Alkoholista, tupakasta ja lieveilmiöistä

[Taavetti]

Harvassa ovat ne ihmiset joiden käytös ei muutu. Yleensä muutos ei ole iso, tosin joskus on. Mutta itse en siedä alkoholin käyttöä, enkä ymmärrä mitä "hauskaa" örveltämisessä on. Muutaman kerran olen saanut seurata ulkoisesti mukavan ihmisen muuttumista väkivaltaiseksi ja törkeäksi.
Ja seuraavana päivänä ei ole asiasta tietävinäänkään, koska oli humalassa.
Tämäkö on hyvä perustelu kaikelle tyhmyydelle??

Muistinpa taas taannoisen keskustelun, jota sivusta kuuntelin, ja johon jouduin osallistumaan muutamilla kommenteilla.

Olin isäni kanssa majoitettuna metsätyöläisten parakissa, kun eräänä iltana kuuluva ääni sattui korviini. Asuntokaverit, vanha ja nuori mies sinä väittelivät. Vanhempi sanoi: "Kohmelo tappaa." Johon nuorempi: "Ei tapa."

Vanhempi oli eri mieltä, jatkaen painokkaasti: "Kohmelo tappaa, se tappamallaki tappaa." Aikansa sanailtuaan vanhempi kääntyi puoleeni: "Kuule sinä nuori mies, mitä minä vanha juoppo sinulle sanon. Minä tiijän, ettet sinä oo vielä viinaa maistanu, ja minä sanon, elä maista millonkaan. Siinä käy niin kun minulle, että kun juo ihtesä humalaan, ei tiijä eikä ymmärrä mittään. Siinä puhhuu ja tekkee semmosta, mitä ei selevänä tekis. Kun siitä humalasta seleviää, niin kaverit kertoo, mitä kaikkea oot huovuksissa puhunu ja tehny. Siinä saa hävetä, ja kun aikasa häpeää, tullee alotetuks uus juonti, että vois unohtaa ees hetkeksi sen häppeen tunteen.
Kun siitä kerrasta seleviää, saa taas miettiä ja hävetä, mitä onkaan taas tullu tiijottomana tehyks ja puhutuks. Tämmönen kierre sitten jatkuu ja jatkuu, niin kuule, mitä minä, vanha juoppo sinulle sanon. Elä alota millonkaan semmosta kierrettä, niin pääset elämässä paljon helepommalla."

[juruulanko]

Tuohon ensimmäiseen tuumin, että maailmassa on paljon sellaista, mitä ei voi eikä varmaan tarvitsekaan luokitella ehdottoman oikeaksi, hyväksi ja kannatettavaksi taikka ehdottoman vääräksi, pahaksi ja kiellettäväksi. En mie lapsilleni haluaisi näyttää esimerkkiä ja suositella karkinsyöntiäkään, eikä se ole terveellistäkään. Siitä lihookin, ja jos sitä syö ruuan sijaan, jää vaille tärkeitä ravintoaineita. Tarkoitan tällä juuri sitä, että väärinkäytön vuoksi ei pidä tuomita asiallista käyttöä. Ei ole syntiä syödä karkkia, mutta ei siitä varsin hyötyäkään ole. Silti joskus voi herkutella karkkipussilla.

Huumausaineilla on se ikävä puoli, että niiden väärinkäyttö voi vahingoittaa myös lähipiiriä, kun taas esim. karkki tai se toinen hyvä-(tai oikeastaan huono) esimerkki, tupakka, vahingoittaa pääasiassa vain itseään käyttäjää.

[metsätähti]

Vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä on alkoholiin ollut aina järkevä ja käytännönläheinen lähestymistapa, täysraittius. "Kohtuukäytöksi" tituleerattu ja lehdistössämme vuosikymmeniä ihannoitu huumeenkäyttötapa ei ole realismia siinä synnin maailmassa, jossa me elämme. [i]"

Ehkä alkoholiin ei suhtauduta samoin kuin muihin päihteisiin siksi, että sitä voi käyttää myös tulematta sekavaksi tms. Yksi viinilasillinen ei kyllä aikuista ihmistä heilauta mihinkään suuntaan.

Ihan mielenkiinnosta kuulisin vielä selvempää rautalankaa siitä, miksi alkoholinkäyttö kaikissa tilanteissa ja kaikissa määrin sijoittuu synniksi.

Harvassa ovat ne ihmiset joiden käytös ei muutu. Yleensä muutos ei ole iso, tosin joskus on. Mutta itse en siedä alkoholin käyttöä, enkä ymmärrä mitä "hauskaa" örveltämisessä on. Muutaman kerran olen saanut seurata ulkoisesti mukavan ihmisen muuttumista väkivaltaiseksi ja törkeäksi.
Ja seuraavana päivänä ei ole asiasta tietävinäänkään, koska oli humalassa.
Tämäkö on hyvä perustelu kaikelle tyhmyydelle??

Ei tietenkään humaltuminen ole hyvä perustelu yhtään millekään. Mutta jos luet, mitä olen yrittänyt selittää, niin havaitset varmaan eron yhden viinilasillisen juomisella ja tolkuttomalla örveltämisellä? Maailmassa on aika paljon ihmisiä, jotka kykenevät tällaiseen asialliseen käyttöön. Toki on paljon niitä, jotka eivät kykene, ja se on todella surullista nähtävää. Mutta edelleen: väärinkäyttö ei tee oikeaa käyttöä vääräksi. Ja jos yksi viinilasillinen saa örveltämään, niin johan on kummallista viiniä. Väkeviä en ole koskaan kokeillut, en tiedä niiden tehokkuutta. Mutta normaali punaviini aterialla nautittuna ei vaikuta yhtään mihinkään.

Edelleenkin: ei tarvitse käyttää. Ilmankin tulee toimeen. Mutta ei kannata kuvitella, että kaikki alkoholin käyttö on hirveää juopottelua ja rietasta menoa. Maailma ei ole mustavalkoinen. Mie olen kotonani nähnyt ja kokenut sen, millaista on, kun aikuiset ovat totaalipimennossa juomisensa takia. Siksi tiedän olla hyvin varovainen omalla kohdalla. Mutta vaikka tiedän nämä huonot puolet, tiedän myös, että se ei ole koko totuus.

Huumausaineilla on se ikävä puoli, että niiden väärinkäyttö voi vahingoittaa myös lähipiiriä, kun taas esim. karkki tai se toinen hyvä-(tai oikeastaan huono) esimerkki, tupakka, vahingoittaa pääasiassa vain itseään käyttäjää.

Kyllä. Pääsääntöisesti näin on. Mutta mie en oikein ymmärrä, että miksi tämä vedetään aina äärilaitaan. Totta kai minkä tahansa aineen väärinkäyttö on haitallista - toiset enemmän, toiset vähemmän. Mutta mie olen yrittänyt tässä puhua nimenomaan asiallisesta käytöstä, jonka konkretisoin nyt siihen yhteen viinilasilliseen.

Miksi muuten katsotaan, että alkoholinkäyttö houkuttelee toisen samaan, mutta tupakointi ei? Tämä on nyt ihan kritiikkiä. Päivittäinen tupakointi taitaa tehdä tälle Pyhän Hengen temppelille huomattavasti enemmän tuhoa kuin se lasillinen viiniä kolme kertaa vuodessa.

Miten muuten suhtaudutaan alkoholittomaan viiniin? Pahaa se on sekin, maultaan siis. Mutta kyllä sitäkin ruuan kanssa joskus olen joulupöydässä juonut. Se on siis viiniä, eli maistuu viiniltä, mutta siitä on poistettu alkoholi. Onko se silti kiellettyä vai rinnastuuko se mehuun? Tämä taas ihan mielenkiintokysymyksenä, ei provosointina.

[nuusku]

Maailmassa on aika paljon ihmisiä, jotka kykenevät tällaiseen asialliseen käyttöön. Toki on paljon niitä, jotka eivät kykene, ja se on todella surullista nähtävää.

Käsittääkseni juuri tuosta syystä kristityt ovat linjanneet nollatoleranssin alkoholiasiassa. Raamatun mukaan ei ole lupa houkutella veljeä mieron tielle. Oon käsittänyt, että jos houkuttelee veljen lankeemaan syntiin, tulee itse osalliseksi toisen synnistä. Itse en haluaisi olla tilanteessa, jossa olisin puhunut kohtuukäytön puolesta, ja uskonveljeni olisi arvioinut, että "voihan sitä tosiaan lasillisen ottaa, ei se niin paha ole" mutta uskonveljeni ottaisi toisen lasillisen ja sitten kolmannen jne, ja tulisi humalaan. Ehkä vaikka kuolisi siinä humalatilassaan ja joutuisi helvetin vaivaan. Itselleni olisi hirveän raskasta kantaa syyllisyyttä vahingon aiheuttamisesta veljelleni, lopun elämääni.

Ja kuka ikänä pahentaa yhden vähimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi olis hänelle, jos myllyn kivi pantaisiin hänen kaulaansa ja heitettäisiin mereen. (Mark. 9:42)

Miksi muuten katsotaan, että alkoholinkäyttö houkuttelee toisen samaan, mutta tupakointi ei? Tämä on nyt ihan kritiikkiä. Päivittäinen tupakointi taitaa tehdä tälle Pyhän Hengen temppelille huomattavasti enemmän tuhoa kuin se lasillinen viiniä kolme kertaa vuodessa.

Alkoholinkäyttöhän ei ole syntiä sen aiheuttamien terveyshaittojen vuoksi. Se ei ole syntiä mennessään suusta sisään, vaan vasta suusta ulos tulevat seuraamukset ovat syntiä.

Ei se ihmistä saastuta, mikä suusta menee sisälle, mutta se, mikä suusta tulee ulos, saastuttaa ihmisen. (Matt. 15:11)

Mm. itse poltan tupakkaa, enkä ole suunnitellut lopettamista. En ole kokemukseni perusteella havainnut, että se saa suusta tulemaan ulos jotakin sellaista, mitä sieltä ei tulisi ulos ilman tupakointia. Alkoholi sen sijaan johtaa ensin pahoihin jumalakielteisiin ajatuksiin, sen jälkeen alkaa suusta tulla ulos sitä sun tätä, sitten alkaa jalka vipattaa tanssin tahtiin, ja niin edelleen.

Miten muuten suhtaudutaan alkoholittomaan viiniin? Pahaa se on sekin, maultaan siis.

En kotikäytöstä en tiedä, kun en ole kysynyt enkä käyttänyt. Valmista kotikaljaa ostelen joskus kaupasta. Mutta itse ajattelisin, että jos olisin juhlatilaisuudessa, jossa tarjoilijat kaatavat viiniä laseihin nin siellä saa alkoholitonta pyydettäessä. Se näyttää kuitenkin ulkonaisesti aivan samanlaiselta ja -väriseltä kuin alkoholillinen viini. Vaikka siitä ei humallu, niin entäpä jos muut juhlavieraat eivät ole tietoisia siitä, että lasissa on alkoholitonta, vaan arvelevat ulkoisen perusteen mukaan, että kas vain, hänkin näyttää käyttävän punaviiniä kuten mekin. Ja sitten ehkä leviää tieto, että siinähän ne uskovaiset ryyppää kuten muutkin, ja laittaja saa niinsanotusti sijaa.

[juruulanko]

Miksi muuten katsotaan, että alkoholinkäyttö houkuttelee toisen samaan, mutta tupakointi ei? Tämä on nyt ihan kritiikkiä. Päivittäinen tupakointi taitaa tehdä tälle Pyhän Hengen temppelille huomattavasti enemmän tuhoa kuin se lasillinen viiniä kolme kertaa vuodessa.

Miten muuten suhtaudutaan alkoholittomaan viiniin? Pahaa se on sekin, maultaan siis. Mutta kyllä sitäkin ruuan kanssa joskus olen joulupöydässä juonut. Se on siis viiniä, eli maistuu viiniltä, mutta siitä on poistettu alkoholi. Onko se silti kiellettyä vai rinnastuuko se mehuun? Tämä taas ihan mielenkiintokysymyksenä, ei provosointina.

Ei se ole mitään äärilaitaan vetoa, jos huomauttaa, että alkoholista voi olla haittaa lähipiirille. kovin haluat korostaa sitä, että itselläsi on mopo hyvin käsissä. Hyvä niin, toivottavasti niin myös jatkossa. si. Itse ajattelen, että kohtuullinen alkoholinkäyttö olisi periaatteessa (huom: ei käytännössä) ok, MUTTA VALITETTAVASTI on niin, ettei kaikille kohtuukäyttö ole mahdollista. Jotenka niidenkin, joilla homma on hyvin hanskassa, on parempi pitäytyä nollassa. Esimerkin vuoksi, jos ei muuten: ettei käytöksesi ketään houkuttelisi maistamaan.

Samoin TV; vaikka joku osaisi katsoa vain uutiset ja dokumentit, silti TV:n omistamista uskovaisessa kodissa pidetään syntinä.

Eräs huomautus, jonka haluan vielä tehdä: et ole sitä voinut tietää, kun ensimmäisiä kertoja kokeilit, että onko sinulla alkoholismi"geeniä". Ei kukaan voi tietää. Erityisesi näille henkilöille, joilla tämä geeni on, suosittelen ettei kannata maistaa alkoholia. Ja kun sitä ei voi tietää, suosittelen kaikille, ettei kannata maistaa.

Tupakointi on paha asia, sitä en ala puolustelemaan, ja on hyvä muistuttaa ettei tätä Pyhän Hengen temppeliä kannata savulla pilata. (Heh, nyt on hyvä sanoa, kun olen ollut vuosia käytännössä savuton

Alkoholiton viini on kai periaatteessa ok, mutta käytännössä itse en esimerkiksi työpäivällisillä koskaan valitse sitä kahdesta syystä. 1. Se on ulkomuodoltaan hyvin alkoholipitoisen versionsa näköistä (Eli ohikulkija katsoo, että siellä se_muka_absolutisti_juruulanko_viinilasi_kädessä hummaa) 2. se on vastenmielisen makuista

Eli tiivistän vielä: absolutismi on erittäin suositeltavaa, ettei
a) kukaan kohtuukäyttäjä vahingossa lipsahda runsaskäyttäjäksi
b) kukaan kohtuukäyttäjä houkuttele esimerkillään yhtään absolutistia kohtuukäyttäjäksi ja potentiaaliseksi runsaskäyttäjäksi

[metsätähti]

Mie en julkisesti juo alkoholitonta enkä holillista viiniä, pelkästään äidin luona on juhlapyhinä tarjolla kumpaakin. Silloin otan sen lasillisen, jos siltä tuntuu, mutta siis tässä enemmänkin kyselen näitä asioiden perusteita. Minun maailmani ei siitä heiluisi, vaikka alkoholia ei maailmassa olisikaan, ilmankin tulisin ja tulen toimeen. Kotiin en osta, koska siinä tulisi kiusaus yrittää vaimentaa yksinäisyyttä ja ahdistusta sillä, ja vieraille en tarjoaisi myöskään missään tapauksessa, koska en halua olla tuottamassa humalatilaa heille.

Silti minulle ei vielä oikein ole auennut tämä heikon veljen periaate. Eivätkö teot kuitenkin ole jokaisen ihmisen itsensä vastuulla? Haen tässä myös sitä, että miksi vedetään ohje tiukemmaksi kuin mitä Raamattu sanoo? Ja tarkennan vielä, että käsittääkseni Raamattu ei vaadi absolutismia, eikä hyväksy juopumista, mutta se viinilasillinen mahtuu tuohon väliin kyllä. *Vilpittömästi yritän ymmärtää*

(Ja kiitos siitä, että ei ole tullut kiviä niskaan vastauksina, mie vähän pelkäsin.)

[Rebekka]

"Ja sitten ehkä leviää tieto, että siinähän ne uskovaiset ryyppää kuten muutkin, ja laittaja saa niinsanotusti sijaa." - kirjoittaa Nuusku. Sopii presiis myos tupakan polttajiin. Olen kuullut molemmista esimerkkeja. Naureskellen todetaan vl:laisten polttavan samoin kuin maalliset immeiset konsanaan, senkun savupilvet leijaa ymparilla. Ja minusta henkilokohtaisesti on tupakoimattomana erittain epamiellyttavaa olla tupakoitsijan lahellakaan. Alkaa vain yskittamaan. Meilla kotona kukaan vieraskaan ei sisalla saa polttaa, ulkoilma on heita varten.

Ja viinilasin juominen on ihan todella ollut heikolle veljelle alkuna ryyppaamiskierteeseen. Yksi puhuja, ei vl, kertoi kuinka olivat olleet ravintolassa turistiryhman mukana paivallisella. Mukana oli yksi veli, joka oli lopettanut ryyppykierteensa. Mutta kun han naki taman puhujan ottavan ruoan kanssa viinia, hankin aloitti ja lopulta vuosien kuluessa painui syvalle alkoholismiin. Vaimonsa oli vuosia myohemmin kertonut jutun puhujalle ja tama oli saanut elamansa opetuksen ja hanesta tuli absolutisti.

[metsätähti]

Miksi muuten katsotaan, että alkoholinkäyttö houkuttelee toisen samaan, mutta tupakointi ei? Tämä on nyt ihan kritiikkiä. Päivittäinen tupakointi taitaa tehdä tälle Pyhän Hengen temppelille huomattavasti enemmän tuhoa kuin se lasillinen viiniä kolme kertaa vuodessa.

Ei se ole mitään äärilaitaan vetoa, jos huomauttaa, että alkoholista voi olla haittaa lähipiirille. kovin haluat korostaa sitä, että itselläsi on mopo hyvin käsissä. Hyvä niin, toivottavasti niin myös jatkossa. si. Itse ajattelen, että kohtuullinen alkoholinkäyttö olisi periaatteessa (huom: ei käytännössä) ok, MUTTA VALITETTAVASTI on niin, ettei kaikille kohtuukäyttö ole mahdollista. Jotenka niidenkin, joilla homma on hyvin hanskassa, on parempi pitäytyä nollassa. Esimerkin vuoksi, jos ei muuten: ettei käytöksesi ketään houkuttelisi maistamaan.

Enpä mie sitä omaa kohtuuden säilyttämistä niinkään halua korostaa, vaan yleisesti sitä, että nollakäytön ja juopottelun välillä on asiallinen käyttö. Minkä tahansa aineen väärinkäyttö on haitallista ja väärin. Tuo viinilasillinen nyt vain on sopiva esimerkki konkreettisesta määrästä.

Myönnän, että sinunkin perusteluillasi on puolensa. Enkä tätä sen takia vänkää, että välttämättä haluan juoda - normaalisti valitsen mieluummin mehun tai limsan. Helposti voi mennä vuosi ilman. Mie vain en tykkää siitä, että annetaan kuva, että on vain valkoinen ja musta, nollakäyttö ja väärinkäyttö. Lisäksi mie en ole sitä mieltä, että koko kansa olisi aivan rappiolla juomisen kanssa. On paljon niitä, jotka osaavat käyttää asiallisesti. Itse asiassa niitä on suurin osa alkoholinkäyttäjistä. Rapajuoppoja on kuitenkin vain pienehkö osa. Toki jokainen niistä on liikaa.

Alan myös hiljakseen tajuta tuon "heikko veli" -periaatteen tässä kohti. Se on aina ollut minulle vaikea ymmärtää. Keskusteluissa on kyllä tämä hyvä puoli, että maailma avartuu johonkin suuntaan. Tässä tuumiskelen, että jos juominen olisi minulle todella tärkeää, niin tappelisin varmaan ärhäkkäästi. Koska se ei ole, niin voin pysyä pohdiskelulinjalla. Mutta asioiden syitä ja selityksiä on mukava tarkastella. Jos ne ovat oikeita ja tosia, niin nehän kestävät sen. Kyselyikä päällä.

[metsätähti]

Mutisen tässä vielä siitä tupakoinnista... Sitä harrastaa yllättävän moni alaikäinen, ja se on laitonta. Mistä lienevät mallin saaneet - toisilta tupakoitsijoilta varmaankin? Ja vaikka ikää olisi tarpeeksi, niin vaikkapa rauhanyhdistyksen pihan tupakkaringissä taitaa pyöriä nuorempiakin vähintäänkin joukon jatkona savustumassa, koska tupakkapaikalla on parhaat jutut. Pahaa menoa se aiheuttaa siltä osin, että kovin usein tupakkaporukassa työpaikalla jutut ovat kaikkea muuta kuin kauniita ja viattomia. Siellä puhutaan pahaa toisista selän takana, ja toiset tekevät työtä silläkin aikaa, kun tupakoijat myrkyttävät itseään. Tupakka aiheuttaa keuhkosairauksia, joita sitten yhteiskunnan varoilla hoidetaan, ja lähimmäiset kärsivät, kun isä kuolee keuhkosyöpään.

Oliko tuo äärilaitaan vetoa ja kärjistämistä? Osittain kyllä, ja silti totta. Tupakoitsija voi omalla polttamisellaan houkutella ja antaa esimerkin, jonka myötä nuori alkaa polttaa. Syntiä kai se on Pyhän Hengen temppelin saastuttaminenkin, ja nämä mainitut lieveilmiöt? Toimiiko "heikko veli" -käsitys tässäkin? Ei, mutta miksi ei? Väkivaltaisuutta se tupakka ei sentään aiheuta, mutta moni polttaja saa kertaalleen lopettaneenkin retkahtamaan uudelleen. Minua nyt vähän häiritsee tämä. Ihminen voi olla niin kovin monen asian orja, ja sitä se tupakointikin usein on. Siitä on varsin vaikea päästä eroon, kun sen aloittaa. Mistä tiedät ensimmäisen tupakan kohdalla, jääkö se viimeiseksi?

Tämä nyt vertailuna alkoholikuvioihin.

[Taavetti]

Olen lapsuudestani alkaen oppinut, että uskooni kuuluu päihdyttävistä aineista pidättyminen. Asia on ollut niin selviö, etten ole edes kaivannut siihen perusteluja. Perusteluiksi minulle ovat riittäneet ne kotimme ohi turmion tietä raahustavat naapurit ja opettajan raittiuskasvatus kansakoulussa. Opettajani eivät olleet kanssamme samassa uskossa, siitä huolimatta minulle kasvoi kunnioitus heidän, ja muidenkin, silloin raittiustyötä tehneiden opetukseen. Mielestäni sain hyvää opetusta vuosittain järjestetyistä kilpakirjoituksista, jota varten luimme pienen lehtisen niin, että osasimme omin sanoin vastata sen kertomuksen sisällöstä laadittuihin, kilpailussa vastattaviin kysymyksiin.

Niistä olen siis oppinut yleistä raittiustietoutta niin alkoholin, kuin tupakankin suhteen. Hiukan toisen kaltaista oli yleinen raittiuskasvatus niinä neljänä vuotena, jotka harrastin sitä muiden mukana raittiuslautakunnan jäsenenä. Molemmissa niissä jaettiin tietoutta niin alkoholin, kuin tupakankin vaiheilta. Huumeet eivät silloin vielä olleet ongelmana täällä, vaikka varmaan muualla olivatkin.

Hiukan syvemmälle pääsin kurkistamaan kristillisyytemme alkoholikäsityksiin, kun sain luettavakseni Seppo Lohen kirjoittaman kirjan Lars Levi Laestadiuksen elämästä. Tämä juopon isän kodissa kasvanut mies, oli jo ennen parannustaan lakihenkinen alkoholin käytön vastustaja. Vaikka hän vastusti ja saarnasi viinan kiroja vastaan, saattoi hän itse sitä seurustelujuomana nauttia.

Kun hän oli tarkastusmatkalleen kohdannut Lapin Mariana tunnetuksi tulleen naisen, ja kuullut tältä sellaisia käsityksiä armon järjestyksestä, joista ei ennen sitä ollut tietoinen. Kun Laestadius oli tarkastuksen jälkeen lähdössä jatkamaan matkaansa, nostivat tarkastuksessa mukana olleet papit lähtömaljoja. He pyysivät lähtevän tarkastajan mukaansa, ja seuran vuoksi tämäkin joi yhden lasillisen punssia.

Seurauksesta Laestadius muisteli, että sen lasillisen jälkeen hänelle tuli sanomattoman paha olo. Siitä hän ymmärsi, ettei alkoholi edes siinä määrässä nautittuna ole uskovaisen juoma, ja että se saattaa Jumalan Pyhän Hengen murheelliseksi ja ajan oloon ajaa sen hengen pois.

[Siansaparo]

Metsätähdellä kiintoisia kommentteja .

Kerran eräs vl-ope puhui tupakoinnista eräässä tilaisuudessa. Hän sanoi, että on ensiarvoisen tärkeää, että nuorilta kielletään/estetään kokonaan tupakointi, koska se on yksi askel päihteisiin ja sitä kautta huumeisiin. Hän oli saanut valistuksensa jossakin poliisien järjestämässä tilaisuudessa.

Eli periaatteessa se, joka tupakoi toisten nähden, on omalla esimerkillään johdattamassa heikkoa veljeä viinaan ja huumeisiin. Voi-voi! Pommi ry:itten tupakkipaikoille !!!

Tuo ope ei tienny satavarmaa konstia estää nuorten tupakointia. Tietääkö joku täällä?

[Taavetti]

Tuo ope ei tienny satavarmaa konstia estää nuorten tupakointia. Tietääkö joku täällä?

Satavarma konsti on, jos kukaan ei antaisi eikä myisi nuorille tupakkaa. Eri asia sitten on, miten estää niitä maallisen lain rikkojia, jotka tupakkaa välittävät. Niiden neljän raittiuslautakuntavuoteni aikana olin pienenä lenkkinä miettimässä keinoja. Keinoja kehiteltiin, hyviäkin, mutta aina näkyy joku vetävän välistä.

Ei tehdä tästä kuitenkaan uutta tupakkakeskustelua, niitä on tällä foorumilla jo aivan tarpeeksi. Pankaa haku toimimaan, jos haluatte niitä löytää.

[metsätähti]

Jep. Otin vain vertailun vuoksi tuon tupakoinnin tähän mukaan. Muuten siitä ei minulla ole tarvis puhua, en harrasta itse. Mutten ymmärrä sitä, miksi alkoholilasillinen houkuttelee toisen, jos tupakka ei sitä tee. Tai päinvastoin. Tai kun se usein houkuttelee. No, pointti kaiketi kävi ilmi.

Varmuuden vuoksi vielä tuumaan, että riidellä en halua, mutta ajatteluttaa kyllä. Ja toki tilanne taas kerran on eri, kun ei ole tätä polkua kulkenut kuin 4 kk. Jos olisi lapsesta kasvanut ajattelemaan tämän selviönä, niin ei ehkä ihmettelisi ja kyselisi nyt. Minulla ei ole tarvista myöskään tahallisesti ärsyttää, vaikka varmaan sitäkin nämä kommentit tekevät. Pahoittelen mahdollista ärsytystä, kysyn kuiten silloin kun epäselvää on. Yritän olla kärjistämättä vasiten, mutta ilmaista selkeästi sen mitä tarkoitan. Koettakaa kestää. En ole vasiten vastahankainen, mutta tykkään tietää asioiden perusteet, varsinkin silloin kun ne koskevat elämän tärkeintä aluetta, toki muutenkin.

[Taavetti]

Eivät metsätähden kyselyt ole ärsyttäneet, moni meistä on jossakin vaiheessa tehnyt vastaavia kyselyjä. Aihe on saattanut olla toinen, mutta kysyminen ja keskustelu sinänsä on aivan oikein, ja siitä nostan sinulle olematonta hattuani.

Ne ärsyttämisen mielessä kyselijät ovat aivan toisenlaisia, niistäkin tietää Raamattu kertoa. Malttakaa hetki, yritän löytää sen paikan. Löysin sen, ensin Biblian suomennos:

1. kirje Timoteukselle 6
1 Palveliat, jotka ikeen alla ovat, pitää isäntänsä kaikessa kunniassa pitämän, ettei Jumalan nimi ja oppi pilkatuksi tulisi.
2 Mutta joilla uskolliset isännät ovat, niin älköön niitä katsoko ylön, että he veljekset ovat; vaan olkoon sitä kuuliaisemmat, että he uskolliset ovat ja rakkaat, jotka hyvästä työstä osalliset ovat. Näitä opeta ja neuvo.
3 Jos joku toisin opettaa, ja ei pysy meidän Herran Jesuksen Kristuksen terveellisissä sanoissa ja siinä opissa, joka jumalisuudesta on,
4 Hän on paisunut ja ei taida mitään, vaan on sairas kysymyksissä ja sanain kilvoituksissa, joista kateus, riita, häväistys ja pahat luulot tulevat,
5 Häijyt kamppaukset niiden ihmisten seassa, jotka mielessänsä riivatut ovat, ja joilta totuus otettu pois on, jotka jumalisuuden voitoksi luulevat. Eroita sinus senkaltaisista.
6 Mutta se on suuri voitto, olla jumalinen ja tyytyä onneensa.
7 Sillä emmepä me ole mitään maailmaan tuoneet, on siis tiettävä, ettemme myös mitään täältä taida viedä ulos.

Sitten vielä uusin käännös:

Orjat ja isännät
1 Orjan asemassa olevien tulee osoittaa isännilleen kaikkea kunnioitusta, jotteivät Jumalan nimi ja meidän opetuksemme joutuisi huonoon huutoon. [6:1,2: Ef. 6:5-8; Kol. 3:22-25; 1. Piet. 2:18-25]
2 Ei orjien pidä osoittaa uskoville isännilleen vähäisempää kunnioitusta sen vuoksi, että he ovat uskonveljiä. Heidän on päinvastoin oltava sitäkin alttiimpia palvelemaan, koska nämä tekevät hyvää ja ovat uskovia ja rakkaita veljiä. Kaikkea tätä opeta ja tähdennä.

Väärä ja oikea rikkaus
3 Se, joka opettaa toisin eikä seuraa Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellisiä sanoja ja uskomme mukaista oppia, [1. Tim. 1:10+]
4 on pöyhkeä eikä ymmärrä mitään. Hänellä vain on kiihkeä halu väitellä ja kiistellä. Sellaisesta syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, ilkeitä epäluuloja [2. Tim. 2:14,23; Tit. 3:9]
5 ja alituista kinastelua sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat menettäneet järkensä ja kadottaneet totuuden ja pitävät uskontoa vain tulolähteenä. [Tit. 1:11]
6 Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. [Sananl. 15:16; Fil. 4:11]
7 Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. [Job 1:21; Saarn. 5:14]

[vanamo.n]

Puolisoni joka on syntynyt -44 tupakoi 16 vuotiaasta 30 vuotiaaksi, mutta alkoholin suhteen ollut aina absolutisti jo ennen parannuksen armon saamistaankin. Avioliittomme alkukuukauden aikana hän pääsi eroon tuosta tupakoinnistaankin, liekö vaimolla ollut osuutta asiaan, koska ite en ole ikinä edes kokeillut enkä halunnut viereeni puolisoa, joka haisi vähänkään tuolle myrkylle.

[Emka]

Mutisen tässä vielä siitä tupakoinnista... Sitä harrastaa yllättävän moni alaikäinen, ja se on laitonta. Mistä lienevät mallin saaneet - toisilta tupakoitsijoilta varmaankin? Ja vaikka ikää olisi tarpeeksi, niin vaikkapa rauhanyhdistyksen pihan tupakkaringissä taitaa pyöriä nuorempiakin vähintäänkin joukon jatkona savustumassa, koska tupakkapaikalla on parhaat jutut. Pahaa menoa se aiheuttaa siltä osin, että kovin usein tupakkaporukassa työpaikalla jutut ovat kaikkea muuta kuin kauniita ja viattomia. Siellä puhutaan pahaa toisista selän takana, ja toiset tekevät työtä silläkin aikaa, kun tupakoijat myrkyttävät itseään. Tupakka aiheuttaa keuhkosairauksia, joita sitten yhteiskunnan varoilla hoidetaan, ja lähimmäiset kärsivät, kun isä kuolee keuhkosyöpään.

Oliko tuo äärilaitaan vetoa ja kärjistämistä? Osittain kyllä, ja silti totta. Tupakoitsija voi omalla polttamisellaan houkutella ja antaa esimerkin, jonka myötä nuori alkaa polttaa. Syntiä kai se on Pyhän Hengen temppelin saastuttaminenkin, ja nämä mainitut lieveilmiöt? Toimiiko "heikko veli" -käsitys tässäkin? Ei, mutta miksi ei? Väkivaltaisuutta se tupakka ei sentään aiheuta, mutta moni polttaja saa kertaalleen lopettaneenkin retkahtamaan uudelleen. Minua nyt vähän häiritsee tämä. Ihminen voi olla niin kovin monen asian orja, ja sitä se tupakointikin usein on. Siitä on varsin vaikea päästä eroon, kun sen aloittaa. Mistä tiedät ensimmäisen tupakan kohdalla, jääkö se viimeiseksi?

Tämä nyt vertailuna alkoholikuvioihin.

Metsätähden kanssa samaa mieltä tuosta tupakasta. Itselleni se on myös pahennusta aiheuttava asia, tulee murheellinen mieli kun esim.suviseuroissa näkee tupakkaringeissä ihan "nappuloita" eli kymmenen ikävuoden molemmilla olevia ja varsinkin ne rippikouluikäiset. Nykyisin tytöt osaavat tupakoinnin tavan siinä kuin pojatkin. Sitten kun perustetaan perhe saattaa lapsen molemmat vanhemmat tupakoida eikä se ole todellakaan terveellistä. Vauvan odotusaikana polttava nainen tekee valtavasti hallaa tulevalle lapselle, Kun pikkuinen syntyy joutuu heti vieroitus tuskiin, ja tupakointi aiheuttaa sikiövaurioita.

Jos perheessä isä tupakoi, ottavat lapset mallia, varsinkin poikalapset, tiedän koska yksi kummipoikani isä on kova tupakkamies, heidän perheessä on paljon poikia jotka taitavat kaikki polttaa heti kun "kynnelle kykenevät" vaikka ikä ei sallisikaan, samoin tytötkin. Turha siinä on isän mitään sanoa kun itse näyttää esimerkkiä. Kummipoikani on vielä astmaatikko, nykyisin jo täysi-ikäinen mutta polttanut jo kauan.

Ihmettelen sitä, miksi tupakointi on niin houkuttelevaa, halutaanko sillä näyttää ettei tässä mitään "mamiksia" olla vaikka "lestoja" ollaankin.?

Muistaakseni silloin kun oli Outokummun suviseurat ja siellä tulipalo myymälän lähellä olevasta heinäladosta alkoi, siellä oli erään puhujan poika ollut tupakalla, alaikäisenä, ja kun joku näki, niin heitti palavan tupajan ladon hirren välistä sisään, siinä oli tulla iso vahinko, Myymälä tuhoutui ja seurateltta oli myös lähellä, palomiehet kastelivat teltan kattoa ettei kipinät olisi telttaa sytyttäneet. Asuntovaunu, ainakin yksi paloi, autoja oli vaarassa, bensatankkeineen. Oli Jumalan varjelus ettei tuli levinnyt,sillä paniikki oli jo lähellä. Itse olin kauempana mutta sinne näkyi hyvin, kamala näky. Sitten kun kuulin järjestäjien taholta kuka oli palon aiheuttanut järjettömällä tempullaan,olin vielä enemmän murheissani kun oli tuttu poika:(
Siinä oli katastrofin ainekset hyvin lähellä.

Kehoittaisin kaikkia jotka tupakan "orjia" on edes yrittämään lopettaa tupakointi, ennenkaikkea oman terveytensä vuoksi ja myös siksi ettei pahennusta aiheutettaisi ulkopuolisillekaan, koska norttivitsejä meikäläisiin kohdistettuina, on niin surullista luettavaa ja kuunneltavaa

Itse en voisi tupakoida, vaikka en astmaatikko olisikaan sillä minulle se olisi synti. Vaikka sitä ei raamatussa synniksi sanota. Olisiko se tupakoitsijoille kova uhraus lopettaa se, jos vastapainoisesti pääsisi eroon tupakka yskästä ym tupakan haitallisista vaikutuksista( sydän- ja verisuonitaudeista), voisi nauttia luonnon tuoksuista, eikä vaimon / miehen tarvitsisi läheisyydssä haistaa / maistaa tupakan makua, eikä lasten tarvitsisi samoin haistella tupakalle haisevaa isää / äitiä?

[nuusku]

Ihmettelen sitä, miksi tupakointi on niin houkuttelevaa, halutaanko sillä näyttää ettei tässä mitään "mamiksia" olla vaikka "lestoja" ollaankin.?

Luulen, että se voi vaihdella henkilöstä riippuen. Tämä taitaa olla muutenkin pitkälti mielipidekysymys. Mm. itse olen punninnut tupakoinnin hyötyjä ja haittoja omalla kohdallani, ja olen toistaiseksi todennut hyödyt haittoja suuremmaksi. Koska koen hyödyt haittoja suuremmaksi, en ole myös pitänyt tarpeellisena harkita lopettamista. Näin siis omalla kohdallani, muista en voi puhua tai yleistää. Tupakointi mm. helpottaa sosiaalisissa tilanteissa olemista, ja tupakka myös auttaa aloittamaan uusia sosiaalisia tilanteita. Tupakalla saa myös tauotettua sosiaalisia tilanteita käymällä virkistäytymässä ulkotauolla. Myös hermostuneena tai vihaisena esim kotiolosuhteissa, hermosavujen polttaminen rauhoittaa mieltä ja vähentää turmelusta, ja mielentila muuttuu rakentavammaksi, jos esim. riidan tullessa käy pohtimassa asiaa tupakkatauolla. Myös työnteon yhteydessä tupakkatauko virkistää aivojani, jolloin työnteko helpottuu ja työn tulos paranee, niin että syntyy uusia ideoita ratkaisumalleja asioihin. Ja jos esim. teen jotain puuduttavaa yksitoikkoista duunia tunnin-pari putkeen, niin aivot alkavat olla siinä pisteessä, että virheiden ja väsymyksen määrä kasvaa huomattavasti. Tässä tilanteessa tauko jossa polttaa tupakan, antaa uuden motivaation työntekoon, ja jaksaa taas jatkaa puuduttavan työn tekemistä.

Noin siis omalla kohdallani. Käsittääkseni myös mm. Lars Levi Laestadius oli tupakkamies (toki silloin ei terveyshaitoista niinkään puhuttu), ja muistaakseni hän oli jossain todennut, että koki ylen hyödylliseksi pitää työnteon yhteydessä tupakkataukoja, koska koki niiden virkistävän jaksamista ja toimintakykyä.

Mutta kuten todettua, mielipidekysymyksiä nuo ovat. Nykyaikana puhutaan tosin melko vähän tupakoinnin plussapuolista.

[metsätähti]

Umh, kukaan ei ole ikinä onnistunut tuossa. Oikeasti, noin pitkä lista hyviä puolia. Heikko sisko pian harkitsee kokeilemista - jos pystyy vastustamaan kiusausta. Mutta jos on niin kuin Emka kuvaa, että mie koen omalla kohdalla tupakoinnin synniksi, ja sitten vaikkapa noiden hyvien puolien listaamisen vaikutuksesta päätän kokeilla ja jatkaa, niin onko nuusku silloin teollaan saattanut minut syntiin ja on sitä kautta osallinen ja syypää? Toivottavasti tämä jää teoreettiseksi kysymykseksi...

(Mummo menehtyi keuhkoahtaumaan ja se ei muuten ole kaunis kuolema. Jo lapsena ollessani mummo vannotti, että "muuten saat polttaa niin paljon kuin haluat, kun et ikinä sitä ensimmäistä polta". On tehonnut tähän asti, se loppu oli oikeasti karmea happilisästä huolimatta. En todella tahtoisi joutua samaan tilanteeseen. Mutta jos olenkin heikko tuon kiusauksen edessä, kun ajattelen tupakoinnilla olevan sittenkin enemmän hyviä kuin huonoja puolia? Tässä oikeasti tulee ongelmia, jos aletaan verrata asioita ja niissä käytettäviä argumentteja.)

[mato]

Nautintoainehan se tupakka on selvästi. Viini kuitenkin käy myös elintarvikkeesta, mihin tupakka ei taida aivan yltää. Kohtuukäytössä viinit kuulemma jopa edistävät terveyttä, vaikka viininkin alkoholi suuremmissa määrissä on tietääkseni haitallista lisäten sairauksia. Tämä ei välttämättä ole ilkeiden juomaritiedemiesten keksimä veruke saada kännätä joka päivä. Mutta kuka tietää?

Edellä oli pikkuisen puhetta aineiden vaikutuksista käytökseen. Kyllä ne karamellitkin kuulemma vaikuttavat, jos niitä syö kyllin ahkerasti. Ja kaikilla ei varmaankaan pysy niiden nauttiminen hallinnassa. Liiaksi syötynä sokeri saa joissakuissa aikaan vipinää ja vauhtia. Terveydelle saattaa olla haitaksi syödä koko ajan makeisia. Entä tupakoinnin huonot vaikukset käytökseen? Tulee mieleen tilanteet, kun tupakkaa ei olekaan pitkään aikaan saatavilla. Yksi käy hyvin levottomaksi ja toinen ehkä aggressiiviseksikin. Pääsee suusta sitten helpommin vihaisia puheita ja tiedä vaikka joskus syntyisi tappelu nikotiininpuutoksen seurauksena, kun tupakoitsijaa yhtäkkiä jurppii kaikki maailman asiat.

Sitten olen kuullut mielenkiintoisia mielipiteitä tupakasta. Alaikäisille polttaminen on kuulemma syntiä sen tähden, koska Suomen lain henki on se, ettei alaikäinen polttaisi. Kuulostaa mielestäni aika hyvältä. Mutta minusta on aika kumma, ettei tämä päde yllättäen aikuisten kohdalla. Onkohan Suomen lain henki tupakka-asioissa vain tehdä kiusaa aikuisille (kaiken tupakoinnin rajoittaminen ja hankaloittaminen julkisilla paikoilla, suuret varoitustarrat tupakka-askeissa jne), eikä suinkaan sama kuin alaikäisten kohdalla?

[O.M]

Ehkä alkoholiin ei suhtauduta samoin kuin muihin päihteisiin siksi, että sitä voi käyttää myös tulematta sekavaksi tms.

Kannabiksen tupruttelijat väittävät ihan samaa "pilvestä". Tosiasia kuitenkin on, että sekä alkoholi että kannabis ovat tajuntaa vääristäviä huumeita. Niillä on yhtäläisyyksiä ja eroja. Eräs merkittävimpiä eroja on se, että alkoholi on historiallisista syistä laillinen huume, kun taas kannabis kuuluu laittomiin huumeisiin.

Laestadius ja Raattamaa elivät melkoisen holtittoman alkoholin käytön ympärillä, ja tuo totaalikieltäytyminen on sitä myöten paljolti kulttuurinen juttu.

Lohen lisurikirjan mukaan alkoholinkäyttö Lapissa oli samaa luokkaa tai vähän matalampi kuin samaan aikaan Etelä-Suomessa. Eli herätyksen aaltoa olisi tarvittu Etelä-Suomessakin (pieni saatiinkin) ja tarvittaisiin vieläkin (kuten myös Lapissa). Siinä maailmassa, jossa minä elän, on varsin holtiton alkoholikulttuuri. Ennen 1960-lukua alkoholinkulutus ei koskaan itsenäisen Suomen historian aikana ylittänyt 2 l/hlö sataprosenttista alkoholia. Nyt lukema on yli 10,5 l/hlö.

Väkivalta- ja henkirikoksista 70-80 %:ssa on mukana alkoholi. Myös mm. huoruuteen alkoholi vaikuttaa merkittävästi, vaikka sitä ei tilastoidakaan (huoruushan ei ole Suomen laissa rikos). Huoruus on myrkkyä, joka on paitsi syntiä, tuhoaa perheet, ihmissuhteet ja ihmisten tunteet. Sitä alkoholinkäyttö edistää jo varsin pieninä määrinä nautittuna, koska on täysin selvää, että jo lasillinen viiniä vaikuttaa sosiaalisia ja seksuaalisia estoja alentavasti.

Alkoholi ja muut huumeet soveltuvat sellaiseen seurakuntaan, jossa on Jumala, Jeesus Kristus ja taivaan enkelit, mutta ei perisynnin saastuttamia ihmisparkoja.

Lehdistössämme esiintyvissä alkoholikirjoituksissa ongelma yritetään ulkoistaa. Puhutaan mm. ongelmakäyttäjistä, väärinkäyttäjistä ja liikakäyttäjistä, vastakohtana kohtuukäyttäjät, oikein käyttäjät ja asiallisesti käyttävät. Halutaan antaa kuva, että suurkuluttajat olisivat kaikkien ongelmien takana.

Se ei ole totta. Vaikka suurkuluttajat aiheuttavatkin lukumääräänsä nähden huomattavan siivun alkoholin ongelmista, tosiasiassa silti suurin osa alkoholin ongelmista on ihan ns. normaalikäyttäjien aiheuttamia. Se johtuu siitä, että "normaalikäyttäjiä" on lukumääräisesti selvästi enemmän kuin suurkuluttajia.

Joka kahdeksannesta ensiryypyn ottajasta tulee alkoholisti. Siinä ei kuitenkaan ole läheskään koko kuva alkoholin ongelmista.

Esim. useimmat humalassa väkivaltaiset eivät ole varsinaisesti alkoholisteja, eivät välttämättä edes suurkuluttajia.

Ylipäätään voidaan todeta, että
- osalla ihmisistä alkoholi aiheuttaa aina ongelmia,
- osalla ihmisistä alkoholi aiheuttaa usein ongelmia,
- osalla ihmisistä alkoholi aiheuttaa joskus ongelmia ja
- synnittömille Jumalan pojille ja enkeleille alkoholi ei aiheuta ongelmia.

Mielestäni jako "väärinkäyttäjät ja asiallisesti käyttävät" ei ole totuudenmukainen, vaan joskus samat ihmiset onnistuvat käyttämään alkoholia ilman suurempia ongelmia ja usein eivät.

Usein pidetään itsestäänselvyytenä, että Raamatun uskovaiset olisivat juoneet alkoholipitoisuudeltaan päihdyttäviä viinejä. Kaikki asiaan perehtyneet eivät pidä asiaa yhtä itsestäänselvyytenä. On mielenkiintoisa havaita, että sana viini voikin tarkoittaa yhtä lailla viinirypäleistä puristettua mehua kuin alkoholipitoista juomaa. Samoin juopuminen voikin esiintyä merkityksessä tulla kylläiseksi, sammuttaa janonsa. Lue lisää Etra-liiton sivuilta. En käske ketään uskomaan ko. artikkeliin, mutta mielestäni se on tutustumisen arvoinen ja ravisteleva kirjoitus luettavaksi ihan jokaiselle.