Kirjoittaja Taavetti » 23 Marras 2018, 13:53
Elämän leipä
Johan. 1. 11-- 12
Hän tuli omillensa, ja eivät hänen omansa häntä ottaneet vastaa. Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskoivat hänen nimensä päälle. Näin Jumala rakasti maailmaa, että hän oman rakkaan poikansa lähetti maan päälle kärsimään ja kuolemaan meidän syntiin langenneiden tuhlaajapoikien ja tyttärien lankeemuksen vikaa korjaamaan. Hän tuli omillensa. Murheella täytyy valittaa, että niin harvat hänet ovat vastaan ottaneet. Monelle on tullut paljoa rakkaammaksi tämän maailman katoava tavara, kuin oman sielunsa pelastus. Sielunviholli-nen kuljettaa ihmisriepuja tällä viimeisellä maailman lopun ajalla synnistä syntiin, pikajunan nopeu-della. Ikäänkuin ovat ottaneet itselleen urakan, että tämä ja tämä on tehtävä pysyäkseen ajan tasalla. Kaikkensa he tosin panevatkin, vihollisen vaatimukset ovat monipuoliset. Päät märkinä hikoilevat tehtävissään. Yötä ja päivää palvellaan sitä herraa, jolla tuulissa valta on, joka kaikissa epäuskoisis-sa lapsissa vaikuttaa. Aika ja raha ei tule kysymykseen. Lihan himo ja elämän koreus on nykyajan kysymys.
Moni raukka on alkoholin orja. Viina on turmellut monelta terveyden ja ovat joutuneet taloudellisesti rappiotilaan, muutamat ovat tulleet juoppohulluiksi. Teatterit ja elokuvat ovat nyky-ajan sivistysahjoja. Sinne riennetään kilvan, vanhat ja nuoret. Monesti näkee kuin isä ja äiti raahaa-vat pieniä, viattomia lapsiaan mukanaan pirun temppeliin. Hirveä on langeta sellaisen isän ja äitin elävän Jumalan käsiin viimeisenä tuomiopäivänä. Lapset itkevät ja parkuvat ja vanhempiaan syyyt-tävät. Tännekö te meitä johdatitte? Vahinko on tullut kaikille. Tuomion sanat kuuluvat: "Menkää pois minun tyköäni te kirotut ja painukaa siihen järveen palamaan, joka on valmistettu perkeleille ja hänen enkeleillensä."
Teatterin penkissä
Tätä vahinkoa ei koskaan korjata. Emme ihmettele, jos Jeesus itki, kun hän katsahti Jerusalemin päälle. Hän oli tietoinen, että Jerusalemin asukkaat vajoavat elävinä helvettiin. Ei ole iloa Jumalalle syntisen kuolemasta. On joku Jumalan lapsikin joutunut niin heikoksi, että on löytänyt itsensä elokuvista. Kysyn sinulta rakas ystävä: Mihin jätit Jeesuksen siksi ajaksi, kun menit teatteriin? Uskon että teatterin penkissä oli paha olla. Omatunto syytti. Huomasit että olet tullut viholliselta petetyksi. Vihollinen kuiskutti korvaasi, että ei se ole syntiä, jos menee katsomaan opettavaisia ja etenkin isänmaallisia esityksiä. Piru näytteli kielletyn puun hedelmää luvallisena, että eihän siinä uskoa menetä, jos syöt tämän omenan. Ei sitä tarvitse olla niin ahdasmielinen. Omena on kaunis nähdä ja hyvää lupaava.
Arkaillen ostin minäkin kerran liput teatteriin ja näin ollen tuli kielletyn puun hedelmä syödyksi. Teatterin penkissä huomasin itseni olevan luvattomassa paikassa. Loin katseeni yleisöön, aivan hämmästyin, olenko todellakin teatterissa? Omena maistui suussa makialta, ja nyt se vatsaani kirvelee. Hätääntyneenä poistuin teatterista pois kesken ohjelman. Tunsin povessani kehoituksen, että nyt on kiireellä juostava Lääkäriin saamaan apua. Sisintä kirvelee ja omatunto syyttää. Hoiper-rellen menin Pekka-veljen asuntoon. Hän huomasi heti, että olin sairas. Kerroin asiani avoimesti uskonveljelle ja pyysin siunausta. Veli pani kätensä minun pääni päälle ja kehoitti minua uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen veri lämmitti minun kylmän sydämestäni niin lämpimäksi, että ilosta huusin ja kiitin Herraa Jeesusta. Sillä hetkellä kipuni parani, kaikki oli tyyntä ja suloisaa. Pekka-veljen kanssa lauloimme Siionin laulun: Pääsiäinen ompi suuri juhlamme, joka meille tuotti uhrilampaamme. Veri joka vuosi, pesi syntimme, päällemme se puki, vahurskauden. Kiitos Jeesus siitä! Kiitä sieluni, kieleni. Hoosianna, amen.
Kotia mennessäni kiitin Jeesusta ja laulelin. Pidä maailma sinun omas, Pidä kultas, hopeas. Ilos, menos kopeat! Minä Jeesukseni huomass' Olen iäti tyydytett', Autuudella rikastett'. Rukoilin Jumalaa, että hän varjelisi minua, etten enää koskaan joutuisi vetämään epäuskon iestä uskottomain kanssa. Jumala on kuullut rukoukseni. Hän on minua armossaan kuljettanut voitosta voittoon. Ylimmäisen papin, Josuan eteen asetettin Vesa, Vuoltukivi, jolla oli seitsemän silmää. Tällä kivellä kuvataan Jeesusta Kristusta, joka pitkänäperjantaina ylennettiin Golgatan keskimmäiselle ristille. Tämä kivi vuoltiin ristillä niin tarkoin, ettei jäänyt vuolematonta paikkaa hänen pyhään ruumiiseen. Jesajas valittaa ja sanoo: "Kun hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut. Niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, ja niinkuin lammas, joka keritsijänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut."
Jumalalla oli suuri rakkaus meitä syntisiä kohtaan.
Tuntuu monasti aivan sanomattomalta, ettei hän armahtanut omaa ainokaista poikaansa, vaan antoi hänet meidän edestämme syntiemme uhriksi, että meillä elämä ja rauha olisi. Emme imettele, jos Jeesuksen kärsimisen päivää nimitetään pitkäksi perjantaiksi. Tämä päivä on Jeesukselle koetuksen päivä. Kivi vuoltiin ja koeteltiin tarkoin. Rauta-naulat lävisti hänen pyhät kätensä ja jalkansa. Keihäällä tehtiin viimeinen palvelus hänelle, keihäs pistettiin sydämeen, josta vuosi sydänveri viimeiseen pisaraan. Kun kaikki oli toimitettu, niin hän kallisti päänsä ja sanoi:"Isä, se on täytetty." Helvetti on suljettu ja taivas avattu. Kaikille on vapaa tie kaikkein pyhimpään. Epäuskon syntiverho silmiltämme poistettiin. Käsitimme elävän uskon omalle kohdalle. Käsitimme elävän elävän uskon omalle kohdalle. Jeesuksen veri puhdisti meidät kaikesta synnistä. Uskolla omistimme Herran Jeesuksen autuudeksemme, Jeesus tuli meille elämäksi ja rauhaksi. Sinetit avattiin, löysimme armohuoneen maan päältä. Jeesuksen syntymisen kautta tulimme Jumalan lapsiksi ja Kristuksen kanssaperilliseksi.
Pyhä Henki on meitä pyhittänyt ja hengellään valistanut. Ja on meidät nimitetty Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Tässä armohuoneessa on meidät kaunistettu taivasta varten Jumalan kuvan kaltaisiksi. Kaikki olemme yhtä kauniita ja samanarvoisia. Armohuoneen antimet ovat kaikki yhteisiä. Sama armopöytä ja sama ruoka. Hän on elämän leipä. Teillä pitää yltäkyllin oleman. Kaikki armolapset ovat yhtä isoja ja saman painoisia. Armohuoneen keskellä on rakkauden ahjo. Kuka havaitaan ylipainoiseksi, niin siitä kulutetaan rakkauden ahjossa liika aines pois. Jokainen armohuoneen jäsen kultavaakalla tarkistetaan. Näin olemme täysin otollisia Jeesuksen ansion kautta taivaallisen isämme edessä. Syntimme on siirretty meistä pois, niin kauaksi kuin itä on lännestä. Niitä pitää etsittämän ja ei löydettämän.
Rakas veljeni ja sisareni, olet tuntenut joskus povessasi epäilyksiä. Ja olet löytänyt itsesi Emmauksen tiellä, murtuneena ja epätoivoisena. Ehkäpä on joskus tullut ajatuksia, että mitenkähän lopulta käynee. Tulenko minä, näin kylmän tuntoinen autuaaksi. Tuntuu ettei ole enää paljon uskoakaan jälellä. Näitten tunteittesi kohdalla Jeesus ilmoittaa itsensä sinulle ja sanoo: "Mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset?"
Jeesuksen sanat olivat lohduttavia, ja yllätti suuri ilo, että olet nähnyt Jeesuksen. Rakkauden tuli syttyi sydämessäsi. Aloit soperrella sanoja: Ole Jeesus meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut, ja hän tuli olemaan kanssamme. Ja tapahtui, kun hän atrioitsi meidän kanssamme, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi meille. Sillä hetkellä kirkastui eteemme armon aurinko. Epäilykset karisi pois tunnoltani. Elämän leipä ravitsi nälkiintyneen sydämeni niin runsaas-ti, että sydämen astia kuohui yli laidan. Kädet ylös nostettuina huudahtimme: "Minun Herrani ja minun Jumalani." Jeesuksen ylösnousemuksen voittosanoma vahvisti uskoni.
Sinä rakas veljeni ja sisareni, joka olet minun kanssani saman kohtalon alaiseksi joutunut, olet ollut pakotettu jättämään kotisi ja syntymäpaikkasi. Olet tuntenut itsesi orvoksi ja muukalaiseksi vieraalla ja oudolla paikkakunnalla. Ajallinen tulevaisuus on näyttänyt edessäsi synkältä. Vihollinen on pelotellut, että voit joutua lasinesi niinkin ahtaalle, että kuolette nälkään. Näissä tunteissa monasti löytää Jumalanlapsi itsensä turvattomaksi. Kiusausten keskellä joutuu uskossaan monasti heikoksi, että tulee epäilys, tullenko autuaaksi. Usko rakas veli ja sisar kaikki epäilykset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Emme ole kaikkea menettäneet. Taivasperin-tömme on varmassa tallessa. Se on isän oikealla kädellä. Sitä ei syö koi, ei ruoste raiskaa, eikä varkaat kaiva eikä varasta. Meidän oma kotialue on rauhan maassa, keskellä kunnian taivasta, se on aivan valmis koti. Odottelemme vielä hetken aikaa. Pian kuulemme sanat: Käykää minun Herrani iloon.
Muutama sana sairaudesta.
Tautia on monta eri lajia. Sairastumisen alkutekijä on tautubasili, joka sijoittuu verisoluihin ja leviää koko ruumiiseen. Tautia on myös perinnäistä, joka seuraa ihmistä polvesta polveen. Tätä tautia nimitetään luulotaudiksi. Perinnäinen luulotauti on vaivana vielä Jumalan lapsissakin. Se on perittyä ja on meidän syntisessä lihassamme. Luulotautinen luulottelee itseänsä sairaaksi, vaikka ei hän sitä ole. Luulosairaalla on alinomainen kuoleman pelko. Sairas tuntee itsensä hyljätyksi, ja arkaillen osallistuu yleiseen seuraelämään. Usein hän murtunein mielin itkeskelee ja valittaa kovaa kohtaloaan. Pyhänhengen valossa kun katselemme omaa itseämme, niin meissä ilmenee luulosairautta. Me olemme kaksiosaisia. Maallinen ja taivaallinen. Maallinen osamme on synniltä niin tarkoin lankeemuksessa turmeltunut, ettei siitä löydy pienintäkään tahratonta paikkaa.
Lihastamme kuohuu synnin basileja niinkuin muurahaisia pesästä. Vihollinen tuopi yötä ja päivää esille uutta ja parempaa nähtäväksi. Se on kuin rihkamakauppias markkinoilla. Asettelee kaikki valheen esineensä eteemme nähtäväksi. Kaiken hyljätyn ja kelvottomaksi tulleet esineet maalaa ja silottelee loistavaksi ja nykyaikaiseksi väärennetyillä aineillaan. Jos ei onnistu tuotteitaan kaupaksi saamaan, se kimpaantuu ja virittää toisen paulan eteemme. Naamari silmillä kuiskaa korvaamme, että uskovainen sinä olet olevinasi, olet sellainen ja sellainen, ja kaivaa esille anteeksiannettuja syntejä. Sellainen ja sellainen sinä olit, lieneekö ne anteeksi annettu ja oletko tullut sen paremmaksi. Jos olisit oikea Jumalan lapsi, niin parempi olisit. Et pääse näin kelvottomana taivaaseen. Heitä pois koko uskosi. Paiskaa valheen naamarin silmillemme ja panee häpeämään toisia Jumalan lapsia, ettei monasti uskalla arkailematta uskonveljiä ja sisaria Jumalan rauhalla tervehtiä ja luulottelemme itsemme ulkokullatuksi ja tekokristityksi. Tällaiset tunteemme ovat vihollisen valhetta ja luulotautia.
Ei meidän autuutemme perustu tunteisiin. Me olemme autuaat armosta. Jumala on meitä otollisiksi tehnyt pojassaan. Jeesuksen veri on meidät puhdistanut kaikesta synnistä niin tarkoin, että niitä pitää etsittämän, vaan ei löydettämän. Jeesuksen veri ja Pyhänhengen luuta on puhdistanut koko syntitaakan meistä niin tarkoin, ettei ole jäänyt yhtään saastaisjjtta eikä yhtään ryppyä meidän pukuumme. Kaikki rikkomuksemme on siirretty meistä niin kauas kuin itä on lännestä. Jos tunnemme epäilyksiä povessamme, niin käykäämme sisälle armohuoneeseen. Sieltä löydämme Lääkörin, joka meitä luulotaudistamme parantaa. Puhu asiasi uskonveljelle tai sisarelle. Hän sinulle Jumalan puolesta antaa sopivat lääkkeet. Ja kehottaa sinua uskomaan kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jeesuksen veri on ainoa parantava lääke, joka parantaa kaikkeen tautiin sairastuneet sairaat. Näin ollen vapaudumme hetkeksi vääristä luulotteluista, ja uusilla voimilla rauhallisina käymme eteenpäin viitoitettua tietä, siksi kuin pääteasema saavutetaan ja kuulemme sanat: "Käykää minun Herrani iloon!"
Moni äiti ja isä, suuren ilon ja riemun valtaamana löytää itsensä karitsan istuimen edestä, lyhteet kainalossa. Omat rakkaat lapset seisovat rinnallamme, lyhteet on koottu aittaan. Nimihuuto alkaa. Juhlavieraat lausutaan kaikki tervetulleiksi seuroihin. Kunniavieraille painetaan kruunu päähän ja voiton palmut käsiimme annetaan. Silloin olemme täysissä juhlapukimissa. Koko taivaan enkeli-kuoro yhtyy yhteen ääneen. "Sitten siellä taivahan salissa, kiitosvirttä laulelen ma Karitsan, kun mun poies nouti täältä päältä maan. Ikuisesti kihlasi mun Hengellään." Onnellista matkaa toivotan koko Herran Siionille Rauhan maahan. Siellä tapaamme toisemme. Hän on elämän leipä.
Vähin veljenne
E. Tuunanen
Siionin Lähetyslehti 1941, sivut 89 ,90, 91, 92
Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 23 Marras 2018, 13:53
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4