Laestadiuksen saarnoja

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Laestadiuksen saarnoja

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Joulu 2009, 16:53

Laestadiuksen saarna IV

"Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja vaimon siemenen välille: sen pitää rikki polkeman sinun pääsi ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän." 1 Moos. 3: 15.


Koska ihminen käärmeen viekkauden kautta lankesi syntiin, pani Jumala vihan vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille, mutta Jumala antoi myös sen armollisen lupauksen, että vaimon siemenen pitää rikkimusertaman käärmeen pään. Kuinka tämä viha on ilmottanut itsensä, osottaa koko Raamattu. Siitä saakka, kun käärmeen siemenet rupesivat poikimaan, on viha ollut niitten välillä, ja se sama viha on vielä nytki vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä.
Tämä viha tuli siitä, että vaimo tuli petetyksi käärmeeltä, ja käärmeen viekkauden kautta tuli vaimo ja hänen lapsensa onnettomiksi: hänen täytyy nyt suuren vaivan kautta synnyttää. Johannes näki hänen huutavan syntymä-vaivassa, ja jos Jumala ei olisi ottanut hänen poika-lastansa tykönsä, niin olisi sen ruskea lohikäärme syönyt.

Johannes kastaja oli kova haukkumaan kyy käärmeen sikiöitä. Koska hän näki niitä, sanoi hän: te kyykäärmeen sikiät, kuka on teitä neuvonut välttämään tulevaista vihaa? Ilmanki Johannes näki, kuinka suuri viha oli vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä. Minä olen kuullut, että kyykäärmeen hännässä on suuri kulkunen, joka kuuluu kauas, koska hän konttaa maan päällä. Tämä kulkunen on pantu ihmisen lapsille varotukseksi. Ne ihmisen lapset, jotka ovat valvomassa, saattavat paeta, koska tämä kulkunen kuuluu. Mutta ne raukat, jotka eivät ole valvomassa, eivät kuule tämän kulkusen helinää; ja niitä raukkoja pääsee kyykäärme pistämään. Ja sen ihmisen sydän, joka on käärmeeltä pistetty, paisuu ja kuolee paisumuksistansa, jos hän ei pääse oikealla ajalla tohtorin tyköön. — On myös eräs muu käärmeen laji, joka suostuttaa tiaisia myrkyllisellä hajulla. Koska nimittäin tiainen istuu oksalla, niin tulee suostutus-käärme naakimalla ja laskee ruumiistansa sen kaltaisen myrkyllisen hajun, jonka kautta tiainen tulee vimmatuksi, ja menee suostutuskäärmeen suuhun.

On myös muu käärmeen laji kuusen pituudesta. Se makaa ruomossa ja vartioi ihmisen lapsia. Jos joku tulee häntä liki, käärii se itsensä ihmisen ympäri ja pusertaa ihmisen luut rikki. Ja sen jälkeen oksentaa hän liivaa ihmisten raatoin päälle, ja nielee ne kokonansa. Johannes näki myös ilmestyksensä, kuinka lohikäärme oksensi liivaa sen vaimon päälle, joka oli poikalasta synnyttämässä. Mutta vaimo pääsi pakenemaan korpeen. Se ruskea lohikäärme, joka saatanaksi ja perkeleeksi kutsutaan, joka koko maan piirin viettelee, oli ilman epäilemättä se sama hirmuinen elävä, joka puhutteli vaimoa paratiisissa. Ja se sai hänen uskomaan, että hän tulee oikein viisaaksi, jos hän syö kielletyn puun hedelmästä. Tämän lohikäärmeen siemen on erinomattain vihainen vaimon siemenelle, joka hänen päänsä rikki musertaa. Jos vaimon siemen ei olisi hänen päätänsä rikki musertanut, olisi hän aikaa hävittänyt ja raatanut ihmisen lapset. Mutta käärmeellä on niin sitkeä henki, ettei hän kuole, vaikka pää on poljettu rikki. Me kuulemme ilmestyskirjasta, että lohikäärme veti pyrstöllänsä kolmannen osan taivaan tähdistä maan päälle.

Ei ole siis monta tähteä taivaassa, jotka loistaisivat taivaslaessa ja osottaisivat tietä yksinäiselle matkamiehelle, kulkeaksensa yöllä ja pimeyden aikana ijankaikkisuuden rannalle. Mutta vaimon siemen, joka on musertanut käärmeen pään, on näinä aikoina kantanut käärmeen siemenet muuraisen pesään. Ja siellä on käärmeen siemenillä surkea hätä: siellä ne puikivat ja siellä ne vääntelevät itseänsä niin kuin madot kuumassa tuhassa.

Mutta ei auta puikiminen; jos ne vielä muutmia muuraisia syövät, niin toiset tulevat kahta kiivaammiksi kaluamaan käärmetten luita. Mutta eivät käärmeen siemenet sen tähden kuole varsin, ennen kuin aurinko laskee.

Koska siis Herra Jumala pani vihan vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille, niin tulee meidän ottaa vaari siitä sodasta, joka tämän vihan kautta on tullut maailmaan. Mutta ei siinä maassa ole sotaa, jossa vaimon siementä ei ole. Mutta siinä paikassa käypi sota, kussa käärmeen siementä on paljon, ja aivan harvat vaimon siemenet.

Minä olen kuullut vanhojen muistelevan, että käärmetokassa on yksi käärmeen kuningas, joka on isompi muita, ja että sillä käärmeen kuninkaalla on eräs valkea ympyriäinen kivi, jonka se vatkaa (viskaa) ilmaan. Ja se ihminen, joka pääsisi saamaan käärmeen kiven, pitäisi muka tuleman onnelliseksi. Mutta se on tosin sangen vaarallista, että mennä sisälle käärmetten tokkaan, koska niitä on monta sataa koossa kiiman aikana. Mutta me arvaamme, minkä tähden käärmeet suuttuvat sille ihmiselle, joka tahtoo kiven pois ryöstää. Sillä siihen on kaikki käärmeen viekkaus koottu. Jos se kadottaisi viekkautensa ja kavaluutensa, tulisi se hulluksi, järki putoaisi peräti.
Mutta niin hulluksi ei tahdo käärme tulla, että se rupeaisi katumuksen ja parannuksen tekemiseen. Koska nyt joku ihminen on ottanut käärmeen viekkauden eli maailman viekkauden kiven, silloin aukasevat kaikki käärmeet suunsa, ja karkaavat yksimielisesti sen ihmisen päälle, ja kolmen valkean läpi pitää sen ihmisen käymän, ennen kuin käärmeet lakkaavat häntä vaivaamasta. Tämä on yksi syy, minkä tähden käärmeen siemenet vihaavat vaimon siementä. On se vielä toinenki syy, minkä tähden käärmeen siemenet vihaavat vaimon siementä. Vaimon siemen on musertanut, eli rikkipolkenut käärmeen pään. Jos vaimon siemen ei olisi rikkipolkenut käärmeen päätä, niin olisi käärme syönyt vaimon siemenen.
Mutta koska vaimon siemen on rikkipolkenut käärmeen pään, täytyy sen nyt pyrstöllänsä liikkua, jolla se vetää kolmannen osan taivaan tähdistä maan päälle. Ja koska ruskea lohikäärme on sen vaimon vieressä, joka huutaa syntymävaivassa, on se tarkotuksensa, että se pääsisi syömään sitä poikalasta, joka vaimosta syntyy. Mutta koska Jumala varjelee uutta ihmistä, joka vaimosta syntynyt on, rupeaa käärme oksentamaan myrkyllistä liivaa vaimon päälle, että se hukuttaisi hänen kuolleen liivalla. Mutta Jumala on vienyt vaimon korpeen, kussa ei ole niin paljon käärmeen siemeniä. Ja meidän toivomme on, että Jumala varjelee tätä vaimoa niin kauan, kuin käärmeen kivi pois ryöstään. On myös käärme pistänyt vaimon siementä kantapäähän. Tämä käärmeen pistäminen tulee siitä vihasta, joka on Jumalalta pantu vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille. Mutta tämä pistäminen ei tee vaimon siemenelle niin suurta vahinkoa. Kuitenki on sen ihmisen henki suuressa vaarassa, joka on käärmeeltä pistetty, sillä käärmeen myrkky paisuttaa ihmisen sydäntä ja kuolema tulee, jos käärmeeltä pistetty ihminen ei pääse tohtorin tyköön oikealla aialla.
Luonnollisen ihmisen sydän on täynnänsä käärmeen myrkkyä. Mutta ei hän tunne sitä, niin kauan kun hän puoskii sydäntänsä vuotavalla pirun sonnalla. Ei hän tunne, että sydän on täynnä myrkkyä, ennen kun tohtori antaa hänelle karvaita lääkityksiä. Silloin alkaa synnin myrkky polttamaan hänen sisällyksiänsä.
Käärmeen myrkky on ottanut suruttoman tuntoa haisemaan ja mätänemään. Mutta ei suruton tunne sitä, ennen kuin reikä tulee tuntoon. Mutta suruttoman tunto on paksumpi kuin nautahärän vuota. Ei semmoisen ihmisen tuntoon tule reikää vaikka vanhimman kuumat kyyneleet putoavat sen päälle.

Hengelliset puoskarit panevat vielä suruttomuuden laastaria tunnon päälle, ettei omantunnon haavat pitäisi haiseman ja märkää vuotaman, ennen kun vasta ijankaikkisuudessa. Mutta oikea tohtori hakkaa ensin Hengen miekalla paksua tuntoa, että siihen tulisi reikä. Sitte ottaa hän ja leikkaa terävällä partaveitsellä sitä kuollutta ja mädännyttä lihaa, joka tunnossa on. Ja sen jälkeen tiputtaa hän muutamia hunajan pisaroita omantunnon haavoihin.
Koska käärmeen myrkky on paisuttanut suruttoman ihmisen sydäntä, ottavat hengelliset ja puoskarit, ja valuttavat hänen suuhunsa vuotavaa pirun sontaa. Mutta sen kautta tulevat sydämen paisumukset pahemmiksi. Vaan oikea tohtori ottaa lain vasaran ja kolkuttaa kivikovaa sydäntä. Hän ottaa ja pistää sydämen paisumukset naskalilla, että reikä pääsisi vuotamaan. Hän antaa käärmeeltä pistetylle ihmiselle karvaita juomia, että hän pääsisi myrkkyä ulos oksentamaan.
Ja koska myrkky näitten lääkitysten kautta alkaa karvastelemaan joka paikassa, sitten antaa tohtori hänelle voita ja hunajata. Meidän pitäisi katseleman, kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä; mutta meidän täytyy ensin rukoilla sitä siunattua vaimon siementä, joka on rikki musertanut käärmeen pään, että hän varjelisi niitä heikkoja, jotka turmelemattomasta siemenestä syntyneet ovat, käärmeen siemenestä ja käärmeen myrkystä. Ja Vapahtaja on sanonut: olkaa viekkaat niin kuin käärmeet ja vakaat niin kuin kyyhkyset; niin Hän tarkottaa vissimmästi, että meidän pitää varastaman käärmeen viekkautta, koska käärmeellä, ja hänen siemenellänsä on niin suuri viekkaus ja kavaluus, että hän saattaa yksinkertaisia kyyhkysen poikia pettää.
Sinä siunattu vaimon siemen, auta kaikkia murheellisia, katuvaisia ja alas painetuita, jotka turmelemattomasta siemenestä syntyneet ovat, ettei käärmeen siemenet saisi heitä turmella eli myrkyllänsä painaa. Kuule katuvaisen huokaus, rakas isämme. Saarnateksti Matt. 23: 34, 39.

Seuraavaisesti siitä kuin puhuttu on pitää meidän tutkisteleman, kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä eli kuinka maailman lapset vihaavat Jumalan lapsia. Auttakoon Jumala, että muutama sokea raukka näkisi hahmonsa entisten pakanain luonnossa. Sillä ei käärme ole muuttanut luontoansa, vaikka se on muuttanut nahkansa. Koska vanha nahka on kulunut, riisuu se pois sen päältänsä ja pukee päällensä uutta nahkaa, joka on kahta lujempi. Puoskareilla on tapana antaa käärmeen nahkaa niille vaimoille, jotka ovat lapsen hädässä, siinä tarkotuksessa, että uusi ihminen pian syntyisi. Ja huorat myös ottavat käärmeen suomuja sisällensä siinä tarkotuksessa, että he ajavat hedelmän ulos. Mutta me otamme sitä vanhaa käärmeen nahkaa, jota löytyy monesta paikasta maan päällä, osottaaksemme niille, jotka eivät vielä tiedä, että käärmeet muuttavat nahkaansa, vaan eivät muuta luontoansa: että sillä on sama luonto kuin ennenki.

Ensimäinen viha vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä ilmestyi varsin synninlankeemuksen jälkeen, koska Kain rupesi vihaamaan veljeänsä vanhurskauden tähden. Koska Jumala mielistyi Aapelin uhriin, niin suuttui Kain, ja hänen hahmonsa muuttui vihan tähden. Niin Herra sanoi Kainille: miksis olet vihainen ja miksi hahmosi muuttuu? Kain oli suuttunut veljensä kristillisyyden tähden. Hänelle tuli paha mieli siitä, kun Aapeli oli hurskaampi häntä. Hän ajatteli: ilmanki tuo räkäsuu nuljus nyt on parempi minua. Ja vaikka Jumala nuhteli häntä ja käski hallita vihaansa, ei kuitenkaan Kain saanut tunnon rauhaa, ennenkun hän tappoi veljensä. Sillä käärmeen siemenet eivät kärsi ollenkaan, että vaimon siemen pitäisi olla parempi heitä. Omanvanhurskauden veri nousee päähän, ja hengellinen viha muuttaa heidän haahmonsa.
Kain oli ensimmäinen, joka imasi kristityn verta. Ja koska Jumala kysyi häneltä: kussa on Aapeli sinun veljesi, niin hän sanoi: en minä tiedä, olenko minä veljeni vartija. Niin vastaavat vielä nytki Kainin lihalliset veljet ja nepaimet: Koska joku kristitty kysyy heiltä: missä on sinun veljesi, niin he sanovat: olenko minä veljeni vartija; pitäköön itsekuki vaarin itsestänsä, en ole minä velvollinen neuvomaan ketään. Paavali on kirjottanut, että Aaprahamin poika palkkavaimosta oli vihainen nuoremmalle poialle, joka ali vapaasta syntynyt. Niinkuin silloin se, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainosi sitä, joka Hengen jälkeen syntynyt oli, niin se vielä nytki tapahtuu.
Kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä, osottaa Esaun viha. Käärmeen siemenet rupesivat puikimaan Esaun sydämessä, koska hänen veljensä
Jaakop oli saanut paremman siunauksen isältänsä. Esau uhkasi tappaa veljensä siunauksen tähden. Mutta Jaakop pakeni veljensä edestä vieraalle maalle. Niin on monen kristityn häätynyt pakenemaan vieraalle maalle, koska häntä on vainottu omassa maassa kristillisyyden tähden.

Kuinka käärmeen siemen on vihainen vaimon siementä vastaan, osottaa myös Israelin poikain viha Joosepille. Joosep kantoi juoruja ja ilmotti vanhemmille, mitä Israelin pojat tekivät vanhemman selän takana. Tuostapa nousi hirmuinen viha juorujen kantajalle ja unen näkijälle. Ja vielä nytki suuttuvat suruttomat ihmiset hirmuisesti niille, jotka kantavat juoruja ja ilmottavat heidän pahoja töitänsä. Mitäs Israelin lapset tekivät Moosekselle, koska hän pani Jumalan ankaran vanhurskauden heidän silmäinsä eteen. Pahat miehet Israelin seurakunnassa jo kävivät hänen henkensä päälle ja sanoivat Moosekselle: sinä teet kovin paljon, sillä kaikki kansa on pyhä. Maailman orjan mielestä on koko kansa pyhä, vaikka he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorintekevät ja varastavat. Kyllä ne sentähden ovat pyhät ja hurskaat. Mutta jos Mooses alkaa heitä haukkumaan ja soimaamaan jumalattomasta elämästä, silloin alkavat paraat miehet seurakunnassa sanomaan: sinä teet ylön paljon, sillä koko kansa on pyhä. Nämät vanhan aatamin sanat ovat niin totiset ja niin urhoolliset, että Kainin lihalliset veljet ja nepaimet sanovat: aamen, se on tosi, koko kansa on pyhä. Koska paraat miehet seurakunnassa ovat huorat ja varkaat ja juomarit sekä viinaporvarit, silloin ovat riettaan orjat valmiit sanomaan: koko kansa on pyhä. Ne ovat semmoiset kristityt ettei saa Mooses heitä tuomita.
Jos Mooses alkaa semmoisia kunniallisia ihmisiä tuomitsemaan, niin sanovat seurakunnan paraat miehet: sinä tee: ylön paljon, sillä koko kansa on pyhä. Vaikka nyt seurakunnan paraat miehet olivat niin raskaat, ettei maa jaksanut heitä kantaa niinkuin sananlasku on, sttä kiittämätöntä ihmistä ei jaksa maa kantaa, niin nämäki miehet Korah, Taatam ja Upiram vajosivat maan alle ja putosivat helvettiin elävänä, yhtenä ruumiin ja sielun kanssa. Yhtähyvin olivat toiset valmiit sanomaan Moosekselle ja Aaronille, että he olivat Jumalan miehiä surmanneet. Niillä oli se usko, että Mooses oli vajottanut Jumalan lapsia helvettiin.

Mutta katselkaamme aina, kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä. Koska Jumala lähetti rohveettoja saarnaamaan parannusta Israelin lapsille, rupesivat he vihaamaan hetä, niin kuin Vapahtaja sanoo tämän päivän evankeliumissa: katso Minä lähetän teille rohveetat ja viisaat ja kirjanoppineet, ja niistä te muutamat tapatte ja ristiinnaulitsette, ja muutamat te pieksätte teidän synakookissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin. Minkä tähden ovat juutalaiset vainonnetet rohveetoita, jotka saarnasivat pararannusta? Sentähden ilmanki, että he olivat väärät rohveetat, jotka haukkuivat Jumalaa lapsia.

Juutalaiset sanoivat Vapahtajalle: meillä on Isä, nimittäin Jumala, emme ole äpärät. Heillä on semmoinen usko, niinkuin kaikilla armon varkailla on, että Jumala on heidän isänsä, vaikka Vapahtaja sanoo heille: te olette isästä perkeleestä. Kuinka käärmeen siemenet saattavat semmoista kuulla? Itse rietas luulee, että hän on enkeli. Ja riettaan enkelillä on sama, usko, että he ovat enkelit. Eivät he sitä tunne, että he ovat isästä perkeleestä. Koska nyt rohveetat rupesivat kunniallisia ihmisiä haukkumaan ja tuomitsemaan, silloin nousi vanha aatami, oman vanhurskauden musta veri nousi maksasta, ja kunnian veri nousi pernasta: käärmeen siemenet rupesivat puikimaan (kähisemään) sydämen juuressa, ja niin rietas yllytti koiransa lakkimaan kristittyin verta. Mutta rohveetta Elias sanoi yhdelle kristittyin ja rohveettain murhaajalle: samassa paikassa, jossa koirat ovat lakkineet Naapotin verta, pitää heidän sinun vertasi lakkiman. Mutta tämä kristittyin vihollinen suuttui Eliaalle ja sanoi: viholliseksikos minun löysit?

Niin katsovat vielä suruttomat ja armon varkaat kristityitä vihollisiksi, jotka heidän syntiänsä soimaavat. Armon varkaat, jotka pitävät itsensä kristittyinä ja luulevat, että ne ovat kristittyin vainoojat, jotka eivät anna omantunnon rauhaa. Näin on käärmeen siemen vainonnut vaimon siementä. Mutta käärme on nyt muuttanut nahkansa. Ennen vanhassa testamentissa oli käärmeellä vanha nahka. Se vainosi silloin rohveetoita pakanain haahmossa. Ja Vapahtajan aikana oli se ottanut juutalaisten haahmon päällensä. Mutta nyt on se taas muuttanut nahkansa. Se on ottanut vanhan kristityn haahmon päällensä, ja siinä haahmossa se nyt vainoaa kristityitä. Ei ole tosin tietoa, koska rietas olisi tullut kristityksi.
Mutta nyt se vaeltaa kuitenkin vanhan kristityn haahmossa. Se on myös tullut papiksi, ja semmoisena se nyt saarnaa evankeliumia niin suloisesti, että kaikki siveät huorat laskevat maitonsa. Vapahtajan ja apostolitten aikana tahtoi se varjella vanhaa Mooseksen uskoa niinkuin me kuulemme tämän toisen joulupäivän epistolasta, Me kuulemme sen kantavan kristittyin päälle, että Jeesus Natsareenus muuttaa säädyt, jotka Mooses meille antoi. Pakanat myös kantoivat kristittyin päälle, että ne katsovat ylön oikeata Jumalan palvelusta ja tekevät erään tapetun juutalaisen Jumalaksi. Koska Luteerus saarnasi paavia vastaan, niin valittivat paavilaiset, että Luteerus tahtoo muuttaa vanhaa kristinuskoa, joka oli seisonut 1500 vuotta. Niin muodoin oli käärme silloin muuttanut nahkansa ja tuli vanhan kristityn haahmossa sotimaan vanhan kristinuskon puolesta, jonka muka Luteerus oli tullut muuttamaan. Vaikka nyt Luteeruksen aikana ei ollut vanhasta kristinuskosta muuta jälellä, kuin ainoastaan pyhä Raamattu, sillä kaikki muut kirjat olivat paavilaisten omat väärät asetukset. Kuitenki tahtoi vihollinen vanhan kristityn haahmossa varjella vanhoja paavilaisten asetuksia ja paavilaisten kirjoja, joita Luteerus tuli muuttamaan. Siitä syystä tuomitsevat paavilaiset Luteeruksen niinkuin väärän rohveetan ja suuren noidan, joka oli liitossa perkeleitten kanssa. Koska käärme näin muuttaa nahkansa ja tulee vanhan kristityn haahmossa varjelemaan vanhaa kristinuskoa, jolloin uskottaa se palvelijoitansa, että kristityt ovat väärät rohveetat ja villihenget, jatka tahtovat muuttaa vanhoja asetuksia, ja hävittää vanhan uskon.

Me näemme epistolasta, kuinka kiivas vihollinen on sotimaan vanhan uskon puolesta, jonka kristityt tahtovat hävittää. Ja koska se tulee vanhan kristityn haahmossa varjelemaan vanhoja säätyjä, joita juutalaiset, pakanat ja paavilaiset ovat järellä vihollisen mielisuosion huomanneet. Silloin kiivastuu rietas niin kovin totuuden puolesta, että hän puree hampaitansa ja tukitsee korviansa, ottaa kivet käteensä, ja viskaa villihengen Stephanin päälle, joka tahtoo muuttaa säädyt, joita Mooses on antanut. Koska käärmeen siemenet puikivat sydämen juuressa, silloin vuotaa myös käärmeen myrkky hampaista. Sen tähden ne kiristelevät hampaitansa.

Nyt on käärme kolme kertaa muuttanut nahkansa. Ensimäisen kerran se riisui nahkansa Kolkatan mäellä. Se tuli sinne variseuksena varjelemaan vanhaa Mooseksen uskoa, jonka se luuli kristillisyyden kautta menevän hukkaan. Toisen kerran se riisui nahkansa roomalaisten pääkaupungissa. Sinne se tuli varjelemaan vanhaa pakanan uskoa, ja silloin oli se julma tappamaan kristityitä. Kolmannen kerran se riisui nahkansa Luteeruksen aikana. Silloin se tuli vanhana kristittynä varjelemaan vanhaa kristin uskoa Luteerusta vastaan, joka tahtoi muka hävittää vanhan kristinuskon. Ja nyt se taas heti kohta riisuu nahkansa neljännen kerran. Se tahtoo nyt tulla varjelemaan vanhaa Luteeruksen uskoa, jonka muutamat kristityt, joita haukkumalla kutsutaan lukijaiksi, körttiläisiksi ja villihengiksi, tahtovat muka hävittää.

Ja millä nahalla ikänänsä käärme on tullutki auringon eteen, on se vihannut vaimon siementä ja sanonut: nahka nahasta ja kaikki, kuin ihmisen takana on, antaa hän henkensä edestä. Koska nimittäin vihollinen ei pidä puoltansa järellä, täytyy hänen ruveta kristittyin nahkaan maailman lain voimalla. Maailman herrain ja ylimäisten pappein päälle kantaminen Pontius Pilatuksen edessä, kuuluu yhä aina. Erinomattain ovat juutalaisten ylimäiset papit, pakanain ylimäiset papit ja paavilaisten ylirnäiset papit, joita lohikäärme on vetänyt pyrstöllänsä taivaasta maan päälle, ne ovat katkerimmat Jeesuksen ristin viholliset. Nepä ymmärtävät noutaa valkean helvetistä, millä he näkevät makkaroita tehdä kristittyin verestä.

Luteerus on kirjottanut, että perkele saattaa saarnata evankeliumia paremmin kuin pappi. Ja se on kyllä uskottava, että semmoinen pappi saarnaa niin suloisesti, että kaikki siveät huorat laskevat maitonsa. Ei suinkaan semmoinen pappi hauku kunniallisia ihmisiä huoraksi ja varkaaksi; ei hän hauku juomariksi, koska hän on itse juomari, ei hän soimaa huoria, koska hän on itse huora, ei hän
hauku viinaporvaria, koska hän pitää itse vähäsen viinakaupan, ei hän nuhtele kirousmiehiä, koska hän itse kiroaa, ei hän nuhtele tappelusmiehiä, koska hän itse tappelee, ei hän nuhtele niitä, jotka pitävät kalaasia ja turhia pitoja, sillä hän tahtoo itse myös olla niissä.
Ja kuinkapa perkele saattaa saarnata itseänsä vastaan. Ei hän saata itseänsä haukkua. Mutta kristityitä, joita hän katsoo vääriksi rohveetoiksi ja villihengiksi, niitä semmoinen pappi haukkuu ja ulosajaa huoneestansa.
Mutta samassa paikassa, jossa koirat ovat nuolleet Naapotin verta, pitää koirain myös nuoleman kristittyin vainoojain verta. Monessa paikassa nousee nyt raaka kansa vimmaan, ja tappaa herroja, pappia ja kuninkaita viinaryypyn edestä. Tässä muutamana vuonna ammuttiin ylimäinen piispa Ranskan pääkaupungissa. Hän ammuttiin kansalta, joka oli yllytetty kapinaa tekemään. Eikä ole niin pitkä aika siitä, kun raaka kansa Ruotsin pääkaupungissa oli surmaamassa ylimäistä piispaa. Okos ihme, että raaka kansa viimein yltyy ja nousee villiin, koska tämä kansa on jätetty luonnolliseen tilaansa ja hengelliseen pimeyteensä ilman nuhdetta. Kyllä semmoinen villikansa saattaa viinaryypyn edestä, sekä herroja että pappia tappaa.

Siionin Lähetyslehti, heinä- elokuu 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Juhani Raattamaa: AIKOJEN TAKAA

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Joulu 2009, 09:40

AIKOJEN TAKAA VOITON PÄÄLLÄ


Saivonmuotka 29. p. Heinäkuuta 1865.

Juhon isännälle ja emännälle sekä kaikille vanhoille ja nuorille Tärännön kristityille toivotan armoa ja rauhaa Jumalalta Isältä Herramme Kristuksen kautta.

En tiedä, oletteko saaneet kirjeen, jonka keväällä lähetin Täräntöön. Uskovaisten luku täälläkin lisääntyy ja vanhat kristityt ovat jotakuinkin sovinnossa. Se usko meillä on, että Herramme Kristus kaitsee Hänen laumaansa toimellisesti. Valvokoot aina vartiat Siionissa, että Herran lauma pysyisi koossa. Te seurakunnan hoitajat ja vartijat, Herramme Kristus on teidän käskenyt saarnata parannusta ja syntein anteeksi saamista Hänen nimeensä, ja minä myös todistan teidän kanssanne sen veren kautta, joka on vuotanut hyvän Paimenen haavoista, kaikille epäileväisillekin, että syntinne ovat anteeksi annetut. Ainoastaan uskokaa, niin saatte Pyhän Hengen, joka vahvistaa uskonne, ja uskon kautta pyhä elämä raketaan, niin kuin apostoli sanoo, että Kristus Jeesus on meille Jumalalta annettu viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.

Astukaamme siis eteenpäin sillä uskolla, että Karitsan veren kautta pysymme voiton päällä siihen asti, että saamme yhteen tulla suuressa seurakunnassa Siionin vuorella, kuolemattomuuden maassa.

Soita Herralle sydämessäsi, sinä ostettu lauma Tärännön kylissä. Iloitse ja riemuitse armon taivaassa Yljän Jeesuksen kunnian kirkkaudessa. Ja te vartijat Siionissa, valvokaa vielä vähän aikaa, pian pääsette lepäämään suuremmassa Siionissa. Amen.

Juhani Raattamaa
Siionin Lähetyslehti, helmikuu 1957
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Maalis 2011, 14:43

Te näette, ettei ole monta kristittyä maailmassa ollut

Laestadius:
Ei ole moni tullut kristityksi Vapahtajan aikana, vaikka he kävit koulussa, ja kuuntelit hänen opetuksiansa. Mutta koska Pyhä Henki rupeis vaikuttamaan opetuslasten sydämessä, niin he saarnaisit voimallisesti evankeliumia, ja silloin tulit muutamat kristityksi, mutta väen paljouden suhteen ei ollut enempi, kuin ne harvat ulos valitut, jotka merkityt olit: nimittäin kaksitoistakymmentätuhatta, jotka mailman alusta merkityt ovat. Apostolitten aikana taisi olla yksi kristitty viidenkymmenen hengen päälle. Ja koska te näette, ettei ole monta kristittyä maailmassa ollut, ja vielä niistäkin harvoista, jotka ovat totisesti kristityksi tulleet, muutamat menevät takaisin onnettomuuteen, niin ajatelkaat perään te harvat sielut, jotka vielä olette kilvoittelemassa teidän kalliimmassa uskossanne, että te tulisitte Pyhäin miesten yhteyteen siinä uudessa Jerusalemissa; ajatelkaat perään, kuinka vaarallinen tämä mailma on, ja kuinka kavala vihollinen on viettelemään vielä niitäkin, jotka Jumalan armon kautta ovat perkeleen vallan alta päästetyt, että jos mahdollinen olis, vielä valitutkin eksytettäisiin.

Vihollinen on nyt hirmuisesti suuttunut, koska hän tällä viimeisellä mailman ajalla on päästänyt muutampia karkaamaan hänen valtakunnastansa. Ja niille hän on erinomattain hirmuisesti suuttunut, jotka ei anna hänen sikiöillensä omantunnon rauhaa. Mutta toisaalta on taivaallinen vanhin tullut murheelliseksi, koska viholliseni orjat ei anna hänen lapsillensa rauhaa. Mutta meidän toivomme on, ettei Jumalan lapset luovu uskostansa sen tähden, että lohikäärme heille näyttää hampaitansa; mutta se näkyy olevan pahin vihollinen, joka asuit kristittyin omassa lihassa, joka tullee niin kuin suostutuskäärme heidän päällensä, jonka suuhun tiaiset menevät, koska he tulevat vimmatuksi siitä myrkyllisestä hajusta, jonka suostutuskäärme laskee ulos ruumiistansa. Ja se kavala henki, joka muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi, on kristityille sangen vahingollinen: Se on vanhurskaus, joka on Jumalan lasten päälle kantaja yötä ja päivää, ja hän saarnaa siellä järjessä: "kuinka sinä saatat autuaaksi tulla, joka niin paha olet, ja niin paljon syntiä teet joka päivä ajatuksilla, himoilla ja haluilla? Mutta jos ei olis kristityillä edesvastaaja Isän tykönä, jonka tykö he pääsevät pakenemaan, koska oma vanhurskaus karkaa heidän päällensä, niin he olisit kaikki vajonneet epäilykseen. Mutta se suuri edesvastaaja Isän tykönä, joka on kaikkein orpolasten ja alaikäisten förmyntäri, suojelkoon, tuetkoon ja vahvistakoon nääntyneet polvet, nostakoon väsyneet kädet; ottakoon ylös alastomia raukkoja, jotka parkuvat tämän mailman kylmän laattian päällä; pesköön vasta uudesta syntyneitä elämän vedellä ja kääriköön puhtaisiin liinavaatteisiin, ja antakoon heidän imeä armoa vuotavaisia rintojansa! Kuule sinä edesvastaaja Isän tykönä, kaikkein murheellisten ja katuvaisten huokaus, koska he särjetyllä sydämellä huutavat sinun tykös! Isä meidän jne.

Kirkko-Postilla, 1900, s. 476–77).
Päivämies 29.10.1959
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Tunnustelumatka Tukholmaan v. 1884

ViestiKirjoittaja O.M » 19 Maalis 2011, 15:39

Stockholmissa 17 p Kesäkuuta 1884

Rakastettu vanhin ja voittavainen työntekijä Herran viinamäessä, Johan Raattamaa! Toivotamme teille Jumalan armo ja siunaus perheenna ja koko Jumalan lauman kansa elämänne ehtoon asti Aamen!

Nyt olemme Ruotsin pääkaupungissa Palohuornas veljen kanss, tutkiskelemassa Misionin seuran hengelistä liikettä. Ja emmä muuta saata sanoa vaan Jumalan työtä tämä on siinä määrässä kuin voitte kukaties arvata, (Rakenus aineita voimalisesti kokkoon ajettaan vaan taito puuttuu, että huonetta kokkoon panna.)/ ei se ole tehtävä ihmis viisaudella vaan paremmin Jumalan voimalla, (Jos ei Herra huonetta rakentaa j.n.e)/ Kysytte kuinka Jumalan työtä on ilman Jumalan voimaa/ minä ajattelen että Jumala ottaa voimansa pois kuin ihminen alkaa rakentaa/ nöyryys puuttuu sydämessä se on päässä.

Vaan rakas veljemme tahtoonne jälken olemme täälä vaikka estetten läpi, ja emme taho olla niin kuin net vakojat jotka vapisivat Moosesta ja Jumalaa vastaan ja yllytti Jumalan kansan napisemaan/ met ymmärrämme, että tämä maa on hedelmällinen maan sortti, sillä ihmiset ei näy vetävän itsiänsä pois koska työtä tehdään vakkuutuksensa mukaan (Jos olis minkälaisissa uskon harjoituksessa mukana tahanssa. Hyvin ovatkin ahkerat ja uhraavaiset.) Mutta se näyttää että tänne täytyy tulla talveksi ja hyyrätä huonen ja kutsua ihmisiä kokoon kaikista sortista, net on melkein yhden mallin jälkin ettemme voi sanoa kuka parhaitten jälkin käsittää Kristin opit/ net on yhtä likellä ja yhtä kaukana ettemmä erittäin voi valita täällä joukkoa/ net on monessa muodossa, sen tietää kun näkee (sielä on Kristus, ja täällä hän on kammiossa.) niin kuuluu melken joka kaupungin osassa.

Nyt on suuri kokous täällä/ met olemme valtus miesten kokouksessa olleet ja kuin Waldenström tervehti meidä niin hä kysyi vieläkö Lestadialaiset ovat liikutuksissa kuin ennen/ met vastasimme Ja!/ silloin hän nousi ja rupesi matkimaan hyppimisellä ja jalkansa nostelemisella Kri. liikutukset/ minä kysyin mitä hän niistä pittää niin vastasi ei hän tiedä se on hänelle outo.

Täällä ovat monta seurakuntaa yhdistynyt yhdeydeen ja net kokoavat rahaa joka seurakunnalta sekä sisä että ulkomisionin avuksi ja valta kokous lähettää sarnaia ympäri maailmaa niillä varoilla/ Hengen yhdeys ei näy tulevan niin paljon kysymykseen, vaan arvelemme että jos emme saarnaa Kristuksen Kärsimisestä, ej Kristusta Lain täyttäjäksi ettej liikutukset tulis, vaan pitäsimme pitkät rukoukset ja lailliset saarnat laulettas ja soitettas uruilla ja viuluilla ja vieläpä kaunistais kokous paikat kukkaisilla ja Lehti kranseilla usiasti niin olisimme hengen yhdeydessä Waldenströmiläisten kanssa.

Synteinanteeksi saamisen julistus ei näy eikä kuulu. Jos Waldenström on kirjoittanut että Kirkko papit, on heittäneet taivaanvaltakunnan avaimet merreen, niin täytymme met sanoa ettej nämät saarnajat ole vielä niitä sieltä hakeneet pois/ ja jos niistä puhuu niin kattelevat suurilla silmillä, ja sanovat ja, ja, vaan ejvät tee niistä tämän enämpi asia. Nyt häätynennä toiseen asiaan/ met kävimme Prinsessa Eugeniaa tapaamassa, ja satumme sinä päivänä sinne tulla kuin se oli poijes lähtemässä kesä asuntoonsa Gotlantiin niin hänen lakeijaansa eli palvellianssa sanoi ettej hän ota vieraita vastaan ja emme voineet mittään kun emme pääseet sen puheilleen.

Minä en tuntenut tosin vetoa tänne sillä minä tunnen kaupungin asiat kuinka hankalat net on kesällä/ en olis voinut ulkonaistenkaan asiain tähden lähteä, vaan kristityt painoivat päälle. Ja kyllä se ej näytä mahdottomalta ettej täälä voitas jotakin vaikuttaa mutta tämä on sopimatoin aika/ vaan olis semmoiset miehet kuin ei muuta tarvittis tehdä niin kuin Waldenströmin saarnaajat jokka seurakunnan kustanuksella makkaa vuosia paikkakunnissa ja saavat seurasta ylöspitonsa niille se kävis laattuun/ vaan emme varojamme taas voi me semmoisten kässiin panna kuin sarnaavat ettej Kristus ole puolestamme Lain täyttänyt ejkä kuolut siassamme, kauhistaa semmoista. Ja jos olisi opetuslasten sydän niillä niin kannattais viivyttää aikaan niiden kansa mutta net on oppineita ja eksamin saaneet miehet ei ne anna ittsensä opettaa/ kyllä met olemme Helsingissä ja Pietarissa niitä puhutelleet. Lindgreni joka oli Lapissa ei ole vuosikertomuksessansa mittään kirjoittanut Lestadialaisesta liikkeestä hyvää eikä paha/ meillä on kaikki vuosikertomukset lujettavanna/ hän ei ole tainnut muistaa hyyvää niistä jos ei suurta pahaakaan. Met olemme kuulleet vanhurskauttamisen opin järjestys/ paljon meidän käsityksemme pittää muuttua jo se semmoiseksi muuttuis/ ei ole Kristus kui joku kaunis ja mahtava Ruhtinas, joka hallitsee vielä ihanaa tuhatvuotista valtakuntaa.

Paljon niilä on riita keskenänsä erinomattain Herran ehtoollisesta/ Inen osa että viini on tarpeellista hakea puhtaana Ranskan maalta eikä viljellä mitä maakunnassa löytyy se on Spriidillä Alkuhool sekoitettu/ 2nen osa että se on sama vaikka käyttää oman maamme marja vettä, ettei tarvittee käyttää sekoitettua viiniä. Olemme ottaneet selvittää asiaa teille tuntomme jälkeen niin kuin olemme nähneent ja kuulleet,/ ja jos semmonen kristillisyys on vahvistettava niin emmä tarvitse lähettää tänne saarnaia niitä on täällä kyllä,/ vaan jos kristillisyys saarnataan niin kuin ennen keskelämme on tapahtunnut niin näitten kansa tullee riita ei paranne. Sanokaat Jumalan seurakunnalle rauhan ja rakkauden tervehdykset meiltä ja yhdeltä kristinsisarelta se ainoa kuin Stockholmissa uskoo niin kuin met. Pyydämme molemmat eri vastaus ja toivomme teille Abrahamin, Isakin ja Jaakopin Jumalan siunaus loppuun asti, veljet.

G.A. Sundström. Joh. Isak Jakobson Palohuornainen
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Touko 2011, 17:52

4. Loppiaisen jälk. sunnuntai

Kovassa ilmassa

(Matt. 8, 23–27)
Me kuulemme meidän pyhästä evankeliumistamme, että Jeesus asetti tuulen, ja alkuraamatussa eli alkukielessä seisoo niin, että hän nuhteli tuulta.

Maailman tuulessa on totisesti niin suuri valta sillä hengellä, joka epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa, että hän saattaa kyllä kovan tuulen ja ilman nostaa tämän maailman lainehtivalla merellä. Hukuttaaksensa Jeesuksen opetuslapsia, jos ei heillä olisi Jeesus nukkumassa laivassa, joka saattaa asettaa tämän kovan tuulen ja ilman, niin pian kuin opetuslapset hätähuudolla herättävät häntä. Kyllä totisesti kaikki riettaan enkelit soisit, että opetuslapset hukkuisit tässä kovassa tuulessa ja ilmassa, ja soisit vielä, että Jumala olis nostanut tämän kovan tuulen ja ilman. Ei riettaan enkelit viitti kuulla, että se henki, jolla tuulessa valta on, olis tämän ilman nostanut, sillä siitä seuraa se päätös, että rietas tahtoo hukuttaa Jeesuksen opetuslapsia, mutta ei Jumala. Mutta Jeesuksen ristin vihollisilla on se usko, että Jumala on tämän kovan ilman nostanut ja sen tähden päättävät he, että Jumala on niille suuttunut, mutta ei rietas.

Maailma ei ole koskaan saattanut rakastaa kristityitä, vaan joka paikassa, kussa totinen kristillisyys on ilmoittanut itsensä, siinä on myös viha ja vaino tullut maailmalta. Ja sen tähden on myös tämä maailman Jumala suuttunut Jeesuksen opetustapsille, ja se henki, jolla maailman tuulessa valta on, hän on tämän kovan tuulen ja ilman nostanut, ja hän on myös se sama henki, joka epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa vihan ja vainon kristityitä kohtaan; ja niille tulis totisesti suuri ilo, jos nyt Jeesuksen opetuslapset tässä kovassa ilmassa hukkuisit. Mutta ei tarvitse Jeesuksen ristin viholliset ylön varhain iloita, sillä Jeesus on vielä laivassa. Ja jos hän olis vielä nukkumassa, kyllä hän saattaa vielä pian herätä asettamaan tämän kovan tuulen ja ilman. Vaikka niillä raukoilla on semmoinen epäusko, että he pelkäävät; mutta minulla on kuitenkin se usko, että Jeesus herää niin pian, kuin he hädässänsä huutavat. Ja minä tiedän vakaisesti, että he huutavat. Ja uskon myös, että Jeesus kuulee heidän huutonsa ja herää ja nousee ylös asettamaan tämän kovan tuulen ja ilman, jonka se henki on nostanut, jolla maailman tuulessa valta on. Ja minä toivon, että Jeesuksen opetuslapset pitää terveenä kostuman toiseen rantaan, joka on toisella puolella merta, ja pauhatkoon sitte maailman tuuli tämän maailman lainehtivalla merellä niin paljon, kuin hän tahtoo.

L. L. Laestadius (Kirkkopostilla, 1900, s. 79–80)
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Touko 2011, 12:03

3. Loppiaisen jälk. sunnuntai

Sadanpäämiehen usko


(Matt. 8: 1-13)
Ja jos kaikki katuvaiset, murheelliset ja epäileväiset jaksaisit uskoa niin kuin tämä sadanpäämies, että Jeesuksen yksi sana on niin voimallinen, kun Jeesus itse parantamaan sairaita, niin totta he pian tulisit terveiksi. Mutta ei ole kaikilla semmoinen usko, kuin sadanpäämiehellä, sillä suruttomat ei usko ollenkaan, ennen kuin he näkevät ihmeitä ja tunnustähtejä. Ja heränneet kanssa tahtoisit nähdä ihmeitä ja tunnustähtejä, ennen kuin he jaksavat uskoa, että Jeesus sanalla parantaa heidän sydämensä, vaikka nyt on annettu profeetan Jonan merkki kaikille epäuskoisille, jotka tahtovat nähdä ihmeitä ja tunnustähtejä.

Näin on Jeesus itse sanonut, että muuta merkkiä ei pidä annettaman niille epäuskoisille, kuin ainoastaan profeetan Jonan merkki. Niin katsokaat nyt profeetan Jonan merkkiä, te epäuskoiset, ja ottakaat vaari sadanpäämiehen uskosta, te epäileväiset, koska te epäuskon tähden tulette i sana Jeesuksen suusta vaikuttaa niin paljon, kuin hän itse. Koska oman vanhurskauden perkele raataa teidän sydämiänne ja vainoo teidän tuntoanne, niin uskokaat silloin, niin kuin sadanpäämies, että yksi sana Jeesuksen suusta ajaa kaikki perkeleet pois, ja parantaa sydämen haavoja; muutoin täytyy hän sanoa: "En ole löytänyt sen kaltaista uskoa Israelissa." Jolla on semmoinen usko, että yksi sana Jeesuksen suusta vaikuttua niin paljon, kuin hän itse, vissimmästi hän tuntee myös autuaallisen voiman siitä yhdestä sanasta, joka Jeesuksen suusta lähtee.

Ja me uskomme totisesti, että vaikka moni uskovainen tuntee itsensä mahdottomaksi vastaan ottamaan Jeesusta kattonsa alle, yksi sana Jeesuksen suusta pitää hänessä vaikuttaman niin paljon, kuin itse Herra Jeesus ruumiillisella läsnä olemisellansa, ja moni uskovainen pitää tuleman idästä ja lännestä istumaan Abrahamin, Isakin ja Jakobin kanssa taivaan valtakunnassa, vaikka hän tuntee itsensä mahdottomaksi vastaan ottamaan Jumalan Poikaa kattonsa alla.

Niin sano siis ainoastansa yksi sana, armollinen Herra Jeesus, sinä suuri ristinkantaja, sinä sairaitten parantaja ja epäileväisten lohduttaja, niin tulee minun sydämeni terveeksi ja minun tuntoni puhdistetuksi, ja kaikki ruumiin ja sielun vaivat loppuvat. Ja meidän vakuutuksemme on, että moni on jo sen yhden sanan kautta tullut idästä ja lännestä istumaan Abrahamin, Isakin ja Jakobin kanssa taivaan valtakunnassa, vaikka Herra ei ole tosin löytänyt sen kaltaista uskoa Israelissa, kuin hän löytää niiden tykönä, jotka tuntevat itsensä mahdottomaksi ottamaan Jeesusta kattonsa alla. Mutta ne uskovat kuitenkin sen yhden sanan Jeesuksen suusta vaikuttavan terveyden sairaalle sydämellensä ja haavoitetulle tunnollensa, mutta valtakunnan lapset heitetään ulkonaiseen pimeyteen: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys. Amen.

L. L. Laestadius
Kirkkopostilla 1900, s. 77
Päivämies tammikuun 21 päivänä 1960
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja hepa » 05 Elo 2011, 14:37

Kirje Saiwonmuotkasta, 24/11 1887.

Rakkaille weljille ja sisarille toiwotan armoa ja rauhaa Jeesuksen tuntemisessa. Ei ole uskomme eikä työmme turha Herrassa. Tehkäämme työtä päiwäin loppuun asti Jeesuksen ewankeliumissa. Minä wielä wanhoilla päiwilläni, joka kohta olen täältä lähtewä armosta Herraa näkemään, kehotan weljiä ja sisaria uskossa loppuun asti wahwoina pysymään. Uskon myös itseni minäki Herran palwelijaksi. Olen jo aikaa tehnyt Herralle Taawetin kanssa sen lupauksen, että tahdon wäärille ilmottaa Sinun tiesi Herra, että syntiset tykösi palajaisiwat. Rukoilkaamme Isää Jumalaa Jeesuksen nimeen, että Hän Pyhällä Hengellänsä Jeesuksen weren priiskoituksella laumansa koossa pitäisi. Kärsiwällisyys ja anteeksiantaminen on meille tarpeellinen tehdäksemme Jumalan tahtoa. Ja se on Isän tahto, että te Hänen Poikansa nimeen uskotte. Pitäkäämme myös yhdenkaltainen ääni Herran seurakunnassa. Armon ewankeliumilla tulewat wialliset wiattomiksi ja murheelliset iloisiksi. Armon ewankellumilla hallitaan Jumalan seurakuntaa. Lopetettakoon kaikki päällekanteet Herran huoneen sisältä. Sanon sydämen rakkauden terweisiä Herran laumalle kaikkialla; ja pyydän rukoilla edestäni ja muistamaan meitä armoistuimen edessä, kalliit weljet ja sisaret. Pian yhteen tulemme kunnian paratiisissa suuresta Jumalan armosta. Weljenne Juhani Raattamaa.

Sanomia Siionista 01.01.1888
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Aikojen takaa (Raattamaa)

ViestiKirjoittaja Brita Kajsa » 11 Elo 2011, 14:02

"Kärsiwällisyys ja anteeksiantaminen on meille tarpeellinen tehdäksemme Jumalan tahtoa."

Tämä on niin totta seurakunnan sekä myös perheiden ihmissuhteissa. Lainasin kirjoituksestasi tämän yhden lauseen. Kun koen, että tuo anteeksiantaminen on enemmänkin itsensä nöyrtymistä pyytämään anteeksi toiselta, siltä, jonka kanssa on mennyt solmuun...Vaikka itse ajattelisi olevan loukattu.

Tässä on paljon oppimista. Olen saanut kokea sitäkin, että vaikka ajattelisi toisen olevan syypää ja itse nöyrtyy sopimaan, siinä onkin Jumalan Henki ja molemmat saavat itkien vakuuttaa anteeksiantamusta ja välit ovat korjaantuneet.

Se on joskus tuliluontoiselle paha paikka, mutta kun Pyhä Henki muistuttaa sopimaan asioista.

Tämä on hyvä, tämä vl-foorumi. Onneksi lopulta pääsin tänne ja siinä sitä olikin kommervenkkejä.

Jrt :D

BK
Brita Kajsa
vakiintunut
 
Viestit: 116
Liittynyt: 10 Elo 2011, 16:35

ViestiKirjoittaja Elina » 20 Elo 2011, 03:22

"Hengen yhdeys ei näy tulevan niin paljon kysymykseen, vaan arvelemme että jos emme saarnaa Kristuksen Kärsimisestä, ej Kristusta Lain täyttäjäksi ettej liikutukset tulis, vaan pitäsimme pitkät rukoukset ja lailliset saarnat laulettas ja soitettas uruilla ja viuluilla ja vieläpä kaunistais kokous paikat kukkaisilla ja Lehti kranseilla usiasti niin olisimme hengen yhdeydessä Waldenströmiläisten kanssa. "

Tässä on selvitys siitä, millaiset puitteet seurat sisällään pitävät, kun on sama henki Waldenströmiläisten kanssa. Kuinka se nykyään mahtaneekaan olla?

Ja minulle annettiin ruoko niinkuin sauva, ja enkeli seisoi ja sanoi: nouse ja mittaa Jumalan templi ja alttari, ja ne, jotka siinä rukoilevat.

He mittasivat Tukholmassa.
Elina
 

Siionin lähetyslehti vuodesta 1912 -

ViestiKirjoittaja hepa » 05 Helmi 2013, 12:29

Siionin lähetyslehti numero
1/1912
2

Numerossa 2 ensimmäinen kirjoitus, Rauha olkoon teille, on kirjoitettu syntien anteeksiantamisesta:

Jos siis sanon sinulle: syntisi annetaan sinulle anteeksi, niin pidä se varmana kuin itse Jumala olisi sen sinulle sanonut." (Kirkkopostillassa II» sunnunt. Kolminaisuudesta, ensimäisen saarnan loppuosassa). Wähän jälemmin samassa luvussa jatkaa hän: Ellei maan päällä olisi yhtäkään ihmistä, joka antaisi synnit anteeksi, ja jos täällä ainoastaan lakiin ja töihin täytyisi turvata, niin oi, kuinka surkea ja viheliäinen olisi köyhän, murheellisen omantunnon laita."


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 05 Helmi 2013, 12:29
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Joulu 2018, 18:05

"KENKREAN SEURAKUNNAN PALVELIJA"
– Matarengin kätilö – Mathilda Charlotta Fogman –


"MINÄ ANNAN teidän haltuunne Pheben, meidän sisaremme, joka on Kenkrean seurakunnan palvelupiika, että te häntä ottaisitte vastaan Herrassa, niin kuin pyhäin sopii. Ja olkaat hänelle kaikessa asioissa avulliset, joissa hän teitä tarvitsee, sillä hän on monelle avullinen ollut - ja itse minulle." Room. 18: 1, 2.

Pohjolan kristillisyydessä laajasti vaikuttanut evankelista ja ensimmäinen seurakunnan "Vanhin," katekeetta Juhani Raattamaa sovelsi ylle merkittyä Raamatun kohtaa Ruotsin puolen Ylitornion kätilön Mathilda Charlotta Fogmanin kohdalle, joka toimi hänen kirjeittensä lähettäjänä ja uskollisena jäljentäjänä neljäkymmentä vuotta. Näin on suurin osa Raattamaan kirjeistä tullut säilyneeksi jälkipolvien luettavaksi. Mathilda Fogmanin kokoelmat ovat talletettuina arkistoihin ja antavat selkeän kuvan sen aikaisista kristillisyyden asioista aina Amerikkaa myöten.

Kuopion maasihteeri Petter Aadolf Fogmanille oli vuonna 1793 syntynyt poika, Johan Felix, joka 15 vuotiaana osallistui Suomen sotaan vv. 1808 – 09 Savon jääkäreissä, osallistuen pienempien tappelusten lisäksi Lappeenrannan taisteluun, jossa luoti lävisti hänen pohkeensa. Sittemmin hän oli ratsumiehenä ja yleni kersantiksi. Asuinpaikakseen hän valitsi vaimonsa kotiseudun Ruotsin puolen Tornio-jokivarrelta. Vaimo oli Anna Stina Stoltz, kaiketi hänkin sotilassukua. Lapsia heille syntyi 6, ja pientä sotilaseläkettä nauttiessa piti lapsien jo varhain omatoimisesti hankkia elatuksensa. Mathilda Charlotta syntyi 12.3.1835, ja jo 11 -vuotiaana hän alkoi palveluksensa karjanhoitajana seutukunnan talollisilla. Tytön lahjakkuus tuli tunnetuksi ja he päättivät lähettää hänet kätilöoppiin Tukholmaan. Lapissa tapahtuneet herätykset eivät jääneet häneltäkään kuulematta ja pari vuotta heränneellä tunnolla oltuaan, hän sai puhutella katekeetta Raattamaata. Ruskolan kylässä karjakkona ollessaan hän otti evankeliumin vastaan ja uskoi sen koko sydämellään.

Kätilö Mathilda Fogman oli rakastettu vieras Lestadiuksen pappilassa Pajalassa, jossa hän toisinaan oli viikkokausia ennen Tukholmaan lähtöään ja siellä ollessaan oli kirjeenvaihdossa pappilan tyttöjen kanssa, ainakin Sofia Niva os. Lestadius, kirjoitti hänelle Tukholmaan isänsä autuaallisesta pois pääsemisestä. "Rakas sisareni! Jumalan rauha olkoon kanssasi. Tällä toivotuksella aloitan tämän kirjeeni sinulle, joka olet siellä vieraalla maalla ruumiin puolesta kauas erotettuna meistä." Näiden sisarellista rakkautta uhkuvien sanojen perusteella on erehdytty, että hän on kirjoittanut sisarelleen Lotta Jokelalle Amerikkaan. Lotta Lestadius on syntynyt 29.6.1842, joten hän isänsä kuollessa 21.2.1861 oli vielä alla parin kymmenen. Lestadiuksen postilla painettiin Luulajassa v. 1876. Heikki Jussila sanoo kirjassaan Kutsujan armo, että "kun Raattamaalta kysyttiin Kittilässä postillan painatusta, niin hän myönsi sen sillä ehdolla, ettei siihen oteta muuta kuin niitä saarnoja, joita Lestadius on kristittynä saarnannut. Mutta kun saarnakartat olivat hänen tyttärensä. Lotan hallussa, ja hän asui Kittilässä lakilaisten pesäpaikassa Hanhi veljesten kotitalossa, Jokelassa, niin eivät ne totelleet Raattamaan eikä muitakaan kristittyjen neuvoja."

MATHILDA Fogman valmistui kätilöksi 28-vuotiaana heti rovastin kuoleman jälkeen ja kun hän oli Tukholmassa saanut sairaanhoitajakoulutuksen, niin hänen tehtäväkseen tuli sairaiden lääkitseminen seutukunnalla. Lääkäri oli lähinnä Haaparannassa ja sitten vuodesta 1892 lähtien Ylitorniolla. Suomen puoleltakin käytiin "Matarengin paarmuskan" tykönä ja "musteri Fogman" oli yleisesti arvostettu ihminen tämän ulkonaisen toimensa hoitamisen vuoksi. Oulun Wiikko-Sanomien n:ossa 52 v. 1873 oli Johan Hoikan kirjoitus, jonka hän oli Rovaniemeltä lehdelle lähettänyt ja siinä selvitettiin hänen sukuansa. Mataregin kirkossa järjestetyssä tilaisuudessa on hänelle aikanaan ojennettu kultamitali.

Vuonna 1875 pidettiin "Alkkulan kirkolliskokous" ja seurat Ylitornion kirkossa. Saarnaajia oli saapunut sadan paikkeille ympäri Suomen ja Ruotsin puolelta. Seuraväkeä oli parisen tuhatta. Rovasti Albert Heikell pahentui kirkossa liikutuksiin ja tuli niitä kieltämään. Häntä puhuttelemassa kävi Juhani Raattamaa kätilö Mathilda Fogmanin kanssa ja asia tuli aikanaan korjatuksi. Kirjeenvaihdon kautta Fogman nuhteli kerran Mooses Karoista eli Sokeaa Moosesta lain kiivaudesta ja "vanhan Aatamin" vaikutuksesta pidetyistä puheista. Raattamaa puolestaan kirjoitti Mathildalle, että kirjeessä olisi enemmän pitänyt olla rakkauden sanoja, koska rovasti ja laaja uskovaisten joukko pitää Mooseksen kristittynä. Syksyllä 1883 Fogman kävi Helsingissä ja sen käynnin johdosta sai ajatuksen Tukholmaan tehtävästä lähetysmatkasta, jota varten posiolainen Johan Takkinen Amerikassa keräsi varat. Raattamaa esitti rannikkoa pitkin mentäväksi Tukholmaan, mutta Palohuornainen ja Sunström menivät Helsingistä sinne ja palasivat melkein tyhjin toimin takaisin, sillä eivät valdenströmiläiset heistä paljoakaan piitanneet, eikä saaneet puhutella prinsessa Eugeniakaan, koska heidän menonsa myöhästyi parilla viikolla, jolloin prinsessa oli järjestänyt laivalle vastaanottajat. Nyt hän oli ehtinyt lähteä kesäasunnolleen. Tässäkin suhteessa Mathildan toive meni myttyyn ja hän moitti saarnaajia saamattomuudesta. Heidän olisi hänen mielestään pitänyt vuokrata huone ja siinä saarnata useampia viikkoja. Juhani Raattamaa oli vuonna 1871 niin toiveikas, että hän kirjoitti "Kenkrean Seurakurinan palveluspiialle, ” kuten hän Fogmania nimitti: ”Toivokaamme vielä, että kaikki heräykset viimein yhdistyvät, sekä valtakirkosta erkauneet, että uudesta kastajat, metodistit, hedbergit, vieläpä maailmasta erkauneet kirkon yhteydessä olevaiset elävät kristityt."

Juhani Raattamaan sanotaan muodostaneen käsityksensä naisesta vaimonsa Eeva Kätkösuvannon mukaan, joka todella oli "äitejä Israelissa," jonka kanssa hän oli ollut 53 vuotta onnellisessa avioliitossa ja joka oli kerran vastannut saarnaajan kysymykseen: No muori, jaksatko kantaa minua kristittynä? että kuinka minä sairas – jaksaisin kantaa suurta miestä, joka ei itseään usko Jumalan kannettavaksi. Raattamaa sanoo: "Tosin voivat olla naisetkin Jumalan työntekijöinä –, he voivat selittää sanaa, kun Pyhä Henki on avannut heidän ymmärryksensä, semminkin pienemmissä piireissä, silloin kun puheen ja Ymmärryksen lahjaa miehiltä puuttuu. Pyhän Hengen koulussa istuu naisiakin. Mutta Paavalin puhe estäköön naisia etsimästä ja pitämästä piispain ja pappein virkaa. Emme tahdo naisten keralla esiintyä saarnatuolissa tai alttarin edessä."

Eläkkeelle siirryttyään Mathida Fogman asui Ylitornion Nuotiorannalla ja kuoli v. 1921. O. H. Jussila Siionin Lähetyslehdessä kirjoitti siunatun vainajan muistolle.

U. Kallunki
Päivämies 21.12.1968
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron