Kirjoituksia Lestadiolaisten vuosikokouksista

Kirjoista ja lehdistä huomattua tekstiä.
Lainauksia ja Laulujen sanoja.

Kirjoituksia Lestadiolaisten vuosikokouksista

ViestiKirjoittaja hepa » 05 Helmi 2010, 09:45

Kotimaa 120 18.10.1906

Suuri Laestadiolais saarnamiesten kokous

pidettiin Oulussa t. k. 1—5 pnä.
Kokoukseen oli saapunut edustajia ympäri Suomen, arviolta noin 50—60 eri paikkakunnalta. Muutamia edustajia oli saapunut Norjasta ja Ruotsin puolelta, olipa eräs Amerikasta asti tullut kokoukseen.
Kokouksen puheenjohtajana toimi maanviljelijä H. Hooli Karungista ja kirjurina kapteeni I.Ryselin Oulusta sekä poliisi Matti Kuula Waasasta.

Kokouksessa keskusteltiin mm. Iaestadiolaisten suhteesta kansankirkkoon. Jo keskustelun alussa huomautti puheenjohtaja, ettei voi tulla edes keskustelunalaiseksi luopuminen kirkosta, sillä kaikki liikkeen johtomiehet ja saarnaajat tuntevat ja tunnustavat kansankirkon arvon. Kysymys otettiin esille yksistään siitä syystä, että kaikki ymmärtäisivät asettua tähän oikeaan suhteeseen kirkkoon, eitä kukaan eksyisi millään lailla kannattamaan kirkon hajoittajia ja alashuutajia.
Keskustelussa tuotiin esille se suur-työ, jonka Suomen kirkko on tehnyt kansallemme, levittäessään uskonnon waloa saarnan ja kirjallisuuden kautta kansamme keskuuteen. Tämä kokous, jossa oli osanottajia 2—3 tuhatta henkeä päätti yksimielisesti lausua Suomen kirkolle kiitollisuutensa jo tehdystä työstä

Keskusteltaessa laestaoiolaisten suhteesta waltionkouluihin ei oltu yhtä yksimielisiä kuin edellisestä kysymyksestä. Suuri enemmistö oli kuitenkin sitä mieltä että nykyisissä kouluissa woi kyllä kristittykin lapsiaan käyttää, vaikka siellä muutamissa oppiaineissa usein opetetaan sellaista, mitä kristitty ei woi hyväksyä. Nykyaika näet waatii koulukaswatusta, ulkonaista tietoakin. Sentähden ei voi lapsia siitä osattomaksi jättää.

Uskonnollisvihamielisistä virtauksista lausuttiin ankara paheksuminen. Erikoisesti pahoteltiin kokouksessa sitä kristillisvihamielistä ja Jumalaa kieltävää suuntaa, jota sosialismi on meillä ottanut ajaakseen. Sosialismi on kyllä osaksi tavoittelemassa oikeita ja jaloja päämääriä, mutta uskonnon ja erikoisesti kristillisyyden halveksiminen ja viha paljastuu liikkeen ikämimmän puolen. Ja se tulee kristityt karkoittamaan sosialismista. Huomautettiin, ettei kristittyjen sowi kannattaa sellaisia sanomalehtiäkään, jotka kansamme keskuudessa tuota turmion kylvöä harjoittavat.

Samallaisia yhteisiä kokouksia päätettiin vuosittain pitää. Ensi kokous alkaa Oulussa 5 pnä Lokak.
Kokous valitsi myös 12-miehisen lähetysjärjestön, joka tulee eri osissa maata toimimaan uskonnollisuuden elvyttämiseksi. Toiminnan keskustana on Oulu.

Yleensa kokouksessa vallitsi varsin rauhallinen ja sovinnollinen mieliala. Tämäkin kokous puolestaan todistaa, että Jumala viisaudessaan käyttää vaikeita aitoja opettaakseen meille kaikille sen totuuden, ettei kristittyjen tule tiellä riidellä. On pidettawä kiinni siitä, mikä on suurta ja yhteistä, pienten
erilaisuuksien ei tule antaa häiritä rauhaa ja yhteistyötä eri kristillisten suuntien välillä.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 05 Helmi 2010, 09:47

Kotimaa 124 27.10.1906

Laestadiolaisten kokous Oulussa t. k. 1—4 p:inä. Kotimaan 120 numerossa oli tästä suuresta kokouksesta kertomus, jossa mm. lausutaan, että ”kokouksessa yleensä wallitsi varsin rauhallinen ja sovinnollinen mieliala. Tämäkin kokous puolestaan todistaa, että Jumala Viisaudessaan, käyttää vaikeita aikoja opettaakseen meille kaikille sen totuuden, ettei kristittyjen tule tiellä riidellä. On pidettämä kiinni siitä, mikä on suurta ja yhteistä, pienten erilaisuuksien ei tule antaa häiritä rauhaa ja yhteistyötä eri kristillisten suuntien välillä."

Tämän johdosta on meitä kehotettu julkaisemaan, mitä kokouksesta lausuu laestadiolaisliikkeen oma äänenkannattaja Sen 10:nnessä numerossa kirjoittaa nimim. J. F. H(ellman) mm: ”Kokouksen osanottajien wälillä vallitsi koko ajan rauha ja yksimielisyys. Jos jonkin keskustelunalaisena olevan kysymyksen suhteen ilmenikin erimieliä, niin se ei kumminkaan synnyttänyt mitään kiivaita mielenpurkauksia. Niin ollen kokous todellakin kokoonkutsujan ilmilausuman toivomuksen mukaan pidettiin veljellisessä rakkaudessa tai lähemmin sanoen rakkaudessa ja yksimielisyydessä niiden uskowaisten piiriin kuuluvien veljien kesken, joita kokous edusti. Meidän on näet lukijoillemme ilmoitettawa, että tämä kokous ilmeisesti ei tahtonutkaan edustaa sen laajempaa kristittyin piiriä kuin sitä, johon niin sanottuin laestadiolaisten enemmistö kuuluu.

Jokainen tämän lehden lukija tietää, että kymmenkunta wuotta takaperin puheena olevan liikkeen piirissä tapahtui kahtiajako, jolloin vähemmistöksi jäi niinsanotun uuden heräyksen puoli. Tähän heräykseen liittyneisiin kristittyihin nähden saarnaajien kokous seisoi kerrassaan selin. Paria kertaa lukuunottamatta ei ainakaan tämän kirjoittaja kuullut lausuttavan sanaakaan, mitä olisi ilmaissut vähintäkään entisten kristillisyyden ystävien kaipuuta. Uudelleen liittymisen toiweita toisistaan vieraantuneiden ystävien välillä lausui kahdesti ilmi ainoastaan weli Paawali Rantala. Odottamatonta oli, että kokous asettuisi näin jyrkälle kannalle.

Niinpä kerrotaan esimerkiksi Amerikan kristittyin ajatelleen, että kokouksen tarkoitus olisi muun ohessa myöskin toisistaan vieraantuneiden kristittyjen uudelleen liittyminen yhdeksi veljeskunnaksi.
Tällä ei ole sanottu, ettei monikin kokouksessa tosin vähemmin huomioon otettu kristillisyyden veli tai sisar olisi rakkaudessa ja hengenyhteydessä seurustellut ja puhellut toiseen piiriin kuulunnen kristittyjen kanssa.
Mutta kokouksen johtavien henkilöiden suhteen ainakin pitää paikkansa, mistä ylempänä olemme lausuneet ilmi paheksumisemme."
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 05 Helmi 2010, 09:50

Pohjois-Suomi 118 11.10.1907

Wanhemman laestadiolaissuunnan kokous Oulussa

Laestadiolaisten saarnaajien ynnä muitten liikkeeseen kuuluwien Henkilöiden yleinen kokous alkoi Oulussa Rauhanyhdistyksen huoneistossa wiime lauantaina t. k. 5 päiwänä klo 10 e. pp. ja jatkettiin kokousta kuluwan wiikon puoliwäliin. Kokouksen pitäminen perustuu wiime wuoden lokakuun alkupäiwinä puheena olewaan liikkeeseen kuuluwien uskowaisten keskuudessa pidetyn kokouksen asiasta tekemään päätökseen. Huomattawa on, ettei tämä kokous edusta Laestadiolaisuutta kokonaisuudessaan, vaan yksinomaan niin sanottujen ”vanhoillisten Laestadiolaisten" ryhmää.

Kuten lukija tietänee, jakautui näet laestadiolainen liike kymmenkunta wuotta takaperin uskonnolliseen näkökantaan katsottuna kahteen toisistaan melkoisesti eriävään suuntaan: ”wanhoillisiin" ja niinsanottuihin ”uudestiheränneisiin". Näistä kahdesta laestadiolaisuuden eri suuunasta ja niiden suhteesta kirkkoomme ja sen tunnustukseen sekä yleensä niiden opinkäsitteistä olisi nyt paljonkin sanottawaa, mutta jääköön se tällä kertaa sikseen. Käymme nyt wain tekemään selkoa puheenalaisen kokouksen menosta ja keskustelukysymyksistä.

Kokous alkoi rukouksella ja wirren weisuulla sekä saarnaaja W. Markkasen pitämällä raamatunselityksellä. Ryhdyttiin sitten walitsemaan tarpeellisia toimimiehiä. Puheenjohtajaksi walittiin saarnaaja HooIi Ylitorniolta, warapuheenjohtajaksi saarnaaja Heliste Kemijärmeltä, pöytäkirjureiksi kapteeni I.Ryselin Oulusta sekä ylioppilas Lappalainen Leppäwirroilta. Keskusteltawaksi otettiin ensinnä sisälähetystoimi, joka perustettiin edellisen wuoden yleisessä kokouksessa. Oulussa sijaitsewalle lähetyksen päätoimikunnalle oli wuoden kuluessa saapunut useita kirjeitä, joissa saarnaajat tekiwät selkoa lähetysmatkoistansa sekä niiden tähän saakka näkywiin tulleista hedelmistä. Tuloksiin oltiin tyytywäisiä, sillä joskin monissa paikoin lähettiläitä oli wastarinta kohdannut, niin oli kuitenkin toisia paikkakuntia, joissa saarnaajille luowutettiin huoneita kokousten pitämistä warten sekä suotiin heille puhewalta. Ja sana olikin tehnyt waikutuksensa, niin että kääntymyksiä oli tapahtunut monessa paikassa. Kaiken tämän johdosta päätettiin jatkaa lähetystointa lisätyllä tarmolla ja uhraawaisuudella.

Toisena kysymyksenä otettiin pohtimisen esineeksi suunnan nykyinen äänenkannattaja ”Armonsanoma", jota toimittaa Rowaniemen kappalainen Aatu Laitinen. Useat puhujat syyttiwät lehteä, että se heidän näkökannaltaan katsottuna sisälsi paljon pimeyttä eikä ajanut puhtaasti suunnan asiaa, waan otti palstoillensa wierashenkisiä, suunnan mielitarkoituksia ehkäisewiä ja vastustamia kirjoituksia. Muutamat puhujat esittivät sentähden, että lakattaisiin kyseessä olewaa lehteä kannattamasta ja perustettaisiin uusi, etenkin lähetystoimen alalle kuuluwia kirjoituksia sisältämä lehti. Toiset puhujat, semminkin wanhemmat edustajat, wastustiwat tätä ehdotusta, se kun olisi omiansa waikuttamaan hajaannusta. Kaikki inhimillinen työ on wajamaa ainoastaan Pyha Raamattu on ehdottomasti puhdas ja ristiriitaisuuksista wapaa. Kokous ottikin huomioon wanhimpain johtomiestensä neuwon, ettei ainakaan wielä ryhdyttäisi mihinkään uusiin sanomalehtipuuhiin, waan edelleenkin kannatettaisiin ”Armonsanoma"-lehteä.Oulun toimikunnan asiaksi annettiin miettiä keinoja, miten lähelystointa koskewat ynnä muut kirjoitukset saataisiin julkaistuiksi, jollei nykyisen äänenkannattajan toimittaja ottaisi niitä lehdessänsä julkaistawiksi.

ltapäiwällä otettiin wiimesyksyisen Kokouksen pöytäkirja keskustelun alaiseksi. Tämä tapahtui siltä varalta, että joku mahdollisesti haluaisi siinä jotakin oikaista tai tehdä lisäyksiä. Tämän johdosta esiintyi eräs Karjalan puolelta lähetetty edustaja ja ilmoitti, että sikäläiset uskowaiset omantuntonsa waatimuksesta ja yhteisen wakaman harkinnan perästä, oliwat käsittäneet wälttämättömaksi erota waltiokirkon yhteydestä. Etenkin he sairastiwat sitä, että heidän oli pakko nauttia sakramenttinsa semmoisten pappien käsistä, jotka, kuten heidän paikkakunnallansa oli laita, oliwat peräti suruttomia miehiä. Tämä hanke ei kuitenkaan saawuttanut wähintätään kannatusta. Lähes pariin tuhanteen nousewasta suuntaa edustawien joukosta ei kohonnut ainoatakaan äänta Karjalasta saapuneen mielipiteen puolesta. Raamatusta, Lutheruksen kirjoituksista ja Tunnustuskirjoista ottamillansa todistuksilla kapteeni Ryselin, saarnaaja Paawali Rantala ynnä muut puhujat näyttivät toteen, ettei sakramentin pyhyys ja pätewyys ole sen jakajan eli toimittajan warassa, waan Herran käskyllä, asetuksella ja sanalla on tässä ratkaisewa, siunausta tuottama merktys. Kirjoituksella, jonka laatijaksi walittiin ylioppilas Lappalainen ja jonka tarkastaisiwat sekä allekirjoittaisiwat useat kokeneet johtomiehet, päätettiin kääntyä Karjalan weljien puoleen, kehoittaen heitä rauhoittumaan ja edelleenkin pysymään waltiotirkon yhteydessä. Wireille pannun tuuman toteuttaminen tuottaisi wain yhä enemmin hajaannusta suuntaan tukeutuwien uskowaisten piirissä. On jo kymmeniä wuosia liikkeen olemassaolon ajalla nautittu sakramenttia kirkon helmassa, eikä siitä ole ollut mitään haittaa uskon kilwoituksen ja sen autuaallisen lopun käsittämisen suhteen. Karjalan weljille lähetettämä kirjoitus päätettin lukea julki maanantain kokouksessa.

Kello 6 iltapäiwällä keskustelut lakkautettiin, ja loppuaika käytettiin raamatunselityksille.

Kun sunnuntaina ei pidetty mitään yleisiä keskusteluja, waan tämä päivä omistettiin yksinomaan hartausseurojen pitoon, siwuutamme sunnuntaipäiwän kokousten menon ja siirrymme suoraan wiime maanantain tapahtumiin. Kokous alotettiin nytkin rukouksella, weisuulla ja raamatunselityksellä. ylioppilas Lappalainen, jonta tehtäwäksi edellisessä osassa mainitun Karjalan kirjeen sepittäminen oli uskottu, luki nyt julki tämän kirjeen sekä kehoitti sitten kokousta esittämään niitä muutoksia ja lisäyksiä, mitkä kirjeen suhteen ehkä nähtäisiin tarpeellisiksi. Kokous hywäksyi kirjoituksen tehtyänsä siihen pari pienempää lisäystä. Kun Karjalan uskovaisten edustaja wielä toistamiseen esitti niitä epäkohtia mitkä oliwat antaneet aihetta puheena olewaan eroamisajatukseen, niin tämä synnytti uudelleen wilkkaan keskustelun, jossa esitettiin yhä uusia, pätewiä ja wakawia syitä ewankelis-luterilaisen kirkon helmassa pysymiseen. Päätökseksi tamän kysymyksen suhteen tuli, että jos joku tahtoo valtiokirkon yhteydestä erota, niin hänen täytyy muualta etsiä siihen kannatusta, tämä kokous ei anna siihen wähintätään myönnytystä. Kokous päätti keskuudestaan walita kaksi miestä, jotka saattaisiwat perille kysymyksessä olewan kirjeen sekä suullisesti antaisivat ehkä tarpeelliseksi näkywää lisäwalaistusta asiassa.

Kun ylläolewa kysymys oli päätöksineen saatettu, luettiin kokoukselle julki eräs useain henkilöin allekirjoittama kirjoitus, jossa ilmoitettiin tyytymättömyyttä lauwantaillisessa kokouksessa äänenkannattajan suhteen tehtyyn päätökseen sekä pyydettiin, että kysymys otettaisiin uudelleen pohdittawaksi. Mutta esitys nykyisen äänenkannattajan hylkäämisestä ja uuden perustamisesta ei nytkään saanut kokouksen enemmistön kannatusta. Sanottiin lehtiä jo ennestään olewan tarpeeksi, ja jos taas uusi perustettaisiin niin tämä uusi lehti ja nykyinen äänentannattaja woisiwat joutua kireään suhteeseen toinen toiseensa. Paljoista sanomalehdistä, hengellisistakin, woipi aiheutua se epäkohta, että niiden lukemiseen uhrataan niin paljon aikaa, jotta istuminen päälähteen eli Pyhän Raamatun ääressä jääpi unhotuksiin. Kun kysymyksen warsinainen herättäjä ymmärsi, ettei esitys uuden lehden perustamisesta saanut kokouksen enemmistön kannatusta, luopui hänkin tästa tuumasta, pyytäen kokoukselta anteeksi menettelyänsä.

Otettiin sitten, päiwällisloman perästa, keskustelunalaiseksi kysymys, mitkä paikkakunnat etupäässä ja kipeimmästi tarwitsisiwat tulla lähetystoimen huomion esineiksi. Ilmoitettiin enempi kuin wiisikymmentä paikkakuntaa maassamme, joihin tarwe waatisi ensi tilassa lähettää saarnamiehiä. Näissä paikkakunnissa osaksi wallitsi synkkä suruttomuus, ja jos toisissa olikin hengellistä harrastusta, niin sen sanottiin olewan wäärää oppia. Missä ja millä tawalla tuo wääräoppisuus ilmeni. siitä puhujat eiwät tehneet selkoa. Koska siis lähetystoimelle awautui näin laaja työala, niin kehoitettiin asianomaisia runsaalla rahallisella awustuksella kannattamaan asiaa. Mainittatoon wielä, että lähetystointa pidettiin tärkeänä siitäkin syystä, että Jumalan kieltämys ja polittiikka tahtowat kokonaan wallata ihmisten sydämet ja tukahduttaa kaiken hengellisyyden, jopa niissäkin, jotka jo pitemmän aikaa oliwat olleet uskon kilwoituksessa. Wäsyneitä olisi walmistettawa, kuolemaisillaan olewia wirwoitettawa. Muita kysymyksiä ei maanantaina käsitelty waan omistettiin nytkin loppuaika opetuspuheitten pitämiseen.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 05 Helmi 2010, 09:52

Kotimaa 148 20.12.1907

(Karjalan Laestadiolaisten aikeesta erota kansankirkosta, oma huomautus)
Ewankelis-Apostolinen seurakunta. Tämän nimisen seurakunnan on joukko Karjalassa ja Pohjois-Savossa olevia laestadiolaiskristityitä päättänyt perustaa, eroten siten luterilaisesta valtiokirkostamme. Senaatille ovat nimittäin kultaseppä B. I.Knuutinen Kuopiosta ja mäkitupalainen Juho Hoikanen Räisälän Metsäpellosta anoneet oikeutta perustaa eriuskolaisseurakunta Kuopion kaupunkiin. Nilsiän, Uukuniemen, Kurrijoen ja Räisälän pitäjiin nimellä ”Evakelis-Apostolinen seurakunta”. Hakijat sanowat anomuksessaan: Sen vakaumuksen nojalla, jonka olemme saaneet tuklimalla Pyhää Raamattua ja omantuntomme pakotuksesta sekä voimassa olevan Kirkkolain 6 §.n mukaan olemme me ynnäsuuri joukko kristityitä, jotka ovat yksimielisiä meidän kanssamme, päättäneet erota luterilaisen kirkon yhteydestä. Seurakunta perustuu opissa ja elämässä P. Raamattuun ja uskontunnustuksenaan omistaa ja hyväksyy apostolisen uskontunnustuksen, multa eroaa evanlelis-luterilaisesta kirkosta kristillistä sielunhoitoa tarkottavissa kohdissa, sellaisissa kuin kasteessa, ehtoollisessa, avioliiton solmimisessa ja hautaamisessa. Kaste toimitetaan Matt. Evank. 28 luw. mukaan joko vedellä valaen tai veteen upottamalla, jolloin kastettavalle annetaan nimi, joka sekä syntymäaika merkitään seurakunnan kirjoihin. Ehtoollinen nautitaan ainoastaan Ewanlelis-Apostolisen seurakunnan jäsenten keskuudessa niinkuin se Matt. Evank. 26 luw. mukaan apostolien aikana pidettiin, eikä niinkuin se nykyään luterilaisessa kirkossa papin jakamana annetaan. Avioliiton solmiminen tapahtuu seurakunnan edessä ja luwalla siten, että kumpikin sukupuoli seurakunnalta sitä julkisesti anoo ja seurakunta heidän anomukseensa suostuu, joka avioliitto sitten merkitään seurakunnan kirjoihin. Hautaaminen toimitetaan P.Raamatun mutaan, noudattamalla kaikissa toimituksissa maallista lakia ja siweellisyyttä, joko yhteiseen tai erityiseen hautuumaahan.

Selviä merkkejä tästä eroamisen aikeesta oli huomattavissa viime lokakuun alussa Oulussa pidetyssä laestadiolaisten kokouksessa. Siellä esiintyi Suomen Karjalan kristittyjen puolesta Pekka Muukkonen ja ilmoitti kokoukselle, että joukko kristityltä siellä on joutunut omantuntonsa tähden lewottomiksi sakramentti-asiassa valtiokirkkoon kuulumiseen nähden. Sanoi että eräässä seurakokouksessa, jossa oli läsnä parisataa henkilöä, tehdyn päätöksen, että valtiokirkosta on erottava. Eroamisen syyksi esiteltiin ennenkaikkea se kirkollisten seurakuntien suruton tila mikä Karjalan puolella vallitsee ja se että kirkon paimenet owat niin jumalattomia ja eläwälle kristillisyydelle wainomielisiä. Kristus on jättänyt sakramentit omien opetuslastensa keskuuteen, eikä maailman suruttomille."

Tämä kysymys otettiin Oulun kokouksessa seikkaperäisen keskustelun alaiseksi ja lausuttiin siinä, että ”Karjalan kristittyjen" päätös ymmärrettiin hyvin. Mutta tuli keskustelun lopputulokseksi kuitenkin se, että valtiokirkosta eroamisen mielipiteille ei tästä (Oulun) kristittyjen kokouksesta saada tukea. Keskustelun tulos päätettiin ilmoittaa Karjalan kristityille erityisellä lähetyskirjeellä, jota viemään kokous päätti walita kaksi luotettavaa vanhinta, että nämä vielä persoonallisesti perille saattaisiwat kokouksen päätökset ja terveiset. Tässä seurattiin apostolista järjestystä. Heidän mukaansa päätettiin antaa seuraava lähetyskirje: Kiertokirje Karjalan kristityille!
”Me Suomen maan ja ulkomailta, Ruotsista, Wenäjälta ja Amerikasta Oulun kaupunkiin kokoontunut Jumalan seurakunta terwehtii Karjalan kristityitä toivottaen armoa ja rauhaa Kristuksessa Pekka Muukkosen kautta saatiin Karjalan kristityiltä semmoisia terveistä, että siellä on aijottu erota Suomen valtiokirkosta sakramenttien suhteen. Tämän johdosta syntyi täällä Oulun suuressa surakuntakokouksessa vilkas keskustelu, jonka tulokset päätettiin tehdä teille Karjalan kristityt tiettäwäksi tämän lähetyskirjeen kautta.

Rakkaat Karjalan kristityt! Me elämme sitä aikaa, josta profeetta sanoo: ”Sudet asuvat lammasten seassa ja pardi makaa vohlain kanssa, vasikka myös ja nuori jalopeura ja syötinnaudat käyvät yhdessä ja vähä poikanen kaitsee heitä. Niin myös lehmät ja karhut käyvät yhdellä laitumella ja heidän vasikkansa myös ynnä makaavat" (Jes. 11:6, 7). Ja kuninkaat pitää oleman sinun holhoojas ja heidän kuningattarensa sinun imettäjäs" (Jes. 49: 23). Meillä on siis kultainen aika elettäwänä, jolloin esiwalta on lailla suojelemassa kristityitä. Meille on säilynyt kirjoitettu Jumalan sana ja pyhät sakramentit. Nämä äärettömän kalliit lahjat olemme saaneet Jumalalta Suomen waltiokirkon kautta. Vieläpä on valtiokirkko osaksi lainkin painolla welwoittanut lukemaan Jumalan sanaa. Niin kauvan siis, kun valtiokirkossa on kirjoitettu Jumalan sana vapaasti käytettäwissä ja pyhät sakramentit jaetaan Kristuksen asetussanojen mukaan, emme näe syytä oleuvn erota sen helmasta, emme sentähden, että se on valtiokirkko, emmekä senkään tähden, että siinä on paljon puutteita, koska kirkkohistoriasta ja omasta kokemuksesta tiedämme, ettei maan päälle woida pystyttää virheetöntä seurakuntaa. Se on vasta taiwaassa. Sen näemme jo siitäkin, ettei ollut puhdas edes se seurakunta, jonka Jeesus muodosti, valitsemalla ne kaksitoista opetuslasta. Juudas oli mukana.

Mitä sakramenttien nautitsemiseen tulee, niin me riipumme kiinni asetussanoissa emmekä persoonissa, ajatellen tunnustuskirjan mukaan että sakramenfti on pyhä, missä se Jumalan sanan mukaan jaetaan, huolimatta siitä, vaikka uskotonkin sitä jakaa. Jumalan sanan ja sakramentin vaikutushan riippuu vastaanottajan mielenlaadusta, eikä sen jakajan. Monet täällä koolla olevista Herran omista ovat liikutetuin mielin nauttineet Herran ruumista ja verta valtiokirkon piirissä. He owat katsoneet yli sen mitä silmäin edessä on, siihen ehtoollisen jakajaan, jonka kämmenistä on weri tippunut.

Koska apostolinen seurakunta ei luopunut juutalaisesta kirkosta ennenkuin se suljettiin ulos, eikä myöskään Lutherus eronnut katolisesta kirkosta, ennenkuin katolinen kirkko hänet erotti, ja tämän kristillisyyden aikana ovat monet tuhannet autuaallisesti nukkuneet Herrassa, vaikka owat kuuluneet valtiokirkkoon, niin pysykäämme mekin valtiokirkon helmassa niin kauwan kun sallitaan. Ja rukoilkaamme Jumalaa, että Hän korjaisi ja uudistaisi mitä siinä on puutteellista. Meillä ei ole hoppu omin päin luopua valtiokirkosta. Odotamme rakkaani, miten Jumala asiat johtaa ja tyydymme siihen.
Rakkaat Karjalan kristityt! Älköön tämä kirje tulko miksikään paulaksi teille, vaan olkoon se hellä rakkauden terwehdys. Me emme tahdo hallita teidän uskoanne, emmekä mitenkään kahlehtia teidän omantuntonne vapautta. Ainoastaan rakkaudesta ilmoitamme teille, mitä Pyhä Henki on meille täällä kirkastanut tästä asiasta. Ja me toiwomme, että Karjalan pieni sioni ynnä meidän ja kaikkien Herran omien kanssa notkistaisi polwensa verisen alttarin juurella sydämestään rukoillen aina Jumalalta valkeutta, viisautta, voimaa, hengen yksimielisyyttä ja taiwaan kastetta köyhälle sielulleen, niin ettei yksikään meistä eksyisi, vaan pääsisimme taiwaaseen katselemaan Jumalan Karitsaa kasvoista kasvoihin ijankaikkisesti.
Jääkää tämän werisen paimenen Herran Jeesuksen turwiin hywästi.
Kirjoitettu Oulussa 7 p. Lokakuuta w. 1907 noin kaksituhatlukuisen puhuwaisen miehen ja wanhinten yksimielisestä tahdosta. Wakuudeksi ovat seuraavat tunnetuimmat puhuwaiset miehet omalla allekirjoituksellaan tämän kirjeen vahwistaneet:

John Sirkanmaa,
Tuomas Ala eli Antti.
Heikki Hooli,
Mikko Pääkkölä,
Wille Markkanen,
Karl Gustaw Heliste

Näin nöyrä ja selwähenkinen selityskirje ei näy kuitenkaan tarkoitetulla tawalla vaikuttaneen ”Karjalan kristityihin" kuten alussa mainittu anomus osoittaa.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 05 Helmi 2010, 09:53

Kotimaa 117 16.10.1908

Laestadiolaisten n.s. Wanhoillisten 3:s yleinen kokous Ylivieskan kirkonkylässä 5 pnä lokakuuta v. 1908.

Kokous muodostui pääasiallisesti seurain pitämiseksi. Niissä veisattiin wirsiä ja luettiin Raamatusta, jonka johdosta suuntaan kuuluvat saarnaajat koettiwat sitä saamainsa lahjain mukaan selittää hartaille sanankuulijoille. Suuntaan kuuluvia jäseniä miehiä ja naisia, vanhoja ja nuoria, oli kokoontunut likemmäksi 3000 henkeä. Saarnamiehiä saattoi olla kaikkiaan yli puolen sadan. Niistä erittäin mainittakoon suunnan wanhimmat saarnaajat Kalle Heliste Kemijärweltä, Rowa ja Hooli Tornion jokiwarrelta, Paulus Rantala Piippolasta ja Juuso Runttila Kiimingistä. Ensimmäiset seurat olivat sunnuntaina ja viimeiset perjantaina, joten seuroja tuli pidetyksi kaikkiaan kuutena päivänä, aamu- ja iltapäivällä. Tunnetuimpain ja lahjakkaimpain saarnaajain saarnat käännettiin myöskin tulkin awulla ruotsiksi.

Suuntaan kuuluva jäsen Halttu Haukiputaalta oli kokoukselle lähettänyt kirjeen, jossa walitti roskakirjallisuuden kauheata turmiollisuutta ja toivoi, että yleissä kokouksessa otettaisiin asia keskustelun alaiseksi ja päätettäisiin kääntyä erityisen lähettilään kautta tulevan kirkolliskokouksen puoleen pyynnöllä, että kirkolliskokouksessa käsiteltäisiin kysymyksessä olevaa asiaa ja ryhdyttäisiin yhteisvoimin vastustamaan jumalankieltämys- ja muuta roskakirjallisuutta. Yksimielisesti päätettiin ottaa tämä toiwomus huomioon ja merkitä se kokonaisuudessaan pöytäkirjaan. Asiaa perille wiemään walitsi kokous saarnaaja Leonard Typpön Rautiosta, joka on valittu edustajaksi kirkolliskokoukseen Kalajoen rowastikunnasta. Suunnan keskuuteen jo ailaisemmin perustetun sisälähetystoimen rahallisista waroista teki selkoa kapteeni Ryselin. Hän kiitti Jumalaa siitä, että Hän oli niin runsaasti siunannnut lähetystyötä. Vaikka oli paljon käytetty kuluneena vuotena kassan rahavaroja, niin silti kassassa on wielä sama määrä ja wielä enempikin rahaa kuin lähetystointa alotettaissa. Kassan warat tekevät hyvän joukon toistatuhatta markkaa.

Sitten luki kapt. Ryselin wielä muutamia lähetysmiesten antamia matkakertomuksia matkojensa tuloksista. Niitä liikutetuin mielin kuunneltiin. Puheenjohtajan, saarnaaja Hoolin kysymykseen, wieläkö kokous katsoo tarpeelliseksi jatkaa yhä edelleenkin aljettua lähetystyötä, vastattiin myöntävästi. Entisen rahastonhoitajan kuoleman vuoksi oli valittava uusi. Siksi tuli posteljooni Juntunen Oulusta. Parin entisen johtokunnan jäsenen tilalle valittiin 2 uutta jäsentä. Puheenjohtajan kysymykseen, onko kuluneelta wuodelta toimivien jäsenten suhteen mitään muistutuksia, vastattiin, että joku jäsen oli lyönyt laimin tehtäwänsä. Laimentuneen tilalle valittiin uusi. Sitten otettiin käsittelynalaiseksi kysymys: Mitkä paikkakunnat Suomessa olisivat ensi tilassa kaikkein kipeimmin tarpeessa saada lähetystyömiehiä? Tämän kysymyksen johdosta syntyi vilkasta keskustelua. Useimmat puhevuoroin käyttäjät vakuuttiwat, että heidän paikkakuntansa kaipaisi ensi tilassa ewankeliumin valkeutta. Wielä luettiin Amerikasta saapunut kirje jossa kirjeen lähettäjä pyysi, etttä lähetettäisiin evainkeliumin saarnaajia aina Pielawedeltä alkain Karjalaan saakka, josta kirjeen lähettäjä sanoi olevansa syntyisin. Tässä tarkotukessa lähetti hän samalla rahaa 250 mk. Muutoin oltiin lisäksi lähetystyön suhteen erittäin tyytywäisiä, ja kokouksen päätökseksi tuli, että edeskinpäin Jumalaan luottaen ja Hänen avullaan aiotaan lähetystyötä jatkaa sekä Suomessa että Venäjällä luterilaisten keskuudessa.

Sosialismistakin kokouksessa wähän keskusteltiin, jolloin ankaria sanoja lausuttiin sen turmiollisesta vaikutuksesta, joka valvomattomiin kristittyihinkin on päässyt tarttumaan.

Seuraava oli 4:s yleinen kokous päätettiin pitää ensi vuonna samaan aikaan Tornion kaupungissa.
Lopuksi joku sana niistä lukuisista opetuspuheista, joita saatiin kuulla tässä tilaisuudessa.
"Oli saarnoja, joista voi päättää, että puhujat eivät kulkeneet omalla asiallaan, waan taivaallisen Isän tahdosta ja lähettäminä. Mutta kyllä toisista puhujista joutui ajattelemaan hywinkin surumielin. Jopa niinkin, että parempi olisi, ettei puhuisi ensinkään, sillä apostoli sanoo: jos joku puhuu, hän puhukoon niinkuin Jumalan sanoja". Ja siivottomat ja kelvottomat sanat hylkää". Hyvät saarnat ovat kristillistä rakkautta rakentavaisia ja tuottavat paljon siunausta. Jotavastoin kelvottomat tuovat myötänsä hajaantumista.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 05 Helmi 2010, 09:55

Kotimaa 102 20.10.1909

N.S. Wanhoillisten lestadiolaisten suuret kokoukset Torniossa ja Haaparannalla lokak. 4-7 p:nä

Seuraten muiden maassamme järjestyneiden uskonsuuntien esimerkkiä lestadiolainenkin suunta on viime vuosina järjestänyt yhteisiä uskovaisten kokouksia, joista näyttää muodostuvan sanotun suunnan valtavat kansainväliset uskovaisten yhdessäolon vuosipäivät.
Samaan aikaan viime vuonna niinsanotut vanhoilliset lestadiolaiset pitivät Ylivieskassa kokouksiaan. Siellä määrättiin tämän vuoden kokouspaikaksi Tornion kaupunki, mutta paikalliset kristityt olivat järjestäneet niin, että maanantaina ja tiistaina pidettiin kokouksia Torniossa seka keskiviikkona ja torstaina jatkettiin Haaparannalla.

Osanotto näihin kokouksiin on edellisinäkin vuosina ollut sangen vilkasta, mutta tänä vuonna se muodostui pienoiseksi kansainvaellukseksi. Jo edeltäkäsin oli kokouksiin ilmoittautunut lähes kolmetuhatta jäsentä. Edustajia oli saapunut maamme kaikilta kolkilta, runsaasti Ruotsista ja Norjasta, jopa Ameriikasta saakka, yhteensä noin neljä-wiisi tuhatta henkeä.

Lukijat saattavat arvostella, mitä uhrauksia ja vaivoja tällainen tuhansiin nouseva kansan tulva on tuottanut etenkin niin pienelle paikkakunnalle kuin Torniolle, vallankin kun otetaan huomioon, että paikkakuntalaiset lähes viikkokauden ”rakkaudenaterioillaan" ruokkivat ilmaiseksi neljään tuhanteen nousevaa ihmisjoukkoa. Vaivojaan säästämättä paikkakuntalaiset omat koonneet ruokavaroja pitkin Tornion jokilaaksoa molemmin puolin Ruotsin ja Suomen rajaa. Astioita oli täytynyt tilata Helsingistä asti.

Kokouspaikaksi oli järjestetty Palokunnantalo, Tornion suurin juhlasali, joka sittenkin oli aivan liian pieni tähän tarkoitukseen. Jo sunnuntaina pidettiin pitkin päivää seuroja, mutta maanantai-aamuna klo 10 alkoivat vasta viralliset kokoukset saarnalla, minkä piti maallikkosaarnaaja lisakki Rova. Saman tulkitsi ruotsiksi saarnaaja Dahlström. — On näet huomattava, että kokoukset ovat kaksikieliset. Lähes kaksi tuntia puhuja ilman varsinaista tekstiä palautteli kuulijain mieliin eri Raamatun paikkoja. Rohkeasti hän kuletti uskon weljiä ja sisaria Pyhän Raamatun totuuksissa, ottaen vuoroin vanhasta, vuoroin Uudesta Testamentista tarkoitustensa lähtökohtia, joita hän usein tuntuvan mielivaltaisesti kehitti ja muodosteli.

Saarnan pohjasävelenä kauttaaltaan kaikui sokea luottamus ja tyytyväinen itsetietoisuus siitä, että puhujan edustama lauma on ainoa oikea uskovaisten yhteys, Jeesuksen kaitsema lammashuone, maan päällä. Ainoastaan todelliseen Jumalan seurakuntaan kuulumalla ja sen kautta on taivaan tie avoinna, Jumalan kunnian kirkkaus saavutettavana.

Tämän oikean herätysliikkeen syntymisestä juuri oikeaan paikkaan sovitettuna hän sanoi Johanneksen ennustaneen ilmestyskirjassaan. Säälimättömän tuomionsa saivat toisin ajattelevat uskovaiset eri uskonsuunnat. Vallankin saarnaaja kuvasi luterilaista kirkkoa jo etenkin lestadiolaisen suunnan niin sanottua uutta herätystä mitä mustimmilla väreillä, jopa kevytmielisellä pilkkaamisella, ivalla.

Puolen tunnin väliajan jälkeen ryhdyttiin valitsemaan kokouksissa tarvittavia virkailijoita. Puheenjohtajaksi valittiin saarnaaja H.Hooli, varapuheenjohtojaksi saarnaaja K. Heliste sekä pöytäkirjureiksi sanomalehtimies J.Heilala, pastori P.Lappalainen ja kapteeni J. Ryselin. Ensimäikeksi luettiin kuluneen vuoden tilit sisälähetystoimikunnalle saapuneista varoista sekä menoista. Seurasi sitte joukko kokoukselle esitettäviä keskustelukysymyksiä, joista keskustelu päätettiin aloittaa vasta seuraavana päivänä. Heti ratkaistiin vain seuraavat:
Miten olisi meneteltävä kun Norjassa ainakin nuoremmat teologit yhä julkeammin väittävät, että alttarin sakramentissä sanat: ”Jeesuksen ruumis ja veri" ainoastaan merkitsevät Jeesuksen ruumista ja verta? Kysymyksen alusti Posti, Norjasta, Se heti ratkaistiin siten, että pöytäkirjaan merkittiin kaikkien läsnäolijoin yhteisenä mielipiteenä: ”Ehtoollisessa jaetaan seurakunnalle Jeesuksen ruumis ja veri".

Samoin käsiteltiin heti Kestilän alustama: tupakanpolttopaheesta kristittyjen keskuudessa. Yhä yleisemmin Suomen kristittyjen keskuudessa on tupakinpoltto kirkastunut synniksi. Niinpä esimerkiksi vapaakirkollisten ja metodistien seurakuntiin kuuluminen edellyttää, että jäsen muitten julkisten syntien hylkäämisen ohessa on luopunut myöskin tupakin poltosta. Vähimmin tai ei ollenkaan tämä katsantokanta on saanut kannattajia lestadiolaisten vanhoillisessa suunnassa. Tämä johtunee siitä, ettei Laestadius itsekään joko voinut vapautua tupakinpolttopaheesta, tai se ei hänelle ollut kirkastunut synniksi.

Kun keskustelukysymymyksen ehdottaja muutamin sanoin mainitsi, kuinka yleinen tämä pahe on uskovaisissa miehissä ja naisissa, niin syntyi kokouksessa melkotnen hälinä. Puheenjohtajan oli vaikea palauttaa Hiljaisuutta. Kysymys heti hyljättiin pöytäkirjaan merkitsemättä.
(jatket.)
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 05 Helmi 2010, 09:57

Kotimaa 103 22.10.1909

(jatk. nro 102)
Tiistaipäivän varsinaiset keskustelut alkoivat klo 1/2 12. Ensimäiseksi otettiin kysymys sisälähetyksestä.
Päätettiin yhä edelleenkin sisälähetystä jatkaa. Saarnaajoita on lähetettävä yhteisillä varoilla ympäri maatamme sekä myöskin Ruotsiin, missä vaan totista evankeliumin saarnaa tarvitaan ja tahdotaan vastaanottaa. Mainittiin kymmeniä eri paikkakuntia Suomessa, missä kipeästi kaivattaisiin totista evankeliumia. Sanottiin olevan maassamme vielä laajoja aloja, missä ei kukaan tai ani harvat ovat omistaneet Jumalan suloisen evankeliumin. Sellaisina seutuina mainittiin mm. taaja Hyrynsalmen pitäjä ja Sortavala.

Samantapaisia ja hyvin mieliä kiihoittavia kuvauksia kerrottiin Ruotsin valtakunnan eri seuduilta. Puheissa varoitettiinn, ettei sielun vihollinen saisi rakentaa rajoja uskovaisten mielissä sinne, minne valtakunnat ovat rajansa määränneet, vaan että valtakuntainrajoista välittämättä lähetettäisiin saarnaajia Suomen ja Ruotsin pimeimpiin kolkkiin. Mainittiinpa puheissa Afriikkakin.

Yhä edelleen vanhoilliset lestadiolaiset tuntuivat pysyvän kylmänä pakanälähetykselle. Saarnaaja Heliste kertoi puhutelleenja useita vapaakirkollisten ja kirkollisten sekä niiden yhteydessä ”veljien ja sisarien" pakanalähähetyksen johtajia ja huomanneensa että he ovat ”kuolleita kappaleita". Jumalan lasten on heitä kavahdettava ja varovaisia oltava, etteivät lahjat eivätkä varat joutuisi vääriin paikkoihin. Varojen keräystä päätettiin järjestää tarkoitukjenmukaiseksi. Kehoitettitn uskovaisia osoittamaan yhä enemmän lahjain muodossa sitä kristillistä rakkautta, johon Raamattu velvoittaa Jumalan lapsia. Jumala kylla tämän palkitsee osassa ja iankaikkisuudessa. Sisälähetystoimikuntaan, johon kuuluu 12 jäsentä, valittiin entiset, paitsi Mattilan tilalle paikkakunnalta poismuuton vuoksi valittiin Talkkunamaa. Sisälähetyksen kestustaksi määrättiin edelleenkin Oulu.

Keskusteluja jatkettiin klo 4, jolloin otettiin esille Sahlmanin herättämä kysymys: Uskovaisten suhteesta toisinajatteleviin kristittyihin. Puheenjohtajan ehdotuksesta kysymys hylättiin senvuoksi, ettei hänen mielestään nostettu kysymys ollut kyllin tärkeä ja että samaa asiaa tultaisiin käsittelemään muiden kysymysten ohessa. Sahlman sanoi tyytyvänsä päätökseen, jos hän saa lausua ajatuksensa muiden kysymysten yhteydessä, mutta muussa tapauksessa pyysi pöytäkirjaan merkittäväksi vastalauseensa.

Vuorisalo esitti kokouksen tutkittavaksi:
1) Miten uuden herätyksen kristityt ja jumalan lapset (Vanhoilliset lestadiolaiset) voisivat yhtyä ja miten etenkin näiden molempain suuntain saarnamiehet saataisiin palaamaan sopuun ja yksimielisyyteen.
2) Eikö lähetystointa, joka nyt on laajennettu Ruotsiin saatto, ulotettaisi myöskin pakanamaille, Kiinaan ja Afriikkaan?
Puheenjohtaja Hoolin huomautuksesta, että ennen tehdyn päätöksen mukaan on ehdotettuja kysymyksiä kypsytettävä, päätettiin Vuorisalon esitykset siirtää seuraaviin kokouspäiviin.

Ryselin alusti muutamin valaisevin sanoin herättämäänsä kysymystä: Onko pöytäkirjaan liitettävä sanat Raamattuun perustuvat puheet vaiko Raamattuun jo seurakuntaan perustuvat puheet? Nöyrästi alustaja tunnusti oman heikkoutensa, jonkfa kokemuksilla hän tahtoi kaiken perustaa yksin Raamattuun. Useat puhujat kannattivat pohjustajaa, ja päätettiin liittää pöytäkirjaan tunnuslause: Raamattuun perustuvat puheet.

Tauriainenalustuksessaan: Miten voitaisiin estää, ettei Jumalan lasten lähetystoimelle tarkoitetut varat joutuisi n. s. ”Haaraosastolle", huomautti, ettei hänen tarkoituksensa suinkaan ole yhdistää Jumalan lapsia ”Haaraosastoon", sillä siellä on vieras henki, vaan että miten saataisiin kaikkien Jumalan lasten tietoon ”Haaraosasto" koko valossaan. Useiden samansuuntaisten lausuntojen perusteella kokous yhtyi Ryselinin ehdotukseen, jonka mukaan ”Armon Sanomissa" ilmoitetaan lähellä ja kaukana oleville uskonveljille ja sisarille, mikä tarkoitus tuolla ”Haaraosastolla" on ja että se on jälempää perustettu kuin sisälähetys on aloitettu. Jotteivät Jumalan lapsille tarkoitetut varat joutuisi hukkaan, on arvolähetykset osoitettavat ”Lestadiolaiselle Sisälähetykselle" Ouluun.

Hokkasen ehdottomasta kysymyksestä: ”Woiwatko Jumalan lapset ottaa osaa valtiollisiin vaaleihin keskusteltiin ilman pohjustusta. Yleensa puhujat olivat sitä mieltä, että uskovaisen velvollisuus on ottaa valtiollisiin vaaleihin osaa. Maallista esivaltaa on kannatettava, suojeltava, puolustettava ja sen puolesta rukoiltava. Kuitenkin on vältettävä, etteivät uskovaiset tukisi millään muotoa Jumalan pilkkaajia. Huomautettiin, että eräs puolue, jonka nimeä ei tahdota mainita, on hiljakkoin Kotkassa pitämässään kokouksessa ottanut ohjelmaansa, että ”humpuuki uskontoa" on kaikin tavoin vastustettava. Minkään muun puolueen ohjelmassa ei ole moista pykälää, joten siis on tarkoin pidettävä mielessä tuo puolue. Lopulliseksi ponneksi hyväksyttiin: Kristitty saa hyvällä omallatunnolla äänestää valtiopäivämiesvaaleissa ehdokasta, joka kannattaa kristinuskoa, mutta sellaista ehdokasta, joka pilkkaa ja häväisee kristinuskoa, ei saa äänestää ja jos ei uskovaisella valitsijalla ole selvillä, ovatko äänestettävät valtiopäivämiehet kristinuskon puoltajia, niin olkoon hän vapaa äänestamisvelvollisuudesta.

Tähän loppuivat tiistaipäivän keskustelut. Seurasi tavanmukainen raamatunsetitys. Tällä kertaa oli tekstinä apostoli Pietarin käynti Korneliuksen tykönä.Vakavalla varmuudella saarnaaja Lahti tulkitsi käsitystään tekstistä. Vakuutettu oli siitä, ettei yksikään ihminen ole vielä tullut vanhurskaaksi ilman julkista Jumalan sanan saarnaa". Saarnaaja Heliste omisti muutamia sanoja syntisille, vieläpä kääntymättornille ja kiitti palokunnan talon omistajia siitä, että ovat luovuttaneet huoneensa näiksi päiviksi Jumalan lapsille.

Rukouksen jälkeen puhui vielä pastori Lappalainen, omistaen sanottavansa Jumalan lapsille, Isän majoihin matkalla oleville kesälinnuille, joissa ei mitään ryppyä ole. Mielet olivat hyvin vastaanottavaisia ja yksi varmuus, taivaan kunnian kirkkauden voitto tuntui täyttävän tuon koto laajan ihmisjoukon rinnat.

Iltapäiväkokous oli jo jaettu kahteen osaan, siten että seuroja pidettiin Torniossa ja Haaparannalla, mutta sittenkin suojat kävivät liian pieniksi. Paikkakuntataisten sovittelujen mukaan pidettiin kokouksia toiset kaksi 6 ja 7 pm. Haaparannalla. Täälläkin suurimmatkin huoneistot oli jo edeltäkasin arvioitu ahtaiksi, minkä vuoksi oli kokouksia varten tehty teltta ”Rauhanyhdistyksen" pihamaalla. Puhujalava oli asetettu että puhe kuului samalla akkunain ja oven kautta huoneeseen ynnä avaraan telttaan, johon arviolta mahtui puoli neljättä tuhatta ihmistä. Nämäkin avarat suojat olivat ääriään myöten täynnä kansaa.

Keskiviikkona kokoukset alkoivat klo 10 a.p. saarnaaja Pauli Rantalan voimakkaalla saarnalla kristityn keskinäisestä rakkaudesta ja sen tuottamista hedelmistä. Saarnaa seurasi hyvin voimakkaat mielenliikutukset. Keskustelut alkoivat ½ 12. Ensiksi alettiin keskustelemaan kysymyksestä: Jumalan pelko ja pelkäämättömyys. Alustaja P. Rantala ynnä muut puhujat olivat yleensä sitä mieltä, ettet heräys eikä armontila poista lain tuottamaa orjan pelkoa, vaan yksin itsekunkin Jumalan lapsen kuuliaisuudessa kohdalleen omistama Jeesuksen rakkauden, evankeliumin voima kykenee tämän tekemään. Saarnaaja Markkanen osoitti, kuinka Raamattu ja erittäin selvästi Abrahamin elämä meille valaisee, miten juuri Herran pelko ja rakkaus ovat toistensa täydentäjät. Vastaukseksi kysymykseen omistettiin Lutherin lause: ”Orjallinen pelko johtuu laista, mutta lapsen pelko tulee evankeliumista."

P. Rantalan esittämästä kysymyksestä: Jumalan ijankaikkisen olennon määrästä sukeutui vallan pitkä ajatusten vaihto. Alustoja tahtoi terottaa kuulijoille, että Jumalan ijankaikkinen olento on mittaamaton ja hänen vaikutuksensa määräämätön. Tähän yhtyi kokous amenella lausuen, että ihminen ei kykene mittaamaan Jumalan viisauden, rikkauden ja tunnon syvyyttä.

Muissa asioissa harhailleen keskustelun jälestä päätettiin liittää pöytäkirjaan keskustelun tuloksena, että Jumala on kaikkialla, mutta hän vaikuttaa ja tekee työtä Pyhään Raamattuun kirjoitettujen välikappaleiden: sanan ja sakramentin ynnä Jumalan vanhurskauttaman seurakuntansa kautta. Täst'edes älköön millään tavoin mitattako Jumalan ijankaikkista olentoa.

Kysymyksensä syntisen vanhurskauttamisesta pohjustuksessa P. Rantala lausui seuraavaan tapaan: ”Vanhurskaaksi olen tullut Jumalan edessä, kun suurena syntisenä sain Jumalalta sen rohkeuden, että uskoin syntini anteefsi Jeesuksessa ja kun seurakunnan suun kautta julistettiin minulle evankeliumin synnistä vapauttava voima ja synninpäästö". Yleensa oltiin sitä mieltä, että vanhurskaasi voidaan tulla ainoastaan oikeassa Jumalan seurakunnassa. Pyhän Hengen saaneidenHerran lasten kautta, joille on annettu taivaan valtakunnan avaimet. Heliste vakuutti, että helvetti on suljettu jo taivas avattu sille, jolle Jumalan lapsi on antanut synnin päästön.

P. Posti kysyi, että pitääkö olla seurakunta koossa, kun syntinen uskoon otetaan, vai onko yksi uskovainen tähän kykenevä. Huomautettiin, että Pyhästä Hengestä osalliseksi tullut uskovainen on yksin kykenevä vanhurskauttamaan. P. Rautala todisti, ettei ihminen kykene vanhurskauttamaan, vaan vanhurskauttaminen tapahtuu Pyhän Hengen saaneen ihmisin tautta. J.Ryselin vakuutti, ettei Raamatusta löydy yhtäkään todistusta, mitä antaisi tukea uskolle, että ihminen voi vanhurskauttaa toisen ihmisen, vaan tämä on yksinomaan Jumalan työ. Kehoitti, että ainaiseksi haudattaisiin sanat ”ihminen vanhurskauttaa" ja tilalle osetettaisiin ”Jumala vanhurskauttaa. Keskustelu jäi vastaukseksi.
(jatk.)
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 05 Helmi 2010, 10:02

Kotimaa 104 25.10.1909

N.S. Wanhoillisten lestadiolaisten suuret kokoukset Torniossa ja Haaparannalla lokak..4-7 p:nä.
(jatk. Nro 103)
Viimeinen kokouspäivä, torstai, alotettiin klo 10 a.p. tawanmukaisella raamatunselityksellä, jonka piti saarnaaja Karlsson, kotoisin Ruotsin Kainuusta.
Keskustelut alkoiwat klo ½ 12 p. Aluksi kysyttiin osanottojilta, pitäjwätkö he tarpeellisina wastaisuudessakin toimeenpanna yhteisiä seuroja ja kun kansa yhteisesti ilmaisi sydämensa halun, että tulewanakin kesänä kokoonnuttaisiin, niin siirryttiin keskustelemaan kokouspaikasta.
Puheenjohtaja luki Tampereen uskonweljien ja sisarien lähettämän kirjeen, missä pyydettiin kristityitä saapumaan ensi kesänä Tampereelle ja ilmoitettiin, että Tampereen papisto on luwannut kaupunginkirkon tähän tarkoitukseen. Kuitenkin kun useat puhujat arweliwat kokousten pitoa Tampereella uhkaawan taloudelliset waikeudet pitäen edullisempana Helsinkiä ja kun ei päästy yksimielisyyteen, ratkaistiin asia arwalla, mikä määräsi tulewan wuoden kokoukset Helsinkiin. Yhteisten seurain pitoaika muutettiin raahelaisten y.m. toiwosta lokakuun 10 ja sitä seuraawiksi päiwiksi.

Sopiiko Jumalan lapsen tilata toi muuten kannattaa Jumalan kieltäjäin sanomalehtiä ynnä muuta kirjallisuutta. Kysymyksen herättäjä P.Rantala sanoi oleman tarkoituksensa esittää, että kokous wakawasti waroittaisi ja kieltäisi yksimielisesti Jumalan tapsia, etteiwät he tawalla tai toisella kannattaisi Jumalan kieltäjien toimia.
Hooli puhui siitä, kuinka aikamme sosialismi ja anarkismi on solminnut keskenään awioliiton ja joka tämän awioliiton kirjallisuutta jo toimia missä muodossa hywänsä kannattaa, hänellä ei ole puhdas henki. Uskowaisen ei siis sowi liittyä sosialisteihin.

Patala pyysi tämän kysymyksen yhteydessä keskustelemaan, onko kristityn sowelias kannattaa sosialistisia osuuskauppoja, mutta ajan lyhyyden wuoksi ei woitu tätä kysymystä ottaa keskusteltawaksi.
P. Rantala kehitti keskustelukysymystään wielä lisäämällä toiwomuksena, ettei kristitty ostaisi sosialistien arpoja eikä awustaisi heidän arpajaisiaan.
Äänekkäästi tuhatlukuinen kansanjoukko yhtyi siihen, ettei kristitty saa tilata eikä mitenkään kannattaa sosialistien sanomalehtiä eikä kirjallisuutta eikä myöskään saa kannattaa heidän arpajaisiaan enemmän kuin heidän muitakaan pyrintöjään.
Armon Sanomain ja kokousten pöytäkirjan ruotsintaminen jätettiin ruotsinkielisten ehdonwallan asiaksi ja lausuttiin kokouksen toiwomuksena, että Armon Sanomat, kokousten pöytäkirjat ynnä muut Pyhän Hengen walossa kirjoitetut julkaisut käännettäisiin waikka kaikille kielille.

Eriseuroista alusti keskustelun puheenjohtoja Hooli huomauttaen, kuinka eriseurat omat »voittaneet suuren jalansijan Pohjanperilläkin. Kysyi, eikö olisi kohtuullista, jos »vastaisuudessa uskowaisten (»vanhoillisten lestadiolaisten) joukossa mahdollisesti ilmestyisi taasen joku, joka alkaisi opettaa uusia, muka parempia oppeja, ettei kukaan ottaisi hänen puheitaan kuulewiin korwiinsa ennenkuin hänen oppinsa Jumalan sanan walossa tutkittaisiin ja annosteltaisiin yleisessä liskomaisten kokouksessa.

Heliste ilmoitti, että hiljakkoin on ilmestynyt uusi liike, n.s. „Weljeyspiiri", joka on saanut nimensä sielunviholliselta ja nimensä warjossa koettaa kaikkia yhdistää. Sanoi huomaneensa, että sillä on wallan hatara armonjärjestys. Siellä luullaan, että kaikkialla, missä Jeesuksen nimi mainitaan, tullaan autuaaksi. Weljesseuraa tulee sen wuoksi kawahtaa.
P. Rantala oli sitä mieltä, että jos pysymme nöyryydessö, niin pysymme rakkaudessa ja silloin ei synny eriseuroja. Jeesusta olisi tässäkin pidettäwä esikuwana. Kokous yhtyi Hoolin toiwomukseen.

Iltapäiwällä ennen keskusteluja puhui saarnaaja Typpö 2 Kor. 5 luwun johdolla. Puhe oli läpeensä erittäin wakawa ja opettawainen. Muutamiin saarnaajan sanoihin puettuna oli sen sisältö seuraawa: „Ei meillä ole autuutta siinä, että me pidämme omaamamme oikean opin ja uskon, waan siinä, että meillä on Jeesus. Jumalan iankaikkinen aiwoitus on, että me hänen Pojassaan autuaiksi tulisimme."

Waikka puheenjohtajan ehdotuksesta oli alkuunsa tukahdutettu Sahlmannin herättämä kysymys kristityiden suhteesta toisinajattelewiin, tarpeettomana ajan hukkana, niin Hooli kumminkin otti selwitelläkseen sanottua kysymystä huomauttaen, että Oulussa tehty päätös kyllin selvästi määrää, ettei kristityillä ole muuta tekemistä toisin ajattelewille kuin poikkeuksetta saarnata ewankeliumia kaikille, niin kuin Jeesus itse on käskenyt. Kysymys on siis hyljättäwä.

Kuten aikaisemmin on mainittu, teki kaupp. P. Wuorisalo heti sen jälkeen kun Sahlmannin herättämä kysymys ensi kerran hyljättiin kaksi keskusteluehdotusta, nim.
1. Miten lestadiolainen "vanhoillinen liike ja uusi herätys saataisiin yhtymään sekä yhtymään sekä millätawoin etenkin molempain suuntain saamamiehet saataisiin palaamaan yksimielisyyteen ja sopuun.
2. Eikö kristittyjen lähetystyötä, joka nyt aiotaan ulottaa Ruotsiin, woitaisi laajentaa pakanain keskuuteen, esim. Kiinaan jo Afrikkaan. Nämä kysymykset päätettiin jättää seuraawiksi päiwiksi, mutta ei niistä puheenjohtaja enää myöhemmin sanaakaan virkannut.

Kysymys luetun ja saarnatun sanan suhteesta hyljättiin myös. Kuitenkin kokouksen aikana pidetyistä saarnoista ja puheista käwi kyllin selwille , että Wanhoillisten lestadiolaisten piirissä wallitsee se käsitys, ettei ihminen woi tulla Jumalan lapseksi eikä Pyhästä Hengestä osalliseksi muutoin kuin luettuun sanaan perustuwan julkisen saarnan kautta.
Kristillisten nuorukaisten uuttaminen opettajiksi jätettiin kunkin wanhemman omaksi asiaksi. Sillä olisihan epäwarmaa, pysyisiwätkö he siwistyksen ahjossa eläwinä uskossaan. Tahdottiin waan lausua toiwomuksena, että kristityt wanhemmat ahkeroisiwat enemmän kuin ennen pitää lapsilleen pyhäkoulua ja kaikin tavoin kylwää Jumalan sanan kalliita siemeniä lastensa sydämiin, niin etteiwät he joutilaina juoksentelisi turhuuden teillä ja istuisi »kussa pilkkaajat istuwat".

P. Rantala sanoi nostaneensa kysymyksen kristityn konkursseista senwuoksi, että uskottomat usein käyttäwät tätä asetta tahtoessaan mustata Jumalan lapsia, jotka maailman ihmisten tawoin kerääwät welkoja niin kauwan kuin saawat ja sitten tekewät wararikon. Monta kertaa sanoi joutuneensa kristittyjä puoltaessaan sanattomaksi, kun mustaaja on keksinyt tämän waltin. Olisi siis kristityn liikemiehen samoin kuin yksityisihmisenkin kokonaan kartettawa wararikkoa ja jos kaikista »varokeinoista huolimatta hän joutuisi tähän Jumalan lapselle sopimattomaan tilaan eikä woisi sowittaa jokaista welkojaansa, niin ei hänen sowi määrätä omaisuuttaan waimonsa ja lastensa nimiin, waan wähitellen kunniallisesti hyvittää kunkin saamamiehensä. Älköön rikkauden ja ahneuden henki saako wallita siellä, missä Jumalan Hengen tulee asua. Kokous yhtyi kysymyksen herättäjään.

Kastamattomain lasten autuudesta ei keskusteltu. Waan jos joku epäilee heidän autuuttaan, niin sitä kehoitettakoon tutkimaan Raamattua, missä selwään on sanottu, että ihminen on Jumalan omaksi walittu jo äitinsä kohdussa ja on autuas niin kauan kuin ei ole wikapää mihinkään tekosynteihin. Jeesus on myös sanonut lapsista, että senkaltaisten on taiwaan waltakunta. Tämän perästä puheenjohtaja ilmoitti keskustelut loppuneiksi ja kiitti Tornion jo Haaparannan uskowaisia., jotka lähes wiikkokauden oliwat ruokkineet ja kaikin tawoin palwelleet vieraitaan.
Lopuksi saarnaajavanhus Markkanen puhui sydämellisiä sanoja, Seurasi sitten yhteiset hyvästelyt ja kukin etsi yömajansa perjantai-aamuna matkustaakseen kotipaikalle""

Suurta ihmettelyjä ja ihailua täytyi ehdottomasti kristillisyyden wihollisessakin herättää sen yksimielisyyden, mikä koossapitäwänä ja rakkauden siteillä yhdistäwänä voimana huokui puhujain sanoista. Neljä-, wiisituhatta ihmistä, joskin »vähäinen osa niistä uteliaisuudesta tulleita, useita päiviä aamusta iltaan keskustelee ja tutkii asioita eikä seurraawa puhuja kertaakaan koeta mustata ja halwentaa edellistä, waan tukee ia uusilla totuuksilla valaisee kuulijoita. Saattoipa tämä sowun ylläpito muodostua toisinaan orjalliseksi arkuudeksi epäilemättä toisinaan totuudenkin kustannuksella.

Kokousten mielialaa woisi parhaiten kuvata seuraawilla Raamatun sanoilla: "Jonka Poika on vapaaksi tehnyt, hän on totisesti wapaa" ja "Sinä olet minun armaani, ihanainen, jossa ei yhtään ryppyä ole". Nämä ajatukset ja näiden pohjalle perustuwa wahwa usko, sikäli kuin ihmismieli woi päättää, oli kaikkien puheiden ytimenä. Tätä onkin pidettäwä yleensä jokaisen kristityn ja terween kristillisyyden ihanteena, Kristityissä ilmenewä wapauden tunne ja ilo, sekä läpi kuultawa pelastuswarmuudesta johtuwa onni pakoittaa uskottomankin miettimään, woiko maailma iloineen kehittää tällaista mielentilaa, samalla kun se kehottaa kutakin uskowaista tutkimaan, olenko itse uskossani päässyt tuohon kalliiseen warmuuteen. Muttei uskoton ihminen yksinään takerru ihailemaan Jumalan lasten hywiä puolia. Sillä vaikka uskon kautta Jeesukseen olemmekin Jumalan edessä vapaat kaikesta wiasta, niin emme silti ole maailman edessä nuhteettomia, siksi woimakas on turmeltunut luonto. Jumalan rakkaus ja armo peittää uskowaisten wiat ja hänen Henkensä on murheellinen niistä. Mutta maailma wahingoniloisesti etsii Jumalan lasten virheitä ja koko uskottomain lauma ajattelee niitä huonoimmassa walossa, unohtaen parhaatkin waikutelmat.

Sen wuoksi uskowaisten tulisi yhä enemmän kawahtaa pahaa maailmaa ja alituiseen punnita puheensa, työnsä jo toimensa Jumalan sanan painowaa'alla, ettei Hänen Henkeä saatettaisi murheelliseksi eikä sielunwiholliselle ja hänen ystäwilleen annettaisi ilon syytä. Tämän yhteydessä olisi toiwottawaa, että wastaisuudessa pidettäwissä samanlaatuisissa kokouksissa osoitettaisiin suurempaa myötätuntoisuutta toisinajattetewia uskowaisia kohtaan ja koetettaisiin lähentyä niitä rakkaudessa, että käännettäisiin suurempaa huomiota uskottomain herättämiseen ja pelastamiseen sekä että kokousten meno yleensä järjestettäisiin säännöllisemmäksi.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu


Paluu Leikekansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa