, mistä täälläkin on ollut puhetta.
Kun siis sanotaan, ettei laki kuulu kristitylle, se ei tee lakia tarpeettomaksi, vaan sitä ei saa päästää omaantuntoon mellastamaan, koska Lutherin sanoin "omatunto on Kristuksen istuin ja pyhäkkö".
Siansaparo/Luther kirjoitti:Laki on siis välttämätön ensiksikin kovien ja paksunahkaisten ihmisten takia, jotta heitä hillittäisiin, toiseksi uskovaisten tähden, joissa on edelleen synnin jäänteet.
Siansaparo kirjoitti:
"Kaikki mikä nuhtelee synnistä on lakia, jonka virkana on nuhdella synnistä ja opettaa tuntemaan syntiä."
Eli armoneuvot on lakia. Ja jos niiden ajatellaan opettavan uskoa, se on lain kolmatta käyttöä. Lain tehtävä ei ole opettaa uskoa, vaan kirkastaa syntiä. Ja evankeliumi vapahtaa siitä.
Siansaparo kirjoitti:Tunnustuskirjat:
"Me uskomme opetamme ja tunnustamme yksimielisesti, että laki on varsinaisesti se oppi, joka ilmoittaa Jumalan vanhurskaan ja muuttumattoman ihmisluontoa, ihmisen ajatuksia, sanoja, ja tekoja koskevan tahdon. Laki osoittaa, millainen ihmisen tulisi olla kelvatakseen Jumalalle ja ollakseen hänelle mieluinen. Jumalan tahdon rikkojia se uhkaa Jumalan vihalla sekä ajallisilla ja iankaikkisilla rangaistuksilla. Oikein sanoo Luther lainhylkääjiä vastustaessaan: 55 "Kaikki mikä nuhtelee synnistä on lakia, jonka virkana on nuhdella synnistä ja opettaa tuntemaan syntiä" (Room. 3:20, Room. 7:7). Koska epäusko on kaikkein nuhdetta ansaitsevien syntien juuri ja lähde, lain tehtävänä on syyttää myös epäuskosta."
"Kaikki mikä nuhtelee synnistä on lakia, jonka virkana on nuhdella synnistä ja opettaa tuntemaan syntiä."
Eli armoneuvot on lakia. Ja jos niiden ajatellaan opettavan uskoa, se on lain kolmatta käyttöä. Lain tehtävä ei ole opettaa uskoa, vaan kirkastaa syntiä. Ja evankeliumi vapahtaa siitä.
Emka kirjoitti:Siansaparolle on näköjään tärkeää,ettei Jumalan armoneuvoja tarvitse kuunnella, joten tämä kaikki ja taivas myös. Elokuvissa käynti, teatterissa käynti oopperassa käynti sopii siis sydämen uskovaiselle koska niitä pidetään ns.armoneuvoina, ettei elokuvateatteri ole uskovaisen paikka, joka on muuta mieltä siitä on lain alla.
olet todella etsinyt porsaanreikiä armoneuvojen kuuntelemisen ja noudattisen laiksi saarnaamiseen. Jos sinä voit vapaalla tunnolla tehdä sitä, älä silti odota että me ihastuksesta neuvoihisi riennämme noudattamaan tätä vapautuksen teologiaa.
Aromi kirjoitti: Eikö, se, joka ei ole tehnyt parannusta, ole lain alla? Meidän lihammehan ei ole tehnyt parannusta.
Aromi kirjoitti:Luulisin, että Siansaparolle on tärkempää, että evankeliumiin ei lisätä ehtoja. Jos joku asia on lakia, se on sitä vaikka sitä kutsuisi evankeliumiksi. Jos neuvo on lakia, se ei muutu evankeliumiksi vaikka sitä sanoisi
armoneuvoksi. Ja se ainoastaan sitoo omiatuntoja ja lisää niskaamme sellaisia taakkoja, joiden alla uskovainen väsyy ja vaipuu epätoivoon. Jos sellaisen neuvon taas ajattelee pystyvänsä täyttämään (vaikka kuinkakin Jumalan armon avulla), siitä seuraa ylpeys ja omavanhurskaus.
Aromi kirjoitti: Ja tästä syystä minä ainakin jaksan keskustella tästä asiasta edelleen - onhan pelissä niin paljon. Sitä voisi vielä vähän avata, mitä oikein tarkoittaa "laki ei kuulu kristitylle". Eikö, se, joka ei ole tehnyt parannusta, ole lain alla? Meidän lihammehan ei ole tehnyt parannusta. Mitä siis siitä seuraa, täytyypä ajatella. Huomatkaa, että ei minulla ole sellaista ratkaisumallia, että näin ja näin nämä asiat menevät ja piste. Vaan ihmetellen ja hattua nostellen kirjoitan.
Siansaparo kirjoitti:Omituista, että kun tänne on väsätty Luther-osio ja kun tuon tänne hänen tekstejään ja kommentoin niitä täällä, saan jatkuvaa ihmettelyä asiasta. Miks täällä on tällainen osio, jos täällä ei saisi Lutherin kirjoituksia tarkastella, vaan pitäisi koko ajan tarakastella vain Raamattua? En käsitä.
Pitäiskö miun, Taavin, OM:n ja Aromin siirtyä muualle keskustelemaan. Tai voisiko "tympääntyneet" yksikertaisesti jättää lukematta Luther-osion?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa