Siansaparo kirjoitti:Salaripistä ja siinä kerrottujen asioiden salaamisesta
Lutherus tosin poisti salaripin käytännöstä, mutta se on vielä jälellä kirkkolaissa salaisen synnintunnustuksen nimellä, waikka maallinen laki waatii julkista synnintunnustusta rikolliselta. Tuomarin ahkeroiminen tarkoittaa juuri sitä, että hän saisi taiwutetuksi rikollisen rehelliseen tunnustukseen. Minkätähden on siis kirkkolaissa suotu kunnianperkeleelle suurempia oikeuksia, niin että syntisellä on sekin oikeus, että saapi wastaanottaa wakuutuksen syntein anteeksisaamisesta salaisen tunnustuksen nojalla, waikka hän on wielä perkeleen wallassa ja ehdolliseessa synnissä? Hän ei suinkaan ole luopunut perkeleestä ja kaikesta hänen menostansa, kun ei tahdo tunnustaa syntejänsä julkisesti, waan waan salaisesti papille, joka on henkensä uhalla welwollinwn salaamaan rikosta, waikka totuus waatii, että rikos on tulewa ilmi armon ajassa, kun se kaikessa tapauksessa täytyy tulla julki ijankaikkisuudessa. Yleinen laki on tässä kohden lähempänä ijankaikkisen oikeuden waatimuksia, kun se säätää, että se, joka salaa toisen rikoksen, hän on osallinen siinä. Mutta kirkkolain mukaan pappi on welwoitettu salaamaan toisen rikosta. Tämä ei ole mitään johdonmukaisuutta lain laadinnassa.
Lars Lewi Laestadius
Siansaparo kirjoitti:Taavilta:
"Siksi asetankin ensi alkuun kysymyksen, haluaako Siansaparo lainauksellaan osoittaa, että Luther ja Laestadius opettivat ja uskoivat eri tavoilla, vai onko lainauksen tänne tuonnilla joku muu merkitys?"
Ei ollut mielessäni mitään tämmöistä halua. Miusta tuo Lestadiuksen teksti ja ajatus oli yllättävä, niin halusin sen tuoda teidänkin ällisteltäväksenne tänne. Joka tapauksessa minusta tuo Lestadiuksen teksti on hyvä. Voin yhtyä siihen.
Siansaparo/Laestadius kirjoitti:Salaripistä ja siinä kerrottujen asioiden salaamisesta
Lutherus tosin poisti salaripin käytännöstä,
Siansaparo/Laestadius kirjoitti:mutta se on vielä jälellä kirkkolaissa salaisen synnintunnustuksen nimellä, waikka maallinen laki waatii julkista synnintunnustusta rikolliselta. Tuomarin ahkeroiminen tarkoittaa juuri sitä, että hän saisi taiwutetuksi rikollisen rehelliseen tunnustukseen. Minkätähden on siis kirkkolaissa suotu kunnianperkeleelle suurempia oikeuksia, niin että syntisellä on sekin oikeus, että saapi wastaanottaa wakuutuksen syntein anteeksisaamisesta salaisen tunnustuksen nojalla, waikka hän on wielä perkeleen wallassa ja ehdolliseessa synnissä?
Siansaparo/Laestadius kirjoitti:Hän ei suinkaan ole luopunut perkeleestä ja kaikesta hänen menostansa, kun ei tahdo tunnustaa syntejänsä julkisesti, waan waan salaisesti papille, joka on henkensä uhalla welwollinwn salaamaan rikosta, waikka totuus waatii, että rikos on tulewa ilmi armon ajassa, kun se kaikessa tapauksessa täytyy tulla julki ijankaikkisuudessa. Yleinen laki on tässä kohden lähempänä ijankaikkisen oikeuden waatimuksia, kun se säätää, että se, joka salaa toisen rikoksen, hän on osallinen siinä. Mutta kirkkolain mukaan pappi on welwoitettu salaamaan toisen rikosta. Tämä ei ole mitään johdonmukaisuutta lain laadinnassa.
Lars Lewi Laestadius
Siansaparo kirjoitti:Miusta tuo Lestadiuksen teksti ja ajatus oli yllättävä, niin halusin sen tuoda teidänkin ällisteltäväksenne tänne. Joka tapauksessa minusta tuo Lestadiuksen teksti on hyvä. Voin yhtyä siihen.
hepa kirjoitti:Eikö tämäkin kohta tämäkin rippiä:
Jaak. 5:
16 Tunnustakaat toinen toisellenne teidän rikoksenne ja rukoilkaat toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on.
19 Rakkaat veljeni, jos joku teistä eksyis totuudesta ja joku palauttais hänen,
20 Se tietäkään, että joka syntisen palauttaa tiensä erehdyksestä, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peittää syntein paljouden.
Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa