Loppiaisen aikaan

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

Loppiaisen aikaan

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Loka 2009, 21:29

Torstaina, tammikuun 12 "päivänä 1961
2.n sunnuntai loppiaisesta

Minä se olen
Joh. ev. 4: 5–26.

(Muut tekstit: Ps. 107: 1-6, 20—21. Sf. 6: 1-4.)

Kun Jeesus avaa tuon kurjan, syntisen naisen sielun silmät, niin Hän sanoo naisen esittämiin ajatuksiin rukouksista, joihin isät ovat kumartuneet: "Ette tiedä, mitä te rukoilette, mutta me tiedämme, mitä me rukoilemme; sillä autuus on juutalaisista." Ja edelleen, "minä se olen, joka kanssasi puhun". Näin on Kristus ilmoittanut itsensä Häntä etsiville, eikä ainoastaan ilmoittanut, vaan armahtanut, saattanut autuaaksi, ja suhteeseen Jumalan kanssa, kuten Hän sanoo: "Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo, jotka Häntä rukoilevat hengessä ja totuudessa, sillä henki ei ole ilman totuutta eikä totuus ole ilman henkeä."

Jumalan henki on armon henki. Johannes selittää: "Armo ja totuus on Jeesuksen Kristuksen kautta tullut". Kun Jumala on saanut totuutensa sanalla synnyttää meidätkin lapsikseen, on Hän antanut henkensä perintömme pantiksi lunastukseemme, jonka Hän on antanut syntymälahjana sen pappeuden kautta, josta Jumala on vannonut: Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin säädyn jälkeen, joka Juudan sukukunnasta tuli, kuten Raamattu selittää. Tämän Pyhiin Hengen pappeuden kautta, Jumala vaikuttaa valtakunnassaan sovintosaarnassa, joka on hyvä sanoma suurelle syntiselle. "Usko ainoastaan minuun, Minä se olen, joka kanssasi puhun, joka olen armollinen ja laupias". Hän sanoo: "Se on minun iloni, että minä saan ihmisten lapsille hyvää tehdä".
"Autuas se päivä lienee, jona löysin Jeesuksen, ystäväni suloisen", laulavat vieläkin Jumalan lapset, ja edelleen: "On syntini anteeksi suuret, koko velkani maksettu, ole kiitetty Herrani Jeesus jne. Kiitoksen mieli täyttää sydämemme, kun saamme olla Hänen omansa, ja uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja Hänen nimensä suurta kunniaa julistaen ilmoittaa. Amen.

Vähin veljenne E. Tornberg
Päivämies 12.1.1961
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 25 Syys 2011, 08:09, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Joulu 2009, 13:47

ARMON TIE


Sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keveä on, saattaa meille iankaikkisen ja määrättömän kunnian. 1. Kor. 4: 17.

Kun Patmoksen seuroista Jeesus lähettää terveiset seitsemälle Vähä-Aasian seurakunnalle Johanneksen kautta, niin Johannes kirjoittaa: "Minä Johannes, teidän veljenne, osallinen vaivassa ja valtakunnassa, ja kärsivällisyydessä, Jeesuksessa Kristuksessa." Samoin Paavalikin. Hän sanoo olevan sen ajallisen, ja niin ollen keveän, koska ne loppuvat iankaikkisuuksien iankaikkisiksi ajoiksi.

On myös vaivaa, jota monet ovat kärsineet, ulkopuolella tämän Jumalan valtakunnan. Se vaiva on sen vuoksi, että Jumala on ihmistä puhutellut, herättäen synnintuntoon, joka on Jumalan työ ihmisessä. Siitä Hän tahtoisi herätetyn siirtää rakkaan Poikansa ihmeelliseen valtakuntaan. Paavali esimerkiksi oli yksi niitä Jumalan armoitettuja. Hän saattaa sanoa: "Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jeesuksen Kristuksen Isä, joka meitä on siunannut kaikkinaisella hengellisellä siunauksella taivaallisissa, Kristuksen kautta."
Hänellä oli kokemus siitä vaivasta, jolloin hän sokeana, avuttomana rukoili ja paastosi siihen asti, kunnes mies tuli, joka oli Jeesuksen lähettämä. Ap.t. 9: 17. On kaikkina aikoina ollut se käsitys monilla ihmisillä, että Jumalan herättämänä oleminen on armoa, kun vain ihminen tyytyy siinä olemaan, rukoilemaan ja harrastamaan jumalisuutta. Jos niin olisi, tuskin olisi Jeesuksen tarvinnut lähettää Ananiasta rukoilevan miehen luokse.
Jos Jumalan kanssa päästäisiin kahden kesken sovintoon, niin olisi Jeesus ilman muuta armahtanut silloisen Saulus -nimisen miehen Damaskon tiellä. Sen sijaan hänet nyt sokeana talutettiin kaupunkiin. Siinä lähestyi Jumalan valtakunta, kun Ananias tuopi terveiset Jeesukselta, joka oli tiellä puhutellut
häntä, rukoilevaa, herätettyä miestä. Käy ilmi, että vaikka Saulus rukoili ja paastosi, niin hän oli silti aivan hengetön mies, sillä Ananias sanoo: "Että saisit näkösi jälleen ja sinut täytettäisiin Pyhällä Hengellä."

Rakkaat ystävät, on meistä moni ollut tuhlaajalapsen matkalla maailmassa. Sillä me olemme kadottaneet kaikki Isän tavarat, vieläpä on saattanut käydä niin, että on suuri tunnottomuuskin ollut. Silloin saatettiin tehdä syntiä suuresti iloiten ja nauttien. Kun Jumala herätti näkemään sen kauheuden, missä sinä, raukka olet, ja mihinkä tämä tiesi vie, niin eivät ole tuntemattomat tunnon tuskat ja vaivat, jolloin oli monta kysymystä, joihin toivoi saavansa Jumalalta myönteisen vastauksen. Mutta muuta vastausta emme ole saaneet kuin sen, että usko ainoastaan Herran Jeesuksen nimeen, niin sinä tulet autuaaksi. Näin Jumala on lähettänyt valtakuntansa, evankeliumissaan sitä rukoilevien luokse. Joka ei ole sitä ottanut vastaan, hän on siitä kokonaan ulkona ja osaton siitä suuresta kunniasta, johonka Jumalan lapset tämän meidän Herramme Jeesuksen veren kautta saadun rauhan jo täällä saaneina, saavat siirtyä.

Kallis on osamme, rakkaat veljet ja sisaret. On armo, että meidät on katsottu arvollisiksi tähän Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Kiittäkäämme Isää, joka meidät on tehnyt soveliaiksi pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa, ja joka meidät on pelastanut, ja siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan. Jos mekin saamme vähän kärsiä tällä ristin kaidalla tiellä, niin on se lyhytaikainen, vain kuolemaan asti. Kun meidät on päästetty ja samalla puhdistettu Jeesuksen verellä synneistämme, niin me olemme vapaat. Jeesus sanoo: "Jonka Poika tekee vapaaksi, se on totisesti vapaa." Täällä saamme tämän valtakunnan osallisuudessa, se on: Jumalan rakastamain rakkaitten matkaystäväin seurassa nauttia rakkaan Herramme jatkuvaa huolenpitoa. Joka päivä hän, tässä valtakunnassaan, antaa kaikkien uskovaisten synnit armollisesti anteeksi oman nimensä tähden. On Hänen kunnia-asiansa viedä omat rakkaansa, kihlattunsa perille, sinne, minne on monta ennen meitä jo siirretty, lepoon ja ikuiseen rauhaan. He ovat kaikki voittaneet. Me, rakkaat, olemme taisteluiden maassa. Me kannamme synnin turmelemaa osaa. Sielumme on usein rasitettu. Se kaipaisi päästä tästä majasta, jossa ovat monet kiusaukset. Rakkaat, siksi tarvitsemmekin usein Jeesuksen veren siunausta saada, siunausta, jossa on kaikkien syntien anteeksiantamus, että jaksaisimme vielä vähän aikaa taivaltaa, siihen asti, kunnes Hän tulee. Uskokaamme synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä tälläkin hetkellä.

"Jo kohta saankin nähdä, kasvos' kirkastetut
ja kuulla ystävältä, Te, Isän siunatut.
Nyt käykää iloon Herran, Suureen Ehtoolliseen,
Te maassa monet kerrat, kärsitte kiusaukset.


E. Tornberg
Siionin Lähetyslehti tammikuu 1957
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Tammi 2011, 19:49

Lihan työt ja Hengen hedelmät

Lihan töistä sanotaan: "Mutta lihan työt ovat julkiset kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus, epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, tora, eripuraisuus, eriseura. Pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys, ja muut sen kaltaiset." Lihan töitä harjoittavaa ihmistä Jeesus kehotti välttämään, ja tuntemaan heidät hedelmistään. Hyvä puu ei kanna häijyjä hedelmiä, eikä häijy puu hyviä hedelmiä. Pahat puheet, joita Galatiassakin oli, olivat epäilemättä rakkaudettomia, jotka kohdistuivat ennen rakastettuun Paavaliin. Kun seuraamme Paavalin suhtautumista puheisiin, huomaamme, ettei hän koskaan kostanut pahaa pahalla, vaan neuvoi kärsivällisesti ja ymmärtäen.

Paavali sanoi: he ovat käännetyt pois totuudesta vieläpä, kaikkinaisiin turhiin juttuihin, joihin sisältyivät polviluvutkin. Vaikka Paavali rakasti heitä, hän ei kuitenkaan, rakkauden kustannuksellakaan salannut heiltä totuutta, vaan sanoi: te olette Kristuksen kadottaneet, minun pitää teitä vastauudesti synnyttää, että Kristus teissä jonkun muodon saisi.

On huomattava, että sen jälkeen, kun ihmiset antoivat itsensä ympärileikata, he kadottivat rakkauden, ei ainoastaan Jumalaan, vaan myös Jumalan lapsiin. Ihmisille tuli väärä kiivaus, josta oli seurauksena toisten ihmisten "pureminen" ja "syöminen", josta Paavalin täytyi sanoa, että jos te sitä harjoitatte, niin te tulette toinen toiseltanne syödyksi ja purruksi. On merkille pantavaa, että tuo kaikki on maailmasta ja inhimillisen viisauden tuottamaa. Siksi Paavali opetti korinttolaisillekin korkeamman tien, rakkauden, joka on Hengen hedelmistä ensimmäinen. Sillä rakkaus tuo ilon, rauhan, pitkämielisyyden, ystävyyden, hyvyyden, uskon, hiljaisuuden ja puhtauden. Näiden kohdalla ei puhuta monikossa, vaan on vain yksi kokonaisuus, jota vastaan ei ole lakia, vaan lain täyttymys. Paavali kirjoitti korinttolaisille samasta asiasta: "Mutta nyt pysyvät usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme, vaan rakkaus on suurin niistä." 1. Kor. 13:13.

Usko tekee työtä rakkauden kautta, joka tulee rakkaan Isämme kunniaksi, Hänen rakkaassa Pojassaan. Kun Jumala saa meitäkin, viimeisen pahan ajan lapsia kuljettaa ja hoitaa, pitäen ja pysyttäen meitä rakkaudessaan, tunnemme aina alamittaisuutemme. Emme kykene osoittamaan toista sormellamme, vaan toteamme, kuten Paavali aikoinaan: minä, joka olen syntisistä suurin. — Jokainen pitäköön toista parempana kuin itseään, ja ennättäkää toinen toisellenne kunniaa tekemästä. Kun Jumala aikoinaan puhui lihan töistä, joita ihmisten maailmassa tehtiin, Hän sanoi: "Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa. Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta. Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopiat pahuuteen juoksemaan. Väärä todistaja, joka valhetta tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille."

Rakkaat, kun ajattelemme näitä kaikkia, joudumme ajattelemaan vakavasti omaa kohtaamme. On suurta, että saamme olla rakkauden kohde, joka, kuten Pietari sanoo, peittää paljon rikoksia. Kun Jumala saa hoitaa meitä, kuten edesmenneitäkin, emme saa olla pöyhkeitä, itsestämme liian paljon pitäviä, itse tietäviä, emmekä teeskenteleviä. Olemme Hänen armostaan se, mikä olemme, sillä Hänen armonsa ei ole kohdallamme tyhjä ollut.

"Että siis meillä suuri ylimmäinen Pappi on, Jeesus Jumalan Poika, joka taivaisiin mennyt on, niin pysykäämme siinä tunnustuksessa. Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Sen tähden, käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupeuden saisimme, ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme." Hepr. 4:14–16.

Kun emme ole alkuunkaan voineet itseämme auttaa, emmekä vapahtaa kuolemasta, on ollut joka päivä eläminen Hänen armostaan, uskominen syntimme anteeksi Herramme Jeesuksen nimessä ja veressä. Siinä pitää matka ja tie oleman, jota käydään, ja jolta ei tyhmäkään eksy. Nyt on otollinen aika ja autuuden päivä. Synnit ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Usko ja ole turvattu! Amen.
Muistakaa rukouksin, vähin Jumalan lasten joukossa

E.Tornberg
Päivämies 25.10.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Heinä 2012, 18:13

3. lopp. jälk. sunnuntai.

Sydän uskolla tullaan autuaaksi

Matt: 8: 1 – 3.
Sitä puhetta, jonka Jeesus oli juuri vuorella pitänyt, ei kukaan ihmisviisauteen luottava kirjanoppinut, eikä omaan vanhurskauteensa uskova, voi pitää. Sillä sanoissa oli Taivaan voima, Pyhä Henki. Niinpä eräs ihminen, joka totesi oman tilansa niin toivottomaksi, että ei hänen spitaalitautiaan voi mikään ihmisvoima parantaa. Kuultuaan Jeesuksen sanat hänessä oli syntynyt vastaanottava usko. Nuo Jeesuksen elävät sanat voisivat minunkin raukan parantaa. Mutta sitä, mitä hän ei tiedä, hän kysyy Jeesukselta: "Herra, jos Sinä tahdot, niin Sinä voit minut parantaa." Niin Jeesus ojensi kätensä ja, sanoi: "Minä tahdon, ole puhdas", ja kohta hän puhdistettiin spitaalistansa. Tässä se on syntisen ja Jeesuksen tärkeä yhtymäkohta, jos ihminen todella tahtoo tulla autuaaksi. Jeesus tahtoo syntisen vapahtaa synnistä. Sitten hän osoittaa parannettuna itsensä papille, armosta osallisena sanoen: "minä olen saanut syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja Pyhän Hengen voimalla ja minä tarvitsen uskoni vahvistukseksi nauttia Jeesuksen asettaman sakramentin, uskonsa .tunnustaen ne tulee lahjat näkösälle kaikille todistukseksi.


Vuoren juurelta Jeesus suuntasi matkansa entisille asuinpaikoilleen. Kapernaumissa sotaherra nöyrtyy rukoilemaan "Herra, minun palvelijani sairastaa kotona halvattuna ja kovin vaivataan." Matt: 8: 8 – . Jeesus sanoo niin kuin nöyrä herransa palvelija: "Minä tulen ja parannan hänet." Sadanpäämies vastasi ikään kuin sanoen, vaikka olenkin sotaherra ja minulla on sanan valta alaisiini, minä olen vain ihminen, niin kuin Pietari tunnusti Jeesukselle ja Korneliukselle, "minä olen vain ihminen” sekä Aapraham tunnusti Jumalalle, ”minä olen tomua ja tuhkaa." Sadanpäämies uskoi olevansa pieni syntinen ihminen sellaisen kuninkaan edessä, jolla on valta taivaassa ja maassa ja jonka sanassa on iankaikkinen elämä ja mitä hän sanoi, se niin tapahtuu. Jeesus ihmettelee sadanpäämiehen uskoa, niin kuin me tänä päivänä ihmettelemme; että Suomestakin vielä löytyy Jeesuksen vuorisaarnan kaltaista uskoa, jotka eivät siihen yhtään sanaa lisää etkä kirjaintakaan siitä pois ota, vaan uskovat sellaisenaan, kuin se Jeesukselta on sanottu.

Jeesuksen: päättäviin sanoihin päättyy tekstimme. "Minä sanon teille, tulkaa idästä tai lännestä, niin kuin tuleekin, ovat ne Aaprahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Taivaan valtakunnassa, saman sanan ja saman yhden siunauksen perustalla uskomassa. Mutta sen valtakunnan lapset, jotka eivät ole sisällä Taivaan valtakunnassa, heidän puheensa on pimeyttä ja koko sielullinen olemuksensa pimeyttä, rakastavat sitä ja pyytävät pysyä hengellisessä pimeydessä, vielä vihaavat valkeutta. Heitä ei voi auttaa vain täytyy niin murheellista kuin se onkin, jättää omaan rakastamaansa pimeyteen, vaikka pimeyden tie, niin leveä kuin sen onkin, vie tulevaisen elämän pimeyteen." Jeesus sanoo "siellä pitää olemaan itku ja hammasten kiristys.”

Jeesus sanoo kaikille Taivaan valtakunnan evankeliumiin uskoville, ”niin kuin sinä uskoit, niin sinulle tapahtukoon.” Paavali lausuu: ”sydämen uskolla me tulemme vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella autuaaksi.” Kun Herra Jeesus on uskon kautta sydämessä, niin Pyhä Henki on niin väkevä, että synnin kautta turmeltuneen osankin täytyy vastoin omaa tahtoaan seurata Jeesuksen neuvoja ja siunausta.

J.Timlin
Päivämies 19.1.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Syys 2012, 21:15

USKO JA KASTE


1.loppiaisen jälkeinen sunnuntai
"Mutta Herran enkeli puhui Philippukselle ja sanoi: nouse ja mene lounaaseen päin, sitä tietä, joka Jerusalemista menee alas Gatsaan,. joka kylmillä on. Niin hän nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelija, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja palasi sieltä, istuen vaunuissansa, ja luki Jesaja prophetaa. Niin Henki sanoi Philippukselle: käy ja mene lähemmä tätä vaunua. Niin Philippus juoksi lähemmä, ja kuuli hänen lukevan Jesaja prophetaa, ja sanoi: ymmärrätkös, mitä luet? Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulisi ja istuisi hänen kanssansa. Mutta se, mitä hän Raamatusta luki, oli tämä: hän on niin kuin lammas, teuraaksi talutettu: ja niin kuin karitsa keritsijänsä edessä on ääneti, niin ei hänkään avannut suutansa. Hänen nöyryydessänsä on hänen tuomionsa otettu pois, mutta kuka taitaa sanoa ulos hänen elämänsä pituuden, sillä hänen elämänsä otetaan pois maasta. Niin kamaripalvelija vastasi Philippusta, minä rukoilen sinua, sano kenestä propheta näitä puhuu? Itsestäänkö eli jostakin toisesta? Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jeesuksesta. Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelija sanoi: katso, tässä on vesi, mikä estää minua kastamasta?

Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi. Niin hän käski seisahtaa vaunun, ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelija, ja hän kasti hänen. Mutta kun he vedestä astuivat, y1ös; tempasi Herran Henki Philippuksen, ja ei kamaripalvelija häntä enää nähnyt, vaan meni iloiten tietänsä myöten." (Apt. 8:26-39) .

Yllä olevassa Raamatun paikassa, jonka apostoli Luukas on muistiin merkinnyt, kerrotaan, mitenkä Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelija sai parannuksen armon. Jumala oli herättänyt tämän Etiopian kamaripalvelijan omantunnon. Synnit olivat tulleet polttaviksi omalletunnolle. Hän kaipasi sielulle Jumalan rauhaa ja anteeksiantamista. Omantunnon herääminen on Jumalan kallis armotyö. Tämä Etiopian voimallinen kamaripalvelija, joka oli heränneellä omallatunnolla, oli lähtenyt kaukaa Jerusalemiin rukoilemaan .Hän ehkä ajatteli niin kuin se syntinen vaimo siellä Syykarin kaivolla, joka Jeesukselle sanoi: Meidän isämme ovat tällä vuorella rukoilleet, mutta te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee rukoilla.

Mutta yksikään ihminen ei ole päässyt rukouksen kautta sovintoon Jumalan kanssa. Elävä usko sikiää vain evankeliumin kuulosta ja armolupauksista. On kirjoitettu: "Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta." (Room. 10:.17). Jumala kuulee kyllä heränneen ihmisen rukouksen ja lähettää avun oikeaan aikaan. Hän kehottaakin: "Avuksesi huuda minua hädässäsi, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." (Ps. 50:15).

Jumala lähetti valtakunnastaan uskovaisen, Pyhän Hengen saaneen miehen, Filippuksen, sinne samalle Gatsan tielle, jota kamaripalvelijakin oli vaunuissansa matkaa tekemässä. Taivaan enkeli toi tiedon Fiiippukselle, että hänen tarvitsee Jumalan lähettiläänä ja Herran Jeesuksen lähettiläänä mennä Gatsan tielle. Kun Herran Henki neuvoi Filippusta menemään lähemmäs kamaripalvelijan vaunuja, kuulee hän, mitä tämä voimallinen kamaripalvelija pyhästä Raamatusta lukee. Jumalan sanan paikka oli profeetta Jesajan 53. luvusta, jossa profeetta ennustaa Herran Jeesuksen kärsimisen ja kuoleman ja voitollisen ylösnousemisen, jolla Jumalan Poika valmisti syntisille ihmisille kaikkien syntien sovituksen. Tämä heränneellä omallatunnolla oleva mies sanoi Filippukselle: Minä rukoilen sinua, sano kenestä profeetta näitä puhuu? Itsestäänkö eli jostakin toisesta.

Filippus alkoi tämän kirjoituksen perusteella saarnata evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Ja kävi niin onnellisesti, että tämä voimallinen kamaripalvelija otti uskoi evankeliumin vastaan ja sai taivaan lahjana Pyhän Hengen. Ja kun he istuivat vaunuissa ja tulivat veden tykö, niin kamaripalvelija sanoi: Mikä estää minua kastamasta? Mutta Filippus sanoi: Jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: Minä uskon Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi. Kamaripalvelija tunnustaa uskonsa, jonka hän oli lahjana saanut ja he astuivat molemmat alas vaunuista ja Filippus kastoi kamaripalvelijan.

Tämäkin Jumalan sanan kohta selvästi osoittaa, että uusi syntyminen ei ole kasteessa, niin kuin tämän maailma opettaa, vaan niin kuin Raamattu sanoo: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman." (Joh. 3: l6). Kun Herra Jeesus sai tulla sydämen asukkaaksi, niin kamaripalvelijan sydän täyttyi ilosta ja hän meni iloiten tietänsä myöten.

Rakkaat veljet ja sisaret vaivassa ja valtakunnassa. Saamme murheitten, kiusausten ja ahdistuksien alla iloita Herrassa, kun synnit ovat anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Saamme armosta uskoa synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä aina rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Antti Lukkarila
Päivämies 9.1.1980
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Loka 2012, 08:53

Hän kantoi meidän tautimme


3. lopp. Jälk. Sunnuntai
"Ja kun Jeesus tuli Pietarin huoneeseen, näki hän hänen anoppinsa makaavan ja sairastavan vilutautia. Niin hän tarttui hänen käteensä ja vilutauti luopui hänestä. Ja hän nousi ja palveli heitä. Mutta kuin ehtoo tuli, niin he toivat hänen tykönsä monta pirulta riivattua, ja hän ajoi ulos sanalla henget, ja teki kaikkinaisia sairaita terveiksi, että löydettäisiin, mitä sanottu oli Jesaias profeetan kautta, joka sanoo: hän on ottanut meidän heikkoutemme, ja hän kantoi meidän tautimme." 1Matt. 8: 14—17).

Näin alkupuolella alkamaamme Isän Jumalan antamaa armon vuotta 1977 on päivän evankeliumiteksti otettu Jeesuksen profeetallisen viran alkuvaiheista. Herra Jeesus tuli vieraisille Pietarin, valitsemansa opetuslapsen kotiin. Voi ajatella, että autuaat ovat ne silmät, jotka näkivät niitä, mitä he näkivät. Suuri Parantaja saapui vieraaksi. Hän ei antanut vain luonnollisen terveyden, vaan paljon suuremman, sielun terveyden, syntien anteeksi saamisen kautta rauhan Jumalan kanssa. Tuon kodin yhdessä jäsenessä oli vilutauti, jonka sairauden Jeesus näki. On merkille pantavaa, että Jeesuksella oli myös opetuslapsia mukanaan, kun hän saapui tähän kotiin. Heissä vaikutti Kristuksen mieli, että he rukoilivat sairaan puolesta Jeesusta parantamaan sairaan. Sairas ei voinut palvella Jeesusta eikä muitakaan vieraita. Mutta kun Jeesus tarttui sairasta kädestä, tämä parani ja kohta palveli Jeesusta. Sairaitahan Jeesus oli tullutkin parantamaan ja syntisiä kutsumaan parannukseen.

Jeesus on sanonut: teissä minä tahdon vaeltaa ja vaikuttaa ja olla teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka. Vieläkin ovat voimassa Jumalan valtakunnassa samat sanat, jotka alussa mainittiin: autuaat ovat ne silmät, jotka Jumalan Pyhä Henki on avannut uskon kautta Jeesuksen päälle. Kun tulee vieraaksi itsessään, hengessä köyhiä Jumalan lapsia, niin heidän mukanaan on Jeesus Henkensä kautta. On vieläkin olemassa synnin tuoman vilutaudin tartuntavaara. Se vie halun palvella Jeesuksen omia ja häntä hänen omissaan. Ei Jeesusta voida muissa palvella kuin niissä, joissa on Kristuksen henki.

Rakkaat matkaveljet ja sisaret. Eikö olekin meille useimmalle tuttua tuo sairauden laatu, josta tekstissämme Jumalan sana kertoo. Monesti joutuu "turriuskoon" työpaikalla, kotona ja sen kiireen keskellä, joka on ominaista tälle ajalle. Olemme monien ajan viettelysten keskellä vaarallisessa ajan illassa. On armojen armo, että Kristuksen mieli ja rakkaus vaikuttaa Jumalan lapsissa. Kun yksi jäsen sairastaa, niin ruumiskin kärsii. Rukoilemme Jeesusta ja taivaallista Isää, että hän antaisi sairaalle parantumisen armon ja hoitajille voimaa ja taitoa hoitaa ja että sekä parannetun että hoitajien yhteinen usko tulisi vahvistetuksi.

Veljeni ja sisareni vaivassa ja valtakunnassa. Emme tiedä, vaikka tämä vuosi olisi se vuosi, jolloin pääsemme lepäämään ajan ja matkan vaivoista. Ajattele loppuasi, että saisimme viisaan sydämen. Valtakuntansa kautta Jumala meitä valmistaa kuolemallekin. Rakkaat matkaystävät USA:ssa, Ruotsissa ja kotimaassa ja kaikkialla olkaa siunattuna kaikkien syntien anteeksiantamisella Jeesuksen nimessä ja veressä. Rohkaistukaa uskomaan rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Sulkeudun esirukouksiinne, vähin veljenne
Jalmari Vattula
Päivämies Keskiviikkona, tammikuun 19. päivänä 1977
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Loka 2012, 19:18

Sana sunnuntaiksi
2. lopp, jälk. Sunnuntai


Jeesus, kotien Herra

”Niin hän tuli Samarian kaupunkiin, joka kutsuttiin Sikar, lähes sitä maakartanoa, jonka Jakob oli pojallensa Josephille antanut. Niin siellä oli Jakobin lähde. Kuin Jeesus matkasta oli väsynyt, istui hän lähteen päälle, ja se oli liki kuudetta hetkeä.
Niin tuli yksi Samarian vaimo vettä ammentamaan, ja Jeesus sanoi hänelle: anna minun juodakseni. Sillä hänen opetuslapsensa olivat menneet kaupunkiin ruokaa ostamaan. Sanoi Samarian vaimo hänelle: kuinka sinä minulta juoda anot, joka olet Juutalainen, ja minä olen Samarialainen? Sillä ei juutalaiset pidä yhtään kanssakäymistä samarialaisten kanssa. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: anna minun juodakseni, niin sinä anoisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.


Sanoi vaimo sanoi hänelle: Herra, eipä sinulla ole, millä ammennat, ja lähde on syvä: kusta siis sinulla on elävää vettä? Oletkos sinä suurempi kuin meidän isämme Jakob, joka meille tämän kaivon antoi, ja hän joi itse siitä, ja hänen lapsensa, ja hänen karjansa. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: jokainen, joka juo tästä vedestä, hän janoo jälleen. Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti, vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään. Sanoi vaimo hänelle: Herra, anna minulle sitä vettä, etten minä janoaisi enkä tarvitsisi tulla tänne ammentamaan. Jeesus sanoi hänelle: mene, kutsu miehesi, ja tule tänne. Vaimo vastasi ja sanoi hänelle: ei minulla ole miestä. Sanoi Jeesus hänelle: oikein sinä sanoit: ei minulla ole miestä. Sillä viisi miestä on sinulla ollut, ja se joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi. Sen sinä oikein sanoit.
Vaimo sanoi hänelle: Herra, minä näen että sinä olet propheta. Meidän Isämme ovat tällä vuorella kumartaneet ja rukoilleet, ja te sanotte: Jerusalemissa on se sia, jossa pitää rukoiltaman. Jeesus sanoi hänelle: vaimo, usko minua: se aika tulee, ettette tällä vuorella eikä Jerusalemissa Isää rukoile. Ette tiedä mitä te rukoilette, mutta me tiedämme, mitä me rukoilemme; sillä autuus on juutalaisista. Mutta hetki tulee, ja jo nyt on, että totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isä tahtoo myös sen kaltaisia, jotka häntä rukoilevat. Jumala on Henki, ja jotka häntä rukoilevat, niiden pitää Hengessä ja totuudessa häntä rukoileman.

Vaimo sanoi hänelle : minä tiedän, että Messias on tuleva, joka kutsutaan Kristus: kuin hän tulee, niin hän ilmoittaa meille kaikki Jeesus sanoi hänelle: minä olen se, joka sinun kanssasi puhun."(Joh 4:5 26.)

Kadotettu onnellisuus löytyy

Samarialaisen naisen ja Jeesuksen keskustelu Sykarin kaivon luona on erikoinen ja vaikuttava. Alkuaan Jeesuksen puheesta mitään ymmärtämätön nainen huomaa kadottaneensa elämän onnellisuuden. Kevytmielistä elämää viettänyt nainen saa ottaa vastaan Jumalan antaman uskon lahjan. Hän saa palata pelastuksen yhteyteen.

Elämän kadottaminen

Onnellisuuden tavoittelu lienee kaikille yhteistä. Oma pyrkimys ei kuitenkaan aina johda oikeaan onnellisuuteen. Näennäisesti onnellinen ihminen saattaa yllättäen joutua toteamaan kadottaneensa elämän. Omien mieltymysten ja halujen seuraaminen onkin johtanut elämän turmelemiseen.
Toisen loppiaisen jälkeisen sunnuntain evankeliumi puhuu tämän kaltaisesta havahtumisesta. Siinä kuvataan samarialainen nainen, jolla on ollut viisi laillista aviomiestä. Parhaillaan hän elää avosuhteessa kuudennen kanssa. Silti
hän myöntää onnettomana, että hänellä oikeastaan ei ole miestä. Kevytmielisyys on johtanut hänet pois pelastuksen yhteydestä. Jeesus on sen hänelle paljastanut

Kadotetun elämän löytyminen

Samarialaisen naisen elämän arviointi käynnistyi yllättäen arkisen vedenantamisen yhteydessä. Jaakobin kaivon luona hän kohtasi Juudeasta Galileaan matkustavan Jeesuksen: Matkasta väsyneenä Jeesus kääntyy naisen puoleen ja pyytää vettä. Ihmetellen nainen kyselee, miksi juutalainen mies puhuttelee häntä. Fariseusten johtaman synagoga juutalaisuuden ja Samarian juutalaisuuden raja-aidan rikkoutuminen hämmentää.

Ihmetellen nainen antoi Jeesukselle maallisen lahjan — vettä. Vastaavasti Jeesus tarjosi taivaasta lähetettyä Jumalan ehdotonta lahjaa – uskoa. Jeesuksen lahja on lähteestä kumpuavaa, elävää vettä sisterniruukuissa säilytetyn veden sijasta. Tavallista vettä juotuaan ihmiselle tulee pian uudestaan jano. Mutta Jeesuksen antamaa elävää vettä juotuaan ihminen ei enää janoa iankaikkisesti. Siitä vedestä, jota Jeesus tarjoaa, tulee ihmisessä iankaikkisen elämän lähde (Joh 4: 14).

Tämä Jeesuksen opetus oli naiselle liian vaikea. Nikodeemus ei ymmärtänyt Jeesuksen puhetta uudestisyntymisestä
(Joh 3:4). Samalla tavalla Sykarin kaivon nainen ei ymmärrä arkielämän kuvan hengellistä merkitystä. Kun Jeesus kertoo aikaisemmin tuntemattomalle naiselle tämän elämän vaiheet yksityiskohtaisesti, hän huomaa, ettei Jeesus enää tarkoitakaan tavallista kaivosta ammentamista.
Nainen tuntee, että hänen edessään on sydänten tuntija. Jumala on lähettänyt hänen luokseen profeetan, joka tuo mukanaan pelastuksen sanoman elämän kadottaneelle. Taivaallisen Isän lähettämä Poika antoi naiselle ehdottoman lahjan, uskon. Pelastuksen sanoma ilmoitettiin pakanakansaksi erotettujen samarialaisten keskuuteen.

Iankaikkisen elämän lähde

Johannes ei evankeliumissaan kerro tarkasti naisen kääntymistä ja elämän parannusta. Kuitenkin siinä näkyy selkeästi Jumalan parantava työ: äskettäin Jeesuksen puhuttelua ihmetellyt, jopa torjunut nainen jättää kiireesti vesiruukkunsa. Hän palaa kaupunkiin ihmisten luo ja kutsuu heitä kuulemaan Jeesuksen opetuksia. Olisiko hän Messias?

Nainen on saanut elävää vettä ja hänestä tulee sen lähde. Hän ei enää kysele sitä, pitääkö Isää kumartaa ja rukoilla Jerusalemissa vai onko Garissiminvuori oikea paikka. Nyt hän tuntee Isän. Nyt hän saa sanoa Jeesuksen tavoin, "me" rukoilemme Isää hengessä ja totuudessa. Nyt nainen tuntee todellisen jumalanpalveluksen. Hän on saanut palata pelastuksen yhteyteen. Välittömästi hän lähtee samarialaisten ystäviensä luo. Hekin alkavat uskoa, että Jeesuksessa on todella ilmestynyt maailman vapahtaja. He tulevat Jeesuksen luo ja haluavat kuulla enemmän.

Jeesus ei jättänyt samarialaisia. Hän viipyi heidän luonaan ja monet uskoivat. Elävä Jumalan sanan lähde aivan pulppusi. Se oli kuin väkevä virta. Tulvaveden tavoin Jumalan Henki vaikutti ihmisten keskuudessa. Samarialaiset saattoivat sanoa naiselle: Nyt emme enää usko sinun sanasi perusteella. Nyt olemme itse kuulleet Jeesuksen puhuvan ja tiedämme, että hän on totisesti Kristus, maailman pelastaja kaikesta synnistä (Joh 4:42).

Monella kadoksissa ollut elämän onnellisuus löytyi. He saivat tulla tuntemaan Jumalan ja hänen valtakuntansa ihmisten keskellä.

Juho Kopperoinen
Päivämies 12.1.1994
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Tammi 2019, 21:01

Itämaan tietäjät

Jumala oli luvannut ensimmäisille ihmisille silloin, kun nämä lankesivat syntiin Paratiisissa, että tämän synnin sovittajan ja kaiken maailman ihmisten syntien sovittajan täytyi syntyä vaimon siemenestä polkeakseen rikki käärmeen pään. Kun aika oli täyttynyt, syntyi Vapahtajamme alhaisena, tuntemattomana. Hän tuli omillensa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Tämä lupauksen kansa, Israelin kansa, odotti hänen tuloaan korkeana maallisena kuninkaana, joka vapahtaa heidät vieraan vallan alta. Mutta oli myöskin pieni joukko, joka odotti Jeesuksen syntymää ihmiskunnan syntien sovittajana.

Me vietämme loppiaisjuhlaa itämaan tietäjien Jeesuksen luona vierailun muistoksi. Itämaan tietäjät odottivat ja tähyilivät tähtitaivaalle, eikö ilmestyisi se luvattu tähti, joka oli Jeesuksen syntymän merkkinä. Sitten, kun tämä tähti ilmestyi, lähtivät nämä viisaat tietäjät pitkälle ja vaivalloiselle matkalle, nähdäkseen taivaallisen kuninkaan. He etsivät juutalaisten kuningasta, sillä tämä lupaus oli annettu Abrahamille, että sinussa ja sinun siemenessäsi kaikki sukukunnat maan päällä siunataan. Ja Juudalle: Ei valtikkaa oteta pois Juudaalta ennen kuin rauhan ruhtinas tulee.

Maailmassa on tahdottu tietää, mistä nämä tietäjät tulivat ja keitä he olivat ja mistä he saivat tietää, että Jumalan Poika oli syntyvä Israelin heimosta. Kun seuraamme Vanhaa Testamenttia, niin siellä oli Jumalan pelkääväisiä ihmisiä, jotka palvelivat elävää Jumalaa. Kun muistamme, kuinka Aabraham tuli pelastamasta Lootia tuolta Damaskon retkeltään, niin Melkisedek, joka ei ollut juutalainen, vaan Saalemin kaupungin kuningas ja pappi, siunasi Aabrahamia, sillä hän oli korkeimman Jumalan pappi. Se pappeus on voimassa vielä tänäkin päivänä voimassa, sillä Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo Jeesuksesta: sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.

Jeesus jätti tänne maan päälle tällaisen pappeuden, jossa vieläkin saarnataan armon evankeliumia kaikille tunnossaan vaivatuille.

Mooseksen appi Jetro oli Jumalaa pelkääväinen, olihan hän Aabrahamin jälkeläinen. Samoin olivat kaikki kuuden pojan jälkeläiset, jotka syntyivät Aabrahamin toisesta vaimosta Keturasta. Näille pojille Aabraham antoi lahjoja ja lähetti nämä vielä eläessään itäisille maille. Näistä oli syntynyt kuusi eri kansaa ja näiden keskuudessa tunnettiin elävä Jumala.
Job oli hurskas ja Jumalaa pelkäävä mies, vaikka hän ei ollut juutalainen. Hän oli ussilainen ja oli kaikkein mahtavin kaikista idän miehistä.
Myöskään Ruut, Jeesuksen kantaäiti, ei ollut juutalainen, vaan hän oli moabilainen.

Näistä muutamista tapahtumista saamme jo ajatuksen, mistä nämä, itämaan tietäjät saivat tietää Vapahtajan syntymästä. He olivat Jumalaa pelkääväisiä. Sitä todistaa sekin, että he, kuninkaat, uskoivat niin varmasti, että polvistuivat tämän pienen lapsen eteen niin kuin Jumalan eteen, vaikka näkivätkin vain pienen ihmislapsen ja hänen vanhempansa. Näin suuri oli heidän uskonsa.

Nämä tietäjät erehtyivät, kun menivät Herodekselta kyselemään juutalaisten kuningasta. Herodes, jolla ei ollut aavistustakaan Vanhan Testamentin kirjoituksista, säikähti ja Jerusalem hänen kanssaan. Mutta kirjanoppineet tiesivät, että Jeesuksen piti syntyä Juudean Betlehemissä. Täältä tietäjät tapasivat sen, jota olivat lähteneet kaukaa tähden johtamina tavoittamaan. Jumala oli johtanut niin, että nämä köyhät Jeesuksen vanhemmat saivat paljon lahjoja. Tämä olikin tarpeen, sillä tarvittiin paljon rahaa vaivalloisella matkalla ja oleskelulla vieraalla maalla. Jumala oli näiden tietäjien auttajana ja apuna ja ilmestyi heille unessa, ja kehotti heitä menemään toista tietä omalle maallensa.

Johannes Surakka
Päivämies 10.1.1968


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 03 Tammi 2019, 21:01
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron