Laista

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

ViestiKirjoittaja O.M » 22 Tammi 2010, 22:06

hepa kirjoitti:Onko tämä Paavalin neuvo lakia?
Hepr. 12:1
Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on,


Hyvä kysymys, johon Luther vastaa Pyhän Hengen ohjaavuuden hengessä:

"Ripittäytymisestä olemme aina opettaneet, että sen tulee olla vapaaehtoista. - - Tähän ei sinua saa kukaan pakottaa käskyillään. Me sanomme näin: Jokainen, joka jo on tai ainakin haluaisi olla kristitty, ottakoon vastaan vilpittömän neuvon ja käyköön noutamassa kalliin aarteen. Jos et ole kristitty etkä kaipaa sellaista lohdutusta, me jätämme sinut erään toisen pakotettavaksi. - - Me opetamme siis ihmisille, kuinka ihmeellisen kallisarvoinen ja lohdullinen aarre rippi on ja varoitamme heitä halveksimaan tällaista kalleutta, joka annetaan keskelle suurta hätäämme. Jos sinä olet kristitty, et ole ollenkaan sen tarpeessa, että minä sinua pakotan tai paavi sinua komentelee. Itse sinä pakotat itsesi tulemaan ja pyydät minulta, että pääsisit aarteesta osalliseksi. Mutta jos sitä halveksit ja ylpeänä elät ripittäytymättä, me päättelemme siitä, ettet ole ensinkään kristitty - -."
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 25 Tammi 2010, 20:10

Siansaparo kirjoitti:Luetaanpa OM huolella seuraava linkki ja jatketaan pohtimista:

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/5.html

Miusta tuo teksti selittää meidänkin vaikeutta ymmärtää toistemme pointteja. Vai mitä mieltä olet?


Luin linkin, sinänsä tuttua asiaa. Se saattaa osittain selventää ajattelutapaerojamme, mutta osin myös saada sinut ymmärtämään ajattelutapani samalla tavoin väärin kuin Yksimielisyyden ohjeen kirjoittajat ovat ymmärtäneet väärin lain kolmannen käytön torjuneiden aitoluterilaisten ajatukset.

Olen samaa mieltä kuin linkki, että evankeliumin ydintä on sanoma armosta ja syntien anteeksiantamuksesta Kristuksen tähden. Laajemmassa merkityksessä evankeliumin kokonaisuuteen kuuluu kuitenkin myös neuvon ja nuhteen sanat.

Lainaus Yksimielisyyden ohjeesta:

"Tästäkin kysymyksestä on muutamien Augsburgin tunnustuksessa pysyvien teologien kesken syntynyt kiistaa. Toiset ovat väittäneet, 51 että evankeliumi ei oikeastaan ole pelkkää armon julistamista vaan samalla sellaista parannuksen saarnaamista, jossa nuhdellaan suurimmasta synnistä, epäuskosta. Toiset taas ovat tiukasti pitäneet kiinni siitä, että evankeliumi ei varsinaisesti ole nuhdetta eikä parannussaarnaa. - - Myös Paavali sanoo koko opetuksensa sisältöä evankeliumiksi (Ap.t. 20:24), mutta tiivistää sen näihin kahteen pääkohtaan: kääntymys Jumalan puoleen ja usko Kristukseen. Siinä mielessä on siis oikein sanoa, että evankeliumi on julistusta parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta. Tällöin on kyseessä generalis definitio; sana "evankeliumi" ymmärretään laajemmassa merkityksessään, ottamatta huomioon lain ja evankeliumin varsinaista erotusta. Ovathan Johannes, Kristus ja apostolit aloittaneet julistuksensa vaatimalla parannusta. He eivät ole siis selittäneet ja tähdentäneet yksinomaan Jumalan armollista lupausta antaa synnit anteeksi, vaan he ovat tähdentäneet myös Jumalan lakia."

--> Ajatus evankeliumista suppeassa ja laajassa merkityksessään on ok, mutta nähdäkseni tuon kirjoittaneet eivät tajua lain ja evankeliumin eroa opettajina. Yksimielisyyden ohje on kirjoitettu pääosin enemmistössä olleiden filippistien ehdoilla. Myös osa aitoluterilaisista hyväksyi lain kolmannen käytön ja vain muutamat torjuivat sen. Ajattelisin, että lain kolmannen käytön torjuneet teologit eivät ole saaneet Yksimielisyyden ohjeeseen ääntään kuuluville haluamallaan tavalla.

Yritän hahmottaa asiaa esimerkillä. Kokemukseni mukaan en pidättäydy tappamisesta sen vuoksi, että Jumalan pyhä laki tuomitsee tappamisen. Kokemukseni mukaan en halua tappaa, koska Pyhä Henki on vaikuttanut minussa halun kunnioittaa Jumalaa elämän ja kuoleman Herrana. (Tällä en tarkoita, että en olisi Jeesuksen tarkoittamalla tavalla murhamies, vaan joudun tunnustamaan, että olen turmeltuneen lihani puolelta ajatuksieni tähden syyllinen lukemattomiin lähimmäisteni murhiin. "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen." (Matt. 5:22.))

Ymmärrän niin, että Pyhä Henki saa minussa aikaan halun täyttää Jumalan tahtoa niin kuin lakia ei olisikaan. Samaan aikaan oma lihani vihaa Jumalan tahtoa ja taistelee kaikin tavoin Hengen vaikutusta vastaan. Lopputuloksena lankeilen synteihin (esim. ajattelen pahaa lähimmäisistäni) ja tarvitsen Kristuksen armoa. "Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte." (Gal. 5:17.) Lakia en kuitenkaan tarvitse edes tietämään, mitä synti on, sillä sen asian minulle kirkastaa "hengen laki" eli evankeliumi. "Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. - - jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus." (Room. 8:2, 4.) Hengen laki ei vaadi. Se vain opettaa elämään Jumalan tahdon mukaan ilman minkäänlaista vaatimusta.

Mooseksen laki ei myöskään ole turha. Se on tarkoitettu suruttomille herätykseksi. Se vaatii. Jotta tulisi lainvanhurskaudella autuaaksi, on täytettävä Mooseksen lain vaatimukset viimeistä piirtoa myöten. Jos ei täytä, laki tuomitsee rikkojansa ankarasti kadotukseen, iankaikkiseen vaivaan. Siksi laki ajaakin ihmistä turvautumaan välimieheen, Kristukseen, jonka haavojen tähden ihminen voi tulla autuaaksi täyttämättä Mooseksen ankaria vaatimuksia.

Vl-käsitys aiheesta on luettavissa mm. Erkki Reinikaisen kirjasta Usko ja Jumalan sana. Hyvä esitys löytyy myös Aulis Zidbeckin Juhani Raattamaata käsittelevästä teoksesta Ole vapaa, vapaaksi ostettu lauma. Teoksissa on myös useita aihetta käsitteleviä Luther-lainauksia.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja hepa » 27 Tammi 2010, 11:42

Room. 5:
18 Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
19 Sillä niinkuin yhden ihmisen kuulemattomuuden tähden monta ovat syntisiksi tulleet, niin myös monta tulevat yhden kuuliaisuuden tähden vanhurskaiksi.
20 Mutta laki on myös tähän tullut, että synti suuremmaksi tuttaisiin; mutta kussa synti on suureksi tuttu, siinä on armo ylönpalttiseksi tuttu:
21 Että niinkuin synti on vallinnut kuolemaan, niin myös armo on vallitseva vanhurskauden kautta ijankaikkiseen elämään, Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.

Room. 6:
1 Mitäs siis meidän pitää sanoman? Pitääkö meidän vielä synnissä oleman, että armo suuremmaksi tulis?
2 Pois se! Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meidän vielä pitäis siinä elämän?
3 Ettekö te tiedä, että me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin me olemme siis hänen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: että niinkuin Kristus on kuolleista Isän kunnian kautta herätetty, niin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me ynnä hänen kanssansa olemme istutetut yhdenkaltaiseen kuolemaan, niin me myös tulemme yhdenkaltaiseksi ylösnousemisessa,
6 Tietäen sen, että meidän vanha ihminen on ristiinnaulittu hänen kanssansa, että synnin ruumis pitää turmeltaman, ettemme tästedes syntiä palvelisi.
7 Sillä se, joka kuollut on, hän on synnistä vanhurskaaksi tehty.
8 Mutta jos me olemme Kristuksen kanssa kuolleet, niin me uskomme, että me saamme myös elää hänen kanssansa,
9 Ja tiedämme, ettei Kristus, joka kuolleista herätetty on, silleen kuole, eikä kuolema saa tästedes hänen päällensä valtaa.
10 Sillä sen, kuin hän kuollut on, sen hän synnille kuoli yhden kerran; vaan sen, kuin hän elää, sen hän elää Jumalalle.
11 Niin myös te siksi teitänne pitäkäät, että te olette kuolleet synnille, mutta elätte Jumalalle, Jesuksen Kristuksen meidän Herran kautta.
12 Niin älkäät salliko synnin vallita kuolevaisessa ruumiissanne, niin että te häntä kuulisitte hänen himoissansa.
13 Ja älkäät antako teidän jäseniänne vääryyden sota-aseiksi synnille, mutta antakaat teitänne Jumalalle, niinkuin kuolleista eläviksi tulleet, ja teidän jäsenenne Jumalalle vanhurskauden sota-aseiksi.
14 Sillä ei synnin pidä teitä vallitseman, ettette ole lain, vaan armon alla.
15 Kuinkas siis? Pitääkö meidän syntiä tekemän, ettemme lain alla ole, vaan armon? Pois se!
16 Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelioiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi?
17 Mutta Jumalan olkoon kiitos, että olitte synnin palveliat, mutta nyt te olette sydämestänne kuuliaiset sen opin esikuvalle, johonka te annetut olette.
18 Ja että te olette vapahdetut synnistä, niin te olette vanhurskauden palvelioiksi tulleet.
19 Minä puhun ihmisten tavalla, teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuutta ja vääryyttä palvelemaan vääryyteen, niin antakaat nyt jäsenenne vanhurskautta palvelemaan pyhitykseen.
20 Sillä koska te olitte synnin palveliat, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21 Mitä hedelmää siis teidän silloin niistä oli, joita te nyt häpeätte? Sillä niiden loppu on kuolema.
22 Mutte että te nyt olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelioiksi tulleet, niin teillä on teidän hedelmänne pyhyyteen, mutta lopuksi ijankaikkinen elämä.
23 Sillä kuolema on synnin palkka, mutta ijankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme.

Room. 8:
12 Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään.
13 Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.
14 Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.
15 Sillä ette ole saaneet orjuuden henkeä, että teidän vielä pitäis pelkäämän, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas Isä.
16 Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 31 Tammi 2010, 19:27

Jäin pohtimaan tuota OM:n kommenttia:

"Laki on hyvä, mutta jos kristitty lankeaa syntiin, synnistä puhuttelee Jumalan Pyhä Henki eikä Jumalan pyhä laki. Laki on ruoska, jonka iskut kirpaisevat pienimmistäkin erehdyksestä ilman vähäisintäkään sääliä. Kristittyjen kotiopettaja Pyhä Henki (tai Jumalan armo) sitä vastoin on lempeä opettaja, joka lohduttaa epäonnistunutta ja samalla lempeästi, mutta päättäväisesti ojentaa.

Kristitty ei ole lain alla eikä kristittyä opeta jumaliseen elämään laki."

En löydä ainaskaan Lutherilta tuollaista ajatusta (juu-juu; Luther ei voi kaikkea tietää :grin: ).

Lutherilta (Gks.s.175) löytyi tämmönen kirjoitus:

---Mutta sanovat, että seremonialait ovat Kristuksen ilmestymisen jälkeen kuolemaatuottavia. Niinpä niin: uskotta Kristuksen kaikkikin laki, myös kymmenen käskyn, on kuolemaatuottava. Ja edelleen: omassatunnossa ei saa hallita mikään muu laki kuin sen elämän laki (Room. 8:2), jonka voimasta olemme Kristuksessa vapautettuja kirjaimen ja kuoleman laista, sen teoista ja synneistä; - ei niin käsittäen, että laki olisi paha, vaan niin, että siitä ei ole mitään hyötyä vanhurskauttamisessa [, koska se vaikuttaa vallan päinvastaista].

On kallis ja pyhä asia, että meillä on lepytetty Jumala. Siksi tarvitaan tässä aivan toisenlaista välittäjää kuin Mooses tai laki, kuin oma tahtomme, jopa kuin se armo, joksi sanovat Jumalaa kohtaan osoitettua rakkautta.

Tässä meidän ei sovi tehdä kerrassaan mitään, vaan ainoastaan ottaa vastaan tuo aarre: Kristus, sydämessä uskolla käsitettynä, siitä huolimatta, että tuntisimmekin olevamme täynnä syntejä. Nuo sanat <<Kristuksen uskosta<< ovat siis varsin voimakkaat; ne eivät ole tyhjiä eikä tehottomia, niinkuin sofistit luulevat, jotka he sen vuoksi huoletta sivuuttavat.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 31 Tammi 2010, 19:40

OM:ltä:

"Aiemmin Siansaparo oli sitä mieltä, ettei lakia tulisi saarnata epäuskoillekaan. Nyt hän on sitä mieltä, että sitä tulee saarnata uskovaisillekin?"

Totta.

Siis, oon etupäässä ihmetellyt sitä, että kun Jeesus antaa lähetyskäskyn "Menkää ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille", että mikstakii sitten sanotaan, että "laki kuuluu armosta osattomille". Et siis you know, oon vähän niinku ymmälläni. No jospa se tässä pikkuhiljaa selevijjää. Alan ehkä jo päästä vähän jyvälle. :?
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Tammi 2010, 19:49

Siansaparo kirjoitti:OM:ltä:

"Aiemmin Siansaparo oli sitä mieltä, ettei lakia tulisi saarnata epäuskoillekaan. Nyt hän on sitä mieltä, että sitä tulee saarnata uskovaisillekin?"

Totta.

Siis, oon etupäässä ihmetellyt sitä, että kun Jeesus antaa lähetyskäskyn "Menkää ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille", että mikstakii sitten sanotaan, että "laki kuuluu armosta osattomille". Et siis you know, oon vähän niinku ymmälläni. No jospa se tässä pikkuhiljaa selevijjää. Alan ehkä jo päästä vähän jyvälle. :?

Siis lakia synnin unessa nukkuville herätykseksi, evankeliumia synnin unesta heränneille, katuville syntisille. Evankeliumin sovintosaarnan alla herännyt sielu syntyy uudesti uuteen kuuliaisuuteen, Jumalan armon kuljetettavaksi ja opetettavaksi.

Kirje Titukselle 2
10 Ei pettäväiset, vaan kaiken hyvän uskollisuuden näyttäväiset, että he Jumalan meidän Vapahtajamme opin kaikissa kaunistavat.
11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,

13 Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä,
14 Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais, ahkeraksi hyviin töihin.


Luther oli hyvinkin tietoinen tästä Paavalin kirjeestä Tiitukselle.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 31 Tammi 2010, 20:23

Nii-in Taavi, kyl-kyl; armo opettaa. Mitäs armo Lutherin mukaan merkitsee: "Armo ja lahja eroavat toisistaan siinä, että armo varsinaisesti merkitsee Jumalan lempeyttä ja mielisuosiota, jota hän tuntee itsessään meitä kohtaan, joka taivuttaa häntä antamaan Kristuksen ja vuodattamaan Hengen lahjoinensa meihin, niin kuin käy ilmi Room. 5. luvussa, jossa hän sanoo: armo ja lahja Kristuksessa jne. "

Mutta nyt oli OMin kaa puhetta Pyhästä Hengestä, jumaluuden kolmannesta persoonasta ja OM oli sitä mieltä, että Pyhä Henki (tai Jumalan armo) opettaa ja ojentaa. Nyt kyllä haluaisin tietää, että kumpaa OM tarkoitat, Pyhä Henki ja Jumalan armo on eri asioita???
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja weha » 15 Helmi 2010, 20:54

Minulle tuo asia on todella selkeästi kirkastunut seurakunnan, Raamatun ja monien keskustelujen myötä.

Tiedän sen, että lakihenkiset ortodoksiluterilaiset toivat lain komannen käytön kirkkoon, Lutherin kuoleman jälkeen.

Olen oppinut uskovaisten seuroissa ja lukenutkin kristillisyytemme opetusta, että lain ensimmäinen käyttö Raamatun mukaan, yhteiskunnan ja esivallaan, ja on sekin Jumalan asettama:

Room.13:1. "Jokainen olkoon esivallalle, jolla valta on, alamainen; sillä ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta: ne vallat, jotka ovat, Jumalalta ne säädetyt ovat.
2. Sentähden jokainen, joka itsensä esivaltaa vastaan asettaa, se on Jumalan säätyä vastaan...5. Sentähden tulee alamainen olla, ei ainoastaan vihan tähden, vaan myös omantunnon tähden.
6. Sillä sentähden te myös veron maksatte; sillä he ovat Jumalan palveliat, joiden senkaltaisista tulee lukua pitää.
7. Niin antakaat siis kaikille, mitä te velvolliset olette: sille vero, jolle vero tulee; sille tulli, jolle tulli tulee; sille pelko, jolle pelko tulee; sille kunnia, jolle kunnia tulee. "

Lain ensimmäinen käyttö ohjaa yhteiskunnalliseen vanhurskauteen. Sen piirissä myös kristityt "on lain alla". Yhteiskunnallinen vanhurskaus, ei ole uskonvanhurskautta. Tuota lakia voi noudattaa epäuskoinenkin.

Lain toinen käyttö

Laki lupaa, että joka sen täyttää pelastuu. Syntiinlankeemus turmelsi ihmisen, ettei hän voi lakia täyttää. Lain tehtävä on osoittaa ihminen syntiseksi. Luther sanoi, että laki on kuin ajokoira, joka ajaa ihmisen Kristuksen luo. Paavali ilmaisee näin lain toisen käytön:

Room.3:20. "Sentähden ettei yksikään liha taida lain töiden kautta hänen edessänsä vanhurskautetuksi tulla; sillä lain kautta synnin tunto tulee".

Kristus on täyttänyt lain ihmisen puolesta ja näin syntinen ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi Kristuksen ansion tähden.

Lain kolmas käyttö

Lain kolmas käyttö merkitsee, että lain tulisi olla uskovaisen elämässä synnin paljastajana ja hyvien tekojen opettajana? Paavali torjui tuon käsityksen. Hän kirjoitti galatalaisille:
Gal.3:24. "Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25. Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla".

Lain kolmannen käytön hylkääminen ei kuitenkaan ole ohjannut Jumalan lapsia synnin luvallisuuteen. Lain sijasta olemme saaneet toisen opettajan, sillä Jumala on antanut meille Henkensä kotiopettajaksi:

Room.6:14. "Sillä ei synnin pidä teitä vallitseman, ettette ole lain, vaan armon alla.
15. Kuinkas siis? Pitääkö meidän syntiä tekemän, ettemme lain alla ole, vaan armon? Pois se!
16. Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelioiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi?"

Gal.2: 19. "Mutta minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin.
20. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni.
21. En minä hylkää Jumalan armoa; sillä jos vanhurskaus tulee laista, niin on Kristus hukkaan kuollut".

Gal.5:13. "Sillä te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut; ainoastaan karttakaat, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaat rakkaudessa toinen toistanne".

Tiit.2:11. "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
13. Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä,
14. Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais, ahkeraksi hyviin töihin.
15. Näitä sinä puhu ja neuvo, ja kaikella todella nuhtele: ei myös kenenkään pidä sinun katsoman ylön".

Jumalan terveellinen armo ei opeta tekemään syntiä, vaan antaa voiman taistella sitä vastaan. Armo ei opeta myöskään toisin kun kymmenen käskyn laki. Nyt lain tuomio ja kirous ovat kuitenkin poissa, koska Kristus on täyttänyt lain.

Apostolit kirjoittivat paljon, neuvon, opetuksen ja nuhteen sanoja aikansa ihmisille. Mekin tarvitsemme evankeliumiin liittyviä rakkauden neuvoja. Ne eivät ole lakia. Niitä ei anneta meille siksi, että niitä noudattamalla Jumalan edessä kelvollisiksi, eli vanhurskaiksi. Neuvot ovat tarpeen, että säilyisimme Kristuksen vanhurskaudessa, jonka olemme uskon kautta saaneet, ilman omia suorituksiamme ja ansioitamme. Neuvot vahvistavat ja tukevat sitä terveellisen armon opetusta, jonka me kuulemme omantunnon äänenä.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja hepa » 12 Marras 2010, 09:44

Heikki Jussila kirjoitti kirjassaan Elämän ihme, että lain kolmannesta käytöstä oli puhetta jo apostolien kokouksessa Jerusalemissa (Ap. t. 15:)
jossa lain kolmatta käyttöä ei hyväksytty.

28 Sillä niin kelpasi Pyhälle Hengelle ja meille, ettei yhtään enempää raskautta pidä teidän päällenne pantaman kuin nämät tarpeelliset:
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Edellinen

Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron