Taavetti kirjoitti:Tähän vastaukseen voin yhtyä ainakin "melkein," ja olisi ehkä parempi, että nuusku itse vastaisi. Tiedän hänellä nykyisin olevan perhe ja sen mukanaan tuomia huolia, että vain silloin tällöin ehtii foorumiimme vilkaista, niin katson perustelluksi kertoa sen nuuskun puolesta, että siltä osin tuo viimeinen, avaajalle kohdistettu kappale on hänen osaltaan myöhässä. Sillä voi olla merkitystä muille, siksi tämä keskustelu kaikkine vastauksineen on saanut olla täällä. Samoin tuo viimeinen kirjoitus, kommentoikoon muut siihen jos aihetta huomaavat, halusin vain tämän yhden tiedon kertoa, ettei keskustelu lähde jatkumaan vain yhden nimimerkin ympärillä.
Ehkä epäaktiivisuuteeni eivät niinkään perhehuolet ole vaikuttaneet, lieneekö enemmän saamattomuus tai mikä se on. Olen suunnitellut aktivoituvani jossain vaiheessa enemmän tällä foorumilla. Ehkä perhe kuitenkin on muokannut elämääni aiempaa umpioituneemmaksi, niin että elämänpiirini on profiloitunut tiettyyn ydinryhmään, ja jotkin sosiaaliset osa-alueet ovat jääneet vähemmälle. Mielestäni se on toisaalta luonnollinen kehitys tietyssä elämänvaiheessa, mutta ei välttämättä positiivinen asia ja suunnitelmani on vähentää umpioitumista jossain vaiheessa. Internetin käyttö ja vauvan vahtiminen yhtäaikaisesti on lähinnä järjestelykysymys, huonekalujen siirtämistä ja tietokoneen sijaintipaikan sijoittamista fyysisesti samaan tilaan, jossa vauva harjoittelee taaperoksi tulemista.
Avauksessa olevasta kysymyksestäni toteaisin, että jostain syystä pidän sitä tällä hetkellä osittain kuluttavana pohtimisena, sillä viime aikoina olen vähemmän ollut kiinnostunut liian yksityiskohtaisiin, sellaisesta pilkun viilaamiseen menevästä keskustelusta tai ajattelusta, jollaisena pidän vuoden 2007 pyrkimystäni tehdä tarkkaa rajanvetoa ihastelun ja himoitsemisen välille. Olen ajatellut, että ymmärrän varsin vähän laidasta, mutta minun ei tarvitse miettiä kaikenlaisia yksityiskohtia, koska elävä usko ei ole suorittamisessa, vaan uskomisessa siihen, että omat synnit ovat anteeksi. En tiedä mahtaako sitte kyse olla paatuneesta tai välinpitämättömästä ajattelusta. Toivoisin että myös CyberAngel käsittäisi elävän uskon.
Himoista ja seksualismista sen verran vielä, että nyt kun olen matkan tekemistä harjoitellut en enää yhden vaan useamman hengen perheessä, niin olen huomannut, että (toivottavasti en puhu liian suoraan) seksuaalisuuden harjoittaminen on toisaalta tärkeä, mutta toisaalta varsin minimaalinen osa avioliittoon kuuluvia asioita. Ennen avioitumista olin kuvitellut sen olevan suuremmassa roolissa, mutta esimerkiksi ajankäytön tai käytännön elämän kannalta se näyttelee ikään kuin sellaista sivuroolia, varsinainen avioliiton arki ja elämä on keskittynyt aivan toisenlaisten asioiden ympärille. En ota kantaa siis asioiden tärkeyteen tai merkittävyyteen, vaan niiden vaikutukseen arkeen ja ajankäyttöön.
Pohdin ennen kuin kirjoitin tätä viestiä, mitä avioliitto tuo ja mitä se vie, mutta koska se ei sovi alkuunkaan otsikon aiheeseen niin tiivistän pohtimiseni aivan lyhyeen vain. Avioliiton myötä ei enää tarvitse ihmisen olla yksinänsä, se on mielestäni keskeisin sen tuoma asia. Lisäksi avioliitto, erityisesti jos Jumala antaa siihen lapsia, niin silloin kokee, että elämällä on syvempi tarkoitus kuin kun on yksin. On sillä tarkoitus itse kunkin elämällä, siviilisäädystä tyystin riippumatta, mutta omakohtaisesti olen kokenut oman elämäni muuttuneen mielekkäämmäksi ja itseni hyödyllisemmäksi kuin aiemmin, sillä pidin ennen itseäni melko turhana ihmisenä ja hyödyttömänä kenelläkään toiselle. Ja sanoisin myös, että kun ihminen saa jälkikasvun, joka on omasta itsestä syntynyt ja samaa verta kuin itse on, niin vasta silloin ymmärtää vanhemman rakkauden lapseen, siihen ei luullakseni voi samaistua, ellei itsellä ole biologista jälkikasvua. Mutta ilon lisäksi myös huolta on enemmän, esimerkiksi ydinperheen terveyteen, hyvinvointiin ja ylipäätänsä elossa pysymiseen (onnettomuuksilta varjeltumiseen), niin sen asian pelkäämiseen tai siitä huolehtimiseen, niin siinä harmaantuu joskus montakin hiusta kerralla. Sinkkuna ei tarvinnut aamuyön pikkutunteina miettiä teoreettista tilannetta, että voi kauhea jos vaikka puolisosta joskus aika jättää ennen minua, niin mite minä sitten oikein pärjään.
Puolison löytymisestä, johon CyberAngel kirjoitti, niin omalla kohdallani se meni toisaalta arkisia mutta toisaalta selvästi Jumalan johdattamia teitä. Koen, että löytänyt puolisoa, vaan minulle annettiin se. Ja sitten kun Jumala on päättänyt, että joku tulee sinun puolisoksi, niin sitä tutkainta vastaan ei voi potkia enää, vaan silloin tulee häät vaikka väkisin, jos Jumala on puolison valinnut.
Rukoilkaa kaikki te jotka puolisoa haluatte sitä, niin rikas Isä antaa sen teille, ja jos ei anna niin hänellä on muita suunnitelmia ja kauniita asioita teille annettavana. Ihmisarvoa ei määritellä siviilisäädyn tai minkään ulkoisen tekijän mukaan, vaan pelkkä ihmisenä eläminen antaa jokaiselle täällä saman arvon, ei yli eikä ali toisten.
Siinä pikkutuntien kommentointiani.