Evankeliumi; Kristus on Raamatun Herra ja Kuningas P.K/Luth.

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 19 Tammi 2010, 22:17

En varmasti osaa niin selkeästi tuoda ajatuksiani esille, että te ymmärtäisitte. Yritän vielä.

Ensiksikin olisi hirmusen tärkeää (Lutherin mukaan) meidän kaikkien tietää, mitä laki, evankeliumi, armo, synti jne., on. Ne menee, näin väitän, meikäläisyydessä surullisesti ihan sekaisin.

Se, että kun sanotaan, ettei laki kuulu kristitylle, ei tee lakia tarpeettomaksi. Lailla on tehtävä; se suurentaa/kirkastaa synnin. Jos esim. mie varastan, laki syyttää mua synnistä, eli se on tarpeellinen silloin. Ja mitä se miussa vaikuttaa? Se ajaa mua Kristuksen tykö tai pahempi; jään lain alle. Väitättekö, ettei sama olisi ns. armoneuvojen osalta? Jos esim. Taavi ottaa ja hankkii telkkarin vastoin seurakuntaäidin neuvoa, niin "kunnioita isääsi ja äitiäsi" -käsky syyttää häntä synnistä, koska siihen käskyyn sisältyy kuuliaisuus seurakunnalle (sikälimikäli seurakunta ei ohita kolmea eka käskyä). Voitteko sanoa, ettei armoneuvot ole siis lakia?

Ei evankeliumi syytä synnistä, vaan vapahtaa siitä.

Jos sanotaan, että evankeliumi antaa neuvon ja avun syntiä vastaan, se ei tarkoita sitä, että neuvot sisältyisivät evankeliumiin. Evankeliumi on lääke syntiin, eli se auttaa vapautumaan siitä, mutta laki ei auta eikä pelasta.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja nuusku » 19 Tammi 2010, 23:05

Siansaparo kirjoitti:Jos esim. mie varastan, laki syyttää mua synnistä, eli se on tarpeellinen silloin. Ja mitä se miussa vaikuttaa? Se ajaa mua Kristuksen tykö tai pahempi; jään lain alle.

Siansaparon kannanotto on omituinen. Toisaalla Siansaparo väittää yhtyvänsä arvioon, että laki ei kuulu uskovaiselle, mutta oletko sanomassa tuossa, että se kuuluu sittenkin, tai ainakin ilmoitat lain opettavan itseäsi.

24 Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25 Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.

Näyttää siltä, että jos uskovainen varastaa, niin laki ei syytä uskovaista synnistä. Itse ainakin olen parantumaton varas, mutta en koe lain antaneen minulle syytöstä asiasta uskon tulemisen jälkeen.

Ehkä joku vielä antaa tarkempia tietoja asiasta, mutta itseäni yllytti kirjoittamaan tähän, kun minua hämmästytti, että käsitinkö oikein, jos ymmärsin, että evankeliumia aiemmin näennäisesti puolustanut Siansaparo ilmoitti viestissään yhä olevansa lain opetuksen alaisena?
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Tammi 2010, 23:23

Siansaparo kirjoitti:En varmasti osaa niin selkeästi tuoda ajatuksiani esille, että te ymmärtäisitte. Yritän vielä.

Ensiksikin olisi hirmusen tärkeää (Lutherin mukaan) meidän kaikkien tietää, mitä laki, evankeliumi, armo, synti jne., on. Ne menee, näin väitän, meikäläisyydessä surullisesti ihan sekaisin.

Muuten oikein, mutta mitä tarkoitat meikäläisyydellä, jossa ne menevät sekaisin?
Onnekseni saan olla jäsenenä kristillisyydessä, jossa ne eivät ole sekaisin, vaan aivan selvinä opetuksessa ja elämässä.

Siansaparo kirjoitti:Se, että kun sanotaan, ettei laki kuulu kristitylle, ei tee lakia tarpeettomaksi. Lailla on tehtävä; se suurentaa/kirkastaa synnin. Jos esim. mie varastan, laki syyttää mua synnistä, eli se on tarpeellinen silloin. Ja mitä se miussa vaikuttaa? Se ajaa mua Kristuksen tykö tai pahempi; jään lain alle. Väitättekö, ettei sama olisi ns. armoneuvojen osalta? Jos esim. Taavi ottaa ja hankkii telkkarin vastoin seurakuntaäidin neuvoa, niin "kunnioita isääsi ja äitiäsi" -käsky syyttää häntä synnistä, koska siihen käskyyn sisältyy kuuliaisuus seurakunnalle (sikälimikäli seurakunta ei ohita kolmea eka käskyä). Voitteko sanoa, ettei armoneuvot ole siis lakia?

Jos hankin television, en ole enää ostopäätöksen tehtyäni armon, vaan Mooseksen lain alla, koska oletan olevani kyllin hyvä ja ymmärtävä ja vahva välttämään ne kiusaukset, jotka sen laitteen ohjelmat tuovat uskolleni ja itse laite kodissani läheisteni uskolle.

Siansaparo kirjoitti:Ei evankeliumi syytä synnistä, vaan vapahtaa siitä.

Evankeliumi tosiaan vapauttaa synnistä, jos tyytyisit siihen ilman ehtoja, olisit selvillä vesillä. Evankeliumi ei kuitenkaan vapauta synnin orjaksi, vaan vapaaksi armolapseksi.

Siansaparo kirjoitti:Jos sanotaan, että evankeliumi antaa neuvon ja avun syntiä vastaan, se ei tarkoita sitä, että neuvot sisältyisivät evankeliumiin. Evankeliumi on lääke syntiin, eli se auttaa vapautumaan siitä, mutta laki ei auta eikä pelasta.


Olet siis eri mieltä apostoli Paavalin kanssa tuon kappaleen alkuosassa? Oikeastaan kappaleen alku ja loppu riitelevät keskenään. Paavalihan jirjoitti aivan selvästi, että Jumalan armo, kaikille terveellinen, on ilmestynyt, joka meitä opettaa lihalliset himot hylkäämään ja tässä maailmassa siveästi elämään.

Huomaa siis: Armo opettaa.
Mutta mikä tärkeintä, se nostaa, kantaa ja pelastaa. Näitä kaikkea samaan aikaan.

Mitä tekee laki? Laki vaatii ja tuomitsee.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 19 Tammi 2010, 23:31, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Emka » 19 Tammi 2010, 23:30

Miksi se haittaa sinua jos joku haluaa armoneuvoja kuunnella ja elää niiden mukaan.? Jos armoneuvo sanoo että liikenne sääntöjä ei sovi rikkoa ja siksi haluaa noudattaa niitä ja koska liikenne säänöt ovat meille kaikille tarpeen ettei tulisi onnettomuuksia. Tuleeko siitä laki jos niitä noudattaa?

Joo, mää en oikein pysy siansaparon kirjoitusten ymmärtämisessä mukana, koska mulle ei ole ongelma noudattaa liikenne-tai muita vastaavia neuvoja. Onhan se ihan mukava ja helppoa kun neuvotaan ja elää neuvojen mukaan.

Maalliset lait on tarpeellisia ja Raamatun mukaiset neuvot ovat helpottamassa uskomisen asioissa. Jos on hyväksi nähty,ettei televisio ole uskovaisten huonekalu niin siitä ei tule minulle laki vaan ymmärrän sen ettei televisiota sen nykyisen ohjelma tarjonnan mukaan kannata kenenkään katsella.

Kun pahalle antaa pikkusormen se vie koko käden hujauksessa.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Tammi 2010, 19:11

nuusku kirjoitti:24 Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25 Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.

Näyttää siltä, että jos uskovainen varastaa, niin laki ei syytä uskovaista synnistä. Itse ainakin olen parantumaton varas, mutta en koe lain antaneen minulle syytöstä asiasta uskon tulemisen jälkeen.


Havaitsin, että tälle Nuuskun kommentille on toisaalla irvailtu ja näsäviisasteltu. Ymmärtääkseni Nuusku ei tuossa yritä sanoa, ettei parannuksen jälkeen varastaminen tuntuisi synniltä, vaan että ko. asiaa ei uskoontulon jälkeen ole kirkastanut vääräksi laki, vaan armo (tai Pyhä Henki).
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Tammi 2010, 19:20

lukkari kirjoitti:Schmalkaldenin opinkohdat
4. EVANKELIUMI
Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena. Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten valtana sekä myös veljien keskinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa: "Missä kaksi on kokoontunut..." (Matt. 18:20).


Hyvä huomio.

lukkari kirjoitti:Omana kommenttina toteaisin, että neuvoja tarvitsevat ne, jotka niitä haluavat ja tarvitsevat. Sellaiset ottavat ne ilolla vastaan, että olipa hyvä kun neuvoit. Mutta jos neuvottavalla on itsellä tieto sellaiselle toisten neuvot ovat tosi ärsyttäviä. Näinhän se on ajallisissakin asioissa. Minua ainakin ärsyttää, jos joku tulee neuvomaan minua sellaisessa asiassa, jonka osaan ja tiedän.


Noinhan se on. Erehtyväiset ihmiset kaipaavat neuvoja - erehtymättömät eivät.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Tammi 2010, 11:17

Foorumillamme on lukuisia vanhoja kirjoituksia, jotka avaavat entisten uskovaisten käsityksiä evankeliumin neuvovasta, opastavasta luonteesta. Eräät niistä löytyvät tuolta.

Siellä veljemme Lenna Anttilan alustukseensa poimimasta tekstistä tähän pieni näyte. Lisää voi lukea linkin takaa.

LOPUKSI NEUVOTAAN vielä lukemaamme sanaa sovittamaan omaan elämäämme.
MUTTA RAKENTAVAINEN sovitus itse elämään pitää oleman Biplian lukemisen päätarkoitus ja se, joka sitä varten lukee Raamattua, hän havaitsee, että Jumala ottaa otolliseksi hänen hyvän tarkoituksensa, ja avaa hänelle päivä päivältä aina enemmin ja enemmin Raamattua.

MEIDÄN TULEE SIIS, koska olemme tutkineet tekstin, ja perustuksesta sen ymmärrämme, käyttää se:
1. Uskon vahvistukseksi
2. Väärän opin voittamiseksi
3. Neuvoksi Jumaliseen elämään
4. Varoitukseksi synneistä ja niitten nuhtelemiseksi
5. Lohdutukseksi

SEN TÄHDEN PITÄÄ Raamattua sen kaltaisilla ajatuksilla luettaman, juuri kuin kaikki, mitä siinä puhutaan, meitä tarkoittaisi, Jumala täyttäköön meitä kaikkia tahtonsa tuntemisella, kaikkinaisessa hengellisessä viisaudessa ja toimessa, että me soveliaasti
. vaeltaisimme, kelvaten kaikissa Herralle, ja hedelmän tekisimme kaikissa hyvissä töissä, ja kasvaisimme Jumalan tuntemisessa ja
: vahvistetuksi tulisimme kaikella voimalla, hänen kunniansa väkevyyden jälkeen, kaikkeen kärsivällisyyteen ja pitkämielisyyteen ilon kanssa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja juruulanko » 22 Tammi 2010, 12:42

Siansaparo kirjoitti:Jos esim. Taavi ottaa ja hankkii telkkarin vastoin seurakuntaäidin neuvoa, niin "kunnioita isääsi ja äitiäsi" -käsky syyttää häntä synnistä, koska siihen käskyyn sisältyy kuuliaisuus seurakunnalle (sikälimikäli seurakunta ei ohita kolmea eka käskyä). Voitteko sanoa, ettei armoneuvot ole siis lakia?


Hienoa, rautalankaa tähän tarvitaan. Meinaa mennä välillä vähän liian teoreettiselle tasolle nämä keskustelut, ja varsinainen juoni hukkua, vrt. puhutaanko aidasta, vai aidan seipäistä.

Yritän jatkaa esimerkkiä TV:stä. Toivottavasti olen ymmärtänyt oikein.

Jos huomaan, että uskovaisena pitämäni on kaverini on hankkinut TV:n esimerkiksi perusteella, että hän on kyllä tarpeeksi vahva ihminen ja katsoo vain uutisia ja dokumentteja. Huomautan hänelle, ettei oikeastaan kyse ole siitä, onko hän riittävän vahva vai ei, vaan siitä, että onko hänellä usko sama kuin seurakunnalla. Eli se, yhteinen käsitys siitä, että TV:tä ei hanki edes ne niin vahvat uskovaiset, joilla on niin suora selkä ja muutenkaan he eivät ole ole heikkoja tämän kiusauksen edessä. (semmoisiakin voi oikeasti olla, että roskaviihde ei yksinkertaisesti kiinnosta, mm. eräs työkaverini sanoo, ettei hän käytännössä koskaan katso TV:tä, vaikka sen omistaakin).

Eli onko usko siihen, että on Pyhä Henki, joka neuvoo ja opastaa yhdellä samalla tavalla kaikille seurakuntalaisille? Mielestäni se on aivan avainkysymys. Jos uskoo että on, niin luultavasti tämän puhuteltavan ymmärrys ja usko kirkastuu tämän armoneuvon seurauksena. Homma hoituu evankeliumilla.

Mutta, jos armoneuvon kuulijana onkin eri usko. Usko siihen, että kyllä minulle nämä ja nämä jutut ovat sallittuja, ei tämä seurakunnan näkemys koske minua. Silloin armoneuvo ei olekaan enää armoneuvo, vaan lain vaatimus. Tuo "juruulanko", joka tuossa höpisee, ja vaatii että minun on luovuttava TV:stä, on ikävä tiukkapipo kaveri. Menisi pois ja antaisi minun olla. Miksi edes kerroin hänelle tästä?

edit: kursiovointi lisätty havainnollistamaan, että tuo voisi kuvata kuvitteellisen henkilön tuntemuksia
Anna vaattees aina valkiat olla, ja älä puututa voidetta pääs päältä. (Saarn. 9:8)
Avatar
juruulanko
puuhakas
 
Viestit: 215
Liittynyt: 30 Heinä 2009, 15:39

ViestiKirjoittaja Aatto » 22 Tammi 2010, 14:36

Hmm. Joitakin ajatuksia. Näin minä olen ajatellut seurakunnan neuvoista.

Kymmentä käskyä vastaan rikkominen on syntiä. Sitten on, näin olen ymmärtänyt ja kokenut, syntiä joka ei ole välttämättä toiselle uskovaiselle syntiä, sydämen eroa Jumalasta. Toista viettelee vasen käsi ja toista oikea käsi. Toiselle vaikkapa jonkin urheilulajin aktiivinen harrastaminen tai varovainenkin tv-katselu voi olla helposti kiinnittämässä sydäntä väärään ja viemässä sijaa uskolta Jumalaan, kun taas toinen voi terveesti harrastaa ja katsella tv-uutisia ja dokumentteja eikä ole vaarassa lipsua väärään viihteeseen, näin konkreettisesti.

Vanhoillislestadiolaisuudessa on nähty jotkut asiat sisältävän vaaroja uskonelämälle. Jumalan lasten joukossa on vedetty rajoja, joilla on haluttu auttaa uskovaisia välttämään karikkoja, helpottamaan elämässä eteen tulevia valintoja, auttamaan uskon säilyttämisessä. Muutama vuosikymmen sitten luotiin kanta tv:oon. Naisten kaunistautumisessa on vedetty raja permanentin ja värjäyksen väliin. Ja haluan uskoa että Pyhä Henki on ollut näitä kaikkia asioita ohjaamassa.

Näiden neuvojen noudattamatta jättäminen ei mielestäni sinänsä poista uskovan taivasosuutta, mutta Raamattu neuvoo tinkimään vapaudesta heikon veljen vuoksi. Toisaalta jos joku värjää hiuksensa tai tekee työtä esiintyvänä taiteilijana, ei mielestäni voi todeta, ettei tämä uskoisi. Toki uskova voi olla veljestä huolissaan, kun tämä toimii eri tavoin. Silloin on vain tutkittava sydämet.

Maailma kuitenkin muuttuu kuten myös ihmisen suhde ympäröivään maailmaan. Seurakunta saattaa joskus tulevaisuudessa nähdä esimerkiksi että TV:n asema on muuhun infoähkyyn suhteutettuna muuttunut sillä tavoin, että TV VOI olla kristityn kodin huonekalu(toivottavasti ei kuitenkaan). Tai voisiko käydä niin, että ev-lut kirkkomme tilaisuudet ovat menneet sellaisiksi, ettei siellä voi uskovainen hyvällä omallatunnolla kanttorintyötä tehdä! Tai muuta vastaavaa.

Sitten sama tiivistettynä, eli ajatusteni pointti:
Mielestäni Pyhä Henki ei opeta kaikille vl-uskossa oleville tai uskoon tulleille samalla tavalla, että TV, tämä ja tämä on syntiä, vaan että uskova tutkiskelisi sydäntään, mikä häntä itseään viettelee, ja eläisi ensisijaisesti sen mukaan! Seurakunnalle Pyhä Henki voi opettaa, mikä kulloisessakin maailmanajassa on vaaraksi ja mikä on tärkeää keskinäisen rakkauden pitämiseksi. Jumalan Sana ja evankeliumi on muuttumaton. Se, miten Pyhä Henki ohjaa omiaan, on sidoksissa aikaan jossa eletään.

Varmaan tällaisia ajatuksia on jo täällä voorumilla käsitelty ennen kirjoittaneiden toimesta mutta en ole ehtinyt vielä selata kaikkia keskusteluja läpi. .
Aatto
 

ViestiKirjoittaja Emka » 22 Tammi 2010, 16:14

:shock: Miten voi Pyhä Henki opettaa eritavalla uskovaisille. ?
Veraus: Pyhä henki opettaa Helsingin seudulla, ettei se niin nuukaa ole,vaikka käyt oopperassa, elokuvissa. Mutta sitten tuolla Oulussa tai Kokkolassa Pyhä Henki neuvoo ettei uskovaisen paikka ole oopperooissa tai elokuvissa,

Puhuko Pyhä Henki itseään vastaan?
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Aatto » 22 Tammi 2010, 17:36

Ajattelen niin että Pyhä Henki opettaa kaikille samaa asiaa, hylkäämään synti ja muu uskonelämää vaarantava aines.

Meissä uskovaisissa on erilaisia ihmisiä erilaisine tarpeinemme ja viehtymyksinemme. Pyhän Hengen joka meissä asuu on toimittava jokaisen kohdalla juuri itse kunkin uskonelämän parhaaksi.

Kokkolan ja Hesan välillä en näe eroa mutta ihmisten välillä kyllä. Ja alueellisesti esim Togossa tai Venäjällä tai missä kaikkialla Pyhä Henki on saanut vaikuttaa, voi olla eroja näissä asioissa. Kulttuurit ovat erilaiset. Ihmiset ovat erilaiset. Usko on yhteinen.

Ajattelen myös [huom teoreettinen esmerkki] että jos yksittäinen hemmo Perä-perämaassa saisi jotakin kautta parannuksen armon eikä enää näkisi tai kuulisi muita uskovaisia, hänen ei periaatteessa uskossa pysyäkseen tarvitse tietää enempiä seurakunnan neuvoja kuin pidä usko ja hyvä omatunto. Jos Jumala suo, Pyhä Henki kirkastaa hänelle synnin synniksi ja mitä muuta hänen uskon pitääkseen tulee välttää ja kyllä ne uskon hedelmät tulevat ensisijaisesti sieltä sydämestä eikä seurakunnan neuvoista. Jos hemmo käy sitten hyvällä omallatunnolla Perä-perämaan kansallisoopperassa ja usko pysyy hänellä kalleimpana asiana, hemmo on uskovainen ja Taivaan tien kulkija. Toki hemmon olisi syytä muuttaa sinne missä matkaystäviä löytyy ja evankeliumin uudistavaa saarnaa. Mutta periaatteessa näin.

Enkä missään nimessä kannusta ketään menemään elokuviin tai oopperaan, se ei rakenna uskonelämää ja itsekin pahennun sellaisesta. Mutta uskomiseen se jää.
Aatto
 

ViestiKirjoittaja Emka » 22 Tammi 2010, 18:26

:D Näinhän se menee, Uskomiseen se jää jokaisen meidän kanssamme. Vaikka tänään olisi uskomassa niin tulevaisuudesta ei voi mennä sanomaan, sielunvihollinen käy "julistamassa omaa oppiaan" ja koittaa siitä iskeä mikä on kenenkin heikko kohta. Joka päiväisessä kilvoituksessa ja matkalla likaantuneita "vaelluksen jalkoja" pesten, toinen toisiamme tukien ja nostaen jatkamme päivän matkan kerrallaan, Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, tänään auttaa Herra.

Matt.6
34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Tammi 2010, 22:40

Pyhän Hengen opetus omantunnon kautta yhdistää tiedon ja uskon. Luther selittää sitä Vähän (pienen) katekismuksen käskyjen selityksissä. Jokaisen käskyn selitys alkaa sanoilla: Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin että, niin ettemme j.n.e. Vaikka ne ovat lain käskyjen selityksiä, Luther on kirjoittanut ne evankeliumin hengessä. On merkille pantavaa, että Luther yhdisti samaan lauseeseen rakkauden ja pelon. Toisaalta muistan, että Jumalan sanan mukaan täydellinen rakkaus poistaa pelon.

Pelkoa on monta eri lajia, niin on rakkauttakin. En ala selvittämään tässä rakkauden ja pelkojen lajeja ja oikeutuksia, kunhan vain taustaksi mainitsin. Mooseksen laki synnyttää tai vaikuttaa orjan pelon, josta puolestaan evankeliumi vapahtaa. Samalla evankeliumi vaikuttaa aidon ja todellisen rakkauden, ja nämä kaksi eri ilmiötä, toisaalta ovat niin lähellä toisiaan, että mahtuvat samaan lauseeseen, vain "ja" sanan erottamina. Toisaalta ne ovat äärimmäisen kaukana toisistaan, sillä todellisessa rakkaudessa ei ole lainkaan pelkoa, jos sillä ymmärretään orjallista pelkoa.

Yhden lajin pelkoa rakkaudessa sentään on. Siitä mainitsee sananlasku muodossa: Herran pelko on viisauden alku. Evankeliumin vsikuttama rakkauden pelko on rakkauden pelkoa, saman kaltaista, mitä avuton lapsi tuntee äitiään kohtaan. Olemmehan havainneet, että äitiään rakastava lapsi murehtuu, kun näkee äitinsä tuskaiseksi. Erityisesti lapsi murehtii silloin, jos tajuaa itse olleensa äidin murheen aiheuttaja. Jumalan vapaan armolapsen rakkauden pelko on samaa lajia, jos joku näistä hatarista pohdiskeluista jotakin tajuaa.

Onkohan perholainen puhuja lukenut tätä keskusteluamme, kun otti Järviradion kautta tulleessa, Alajärvellä pidetyssä seurapuheessaan kantaa aiheeseen. Oletan ettei ole lukenut, vaan aihe on muutenkin ajankohtainen tämän ajan uskovaisten keskuudessa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 26 Tammi 2010, 19:45

O.M kirjoitti:
lukkari kirjoitti:Omana kommenttina toteaisin, että neuvoja tarvitsevat ne, jotka niitä haluavat ja tarvitsevat. Sellaiset ottavat ne ilolla vastaan, että olipa hyvä kun neuvoit. Mutta jos neuvottavalla on itsellä tieto sellaiselle toisten neuvot ovat tosi ärsyttäviä. Näinhän se on ajallisissakin asioissa. Minua ainakin ärsyttää, jos joku tulee neuvomaan minua sellaisessa asiassa, jonka osaan ja tiedän.


Noinhan se on. Erehtyväiset ihmiset kaipaavat neuvoja - erehtymättömät eivät.


Tähän sanon vielä varmuuden varalta, että "erehtymättömillä" en tässä yhteydessä tarkoita Lukkaria. Uskon veljen ymmärtäneen asian niin, mutta huomasin jälkikäteen muotoiluni olevan vähän tökerö.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Edellinen

Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa