Hurskas puoliso
Paavali kirjoittaa filippiläisille: "Että minä teille yhdellä tavalla kirjoitan, en minä siitä suutu, sillä se tekee teidät vahvemmaksi." (Fil. 3: 1) Otsikossa mainitusta asiasta on kirjoitettu ja saarnattu monta kertaa. Mutta kun me olemme huonomuistisia, täytyy meidän aina uudelleen lukea ja tutkia samoja Raamatun neuvoja.
Jeesus opettaa meitä Herran rukouksessa pyytämään jokapäiväistä leipäämme. Luther selittää, mitä jokapäiväiseen leipään kuuluu. Hän mainitsee myös hurskaan puolison. Ei sano ainoastaan puoliso, vaan: hurskas puoliso, siis uskovainen elämäntoveri.
Kouluaikanani väittelin usein uskovaisten nuorten kanssa siitä, saako uskovainen mennä epäuskoisen kanssa avioliittoon. Jotkut sanoivat näin: "Jumalahan se johtaa uskovaisen elämää. Jos kerran rakastuu vaikkapa epäuskoiseen, niin se on Jumalan tahto. Rakkaushan on Jumalan lahja.” Vastasin siihen: ”Mitenkä se on, jos joku meistä rakastuisi kovasti vaikkapa tanssiin, viinaan, varastamiseen tai muuhun sellaiseen, olisiko sekin rakkaus Jumalan lahja?" Vastaapa sinä, lukijani, tähän kysymykseen. Luulen, että vastauksesi on kielteinen. Samoin on asia uskovaisen ja avioliitossa. Kyllä ihminen voi rakastua väärään kohteeseen. Eikö se tahdo tuo synnin rakkaus jatkuvasti voittaa uskovaisen.
Jumala koettelee meitä usein. Abraham sai osakseen niin suuren koetuksen, että Jumala käski hänen tappaa ja uhrata oman rakkaan poikansa. Abraham ei ruvennut vastustamaan Jumalan tahtoa. Hän ei myöskään ruvennut etsimään kiertoteitä: Eikö sitä uhria voisi järjestää muuten? Eikö olisi muuta uhria? Sydämessään hän jo luopui pojastaan ja uhrasi hänet, kun hän lähti kuljettamaan tätä uhripaikalle. Jumala on varmaan sinultakin pyytänyt sydämen uhria. Sinun on ollut
luovuttava rakkaasta henkilöstä siksi, että Jumalan sana sitä vaatii. Se on monesti vaikeata, mutta kuuliaisuus tuottaa siunauksen.
Tobias ja Saara
Oli sillä nuoren Tobiaan vaimollakin aikanaan monta koetusta. Lue Tobiaan kirja Raamatusta. Seitsemän epäuskoista miestä kävi hänen luonaan, yrittäen saada hänet vaimokseen. Kyllä siinä oli Saaralla hellettä ja kiusauksia. Mutta hän taisteli Jumalan voimalla näitä kiusauksia vastaan. Kun hän ei mennyt kenenkään kanssa avioliittoon, ruvettiin häntä pilkkaamaan. Oma piika oli ensimmäisenä pilkkaajana. Olet sinäkin, yksin elävä jumalanlapsi, varmaan saanut kuulla näitä huomautuksia: „Sinä se et vieläkään ole mennyt naimisiin! Et taida puolisoa löytääkään.” Tämän kiusauksen alla moni ajattelee: "Kun en kerran uskovaisista löydä puolisoa, lähden etsimään maailmasta." Mutta tämä ei ole oikea ratkaisu! Katsopa, ystäväni, mitä Saara teki tässä kohdin. Hän kääntyi rukouksessa Taivaan Isän puoleen. Hän pyysi, että Jumala ottaisi pois pilkan ja häpeän. Raamattu sanoo, että Jumala kuuli hänen rukouksensa, ja johdatti luokseen uskovaisen miehen, josta tuli hänen aviopuolisonsa. Nämä nuoret aloittivat liittonsa oikein! Raamattu kertoo siitä näin: "Ja ehtoollisen jälkeen veivät he nuoren Tobian neitseen tykö kammioon. Ja Tobias muisti enkelin sanat, ja otti kappaleen sydäntä ja maksaa, ja pani ne tulisille hiilille. Ja enkeli Raphael otti sen hengen vangiksi, ja sitoi hänen kauas Egyptin korpeen. Sitte neuvoi Tobia neitsyttä ja sanoi: "Saara, nouse, ja rukoilkaamme Jumalaa tänäpänä ja huomenna; sillä nämä kolme yötä me rukoilkaamme, ja sen jälkeen olkaamme yhdessä niin kuin avioväki. Sillä me olemme pyhäin lapset. Ei meidän sovi sitä säätyä niin alkaa kuin pakanat, jotka Jumalan katsovat ylön."
Ja he nousivat ylös, ja rukoilivat ynnä hartaasti, että Jumala heitä varjelisi. Ja Tobia rukoili ja sanoi: ”Herra minun Jumalani, sinä meidän isäimme Jumala, sinua kiittäköön taivaat, maa, meri, kaikki vedet ja lähteet, ja kaikki luontokappaleet, kuin niissä ovat. Sinä olet tehnyt Adamin maan tomusta, ja olet hänelle antanut Eevan apulaiseksi. Ja nyt Herra! Sinä tiedät, etten minä pahasta himosta, tätä minun sisartani vaimokseni ottanut ole, vaan että minä lapsia siittäisin, jonka kautta sinun pyhä nimes kiitettäisiin ja ylistettäisiin ja ylistettäisiin."
Ja Saara sanoi: "Herra, armahda meidän päällemme, että me molemmin terveinä mahtaisimme vanhuutemme saavuttaa." (Tobia 8: 1 – 10)
Ansoja tiellä
Siinä on esikuva meille jumalanlapsille. Ei sitä tämä maailma hyväksy. Maailma opettaa himoissa elämään, huoruutta harjoittamaan, ja murhaamaan syntyneen elämän. Hirveä on tämän maailman henki! Ja se tahtoo tarttua uskovaisiinkin. Keskustelin erään uskovaisen kanssa seurustelun puhtaudesta. Hän sanoi: "Jos sinä tulet meidän paikkakunnallemme tuollaisten periaatteiden kanssa, ei sinua hyväksytä ollenkaan. Ei sitä noin ahdasmielinen tarvitse olla." Onko Jumalan sana eri paikkakunnilla erilainen? Ei ole! Kun Tobia meni morsiamensa luo, hän poltti sydämensä halut ja lihan himoat, ja niin enkeli varjeli heitä. Liiallinen luvallisuus seurustelussa on synti. Ja jos avioliitto aloitetaan synnissä, vaikkapa oltaisiin uskovaisia, ei Jumala voi synnille antaa siunaustaan. Tässä asiassa ei olla koskaan liian varovaisia.
Sielujen vihollinen on sillä töin, että se keksii ansoja uskovaisten kuolemaksi. Vihollisen ansasta oli kysymys seuraavassakin tapauksessa. Eräs nuori uskovainen tyttö muutti uudelle paikkakunnalle työhön. Hän tuli hyvin toimeen uudessa ympäristössään. Jonkin ajan kuluttua eräs jumalaton mies, elävän kristillisyyden kova vastustaja, sanoi epäuskoiselle pojalle: "Ota sinä tuo tyttö vaimoksesi, kun se on niin mukava ihminen."
Nuori mies otti neuvosta vaarin, ja muutti asumaan lähelle tytön asuntoa. He tulivat usein vastaan toisiaan, sanoivat muutaman sanan ja menivät ohi. Vähitellen heidän keskustelunsa pitenivät, ja he viihtyivät toistensa seurassa. Silloin tyttö huomasi, että hän oli joutunut vaaralliseen myötämäkeen. Molemmat olivat ihastuneita toisiinsa. Toisaalta se tuntui miellyttävältä. Mutta tyttö tiesi Jumalan sanasta, että avioliitto epäuskoisen kanssa on synti. Alkoi raskas taistelu! Oli taisteltava itseään ja ihastustaan vastaan yksin, koska toinen osapuoli vain myötävaikutti asioiden kehitykseen. Oli taisteltava myös kiusaajaa vastaan.
Voitto temppelin harjan kiusasta
Se rupesikin kohta keksimään kiertoteitä. Saattaahan poika tehdä parannuksen. Onhan hän uskovaisesta kodista ja ymmärtää asian. Ei sitä seurustelua ainakaan vielä kannata lopettaa. Täytyy odottaa ja katsoa." Mutta tyttö ymmärsi, että jos hän nyt jää odottamaan, ei hänestä myöhemmin ole vastustajaksi. Jeesukselle paholainen esitti saman kiusauksen: "Hyppää vain temppelin harjalta, kyllä Jumala, lopusta huolen pitää." Jeesus ei seurannut tätä neuvoa. Niinpä tämäkin tyttö kävi taisteluaan, rukoillen voimaa kiusattujen Auttajalta. Usein kastui tyyny illalla kyynelistä.
Hän pyysi: "Tapahtukoon, Isä, sinun tahtosi.” Ja Jumalan tahto tapahtui hänen, niin kuin Saarankin kohdalla. Hän selviytyi voittajana Jumalan avulla. Poika huomasi tämän. Hän loukkaantui ja alkoi kulkea jumalattomien joukossa. Silloin tyttö vasta näki, mikä vaara häntä oli uhannut. Samoinhan tuo mies olisi tehnyt myöhemmin heidän yhteisessä elämässäänkin. Kun olisi ollut vastuksia, hän olisi paennut jopa viinaankin! Tyttö oli vuoroin mykkänä, vuoroin pakahtumaisillaan kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan.
Rakkaat uskovaiset nuoret! Älkäämme lähtekö etsimään puolisoa jumalattomien suuresta joukosta. Jos Jumala tahtoo, ja me sitä Häneltä pyydämme. Hän voi antaa hurskaan puolison ja hurskaat lapset! Varjelkaamme nuoruutemme puhtautta, niin että Jumala antaa siunauksensa!
Airi Kuha
Päivämies 18.11.1964