PÄÄKIRJOITUS (osa)
Salailun aika on päättynyt
Vain hyväuskoinen kuvitteli, että katolista kirkkoa ravisteleva pedofiiliskandaali olisi vain "niiden ongelma". Että Suomen luterilaisessa kirkossa ei sellaista tapahdu.
Viimeaikaiset tiedot ovat avanneet jokaisen silmät. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä ja häirintää esiintyy luterilaisen kirkon ja sen sisäisten herätysliikkeiden piirissä. Sitä todennäköisesti esiintyy ja on esiintynyt monissa muissakin lapsi- ja nuorisotyötä tekevissä järjestöissä ja liikkeissä. Pedofilia on ihmisten ongelma, ei minkään aatteen.
Kirkon ei pidä ryhtyä selittämään menneiden vuosikymmenten tapahtumia silloin vallinneella kulttuurilla tai tietämättömyydellä, vaan sen on katsottava tragediaa avoimesti. Kirkon on selvitettävä tiedossaan olevat ja vuosien saatossa ehkä peitellyt tapaukset. Tekijöiden vähäinenkin suojelu ja uhrien kokemusten pienikin vähättely ovat nyt poissuljettuja vaihtoehtoja.
Pääosassa ovat hyväksikäytön uhrien tunteet, oikeudet ja lopulta koko elämä. Kirkon maine ja herätysliikkeiden julkisuuskuva ovat täysin toissijaisia asioita.
Raskaimpana epäily lankeaa juuri nyt vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen. Ikävä kyllä on ymmärrettävää, että sen tästä liikkeestä hyväksikäyttötapauksia tulee esiin enemän kuin muista liikkeistä. Vanhoillislestadiolaisuus on herätysliikkeistä suurin, sen piirissä on paljon lapsia ja nuoria, ja sen lisäksi siihen kuuluu tietty sulkeutuneisuus. Tämä voi johtaa väärinkäytöksiin, joita ei ole aina osattu selvittää yleisillä pelisäännöillä.
***
Tummennokset miun.