Pieni kukka, jonka äsken poimin, on kauneutta puhtaimmillaan.
Puiden ensi lehdet, saavat mielen herkistymään.
Hymy tuntemattomalta piristää. Lämmin katse lohduttaa.
Ei kaiken sittenkään tarvitse olla niin suurta ja mahtavaa.
Sinisielu kirjoitti:Ole kiltti ja silitä polveani, siinä on lapsuuden arpi. Siihen ei kukaan puhaltanut silloin. Anna minä silitän sinun otsaltasi nuo rypyt pois -edes hetkeksi. En uskalla edes arvailla miten pahasti sinä olet kaatunut. Antaisitko minun? En kysy mitään, vain silitän.
Kristiina Ketola-Orava, 2002
*************************************************************
-Ihana.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa