Kirjoittaja Taavetti » 05 Joulu 2011, 21:36
Erkki Jokela:
Veli Pentikäinen on pitänyt puolen tunnin puheenvuoron, jossa hän on hyvin paljon käsitellyt asiaa, johon minäkin olen joutunut mukaan. Minä toivoisin, että saisin tässä pitempään puhua. (Sivuääni: Yleinen kokous tämä on.) Minä toivoisin sen vuoksi, koska minä esitän tässä vastakkaisen puolen kantaa, että minä saisin käyttää pitemmän ajan. Kun minä olen ollut johtokunnan jäsenten kanssa keskustelussa, nimenomaan niiden, jotka siinä ovat vähemmistönä, ja minusta näyttää siltä, että täällä ei ole yksikään heistä täällä paikan päällä. Sen vuoksi tahdon ensiksi selittää sen, mitä minulle ovat asiasta kertoneet veljet Paavo Viljanen ja Veikko Kerola, jotka ovat parhaastaan tästä asiasta kanssani keskustelleet. Heidän kauttansa olisi kyllä tullut ilmi ja tulisi vieläkin ilmi, jos kokoukselle luettaisiin ne vastineet, joita he tahtoivat julkaista ensin Päivämiehessä, mutta joita Päivämies ei julkaissut. Ja sitten Siionin Lähetyslehdessä, mutta se heiltä estettiin. Se olisi toinen mahdollisuus, jos luettaisiin heidän vastineensa. (Sivuääni: Onko ne sairaita, kun eivät ole täällä.) He kertoisivat, että johtokunnan kokouksessa veljet selittivät, että keväällisellä julkilausumalla he eivät ole tahtoneet taistella tunnustusta vastaan. Vaan että he ovat tunnustuksen kannalla ja näin he sanoivat käsittäneensä, että nämä johtokunnan veljet tällä tavoin tulevat asiassa ikään kuin puoliväliin selvittämään, että ei ole tarkoituskaan taistella tunnustusta vastaan ja näin he uskoivat tähän veljien vilpittömyyteen ja vuorostaan sanoivat, että jos kerran ei ole tarkoitus taistella tunnustusta vastaan, niin hyvällä tahdolla kun koettaa tämän kevään julkilausuman heikkoja sanoja ymmärtää ja – (tässä joku sanoja ei kuulu) - niin se voidaan käsittää niin, että se ei ehdottomasti sodi tunnustusta vastaan. Ja kun näin päätettiin yksimielisesti tämä, niin sen jälkeen heidät yllätettiinkin sanomalla, että ne, jotka ovat tunnustuksen puolesta taistelleet, nöyrtykööt parannukseen. Ja tässä loppui yksimielisyys. He kertoivat että esimerkiksi Heikki Saari oli kokouksessa sanonut, että "tähänkö se yksimielisyys päättyikin." Mutta nyt Päivämies – niin – ne tämän tähden liittivät pöytäkirjaan eriävän mielipiteen, mutta tästä huolimatta Päivämies antoi selostuksen, jonka me tiedämme ja jonka tähden nämä jokainen näistä veljistä kauhistui, koska he huomasivat, että heidät oli johdettu ansaan ja Päivämies ei suostunut julkaisemaan sitä eriävää mielipidettä, minkä nämä veljet kokouksessa pöytäkirjaan liittivät, ennen kuin lakimies asiasta työvaliokunnalle kirjoitti ja sanoi, että asia annetaan oikeuden palvelijalle. (Hälinää.) Tästä huolimatta – minä tulen nyt toiseen kohtaan, nimittäin siihen, mitä veli Kalle Vakkuri sanoi, että minut on valaistu väärin. Kalle Vakkuri sanoi äsken, että sääntöjen mukaan työvaliokunnalla on oikeus tarkistaa toimittajien työtä. Ei ole minkäänlaista sääntöjen mukaista työvaliokunnalla -(huutoja: On.) Ja sitten, mistä oli sovittu sitten. Mutta nyt on asia niin, että Suomen lakien mukaan lehtien sisällöstä vastaa lehtien toimittaja, ja yksin toimittaja. Sen toimittajan ohelle, joka on merkitty lehden vastaavaksi toimittajaksi, ei kirjapaino saa oikeuttaa eikä kukaan muu saa vängätä toista toimittajaa. Tämän tähden Kimpimäen menettely hänen mennessään kirjapainoon ja ottaessaan toimittajan hyväksymät käsikirjoitukset, on rikos painovapauslakia vastaan. (Hälinää.) Te voitte nauraa nyt. Se on asia, josta painovapauslaki säätää jopa vuoden vankeustuomion. (Kovaa hälinää) Meidän on nähtävä se, että kristittyjen vuosikokous ei ole tahtonut eikä tahdo oikeuttaa ketään laittomuuteen. Meidän kristittyjen on omantunnon tähden – Paavali opettaa, eikä vain pelon tähden, toteltava myös esivaltaa. Minä tahdon – koska täällä kuuluu huutoja, – sanoa, että minä omasta puolestani olen varma siitä, ettei veli Viljanen ei halua asiaa käräjiin viedä eikä kukaan muukaan, vaikka olemme huomanneet sen kyllä, että meitä ei veljiksi tunnusteta muulloin kuin silloin, kun tulee esille tämä käräjämahdollisuus. Silloin meille sanotaan, että eivät veljet mene käräjille. (Yleistä hilpeyttä) Minä haluan sitten puuttua siihen toiseen asian (puheenjohtajalle: siitä, kun Pentikäinen selitti minun toimenpiteitä.) – (Myönnetty aika loppui ja tähän puheenvuoro päättyi.) (Heikki Turunen: Viljanen on aikonut viedä Kimpimäen käräjiin, minä olen kuullut, että se ei vie,) – (kovaa puheensorinaa.)
Antti Uljas:
Kaksi päivää sitten keskustelin rovasti Viljasen kanssa näistä asioista. Tuon siis vain eräällä tavalla epävirallisena tervehdyksenä sen, että hän nimenomaan sanoi, että ei ole tehnyt mitään sopimusta työvaliokunnan kanssa siitä, että se aivan kuin ratkaisee, mitä hän lehteen panee. Hän siis ainakin kiistää, että tällaista päätöstä ja sopimusta ei ole olemassa. Toisekseen hän huomauttaa siitä, että virallisesti – selän takanahan täällä on puhuttu paljonkin – mutta virallisesti ei ole johtokunta eikä lehtien toimitusneuvosto antanut hänelle aikaisemmin epäluottamuslausetta lehtien toimittamisesta, toisekseen, mikäli oikein muistan, niin ainakin Päivämiehen julkaisema tieto siitä, kenelle annettiin lehtien sisällön valvominen, se kosi nimenomaan vain johtokuntaa. Ja johtokunta sääntöjemme mukaan erottaa ja vapauttaa päätoimittajan tehtävästään. Näin ollen lienee vaikea nähdä muuta kuin että ainakin yhdistyksemme sääntöjä on loukattu, siinä, kun työvaliokunta erotti hänet antamatta hänelle tilaisuutta puolustautua ja vielä sekin, että hankki tämän johtokunnan siunauksen kirjeellisillä pyynnöillä, joissa niin kuin sanottu, tuota puolustautumismahdollisuutta ei myöskään ollut. Ja toisekseen täällä esitettiin se, mitenkä kauhea tämä joululehti oli. Ei ole mitään sanottu, mitä se kauheus oli. Sen verran minulla on siitä tietoa, että ainakin oli vain suunniteltu, että lehdessä nyt julkaistaan se elokuun pappisveljien tervehdys – sehän ei ole mikään päätös eikä julkilausuma, – vaan tervehdys, ja sen lisäksi oli tarkoitus julkaista se johtokunnan kokouksen selostuksen oikaisu, joka nyt sitten myöhemmin Päivämieheen lopulta otettiin. Ja vielä tulkoon mainituksi, kun tuolla joku kysyi, missä nämä asianomaiset itse ovat. Ainakin rovasti Viljasella on sellaiset työesteet, joiden takia hänen on mahdoton olla täällä, ja minä siis en ole hänen mikään edustajansa, kerron vain niitä terveisiä, joita olen saanut häneltä kahdenkeskisessä keskustelussa.
Timo Holma:
Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa Jeesuksessa. Katsoin velvollisuudekseni tuohon veljemme Kalle Vakkurin selostukseen antaa pienen lisäyksen. Koska minun esimieheni ja veljeni, lääninrovasti Pauli Kauppinen ei jaksanut saapua tänne, hän sanoi, että hän eilen johtokunnan kokouksessa sai sydämeensä niin paljon raskasta kannettavaa, että hän ei jaksa enää tänne tulla, hänen terveydellinen tilansa nimittäin on verrattain heikko, koska kuitenkin tiedän hänen ajatuksensa tuossa johtokunnan kokouksessa hieman toisenlaiseksi kuin miksi se täällä kuvattiin. Täällä kerrottiin, että hän olisi pitänyt tuota julkilausumaa täydellisenä. Muistaakseni juuri tätä sanaa käytettiin. Kuitenkin siellä hänen sanojensa mukaan asiasta kauan keskusteltiin ja todettiin, että tuosta julkilausumasta voidaan saada hyvin monenlaisia käsityksiä ja siitä on saatu vääriä käsityksiä, ja nyt kun on lähdetty tämän julkilausuman pohjalta Herran Siionia jakamaan, niin ei tule nähdä syytä vain pappisveljien puolella, vaan myös niiden veljien, jotka ovat käsittäneet tuon julkilausuman siten. että sen perusteella Ovat katsoneet oikeudeksensa osoittaa toisia veljiä vääräoppisiksi ja ovat lisäksi olleet tukemassa tuota toimintaa, että monilta veljiltä on kielletty sanan julistusoikeus Rauhanyhdistyksen seuroissa. Niin myös näiden veljien on tästä väärästä käsityksestänsä syytä Herran kasvojen edessä ja Jumalan seurakunnan edessä Siionin terveyden ja rauhan tähden nöyrtyä parannukseen. Eikös olekin tällaista ollut johtokunnassa. (Hiljaisuus) Kuten huomaatte, niin kukaan ei kiellä, ja näin ollen katson tämän puheenvuoroni, joka ei ole mikään virallinen edustuspuheenvuoro, vaan teen tämän totuuden nimessä sen tähden, että olen tietoinen seuraavasta, päätettäköön täällä mitä tahansa, tultakoon tässä kokouksessa mihin päätöksiin tahansa ja perustukoot ne hetkelliseen tunneailahdukseen tahi Jumalan sanan terveelliseen pohjaan, niin kerran on Jumalan kaikkivaltias tuli koetteleva meidän rakennuksemme. Hänen kasvojensa edessä me seisomme tahi kaadumme.
Puheenjohtaja:
Lukuun ottamatta kolmea viimeistä puheenvuoroa, tämä Jumalan lasten kokous hyväksynee tämän johtokunnan ja työvaliokunnan menettelyn näissä vaiheissa. (Kuuluu huutoja: Ei hyväksytä. – Hyväksytään. – Hyväksytään kiitoksella.) Kun näin on, että täällä ilmoitetaan tätä tyytymättömyyttä, minä näitten puheenvuorojen johdosta, jotka on tässä käytetty tätä johtokunnan ja työvaliokunnan toimintaa vastaan, niin pyytäisin, että johtokunnan puolesta tätä asiaa selostetaan, onko nämä kanteet olleet paikkansapitäviä.
Kalle Timonen:
Niin – minä vain tarkoitin sanoa muutaman sanan tässä pastori Holman selitykseen nähden, sillä hän puhui appensa Pauli Kauppisen kohdasta siinä, että Pauli ei olisi hyväksynyt täydellisesti sitä julkilausumaa, minkä vuosikokous teki, ja jos kuka sen on kirkkaasti ja selkiästi meille ja vielä sydämellisesti selittänyt johtokunnan kokouksessa, kuin Pauli Kauppinen, niin sitten on ihme. Hän aivan selkiästi ja monisanaisesti tämän toi esiin, että miksipä me tätä vastaan riitelisimme, koska tämä ei sodi Raamattua, Tunnustuskirjoja, SRK:n sääntöjä ja entisten Jumalan lasten kokouksissa ilmennyttä kysymystä kasteasiassa, että tämä kaikkien kanssa on sopusoinnussa. (Hyväksymisen kohua.) Me tietenkään emme ole oikeutetut sitä purkamaan tai hyväksymään sen puolesta, mutta että johtokunnan ilmaisu oli tämä, että tämä on sovelias, ja että me pääsemme asiassa näin eteenpäin, että pastori Holman sanonta Paulin kohdasta ei ollut paikallaan. Sen todistaa jokainen johtokunnan jäsen, joka seurasi asiaa. Ja minä sen takia vain otin tämän puheenvuoron, että ei vääristellä asioita eikä tuoda vääriä selityksiä tänne tällaisen seurakunnan, suuren seurakunnan kokouksen kuultavaksi. Pysytään kaikissa asioissa totuudessa. Minulla ei ole muuta oikeutta tähän asiaan sanoa, koska on jo asia käsitelty loppuun, mutta tämän puolustukseksi.
Puheenjohtaja:
Jos me saamme vielä veli Kauppisen puheenvuoro, onko se täällä vielä saatavissa? (joku huomauttaa, että se on toimistossa), pitäisi mennä hakemaan. Niin, jos se tulee sieltä heti, minun on vaikea tässä myöntää puheenvuoroja tämän asian suhteen, kun tässä on nyt tämä menettelykysymys. Tietysti otetaan huomioon, kellä täällä on vastaankin, mutta että tämä asia olisi selvä kaikille. (Hälinää.) Minä sanon sen, että meidän
täytyisi totuus tässä asiassa hakea ja nyt täytyisi kuulla tämä puheenvuoro, mitä Kauppinen on - että kaikki tietää, mistä on kysymys. Minä nyt tässä kysyisin, ketä teitä oli, jotka siellä ilmoititte tätä vastaan vielä, kun sieltä kuului ääniä, että siellä on tyytymättömiä tähän johtokunnan menettelyyn. (Sivuääni: Kirjoita nimet muistiin.)
Arvo Turakka puhuu paikaltaan: Työvaliokunnan menettelytapoja Viljasen erottamisessa en pidä Suomen lain enkä myöskään kristityn omantunnon mukaisena. (Magnetofonissa kuuluu hirveää krahinaa, joten puhujan sano ja ei kuulu enempää.)
Puheenjohtaja: Jos Turakka ja Sipola haluavat tämän heidän ajatuksensa tuoda tässä kokouksessa huomioon otetuksi, niin se pitäisi käydä täällä puhumassa mikrofooniin, että jos Turakka on hyvä ja tulee sanomaan tänne. (Tavatonta kohua, joten puheenjohtaja pyytää kokousta rauhoittumaan.)
Arvo Turakka:
Yhdyn veli Erkki Jokelaan niin, että kristittyjen tulee olla omantuntonsa takiakin myöskin esivallalle kuuliainen ja noudattaa lakia ja hyviä tapoja. Sen tähden en voi kaikessa yhtyä työvaliokunnan menettelyyn, kun se takavarikoi veli Viljasen kirjoitukset ja omalla valtuudellaan erotti Viljasen päätoimittajan tehtävistä.
Alpo Sipola:
Päivämiehessä ollutta työvaliokunnan selostusta johtokunnan kokouksesta ja siitä tehdystä päätöksestä en voi hyväksyä siltä kohtaa, missä siinä mainitaan "yksimielisesti" missä lisäksi liitetään tuohon asiaan, jossa puhutaan siitä suhtautumisesta vuosikokouksen julkilausumaan, myöskin se parannusvaatimus. Siis selostuksesta kay ilmi, että yksimielisyys kokouksessa koski niitä molempia asioita, sekä sitä, että tuo vuosikokouksen julkilausuma voidaan katsoa tunnustuskirjain mukaiseksi, että myöskin siitä asiasta, että näitä veljiä, jotka ovat nousseet vastaan, vaaditaan parannusta. Käsitin selostuksen "yksimielinen'' sanaan liittyvät molempiin näihin asioihin. Nain ollen en voi hyväksyä tuollaista selostusta, mielestäni se ei vastaa asioitten todellista kulkua. Lisaksi mitä tulee työvaliokunnan menettelytapoihin ja lähinnä kai veli Eino Kimpimäen menettelyyn Siionin Lähetyslehden julkaisemisen estämiseksi olen samaa mieltä kuin tässä edellä puheenvuoroja käyttäneet veljet siitä, että kyllä kai meidän on syytä kristittyinäkin olla myöskin maalliselle laille kuuliaisia, ei vain ihmisten tähden, vaan myöskin omantunnon tähden. Ja täällä monet ovat nyt tässä yhteydessä sanoneet ja tämänkin puheenvuoron aikana kuuluu ääniä, että meidän tarvitsee olla kuuliaisia vain Kristuksen laille, mutta minulla on sellainen ymmärrys asioista, että esivaltakin on Jumalalta ja kristitty Kristuksen lakia kuunnellen kuuntelee myöskin sitä lakia, minkä esivalta on asettanut, paitsi jos esivalta käskee meitä tekemään vastoin omaatuntoa, silloin joudumme tottelemaan Jumalaa enemmän kuin ihmisiä. Muuta ei tästä asiasta.
Puheenjohtaja:
Oliko enää ketään, joka tahtoisi tätä työvaliokunnan ja johtokunnan menettelyä vastaan sanoa jotakin täältä.
Esa Anttila: Yhdyn vain tältä paikalta pastori Sipolan puheen vuoroon.
Puheenjohtaja:
Se on sillä tavalla, että tässä täytyy kuitenkin (tässä pari sanaa epäselvää.) koska tämä näin on vaikeaksi ja kontrolloitavaksi menevät, nämä puheenvuorot, niin täytyisi käydä nauhalle sanomassa, joka yhtyy näihin, että voidaan sitten todistaa, mitä mikin on sanonut, että jos Anttila on hyvä ja käypi täällä. (Hälinää.)
Esa Anttila:
Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa. Yhdyn vain tässä siihen puheenvuoroon, minkä pastori Sipola käytti veli Viljasen erottamista koskevassa kysymyksessä, kuin myöskin siihen, mikä oli Päivämiehessä kokousselostuksena, oliko se nyt 8.11. olleesta kokouksesta, tämän sanan, "yksimielisesti" johdosta, koska, niin kuin siinä sanottiin, myöskin tämä parannusvaatimus kuului "yksimielisesti" hyväksytyn päätöksen puitteisiin ja näin ei tietääkseni kuuleman mukaan ole ollut. (Hälinää.)
Puheenjohtaja:
Pyydetyt puheenvuoret on käytetty tämän asian suhteen ja kun näin on, että me tässä haluamme päästä selville näistä kysymyksistä, jotka ovat esityslistalla, niin minä toivoisin, että sikäli kun nyt on saatavana sitä ainehistoa, joka todistaa, että miten meneteltiin, silloin – joko se on täällä. – Ei ole vielä täällä. Me voitaisiin sitten käyttää tässä muutama puheenvuoro tässä järjestyksessä, kun on pyydetty. Täällä on Samuel Lehtola,
Samuel Lehtola: Minä luovutan puheenvuoroni.
Opettaja Vaarala:
Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa. Kun eilen illalla selailin tätä lentolehtistä, josta täällä on ollut paljon puhetta eräitten nivalalaisten veljien kanssa, me tulimme siihen tulokseen, että sitä ei ole kirjoittanut – siis kirjoittajaa hallinnut kristillisen rakkauden henki, vaan siinä on ollut saatanallinen henki, (Hälinää) – Ja jos se edustaa vielä laajempaa veljespiiriä papiston keskuudessa, se on sangen valitettavaa. Ja tänä päivänä on myös todeksi näkynyt, että se todellakin (joku epäselvä sana tässä.) useampaakin kuin tämän allekirjoittajaa. Kun tässä lehtisessä sanotaan, että herätysliikkeemme piirissä ei enää Jumalan seurakunta olisi ollenkaan, kun siinä puhutaan Jumalan seurakunnasta, se on ivallisessa ja halveksivassa merkityksessä pistetty lainausmerkkien sisään. Ja väitetään, että vuosikokouksen edustajiksikin on valittu varta vasten asiaa ymmärtämättömiä ja yksinkertaisia jotka eivät ymmärtäneet, mistään oikein on kysymys. – (Hälinää.) – Muuten samaa tarkoitti jo muutamia vuosia sitten kristillisyytemme keskeisellä paikalla toimineen pappismiehen lausuma arvostelu vuosikokouksen edustajista. Hän käytti tuota sanontaa: "Massat eivät ymmärrä" kahdestikin: samassa vuosikokouksessa. Ja nyt kuitenkin edustajat näihin kokouksiin valitaan seurakunnan luottamushenkilöistä, jotka ovat kristillisyyden piirissä koeteltuja ja seurakunnan vanhimpia ja edustavat näin ollen Jumalan valtakunnan ääntä. Ja Raamattu sanoo: Jumalan valtakunta on totuuden patsas ja perustus, johon ovat kaikki tiedon ja taidon aarteet kätketyt. Eikö tällainen seurakuntaa halveksiva lausuma ole vihan ja kiihkon sanelema. Miksi esimerkiksi vuosikokouksen edustajat eivät saisi näinä vaikeina aikoina asettaa keskeisiin ja tärkeisiin tehtäviin juuri niitä henkiöitä, jotka näissä oloissa ovat sopivia. Onhan aivan luonnollista ja sääntöjen mukaista, että erovuoroisen tilalle voidaan valita uusi kristillisyydessä koeteltuja veljiä. On halpamaista ja sopimatonta, että siitä vapautettu suuttuu ja rupeaa koko kristillisyyttä mustaamaan ja siitä valheellisia syytöksiä esittämään. Eikö juuri tällaisella henkilöllä ole halu hallita seurakuntaa, ja eikö juuri hänellä ja hänen kaltaisillaan ole paatunut sydän, joka luulee omaavansa muita suurempaa valkeutta kristillisyyden asioissa. Nykyisin puhutaan paljon vaikeista lapsista. Nämä tämän kaltaiset ovat kristillisyydessä vaikeita lapsia, joista seurakuntaäidillä on paljon murhetta ja kehotetaan tällaisia nöyrtymään parannukseen ja täten palaamaan Jumalan seurakunnan rakkauteen. Muuten työvaliokunnan menettely tässä tapauksessa on katsottava ainoaksi oikeaksi menettelyksi, sillä työvaliokunnan tehtävänähän on kuunnella Jumalan valtakunnan ääntä. (Hälinää.) – Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä.
Väinö Kumpula:
Minä kyllä ajattelin, että minä peruutan puheenvuoroni, koska täällä on niin valaisevasti esitetty. Jumalan hengen kautta näitä asioita ja myös sen takia ajattelin peruuttaa, koska en ole mikään seurakunnan puhuja, en maallikko enkä muukaan, mutta haluan vain lausua ne, mitä Mikkolan mummu Kuusamosta tänä aamuna sanoi meille matkaevääksi, että hän toivottaa onnea sinne ja Jumalan siunausta. Kun siellä on niin suuret kysymykset, ja mainitsi, että kun on muutenkin Rauhan päivä, että siellä tosiaan rauha saavutetaan. Mutta me Jumalan lapset olemme käsittämässä, ettei perkeleen valtakunnan ja Jumalan valtakunnan välillä tule koskaan rauhaa, sillä ei muuten tule rauhaa, ellei nämä vikaan joutuneet tee parannusta lankeemuksistansa. Meillä on siellä Kuusamossa myös kärsitty tästä, ja Jumalan lapset ovat kärsineet näistä, mitä Jumalan seurakunnassa on saanut nähdä ja kokea viime aikoina. Meilläkin on ollut siellä uskovainen pappi, josta sanottiin, että hän on uskovainen, kun hän tuli, ja sitä on siellä kehotettu monta kertaa parannukseen viasta, mutta hän ei ole ollut kuuliainen seurakunnan äänelle. Minä toistan vielä pastori Sipolalle, mitä ennenkin on siellä kerran tai pari neuvottu ja vielä seurakunnan edessä neuvotaan, että tee parannus siitä erehdyksestä. Samoin myöskin kaikki muutkin papit. Ja jaksatteko te saarnata anteeksi minulle kaikkein heikoimmalle, (Voimakas siunauksen julistus.) sitäkin, että minä olen joutunut tervehtimään sellaisia, joita on sanottu, että niillä on väärä henki. (Siunataan.) Sillä joka tervehtii sellaisia, joilla on väärä henki, niin se on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.
Armas Naamanka:
Täällä äsken syytettiin siitä, että nyt näillä julkilausumilla tahdotaan erottaa seurakunnasta ne, jotka eivät hyväksy tuota vuosikokouksen hyväksymää julkilausumaa. Mutta todellisuudessahan asia niin oli, että kun keväällä käytiin puhujakokousta, niin ensi hetkestä oli tämä vastustava henki siellä taistelemassa Jumalan seurakuntaa vastaan, Ja silloin ei oltu tehty vielä yhtään julkilausumaa. Mutta sen jälkeen laadittiin puhujainkokouksen julkilausuma, joka hyväksyttiin vuosikokouksen julkilausumaksi ja tahtoisin tuosta sanoa, että kyllä näillä julkilausumaehdotuksilla on eroa, sillä tässä, jonka kirkkoherra Turakka jätti, sanotaan "katsomme, että Jumalan kirjoitetun pyhän sanan mukainen oppi on selkeästi ilmaistu uskonpuhdistajamme Martti Lutherin kirjoittamissa ja hyväksymissä kirkkomme tunnustuksissa, jonka pohjalla haluamme ehdottomasti seisoa." Tästä saamme sen ymmärryksen, että pyhän Raamatun oppi on selkeästi ilmaistu Tunnustuskirjoissa ja tämän Tunnustuskirjain lausuman opin pohjalla he tahtovat seisoa. Eikö ole yksinkertaisempi se, että me tunnustamme pyhän Raamatun ainoaksi opin ja opetuksen ohjenuoraksi, sillä sitä on aina Jumalan seurakunta pyrkinyt tekemään. Ja näin ollen ei ole tarkoitus Jumalan seurakunnalla tämän asian tähden ketään potkia ulos, mutta sen tähden on neuvottu parannukseen, kun on Kristuksen oppia vastaan käyty
Matti Pylkäs:
Täällä on jo kalliisti ja kirkkaasti selostettu minunkin ajatukset ja mielipiteet. Vaan pyysin silti puheenvuoron, että saan tervehtiä rakkaita veljiä ja sisaria täällä yhdellä koolla. Meille on Jumalan sanoissa sanottu, että kaikkien loppu lähestyy ja viimeisinä aikoina, sanotaan, että on vaaralliset ajat maailmassa. On eksytyksen ajat ja virtaukset, joka taholla huudetaan: Täälläkin on Kristus. Ja näin vietellään ja eksytetään lunastettuja ihmisiä ja rakennetaan eriseuraa. Nyt on neljässä joukossa, jotka ovat olleet alun perin yhtenä Suomen maan kamaralla. Minusta tuntuu, ystävät rakkaat, että johan tämän pitäisi riittää, ettei enää ruveta rakentamaan päätöntä ruumista eikä semmoista lammashuonetta, jossa ei ole paimenta. Se on vakava Jumalan sanan todistus, että se on vain yksi ruumis Kristuksella tämän maan päällä, armonvaltakunta, ja siinä on Jeesus, kunnian Herra päänä ja elämänä, ja voimana ja lammashuone ja yksi paimen, ja täällä taitaa kuulua hänen äänensä, vain täällä, ja niin pitää olla yksi lammashuone ja yksi paimen. Rukoilin viime yönä taivaan Isää Jeesuksen nimeen, nyt kun veljet kokoontuu, niin jätettäisiin sinne kotiin kaikki tittelit, arvolauseet ja sanonnan tavat, ja tultaisiin kaikki aivan pieninä ja (epäselvä sana.) tänne kouluun. Tämähän on Jeesuksen koulua, jota ollaan täällä oppimassa ja käymässä. Me olemme vain yhden kerran, ystävät rakkaat, täällä kylässä, käymässä, ja tämä on kallis ja tärkeä, että Jumala on saanut ja saa muistuttaa, että valvoa ja pyytää olla valmiina. Kuulkaa, ystävät, se on saatana irti tullut taivaasta ja se pitää suurta vihaa maan päällä, tietäen hänellä vähän aikaa olevan, ja näin ollen se vahingolliset eriseurat rakentaa, ja itse teistä, sanoo apostoli, nousevat miehet, jotka eivät laumaa säästä. Niin, kuulkaa rakkaat pappisveljet ja kaikki niiden tukijat ja kannattajat, kannattaa luopua omasta ylpeydestä, suuresta mielestä ja itsekkyydestä ja penseydestä ja nöyrtyä parannukseen. Kysymyshän on että tulla autuaaksi ja päästä kerran näkemään Jumalaa ja Jeesusta kasvoista kasvoihin taivaassa. Tässähän ei pidä olla se oma kunnia, suuri mieli ja itsekkyys, nehän pitää antaa kaatua, sillä on kirjoitettu Herrasta Jeesuksesta: "Hän olisi kyllä taitanut iloita, mutta hän kärsi ristiä täällä maan päällä ja nyt on korotettu Jumalan voiman oikealle puolelle taivaassa." Täällähän saadaan, kuulkaa, suuren vaivan läpi kahlatessa, vaivojen ja viettelysten läpi kulkiessa, täällähän saadaan pestä ja valaista vaatteita Karitsan veressä. Minäkin olen viidettäkymmentä vuotta tässä lammaslaumassa ja lammashuoneessa saanut armon matkaa tehdä ja niin ollen on monta tapahtumaa epäonnistunut. Hyvä, jota olisin tahtonut, sitä en ole tehnyt, ja pahaa, jota en olisi tahtonut, sitä on vielä tullut, niin minä pyydän, kun vielä ollaan yhdellä koolla, saattaa olla vihdoin viime kerran näin suurissa veljeskokouksissa, että jaksatteko siunata ja saarnata minulle kaikki synnit anteeksi. (Siunataan.) – (tässä kohden ei saa sanoista selvää.) - veljet rakkaat ja sisaret, Jeesuksen nimessä ja kalliissa sydänveressä on synnit anteeksi maan päällä ja taivaassa. Uskokaa iloon ja rauhaan asti. Voitto on tehty ja tullut meille Karitsan veren ja todistuksen sanan kautta.
Puheenjohtaja Paaso: Niin, jos me sitten saamme sen ainehiston sieltä, joka käsittelee sitä työvaliokunnan ja johtokunnan menettelyä näissä kysymyksissä. Jos sieltä joku selostaa, jotka täällä esiintyvät – että päästään tuosta asiasta nyt eroon – täällä kun jatkuu nämä puheenvuorot. Jos Lepistö lukee meille, niin kuunnellaan tämä, niin saadaan tuo pois.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4