Kumpi tuli ensin, moraalin rappio televisiossa vai moraalin rappio katsojissa?
En ole lukenut tuota hepan mainitsemaa juttua, minulla kun on tuo sensaatiomedia boikotissa, mutta vähän samaa aihetta käsitteli YLE:
http://yle.fi/uutiset/viihde/2011/10/tosi-tvta_katselevat_tytot_hyvaksyvat_kiusaamisen_tosielamassa_2953107.htmlTiiviisti referoituna: nöyryyttämiseen pyrkivä tosi-tv-formaatti tekee katsojistaan itsensä näköisiä.
En epäile hetkeäkään etteikö se olisi totta. En ole itse asiaa tutkinut, mutta mediaseurantaa ja ihmisten käyttäytymistä olen kyllä tarkkaillut.
Koulussa aikoinaan analysoimme tv:n draamasarjojen rakennetta ja koukuttavuutta. Siinä yhteydessä totesin, että nämä luokkatoverini, jotka olivat erään sarjan innokkaimpia seuraajia, muistuttivat toisinaan kovasti draaman päähenkilöitä puhetavaltaan ja käytökseltään. Vaikutti siltä, että erityisesti arjen kriisitilanteissa luokkatoverini alitajunnassa oleva draamakuningatar nosti päätään. En ollut ainoa, joka joutui toteamaan, että konfliktitilanteissa he muistuttivat tämän draamasarjan huonokäytöksisiä ja epäsosiaalisia hahmoja.
Asunto-osakeyhtiö, jossa asun, on varsin rauhaton. Hieman yllättäen syy ei ole laitapuolta kulkevissa aikuisissa, vaan näennäisen tavallisissa lapsissa. Lähistöllä asuu kymmenkunta alle viisivuotiasta. Osa heistä on toki kilttejä, "ihanteellisia" lapsia, mutta he jäävät muutaman äänekkään häirikön varjoon. Häiriköt huutavat sellaisia törkeyksiä, mitä en itse muista kuulleeni edes peruskouluaikana. Huorittelua ja homottelua toisille lapsille. Puheet ovat muutenkin järkyttäviä. Fanaattiseen äänensävyyn he uhkaavat tappaa, ampua, hakata pään mäsäksi, milloin keneltäkin. Hiekka lentää armotta toisten lasten silmiin, heitä pudotetaan kiipeilytelineestä maahan ja tönitään. Inhottavaa on myös se, että samaan aikaan ulkona olevat aikuiset eivät reagoi touhuun millään tavalla. En tiedä voiko heitä siitä syyttää, ehkäpä lasten vanhemmat ovat samanlaisia.
Tässä kohtaa kuuluu sanoa se fraasi, että tuollaista ei ollut minun lapsuudessani. Ja se pitää niin paikkansa. Levotonta oli, kun kotiseutuni lapset kasvoivat teini-ikään, mutta täällä nämä häiriköt ovat alle viisivuotiaita. Tässä kohtaa jonkun kuuluu sanoa se fraasi, että jo antiikin Roomassa valitettiin nuorison turmeltuneisuutta. Totta varmaan sekin, mutta se ei ole mikään selitys. Uskon, että turmeltuneisuus kasvaa, ellei nyt aivan eksponentiaaliseti, niin lineaarisesti siten, että seuraavan sukupolven ikävin aines on aina edellistä pahempi.
Ja kyllä, tv-ohjelmat ja elokuvat ovat siinä merkittävä apu. Ihmiset viettävät paljon aikaa audiovisuaalisen draaman äärellä. Näkisin niin, että ihminen, varsinkin lapsi ja nuori, omaksuu käytösmalleja tarkkailemalla ympäristöään. Tv:n roskaviihde on yksi ympäristö. Ja sitä paljon seuraavalle se toimii kuin suggestio. Totesin sen itsessänikin monta vuotta sitten, kun elämä oli vähän tuuliajolla.
Tv:n ja elokuvien draama jalostuu porttiteorian mukaan. Katsojia saadaan sensaatioaineistolla. Saippuaoopperoiden alkuaikoina oli tavatonta näyttää katsojille avioliiton ulkopuolisia suhteita. Nykyään se ei kohahduta ketään. Katsojat turtuvat, ja draamojen käsikirjoittajien on keksittävä jotain uutta, jotain rankempaa, joka taas houkuttelee katsojia. Näin draama menee aina vain äärimmäisempään suuntaan. Homo- ja lesbodraamatkaan eivät enää ylitä uutiskynnystä.
Niinpä keksittiin jotain todella radikaalia; tosi-tv! Tosi-tv näyttää tosielämän draamaa. Siellä ei ole näyttelijöitä, vaan aitoja, ääripäiden edustajia autenttisissa tilanteissa. Telkkariin pääsevät julkisuudenkipeät ihmiset. Ja julkisuudenkipeät ihmiset tekevät mitä vaan pysyäkseen julkisuudessa. Ja sitä kaikkea tosi-tv näyttää katsojille. Ihminen on nähdäkseni myös siitä ikävä tapaus, että turtuessaan näkemäänsä, se alkaa pitää sitä myös normaalina. Voi vain miettiä, mitä tapahtuu moraalille, kun tv:n suosituimpia ohjelmia on sellainen tosi-tv-formaatin huipentuma kuin big bother.
Ihan samalla tavalla kuin tv-ohjelmien, elokuvien ja musiikin kerrotaan opettavan vierasta kieltä, ne opettavat myös vierasta elämäntapaa.
Ennen lapset katsoivat telkkarista Pikkukakkosen nukkumattia ja raukean pehmeitä Muumilaakson tarinoita. Nyt he katsovat Hirveää Henriä. Hirveä Henri on kofeiinilla ja sähköshokilla pumpattu ADHD-huligaani, joka rähisee aikuisille ja tekee ilkeyksiä, joutumatta teoistaan vastuuseen.