Pyhäjärven Rauhanyhdistyksen perustamisesta on kulunut 40 vuotta
Pyhäjärven (OL) Rauhanyhdistyksen 40-vuotisjuhlaseurat pidettiin rauhanyhdistyksen talossa sunnuntaina 28.1.1973.
Aluksi veisasimme virren 106, jonka jälkeen Paavo Marin piti alkurukouksen pyytäen taivaan Isän siunausta juhlaseuroillemme. Hän kiitti myös siitä, että Hän on sallinut evankeliumin virrata myös meidän rakkaalla kotiseudullamme, Pyhäjärvellä, että saamme olla nytkin Jumalan lapsina.
Tämän jälkeen Paavo Marin luki kirjoittamansa historiikin yhdistyksemme 40-vuotistaipaleelta. Onnittelutervehdyksen Jumalan siunauksen toivotuksineen toi SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Eino Vaherjoki, todeten mm.: tällaiset juhlahetket ovat mieltä lämmittäviä. Muistellaan entisiä työntekijöitä ja Jumalan valtakunnan tuloa paikkakunnalle. Saamme kiittää taivaallista Isää Jumalan valtakunnan leviämisestä eri puolille rakasta isänmaatamme. Hän muisteli, kuinka hän kerran, noin 40 vuotta sitten, kävi Pielavedeltä pitäen Pyhäjärvellä ja vanhainkodilla oli pidetty silloin seurat.
Kärsämäen Rauhanyhdistyksen onnittelut toi Paavo Korkatti, ja Pielaveden Rauhanyhdistyksen puolesta onnitteli Pekka Katainen. Myös Kiuruveden Rauhanyhdistys lähetti kukkatervehdyksensä. Haapajärveltä muistettiin myös meitä. Yhdistyksemme alkuajoilta saakka Siioniamme palvellut veli, August Törölä saapui iltaseuroihimme, ja saimme kuulla hänen kauttansakin vielä muuttumattomia armoevankeliumin lupauksia sielumme ravinnoksi.
Vapaan sanan jälkeen oli kahvitauko. Lauloimme myös ”Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta...”
Seuravieraita oli saapunut runsaasti. Yhdistyksemme perustajajäsenistä olivat mukana Hilda Karhiaho Tukholmasta, ja oman Siionimme jäsen Sylvi Siikaniva, joka yhdistyksemme koko 40-vuotisen toiminnan ajan on monin tavoin palvellut Siioniamme, ja näin tehnyt pitkän päivätyön Siionimme hyväksi.
Juhlaseurat alkoivat virrellä 387. Veli Eino Vaherjoki palveli meitä evankeliumin sanalla, ja muistutti, että tällä erikoisen vaarallisella ajalla meidän tulee olla valppaita kilvoituksessamme, ettei sielunvihollinen saisi vietellä meitä pois uskostamme. Nytkin saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja olla vapaita armolapsia ja iankaikkisen elämän perillisiä.
Virren 190 jälkeen veli Mauno Linnanmäki kirkasti Jumalan sanaa Jes. 38. luvun johdolla, kuinka Herran sana kuuluu vielä meillekin, kuten Jesajan aikana kuningas Hiskialle: "Toimita talosi, sillä sinun pitää kuoleman eikä elämän:" Meidän sydämemme talon asiat pitää olla kunnossa ja järjestyksessä. Armon aurinko, Herra Jeesus, pyyhkii ihmissydämestä synnit kymmenen käskysanan vaatimuksineen, joita emme ole pystyneet täyttämään.
Päiväseurat päättyivät virteen 358. Juhtaseurat jatkuivat illalla, alkaen virrellä 213. Veli August Törölä saarnasi tekstinään Jes. 53: 4-5. Jo profeetta Jesaja katseli aikoinaan uskon silmillä Herraa Jeesusta. Samoin mekin saamme katsella Jeesusta omana Vapahtajanamme, ja nauttia sielun rauhaa, kun Jeesuksen veri puhdistaa meidät synneistämme. "Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi."
Iltaseurojen päätteeksi veli Eino Vaherjoki puhui tekstinään Luuk. 13: 23 – 30. "Pyytäkäät ahtaasta portista mennä sisälle, sillä monta on, sanon minä teille, jotka pyytävät mennä sisälle, ja ei taida. "Taivaan portti on todella ahdas. Pienikin sydämen kätköihin jäänyt synti on niin suuri, että sellaisen sydämen kantaja ei sovi ahtaasta portista sisälle. Vaikka olemmekin nauttineet Jumalan valtakunnassa Jumalan sanaan ravinnosta ja Jeesuksen verisen evankeliumin armosta, ja kulkeneet Jumalan valtakunnan mukana, mutta jos synti, joka aina tarttuu ja hitaaksi tekee, jää omalletunnolle anteeksi saamatta, niin vahinko on tullut.
Kun taivaan Isä on oven sulkenut, oven taakse jääneet saavat turhaan kolkutella ja huutaa: "Herra, avaa meille, sillä me olemme syöneet ja juoneet sinun edessäsi, ja meidän kaduillamme sinä opetit." He saavat vastauksen: ”En tunne teitä! Menkää pois kaikki te väärintekijät. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Meillä Jumalan lapsilla on kuitenkin ihana armoetu. Me saamme jälleen uskoa, että kaikki synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Saamme onnellisina tehdä matkaa kohti kunnian taivasta, ja saamme jo uskon silmillä katsella sitä valkopukuista joukkoa, jonka veljemme Johannes näki. Se joukko oli niin suuri, ettei yksikään tainnut sitä lukea. Vähän aikaa vielä, ja mekin saamme yhtyä valkopukuisten joukkoon, Karitsalle kiitosvirttä veisaamaan.
Seurat päättyivät virteen 357. Saimme viettää juhlaa korpimatkalla, lämmitellä evankeliumin armotulilla, ja nauttia evankeliumin avatuista lähteistä. Jumala lähetti sanansaattajansa meitä rohkaisemaan ja ruokkimaan, että jaksaisimme kilvoitella loppuun saakka uskossa ja rakkaudessa.
Aino Marin
Päivämies joulukuun 5 päivä 1973