Siansaparo kirjoitti:Jos esim. mie varastan, laki syyttää mua synnistä, eli se on tarpeellinen silloin. Ja mitä se miussa vaikuttaa? Se ajaa mua Kristuksen tykö tai pahempi; jään lain alle.
Siansaparo kirjoitti:En varmasti osaa niin selkeästi tuoda ajatuksiani esille, että te ymmärtäisitte. Yritän vielä.
Ensiksikin olisi hirmusen tärkeää (Lutherin mukaan) meidän kaikkien tietää, mitä laki, evankeliumi, armo, synti jne., on. Ne menee, näin väitän, meikäläisyydessä surullisesti ihan sekaisin.
Siansaparo kirjoitti:Se, että kun sanotaan, ettei laki kuulu kristitylle, ei tee lakia tarpeettomaksi. Lailla on tehtävä; se suurentaa/kirkastaa synnin. Jos esim. mie varastan, laki syyttää mua synnistä, eli se on tarpeellinen silloin. Ja mitä se miussa vaikuttaa? Se ajaa mua Kristuksen tykö tai pahempi; jään lain alle. Väitättekö, ettei sama olisi ns. armoneuvojen osalta? Jos esim. Taavi ottaa ja hankkii telkkarin vastoin seurakuntaäidin neuvoa, niin "kunnioita isääsi ja äitiäsi" -käsky syyttää häntä synnistä, koska siihen käskyyn sisältyy kuuliaisuus seurakunnalle (sikälimikäli seurakunta ei ohita kolmea eka käskyä). Voitteko sanoa, ettei armoneuvot ole siis lakia?
Siansaparo kirjoitti:Ei evankeliumi syytä synnistä, vaan vapahtaa siitä.
Siansaparo kirjoitti:Jos sanotaan, että evankeliumi antaa neuvon ja avun syntiä vastaan, se ei tarkoita sitä, että neuvot sisältyisivät evankeliumiin. Evankeliumi on lääke syntiin, eli se auttaa vapautumaan siitä, mutta laki ei auta eikä pelasta.
nuusku kirjoitti:24 Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25 Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.
Näyttää siltä, että jos uskovainen varastaa, niin laki ei syytä uskovaista synnistä. Itse ainakin olen parantumaton varas, mutta en koe lain antaneen minulle syytöstä asiasta uskon tulemisen jälkeen.
lukkari kirjoitti:Schmalkaldenin opinkohdat
4. EVANKELIUMI
Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena. Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten valtana sekä myös veljien keskinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa: "Missä kaksi on kokoontunut..." (Matt. 18:20).
lukkari kirjoitti:Omana kommenttina toteaisin, että neuvoja tarvitsevat ne, jotka niitä haluavat ja tarvitsevat. Sellaiset ottavat ne ilolla vastaan, että olipa hyvä kun neuvoit. Mutta jos neuvottavalla on itsellä tieto sellaiselle toisten neuvot ovat tosi ärsyttäviä. Näinhän se on ajallisissakin asioissa. Minua ainakin ärsyttää, jos joku tulee neuvomaan minua sellaisessa asiassa, jonka osaan ja tiedän.
LOPUKSI NEUVOTAAN vielä lukemaamme sanaa sovittamaan omaan elämäämme.
MUTTA RAKENTAVAINEN sovitus itse elämään pitää oleman Biplian lukemisen päätarkoitus ja se, joka sitä varten lukee Raamattua, hän havaitsee, että Jumala ottaa otolliseksi hänen hyvän tarkoituksensa, ja avaa hänelle päivä päivältä aina enemmin ja enemmin Raamattua.
MEIDÄN TULEE SIIS, koska olemme tutkineet tekstin, ja perustuksesta sen ymmärrämme, käyttää se:
1. Uskon vahvistukseksi
2. Väärän opin voittamiseksi
3. Neuvoksi Jumaliseen elämään
4. Varoitukseksi synneistä ja niitten nuhtelemiseksi
5. Lohdutukseksi
SEN TÄHDEN PITÄÄ Raamattua sen kaltaisilla ajatuksilla luettaman, juuri kuin kaikki, mitä siinä puhutaan, meitä tarkoittaisi, Jumala täyttäköön meitä kaikkia tahtonsa tuntemisella, kaikkinaisessa hengellisessä viisaudessa ja toimessa, että me soveliaasti
. vaeltaisimme, kelvaten kaikissa Herralle, ja hedelmän tekisimme kaikissa hyvissä töissä, ja kasvaisimme Jumalan tuntemisessa ja
: vahvistetuksi tulisimme kaikella voimalla, hänen kunniansa väkevyyden jälkeen, kaikkeen kärsivällisyyteen ja pitkämielisyyteen ilon kanssa.
Siansaparo kirjoitti:Jos esim. Taavi ottaa ja hankkii telkkarin vastoin seurakuntaäidin neuvoa, niin "kunnioita isääsi ja äitiäsi" -käsky syyttää häntä synnistä, koska siihen käskyyn sisältyy kuuliaisuus seurakunnalle (sikälimikäli seurakunta ei ohita kolmea eka käskyä). Voitteko sanoa, ettei armoneuvot ole siis lakia?
O.M kirjoitti:lukkari kirjoitti:Omana kommenttina toteaisin, että neuvoja tarvitsevat ne, jotka niitä haluavat ja tarvitsevat. Sellaiset ottavat ne ilolla vastaan, että olipa hyvä kun neuvoit. Mutta jos neuvottavalla on itsellä tieto sellaiselle toisten neuvot ovat tosi ärsyttäviä. Näinhän se on ajallisissakin asioissa. Minua ainakin ärsyttää, jos joku tulee neuvomaan minua sellaisessa asiassa, jonka osaan ja tiedän.
Noinhan se on. Erehtyväiset ihmiset kaipaavat neuvoja - erehtymättömät eivät.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa