Kirjoittaja O.M » 30 Huhti 2008, 16:18
Jäin pohtimaan tuota kirjoitusta ja olen tutkiskellut tarkkaan raamatunkohtia, joissa puhutaan Paavalin parannuksesta. Luther jätti minut kirjoituksellaan hämmennyksen valtaan, mutta tutkiskeltuani sanaa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että pidän perinteistä vl-tulkintaa perustellumpana.
Muutamia huomionarvoisia seikkoja, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.
1) Paavalin sokeus.
Apt. 9:
"8 Niin Saulus nousi maasta ja ei nähnyt ketään avoimilla silmillä; mutta he taluttivat häntä kädestä ja veivät Damaskuun.
9 Ja hän oli kolme päivää näkemättä ja ei syönyt eikä juonut.
- -
17 Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18 Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin."
Apt. 22:
"11 Ja koska en minä nähnyt sen valkeuden kirkkauden tähden, talutettiin minä käsistä niiltä, jotka minun kanssani olivat, ja tulin Damaskuun.
12 Ja siellä oli jumalinen mies lain jälkeen, Ananias niemeltä; hänellä oli hyvä todistus kaikilta Juudalaisilta, jotka siellä asuivat.
13 Hän tuli minun tyköni, seisoi ja sanoi minulle: rakas veljeni Saul, saa sinun näkös jälleen. Ja minä katsoin sillä hetkellä hänen päällensä."
Minusta tuossa kyse paitsi luonnollisesta sokeudesta, myös hengellisestä sokeudesta eli syntisokeudesta. Paavali oli toki jo ennen tapahtumaa hengellisesti sokea, mutta Jeesuksen ilmestyminen herätti hänen tuntonsa ja hän käsitti tilansa, hengellisen sokeutensa. Ajattelisin hänen luonnollisen sokeutensa olevan siksi ikään kuin esikuva siitä, miten heränneellä tunnolla oleva ihminen on täysin avuton Jumalan lain edessä, jos Jumala ei häntä Pyhän Hengen viran kautta päästä synneistään. Se, että Paavali sai näkönsä takaisin, viitannee hengellisessä mielessä aikaan, jolloin hän vielä lapsenuskossaan näki kirkkaasti.
Hengellisestä sokeudesta löysin Biblian rekisterin avulla liudan raamatunkohtia:
5. Moos. 28:28 "Herra lyö sinun hourauksella, sokeudella ja sydämen tyhmyydellä,"
Ps. 69:23 "Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua."
Jes. 6:10 "Paaduta tämän kansan sydän, ja anna heidän korvansa paksuksi tulla, ja sokaise heidän silmänsä, ettei he näkisi silmillänsä, eikä kuulisi korvillansa, eli myös ymmärtäisi sydämellänsä, eli kääntäisi itsiänsä ja parannetuksi tulisi."
Jes. 56:10 "Kaikki heidän vartiansa ovat sokiat, eikä tiedä mitään, he ovat kaikki mykät koirat, jotka ei voi haukkua; he ovat laiskat, he makaavat ja unta rakastavat."
Jes. 59:10 "Me haparoitsimme seiniä niinkuin sokiat, ja pitelimme niinkuin ne, joilla ei silmiä ole; me loukkaamme itsemme puolipäivänä niinkuin hämärissä, me olemme pimeydessä niinkuin kuolleet."
Joh. 12:40 "Hän sokaisi heidän silmänsä, ja paadutti heidän sydämensä, ettei he näkisi silmillä, eikä ymmärtäisi sydämellä, ja kääntäisi itsiänsä, ja minä parantaisin heitä."
Room. 1:20 "Sillä hänen näkymättömät menonsa, nimittäin, ijankaikkinen voimansa ja jumaluutensa nähdään hamasta maailman luomisesta, jotka ymmärretään niistä, jotka tehdyt ovat: ettei he taitaisi itseänsä syyttömiksi sanoa. 21 Että he tunsivat Jumalan, ja ei ylistäneet häntä niinkuin Jumalaa eikä kiittäneet, vaan vilpistelivät omissa ajatuksissansa, ja heidän järjetöin sydämensä on pimennyt."
Room. 11:10 "Heidän silmänsä soetkoon, ettei he näkisi, ja taita aina heidän selkänsä!"
Matt. 15:14 "Antakaat heidän olla: he ovat sokiat sokiain taluttajat; jos sokia sokiaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeevat."
Matt. 23:24 "Te sokiat taluttajat! te kuurnitsette hyttysen ja kamelin nielette. 25 Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka puhdistatte juoma-astian ja ruoka-astian ulkoiselta puolelta, mutta sisältä ovat ne täynnä raatelemista ja tyytymättömyyttä. 26 Sinä sokia Pharisealainen! puhdista ensin juoma-astia ja ruoka-astia sisältä, että myös ulkonainenkin puoli puhtaaksi tulis."
Luuk. 6:39 "Mutta hän sanoi heille vertauksen: taitaako sokia sokiaa taluttaa? eikö he molemmat hautaan lankee?"
2. Kor. 4:3 "Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan, 4 Joissa tämän maailman jumala on uskottomain taidot soaissut, ettei evenkeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva."
2. Piet. 1:8 "Sillä koska nämät täydellisesti teissä ovat, niin ei he teitä salli löydettää joutilaina eli hedelmättöminä meidän Herran Jesuksen Kristuksen tuntemisessa. 9 Mutta jolla ei näitä ole, hän on sokia, ja ei näe mitään kaukaa, ja on unohtanut itsensä olleen puhdistetun entisistä synneistänsä."
1. Joh. 2:11 "Mutta joka veljeänsä vihaa, hän on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä tiedä, kuhunka hän menee; sillä pimeydet ovat hänen silmänsä soaisseet."
On huomionarvoista, että Paavali, jonka omat silmät avattiin Ananiaan kautta, puhuu pakanoiden silmien aukaisemisesta nimenomaan evankeliumin saarnalla puhuessaan omasta kutsumisestaan.
Apt. 26:
"13 Puolipäivän aikaan, rakas kuningas, näin minä tiellä yhden kirkkauden taivaasta, kirkkaamman kuin auringon paisteen, joka valkeus ympäri valaisi minun ja ne, jotka minun kanssani vaelsivat.
14 Kuin me siis kaikki maahan lankesimme, kuulin minä äänen puhuvan minulleni ja sanovan Hebrean kielellä: Saul, Saul, miksis minua vainoot? työläs on sinun tutkainta vastaan potkia.
15 Niin minä sanoin: Herra, kukas olet? Hän sanoi: minä olen Jesus, jota sinä vainoot.
16 Mutta nouse ylös ja seiso jaloillas: sillä sitä varten minä sinulle ilmestyin, että minä asetan sinun palveliaksi ja niiden todistajaksi, joita sinä näit, niin myös niiden, joita minä vielä sinulle ilmoittava olen.
17 Ja tahdon sinun päästää tästä kansasta ja pakanoista, joiden tykö minä nyt sinun lähetän,
18 Heidän silmiänsä avaamaan ja heitä pimeydestä valkeuteen kääntämään, että he eriäisivät saatanan vallasta Jumalan tykö, saamaan syntein anteeksiantamista ja perimistä ynnä niiden kanssa, jotka pyhitetään uskon kautta minun päälleni.
19 Niin siis, rakas kuningas Agrippa! en minä ollut taivaalliselle näylle kovakorvainen,
20 Vaan ilmoitin ensin niille, jotka Damaskussa ja Jerusalemissa ovat ja kaikessa Juudan maakunnassa, ja myös pakanoille, että he parannuksen tekisivät, ja kääntyisivät Jumalan puoleen, ja tekisivät parannuksen kelvollisia töitä."
--> Tuo 26. luvun kertomus Damaskoksen tien tapahtumista voisi yksinään luettuna antaa kuvan, että Paavali olisi todella saanut evankeliumin ja uskon suoraan Kristukselta. Minusta tuo kuitenkin kertoo vain siitä, että Jeesus ilmoittaa tuossa Paavalille valinneensa hänet evankeliumin työhön, mutta ei anna armoaan. Kolmella eri käännöksellä asia ilmaistaan näin:
"16 Mutta nouse ylös ja seiso jaloillas: sillä sitä varten minä sinulle ilmestyin, että minä asetan sinun palveliaksi ja niiden todistajaksi, joita sinä näit, niin myös niiden, joita minä vielä sinulle ilmoittava olen.
16 Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
16 Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. "
Mielestäni v. 1992 sanamuoto vaikuttaa selvimmälle: Jeesus kertoo Damaskoksen tiellä valinneensa hänet palvelijakseen ja todistajakseen, vaikka antaa armonsa vasta myöhemmin.
Tästä armosta Apt. 22. luku kertoo seuraavasti:
"12 Ja siellä oli jumalinen mies lain jälkeen, Ananias niemeltä; hänellä oli hyvä todistus kaikilta Juudalaisilta, jotka siellä asuivat.
13 Hän tuli minun tyköni, seisoi ja sanoi minulle: rakas veljeni Saul, saa sinun näkös jälleen. Ja minä katsoin sillä hetkellä hänen päällensä.
14 Niin hän sanoi: meidän isäimme Jumala on sinun valmistanut, että sinun pitää tunteman hänen tahtonsa, ja näkemän vanhurskaan, ja kuuleman ääntä hänen suustansa.
15 Sillä sinun pitää oleman hänen todistajansa kaikkein ihmisten edessä niistä, joita sinä nähnyt ja kuullut olet.
16 Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä."
--> Tuosta ilmenee selvästi, että ensin Ananias julisti evankeliumin Kristuksesta, sitten hän kehotti pesemään synnit pois sen merkiksi, että oli saanut synnit anteeksi evankeliumin sanan kautta.
2) Pyhän Hengen saaminen.
Pyhän Hengen saamisesta mainitaan vain 9. luvussa. Sen mukaan Jeesus lähetti Ananiaan, jotta Paavali täyttyisi Pyhästä Hengestä.
Apt. 9:17 "Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin."
Samalla tavoin Jeesus oli lähettänyt omat opetuslapsensa.
Joh. 20:
"21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22 Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt."
Paavalin mukaan on mahdotonta, että ihminen voisi olla uskomassa ilman Pyhän Hengen panttia sydämessään.
Room. 8:9 "Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa."
2. Kor. 1:22 "Joka myös on meitä lukinnut, ja antoi Hengen pantiksi meidän sydämiimme."
2. Kor. 5:5 "Mutta joka meitä siihen valmistaa, se on Jumala, joka myös Hengen on meille pantiksi antanut."
--> Koska Paavali täyttyi Pyhästä Hengestä vasta Ananiaan evankeliumin ja kätten päälle panemisen kautta, hän ei voinut olla uskomassa ennen Ananiaan kohtaamista. Hänelle oli ilmoitettu tehtävästä, joka hänelle oli säädetty, mutta edes siinä tilanteessa Jeesus ei sivuuttanut armojärjestystään, jonka hän oli antanut opetuslapsilleen: "Joille TE (=opetuslapset ja heidän seuraajansa) synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan."
3) Epätarkkuus kertomuksissa.
Mielestäni noita tarinoita ei pidä lukea minään pilkun tarkkoina kuvauksina tapahtumista. Apt. 9., 22. ja 26. luvun tarinat eroavat jonkin verran toisistaan ja osa on laitettava muistista johtuvien epätarkkuuksien piikkiin, koska ei esim. ole mahdollista, että Paavalin matkaseuralaiset olisivat sekä nähneet että olleet näkemättä kirkkautta.
Apt. 9:7 "Mutta ne miehet, jotka hänen seurassansa olivat, seisoivat hämmästyksissä; he kuulivat tosin äänen, mutta ei he ketään nähneet."
Apt. 22:9 "Mutta ne, jotka minun kanssani olivat, näkivät kyllä kirkkauden ja peljästyivät, vaan ei he hänen ääntänsä kuulleet, joka minua puhutteli."
Apt. 26:13 "Puolipäivän aikaan, rakas kuningas, näin minä tiellä yhden kirkkauden taivaasta, kirkkaamman kuin auringon paisteen, joka valkeus ympäri valaisi minun ja ne, jotka minun kanssani vaelsivat. 14 Kuin me siis kaikki maahan lankesimme, kuulin minä äänen puhuvan minulleni ja sanovan Hebrean kielellä: Saul, Saul, miksis minua vainoot? työläs on sinun tutkainta vastaan potkia."
--> 9. luvun perusteella matkaseuralaiset kuulivat äänen, mutta eivät nähneet kirkkautta. 22. ja 26. luvun perusteella he näkivät kirkkauden, mutta eivät kuulleet mitään.