Kirjoittaja Taavetti » 20 Joulu 2012, 16:06
Huviteollisuus, aikamme epäjumala
Aikamme palvotuimpia epäjumalia on kaupallinen huviteollisuus. Se on monille elinkeino. He hankkivat sen palveluksessa jokapäiväisen leipänsä. Muiden yritysten tavoin huviteollisuuskin pyrkii lisäämään tuotantoaan.
Tästä kaupallisesta yrityksestä on kuitenkin sanottava paljon paremmin kuin monesta muusta yrityksestä, että "tarkoitus pyhittää keinot", käyttääksemme vanhaa sanontaa. Kun rahan kerääminen määrää toiminnan, niin keinoja ei kaihdeta sen saamiseksi. Kun vielä tiedetään, että luonnollinen ihminen "rakastaa enemmän pimeyttä kuin valkeutta." ei ole ihme, että moni tämän alan yrittäjä on hyvin onnistunut rahaa keräämään. Huviteollisuuden mainokset vetoavat ihmisen synnillisiin taipumuksiin, joita ihmisistä löytyy kylliksi. Seksuaalisuuden pahe juoppouden ohella, on eräs, jolla monet voitetaan. Kun mainokset ovat tällaisia, niin ohjelma ei ole sen kummempi.
Huviteollisuuden epäjumalan edessä polvistuvat laajat kansankerrokset. Viikonlopun ajan lehtiin asetetut vetoavat elokuvamainokset kannattavat. Ihmisiä kertyy, rahaa tulee, mutta se haisee kuolemalta. Tarkoitus pyhitti keinot silloinkin, kun Juudas petti Herransa 30 hopearahasta. Suositut tanssipaikat tietävät "saavansa runsaasti nuorta kansaa kokoon, kun tilaisuudessa on suosittu orkesteri tai jopa sex -pommi, joka pelkällä olemassaolollaan tuottaa runsaat rahat niin kuin noitapiika isännilleen Apostolien teoissa. Huvimaailman meno tulee niin luonnolliseksi, että alamme nähdä omaa kansaammekin koskevan Pietarin ennustuksen: "Ja tietäkää se ensin, että viimeisinä päivinä tulevat pilkkaajat, jotka oman himonsa jälkeen vaeltavat, ja sanovat: Kussa on lupaus hänen tulemisestansa? Sillä siitä päivästä kuin isät ovat nukkuneet, pysyvät kaikki niin kuin ne luonnon alusta, olleet ovat." (2. Piet. 3: 3-4). Mikään ei näytä ajallamme ihmisille niin merkitsevän kuin himojensa mukaan eläminen. Tälle kaikelle vielä yritetään saada vakaumuksen kunnioitus. Juomarin tai huorintekijän elämänvakaumusta emme voi kunnioittaa, vaan näyttää sitä vääräksi.
Tämä epäjumala ei unohda myöskään pieniä lapsia ja vanhuksia. Se on ottanut palvelukseensa suuren osan TV:n ja radion viihdeohjelmista. Se kasvattaa niiden kautta uutta sukupolvea, josta taas voimme lukea: "Mutta sen sinun pitää tietämän, että viimeisinä päivinä vaaralliset ajat lähenevät, sillä ne ihmiset, jotka itseänsä rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiät, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittämättömät, jumalattomat, haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet, pettäjät, tuimat, paisuneet, jotka enemmän hekumaa kuin Jumalaa rakastavat, joilla on jumalinen meno olevinansa mutta sen voiman he kieltävät pois. Karta siis sen kaltaisia." (2. Tim. 3:1-6). Levottomasta nuorisosta ollaan huolissaan aikanamme. On syytäkin, siliä synti teki levottomaksi Gadaralaisten maan riivatun miehenkin niin, että hän ei voinut edes olla ihmisten keskellä. Mutta samalla tulisi kantaa huolta siitä, että levottomuuden aihe, synti, saataisiin poisajettua sydämestä.
Tilanne korjautuisi paljon, jos Suomen kotien vanhemmat heräisivät ensin ajattelemaan omaa tilaansa ja tekisivät parannuksen. Sitten heillä olisi kylvettävänä hyvää siementä lastensa sydämille eikä tarvitsisi lustetta kylvää. Turha on lusteen kylvöstä odottaa hyvää kasvua. Tähänkin soveltuvat sanat: Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Paatuneella vanhemmalla, joka nyt kasvattaa nousevaa polvea, on suuri vastuu kerran Jumalan kasvojen edessä. Lapset tulevat tuomitsemaan, niin kuin raamattu sanoo.
Aikamme kulkee kohti suurta luopumusta, joka on jo monessa maassa tapahtunut. Hyvinvointivaltion ihminen tulee niin hyvinvoivaksi, ettei hän tarvitse Jumalaa. Hän asettuu itse Jumalaksi. Paavali kirjoittaa: "Älkää antako kenenkään teitänne vietellä millään tavalla, sillä ei hän ennen tule kuin luopumus tapahtuu ja synnin ihminen ilmoitetaan, kadotuksen lapsi, joka on vastaan seisoja, ja korottaa itsensä kaikkein päälle, mikä jumalaksi tai jumalanpalvelukseksi kutsutaan, niin että hän istuttaa itsensä Jumalan temppeliin niin kuin Jumala, ja tekee itsensä jumalaksi.” (2. Tess, 2:3 – 4)
Ihminen määrää itselleen jumalisuuden muodot. Hän asettuu Jumalan neuvojaksi. Tätä on jo ennakoinut kautta aikojen se ihmisen ottama asenne, että hän harjoittaa jumalisuutta synnin peitteeksi. Huvimaailman epäjumalaa palvova ihminenkin voi olla jumalinen, mutta valitettavasti vain suusta. Sydämen tila paljastuu hedelmistä, synnin teoista. Profeettakin surkutteli aikanaan Israelin kansaa, joka huulillaan kunnioitti Jumalaa, mutta sydän oli kaukana Jumalasta.
Mutta näiden näkymien edessä muistamme Jumalan lapset, että Herra Jeesus saapuu pian eikä viivyttele. Tätä suurta Joulua odotellessa luemme, mitä Pietari on kirjoittanut: "Sen tähden, minun rakkaani, että te näitä odotatte, niin ahkeroikaa, että te hänen edessänsä puhtaiksi ja nuhteettomiksi rauhassa löydettäisiin ja lukekaa meidän Herran Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyys teidän autuudeksenne." (2. Piet. 3:14—15).
PEKKA KINNUNEN
Päivämies 13.12. 1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4