Kirjoittaja Taavetti » 23 Helmi 2011, 11:17
Armosta langenneille
Oheinen kirjoitus on otettu J. E. Pietiläisen julkaisemasta, Oulussa 1898 painetusta laulukirjasta. »Valittu kokoelma Hengellisiä lauluja Jumalan lapsille elämän tiellä. Kirjoitus näyttää nimikirjaimista päättäen olevan julkaisijan omaa käsialaa.
Koska tällä etsikon ajalla on suuri joukko niitä sieluja, jotka ovat olleet nauttimassa Jumalan armoa, mutta ovat synnin petoksen kautta langenneet pois armosta, ja painuneet epäuskon ja mahdottomuuden alle, niin tahdon tässä muutamalla sanalla huomauttaa niitä, jos tämä vähä kirjanen sattuis senlaisten käsiin, jotka ovat armossa olleet, ja sitten pois langenneet. Ja kaikesta sydämestäni rukoilen Jumalaa taivaallista Isää, poikansa Jeesuksen nimeen, että Hän suuresta armostansa antaisi sen Hänen rakkaan sydämensä tahdon jälkeen kirkastetun olla. Ja että kaikki armosta langenneet vielä kerran tuhlaajapojan tavalla tulisivat Isän huoneeseen, jossa vielä on runsas pito kaikille nälkäisille, jotka sitä turhaan etsivät vieraalta maalta.
Ne keinot, joilla sielun vihollinen, perkele koettaa langettaa armoitettuja sieluja, oat lukemattomat erilaiset. Muutamia se panee katsomaan omaa sydäntänsä ja sieltä etsimään sitä, jota siellä kuitenkaan ei ole. Toisia se panee taas katselemaan toisten vikoja, ja kun se niitä on kyllin peilauttanut, niin sen alla on se salaisesti saanut kylvää penseyden ja kaiken haluttomuuden kristittyin kanssakäymisen, ja niin ulos armosta. Muutamille on taas rietas kirkastanut synnin luvalliseksi ja niin tavoin tunnon sokeuteen. Sekä muutamissa sytyttää niin väkevät synnin himot ja halut, että ei kykene niitä voittamaan, ja koska synti on tullut jäsenillä täytetyksi, niin kyllä sitte on sama rietas valmis mahdottomuutta saarnaamaan senlaiselle, joka syntiä tekee. Ja vielä monella muulla keinolla se saattaa kietoa yhden, armoitetun sielun, ja vieroittaa pois Jumalan armosta. Sen tähden nyt sinä langennut sielu, joka olet näin tahi jollain muulla tavalla tullut pois Jumalan armosta, niin tule nyt vielä kerta lähelle sitä iankaikkista rakastajaa Herraa Jeesusta, joka niin sinun kuin myös kaikkien langenneiden siasta ja edestä on kärsinyt helvetin tuskat ja vaivat ja katso, että Hänen sydämensä rakkaus on nyt, tänäpäivänä yhtä hellä ja palava, kuin silloin, kun Hän ristinhirsipuussa
huusi anteeksiantamusta kaikille, murhaajillensakin.
Ei ole vielä tänä päivänä sammunut se pohjaton rakkaus, joka pakoitti Hänen tulemaan tänne alas tähän kiittämättömään maailmaan. Se rakkaus on kestänyt helvetin vaivat ja koko ihmiskunnan syntirangaistuksen, ettei se ole katkennut ristin alla eikä ristin päällä, vaan täydellisenä voittajana meni Hän läpi helvetin, ja raivasi tien iankaikkiseen kunnian paratiisiin, kaikille katuvaisen ryövärin veljille ja sisarille.
Tulkaa rohkiasti kaikki armosta pois langenneet tämän verisen sovintouhrin tykö, tässä kuuluu vielä yksi laupias ja suloinen ääni kaikille murheellisille, epäileväisille alas painetuille ja synnin kuormalta vaivatuille. Ja kuitenkin se näin on teille, te armosta pois langenneet, että te ette mistään todellista rauhaa löydä muualta kuin tästä armoistuimesta, joka on Jumalan lasten keskellä, nimittäin verinen ja ristiinnaulittu Herra Jeesus. Alinomainen kuoleman ja helvetin pelko vaivaa ja ahdistaa teidän omaatuntoanne ja ne synnilliset huvit, joilla te koitatte rauhoittaa omantuntonne ääntä, niin saapi sen vaan pahenemaan.
Siis ainoa ja paras neuvo on teille, koska vielä armon ajassa olette, että kiiruusti menette Jumalan lasten tykö, ja tunnustatte syntinne, ja Jeesuksen veren ja pyhän nimen tähden rukoilette anteeksi, ja myös uskotte, niin on totisesti Jumala taivaasta vastaava rakkauden tulella teidän sydämiinne. Ei teille tarvitse saarnata armon järjestyksessä niin kuin suruttomille, sillä te ette sitä kykene sanomaan niin kuin suruttomat, että kyllä minä kahden kesken menen Jumalan luo, vaan teillä on jo koettelemuksesta se vakuutus, että jos Jeesusta tahtoo tavata, niin pitää mennä Hänen opetuslastensa joukkoon, sieltä sen löytää.
Mutta me tiedämme, että vaikka teillä se vakuutus on, niin ei teillä silti niin helppo ole uskoa, perkele saarnaa koko helvetin voimalla teille mahdottomuutta uskomiseen, syystä että hän on saanut teitä ehdolla ja tahdolla syntiä tekemään aivan valaistulla omallatunnolla, joka ei itse totuudesta olekaan leikintekoa, sillä jos meidän Jumalamme on armollinen ja laupias, niin on hän myöskin totinen ja vanhurskas, joka vihaa syntiä ja vääryyttä. Mutta juuri sen tähden, että Jumala niin ankara ja vanhurskas on, ettei Hän saata syntiä rakastaa, niin on Jeesus Jumalan poika omassa ruumiissaan kärsinyt synnin rangaistuksen. Siis on kaikki synti niin kuin jo maksettua velkaa, ainoastaan me tahdomme luopua ja irtaantua synnin vallasta, ja tarttua lujasti kiinni Jumalan lupauksiin Jeesuksen veren sovittavaisesta voimasta, joka pesee ja pois ottaa kaiken maailman synnit.
Tulkaat, tulkaat langenneet kaikki Herran armoistuimen tykö, josta vielä rauhan sanomat kuuluvat. Ottakaa ja kantakaa vielä vähän aikaa Kristuksen pilkkaa tämän nurjan ja huorintekijän sukukunnan keskellä, niin saatte iankaikkisen ja katoamattoman perinnön taivaassa, jota ei koi syö, ei ruoste raiskaa, ei varkaat kaiva eikä varasta.
Antakaa maailman sanoa teitä hulluiksi, villeiksi ja hihhuleiksi, ei se riko omantunnon rauhaa, kuin vaan on vaatteet Jeesuksen veressä valaistu, että saattaa levollisesti odottaa sitä päivää, jolloin saamme kaikin siirtyä pois tästä surun ja kyynelten maasta, nauttimaan täydellistä lepoa ja rauhaa Jumalan ja Herran Jeesuksen kirkasten kasvojen näkemisessä.
Ja auttakoon Herra Jeesus kaikkia meitä sinne, jotka nyt vaellamme tätä kaitaista elämän tietä, ja palauttakoon kaikki eksyneet ja armosta pois langenneet takaisin tähän Isän huoneeseen, josta vielä vaatetetaan tuhlaajapoikia. Ja toivomme vielä, että uskottomat ja synnissä kuolleet alkaisivat hekin ajatella, mitä heidän rauhaansa sopii, sillä lyhyt ja arvaamaton on armon aika. Pian loppuu se ilo, joku on maailmalla, ja iankaikkinen itkuvirsi on edessä niin köyhillä kuin rikkailla, ylhäisillä ja alhaisilla, pienillä ja suurilla, tyhmillä ja viisailla, jos ei Jumalan ennättämätön armo saa sydäntä kohdata, ja synnyttää oman tahtonsa jälkeen uudeksi luontokappaleeksi Kristuksessa.
Ja vielä lopuksi huomautan, että oman autuudensa tähden sitä kukin kilvoittelee. Ei tule toinen toisen uskolla autuaaksi, eikä mene toinen toisen jumalattomuuden tähden kadotukseen. Mutta koska Jumala on meille armonsa ja evankeliuminsa antanut, niin emme saata niin kiittämättämät olla Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan, että salaisimme tämän tavaran, joka on tuhannen kertaa kalliimpi kaiken maailman kultaa ja hopeaa, niin että kaikki maailman ääret jo pitäis yhdistyä ynnä meidän kanssamme nauttimaan tätä valmista Jumalan autuutta, jota nyt sulasta Jumalan armosta saarnataan kaikille katuvaisille ja synnin kuormalta vaivatuille.
Amen totisesti, niin totta kuin Herra Israelin Jumala elää.
J. E. P.
Pietiläisen laulukirja 1898
Päivämies 31.12.1959
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4