Katkelmia vanhasta keskustelusta

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Joulu 2011, 21:32

Erkki Jokela:
Veli Pentikäinen on pitänyt puolen tunnin puheenvuoron, jossa hän on hyvin paljon käsitellyt asiaa, johon minäkin olen joutunut mukaan. Minä toivoisin, että saisin tässä pitempään puhua. (Sivuääni: Yleinen kokous tämä on.) Minä toivoisin sen vuoksi, koska minä esitän tässä vastakkaisen puolen kantaa, että minä saisin käyttää pitemmän ajan. Kun minä olen ollut johtokunnan jäsenten kanssa keskustelussa, nimenomaan niiden, jotka siinä ovat vähemmistönä, ja minusta näyttää siltä, että täällä ei ole yksikään heistä täällä paikan päällä. Sen vuoksi tahdon ensiksi selittää sen, mitä minulle ovat asiasta kertoneet veljet Paavo Viljanen ja Veikko Kerola, jotka ovat parhaastaan tästä asiasta kanssani keskustelleet. Heidän kauttansa olisi kyllä tullut ilmi ja tulisi vieläkin ilmi, jos kokoukselle luettaisiin ne vastineet, joita he tahtoivat julkaista ensin Päivämiehessä, mutta joita Päivämies ei julkaissut. Ja sitten Siionin Lähetyslehdessä, mutta se heiltä estettiin. Se olisi toinen mahdollisuus, jos luettaisiin heidän vastineensa. (Sivuääni: Onko ne sairaita, kun eivät ole täällä.) He kertoisivat, että johtokunnan kokouksessa veljet selittivät, että keväällisellä julkilausumalla he eivät ole tahtoneet taistella tunnustusta vastaan. Vaan että he ovat tunnustuksen kannalla ja näin he sanoivat käsittäneensä, että nämä johtokunnan veljet tällä tavoin tulevat asiassa ikään kuin puoliväliin selvittämään, että ei ole tarkoituskaan taistella tunnustusta vastaan ja näin he uskoivat tähän veljien vilpittömyyteen ja vuorostaan sanoivat, että jos kerran ei ole tarkoitus taistella tunnustusta vastaan, niin hyvällä tahdolla kun koettaa tämän kevään julkilausuman heikkoja sanoja ymmärtää ja – (tässä joku sanoja ei kuulu) - niin se voidaan käsittää niin, että se ei ehdottomasti sodi tunnustusta vastaan. Ja kun näin päätettiin yksimielisesti tämä, niin sen jälkeen heidät yllätettiinkin sanomalla, että ne, jotka ovat tunnustuksen puolesta taistelleet, nöyrtykööt parannukseen. Ja tässä loppui yksimielisyys. He kertoivat että esimerkiksi Heikki Saari oli kokouksessa sanonut, että "tähänkö se yksimielisyys päättyikin." Mutta nyt Päivämies – niin – ne tämän tähden liittivät pöytäkirjaan eriävän mielipiteen, mutta tästä huolimatta Päivämies antoi selostuksen, jonka me tiedämme ja jonka tähden nämä jokainen näistä veljistä kauhistui, koska he huomasivat, että heidät oli johdettu ansaan ja Päivämies ei suostunut julkaisemaan sitä eriävää mielipidettä, minkä nämä veljet kokouksessa pöytäkirjaan liittivät, ennen kuin lakimies asiasta työvaliokunnalle kirjoitti ja sanoi, että asia annetaan oikeuden palvelijalle. (Hälinää.) Tästä huolimatta – minä tulen nyt toiseen kohtaan, nimittäin siihen, mitä veli Kalle Vakkuri sanoi, että minut on valaistu väärin. Kalle Vakkuri sanoi äsken, että sääntöjen mukaan työvaliokunnalla on oikeus tarkistaa toimittajien työtä. Ei ole minkäänlaista sääntöjen mukaista työvaliokunnalla -(huutoja: On.) Ja sitten, mistä oli sovittu sitten. Mutta nyt on asia niin, että Suomen lakien mukaan lehtien sisällöstä vastaa lehtien toimittaja, ja yksin toimittaja. Sen toimittajan ohelle, joka on merkitty lehden vastaavaksi toimittajaksi, ei kirjapaino saa oikeuttaa eikä kukaan muu saa vängätä toista toimittajaa. Tämän tähden Kimpimäen menettely hänen mennessään kirjapainoon ja ottaessaan toimittajan hyväksymät käsikirjoitukset, on rikos painovapauslakia vastaan. (Hälinää.) Te voitte nauraa nyt. Se on asia, josta painovapauslaki säätää jopa vuoden vankeustuomion. (Kovaa hälinää) Meidän on nähtävä se, että kristittyjen vuosikokous ei ole tahtonut eikä tahdo oikeuttaa ketään laittomuuteen. Meidän kristittyjen on omantunnon tähden – Paavali opettaa, eikä vain pelon tähden, toteltava myös esivaltaa. Minä tahdon – koska täällä kuuluu huutoja, – sanoa, että minä omasta puolestani olen varma siitä, ettei veli Viljanen ei halua asiaa käräjiin viedä eikä kukaan muukaan, vaikka olemme huomanneet sen kyllä, että meitä ei veljiksi tunnusteta muulloin kuin silloin, kun tulee esille tämä käräjämahdollisuus. Silloin meille sanotaan, että eivät veljet mene käräjille. (Yleistä hilpeyttä) Minä haluan sitten puuttua siihen toiseen asian (puheenjohtajalle: siitä, kun Pentikäinen selitti minun toimenpiteitä.) – (Myönnetty aika loppui ja tähän puheenvuoro päättyi.) (Heikki Turunen: Viljanen on aikonut viedä Kimpimäen käräjiin, minä olen kuullut, että se ei vie,) – (kovaa puheensorinaa.)

Antti Uljas:
Kaksi päivää sitten keskustelin rovasti Viljasen kanssa näistä asioista. Tuon siis vain eräällä tavalla epävirallisena tervehdyksenä sen, että hän nimenomaan sanoi, että ei ole tehnyt mitään sopimusta työvaliokunnan kanssa siitä, että se aivan kuin ratkaisee, mitä hän lehteen panee. Hän siis ainakin kiistää, että tällaista päätöstä ja sopimusta ei ole olemassa. Toisekseen hän huomauttaa siitä, että virallisesti – selän takanahan täällä on puhuttu paljonkin – mutta virallisesti ei ole johtokunta eikä lehtien toimitusneuvosto antanut hänelle aikaisemmin epäluottamuslausetta lehtien toimittamisesta, toisekseen, mikäli oikein muistan, niin ainakin Päivämiehen julkaisema tieto siitä, kenelle annettiin lehtien sisällön valvominen, se kosi nimenomaan vain johtokuntaa. Ja johtokunta sääntöjemme mukaan erottaa ja vapauttaa päätoimittajan tehtävästään. Näin ollen lienee vaikea nähdä muuta kuin että ainakin yhdistyksemme sääntöjä on loukattu, siinä, kun työvaliokunta erotti hänet antamatta hänelle tilaisuutta puolustautua ja vielä sekin, että hankki tämän johtokunnan siunauksen kirjeellisillä pyynnöillä, joissa niin kuin sanottu, tuota puolustautumismahdollisuutta ei myöskään ollut. Ja toisekseen täällä esitettiin se, mitenkä kauhea tämä joululehti oli. Ei ole mitään sanottu, mitä se kauheus oli. Sen verran minulla on siitä tietoa, että ainakin oli vain suunniteltu, että lehdessä nyt julkaistaan se elokuun pappisveljien tervehdys – sehän ei ole mikään päätös eikä julkilausuma, – vaan tervehdys, ja sen lisäksi oli tarkoitus julkaista se johtokunnan kokouksen selostuksen oikaisu, joka nyt sitten myöhemmin Päivämieheen lopulta otettiin. Ja vielä tulkoon mainituksi, kun tuolla joku kysyi, missä nämä asianomaiset itse ovat. Ainakin rovasti Viljasella on sellaiset työesteet, joiden takia hänen on mahdoton olla täällä, ja minä siis en ole hänen mikään edustajansa, kerron vain niitä terveisiä, joita olen saanut häneltä kahdenkeskisessä keskustelussa.

Timo Holma:
Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa Jeesuksessa. Katsoin velvollisuudekseni tuohon veljemme Kalle Vakkurin selostukseen antaa pienen lisäyksen. Koska minun esimieheni ja veljeni, lääninrovasti Pauli Kauppinen ei jaksanut saapua tänne, hän sanoi, että hän eilen johtokunnan kokouksessa sai sydämeensä niin paljon raskasta kannettavaa, että hän ei jaksa enää tänne tulla, hänen terveydellinen tilansa nimittäin on verrattain heikko, koska kuitenkin tiedän hänen ajatuksensa tuossa johtokunnan kokouksessa hieman toisenlaiseksi kuin miksi se täällä kuvattiin. Täällä kerrottiin, että hän olisi pitänyt tuota julkilausumaa täydellisenä. Muistaakseni juuri tätä sanaa käytettiin. Kuitenkin siellä hänen sanojensa mukaan asiasta kauan keskusteltiin ja todettiin, että tuosta julkilausumasta voidaan saada hyvin monenlaisia käsityksiä ja siitä on saatu vääriä käsityksiä, ja nyt kun on lähdetty tämän julkilausuman pohjalta Herran Siionia jakamaan, niin ei tule nähdä syytä vain pappisveljien puolella, vaan myös niiden veljien, jotka ovat käsittäneet tuon julkilausuman siten. että sen perusteella Ovat katsoneet oikeudeksensa osoittaa toisia veljiä vääräoppisiksi ja ovat lisäksi olleet tukemassa tuota toimintaa, että monilta veljiltä on kielletty sanan julistusoikeus Rauhanyhdistyksen seuroissa. Niin myös näiden veljien on tästä väärästä käsityksestänsä syytä Herran kasvojen edessä ja Jumalan seurakunnan edessä Siionin terveyden ja rauhan tähden nöyrtyä parannukseen. Eikös olekin tällaista ollut johtokunnassa. (Hiljaisuus) Kuten huomaatte, niin kukaan ei kiellä, ja näin ollen katson tämän puheenvuoroni, joka ei ole mikään virallinen edustuspuheenvuoro, vaan teen tämän totuuden nimessä sen tähden, että olen tietoinen seuraavasta, päätettäköön täällä mitä tahansa, tultakoon tässä kokouksessa mihin päätöksiin tahansa ja perustukoot ne hetkelliseen tunneailahdukseen tahi Jumalan sanan terveelliseen pohjaan, niin kerran on Jumalan kaikkivaltias tuli koetteleva meidän rakennuksemme. Hänen kasvojensa edessä me seisomme tahi kaadumme.

Puheenjohtaja:
Lukuun ottamatta kolmea viimeistä puheenvuoroa, tämä Jumalan lasten kokous hyväksynee tämän johtokunnan ja työvaliokunnan menettelyn näissä vaiheissa. (Kuuluu huutoja: Ei hyväksytä. – Hyväksytään. – Hyväksytään kiitoksella.) Kun näin on, että täällä ilmoitetaan tätä tyytymättömyyttä, minä näitten puheenvuorojen johdosta, jotka on tässä käytetty tätä johtokunnan ja työvaliokunnan toimintaa vastaan, niin pyytäisin, että johtokunnan puolesta tätä asiaa selostetaan, onko nämä kanteet olleet paikkansapitäviä.

Kalle Timonen:
Niin – minä vain tarkoitin sanoa muutaman sanan tässä pastori Holman selitykseen nähden, sillä hän puhui appensa Pauli Kauppisen kohdasta siinä, että Pauli ei olisi hyväksynyt täydellisesti sitä julkilausumaa, minkä vuosikokous teki, ja jos kuka sen on kirkkaasti ja selkiästi meille ja vielä sydämellisesti selittänyt johtokunnan kokouksessa, kuin Pauli Kauppinen, niin sitten on ihme. Hän aivan selkiästi ja monisanaisesti tämän toi esiin, että miksipä me tätä vastaan riitelisimme, koska tämä ei sodi Raamattua, Tunnustuskirjoja, SRK:n sääntöjä ja entisten Jumalan lasten kokouksissa ilmennyttä kysymystä kasteasiassa, että tämä kaikkien kanssa on sopusoinnussa. (Hyväksymisen kohua.) Me tietenkään emme ole oikeutetut sitä purkamaan tai hyväksymään sen puolesta, mutta että johtokunnan ilmaisu oli tämä, että tämä on sovelias, ja että me pääsemme asiassa näin eteenpäin, että pastori Holman sanonta Paulin kohdasta ei ollut paikallaan. Sen todistaa jokainen johtokunnan jäsen, joka seurasi asiaa. Ja minä sen takia vain otin tämän puheenvuoron, että ei vääristellä asioita eikä tuoda vääriä selityksiä tänne tällaisen seurakunnan, suuren seurakunnan kokouksen kuultavaksi. Pysytään kaikissa asioissa totuudessa. Minulla ei ole muuta oikeutta tähän asiaan sanoa, koska on jo asia käsitelty loppuun, mutta tämän puolustukseksi.

Puheenjohtaja:
Jos me saamme vielä veli Kauppisen puheenvuoro, onko se täällä vielä saatavissa? (joku huomauttaa, että se on toimistossa), pitäisi mennä hakemaan. Niin, jos se tulee sieltä heti, minun on vaikea tässä myöntää puheenvuoroja tämän asian suhteen, kun tässä on nyt tämä menettelykysymys. Tietysti otetaan huomioon, kellä täällä on vastaankin, mutta että tämä asia olisi selvä kaikille. (Hälinää.) Minä sanon sen, että meidän
täytyisi totuus tässä asiassa hakea ja nyt täytyisi kuulla tämä puheenvuoro, mitä Kauppinen on - että kaikki tietää, mistä on kysymys. Minä nyt tässä kysyisin, ketä teitä oli, jotka siellä ilmoititte tätä vastaan vielä, kun sieltä kuului ääniä, että siellä on tyytymättömiä tähän johtokunnan menettelyyn. (Sivuääni: Kirjoita nimet muistiin.)

Arvo Turakka puhuu paikaltaan: Työvaliokunnan menettelytapoja Viljasen erottamisessa en pidä Suomen lain enkä myöskään kristityn omantunnon mukaisena. (Magnetofonissa kuuluu hirveää krahinaa, joten puhujan sano ja ei kuulu enempää.)

Puheenjohtaja: Jos Turakka ja Sipola haluavat tämän heidän ajatuksensa tuoda tässä kokouksessa huomioon otetuksi, niin se pitäisi käydä täällä puhumassa mikrofooniin, että jos Turakka on hyvä ja tulee sanomaan tänne. (Tavatonta kohua, joten puheenjohtaja pyytää kokousta rauhoittumaan.)

Arvo Turakka:
Yhdyn veli Erkki Jokelaan niin, että kristittyjen tulee olla omantuntonsa takiakin myöskin esivallalle kuuliainen ja noudattaa lakia ja hyviä tapoja. Sen tähden en voi kaikessa yhtyä työvaliokunnan menettelyyn, kun se takavarikoi veli Viljasen kirjoitukset ja omalla valtuudellaan erotti Viljasen päätoimittajan tehtävistä.

Alpo Sipola:
Päivämiehessä ollutta työvaliokunnan selostusta johtokunnan kokouksesta ja siitä tehdystä päätöksestä en voi hyväksyä siltä kohtaa, missä siinä mainitaan "yksimielisesti" missä lisäksi liitetään tuohon asiaan, jossa puhutaan siitä suhtautumisesta vuosikokouksen julkilausumaan, myöskin se parannusvaatimus. Siis selostuksesta kay ilmi, että yksimielisyys kokouksessa koski niitä molempia asioita, sekä sitä, että tuo vuosikokouksen julkilausuma voidaan katsoa tunnustuskirjain mukaiseksi, että myöskin siitä asiasta, että näitä veljiä, jotka ovat nousseet vastaan, vaaditaan parannusta. Käsitin selostuksen "yksimielinen'' sanaan liittyvät molempiin näihin asioihin. Nain ollen en voi hyväksyä tuollaista selostusta, mielestäni se ei vastaa asioitten todellista kulkua. Lisaksi mitä tulee työvaliokunnan menettelytapoihin ja lähinnä kai veli Eino Kimpimäen menettelyyn Siionin Lähetyslehden julkaisemisen estämiseksi olen samaa mieltä kuin tässä edellä puheenvuoroja käyttäneet veljet siitä, että kyllä kai meidän on syytä kristittyinäkin olla myöskin maalliselle laille kuuliaisia, ei vain ihmisten tähden, vaan myöskin omantunnon tähden. Ja täällä monet ovat nyt tässä yhteydessä sanoneet ja tämänkin puheenvuoron aikana kuuluu ääniä, että meidän tarvitsee olla kuuliaisia vain Kristuksen laille, mutta minulla on sellainen ymmärrys asioista, että esivaltakin on Jumalalta ja kristitty Kristuksen lakia kuunnellen kuuntelee myöskin sitä lakia, minkä esivalta on asettanut, paitsi jos esivalta käskee meitä tekemään vastoin omaatuntoa, silloin joudumme tottelemaan Jumalaa enemmän kuin ihmisiä. Muuta ei tästä asiasta.

Puheenjohtaja:
Oliko enää ketään, joka tahtoisi tätä työvaliokunnan ja johtokunnan menettelyä vastaan sanoa jotakin täältä.

Esa Anttila: Yhdyn vain tältä paikalta pastori Sipolan puheen vuoroon.

Puheenjohtaja:
Se on sillä tavalla, että tässä täytyy kuitenkin (tässä pari sanaa epäselvää.) koska tämä näin on vaikeaksi ja kontrolloitavaksi menevät, nämä puheenvuorot, niin täytyisi käydä nauhalle sanomassa, joka yhtyy näihin, että voidaan sitten todistaa, mitä mikin on sanonut, että jos Anttila on hyvä ja käypi täällä. (Hälinää.)

Esa Anttila:
Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa. Yhdyn vain tässä siihen puheenvuoroon, minkä pastori Sipola käytti veli Viljasen erottamista koskevassa kysymyksessä, kuin myöskin siihen, mikä oli Päivämiehessä kokousselostuksena, oliko se nyt 8.11. olleesta kokouksesta, tämän sanan, "yksimielisesti" johdosta, koska, niin kuin siinä sanottiin, myöskin tämä parannusvaatimus kuului "yksimielisesti" hyväksytyn päätöksen puitteisiin ja näin ei tietääkseni kuuleman mukaan ole ollut. (Hälinää.)

Puheenjohtaja:
Pyydetyt puheenvuoret on käytetty tämän asian suhteen ja kun näin on, että me tässä haluamme päästä selville näistä kysymyksistä, jotka ovat esityslistalla, niin minä toivoisin, että sikäli kun nyt on saatavana sitä ainehistoa, joka todistaa, että miten meneteltiin, silloin – joko se on täällä. – Ei ole vielä täällä. Me voitaisiin sitten käyttää tässä muutama puheenvuoro tässä järjestyksessä, kun on pyydetty. Täällä on Samuel Lehtola,

Samuel Lehtola: Minä luovutan puheenvuoroni.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Joulu 2011, 21:36

Erkki Jokela:
Veli Pentikäinen on pitänyt puolen tunnin puheenvuoron, jossa hän on hyvin paljon käsitellyt asiaa, johon minäkin olen joutunut mukaan. Minä toivoisin, että saisin tässä pitempään puhua. (Sivuääni: Yleinen kokous tämä on.) Minä toivoisin sen vuoksi, koska minä esitän tässä vastakkaisen puolen kantaa, että minä saisin käyttää pitemmän ajan. Kun minä olen ollut johtokunnan jäsenten kanssa keskustelussa, nimenomaan niiden, jotka siinä ovat vähemmistönä, ja minusta näyttää siltä, että täällä ei ole yksikään heistä täällä paikan päällä. Sen vuoksi tahdon ensiksi selittää sen, mitä minulle ovat asiasta kertoneet veljet Paavo Viljanen ja Veikko Kerola, jotka ovat parhaastaan tästä asiasta kanssani keskustelleet. Heidän kauttansa olisi kyllä tullut ilmi ja tulisi vieläkin ilmi, jos kokoukselle luettaisiin ne vastineet, joita he tahtoivat julkaista ensin Päivämiehessä, mutta joita Päivämies ei julkaissut. Ja sitten Siionin Lähetyslehdessä, mutta se heiltä estettiin. Se olisi toinen mahdollisuus, jos luettaisiin heidän vastineensa. (Sivuääni: Onko ne sairaita, kun eivät ole täällä.) He kertoisivat, että johtokunnan kokouksessa veljet selittivät, että keväällisellä julkilausumalla he eivät ole tahtoneet taistella tunnustusta vastaan. Vaan että he ovat tunnustuksen kannalla ja näin he sanoivat käsittäneensä, että nämä johtokunnan veljet tällä tavoin tulevat asiassa ikään kuin puoliväliin selvittämään, että ei ole tarkoituskaan taistella tunnustusta vastaan ja näin he uskoivat tähän veljien vilpittömyyteen ja vuorostaan sanoivat, että jos kerran ei ole tarkoitus taistella tunnustusta vastaan, niin hyvällä tahdolla kun koettaa tämän kevään julkilausuman heikkoja sanoja ymmärtää ja – (tässä joku sanoja ei kuulu) - niin se voidaan käsittää niin, että se ei ehdottomasti sodi tunnustusta vastaan. Ja kun näin päätettiin yksimielisesti tämä, niin sen jälkeen heidät yllätettiinkin sanomalla, että ne, jotka ovat tunnustuksen puolesta taistelleet, nöyrtykööt parannukseen. Ja tässä loppui yksimielisyys. He kertoivat että esimerkiksi Heikki Saari oli kokouksessa sanonut, että "tähänkö se yksimielisyys päättyikin." Mutta nyt Päivämies – niin – ne tämän tähden liittivät pöytäkirjaan eriävän mielipiteen, mutta tästä huolimatta Päivämies antoi selostuksen, jonka me tiedämme ja jonka tähden nämä jokainen näistä veljistä kauhistui, koska he huomasivat, että heidät oli johdettu ansaan ja Päivämies ei suostunut julkaisemaan sitä eriävää mielipidettä, minkä nämä veljet kokouksessa pöytäkirjaan liittivät, ennen kuin lakimies asiasta työvaliokunnalle kirjoitti ja sanoi, että asia annetaan oikeuden palvelijalle. (Hälinää.) Tästä huolimatta – minä tulen nyt toiseen kohtaan, nimittäin siihen, mitä veli Kalle Vakkuri sanoi, että minut on valaistu väärin. Kalle Vakkuri sanoi äsken, että sääntöjen mukaan työvaliokunnalla on oikeus tarkistaa toimittajien työtä. Ei ole minkäänlaista sääntöjen mukaista työvaliokunnalla -(huutoja: On.) Ja sitten, mistä oli sovittu sitten. Mutta nyt on asia niin, että Suomen lakien mukaan lehtien sisällöstä vastaa lehtien toimittaja, ja yksin toimittaja. Sen toimittajan ohelle, joka on merkitty lehden vastaavaksi toimittajaksi, ei kirjapaino saa oikeuttaa eikä kukaan muu saa vängätä toista toimittajaa. Tämän tähden Kimpimäen menettely hänen mennessään kirjapainoon ja ottaessaan toimittajan hyväksymät käsikirjoitukset, on rikos painovapauslakia vastaan. (Hälinää.) Te voitte nauraa nyt. Se on asia, josta painovapauslaki säätää jopa vuoden vankeustuomion. (Kovaa hälinää) Meidän on nähtävä se, että kristittyjen vuosikokous ei ole tahtonut eikä tahdo oikeuttaa ketään laittomuuteen. Meidän kristittyjen on omantunnon tähden – Paavali opettaa, eikä vain pelon tähden, toteltava myös esivaltaa. Minä tahdon – koska täällä kuuluu huutoja, – sanoa, että minä omasta puolestani olen varma siitä, ettei veli Viljanen ei halua asiaa käräjiin viedä eikä kukaan muukaan, vaikka olemme huomanneet sen kyllä, että meitä ei veljiksi tunnusteta muulloin kuin silloin, kun tulee esille tämä käräjämahdollisuus. Silloin meille sanotaan, että eivät veljet mene käräjille. (Yleistä hilpeyttä) Minä haluan sitten puuttua siihen toiseen asian (puheenjohtajalle: siitä, kun Pentikäinen selitti minun toimenpiteitä.) – (Myönnetty aika loppui ja tähän puheenvuoro päättyi.) (Heikki Turunen: Viljanen on aikonut viedä Kimpimäen käräjiin, minä olen kuullut, että se ei vie,) – (kovaa puheensorinaa.)

Antti Uljas:
Kaksi päivää sitten keskustelin rovasti Viljasen kanssa näistä asioista. Tuon siis vain eräällä tavalla epävirallisena tervehdyksenä sen, että hän nimenomaan sanoi, että ei ole tehnyt mitään sopimusta työvaliokunnan kanssa siitä, että se aivan kuin ratkaisee, mitä hän lehteen panee. Hän siis ainakin kiistää, että tällaista päätöstä ja sopimusta ei ole olemassa. Toisekseen hän huomauttaa siitä, että virallisesti – selän takanahan täällä on puhuttu paljonkin – mutta virallisesti ei ole johtokunta eikä lehtien toimitusneuvosto antanut hänelle aikaisemmin epäluottamuslausetta lehtien toimittamisesta, toisekseen, mikäli oikein muistan, niin ainakin Päivämiehen julkaisema tieto siitä, kenelle annettiin lehtien sisällön valvominen, se kosi nimenomaan vain johtokuntaa. Ja johtokunta sääntöjemme mukaan erottaa ja vapauttaa päätoimittajan tehtävästään. Näin ollen lienee vaikea nähdä muuta kuin että ainakin yhdistyksemme sääntöjä on loukattu, siinä, kun työvaliokunta erotti hänet antamatta hänelle tilaisuutta puolustautua ja vielä sekin, että hankki tämän johtokunnan siunauksen kirjeellisillä pyynnöillä, joissa niin kuin sanottu, tuota puolustautumismahdollisuutta ei myöskään ollut. Ja toisekseen täällä esitettiin se, mitenkä kauhea tämä joululehti oli. Ei ole mitään sanottu, mitä se kauheus oli. Sen verran minulla on siitä tietoa, että ainakin oli vain suunniteltu, että lehdessä nyt julkaistaan se elokuun pappisveljien tervehdys – sehän ei ole mikään päätös eikä julkilausuma, – vaan tervehdys, ja sen lisäksi oli tarkoitus julkaista se johtokunnan kokouksen selostuksen oikaisu, joka nyt sitten myöhemmin Päivämieheen lopulta otettiin. Ja vielä tulkoon mainituksi, kun tuolla joku kysyi, missä nämä asianomaiset itse ovat. Ainakin rovasti Viljasella on sellaiset työesteet, joiden takia hänen on mahdoton olla täällä, ja minä siis en ole hänen mikään edustajansa, kerron vain niitä terveisiä, joita olen saanut häneltä kahdenkeskisessä keskustelussa.

Timo Holma:
Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa Jeesuksessa. Katsoin velvollisuudekseni tuohon veljemme Kalle Vakkurin selostukseen antaa pienen lisäyksen. Koska minun esimieheni ja veljeni, lääninrovasti Pauli Kauppinen ei jaksanut saapua tänne, hän sanoi, että hän eilen johtokunnan kokouksessa sai sydämeensä niin paljon raskasta kannettavaa, että hän ei jaksa enää tänne tulla, hänen terveydellinen tilansa nimittäin on verrattain heikko, koska kuitenkin tiedän hänen ajatuksensa tuossa johtokunnan kokouksessa hieman toisenlaiseksi kuin miksi se täällä kuvattiin. Täällä kerrottiin, että hän olisi pitänyt tuota julkilausumaa täydellisenä. Muistaakseni juuri tätä sanaa käytettiin. Kuitenkin siellä hänen sanojensa mukaan asiasta kauan keskusteltiin ja todettiin, että tuosta julkilausumasta voidaan saada hyvin monenlaisia käsityksiä ja siitä on saatu vääriä käsityksiä, ja nyt kun on lähdetty tämän julkilausuman pohjalta Herran Siionia jakamaan, niin ei tule nähdä syytä vain pappisveljien puolella, vaan myös niiden veljien, jotka ovat käsittäneet tuon julkilausuman siten. että sen perusteella Ovat katsoneet oikeudeksensa osoittaa toisia veljiä vääräoppisiksi ja ovat lisäksi olleet tukemassa tuota toimintaa, että monilta veljiltä on kielletty sanan julistusoikeus Rauhanyhdistyksen seuroissa. Niin myös näiden veljien on tästä väärästä käsityksestänsä syytä Herran kasvojen edessä ja Jumalan seurakunnan edessä Siionin terveyden ja rauhan tähden nöyrtyä parannukseen. Eikös olekin tällaista ollut johtokunnassa. (Hiljaisuus) Kuten huomaatte, niin kukaan ei kiellä, ja näin ollen katson tämän puheenvuoroni, joka ei ole mikään virallinen edustuspuheenvuoro, vaan teen tämän totuuden nimessä sen tähden, että olen tietoinen seuraavasta, päätettäköön täällä mitä tahansa, tultakoon tässä kokouksessa mihin päätöksiin tahansa ja perustukoot ne hetkelliseen tunneailahdukseen tahi Jumalan sanan terveelliseen pohjaan, niin kerran on Jumalan kaikkivaltias tuli koetteleva meidän rakennuksemme. Hänen kasvojensa edessä me seisomme tahi kaadumme.

Puheenjohtaja:
Lukuun ottamatta kolmea viimeistä puheenvuoroa, tämä Jumalan lasten kokous hyväksynee tämän johtokunnan ja työvaliokunnan menettelyn näissä vaiheissa. (Kuuluu huutoja: Ei hyväksytä. – Hyväksytään. – Hyväksytään kiitoksella.) Kun näin on, että täällä ilmoitetaan tätä tyytymättömyyttä, minä näitten puheenvuorojen johdosta, jotka on tässä käytetty tätä johtokunnan ja työvaliokunnan toimintaa vastaan, niin pyytäisin, että johtokunnan puolesta tätä asiaa selostetaan, onko nämä kanteet olleet paikkansapitäviä.

Kalle Timonen:
Niin – minä vain tarkoitin sanoa muutaman sanan tässä pastori Holman selitykseen nähden, sillä hän puhui appensa Pauli Kauppisen kohdasta siinä, että Pauli ei olisi hyväksynyt täydellisesti sitä julkilausumaa, minkä vuosikokous teki, ja jos kuka sen on kirkkaasti ja selkiästi meille ja vielä sydämellisesti selittänyt johtokunnan kokouksessa, kuin Pauli Kauppinen, niin sitten on ihme. Hän aivan selkiästi ja monisanaisesti tämän toi esiin, että miksipä me tätä vastaan riitelisimme, koska tämä ei sodi Raamattua, Tunnustuskirjoja, SRK:n sääntöjä ja entisten Jumalan lasten kokouksissa ilmennyttä kysymystä kasteasiassa, että tämä kaikkien kanssa on sopusoinnussa. (Hyväksymisen kohua.) Me tietenkään emme ole oikeutetut sitä purkamaan tai hyväksymään sen puolesta, mutta että johtokunnan ilmaisu oli tämä, että tämä on sovelias, ja että me pääsemme asiassa näin eteenpäin, että pastori Holman sanonta Paulin kohdasta ei ollut paikallaan. Sen todistaa jokainen johtokunnan jäsen, joka seurasi asiaa. Ja minä sen takia vain otin tämän puheenvuoron, että ei vääristellä asioita eikä tuoda vääriä selityksiä tänne tällaisen seurakunnan, suuren seurakunnan kokouksen kuultavaksi. Pysytään kaikissa asioissa totuudessa. Minulla ei ole muuta oikeutta tähän asiaan sanoa, koska on jo asia käsitelty loppuun, mutta tämän puolustukseksi.

Puheenjohtaja:
Jos me saamme vielä veli Kauppisen puheenvuoro, onko se täällä vielä saatavissa? (joku huomauttaa, että se on toimistossa), pitäisi mennä hakemaan. Niin, jos se tulee sieltä heti, minun on vaikea tässä myöntää puheenvuoroja tämän asian suhteen, kun tässä on nyt tämä menettelykysymys. Tietysti otetaan huomioon, kellä täällä on vastaankin, mutta että tämä asia olisi selvä kaikille. (Hälinää.) Minä sanon sen, että meidän
täytyisi totuus tässä asiassa hakea ja nyt täytyisi kuulla tämä puheenvuoro, mitä Kauppinen on - että kaikki tietää, mistä on kysymys. Minä nyt tässä kysyisin, ketä teitä oli, jotka siellä ilmoititte tätä vastaan vielä, kun sieltä kuului ääniä, että siellä on tyytymättömiä tähän johtokunnan menettelyyn. (Sivuääni: Kirjoita nimet muistiin.)

Arvo Turakka puhuu paikaltaan: Työvaliokunnan menettelytapoja Viljasen erottamisessa en pidä Suomen lain enkä myöskään kristityn omantunnon mukaisena. (Magnetofonissa kuuluu hirveää krahinaa, joten puhujan sano ja ei kuulu enempää.)

Puheenjohtaja: Jos Turakka ja Sipola haluavat tämän heidän ajatuksensa tuoda tässä kokouksessa huomioon otetuksi, niin se pitäisi käydä täällä puhumassa mikrofooniin, että jos Turakka on hyvä ja tulee sanomaan tänne. (Tavatonta kohua, joten puheenjohtaja pyytää kokousta rauhoittumaan.)

Arvo Turakka:
Yhdyn veli Erkki Jokelaan niin, että kristittyjen tulee olla omantuntonsa takiakin myöskin esivallalle kuuliainen ja noudattaa lakia ja hyviä tapoja. Sen tähden en voi kaikessa yhtyä työvaliokunnan menettelyyn, kun se takavarikoi veli Viljasen kirjoitukset ja omalla valtuudellaan erotti Viljasen päätoimittajan tehtävistä.

Alpo Sipola:
Päivämiehessä ollutta työvaliokunnan selostusta johtokunnan kokouksesta ja siitä tehdystä päätöksestä en voi hyväksyä siltä kohtaa, missä siinä mainitaan "yksimielisesti" missä lisäksi liitetään tuohon asiaan, jossa puhutaan siitä suhtautumisesta vuosikokouksen julkilausumaan, myöskin se parannusvaatimus. Siis selostuksesta kay ilmi, että yksimielisyys kokouksessa koski niitä molempia asioita, sekä sitä, että tuo vuosikokouksen julkilausuma voidaan katsoa tunnustuskirjain mukaiseksi, että myöskin siitä asiasta, että näitä veljiä, jotka ovat nousseet vastaan, vaaditaan parannusta. Käsitin selostuksen "yksimielinen'' sanaan liittyvät molempiin näihin asioihin. Nain ollen en voi hyväksyä tuollaista selostusta, mielestäni se ei vastaa asioitten todellista kulkua. Lisaksi mitä tulee työvaliokunnan menettelytapoihin ja lähinnä kai veli Eino Kimpimäen menettelyyn Siionin Lähetyslehden julkaisemisen estämiseksi olen samaa mieltä kuin tässä edellä puheenvuoroja käyttäneet veljet siitä, että kyllä kai meidän on syytä kristittyinäkin olla myöskin maalliselle laille kuuliaisia, ei vain ihmisten tähden, vaan myöskin omantunnon tähden. Ja täällä monet ovat nyt tässä yhteydessä sanoneet ja tämänkin puheenvuoron aikana kuuluu ääniä, että meidän tarvitsee olla kuuliaisia vain Kristuksen laille, mutta minulla on sellainen ymmärrys asioista, että esivaltakin on Jumalalta ja kristitty Kristuksen lakia kuunnellen kuuntelee myöskin sitä lakia, minkä esivalta on asettanut, paitsi jos esivalta käskee meitä tekemään vastoin omaatuntoa, silloin joudumme tottelemaan Jumalaa enemmän kuin ihmisiä. Muuta ei tästä asiasta.

Puheenjohtaja:
Oliko enää ketään, joka tahtoisi tätä työvaliokunnan ja johtokunnan menettelyä vastaan sanoa jotakin täältä.

Esa Anttila: Yhdyn vain tältä paikalta pastori Sipolan puheen vuoroon.

Puheenjohtaja:
Se on sillä tavalla, että tässä täytyy kuitenkin (tässä pari sanaa epäselvää.) koska tämä näin on vaikeaksi ja kontrolloitavaksi menevät, nämä puheenvuorot, niin täytyisi käydä nauhalle sanomassa, joka yhtyy näihin, että voidaan sitten todistaa, mitä mikin on sanonut, että jos Anttila on hyvä ja käypi täällä. (Hälinää.)

Esa Anttila:
Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa. Yhdyn vain tässä siihen puheenvuoroon, minkä pastori Sipola käytti veli Viljasen erottamista koskevassa kysymyksessä, kuin myöskin siihen, mikä oli Päivämiehessä kokousselostuksena, oliko se nyt 8.11. olleesta kokouksesta, tämän sanan, "yksimielisesti" johdosta, koska, niin kuin siinä sanottiin, myöskin tämä parannusvaatimus kuului "yksimielisesti" hyväksytyn päätöksen puitteisiin ja näin ei tietääkseni kuuleman mukaan ole ollut. (Hälinää.)

Puheenjohtaja:
Pyydetyt puheenvuoret on käytetty tämän asian suhteen ja kun näin on, että me tässä haluamme päästä selville näistä kysymyksistä, jotka ovat esityslistalla, niin minä toivoisin, että sikäli kun nyt on saatavana sitä ainehistoa, joka todistaa, että miten meneteltiin, silloin – joko se on täällä. – Ei ole vielä täällä. Me voitaisiin sitten käyttää tässä muutama puheenvuoro tässä järjestyksessä, kun on pyydetty. Täällä on Samuel Lehtola,

Samuel Lehtola: Minä luovutan puheenvuoroni.

Opettaja Vaarala:
Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa. Kun eilen illalla selailin tätä lentolehtistä, josta täällä on ollut paljon puhetta eräitten nivalalaisten veljien kanssa, me tulimme siihen tulokseen, että sitä ei ole kirjoittanut – siis kirjoittajaa hallinnut kristillisen rakkauden henki, vaan siinä on ollut saatanallinen henki, (Hälinää) – Ja jos se edustaa vielä laajempaa veljespiiriä papiston keskuudessa, se on sangen valitettavaa. Ja tänä päivänä on myös todeksi näkynyt, että se todellakin (joku epäselvä sana tässä.) useampaakin kuin tämän allekirjoittajaa. Kun tässä lehtisessä sanotaan, että herätysliikkeemme piirissä ei enää Jumalan seurakunta olisi ollenkaan, kun siinä puhutaan Jumalan seurakunnasta, se on ivallisessa ja halveksivassa merkityksessä pistetty lainausmerkkien sisään. Ja väitetään, että vuosikokouksen edustajiksikin on valittu varta vasten asiaa ymmärtämättömiä ja yksinkertaisia jotka eivät ymmärtäneet, mistään oikein on kysymys. – (Hälinää.) – Muuten samaa tarkoitti jo muutamia vuosia sitten kristillisyytemme keskeisellä paikalla toimineen pappismiehen lausuma arvostelu vuosikokouksen edustajista. Hän käytti tuota sanontaa: "Massat eivät ymmärrä" kahdestikin: samassa vuosikokouksessa. Ja nyt kuitenkin edustajat näihin kokouksiin valitaan seurakunnan luottamushenkilöistä, jotka ovat kristillisyyden piirissä koeteltuja ja seurakunnan vanhimpia ja edustavat näin ollen Jumalan valtakunnan ääntä. Ja Raamattu sanoo: Jumalan valtakunta on totuuden patsas ja perustus, johon ovat kaikki tiedon ja taidon aarteet kätketyt. Eikö tällainen seurakuntaa halveksiva lausuma ole vihan ja kiihkon sanelema. Miksi esimerkiksi vuosikokouksen edustajat eivät saisi näinä vaikeina aikoina asettaa keskeisiin ja tärkeisiin tehtäviin juuri niitä henkiöitä, jotka näissä oloissa ovat sopivia. Onhan aivan luonnollista ja sääntöjen mukaista, että erovuoroisen tilalle voidaan valita uusi kristillisyydessä koeteltuja veljiä. On halpamaista ja sopimatonta, että siitä vapautettu suuttuu ja rupeaa koko kristillisyyttä mustaamaan ja siitä valheellisia syytöksiä esittämään. Eikö juuri tällaisella henkilöllä ole halu hallita seurakuntaa, ja eikö juuri hänellä ja hänen kaltaisillaan ole paatunut sydän, joka luulee omaavansa muita suurempaa valkeutta kristillisyyden asioissa. Nykyisin puhutaan paljon vaikeista lapsista. Nämä tämän kaltaiset ovat kristillisyydessä vaikeita lapsia, joista seurakuntaäidillä on paljon murhetta ja kehotetaan tällaisia nöyrtymään parannukseen ja täten palaamaan Jumalan seurakunnan rakkauteen. Muuten työvaliokunnan menettely tässä tapauksessa on katsottava ainoaksi oikeaksi menettelyksi, sillä työvaliokunnan tehtävänähän on kuunnella Jumalan valtakunnan ääntä. (Hälinää.) – Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä.

Väinö Kumpula:
Minä kyllä ajattelin, että minä peruutan puheenvuoroni, koska täällä on niin valaisevasti esitetty. Jumalan hengen kautta näitä asioita ja myös sen takia ajattelin peruuttaa, koska en ole mikään seurakunnan puhuja, en maallikko enkä muukaan, mutta haluan vain lausua ne, mitä Mikkolan mummu Kuusamosta tänä aamuna sanoi meille matkaevääksi, että hän toivottaa onnea sinne ja Jumalan siunausta. Kun siellä on niin suuret kysymykset, ja mainitsi, että kun on muutenkin Rauhan päivä, että siellä tosiaan rauha saavutetaan. Mutta me Jumalan lapset olemme käsittämässä, ettei perkeleen valtakunnan ja Jumalan valtakunnan välillä tule koskaan rauhaa, sillä ei muuten tule rauhaa, ellei nämä vikaan joutuneet tee parannusta lankeemuksistansa. Meillä on siellä Kuusamossa myös kärsitty tästä, ja Jumalan lapset ovat kärsineet näistä, mitä Jumalan seurakunnassa on saanut nähdä ja kokea viime aikoina. Meilläkin on ollut siellä uskovainen pappi, josta sanottiin, että hän on uskovainen, kun hän tuli, ja sitä on siellä kehotettu monta kertaa parannukseen viasta, mutta hän ei ole ollut kuuliainen seurakunnan äänelle. Minä toistan vielä pastori Sipolalle, mitä ennenkin on siellä kerran tai pari neuvottu ja vielä seurakunnan edessä neuvotaan, että tee parannus siitä erehdyksestä. Samoin myöskin kaikki muutkin papit. Ja jaksatteko te saarnata anteeksi minulle kaikkein heikoimmalle, (Voimakas siunauksen julistus.) sitäkin, että minä olen joutunut tervehtimään sellaisia, joita on sanottu, että niillä on väärä henki. (Siunataan.) Sillä joka tervehtii sellaisia, joilla on väärä henki, niin se on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.

Armas Naamanka:
Täällä äsken syytettiin siitä, että nyt näillä julkilausumilla tahdotaan erottaa seurakunnasta ne, jotka eivät hyväksy tuota vuosikokouksen hyväksymää julkilausumaa. Mutta todellisuudessahan asia niin oli, että kun keväällä käytiin puhujakokousta, niin ensi hetkestä oli tämä vastustava henki siellä taistelemassa Jumalan seurakuntaa vastaan, Ja silloin ei oltu tehty vielä yhtään julkilausumaa. Mutta sen jälkeen laadittiin puhujainkokouksen julkilausuma, joka hyväksyttiin vuosikokouksen julkilausumaksi ja tahtoisin tuosta sanoa, että kyllä näillä julkilausumaehdotuksilla on eroa, sillä tässä, jonka kirkkoherra Turakka jätti, sanotaan "katsomme, että Jumalan kirjoitetun pyhän sanan mukainen oppi on selkeästi ilmaistu uskonpuhdistajamme Martti Lutherin kirjoittamissa ja hyväksymissä kirkkomme tunnustuksissa, jonka pohjalla haluamme ehdottomasti seisoa." Tästä saamme sen ymmärryksen, että pyhän Raamatun oppi on selkeästi ilmaistu Tunnustuskirjoissa ja tämän Tunnustuskirjain lausuman opin pohjalla he tahtovat seisoa. Eikö ole yksinkertaisempi se, että me tunnustamme pyhän Raamatun ainoaksi opin ja opetuksen ohjenuoraksi, sillä sitä on aina Jumalan seurakunta pyrkinyt tekemään. Ja näin ollen ei ole tarkoitus Jumalan seurakunnalla tämän asian tähden ketään potkia ulos, mutta sen tähden on neuvottu parannukseen, kun on Kristuksen oppia vastaan käyty

Matti Pylkäs:
Täällä on jo kalliisti ja kirkkaasti selostettu minunkin ajatukset ja mielipiteet. Vaan pyysin silti puheenvuoron, että saan tervehtiä rakkaita veljiä ja sisaria täällä yhdellä koolla. Meille on Jumalan sanoissa sanottu, että kaikkien loppu lähestyy ja viimeisinä aikoina, sanotaan, että on vaaralliset ajat maailmassa. On eksytyksen ajat ja virtaukset, joka taholla huudetaan: Täälläkin on Kristus. Ja näin vietellään ja eksytetään lunastettuja ihmisiä ja rakennetaan eriseuraa. Nyt on neljässä joukossa, jotka ovat olleet alun perin yhtenä Suomen maan kamaralla. Minusta tuntuu, ystävät rakkaat, että johan tämän pitäisi riittää, ettei enää ruveta rakentamaan päätöntä ruumista eikä semmoista lammashuonetta, jossa ei ole paimenta. Se on vakava Jumalan sanan todistus, että se on vain yksi ruumis Kristuksella tämän maan päällä, armonvaltakunta, ja siinä on Jeesus, kunnian Herra päänä ja elämänä, ja voimana ja lammashuone ja yksi paimen, ja täällä taitaa kuulua hänen äänensä, vain täällä, ja niin pitää olla yksi lammashuone ja yksi paimen. Rukoilin viime yönä taivaan Isää Jeesuksen nimeen, nyt kun veljet kokoontuu, niin jätettäisiin sinne kotiin kaikki tittelit, arvolauseet ja sanonnan tavat, ja tultaisiin kaikki aivan pieninä ja (epäselvä sana.) tänne kouluun. Tämähän on Jeesuksen koulua, jota ollaan täällä oppimassa ja käymässä. Me olemme vain yhden kerran, ystävät rakkaat, täällä kylässä, käymässä, ja tämä on kallis ja tärkeä, että Jumala on saanut ja saa muistuttaa, että valvoa ja pyytää olla valmiina. Kuulkaa, ystävät, se on saatana irti tullut taivaasta ja se pitää suurta vihaa maan päällä, tietäen hänellä vähän aikaa olevan, ja näin ollen se vahingolliset eriseurat rakentaa, ja itse teistä, sanoo apostoli, nousevat miehet, jotka eivät laumaa säästä. Niin, kuulkaa rakkaat pappisveljet ja kaikki niiden tukijat ja kannattajat, kannattaa luopua omasta ylpeydestä, suuresta mielestä ja itsekkyydestä ja penseydestä ja nöyrtyä parannukseen. Kysymyshän on että tulla autuaaksi ja päästä kerran näkemään Jumalaa ja Jeesusta kasvoista kasvoihin taivaassa. Tässähän ei pidä olla se oma kunnia, suuri mieli ja itsekkyys, nehän pitää antaa kaatua, sillä on kirjoitettu Herrasta Jeesuksesta: "Hän olisi kyllä taitanut iloita, mutta hän kärsi ristiä täällä maan päällä ja nyt on korotettu Jumalan voiman oikealle puolelle taivaassa." Täällähän saadaan, kuulkaa, suuren vaivan läpi kahlatessa, vaivojen ja viettelysten läpi kulkiessa, täällähän saadaan pestä ja valaista vaatteita Karitsan veressä. Minäkin olen viidettäkymmentä vuotta tässä lammaslaumassa ja lammashuoneessa saanut armon matkaa tehdä ja niin ollen on monta tapahtumaa epäonnistunut. Hyvä, jota olisin tahtonut, sitä en ole tehnyt, ja pahaa, jota en olisi tahtonut, sitä on vielä tullut, niin minä pyydän, kun vielä ollaan yhdellä koolla, saattaa olla vihdoin viime kerran näin suurissa veljeskokouksissa, että jaksatteko siunata ja saarnata minulle kaikki synnit anteeksi. (Siunataan.) – (tässä kohden ei saa sanoista selvää.) - veljet rakkaat ja sisaret, Jeesuksen nimessä ja kalliissa sydänveressä on synnit anteeksi maan päällä ja taivaassa. Uskokaa iloon ja rauhaan asti. Voitto on tehty ja tullut meille Karitsan veren ja todistuksen sanan kautta.

Puheenjohtaja Paaso: Niin, jos me sitten saamme sen ainehiston sieltä, joka käsittelee sitä työvaliokunnan ja johtokunnan menettelyä näissä kysymyksissä. Jos sieltä joku selostaa, jotka täällä esiintyvät – että päästään tuosta asiasta nyt eroon – täällä kun jatkuu nämä puheenvuorot. Jos Lepistö lukee meille, niin kuunnellaan tämä, niin saadaan tuo pois.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Joulu 2011, 08:00

Einari Lepistö:
Tämä on magnetofoninauhalta kirjoitettu, josta n jo monta kertaa täällä mainittu: Kauppisen puheenvuoro. Tämä on kovasti pitkä, mutta eikö tämä kysymys Kauppisen puheenvuorosta tullut täällä kiistan alaiseksi siitä kohdasta, mikä koskee tunnustus - tätä keväällistä julkilausumaa, (Ääniä: Joo) että jos luemme sen kohdan, missä hän tästä julkilausumasta puhuu, niin ei tarvitse kokonaan - tämä on pitkä, kovin pitkä – puheenvuoro:

"Minä iloitsen siitä Kalle Vakkurin puheesta, jonka hän täällä piti, jossa hän alleviivasi sitä, että kun me puhumme kasteesta ja muistelemme niitä Raamatun paikkoja, missä kasteesta on puhuttu, semmoisia kuin esimerkiksi, että 'kaste on uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä' ja niin monta kuin teitä on Kristukseen Jeesukseen kastetut, te olette Kristuksen päällenne pukeneet." "Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin on meidänkin uudessa elämässä vaeltaminen" ja monta muuta kohtaa, niin on erittäin tärkeää se, että me teemme, otamme huomioon, onko puhe lapsen kasteesta vain aikuisen evankeliumin vastaanottaneen ihmisten kasteesta. Tämä on yksi tärkeä kohta, joka pitäisi aina ottaa huomioon, kun näistä asioista puhutaan, ja sen vuoksi minä sydämestäni soisin, että tosiaan valittaisiin toimikunta. Maallikkoveljistä valittaisiin vaikka 3 miestä ja 3 miestä, joitakin pappisveljiä, jotka kokoontuisivat jonnekin oikein perusteellisesti keskustelemaan, neuvonpitoon tästä asiasta, ja jos työn tulokset sitten esitettäisiin Keskusyhdistykselle. Minusta tuntuu, että tämä olisi semmoinen erittäin hyvä toimenpide näistä. Sitten, mitä tulee tähän puhujainkokouksen julkilausumaan, niin minä sanoisin niin, että hyvällä tahdolla ei tässä mitään väärää ole eikä uutta, – tämä on minun käsitykseni - kun nimittäin tässä nimenomaan sanotaan: 'Päätettiin pitäytyä edelleen siihen, mitä tähän asti on näistä asioista kristillisyydessä uskottu ja ymmärretty.' Nyt minä siis saan pitäytyä siihen, mitä ovat minun kotikunniaan menneet vanhempani minulle opettaneet, ja mitä minä olen 4-vuotiaasta asti tässä kristillisyydessä saanut näistä asioista, uskonasioista kuulla ja uskoa, ja tämän julkilausuman perusteella minun ei tarvitse, kuulkaa, heittää risukoppaan niitä kalliita helmiä, joita on meidän kirkkomme Tunnustuskirjoissa, jotka ovat, niin kuin minä olen ennen teille sanonut, jotka ovat niitä kalleimpia taisteluvälineitä olleet esimerkiksi minulla, kun minä olen joutunut pimeitä ihmisiä vastaan ja epäuskoisia vastaan taistelemaan. Ne ovat semmoisia helmiä, että kun minä olen ne vetänyt siellä Jumalan pyhän sanan kanssa niiden eteen, niin vastustajain, evankeliumin vastustajain suu on pitänyt mennä tukkoon. Ei tämä julkilausuma, kuulkaa, minun ymmärtääkseni, ei tämä kehota minua luopumaan, mitä tässä kristillisyydessä on ennen tähän asti opetettu, ja sen vuoksi minä voin ihan täydellisesti hyväksyä tämän. Ei tässä tämä johda meitä mihinkään uuteen. Mikäli tämän toisen osan sitten on, niin kyllä, kun on hyvää tahtoa, niin kyllä minusta tämä on aivan selvää. Jos te muistatte ne kokoukset, jossa näitä asioita on aikaisemmin käsitelty, niin täytyy ihmeekseni huomata, että ne on melkein sanasta sanaan, ei ihan aivan - mutta sanasta sanaan semmoisia, minkä minä olen esittänyt, mikä on minulle lapsesta ja lapsen uskosta, se on presiis tällainen, sillä näinhän minä olen, kuulkaa, opettanut ja uskonut, että lapsi on Jumalan luoma Jumalan luomisjärjestyksen mukaisesti tähän maailmaan Jumalan luomistekona tullut. Jumala ei anna, kuulkaa, epäuskoista ja väärää henkeä luomistekoonsa. Näin minä olen uskonut ja näin minä olen puhunut. Mutta hän, siis Kristuksen lunastustyön osallisuuteen syntyy tähän maailmaan, mutta kun hän on synnissä syntynyt – sen kai me tunnustamme kaikki – kun hänessä siis on kaksi osaa, niin ettekö muista, että minä olen alleviivannut sitä, että lapsi pitää sen tähden mahdollisimman pian saattaa kasteelle Jumalan armoliittoon. Kyllä kai se on Jumalan armoliitto, kun Jumala ottaa seurakuntansa yhteyteen, nimeltä ottaa elämän kirjaan lapsen. "Minä olen sinut nimeltäsi kutsunut, sinä olet minun." Ja totta kai se on armoliitto se, että Jumala ottaa ihmisen seurakuntansa hoitoon, saamaan kastekäskyn toisessa osassa lausuttuun tehtävään, että se tulee opetetuksi Jumalan sanassa ja siinä, mitä Jeesus on käskenyt pitää. Ja kun tämä lapsi saa tämän kasvatuksen ja opetuksen ja se yksinkertaisella lapsenuskolla uskoo taivaalliseen Isään ja Herraan Jeesukseen, ja kun häntä ohjataan Kristuksen elävän seurakunnan yhteyteen, kuulkaa, älkää vaatiko, - niin, niin olen aina sanonut - älkää vaatiko tältä uudestisyntymisen hirmuisia kipuja ja ihmeellisiä tapahtumia, sillä jos te sitä rupeatte vaatimaan, niin minä vielä kerran elämässäni joudun sellaisiin epäilyksiin, että minä en - minä olen niin kuin väärin syntynyt - minä en ole kokenut heräyksen armoa enkä minä ole kokenut sitä ihmeellistä uudestisyntymisen kokemusta, niin kuin kokee se, joka epäuskosta tulee, että tuota en minä, jos kerran asiaa oikein ajatellaan, niin en minä tässä näe mitään, sillä ei minun tarvitse heittää siis noita kalliita Tunnustuskirjain helmiä pois, vaan mikä siellä Jumalan sanan mukaista on, niin minä sen hyväksyn. Ja jos siellä on jotakin semmoista, joka ei pidä Jumalan sanan kanssa yhtä, minä en ole velvoitettu sitä pitämään, sillä – kuulkaa – minua on Helsingin Yliopistossa professori Pietilä opettanut Tunnustuskirjoista näin, että Jumalan pyhä sana on kaiken elämän ja opin ainoa ojennusnuora niin, että jos siis tunnustuksessa on jotakin, joka ei pidä yhtä Jumalan sanan kanssa, niin se tunnustus ei ole oikea. Mutta tässä kristillisyydessä on vanhuudestaan pidetty äärettömän kalliina meidän evankelisluterilaisen kirkon Tunnustuskirjoja, nimenomaan juuri uskon vanhurskaudesta, myöskin sitä, miten tullaan uskoon, mikä on parannus. Se on (sivuääni: Augsburgin tunnustus.) se on kanssa niin jalo, jalo ase meidän kädessämme, ja sitten, - ja ehtoollinen. Kirkon oppihan on, katsokaas, se, että ei ehtoollinen ole mikään parannus eikä mikään synninpäästö, vaan kirkon oppikin on semmoinen, että siellä sanotaan, että me emme anna ehtoollistakaan kenellekään, jota ei ole ensin tutkittu ja joka ei ole synninpäästöä saanut. Se on eri asia, miten sitten uskottomat papit tekevät, se on aivan eri asia. Mutta niin on asianlaita, että – kuulkaa – eikö todella olisi syytä, niin kuin todella olisi syytä, – niin kuin on toisetkin ehdottaneet, että muutamat veljet, jotka te katsotte siihen sopivaksi, näitä asioita nyt perusteellisesti käsittelisivät ja neuvottelisivat ja sitten esittäisivät neuvottelun tulokset, jotta siis ne monet epäilykset puolin ja toisin häviäisivät, joilla on maallikkoveljiä kohtaan epäilyksiä -- no, kaikkihan te tiedätte, kuinka paljon meitä pappeja kohtaan on epäilyksiä.

Puheenjohtaja:
Niin, tätä kai ei Jumalan lapset voi synniksi Kauppiselle -(tässä loppusanoista ei saa selvää.) (Yleistä hilpeyttä.) Jos tuo Kimpimäki saa sitten puhua siitä painovapautta koskevasta jutusta ja niistä, jotka johtuivat näistä kielloista, joista on ollut kysymystä, niin päästään kaikki selville, miten on tapahtunut.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Joulu 2011, 09:47

Eino Kimpimäki:
Rakkaat veljet ja sisaret, ensiksi muutama sana siitä päätoimittajan vastuusta, jossa allekirjoittaneella on kyllä erilainen ymmärrys kuin esimerkiksi täällä pastori Jokela toi ilmi ja minkä olen kuullut toisten veljien suun kautta siitä sanottavan. Me olemme, jokainen päätoimittaja, Keskusyhdistyksen palvelijoita, Keskusyhdistys on ottanut meidät toimittamaan Keskusyhdistyksen julkaisemia lehtiä, ja kun nyt Keskusyhdistys virallisissa kokouksissaan ilmoittaa sen kannan, jota meidän lehtemme tulee tuoda julki, niin päätoimittajan ensimmäinen vastuu minun käsitykseni mukaan on huolehtia siitä, että tämä henki säilyy. (Huutoja: Aivan oikein,) Jos me lähdemme sitä vastaan sotimaan, se on katala palvelija, joka lähtee kaivamaan maata isäntänsä jalkain alta. (Hälinää.) Tämä on minun käsitykseni. Toinen on sitten päätoimittajan vastuu, joka kohdistuu painovapauslakiin ja se vastaa siitä, että lehteen ei tule mitään sellaista, joka loukkaa yksityistä, yhteisöä, yhteiskuntaa ja valtiovaltaa. Siinä suhteessa on päätoimittaja yksin vastuussa, ja työnantajakaan ei voi pakottaa päätoimittajaa tällaista kirjoitusta lehteen panemaan. Mutta julkaisijalla, kustantajalla on oikeus milloin tahansa - se tuntuu mielettömältä sellainen ajatuskin, ettei kustantajalla ole oikeus valvoa meidän työtä, ei vain oikeus, vaan vuosikokouksen asettama velvollisuus. Ja nyt täällä on puhe tästä tämän johtokunnan kokouksen julkilausumasta, johon on tullut oikaisuvaatimuksia, ja jota minä en ole lehteen pannut ja nimenomaan asiasta on myöskin keskusteltu virallisesti työvaliokunnan kokouksessa, koska julkilausuma oli työvaliokunnan antama. Ja kun minä en sitä suostunut lehteen ottamaan, koska työvaliokunta oli myöskin sitä mieltä, että sitä ei voida panna, sillä jos se pannaan, niin silloin tehdään vääryyttä vuosikokouksen antamille ohjeille, niin nämä asianomaiset vaatijat ovat jättäneet asian tuomarin käsiin ja minä sain tällaisen kirjeen:

Helsinki, 12.12.1960. Päätoimittaja Eino Kimpimäki. Sanomalehti Päivämies, Oulu. Asia: Oikaisun julkaiseminen.
Oheisena lähetän rovasti Paavo Viljasen, johtajaopettaja. Veikko Kerolan, kirkkoherra Heikki Rosman, rovasti Pauli Kauppisen ja pastori Yrjö Liusvaaran allekirjoittaman oikaisukirjelmän, jonka pyydän muuttamattomana julkaistavaksi lehtenne seuraavassa tai viimeistään sitä seuraavassa numerossa. Pyyntöni asiallisena perusteluna viittaan oikaisukirjelmästä ilmenevään ja oikeudellisena perusteluna 4.1.1919 annetun painovapauslain 25. §:n sisältöön. Samalla huomautan, että lain kohdan mukaan oikaisu on painettava lehden tekstiosastossa samanlaisella painolla kuin se tiedonanto, johon vastataan, ja on sille annettava yhtä suuri tila maksutta. Kun virheellisen kokousselostuksen, Päivämies 45 1960, 10.11.1960 "SRK: n johtokunnan kokouskuulumisia" oikaisemista` on ilman tuloksia jo useaan kertaan teiltä suullisesti ja kirjallisesti pyydetty, saan samalla päämiesteni puolesta kunnioittavasti ilmoittaa, että mikäli oikaisu ei edellä esitetyllä tavalla tämänkään pyynnön seurauksena julkaistaisi, ovat päämieheni pakotettuja turvautumaan painovapauslain 25.§:n 2. momentin osoittamaan oikeudenkäyntimenettelyyn. Virheellinen kokousselostus antaa täysin väärän kuvan päämiesteni kannonotosta kokouksen käsittelyn ns. julkilausuman suhteen, mistä syystä heillä ei asian tärkeyteen nähden ole valitettavasti muuta mahdollisuutta kuin oikeudenkäyntiin turvautuminen. (Tässä yleistä hilpeyttä.) Ellei totuus asiassa suosiolla mahdu lehtenne palstoille, suotavaa kuitenkin olisi, että päämieheni eivät tulisi pakotetuksi menemään nyt esitettyä vaatimusta pitemmälle, sillä oikaisun julkaisemisesta kieltäytyminen sisältää niin törkeän painovapauslain loukkaamisen, ettei kieltäytymisestä aiheutuva oikeudenkäynti tulisi heittämään varjoa vain lehden ja sen päätoimittajan, vaan myös sen herätysliikkeen päälle, jonka edustajana lehti toimii. Painovapauslain mukaan lehden sisällöstä vastaa ensisijaisesti lehden päätoimittaja, jonka vastuun ankaruutta kuvaa se painovapauslain säännös 23. §, jonka mukaan, mikäli lehden päätoimittajana toimii muu henkilö kuin se, joka on päätoimittajaksi ilmoitettu, rangaistakoon ilmoitettua päätoimittajaa, jos hän on väärään ilmoitukseen suostunut. Kuvaavaa on edelleen lain 25.n 2.momentin säännös: "jos päätoimittaja laiminlyö ottaa vastaan vastineen painokirjoitukseen, rangaistakoon häntä enintään 500 markan sakolla ja oikeus velvoittakoon soveliaalla uhkasakolla niskoittelevan täyttämään velvollisuutensa. Mahdollisten jatkotoimenpiteiden takia rohkenen vielä pyytää, että minulle, mikäli mahdollista, jo paluupostissa ilmoitettaisiin, tullaanko ja milloin pyydetty oikaisu lehdessänne julkaisemaan. Mauno Turunen, lainopin kandidaatti. Helsinki. Paavo Viljasen, Veikko Kerolan, Heikki Rosman, Pauli Kauppisen ja Yrjö Liusvaaran valtuuttamana. Osoite: Rauhankatu 6. A. 24, Helsinki." – (Hälinää.)
– Nyt tämän johdosta kun oli lähtenyt liikkeelle lentolehtisiä, niin kuin kyyhkysiä ympäri maata, puheenjohtaja katsoi asialliseksi tehdä johtokunnan kokouksesta täydellisen selonteon. Se puheenjohtajan selostus ei ollut siis vähääkään riippuvainen tästä Mauno Turusen lähettämästä kirjeestä, vaan se oli tarkoitettu niiden lentolehtisten aiheuttaman hälyn selvittämiseen, niin täällä 19.12.1960 Mauno Turunen vielä kirjoittaa uudelleen täten:

"Viitaten yllä mainittuun kirjeeseeni, johon en vielä ole saanut paluupostissa pyytämääni vastausta, ilmoitan kohteliaimmin, että lehtenne viime numerossa julkaistua kirjoitusta "Selostus 8.11.1960 pidetyn johtokunnan kokouksesta" ei voida osaksikaan pitää päämiesteni puolesta pyytämänäni oikaisuna siitä huolimatta, että kirjoitukseen sisältyy oikaisukirjelmän eräs osa. Lain mukaan oikaisu on julkaistava täysin erillisenä artikkelina ja niin kuin viime kirjeessäni jo mainitsin, painettava lehden tekstiosastossa samanlaisella painolla, kuin se tiedonanto, johon vastataan. Asian luonteeseen kuuluu, että oikaisukirjelmä on painettava muuttumattomana. Mauno Turunen, lainopin kanditaatti."

Koska nyt oli tuomarit pantu liikkeelle ja lähdettiin tällaisia uhkauksia esittämään, oli minun myöskin lähdettävä hakemaan omalta puoleltani tähän henkilöä, joka lainopillisesti pystyy siihen vastaamaan, ilman syytöksiä vain vastaamaan näiden vaatimuksiin ja syytöksiin. Neuvoteltuani asiasta veljien kanssa, jätin nämä asiakirjat Oulun kaupungissa olevalle varatuomari Hirnille ja hän kirjoitti tähän vaatimukseen seuraavan vastauksen:

Allekirjoittanut on tutustunut Päivämies-nimisen aikakausjulkaisun n:o 45 10.11.1960 otsikolla "SRK:n johtokunnan kokouskuulumisia" nimiseen kirjoitukseen sekä rovasti Paavo Viljasen, johtajaopettaja Veikko Kerolan, kirkkoherra Heikki Rosman, rovasti Pauli Kauppisen ja pastori Yrjö Liusvaaran valtuuttaman asiamiehen lainopinkanditaatti Mauno Turusen kirjelmän kuluvan joulukuun 12.p:ltä sanomalehti Päivämiehen päätoimittaja Eino Kimpimäelle liitteineen. Kirjelmän laatija vaatii, että kirjelmään liitetty, oikaisukirjelmäksi väitetty kirjoitus olisi julkaistava nojautumalla tammikuun 1. p: nä 1919 annetun painovapauslain 25. §:ään sellaisenaan lehden tekstiosastossa samanlaisella painolla kuin se tiedonanto, johon vastataan, ja on sille annettava yhtä suuri tila maksutta. Lähtiessämme tarkastelemaan painovapauslain 25. pykälää ja siihen perustettua, edellä mainittua vaatimusta, on käsitykseni mukaan, tutustumalla esitettyyn aineistoon, sanottua pykälää tulkittu aivan väärin. Pykälässä sanotaan: 'Julkinen viranomainen tai yksityinen henkilö, joka pitää itseänsä aikakautisessa painokirjoituksessa loukattuna tai tahtoo oikaista jonkin hänestä siinä julkaistun tiedonannon, olkoon oikeutettu saamaan painokirjoitukseen otetuksi vastineensa sanottuun tiedonantoon, jos vastine on sen allekirjoittama, jonka puolesta se annetaan, eikä ole sisällykseltään loukkaava tai rikollinen." Edellä mainitusta 25. §:n 1. mom:n ensimmäisestä lauseesta käy siis kiistattomasti selville, että kirjoituksen on täytynyt loukata yksityistä henkilöä, siis tässä tapauksessa oikaisun vaatijia kutakin itseänsä, tai sisältää hänestä, kustakin vaatijasta jonkin tiedonannon, jonka oikaisemista hän lehdessä vaatii. Näistä lain laatijan ottamista maininnoista käy kiistattomasti selville, että kirjoituksen on täytynyt kohdistua johonkin yksityiseen, määriteltyyn henkilöön, joka katsoo kirjoituksessa tulleensa loukatuksi. Tämähän käy kiistattomasti selville sanonnoista ”yksityinen henkilö", "itsensä" ja "hänestä" maininnoista. Kun tältä pohjalta on lähdettävä, on kirjoituksesta konkreettisesti käytävä selville, ketä yksityistä henkilöä tarkoitetaan, jos ei suorastaan nimeämällä, niin ainakin välillisesti tai ainakin muuten niin selvästi, että lukija käsittää, kenestä on kysymys. Näin ollen jos on kysymys jostakin asiasta, joka ei ole nimenomaan kohdistettu johonkin henkilöön, ei tätä voida katsoa kirjoitukseksi, joka olisi sellainen, että sen oikaisemisen julkaisemista voitaisiin vaatia. Jos näin olisi, voisi jokainen, jolla on jostakin asiasta eriävä mielipide, ruveta vaatimaan maksuttomia oikaisuja harva se päivä. (Yleistä hilpeyttä.) Tuskin on meillä kenelläkään kaikkien lehtien kirjoituksista läheskään samanlaiset mielipiteet, mutta se ei painovapauslain nojalla anna meille kuitenkaan oikeutta maksuttomaan mielipiteittemme ilmaisemiseen lehdessä, ellei nyt mennä jollekin "yleisön osasto tasolle." Minä luulen, että jos pykälää todellakin tulkittaisiin siten, että jokainen, joka katsoo, että hän ei hyväksy lehdessä esitettyjä ajatuksia, olisi oikeutettu saamaan siihen oikaisun, ei- ottakaamme karkea esimerkki: Jokin Uusi Suomi ei saisi julkaista paljon muuta kuin kommunistien kirjoittamia oikaisuja, tai päinvastoin joku Kansan Tahto jonkun porvarin vastakkaisia ajatuksia. (Hilpeyttä) Myöskin käsite "oikaisu" tarkoittaa sitä, että siinä halutaan oikaistavaksi nimenomaan jostakin yksityishenkilöstä annettu väärä kuva ja nimenomaan hänestä yksityisenä henkilönä. Jo kielellisestikin tämä on aivan selvä. Yksinkertaisesti sanottuna pykälä siis käsittää sen, että joku henkilö on tullut yksityisenä henkilönä loukatuksi, joko aatteeltaan tai henkilöltään ja hän haluaa tämän hänestä annetun virheellisen kuvan oikaista, tällainen oikaisu on myöskin julkaistava. Päivämies – lehdessä julkaistussa kirjoituksessa, joka muutenkin on näin maallikon silmillä katsottuna melko ylimalkainen, ei ketään vaatimuksen tekijöistä ole henkilökohtaisesti loukattu niin, että he objektiivisesti arvostellen voisi pitää itseänsä loukattuna, eikä kenestäkään nimeämällä ole sanottu kirjoituksessa sanaakaan. Kun näin on, on kirjoitus mielestäni sellainen, jonka oikaisemista kirjelmän laatijalla ei ole oikeus vaatia nojautumalla painovapauslain 25.§:n. Oikaisun vaatijain olisi pitänyt täsmentää, missä mielessä he pitävät itsensä loukattuna tai mitä pahaa heistä tässä melko ylimalkaisessa kirjoitelmassa on sanottu, ennen kuin se voitaisiin katsoa oikaisuksi, jonka julkaisemista he ovat oikeutetut vaatimaan. Oikaisuhan ei yleensä saa olla suurempi kuin se kirjoitelma, johon vastineoikaisu annetaan. Oikaisu ei siis voi sisältää mitä tahansa, käsite "oikaisu" ei siis suinkaan tarkoita sitä, että lehteen saataisiin painovapauslain 25. §:n nojalla ryhtyä kirjoittamaan mitä tahansa, sillä kyllä kustantajalla ja päätoimittajalla on oikeus ratkaista, mitä kirjoituksia lehteensä ottaa ja mitä ei. Tämä on jo taloudellinenkin kysymys, jos asiaa laajemmin ajatellaan. Jos asiassa ryhdytään saivartelemaan, olisi se nyt esitetty ns. oikaisu ollut oikaisun vaatijain henkilökohtaisesti allekirjoitettava. Pykälässä vastine on sen allekirjoittama, joka oikaisua vaatii. Näin ei tässä tapauksessa ole asianlaita. Päädyn edellä esittämäni nojalla siihen, tulokseen, että Päivämies -lehden numerossa 45 1960 ei ole vaatimuksen esittäjistä tai heidän mielipiteistään lausuttu mitään loukkaavaa eikä kirjoitelma ole sellainen, että siihen voitaisiin vaatia painovapauslain 25. §:n edellyttämää oikaisua. Tämän johdosta tuntuukin lievästi sanoen omituiselta, että painovapauslakia väärin tulkittuna käytetään uhkaavassa mielessä hyväksi jonkun mielipiteen tai aatesuunnan esilletuomiseksi. Jos riitaa on, on niiden selvittelyyn näin lakimiessilmillä katsottuna muitakin teitä kuin sanomalehtien palstat, ja yksi parhaita keinoja on varmasti sovinto. Oikaisun vaatiminen ja uhkaaminen oikeudenkäynnillä Päivämiehessä olleen kirjoituksen puitteissa ja painovapauslain 25. §:n nojautumalla on lapsellista. Oulussa, joulukuun 15. päivänä 1960 Erkki Hirn. varatuomari Oulun kaupungista.

Tämä oli varatuomari Hirnin vastaus tähän. Tämän lisäksi olen kyllä saanut aika nipun muitakin sellaisia kirjeitä, joissa on lueteltu pitkä rivi lakipykäliä. Kaikki olen jättänyt työvaliokunnan arkistoon ja yleensä olemme koettaneet työtä tehdä yhteisymmärryksessä ja luulen myös, että työvalakunnan kanssa yhteisesti näistä ja seurakunnan edessä sekä lain edessä me olemme myöskin vastaamassa. (huutoja: Jo vain.) Mitään muuta halua eikä pyrkimystä ole minullakaan muuta kuin että sielu tulisi autuaaksi ja että minun tottelemattomuuteni ja vääryyteni tähden ei Jumalan seurakuntaa särettäisi ja sieluja hukutettaisi. Paljossa olen puutteellinen ja täytyi sanoa, ettei yhtään päivää onnisti niin, että sitä voisi illalla maata mennessä ihastella, vaan päinvastoin siellä on vain vikoja ja virheitä, mutta jos tämmöisenä vielä jaksatte minulle antaa anteeksi - (Voimakas siunauksen julistus,)

Puheenjohtaja Paaso:

Käytettyjen puheenvuorojen perusteella ja niitten selostusten perusteella katson tämän asian toisen kohdan esityslistalla johtokunnan ja työvaliokunnan menettelystä sellaiseksi, että kokous on sen, lukuun ottamatta Jokelaa, Uljasta, Rosmaa, Turakkaa, Sipolaa ja Anttilaa yksimielisesti hyväksynyt. (Kokous vastaa voimakkaasti: Kyllä!)
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Tammi 2012, 21:03

Kahvitauko,
Pentti Seppänen:
Rakkaat veljet ja sisaret. Olen täällä jo päivällä lausunut Vähän Katekismuksen kohdalta oman epäilyni siihen, onko tämä Lutherin kanta, mikä on täällä osoittautunut kristillisyyden kannaksi, ja olen myöskin tässä saanut keskusteluissa veljien kanssa siitä vakaumuksen, että näin myöskin tämä, Lutherin Vähässä Katkismuksessa kasteesta oleva kirjoitus on ymmärrettävä ja voidaan näin juuri tulkita. Ja kun kuulin vielä tuon rovasti veli Kauppisen puheenvuoron, niin epäilykseni on poistunut ja voin lausua mielipiteeni, että minä en tahdo olla vastustamassa sitä julkilausumaa, mistä on täällä annettu. Vaan pyydän, että jos minä olen siinä, niin kuin olen vaikuttanut sellaista ajatusta ja mieltä, että minä olen tahtonut vastustaa kristillisyyden käsitystä. Niin minä tahdon henkilökohtaisesti pyytää anteeksi. (Voimakas siunauksen julistus.)

Veikko Hämäläinen:
Puheenvuoroni ei koske suinkaan sitä asiaa, joka nyt tulee käsiteltäväksi tai on edellisessä vuorossa ollut, vaan tämänkin näköinen mies on jälestäpäin antanut allekirjoituksen siihen julkilausumaan, joka monen veljen todistuksen mukaan ole millään tavalla harhaanjohtava, mutta kun on esitetty täällä se, että, siinä on asetuttu tukemaan eri seuraa ja eri henkeä. Niissä keskusteluissa, mitä olen eri veljien kanssa käynyt, niin olen sanonut, että minä kerta kaikkiaan sanoudun irti sellaisesta eriseurasta ja en lähde missään tapauksessa tukemaan sellaista toimintaa, jonka hämäräperäisiä tarkoituksia emme tiedä emmekä tunne. Ja näissä asioissa tietysti on itsellänikin ollut vaivaa ja ehkä Jumalan seurakunnallakin ja tahtoisin ilmoittaa, että minäkin haluaisin yhdessä rakkaudessa Jumalan valtakunnan kanssa kulkea, kun olen parannuksen armon Jumalan valtakuntaan saanut oman elämäni ja autuuteni tähden näin. Ja pyydän samalla anteeksi sitä, jos olen kenellekään – (Voimakas siunauksen julistus.)

Timo Hämäläinen:
Rakkaat Jumalan lapset. Olin Limingassa, sain rökkiini, olin Kuopiossa ja en saanut rökkiini, koskapa Kajaanin seurojen aikana minulle muodostui kristillisyyden piirissä tapahtuneista asioista oma käsitys, joka oli sellainen, että sen käsityksen piiriin sopisivat hyvin Pekka Lappalaisen kirjeessä esittämät ajatukset ja Kuopiossa jouduin sitten osaltani, kun näitä käsityksiäni siellä kerroin – ehkä, eikä vain ehkä, vaan varmasti myöskin johtamaan sellaisia veljiä, jotka eivät olleet tietoisia, myöskin tuohon väärään ymmärrykseen ja käsitykseen. Kun sitten Kuopiosta palasin, minua puhuteltiin, Pudasjärvellä. Jokainen veli, joka siellä seuroissa kulki, toi terveisiä ympäri Siionista. Ja sitten siellä keskustelimme asioista useaankin otteeseen, ja Kalle Juutisen ja Timo-Kallen kanssa Naamangal1a hänen läsnä ollessaan sellainen, sanoisin näin, että niin kuin se nyt näyttää minulle aukenevan, että sellainen välirauha syntyi, niin etten ole millään tavalla aktiivisesti sitten, sanoisinko, noita käsityksiäni julkituonut, mutta nyt sitten, täällä kuunnellessani on tunnolleni noussut se, että vaikka ei ole halua ollut olla ketään eksyttämässä ja ketään harhaan viemässä, niin niinhän kuitenkin on kuitenkin on Kuopion kokouksen aikana varmasti tapahtunut, jos sieltä on joku veli sitten jo sen jälkeen asioista selvinnytkin, niin kuin viestejä on tullut. Ja tämän takia haluaisin tässä omalla kohdallani tehdä asiasta sikäli selvää, että tässä on vähän oltu niin kuin puoliksi piilosilla, siis minä myös veljien edessä, ja jaetulla sydämellä. Mitä tulee vuosikokouksen julkilausumaan, niin en näe sen sotivan Jumalan sanaa ja kirkon tunnustusta vastaan ja uskon, että näin on kristillisyydessä ennen uskottu ja opetettu. Kun täällä veli Mustakallio kysyi, onko Vähä Katkismus Jumalan sanan opetuksen mukainen, niin täällähän yhteen ääneen todettiin niin olevan. Sitten hän kysyi toista asiaa: Ovatko sakramentit armonvälineitä, vaiko merkkejä, ja täällä myönnettiin yhteen ääneen: Ne ovat armonvälineitä. Mutta meidän tulisi aina muistaa näissä sakramenttiasioissa se, että Luther joutui aina taistelemaan toisaalta katolilaisia vastaan, ja korostamaan henkilökohtaista uskoa, ja toisaalta joutui taistelemaan hurmahenkiä vastaan ja korostamaan toisaalta ulkonaista sanaa ja sakramenttia ja näin Vähässä Katkismuksessa nämä molemmat kuuluvat erottomasti yhteen ja sehän merkitsee sitä, että sakramentit kuuluvat uskovaisille ja ilman uskoa ei niistä kenellekään mitään hyötyä ole. Mutta tästä omasta asiastani, en ainoastaan teiltä, jotka nyt täällä olette, vaan toivon myöskin niiltä veljiltä, jotka siellä Kuopiossa olivat ja jotka minun siellä käyttämieni puheenvuorojen johdosta joutuivat siten myöskin tukemaan sitä väärää, niin minä haluan tässä Jumalan lapsilta pyytää tätä anteeksi, että tämä asia saataisiin myös minun kohdaltani pois päiväjärjestyksestä eikä jäisi sitten kenellekään siinä aprikoimista, että millekä tilalle se nyt on jäänyt. (Voimakas siunauksen julistus.)

Kauko Kärkkäinen:
Minulle on aina ollut rakas Kristuksen seurakunta, ja en voisi sanoa, niin kuin tässä aiemmin joku pappisveli sanoi, että seurakunta on erehtyväinen ja niin poispäin. Vaan minä kauhistuin sitä ja näin, näin että kun on kysymys Kristuksesta ja totuudesta, niin se on vastakohta erehdykselle ja Kristuksen seurakunta on totuuden pylväs ja perustus ja siinä minäkin haluan olla kiinni riippumassa. Mutta minä tahtoisin myöskin tuon toisen puolen ja tähän olen tähdännyt kaikessa heikkoudessa lausutuilla sanoilla täällä tänäkin päivänä, tuon näkökohdan tuoda täällä esille, että mikä on Kristuksen seurakunta. Kristuksen seurakunnasta on esitetty kautta aikojen monenlaisia käsityksiä, ja on ollut epäselvyyttä, mutta elävässä kristillisyydessä siitä ei koskaan ole ollut epäselvyyttä eikä siitä ole tänäkään päivänä. Me olemme kokeneet sen, niin kuin Raamatuissa sanotaan, että henki yhdessä meidän henkemme kanssa todistaa sen, että me kuulumme Herralle. Ja milloin olemme kokeneet sen, me olemme kokeneet sen silloin, kun oman syntisyyden ja oman syyllisyyden, oman huonouden ja viallisuuden ajamana me olemme kyselemässä, että kuuluuko tällaiselle vielä Jumalan armo. Ja kun sitten pyhät kädet ovat siunaamassa Pyhän Hengen viran suorittajina, Pyhän Hengen toimeksiannosta siunaamassa sovintoveren evankeliumilla, jossa itse se elävä sana on liikkeellä, joka muuten sakramenteistakin sakramentit tekee. Ei se ole joku Raamatun sana, joka hoitaa, ja ei se ole joku Raamatun lehti, joka ehkä pannaan kastemaljakkoon, joka ehkä yhdistyy sillä tavalla, että sana on veden kanssa. Ei, vaan se on elävä ja läsnä oleva Herra Jeesus Kristus. Kun tämä on siunaamassa ja tämä tällainen siunaus ollaan vastaanottamassa, niin silloinhan me olemme kokeneet niitä ihania hetkiä, että on turha kenenkään väittää, että se ja se on syntinen. On sanottu, että minä joka olin sokea, minä nyt näen. Sen me olemme kokeneet ja tällainen seurakunta on totuuden pylväs ja perustus ja se on Pyhän Hengen johdatuksesta ja siinä myöskin on totuus. Siinä ei ole erehdystä, ja minä uskon, että se on myöskin läsnä, se on myöskin läsnä tässä. Ja sen vuoksi minä tahtoisin niitä, jotka tällä tavalla armossa ovat omalle kohdallensa entisten pyhien tavoin uskomassa, olisivat minuakin myöskin siunaamassa kaikkine virheineni ja heikkouksineni ja kantamassa. Minulla ei ole mitään tällaisia opillisia harhoja ollut, mutta minulla on ollut pelot ja enkä minä häpeä tunnustaa pelkojani. Niitä apostolitkin pelkäsivät siellä Genetsaretin myrskyissä. Nytkin ollaan myrskyissä ja kun tuntuu, että Kristus Jeesus vielä nukkuu, mutta kun saadaan kokea se, että hän sanalla asettaa ja tyynnyttää tuulet, niin silloin on ihania hetkiä, että näin oikein yleisestikin tahtoisin vielä armosiunausta. (Voimakas siunauksen julistus.) Haluan uskoa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Tammi 2012, 23:18

Erkki Jokela:
Rakkaat veljet. Kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin minun sydäntäni on riemastuttanut. Minua on riemastuttanut se, että olenko minä sittenkin pelännyt liian paljon, ja saanen sanoa ne pelot, jotka minulla on ollut tässä asiassa, jos te sallitte. Minä nimittäin haluan olla paljas. (Ääniä: Hyvä on.) Kun jouduin näihin asioihin mukaan, ne tapahtuivat tässä pikkusalissa, jossa pidettiin puhuvaisten veljien kokouksia täällä Oulussa. Silloin minulta nimenomaisesti vaadittiin, että Vähän Katkismuksen kristillisyys on hy1jättävä. Se on saattanut olla heikko sana. Ja kun tänä päivänä olen kuullut kokoontuneen seurakunnan puhetta, niin olen huomannut, että ette te ole näin ajattelemassa. (Ääniä: Ei.) Sitten kun sain tämän ärsykkeen, niin kenties aloin nähdä kärjistetysti tilannetta ja tähän vaikutti osaltaan se, että niissä puhujain kokouksissa ilmeisesti muutkin olivat kärjistettyjä. Ja kun niissä kokouksissa sitten alettiin puhua siihen tapaan, että täytyy lähteä seurakuntiin hoitamaan asiat niin; että tulee oikeat edustajat vuosikokoukseen ja että saadaan johtokuntaremontti, niin minä näin, niin kuin nytkin näen sen sopimattomaksi. Minä silloin sanoin, että se on maallisesta politiikasta lainattua junttapolitiikkaa ja likaista peliä, johon minä en tahdo ottaa osaa. Nyt minä olen kuullut toistamiseen, että tätä minun sanaani on sanottu, milloin siihen tapaan, että minä olen sanonut, että Jumalan valtakunta on roskajoukko, milloin mitenkin. No, mitäpä niistä. Mutta minä selitän siis sen, miten minä olen nähnyt, ja toivon, että te rakkaasti ja pitkämielisesti jaksatte käsittää tätä asiaa. Näin siis tämän asian sellaisena, jossa tietoisesti 1ähdetään särkemään tunnustusyhteyttä kirkon tunnustukseen. Ja tämä sai sitten kaikkein ankarimman sysäyksen tämä minun näkemykseni viime puhujainkokouksessa, ja nimenomaan myös vuosikokouksessa, jonka julkilausumasta, sen loppuosasta minä en ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan edes, mutta jonka raskaimmaksi virheeksi näin sen, että koska me olimme lähteneet siis liikkeelle, ainakin minä omasta puolestani, tunnustususkollisuuden tähden, niin me tahdoimme, että kristillisyys sanoisi vielä, tänäkin päivänä olevansa tunnustuksen takana, ja huomautan siitä, että tunnustuksen mukaan raamattu on uskon korkein ohje ja ojennusnuora. Mutta kun nyt tämä meidän ehdotuksemme hy1jättiin, niin näin sen, ja minä nyt kysyn sitä, että eihän minun tarvitse nähdä näin – minä näin sen ja olen tähän päivään asti nähnyt tietoisena poikkeamisena kirkon tunnustuksesta. On tahdottu lähteä tunnustuksen ulkopuolelle.

Kun minä nyt kuitenkin tässä keskustelussa olen huomannut, että kokoontunut seurakunta ei näin näytäkään ajattelevan, vaan nimenomaan tunnustuskirjoista kaikkein rakkainta ja tutuinta: Vähää Katekismusta, on nyt tunnustettu ja sanottu, että sen opetus on oikea, niin minun puolestani, - minä kyllä olen siis omantuntoni kanssa rauhassa silloin, kun minä tiedän sen, että kristillisyydessä ei tahdota, salaa opettaa eikä myöskään julkisesti levittää mitään, joka sotii tunnustusta vastaan. Minä tässä yhteydessä lapsellisesti puhuisin Vähästä Katekismuksesta. Ja jos näin on, että minä näin saan uskoa, näin saan tehdä työtä, niin minä sanomattoman iloisella ja kiitollisella sydämellä olen pyytämässä anteeksi sitä kiivautta ja taitamattomuutta. Mutta minun tarvitsee vielä jotakin tässä sanoa, että minä en siis salaisi, mitä minä ajattelen. Kun nyt olen tätä kaikkea ollut ajattelemassa, niin minä en ole voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että veli Heikki Saari oli minun nähdäkseni opettanut toisin, - minä sen nyt sanon, niin Heikki Saari saa minut oikaista, ja silloin on hyvä, kun Heikki on täällä paikan päällä, niin – – (Ääniä: Kutsukaa Heikki). Niin, jos Heikki on täällä, – – niin. (Ääni: Heikki tulee), Niin, Heikki, minulle on siis nämä johtokunnan veljet kertoneet, että kun he ovat pyytäneet johtokunnan kokouksessa, että tunnustettaisiin jatkuvasti vuoden 1931 vuosikokouksen päätös, 1946 vuosikokouksen päätös, niin sinä olisit sanonut, että ei saa tuijottaa vanhoihin päätöksiin, ja mitään paluuta entiseen ei ole." Ja tämän sanan minä olen siis nähnyt siinä valossa, että sinä tietoisesti olet lähtenyt viitoittamaan uudelle uralle kristillisyyttä ja tätä minä haluan avoimesti sinulle – saanhan minä olla avoin – (Ääniä: Joo, Se on oikein.) Ja sitten toiseksi, minä en tiedä, onko täällä veli Kusti Ahokas. (Ääniä: On.) Hän ehkä kuulee minun puheeni. (Ääniä: Kyllä). Kertoivat, että sinä olisit johtokunnan kokouksessa taas näistä asioista sanonut sillä tavalla, että aiheutetaan sotkua ja sekaannusta seurakunnissa, kun puhutaan siitä, että ehtoollisessa uskovainen saa synnit anteeksi, mutta ei uskoton, ja olit sanonut, että siinä ei ole kenellekään syntien anteeksiantamusta. (ääniä: Ei siinä olekaan.) Minä näin sen jälleen nimenomaisesti Vähän Katekismuksen opetuksen vastaisena, sillä Vähässä Katekismuksessa sanotaan näin: ”Syöminen ja juominen tosin eivät tätä vaikuta, vaan ne sanat, jotka tässä ovat: teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksi antamiseksi. Nämä sanat ynnä ruumiillinen syöminen ja juominen ovat pääasiat tässä sakramentissa, ja joka uskoo nämä sanat, hän saa, mitä ne lupaavat ja lausuvat, nimittäin syntinsä anteeksi." Tässähän nimenomaan osoitetaan se, kuinka ehtoollisen siunaus on vain uskolla omistettavissa, siis uskovaisen ihmisen koettavissa. No, tällaiset yksityiskohdat ovat sitten olleet minua tukemassa siihen, että koko ajan oli kysymyksessä kristillisyyden ohjaaminen Pois Vähän Katekismuksen linjoilta. Ja sitten on eräänä minulle pappina hyvin tärkeänä tekijänä ollut Se, että olen joutunut erään tai useaankin kertaan olen siitä Ville Suutarin kanssa keskuSte1lut siitä sanasta, olen joutunut pelkäämään, että joillakuilla on salaa ajatus valmistella maaperää vapaakirkkoon. (Ääniä: Ei, ei.) Saanhan minä selittää tämän. Tämä johtuu siitä, että Ville Suutari sanoi niissä kokouksissa ja vielä vahvisti sen, että me kuulumme kirkkoon sen tähden, koska kirkko ja valtio ovat yhdessä. Niin pian kuin valtio ja kirkko erotetaan toisistaan, Jumalan lapset eroavat kirkosta.” Minä olen Villen kanssa tästä jälkeenkin päin puhunut, viime vuosikokouksessakin puhunut, ja tämän tähden minä olen niin sanomattomasti peljännyt. Ymmärrättehän te, en minä uskalla olla tukemassa sellaista, mikä saattaa viedä tuollaiseen tulokseen, sillä juuri valtiovaltahan meille takaa nytkin uskonvapauden. Niin että tällaiset syyt ovat olleet ne syyt, joiden tähden minä olen joutunut sitten taistelemaan ja tahdon sen vakuuttaa, minä olen taistellut puhtaalla omallatunnolla, mutta koko ajan minä olen kärsinyt ja kärsin tänäkin hetkenä sanomattomasti siitä, että minulle on annettu niin huono luontovarustus, että minä en jaksa sillä sävyisyydellä enkä ennen kaikkea sillä rakkaudella, joka kaikki ymmärtäisi ja selittäisi parhain päin, taistella. Minulle on Jumalan seurakunta rakas, minulle se on niin rakas, että minä en tahdo koskaan Jumalan seurakunnasta pois lähteä. Ei minulla ole mitään rintavetoa lähteä johonkin muualle, paitsi vanhan osuuteni puolesta, joka rakastaa tätä maailmaa ja omaavanhurskautta ja kaikkea, mikä ei kestä Jumalan edessä. No nyt minä olen kaiken selittänyt sen tähden, että minä saan kysyä: Ovatko nämä minun pelkoni sitten olleet aiheettomia ja väärinkäsitystä. (Äänten kohu: Kyllä ovat.) Ja saanko minä niin olla, rakkaat, vapaa siitä, että kukaan niistä veljistä, jotka toivon työtovereina kristillisyyden vainiolla ovat, eivät tahdo tässä asiassa toisin opettaa, kuin tähän asti on kristillisyydessä opetettu, siis pyhän Raamatun ja tunnustuksen mukaan. (Ääniä: Varmasti.) Silloin minä haluan aivan täydellisenä syntisenä miehenä olla pyytämässä, että te siunaisitte minua ja jaksaisitte minua rakastaa Jumalan lapsena, sillä minulla on halu tulla autuaaksi. (Voimakas siunauksen julistus.) Minä olen Heikki nimenomaan sinua ollut epäilemässä. (Heikki Saari: Se on aivan väärä ajatus. Onhan Jumalan seurakunta tietoinen, että onko minulla ollut tällaista opetusta.) (Ääniä: Ei ole) Hälinää.

Puheenjohtaja: Pyydetään hiljaisuutta, kyllä meidän nyt kannattaa kuunnella näitä asioita.

Heikki Saari:
Minulla on ollut vilpitön halu uskoa ja opettaa, ennen kaikkea niin kuin Raamattu sanoo, ja yhtyä ja opettaa sitä, mitä on ennen uskottu Raamattujen valossa ja sitä, mitä on tämän etsikkoajan entiset uskovaiset uskoneet, opettaneet ja kokouksissaan päättäneet. Ja nimenomaan Katkismuksen, Vähän Katkismuksen sakramenttikysymykset ovat olleet minulle päivänselvät. Minä olen monta kertaa teille, veljet, sanonut, että asiahan on, niin kuin me luemme Katkismuksesta: "Kaste vapahtaa synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta kaikki ne, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset, yhdistänyt tähän, tämähän on Kristuksen sanan kanssa yhtä:"Joka uskoo ja kastetaan, niin se tulee autuaaksi. (Ääniä: Joo, aivan oikein.) Joka meitäkin kasteessa autuaaksi tekee", ne on Pietarin sanat, mutta ei niin, että siinä lihan saasta pannaan pois, mutta se on hyvän omantunnon liitto, jossa kasteen kautta mennään siihen liittoon, että synnin ruumista kuolettamaan ja hautaamaan ja alas painamaan, ja Kristuksen ylösnousemisen kautta nousee aina uusi ihminen, niin - siihen puhtauteen, johonka hyvän omantunnon liitto synnin poispanijana meitä opettaa Raamatun ja Tunnustuskirjain ja Katkismuksen ja pyhän Raamatun mukaan. Tämä on minun uskoni tunnustus, (Ääni: Se on oikein.) Mutta paljon minäkin olen kyllä heikkoudessa ja pelossa ja kaikessa ahdistuksessa ja vaivassa, ja kaikki minun työni on kovin mahdottoman syntistä, joka paikassa on syntiä. Annatteko te anteeksi minulle. (Synninpäästön julistus.)
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Tammi 2012, 15:19

Kusti Ahokas:
Olihan kysymys siitä, mitä olin lausunut johtokunnan kokouksessa siis ehtoollisesta. Olen ollut aina sitä mieltä, niin kuin täällä kokouksessa on esiin tuotu, että Raamattu on ensisijainen kirja Tunnustuskirja ja kaikki muut kirjat ovat vasta toissijaiset kirjat. Sehän on Lutheruksen sanaa ja sehän on täällä monet kerrat niin todistettu. Ja silloin kun nämä toisarvoiset kirjat ovat sopusoinnussa Raamatun sanan kanssa, niin ovat vain silloin käyttöarvoiset. Ja niin ehtoollisen sakramentista minä tyydyn vain siihen, mitä Jeesus on sanonut, että se nautitaan hänen opetuslapsiltaan hänen muistokseen ja tullakseen siinä läheisempään yhteyteen, mutta silloin kun siihen sovitetaan synninpäästö, niin siinä tullaan siihen farisealaiseen oppiin, jossa avataan uusi tie synnistä pääsemiseen. Niin – olen tästä ollut puhuttelussa keskusteluissa jo heti uskomaan päästyäni syntymäseurakuntani epäuskoisten pappien kanssa. Ja ne sanoivat niin, että siihen ei tarvitse olla kuin vastaanottava usko, jolla se vastaanottaa ehtoollisessa Jumalan armon ja syntien anteeksi saamisen, niin se saa silloin synnit anteeksi. Ja tämä oli eräässä puhujainkokouksessa -- siitä on kauan aikaa – keskusteltavana ja siitä oli väitöstä silloin. Pappien taho1ta esitettiin, että ehtoollisessa saa synnit anteeksi ja maallikkojen taholta vastustettiin sitä. Sitten papit siihen sellaisen sanamuodon asettivat, että siinä uskovainen saa synnit anteeksi ja se jäi tämän päältä, se on sellaisena siellä jossakin kokouksen pöytäkirjassa. Ja sen päältä on tehty työtä ja siinä valmistettiin silloin uutta tietä ja sillä on tehty paljon vahinkoa. Niin minä uskon vain, niin kuin Jeesus sanoo ehtoollisen siihen arvoon ja sen on Jumalan lapset pitäneet niin rakkaana ja kalliina ehtoollisen, että siihen ei ole oikein uskaltanut mennä pieniä roskia tunnolla, vaan siihen on tarvinnut ripittäytyä, ja jos on erehtynyt menemään pöytään asti, niin ei ole oikein uskaltanut suuta avata ottamaan vastaan Kristuksen ruumiin, vaan on ensin pyytänyt synninpäästöä, ja kun on kuullut sovintosaarnan, niin sitten on uskaltanut suun avata. Tämä on ollut minun käsitykseni ja on. (Kovaa hälinää.) Näin olen puhunut ja opettanut ja olen uskonut koko uskomiseni ajan.

Ville Suutari:

Viime talvena pienissä kokouksissa, joita oli viisi eri kertaa, tuomiorovasti ehdotti, että kirkossa voidaan olla kahdessa mielessä, ulkonaisesti ja sisällisesti, ja jos ei olla sisällisesti, vaan ollaan ulkonaisesti, silloin on parempi erota, ja tämä todistui useamman kerran, että kun ei yksimielisiä olla opin pääkappaleista, silloin on parempi erota. Ja tämä kehittyi siihen vaiheeseen, kun Erkki-pastori sanoi, että kaste on sittenkin uudensyntymisen peso ja Pyhän Hengen uudistus, me sanoimme, sillä pitää olla Pyhä Henki, ja siinä mielessä ei saa yhtään lasta viedä uskottoman papin luokse kastettavaksi, vaan uskovaisten pappien luokse. Näin oli nämä asiat rinnakkain. Ja tämähän ei tarvitse suuria selityksiä. Meidän
kirkkoisät ei epäile kristillisyyden kirkosta eroamista. Tällainen on heilläkin vakaa tieto näistä asioista. Ja millä, syyllä, millä oikeudella tämä on nyt tuomittava vääräksi. Mutta siinä kokouksessa, kun oli näitä käsittelyjä, niin kuin Joke1a sanoi, että jos valtio kirkon erottaisi itsestänsä, niin että minä sanoin, että silloin me eroaisimme myös. Minä vahvistan vieläkin sen, että me eroaisimme, jos kerta valtio erottaisi kirkosta. Ja tällainen on kristillisyyden yhteisymmärrys näissä asioissa. (Hälinää) – Ja jos tämä ääni ei lakkaa kuulumasta, meidän pitää lähetys perustaa ja käydä herra piispan puheilla vakuuttamassa tällaiset perättömät huhut turhiksi. Näin on asiat. Ja sitä paitsi, minä en ole pastori Jokelan kanssa kahden kesken ollut koskaan puheisillakaan, mutta mitä kokouksissa oli, niin ja enempää ei ole sanomista, mutta kyllä minäkin rohkenen sanoa, ettei kukaan ajattele, että salatusti on tehty tällaista työtä, että kirkosta erottamiseen nähden, eihän kukaan usko tätä. (Kohua: Ei, ei.) Tämä on yksi vakaumus kaikilla. Tämä on minullakin. Ja näissä asioissa ei muutukaan meidän vakaumuksemme. Meitä on pidetty kirkon puolesta hyvästi. Ne ei moiti, ei ole moittimisen syytä. Me sanomme, ei milloinkaan ole kristillisyyttä näin hyvin pidetty kuin tällä etsikkoajan lopulla.

Nestori Hämäläinen:
Minä, en osaa tässä nyt kovin pitkiä puheita pitää, mutta mitä nyt tulee näihin oppiasioihin, niin täällä on tuolla takana veljiä, kun täällä käytettiin ensimmäisiä puheenvuoroja, missä tätä asiaa selitettiin ja samoin keväällä niissä kokouksissa, niin minä itse olin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos saadaan semmoinen julkilausuma, että uskotaan niin kuin ennenkin on uskottu, ettei Pyhä Henki ole muuttunut, että se kirkastaa vielä samat asiat. Ja näin ollen hyväksyn täydellisesti sen julkilausuman ja keväällä kokouksissa, kun veli Juutinen taikka kuka piti sen alustuksen kastekysymyksestä, minä sanoin siellä heti, että minä kirjoitan tuon alle vaikka milloinka päivänä, niin veli Murtonen sanoi minulle, ei, mutta se ei ole Raamatun mukainen. Minä sanoin, että olkoon minkä mukainen tahansa, mutta minä kirjoitan tuon alle, ja näin ollen minä en ole milloinkaan taistellut mielestäni ainakaan oppia vastaan. Täällä on paljon veljiä, jotka ovat käyneet Hämeenlinnassa, sanokoot, olenko minä esittänyt mitään vääriä oppia. Mutta nyt minä olen täällä kuullut, että keväällisen kokouksen puheenvuorollani ja samaten täällä minä olen saattanut pahennusta aikaan, niin mikäli minä olen tällä ottanut ja tukenut - niin, minun piti sanoa vielä, että minä tuolla sanoin, kun minä kuuntelin noita puheenvuoroja, että minä en mitenkään voi käsittää, että niin pimeitä Jumalan lapsia on olemassakaan, jotka tuollaisia uskovat, vie1ä vähemmän sellaisia, jotka menevät noin saarnaamaan ja opettamaan, mitä täällä sanottiin, että on Kristuksen opista poikettu pois, että Jumala vanhurskauttaa muutenkin, niin minä tätä ihmettelin ja tätä minä olen tarkoittanut ja jos minä olen nyt jollakin käytökselläni tai muulla tukenut, niin minä en millään halua tukea tällaisia väärän opin esittäjiä, niin minä pyytäisin kanssa kysyä, että jaksatteko te vielä antaa minulle anteeksi kaikki .- (voimakas siunauksen julistus.) Minä tahdon uskoa. Minä olen 35 vuotta istunut linnassakin, (hilpeyttä.) ja minä toivoisin, että minua Jumalan lapset jaksaisivat vielä tämän lopun matkaa kantaa. Minä ennen aina nuorempana sanoin joka puheessani, kun minua on joskus nimittäin pyytäneet Jumalan lapset puhumaankin, niin minä aina sanoin joka saarnassani sen, että jos ei Jumalan lapsella ole seurakunta äitinä maan päällä, niin sillä ei ole Jumala Isänä taivaassa. Ja miten sellainen lapsi voi sitten lähteä taivaaseen, jolla ei ole sie1lä Isää. (Hälinää) Eikö siellä pidä olla Isä vastaanottamassa. Ja pyydän sanomaan vielä terveisiä kaikille Jumalan lapsille, että minä en tahdo millään olla tukemassa sellaista, joka on kerran Jumalan seurakuntaa vastaan. Ja muuta minä en tunne.

Veikko Pentikäinen:
Kun minä tuolta puheen johtajan paikalta jouduin sariomaan, ettei ole ollut kysymystä periaatekysymyksestä, kuin kirkosta eroamisesta, mutta tuosta saattoi joku saada vähän tuosta Suutarin puheenvuorosta sellaisen heikon käsityksen, niin minä ainakin sanoisin niin, että suuremmalla suulla niin kuin Roope Vepsäläisen puheena, että mehän ei lähdetä kirkosta pois, niin kauan kuin kirkolla on oikea oppi. Raamattu ja Lutherin tunnustuskirjat. (Ääniä: Niin vain) Ja Oskari Jussila sanoi joskus vähän vanhassaan, että "mehän emme tarvitse kirkkoa, mutta kirkko tarvitsee meitä,” että ''me ei 1ähdetä sieltä, ennen kuin meidät ajetaan." (Yleistä hyväksymistä.) Mutta siinä oli pohjana tuo, että niin kauan kuin kirkko tunnustaa, että ainoa ohje ja ojennusnuora, jolla kaikki on arvosteltava, on pyhä Raamattu. (Ääniä: Joo. Oikein) Tällainen oli minun käsitykseni, ettei vain kellään – – minä sain vähän heikon ymmärryksen tuosta Suutarin puheenvuorosta ja siitä voi joku muukin saada, ettei lähdettäisi viemään sellaista viestiä, että jos valtio ja kirkko eroaa, niin lähdetään. – Me ei lähdetä kirkosta sittenkään, jos sillä vielä on Lutherin oppi. (Yleistä hyväksymistä)

Aukusti Tölli:
Niin, minulla heräsi ajatus pyytää puheenvuoron tämän pastori Jokelan puheenvuoroa käyttäessä, kun minä jäin ajattelemaan, että Jokela tarkoittaa henkilökohtaisesti juuri minua ensiksi, vaikka hän ei maininnutkaan, vaan sen perusteella, kun hän tässä väliajalla – ei ole kuin hetki aikaa siitä, – niin viittasi minuun päin ja sanoi, että "sinä olet juuri se mies, jonka Vähän Katkismuksen halveksimisen tähden minä olen joutunut tähän tilaan" tai jotenkin tällä tavalla. Oliko näin, (Jokela myöntää, mutta ei saa sanoista selvää,) Minä en muista, miten minä olen Jokelalle näin sanonut, vaan sen minä kyllä tunnustan, että heikkouksia on tullut puheessa kyllä, ja on varmaan siinäkin saattanut tulla, mutta nämä ovat siellä nauhalla kai kuultavana vieläkin. Mutta semmoinen käsitys minulla on, ja sen minä muistan, jonka olen voinut – ja melko varmasti olen sanonut Jokelallekin, – mutta minä en muista sitä, – mutta kirkkoherra Pietilälle minä sanoin kahden kesken, kun keskusteltiin näistä asioista, minä sanoin tällä tavalla Pietilälle näin, että minä olen yksinkertaisesti lapsesta asti käsittänyt tuon uskomisen asian sillä tavalla ja niin yksinkertaisesti, että tuo käsitys, mikä sinulla on noista autuuden asioista, vaikuttakoonpa sen sitten Tunnustuskirjat tai Katkismus tai mikä lieneekin, niin minä sen käsitän vääräksi, ja minä luulen, että minä olen tällä tavalla Jokelallekin maininnut. En minä tarkoita sillä, että minä halveksin Katkismusta, mutta sen vain, että kun sellainen käsitys kuin esimerkiksi kirkkoherra Pietilällä oli ja on, että kasteessa saadaan Pyhä Henki ja ehtoollisessa synnit anteeksi ja niin edelleen, niin tästä minä sanoin, että minulla on sellainen yksikertainen käsitys, että vaikka mistä tuollainen ymmärrys tulee, niin se on väärä. Tämän verran vain minä haluan tästä. Ja tämä käsitys on vieläkin.

Heikki Saari:
Nyt minun käsittääkseni asia on asia sillä tavalla, että tässä on tehty parannus niistä hedelmistä, jonka eriseuran henki on vaikuttanut, mutta ei siitä, että tällä tämän kautta on menty eriseuran hengen taa ja tuettu vihollisia. Tästä tässä on myös tehtävä parannus, eli muuten ei tule hyvää. Tulee kompromissi. (Ääniä: Joo . Joo .)

Jouko Kärkkäinen:
Koska kaikki eivät tunne minua, niin sanon, että olen teologian ylioppilas, ja jos Jumala suo, niin valmistun papiksi, ja minulla on ollut myöskin aivan vääriä tietoja näistä asioista. Koska nyt on käynyt ilmi, että nämä kirjat, Katekismus ja Raamattu, että minä näiden mukaan saan uskoa ja opettaa, niin minä tulen syntiseksi siinä, että olen ilmeisesti väärien tietojen tähden jopa noussut vihaan muutamia veljiä vastaan, ja tätä rakkaudettomuutta ja kaikkea väärää rukoilen anteeksi. (Siunauksen julistus) Tahdon uskoa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Tammi 2012, 18:36

Uuno Kallunki:
Koska tämän kokouksen kulku on Jumalan hengen johtamana lähtenyt siihen suuntaan, että täällä ei tule nyt – ole tullut pitkään aikaan riitaa enää julkilausumista, vaan ne julkilausumat ovat olleet sitä, että anteeksi pyytäjille on annettu synnit anteeksi. Ja minä kun olen eksynyt omakohtaisesti siinä Kuopion kokouksen jälkeen kun kasteasiasta lähdettiin keskustelemaan, niin minäkin sain siitä semmoisen käsityksen, että uudestasyntyminen ei koske pientä lasta ollenkaan. Nyt se keväällä vuosikokouksen aikana ja puhujainkokouksen aikana tämä käsitys minulta särettiin, ja koska ihminen on synnissä siinnyt ja syntynyt, niin se tosiaan Kristuksessa saapi uuden elämän ja sen täytyy tulla siitä uudestasyntymästä osalliseksi, joka merkitsee sitä, ettettä minulla oli tavattoman vihainen henki näille vääräoppisille papeille. Vuosikokouksen jälestä keväällä minä olin valmis yhtymään siihen ajatukseen, että niitä ei saa Jumalan lapsena tervehtiä eikä kantaa. Mutta tässä Jumalan koulussa on joutunut sille paikalle, että niin kuin Jokela täällä mainitsi, että viime talven pikkukokouksissa puhuttiin johtokuntain jäsenten vaihtamisestakin. Minäkin siitä lausuin silloin muutaman sanan ja minulla kesällä tuli semmoinen ajatus siitä, että minä käyn tämän pastori Jokelan puheilla, enkä vieläkään kadu sitä käyntiä. Minä opin siellä, Ei näille veljille, näillekään papeille, ei niille Jumalan valtakunta ole niin halpa, että ne jättää sen niin kuin vanhat käsineet jonnekin nurkkaan, vaan nekin tahtovat heikkoudessaan seurata sitä ja nyt olen erikoisen iloinen ollut siitä, että - on kyl1ä kanteita tullut sen päälle, että minä olen mennyt pappishenkeen, mutta jos me todellisesta pappeudesta puhumme, niin täällä se vasta on nyt pappishenki vaikuttanut täällä kokouksessa. Sitten mitä kristillisyyden kokouksissa on ennen päätetty ja käsitelty asioita, olen pysähtynyt monta kertaa miettimään sitä, että miksi nyt ei voida enää sitten varauksettomasti sanoa, niin kuin on ennen päätetty. Niin kauan kuin kirkossa on Jumalan sana vapaasti käytettävissä, niin kauan kuin sakramentit asetussanojen mukaan jaetaan, me kuulumme kirkkoon. Entisajan ihmiset ne lukivat enemmän Lutherusta. Kun täällä käsiteltiin tuota asiaa äskettäin äskeisissä puheenvuoroissa tuota syntien anteeksi antamusta, ja minä olen niin kuin olen sen joutunut sanomaankin, että jos olen eksynyt, niin olen Lutherukseen eksynyt. Hän kun selittää sitä, että ihmisessä on perisynti ja ihminen sen vuoksi olisi kadotettu, nyt sakramentti on Jumalalta asetettu sitä varten, että jopa ehtoollistilaisuuteenkin mennessä – semmoinen Jumalan lapsi – täällähän nimittäin mainittiin, että pois rikat tunnolta – mutta joka ei tiedä mitään kanssansa olevansa, mutta saattaa silti saatana kiusata ja hyökätä sitä ihmistä vastaan, niin se saa tässä ehtoollista nautittuaan tässä ruumiin ja veren muodossa, niin se saa voimaa uskomaan, että näinkin kelvoton ja syntinen on taivaskelpoinen. Näin Luther selittää ja minä olen ottanut tämän täydestä. Toinen seikka se, josta tahtoisin mainita, että syntiä on kaikki se, minkä Jumalan Pyhä Henki synniksi kirkastaa. Tämä kun kristillisyyden järjestö perustettiin, lähetystoimi, tämä jo ensimmäisessä tai toisessa kokouksessa käsiteltiin tätä ja käsiteltiin, niin kuin Raattamaakin sanoi aikoinaan, että Jumalan vaikutusten ala on mittaamaton. Niin minä olen aina uskonut, että niin minussa ja niin toisissa matkaystävissä Jumalan Pyhä Henki tulee näyttämään, että tuossa on vikaa tullut sinulle. Niin tosiaan siinä kyllä tuli tavallaan niin kuin se syytös siellä, – kaikki syytöksethän koskee ihmisen turmeltuneeseen lihaan ja vereen, ja minä suutuin kyllä siinä, kun kuulin sitten, että johtokunnan kokouksessa on tosiaan tästä väitelty ja sitten vielä, että noitten julkilausumain päältä. Ja minä luulisin, että tämä opettaa Herran seurakunnalle sen, että silloin on näin kerran erimielisyyttä, niin ei väkivalloin julkilausumia kannattaisi tehdäkään, niin kuin uudenheräyksen aikana tässä huoneessa, kun kokous pidettiin, niin asia jäi auki ja se on vieläkin auki. Nyt on jo monessa kokouksessa jouduttu näistä muutamista lauseista kiistelemään ja ei sanankaan verran perään antamisen varaa. Sitten minä jouduin tuolle Saaren Heikille siitä mainitsemaan, että jos sillä lailla yritettäisi sovitella, että muutamia miehiä olisi molemmin puolin ja näistä muutamista opinkappaleista – ja minusta kun vaikutti jo sitten, että täällä pappein puolellakin ja – minulla on nyt semmoinen käsitys, että jos sitä kysyttäisiin, että onko siellä joku semmoinen, ä se on sovelias Jumalan mielen mukaiseen vaellukseen ja sitähän se lapsi on. Ja nyt on käynyt sillä tavalla, joka näin väittää, että kastamaton lapsi menee helvettiin, että sitä ei olisi, taas toisella puolella ei ole yhtään semmoista, joka väittää sitä, että kaste on aivan tarpeeton. Mutta näin kun olen joutunut taistelemaan ja harhailemaan ja moniin vikoihin ja vihaan joutunut, niin minä rukoilen ja pyydän sitä anteeksi, kaikkea sitä syntiä, minkä Jumalan Pyhä Henki minulle synniksi kirkastaa, jos te tämmöiselle uskallatte antaa – – ( Synninpäästön julistus)

Erkki Jokela:

Niin – – minä haluan vielä sanoa tuon Heikki Saaren puheenvuoron johdosta. Käsitinkö minä, Heikki nyt niin, että sinä et ole tyytyväinen siihen anteeksi kerjäämiseen, mitä minä olen tässä Jumalan voimasta pyytänyt vilpittömästi tehdä. (Hälinää, ääniä: Väärälle opille.) Sillä kuulkaa, rakkaat veljet, minä olin äsken avoin, minulla ei ole siihen synnintunnustukseen lisättävää, ainakaan tänä päivänä minulle ei opeteta mitään. Mutta minä haluan uskoa niin kuin tähänkin asti synnit anteeksi armosta Jeesuksen veressä. Minä tiedän sen; että ne pappisveljet, jotka ovat minulle sanomattoman rakkaita niin kuin teillekin, ovat ajattelemassa aivan samalla tavoin ja kantaneet samoja pelkoja ja kun me saamme tästä kokouksesta viedä niitä terveisiä, että me jatkuvasti olemme Raamatun ja tunnustuksen takana tinkimättä, niin varmasti jokainen on valmis ottamaan omansa pois. Uskon aivan varmasti. (Sivuääni: Erkki, jos sie voit sen sanoa ja luovut siitä ja pyydät sitä anteeksi, että olet Jumalan seurakunnassa hämminkiä saanut aikaan, meillä on hyvät terveiset Rovaniemellekin.) (Toinen sivuääni: väärästä opista väärästä hengestäkin) Sie tunnustit kaiken asian niistä ei ole sanomista, mutta että tämä häly, mikä on tullut tämän kautta, että – ( loppusanoista ei saa selvää.)

Heikki Saari:

Meillä on ollut koko päivän esillä ja Jumalan sanan ja Pyhän Hengen valossa selvästi näytetty, että kysymys, josta nämä hedelmät ja pahennukset ovat tulleet, on eri henki ja se ei siitä muutu. (Kovaa kohua: Joo, niin on) Ja mistä nyt on Jokela veli tehnyt parannusta, se: on tehnyt hedelmistä eikä hengestä ja jos ei henki muutu, niin se kantaa saman hedelmän, koska juuri jää. (Ääniä: Joo.) Tämä on rakastamattomuudesta parannusta, mutta ei eri hengestä.

Erkki Jokela:
Nyt on ilmeisesti niin, että sitä, mitä minä äsken selitin, niin ei ole ymmärretty oikein. Minä tahdoin sen sanoa, että minä olen tähän asti pyytänyt uskoa ja opettaa, niin kuin Raamattu ja Tunnustuskirjat ja nimenomaan Vähä Katekismus opettavat ja tämän puolesta minä olen taistellut. Vielä kerran – minusta tuntuu, että tässä on joku merkillinen, merkillinen hämmennys. Minä siis mielestäni äsken sain selvyyden siihen, että nämä veljet ovat samalla tavoin uskomassa kuin minä, joilta minä nimenomaan kysyin. En minä voi mistään eriseurasta tai väärästä hengestä silloin tehdä parannusta, kun olen rehellisesti osoittanut, mitä minä olen ajatellut ja mitä minä olen toiminut, mutta sitähän minä kyllä, mitä minusta itsestäni on – eihän minun tarvitse joka päivä tehdä siitä parannusta. ( Sivuääni: Kuulepa, Erkki, äiti ymmärtää varmaan, jos lapsi oikeasta päästä lähtee puhumaan. Ei tarvitse monta sanaa sanoa, kun äiti ymmärtää. Se on aivan varma asia. (Monet` puhuvat, mutta sanoista ei saa selvää.)

Yrjö Pajari:
Pyysin tämän puheenvuoroni jo hyvin aikaisessa vaiheessa, että käsitykseni mukaan 50 puhetta on sen jälkeen käytetty, ja ajatukseni oli puhua siitä, josta täällä on jo hyvin kirkkaasti puhuttu. Ja näin ollen en katso tarpeelliseksi enää lähteä toistamaan tältä paikalta ajan voittamiseksi, mitä ennen on sanottu, mutta haluaisin vain jättää näille veljille, jotka ovat tähän vaikeaan asemaan Jumalan valtakunnan saattaneet, vain yhden mietelauseen, ja se olisi tämä: Olisiko se synti, jos me katsoisimme, uskoisimme ja tunnustaisimme Jeesuksen lunastustyön meihin aivan täydellisenä ja kokonaisena, ja siitä, mistä tämä riita on lähtenyt, niin se on lähtenyt juuri lapsikasteesta ja siis kastamaton lapsi ei olisi autuas, joka merkitsee Jeesuksen lunastustyön puutteellisuutta. Vai olisiko se meille raamatullisempaa, että me uskoisimme tämän Jeesuksen lunastuksen aivan lapsesta lähtien meihin niin täydellisenä, ja jos me näin uskomme kaikin, niin ei olisi tätä ajan vaatimaa pykälää tai julkilausumaa tarvittu lausua edellisissä kokouksissa eikä olisi myöskään yhtään riidan asiaa tässäkään tuotu esille. Tämän vain haluaisin lausua niille, jotka vielä jollakin tavalla vastustavat Jumalan valtakunnan työtä ja tekevät Jumalan valtakunnan murheelliseksi, että ajattelisivat, onko Jeesuksen lunastustyö meihin täydellinen ja kokonainen.

Puheenjohtaja Lampela:
Kokouksen hyväksymässä työjärjestyksessä on kolmas asia seuraava: Täällä kysytään seurakuntain edustajain mielipidettä seuraavaan asiaan: Kun nykyisin usein moititaan sitä, että seurakunnat eivät saa hoitaa puhujia, vaan että puhujat ovat ruvenneet hoitamaan seurakuntaa, mitä tähän asiaan on seurakuntavanhimmilla sanottavaa. Ja pyytäisin nyt puheenvuorot keskittämään tähän kysymykseen, että saatas tämä pois päiväjärjestyksestä. Sillä täällä on mm. Pekka Lappalaisen kirjeessä tällainen kohta, minä luen nyt, että pääsee – (tässä epäselviä sanoja: ”Juhani Raattamaa sanoi aikanaan: Seurakunta hallitkoon saarnaajansa, mutta edellä mainituissa tapauksissa seurakunta luovutti oikeuden saarnaajille. Saarnaajahallitus on eräs gällivaaralaisuuden päätunnusmerkkejä. Tällaisesta hallitustavasta on kymmenien veljien taholta sekä suullisesti että kirjallisesti huomautettu johtokunnalle, mutta turhaan.” Seurakunnan vanhimmat sanokoon nyt, onko seurakunnissa sillä tavalla, että siis syytös on oikea, että siellä puhujaveljet hallitsevat seurakuntaa vai hallitseeko seurakunnat puhujia, kumpi on oikea. Seuraava puheenvuoro: Karsikas, ja pyydän keskittymään tähän kysymykseen. (Joku huomauttaa: Se on puhuja, Karsikas)
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Tammi 2012, 11:12

Puheenjohtaja: Seuraava Myllynen Lauri. Onko hänkin puhuja. (vastataan: On) Niin vain kun tähän asiaan, tähän olisi oikeastaan seurakuntalaisten vastattava. (Karsikkaan ääni: Niinhän se olisi vastattava tähän, että minä olen jäävi).

Veli Kauppi:

Olen ensi kertaa tällä paikalla, mutta täytyy sanoa ainakin siellä meidän seurakunnassa Kemissä, niin johtokunta on sitä vasten, joka on valinnut puhujat ja se on minun mielestäni oikein. Minä en ole johtokunnassa, minä olen vain vanhimpia, seurakunnan vanhimpia.

Puheenjohtaja: Minä luettelen täältä nimiä, mutta ei anneta puhujille puheenvuoroa. Joka tietää olevansa puhuja, niin älköön tulko. Timlin, Mutanen Gunnari, Karvikko vai mikä tämä on (Ääni:"Minä en nyt ole puhuja ensinkään", johon toinen ääni vastaa:"Sinut on valittu Jyväskylästä puhujaksi. Sitten on Kähkönen, Onko puhuja?

Veli Iinatti:

Rakkaat veljet ja sisaret. Minulla on tuotavana sieltä Haisuvaarasta Jumalan lapsilta teille kaikille terveisiä, (Puheenjohtajan ääni: Kuunnelkaa nyt, kun seurakunnan vanhimmat puhuu.) Ja siellä on saanut valita seurakunta puhujat eikä siitä ole ollut mitään kiistaa. Siellä on ollut uskovaisia saarnamiehiä, niiden on annettu valita puhujat ja sehän on oikein tietenkin, ja jos sitä nyt semmoista luuloa on jossain, ja niin kuin on, että ne saarnaajat hallitsee, niin se on kyllä, että se ei o1e ainakaan minun näkemyksen mukaan totta.

Pekka Ahonperä:
Niin – sehän on nyt kysymys siitä, hallitseeko se – niin – siellä meidän puolessa kyllä ei ole se vika ollut, että puhujat on valinneet puhujat, mutta seurakunta. Mutta nyt kun on tullut tämä aika, niin nyt on johtokunta tehnyt semmoisen päätöksen, että mitä puhujia pyydetään, – on niin monenlaisia kauppamiehiä puhujaksi – niin johtokunnalle täytyy esittää, kuka otetaan puhujaksi, ja minun mielestäni se on semmoinen vanha, vanha koettu tapa. Yksi vanha uskovainen pappa oli huomannut, että hänelle tulee kohta lähtö pois tästä maasta, sillä oli nuori poika ja nuori miniä, ja uskovaiset kumpikin, niin se oli ennen pois lähtöä sanonut, että "Älkää olko silloin, kun kuulette, että on jotakin kapinaa ja sekasortoa, niin hopuisa seurain pitoon, että antakaa siirtyä seurainpito, että pitäkää kristittyjen rakkaudesta enempi, ennen kuin tuotte semmoisia sopimattomia puhujia." Ja kävi sillä lailla, että kun se tuotiin Amerikasta, saatiin sille esikoiselle vahvistus, niin se Kaikkonen meni entisille laitumillensa ja se nuori isäntä oli kuullut sitä, mennyt sen seuraan, kun - se o1i mennyt puhujana sinne vanhoille laitumillensa ja se oli tullut seuraavana aamuna sinne, mutta emäntä olikin niin pitkämielinen, että se ei päässyt sinä aamuna navetasta, eikä päivänäkään. Se huomasi, ettei ole kaikki asiat kunnossa, se otti kapsäkkinsä ja lähti. Ja minusta on vieläkin hyvin tarpeellinen tämä, että ei olla silloin valitsemassa puhujia kaikkia, että vähän katsotaan ja siellä on meidän perällä häädytty tehdä se päätös, että johtokunnalle täytyy ilmoittaa, kuka seurahuoneelle tuopi puhujat.

Puheenjohtaja: Koskimäki. (Sivuääni: Se on saarnamies.)

Paavo Koskimäki:
Minä olen ammatiltani poliisi, mutta Jumalan lasten pyynnöstä olen joutunut taikka olen rohjennut uskoni tunnustaa, että saanko minä sanoa, miten meillä on puhujat hoidettu.

Puheenjohtaja: Jos sinä olet seurakunnan yli puhunut, niin ei. (Yleistä hilpeyttä.) Matti Tölli.

Matti Tölli:
Minä tässä tarkkailin näitä Nivalan veljiä, että eikö joku tulisi tänne ilmoittautumaan ja pyytämään puheenvuoroa, mutta ei näyttänyt, mutta minä en kumminkaan saattanut jättää sitä tekemättä. Me siellä Nivalassa – meillähän on useita rauhanyhdistyksiä – ja minä nyt oman yhdistyksen puolesta ja vetoan vielä niihin toisiinkin ja taitoa sama päteä – niin, että siellä on johtokunnat, ne on aina johtokuntain kokouksissa päättäneet ja keskustelleet, ketä puhujaveljiä nyt pyydetään seuroihin. Ja tällä linjalla on oltu siinä meidänkin yhdistyksessä siitä päivästä lähtien, kun veli Pistemaa sai siirtyä tämän maan kamaralta pois. Silloin johtokunta uskoi veli Pistemaalle aivan täydellisesti, kun hän paljon liikkui ja paljon tunsi uskonveljiä, puhujia, niin silloin annettiin vapaat kädet Villelle, niin että hän saa siihen meidän yhdistykseen aina pyytää, kunhan vain tilaisuutta. Mutta sitten siitä lähtien on ollut seurakunnan asiana tämä, ja vielä semmoisella, aina semmoisella ymmärryksellä, että on yritetty saada aina yksi semmoinen vieras, joka ei ole vielä ennen paikkakunnalla käynyt, jos on ollut mahdollisuutta, niin että ei aina olisi yhdet ja samat lahjat käytettävinä. Onko tämä oikea perustus, ( Vastaus: On oikea.)

Puheenjohtaja:
Pasanen, onko se puhuja. (Ääni: On.)
Vilho Pasanen:
En ole puhuja enkä puhujan poikakaan edes, mutta Leipeen Rauhanyhdistyksen johtokunta on ollut niin kauan kuin se on perustettu ja meillä on ollut aina mallina se, että johtokunta valitsee sellaisen henkilön, joka aina seurapuhujat hommaa ja niin sitä on aina yksimielisesti siinä oltu. Meillä ei ole puhujaa moneen vuoteen ollutkaan, paitsi nyt on rakas veljemme opettaja. Hän kesäseuroihin hommaa, mutta yleisin on ollut johtokunnan päätös siitä, ketä saa hommata.

Veli Säkkinen ( ehkä Sihveri Eetu.) :
Minun täytyy nyt puhua ensinnä puhujaveljien puolesta, minkälainen käsitys oli menneen keväisten puhujainkokouksen ja vuosikokouksen järjestys. Puhujainkokouksen ja vuosikokouksen järjestystä kun suunniteltiin, niin siellä oli ensinnä valmisteltu se näin, että vuosikokous pidettäisiin ensin ja puhujainkokous jälkeen ja oli joitakin, jotka kannattivat järjestystä. Mutta siellä huomattiin sitten, eräät veljet, että ei ole näin, että täytyy järjestys olla toisin, sillä seurakuntahan on puhujain hoitaja, ja jos nyt vuosikokous olisi ennemmin ja puhujainkokous jälkeen, silloin jäisi viime kokoukselle nyt ne päätökset, jos ne on puhujat, mutta huomattiin, että kun se ylihallitus on seurakunta, niin se täytyy järjestää niin, että vuosikokous on jälkimmäinen, joka antaa puhujainkokoukselle ensin päätökset, oliko ne oikeat ja sitten vuosikokous tekee julkilausumat, niin kuin se on tehnyt ja ne tehtiin raamatullisesti ja tunnustuskirjain mukaan, niin kuin Pyhä Henki sen valon antaa. Ja tämmöinen käsitys oli silloin puhujilla, että seurakunta hallitsee heitä ja. meillähän on, minä kun olen seurakunnan vanhimpana tänne lähetetty, niin meillä on aina ollut se tapa, että johtokunnassa yksituumaisesti päätetään, ketä puhujiksi kutsutaan ja se on oikein vanhan tavan mukaan, mitä on Kristuksen seurakunnassa tapana ollut. Mutta tässä Lappalaisen lentolehdissä kuitenkin tästä asiasta väitetään se toisinpäin ja se on valhe.

Matti Lounasvuori:
Jyväskylässä hoitaa puhujat, siis johtokunta on valinnut nimittäin kaksi puhujain pyytäjää ja ne toimittavat tuon tehtävän. Ne eivät ole puhujia ja siis Jyväskylässä on 12 johtokunnan jäsentä ja vain niistä on 25% puhujia, siis
se on aivan maallikkovaltainen Jyväskylän Rauhanyhdistys.

Yrjö Kaasinen:

Rakkaat veljet ja sisaret, tämä kysymys: seurakunnatko vai puhujat hallitsevat – siis puhujat hallitsevat seurakuntaa vai seurakuntako puhujat, tämä on saanut lähtönsä samasta hengestä, mistä on aina seurakuntaa vastaan nouseva henki tullut. Ja Joensuun ja sen ympäristön Rauhanyhdistyksellä ei ainakaan puhujat hallitse Rauhanyhdistystä, koska meillä ei ole yhtään puhujaa. (Hilpeyttä) Ja sitä, kun kohta 20 vuotta synnin pois panijana on matkaa tehnyt, olen yrittänyt hyvää omaatuntoa säilyttäen matkaa tehdä, on ollut semmoinen käsitys ja näkemys, että puhujat ovat tarvinneet seurakunnan hoitoa, sillä aina ne ovat tarvinneet samaa evankeliumia kohdalleen korjaamiseksi, niin kuin seurakuntalaisetkin ovat tarvinneet ja varmaan tämä sopii tänä päivänä vielä Jumalan seurakunnalle, että näin pitääkin olla. Ja se, mitenkä eri rauhanyhdistyksissä puhujien pyytäminen on järjestetty, se on aivan eri asia, mutta tietenkin on aivan luonnollista, että varsinkin suurempiin seuroihin, kun puhujat pyydetään, niin on joko erikoinen työvaliokunta, toimikunta tai asetetut pyytäjät, jotka yhteisesti näistä suunnittelevat, mutta luulen, että teillä on samanlaiset käsitykset ollut kuin meilläkin, että ei ensimmäiset eikä toiset puhujat vielä ole ollut tilaisuudessa tulemaan ja on jouduttu turvautumaan seurakunnassa kristityiksi, tunnetut ja rakastetut veljet, olipa se sovittu tai ei, niin pyytämään puhujaksi. Vaikka allekirjoittanutkin on tästä saanut nuhteet, että on yksin lähtenyt pyytämään puhujia, mutta minä o1en näin ollut pakotettu, koska ei muuten saada seuroja, kun on aina kylästä puhujat pyydettävä. Ja minä teitä, rakkaat puhujaveljet, pyytäisin erikoisesti mieleen painamaan, että kun Joensuustakin kuuluu hätähuuto, niin koettakaa tulla meitä auttamaan. (Ääniä: Joo, Joo)

Veli Räisänen:
Meillä on -(tässä joku epäselvä sana) Rauhanyhdistyksellä ollut semmoinen tapa, että seurakunta on puhujat hommannut, kun meillä ei ole kanssa ollut omasta takaa puhujia siinä Rauhanyhdistyksessä, mutta siinä seurakunnassa on sitten puhujia ollut eikä ne ole itse tulleet sanomaan, että minä tulen teille seurain pitoon ja sinä menet sinne seurain pitoon. Ne on pitänyt tilata puhujat aina seurainpitoon omasta paikkakunnalta ja muualta kanssa. Meidän seurakunnassa sitten kaksi puhujaa, ne rupesivat hoitamaan seurakuntaa, ne eivät totelleet itse seurakuntaa, niin ne saivat oman laumansa ja niin ne jakoivat seurakunnan kahtia ja se on vielä tänä päivänä kahtia, kun ne alistuivat puhujain hoitoon, seurakunta. Tämä on minun mielestäni – meillä on ollut sitten sillä lailla ja minä alen täällä – sitten oli siellä lähtiessä puhetta – olen ottanut puhujia niin paljon kuin olen saanut ja tämmöinen on meidän Rauhanyhdistyksessä ollut kanssa, että ne on tilattu puhujat seurakunnan puolesta ja puhujat ei ole itse hoitaneet näitä asioita.

Terho Onnela:
Minä olen Vieremän Rauhanyhdistyksestä ja meillä on johtokunta valinnut aina kaksi henkilöä, jotka puhujia kutsuu, ja useinkin se on ollut minun tehtävänä. Me ollaan niin hajallaan asuvia, me johtokunta, se on kymmenien kilometrien päässä, niin se on ollut parikymmentä vuotta, minä olen puhujaveljiä kutsunut eikä siitä ole milloinkaan ollut napinaa siinä mielessä, että – on oltu kiitollisia vaan, että kun aina on saatu niitä puhujia sinne. Ja sen, minkä Jumala on seurakuntaa kirkastanut, on jouduttu puhujia todistamaan aina. Minusta on hirveän ikävä tuo Lappalaisen kirjanen tuosta, kun tuommoisia syytöksiä tulee, että mehän ollaan seurakunnan työnantajia ja ne on palvelijoita nuo puhujat, että sehän on ihan niin kuin nurinkurista, että palvelija isäntää neuvoisi, jos se tulisi antamaan neuvoja, että kutsuhan niitä ja niitä, että ei ole veljet aihetta, liikkukaa ihan vapaasti, niin kuin tähänkin asti. Jumalan teidän työnne siunatkoon.

Aarne Kurkela :
Rakkaat veljet ja sisaret. Minulla haluttaisi, vaikka olen tässä ensi kertaa yhtenä heikkona ja huonona Jumalan lapsena, tuoda koko kristillisyyden tietoon seuraavia asioita. Ensiksi minua hirveästi ihmetyttää tämä Lappalais-Pekan lentolehtinen, että lähdettiin syyttämään seurakuntia ja saarnaajaveljiä, että he hallitsisivat muka seurakuntaa, nämä puhujaveljet. Asiassa ei ole ollenkaan perää. Sen me tiedämme varmasti jokainen kristitty täällä, jotka olemme nyt Jumalan kasvojen edessä. Tämä on aivan valhetta ja väärää syytöstä. Siltä alueelta, mistä minä olen – on Haukiputaan pitäjä, jossa on kymmeniä vuosia saarnattu kalliisti elävää kristillisyyttä, on aina ollut tapana jo monta vuosipolvea siellä, että seurakunta on kutsunut ja on seurakunta tutkistellut aina vielä puhujainkin mielet ja henget, onko niillä lammasten ääni ja onko niillä Hyvän Paimenen ääni, ja niin on tänäkin aikana ollut se. On aina ollut tapana meillä siellä, että Rauhanyhdistyksen johtokunta on valinnut joko määrätyn henkilön pyytämään puhujia tai seuratoimikunnan valinnut ja näin tätä on noudatettu tähänkin asti, ja minä nyt voisin sanaa niin, että on tämä henki pyrkimässä, jotka olisivat hallinneet seurakuntaa meilläkin. Minuakin on raskaasti syytetty siitä, täällä varmasti on niitä veljiä, että ei saa kutsua näitä määrättyjä veljiä vielä sinne Haukiputaallekin puhumaan. Ja jos tarvitsee, niin minä voin sen sanoa, mutta o1koon nyt tällä kertaa. On nimetty vielä oikein kirjelmällä, ketä saisi pyytää. Tämä on varmasti – tästä on sairastettu Jumalan lasten keskuudessa. Ja onhan niin aina, että elävässä seurakunnassa, Jumalan seurakunnassa tutkistellaan henkiä ja tämä eriseuraisuuden henki, mistä täälläkin nyt on niin paljon keskusteltu ja puhuttu, se on pilkahdellut täälläkin esiin aivan selvänä ja tästä on yritetty tehdä parannustakin täällä, mutta ei ole tehty kunnon parannusta eriseurasta. Minä Tapanista tuolla kuulin ja kärsin siitä ja minä voin sanoa, Erkki-veli, että teit kalliisti, että pyysit niitä, mutta sinä vain hedelmistä teit parannusta, mutta et tehnyt eriseurasta. Ja meillä Haukiputaallakin pyrittiin sitä eriseuraista henkeä. Sieltä on ;huomattu se, että on eräitten veljien kanssa pyrkimässä ollut tämä, että on tuotu eri oppia näistä sakramenttiasioista, ja tämän on kuitenkin Jumala meitä auttanut siellä, Jumalan lapsia, että on koetettu säästää, – me emme ole kutsuttu niitä veljiä vielä puhumaan. Ja se on yhteinen päätös varsinkin Jokikylän Rauhanyhdistys, johon minäkin kuulun ja olen johtokunnan jäsenenä. Samoin tietääkseni on Putaankylän Rauhanyhdistys. Ja sen tähden minun täytyy tässä kaikkien 1äsnäollessa sanoa, että tämä on aivan väärä syytös lähdetty Jumalan seurakuntaa ja puhujaveljiä vastaan syyttämään tällaisena, että muka puhujat hallitsisivat. Mutta sieltäpäin on tosiaan ollut puhujia, jotka olisivat hallinneet seurakuntaa. (Ääniä: Oikein.)

Veli Niinikoski:

Minä edustan tässä kokouksessa Haapajärven Rauhanyhdistystä. Siellä on sellainen järjestys ja käsitys ja malli, että seurakunta kutsuu puhujat, sillä vuosikokouksessa valitaan johtokunta ja johtokunta sitten valitsee sellaiset henkilöt, jotka kutsuvat puhujat. Ja tämä käsitykseni mukaan on silloin seurakunnan kutsumista, koska seurakunta on kokouksessaan valinnut johtokunnan ja johtokunta edelleen on valinnut sellaiset henkilöt, jotka kutsuvat puhujat. Ja meillä on ollut sellainen malli, että noin kerran kuukaudessa koetettaisiin saada vieras puhujaveli paikkakunnalle. Ei ole ollut tarkkaa sopimusta siitä, kuka hän on, mutta sellainen on ollut malli ja käsitys, että sielläkin siis seurakunta valitsee ja hoitaa puhujat. Mutta kun olen tälle paikalle päässyt ja kun olen edustajaksi tänne kokoukseen tullut, niin olen tullut tänne suurella arkuudella ja jollakin tavalla jaetulla sydämellä. Olin ajatellut, koska henkilökohtaisesti tunnen monta pappisveljeä, että onko asia todellakin niin kuin on kerrottu, mutta olen täällä huomannut, että täällä todellakin on Jumalan seurakunta koolla. Jaksatteko antaa anteeksi - (Siunauksen julistus),

Puheenjohtaja Lampela:
Tämä keskustelu on pikkuisen mennyt sivusta, mitä tässä on tarkoitettu. Tässä siis on: tarkoitettu sitä, että jos seurakunnissa on havaittu sitä, että puhujat haluavat hallita seurakuntaansa, siis kotipaikalla ( sivuääni : paikkakunnan puhujat) – paikkakunnan puhujat, eivätkä ole seurakunnalle kuuliaisia. Tätä tässä on tahdottu tuoda julki tässä Lappalaisen kirjelmässä, jossa sanotaan sillä tavalla, että ”puhujat lähettävät eikä niin kuin ennen, että seurakunnat lähettävät" ja täällähän sanotaan selvästi, että "väkevän lakihengen ja painostuksen takia vaikenevat näissä kysymyksissä puhujat ja monet pelkäävät menettävänsä laitumensa ja ainoan tulolähteensä.” Sen takia pitävät seurakuntaa kurissa – (kovaa hälinää) – tästä on kysymys eikä siitä, millä tavalla pyydetään seurakuntaan. Puhujia. Niin nyt siis keskustelu siitä sellaisilta paikkakunnilta, joista – onko tällaista tapahtunut, että maallikkoveljet, joita syytetään, että he hallitsevat seurakuntaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Tammi 2012, 10:27

Veli Räihä:
Minä edustan Kemijärveä, kylläkin sen yhdistyksemme johtokunnan nuorimpana. Meillä on aikaisempina vuosina puhujien pyytämisen hoitanut kirkkoherra Rosma, mutta nyt kahden viime vuoden aikana tämä asia on koetettu hoitaa siis useamman veljen taholta, että hän kyllä aikaisemmin tämän hoiti yksin ja ehkä olisi mielellään vielä hoitanut eteenkinpäin. Nyt tässä Lappalaisen postillassa, mitä mainitaan, meillä oli viime viikon torstaina Kemijärvellä johtokunnan kokous, jossa kirkkoherra Rosma nimenomaan viittasi tähän kohtaan tässä Lappalaisen kirjelmässä ja mainitsi, että keskusjohtokunnan on siis vallannut maallikkosaarnaajat, että he kai tuntee orpoutta siellä, he papit. Tämä käsitys minulla jäi siitä. Ja sanoi, että nyt siellä maallikkosaarnaajat siis lähettävät lähetysmiehiä, hän selitti näin: ”lähettävät lähetysmiehiä, nostavat omia palkkojaan.” – Tällä tavalla hän sanoi. Täällä on varmaan veljiä, jotka oli siellä mukana. Ja tämä on – ne oli kipeitä sanoja kuulla. Tässähän on lähdetty nyt koko seurakuntaa rienaamaan tuolla kirjelmällä ja lausunnalla. Jos täällä siis – maallikkoveljet, puhujatkin johtokunnassa, nehän on seurakunnan valitsemia, siis seurakuntalaisia ja myöskin siellä pappisveljet siellä johtokunnassa, nehän on myöskin saarnaajia, mutta siitä Lappalainen ei kyllä erikseen mainitse siellä. Siis tällä tavalla meillä on Kemijärvellä tämä puhujain valinta ollut ennen, mutta tästä lähtien se on sovittu, että johtokunta koettaa siis päättää, ketä pyydetään, ja sitten määrää veljet tähän tehtävään, ketkä kääntyy siis kirjeellä tai muuten niitten veljien puoleen, jotka on aiottu johtokunnan tai työvaliokunnan kokouksessa pyytää.

Puheenjohtaja:

Äsken päätettiin, että keskustelua on tämän asian tiimoilta tarpeeksi. (Ääniä: Kannatetaan.) Minä tekisin tuollaisen suoran kysymyksen tämän asian johdosta, että tämä selviäisi kaikille. Onko niillä paikkakunnilla, joissa puhujaveljet ovat seurakunnan viime keväisen seurakunnan kokouksen julkilausuman takana, onko siellä seurakunnissa ne veljet olleet seurakuntaa vangitsemassa ja hallitsemassa. (Kovaa kohua: Ei ole) Jos on joku semmoinen, joka nyt voi esittää toisen käsityksensä, niin esittäköön tässä tilaisuudessa – ellei niin tämä on tämä Pekka Lappalaisen ja tämä toisen hengen syytös, se on väärä. (Huutoja: Se on väärä.) Siinä, mitä, äskeisessä puheenvuorossa syytettiin johtokuntaa siitä, että siellä johtokunnan puhujaveljet vain nostelevat palkkojaan, minä pyydän, että johtokunnan puolesta veli Kaasinen, joka ei ole puhuja, vastaa tähän. On kai selvä se, että johtokunta pesee kätensä. (Ääniä: On selvä.)

Yrjö Kaasinen
:
Niin - rakkaat veljet. Meitä on muutamia kuitenkin siellä johtokunnassa, jotka emme ole puhujia, seurakunnan yli Jumalan sanan puhujia, vaikka pyhä pappeus tietenkin on kaikilla. Nyt kun on päivärahoista ollut puhujille kysymys, ei siellä nämä puhujaveljet ole käyttäneet puheenvuoroja, päinvastoin, aina ovat olleet sanomassa, että eiköhän riitä entinen, mutta jonkun verran kuitenkin perillä olevana ajan tilanteesta kulloinkin, mitä puhujarievutkin tarvitsee saada kustannukset siihen, kun uhraavat aikaansa, niin aina on ollut vähän niin kuin sillä puolella, että enempi pitäisi maksaa, kuin mitä on päivärahat olleet. Ja ei varmaan ole olleet maallikkoveljet ainakaan koskaan tinkimässä lisää, mutta pappisveljet mieluummin ovat olleet tätä puolta nostamassa. Tämä on totuus.

Puheenjohtaja Lampela:
Tyydyttääkö tämä selvitys johtokunnan puolesta? (Ääniä: kyllä.). syytös on siis väärä. Tämähän on tullut monissa eri kirjelmissä, samaten kuin Pekka Lappalaisen julkilausumassa tästä asiasta, se ei ole tässä ainoastaan, se on monissa kirjelmissä myöskin huomautettu.

Neljäntenä asiana on – – ja pyytäisin, että tartuttaisiin tähän nyt oikein, oikein perusteellisesti, ytimekkäästi ja lyhyesti, että päästäisiin tämäkin asia nopeasti läpi. Seurakuntien edustajilta pyydetään heidän arvosteluaan julkaisujemme sisällöstä, sekä mahdollista muuta julkaisujemme osalta. Siis: jos on julkaisuista jotakin sanottavaa seurakunnalla, niin pyydettäisiin tarttumaan tähän asiaan, ja tähän asiaan annetaan sitten puneenvuoroja.

Frans Lehto:
Rakkaat veljet ja sisaret. Tämä kysymys on seurakunnissa ollut ja pohdinnan alaisena, voisin sanoa, melkein siitä alkaen, kuin Päivämies rupesi ilmestymään. Jo silloinhan lausuttiin ajatus, että voi olla mahdollista, että tämä lehti toden näköisesti ennemmin tai myöhemmin arvostelun kohteeksi. Ja tämä näytti todennäköiseltä aina viime keväimeen asti. Seurakunnissa oli jo ehkä vähän sairautta, että pyrkii lehteemme tulemaan sellaisia hengellisiä uutisia, jotka eivät olleet Jumalan valtakunnalle rakennukseksi. Tästä vähin sairastettiin, vaikkakaan ei tahdottu eikä edes uskallettukaan julkituoda. Mutta näiden myrskyjen jälkeen, joita nyt on saatu kokea, on Päivämiehen sävy muuttunut. Se on seurakunnissa, ainakin niillä seuduilla, joita tunnen, se on todettu ja on ilomielellä todettu, että sittenkin on päässyt Jumalan Pyhä Henki hallitsemaan tätä kallista lehteämme, ja nyt tällä hetkellä en voi muuta sanoa omasta enkä kotiseutuni puolesta kuin että hyvin on, veljet, asia. Seurakunnassa on huomattu, että lehden sävy on puhdistunut.

Niilo Summala:
Rakkaat veljet ja sisaret. Niin, mitä siihen lehteen tulee, niin kyllä tuli mieleen, kun Päivämiehestä viime keväänä luin erään kirjoituksen kasteesta, minä ihmettelin, jopa pitää lukea kristittyjen lehdestä mokomaa, kun siinä neuvottiin kasteesta, että – taikka opetettiin, että lapsi tuodaan vanhempain uskolla kasteeseen ja siinä kasteessa saa vasta oman uskon. Vaan kyllä nyt on muuttunut Päivämiehen sävy ja sisältö, nyt sitä mielellään lukee. Vaan mitä siihen äsken mainittuun, siihen kirjoitukseen, mikä kastetta kosketteli, siis myöhemminhän vuosikokouksen yhteydessä saimme totuuden, minkälaisena se lehteen oli tullut, kun hän, Karjalainen, sen esitti. Mutta lehteen tu1tua se oli muuttunut aivan päinvastaiseksi. Nuo tietysti ei ollut hauskoja. Nyt ei ole muuta sanottavana kuin hyvää Päivämiehestä, mutta mitä tulee Siionin lehteen, siinä on ollut kyllä minun mielestäni kovinkin sekavaa.

Antti Kivilahti:
Olen joutunut matkoillani kuulemaan Päivämiehestä arvostelua, nytkin aivan hiljattain. Ei ole kauan aikaa – olin Pudasjärvellä siellä Saralan takana - siellä on sellainen vanha harmaapäinen pappa, niin hän arvosteli Päivämiestä ja sanoi, että hän on ollut tässä pari vuotta, ettei hän ole vihtinyt tilata sitä, mutta kun hän näki tässä sen Päivämiehen siellä naapurissa, niin hän meni ja heti tilasi sen. Ja tämän kaltaisia arvosteluja on kuulunut melkeinpä kaikkialta Siionista. Ja minä tahtoisin vain tässä korostaa sitä, että tuskinpa täällä on yhtään, joka on elävässä hengessä kulkemassa, joka nyt moittisi Päivämiehen sisältöä. Tämä todistaa sitä, että kun meidän päätoimittajamme on todistettavasti lampaan hengellä kulkemassa; niin silloin varmasti lehdessäkin pysyy sisältö hyvänä. Että tahtoisin vain esittää, että tätä asiaa ei kovin pitkälle vietäisi aivan turhan takia. ( Sivuääni: O ikein)

Veli Kumpula:
Rakkaat veljet ja sisaret. Kun susi pääsee lammaslaumaan laukkomaan, niin se kun rupeaa raatelemaan seurakuntaa, jos se ei aivan saa tappaa niitä, niin se kun raatelee pahasti se rupeaa sairastamaan siellä, niin se tekee niin suuria haavoja, että siellä ei aina ymmärretä lehtiäkään, että missä tässä on nyt vika. Ruvetaan ajattelemiaan, että no, mistä löytyy Jumalan valtakunta, kun on noin hämäräksi mennyt tuo ilma, että kyllä nyt sumun aika on. Mutta nyt Jumalan armosta on näyttänyt siltä, että tämä lehden sisältö on raitistunut, ja tämä johtuu, niin kuin veli Kivilahtikin äsken mainitsi, että on lampaan henki. Rukoilkaa, rakkaat Jumalan lapset, että nuo, jotka lehtiä toimittavat ja painavat, että siellä aina se lampaan henki ja se elävä Jumalan sana saisi vaikuttaa, sillä me kaikki ymmärrämme, että jotka sitä työtä tekevät siellä, sanotaan niin kuin tulirintamassa, että ne saavat suuria vastarintoja vastustajan taholta. Kuulkaa, rakkaat veljet, että tässä ei puhu minun maallinen henki, puhukoon Jumalan Pyhä Henki heikon palvelijan kautta. Minä tässä käytin puheenvuoron ja minä sain itseni hävetä, kun se huonosti onnistui. Mutta sitä minä vielä sanon, että rukoilkaa, rakkaat veljet ja sisaret, että nämä, jotka ovat tässä Jumalan valtakunnassa, niin kuin sanotaan, oikein tulisella rintamalla. Minua niin 1iikutti, kun Suutari veli puhui siitä Jumalan, siitä vartiopaikasta, että tulkaa kaikki avuksi Siionin vuore1le, sillä vihollinen on tu1lut hävittämään ja tappamaan. Pitäkää aina Jumalan valtakunnan raja selvänä ja puhtaana. Se on aina tullut tuolta ulkoa päin sellainen henki, että kun ne on väärään lähteneet menemään, ne sanovat, että heitä tuomitaan, heitä heitetään yli laidan. Mutta ei Jumalan valtakunnasta heitetä yli laidan. Siis tämä minulla oli sanottava, että tuolla seurakunnassa ymmärretään ja käsitetään nyt, että siinä on lehden sisältö muuttunut. Ja Jumala varjelkoon, että se pysyisi raittiina ja terveellisenä ja vieläkin minä esittäisin noille, jotka ovat viisauden kautta eksyneet Jumalan armovaltakunnasta, ettei kelpaa tämä yksinkertaisten Jumalan lasten joukko. Tulkaa nöyrinä ja pienelle paikalle ja tehkää parannus. Heittäkää oman lihan pyyteet ja kunnian himo pois. Lihaa ei kannata säästää, kun on iankaikkisuudesta kysymys. Ja uskokaa rakkaat veljet ja sisaret, minä heikkona Jumalan lapsena saarnaan Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi, ja minulle tarvitsee toistamiseen saarnata kaikki, jos minulle kuuluu, – – minä olen niin epäileväinen ja huono Jumalan lapsi. (Siunauksen julistus.) Ja me sanomme kaikki tämän kokouksen päätteeksikin sitten amen, ja se on Pyhän Hengen totuus täällä vaikuttanut ja se vaikuttaa niin kauan kuin Jumala täällä vaikuttaa, ja se vaikuttaa heikoissa Jumalan lapsissa. Kuulkaa rakkaat, se on totuuden patsas ja perustus, jota kaikki eivät usko.

Martti Pannimaa:
Meille on jo käynyt selväksi tässä kokouksessa, että johtokunta ja työvaliokunta ovat olleet kuuliaisia ja tehneet sen, mitä vuosikokous antoi niiden tehtäväksi. Ja me kiitämme Jumalaa, että heillä on ollut voimaa se tehdä. Me olemme iloinneet siitä, että Päivämiehen, varsinkin Päivämiehen sisältö on kokonaan toinen, kuin mitä se ehkä vuosi sitten oli. Myöskin Siionin Lähetyslehden ja Lasten Siionistahan ei ole puhuttukaan – mutta Siionin Lähetyslehden sisältö on paljon raitistunut, että me lehtien asiamiehinä voimme hyvällä omallatunnolla tarjota tätä lehteä kaikille, että siinä ei tarjota kaikkea soopaa. Toivotan vain Jumalan siunausta tälle johtokunnan työlle ja niille vastuunalaisilla paikoilla olevaisille. Ja koska tunnen itseni monessa puuttuvaiseksi, niin aivan lähtijäisiksi kysyn, että, jaksatteko vielä minuakin siunata syntein anteeksiantamuksella. (Siunataan.)

Finelli Korkiakoski:
Päivämies-1ehteen mitä tulee, tässä on vielä seurakunnallinen kysymys edessä. Olin joku aika takasin päin Helsingin Rauhanyhdistyksellä ja myös siellä ylioppilaskodissa, niin minä kuulin omilla korvillani, kun Päivämies – lehteä törkeästi solvattiin, ja ajattelin tällä hetkellä näin ja ehkä koko Jumalan 1asten joukko, että jos tänne on sen hengen kantajia tullut, niin nyt on kristillisyyden piirissä ilmapiiri niin raitistunut, tullut selkiämmäksi, ja avoinaisina kaikista asioista ollaan. Päivämies lehtihän on koko valtakunnallinen lehti ja sen toimittajan paikka on kaikista lehdistä, mitä koko meidän valtakunnan alueella ilmestyy, se on vaikein paikka, sillä sitä puetaan valkeudesta. Jumalan kansalaisuus on taivaallista valkeutta kantava kansalaisuus, ja tätä ennen kun Päivämies- lehteen kirjoitti, jos kirjoitti kirjeen, jonka vaikutti Jumalan henki, niin sen kirjeen lepopaikka oli roskakori. Näin oli asia. Ja nyt kun on lehden sisältö muuttunut, niin täytyy olla tässäkin suhteessa jotakin vinossa, kun sanotaan lehdestä, että se kirjoittaa valetta, sitä e i viitsi enää tilata, se ei ole enää se kuin se ennen on ollut. Se on totta. Se ei o1e enää se, mikä se on ennen ollut, se on parantunut sisältö. Ja jos täällä on sellaisia, jotka ovat tähän yhtyneet, nyt on pyykintekoaika, nyt sopii tehdä kirkkopyykkiä ja tulla vapaana seurakunnan yhteyteen. Täällä seurakunnassa, ei täällä ulkokullaisuudella pääse yhtään eteenpäin. Täällä on seistävä kaltaisenaan. Täällä hohtaa sellainen henki, joka tuntee kaikki pienetkin lipsahdukset, mikä menee sivu oikean raiteen. Niin tässä vain muutamalla sanalla sanon, että olisi tässäkin asiassa ehkä monella korjattavaa.

Antti Iinatti:
Tässä edellinen puhuja puhui niin selkeästi sen asian enemmän osan, mitä minäkin halusin sanoa. Minulla ei ole tässä muuta sanottavaa enää siihen, kuin se vain on toivomus ja rukous Jumalan puoleen, että se säilyisi sillä mallilla kuin se nyt on, niin tuota, - Keskusrauhanyhdistyksen johtokunta vai työvaliokuntako se valvoo sitä asiaa, niin pitäisi sen huolen aina, että sinne ei pääsisi mitään vääriä opetuksia eikä kirjoituksia. Se on niin hyvä, kun saa lukea valmiiksi selitettyä Jumalan sanaa, kun sitä ei itse pysty eikä vielä osaa oikein tutkia.

Ville Suutari:
En minä osaa mitään sanoa lehtikysymykseen. Nyt on uskovaiset toimittajat, kyllä lehdet tulee oikeat, mitäpä me huolehdimme, kun Pyhä Henki johtaa yhdessä rakkaudessa ja ymmärryksessä. Mutta kipein asia vieläkin on, rakkaat, t,yösaralle kun 1ähdetään, kaikki odottaa, veljet, vieläkin vastausta, miten työtä tehdään. Yhteistyötä ei voi tehdä niiden kanssa, jotka ovat eri opin käsitteisiin menneet.

Samuel Lehtola:
Minä puheenvuorossani tahtoisin vain kiinnittää huomiota, nyt kun lehtien toimitus on siirtynyt rakkaan veljemme huoleksi ja täällä on tunnustettu raitis sisältö. Mutta jos tätä hyvää ja kallista 1ehteä ei vain asiamiesverkosto, siis Jumalan lapset, levitä, ole asiamiehenä aina siellä, missä suinkin tilaisuutta siihen on, niin tämä hyvin hyväsisältöinen Jumalan sana, se esille tuova lehti, ei mitään täällä Oulussa, jos se jää täällä painettuna pinkkana, ei se sieltä mitään auta. Sen tähden tässä oli veli Kimpimäen kanssa puhetta, että kun puheenvuoroni käytän, niin muistuttaisin, rakkaat veljet ja, sisaret, että me asiamiehinä olisimme ahkerasti toimimassa nyt vuoden vaihteessa erittäin ja läpi vuoden, tilaisimme itse, tarjoaisimme myöskin epäuskoisille ja ennen kaikkea kaikkiin Jumalan lasten koteihin, että kaikkien Jumalan lasten koteihin tulisi Päivämies, tulisi Siionin Lähetyslehti ja Lasten Siioni. Silloin kun me näin ollaan Jumalan valtakunnan kyyhkysiä, – sanoisinko – tuore öljypuun lehti aina tuomassa meille kiusatuille rauhan sanomaa taivaasta ja syntien anteeksi antamuksen armon sanomaa.

Ville Korpela:

Rakkaat Jumalan lapset. Minun iloni on se, kun olen tässä asiamiehenä näiden lehtien tilaajana Haukiputaalla, niin minua painostaa se entinen, entinen paha tauti, kun oli tässä lehdissä niin huono, että minä en - minun vasten tuntoa piti sitä viedä tilattavaksi – minun häätyy sanoa suoraan näin. Mutta nyt minä kiitän Jumalaa ja rakkaita veljiä, jotka ovat tämän armon Jumalalta saaneet, että lehden sisältö on muuttunut. Siinä on paimenääni, sitä tullaan kysymään nyt minultakin, että tilaatko sinä vielä lehtiä, ennen ei ja minä en halunnutkaan, minä olin haluton. Minä sanon suoraan, niin kuin asia on. Mutta nyt minulla on tullut halu siihen, kun siinä on sisältö hyvä. Minä viimeistä Siionin lehden sisältöä silmäilin, niin se oli kallis ja rakas, että saatan hyvällä omallatunnolla – että se vie taivaaseen, kun tätä tietä seurataan. Mutta häätyy omakohtaisesti niiden, jotka vastustavat Jumalan tahtoa tehdä synneistään parannus. Tähän lopetan. Aamen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Tammi 2012, 19:24

Puheenjohtaja Lampela:
Pyydetyt puheenvuorot lehtiasian kohdalla ovat päättyneet ja kaikista puheenvuoroista olen saanut sen käsityksen, että me yksimielisesti olemme sen takana, että Päivämies lehden sisältö on ollut seurakuntia tyydyttävä. Onko tällainen asia? (Vastaus: On) . Sitten toisista lehdistä, siinä tuli päivällä päätös se, että hyväksyttiin johtokunnan menettely, ja toivottavasti näiden sisältö tulee myöskin seurakuntia tyydyttämään tästä alkaen. (Vastataan: Kyllä.) Sitten on meillä kai vielä tästä loppuasia, tästä listasta, mutta se kai loppui vähän kesken. Meillä on kai kaikista vaikein tehtävä vielä tänä iltana saada seurakunnan vanhimmilta ohjeet siihen, miten johtokunta, miten työvaliokunta, mitenkä paikalliset rauhanyhdistysten johtokunnat suhtautuvat niihin, jotka ovat todellakin eri hengessä työtä tekemässä, mitä täällä, tänä päivänä tämä kokous on hyväksynyt. Ja sen tähden pyytäisin, että me nyt hiljentyisimme ja paneutuisimme tämän asian eteen ja antaisimme neuvoja, sillä se on aivan varma, että jokaiselta, kun me täältä menemme kotia, meiltä kysytään, minkä kaltainen päätös tuli siitä suhtautumisesta niihin, jotka taistelevat seurakuntaa ja seurakunnan opetusta ja henkeä vastaan. On kai selvä, että tästä meidän on tehtävä jonkinlainen päätös. Onko yksimielinen tämä – – (Kohua: On). Tässä vaiheessa minä luen teille erään tänne lähetetyn kirjelmän, joka on osoitettu SRK:n puhujainkokoukselle Ouluun:

Tampereella, joulukuun 27 p:nä 1960.
SRK:n puhujainkokoukselle. Oulu. Päivämiehessä ja kiertokirjeessä n:o 3. 1960 on ilmoitettu, että Oulussa pidetään kristillisyyden puhujainkokous 29.12.1960. Toivomme sille Jumalan sanan valkeutta. Vakiintuneen tavan mukaan tällaisista kokouksista ilmoitetaan aina kokouskutsussa, mitä kysymyksiä kokouksessa otetaan esille. Nyt näyttää tapahtuneen poikkeus. On mahdotonta edes arvata, mitä veljet aikovat käsitellä. Tällaista pimennetyin valoin ajamista ei voitane suositella varsinkaan, kun on kysymys kristillisyydestä. Emmehän ole pimeyden, vaan valkeuden lapsia. SRK:n sääntöjen, lain ja hyvien kokousperiaatteiden mukaan kristillisyytemme asioista voi päättää yksin SRK:n laillisesti kokoon kutsuttu laillinen kokous, SRK:n säännöt §§:t 7, 13 ja l4. Tätä seikkaa lienee syytä jatkuvasti teroittaa. Puhujat ovat seurakunnan palvelijoita. Kristillisyytemme vanha periaate Raamattuun perustuva on se, että seurakunnan on hallittava puhujat, eikä päinvastoin. Tehkää, ve1jet, muuten kaikki, että rauha ja rakkaus palaisivat rakkaaseen Siioniin ja että se säilyisi koossa Hyvän Paimenen ympärillä, joka on vuodattanut verensä meidän syntiemme anteeksiantamiseksi. Jumalan rauhan terveisin: Antti Tapaninen, Antti Sointu, Erkki Saulamaa, Artturi Virtanen, Olavi Mikkonen, Sakari Sointu, Ilmari Lahtiperä."

Nyt siis huomautetaan, ettei tällainen kokous ei ole päätäntävaltainen Jumalan seurakunnan sisäisissä asioissa. Nyt sanotaan täällä Lappalaisen kirjeessä: "selvästi olisi sanottava, että SRK Keskusyhdistys itsessään ei ole Jumalan seurakunta, vaan järjestysmuoto.” Ja jatkuvasti on taisteltu sitä vastaan, että nyt kun järjestysmuotona Rauhanyhdistys piti viimekeväisen kokouksen, se ei ollut seurakunnan päätös. Nyt tässä väitetään, että se ei ole seurakunnan päätös, jos tästä kokouksesta tehdään tämä päätös. Mistä nyt löytäisimme sellaisen instanssin tämän maan päällä, jossa tulisi seurakunnan päätös. (Huutoja: Se on täällä.) Tällainen ristiriita on siis, täytyy kokoukselle ilmoittaa, että tällaista ristituulta on ollut aina. Ja nyt siis käymme käsittelemään asiaa toimenpiteistä seurakunnissa, Keskusyhdistyksen johtokunnassa, työvaliokunnassa työtapojen ja niiden pohjalla todellakin, miten suhtaudutaan niihin, jotka edelleenkin taistelevat seurakunnan päätöstä vastaan ja pitävät sitä vain todellakin SRK:n ulkoisen järjestysmuodon päätöksenä. Ensimmäinen puheenvuoro: Myllynen.

Lauri Myllynen:

Nyt ymmärrän, että on kysymys tärkeästä asiasta. Ja sen johdosta sanoisin ensin, että kaksi eri asiaa ei samalla kertaa voi olla yhdenkaltaista. Ja nyt sanoisin päälle sitä, jota murheella pienen ajan, kun Jumalan seurakunta on asettanut yli seurakunnan puhumaan, on saanut panna merkille sen, että tuolla työkentällä on tehty työtä kahdella evankeliumilla. Jumalan valtakunnasta on saarnattu taivaasta lähetetty evankeliumi ihmisille korvin kuultavaksi ja sydämellä uskottavaksi, mutta toiselta puolelta on kuumottanut pitkän aikaa ja myös toinen evankeliumi, joka on tekojen evankeliumia. Nyt menen siihen asiaan, josta on puhujainkokouksessa ja tässä kokouksessa paljon käytetty puheenvuoroja ja Pyhä Henki veljien suun kautta on selkiästi tuonut esille tämän asian, mikä Jumalan valtakunnan käsitys on kastekysymyksestä. Kentällä, rakkaat puhujaveljet ja seurakuntavanhimmat, – ei ole pitkän aikaa – olimme veljen kanssa pienellä matkalla, siellä rakkaat sisaret tekivät kysymyksen – oli tullut sen seurakunnan – minä sanon – uskoton pappi kastamaan lasta. Ennen kuin hän kävi käsiksi tähän kastetoimitukseen, hän oli jo silloin sanonut, että nyt tästä lapsesta tehdään Jumalan lapsi. Kysyivät minulta: Onko asia tällä tavalla. Minä sanoin sillä tavalla, että tämä on muualta kuin Jumalan Pyhän Hengen selitys, että Jumalan lapselle on aina riittänyt Herra Jeesus täydelliseksi uhriksi sekä perisynnistä että tekosynnistä. Kai käsittänette – ajan lyhykäisyyden tähden – millä tavalla käsitän kastekysymyksen. Näin selitin näille rakkaille sisarille. Ei ollut monta päivää – aamuhartaussaarnassa tämä, joka on lentolehtisen alle nimensä pannut, saarnasi aamuhartaudessa, selitteli rakkaan veljemme Paavalin uskoon tulemista – (Puheenjohtaja huomauttaa: puhutaan asiasta, siitä, mitä ilmoitettiin, että toimenpiteistä. Näitä jos lähdetään tällä tavalla puhumaan, niin tämä kestää kuukauden – aamuun, ja päätös jää tekemättä. Minä nyt pyytäisin, että me kiinnittyisimme lyhyesti ja ytimekkäästi, niin kuin esitin: toimenpiteistä, mihinkä nyt olisi ryhdyttävä tapahtuneen johdosta, eikä muita selityksiä. Eikö näin ole asia? ( Ääniä: Niin on asia.) Neljä minuuttia on se rajoitus, ei ole peruutettu.

Matti Kivinen, sokea:
Rakkaat veljet ja sisaret kautta rakkaan Jumalan Siionin ja seurakunnan. Minä tosin nuorena veljenä saan tuoda ensinnä terveiset sieltä Etelä-Pohjanmaan järviseudun pitäjistä Jumalan lapsilta, että siellä pyydetään uskoa vielä yhden uskon ja opin ja suun tunnustuksen tavalla ja siellä olemme iloinneet, niin kuin äsken täällä veljet sanoivat siitä, että Päivämies on niin raitis lehti ollut viime aikoina, ja niin myös Siionin lehti. Mutta nyt pyydän tähän asiaan, että mihin on ryhdyttävä näitten, jotka edelleenkin sotivat ja kapinoivat Jumalan valtakunnassa saaden kapinaa aikaan, mihin siis toimenpiteisiin, kuinka heihin suhtautua. Ja se on aivan selvä tämä: joka – (tässä joku epäselvä sana) – tervettä oppia ja nurisee Jumalan seurakunnan päätöksiä vastaan, me emme voi heitä tervehtiä Jumalan terveellä, koska ne ovat tottelemattomuutta jatkuvasti osoittamassa. Nyt me katsomme apostoli Paavalin sanoja tähän: Koska he eivät ota rakkautta totuuden puoleen, joka on siis totuuden patsaana tämä Jumalan seurakunta, niin heillä on vaara, ettei he poloiset tule autuaaksi. He uskovat valheen ja valhetta levittävät, niin kuin täällä on sattuvasti sanottu, tuollaisten pienten "postilloitten” kautta, joilla poloiset minuakin raahustajaa muistivat, tuollaisten kummallisten epäselvien ja aivan mahdottomien asioitten julkituonnilla ja valheilla. Ja siitä sanomme ja varmaan yhdymme tähän, kun henkilökohtaisesti sanoisin, me varaamme Kristuksen kirkkolain jälkeen teitä parannukseen Matteuksen 18 luvun mukaan, ja jolleivät taivu, niin he sidotaan sideavaimilla, niin kuin Paavali sitoi siellä Korintton seurakunnassa. Ne on olemassa, ja ne pitää jokaisen Jumalan lapsen muistaa, että täällä lasten valtakunnassa tulee olla ja pysyä pienellä, se on – (epäselvä sana) – lasten paikalla ja se olkoon vaikka pappisvelikin, niin se ei saa nousta hallitsemaan Jumalan seurakuntaa sen arvovaltansa tähden, että hän on seurakunnan pappi. Ja kuulin täällä erään veljen, Jokelankin, maininnoissa, että hän erikoisesti korosti ”minä"' ja korosti edelleen ”minä pappi." Ja se riittää.

Akseli Vepsäläinen:
Puhujainkokouksessa käytin puheenvuoron Jumalan hengen pakottamana ja tämä puheenvuoro oli tällainen: ”Täällä rakas veli mainitsi Katarian maakunnan pirulta riivatusta, jonka Jeesus paransi. Minä olen sen sovittanut itseeni tuon Raamatun paikan, ja vanhurskauttaminen tapahtui siellä, missä Jeesuksen käskystä kuulin saarnaa: Jumalan valtakunta on lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Ja minulle kirkastui, kun nyt katselen tätä joukkoa, että täällä on Jumalan valtakunta ja tähän on Pyhä Henki lahjat jakanut. ”Ei teille missään lahjassa mitään puutu, yhdet on pantu evankelistoiksi, yhdet opettajiksi jne." Siinä Pyhä Henki sovintosaarnan saatti ja laski evankeliumin niin alas, että syntiselle kirkastui, että Jeesuksen veressä on voimaa ja armossa varaa. Tässä tapahtui uskon kautta vanhurskauttaminen. Uskon tänäkin päivänä, että minä olen täällä Jumalan valtakunnan keskellä, ja uskon, että kuorman ja synnin, joka niin tarttuu, se on minuunkin tarttunut, ja minä uskon, että te veljet Pyhän Hengen omistaneena otatte evankeliumin sauvan ja saarnaatte minullekin synnit Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. (Siunattiin). Tahdon uskoa. Nyt olen minä Jumalan valtakunnassa ja täällä minua hoidetaan. Se antaa voiman panna synnin ja kuorman pois, kun ne on uskottu anteeksi. Siellä on sitten isiä, joille vai puhua asiansa. Tämä on Jumalan. Valtakunta. Mitä tulee siihen kahdenlaiseen opetukseen Jumalan valtakunnassa, niin ”joka harhailee eikä pysy Kristuksen opissa, ei sillä ole Jumalaa. ” Silloin kun, ystävät rakkaat, kalinoita tulee tällaisista asioista, kasteesta ja muusta, silloin on väärä henki tu1lut Jumalan seurakuntaan. Paavali sanoo, että muutamat, jotka ovat luikahtaneet sisälle, ne ovat lihalliset, lihasta syntyneet ja "'mikä lihasta on syntynyt se on liha, ja mikä hengestä on syntynyt, se on henki.” Sen tähden olisi tämä kokous tarpeen, että jos ei saada niitä, jotka harhailevat, eivätkä pysy Kristuksen opissa, niitä ojennettua Jumalan ja Kristuksen kirkkolailla, niin pidettäköön heitä pakanoina ja publikaaneina.”

Tämän asian takia käytettiin puheenvuorot siellä, että tämä on poisleikkaamista, kun Jumalan seurakunnalle annetaan Kristuksen asettama kirkkolaki eteen, Ja nyt on veljet hoitaneet, Jumalan valtakunta, näitä rakkaita veljiä, Ei ole parannusta tapahtunut. Minä olen omakohtaisesti puhutellut niitä veljiä, katsomatta heidän ulkonaiseen arvoonsa, ja kun minä olen huomannut, että niillä on eri henki ja eri oppi ja ne harhailee ja sotii Jumalan seurakuntaa vastaan, niin olen sanonut, että meillä ei ole mitään yhteistä, kun ei parannusta tapahdu. Ja joka sellaista tervehtiikin, niin se on osallinen hänen synneissään. Että minusta tuntuu, että tämä asia on mennyt niin pitkälle, että todella johtokunnalle antaisi tämä kokous sellaisen, että merkata nämä veljet, jotka ovat eri hengessä ja ilmoittaa kirjeellisesti seurakunnille, ettei seurakunnat ottaisi niitä vastaan, (Huutoja: Kannatetaan.)

Yrjö Pasanen:
Rakkaat veljet ja sisaret. Kun nyt pitää lähteä tätä asiaa korjaamaan, niin kuin se toivottu asia olisi, ja siitä olemme taivaallista Isää rukoilleet, että asia Jumalan valtakunnassa tulisi korjattua ja päästäisiin tältä yhdessä hengessä ja samassa rakkaudessa Jumalan valtakunnan työtä tekemään. Niin siinä tulee ottaa se huomioon niitten, jotka mahdollisesti parannukseen nöyrtyvät, jotka väärästä hengestä, sen tukemisesta tekevät parannuksen, jotta saataisiin kaikille harhaileville Jumalan armo, että emme tarkoita sitä luterilaisen Katkismuksen hyväksymisellä, että uusittu, muunnettu Lutheruksen Katkismus semmoisenaan hyväksyttäisiin, mutta pidämme paremmin vanhasta Katkismuksesta kiinni, jos se, mikäli Jumalan sana sen tukee. Sillä jos me uudesta käännöksestä pitäisimme kiinni, niin silloin, rakkaat ystävät, jo parannuksen tekeminenkin olisi kahdenkertaista, siis kaksin Jumalan edessä kahden sovittavaa vaan. Että tämä on hyvä ottaa huomioon. Ja vielä toivotan sydämen rakkaudella niille pappis- ja muille veljille, jotka eivät ole vielä sulautuneet täällä rakkaudessa, jossa taivaallinen tuli on lämmittänyt parannuksen tekemiseen, että tehkää, rakkaat ystävät, Jumalan valtakunnan edessä parannus siitä, että te olette tukeneet ja eri henkeä edistäneet ja sitä opettaneetkin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Helmi 2012, 19:21

Kalle Niemi:
Rakkaat veljet. Oli kysymys: mitä tehdä. Nyt on monta vuotta niin kipiässä taistelussa ollut meidän Keskusyhdistyksen johtokunta. Ajatelkaa, rakkaat veljet. Vierasta,väärää henkeä, lain kiivauden henkiä vastaan siellä on saaneet taistella nämä veljet. Ja se on niin varmasti näissäkin toteen jo näissäkin kokouksissa näytetty. Se on Jumalan henki näyttänyt. Ja he ovat itsekin tyhmyydellään vielä näyttäneet ja sitten lähteneet johtokunnan tekemiä päätöksiä, Keskusyhdistyksen vuosikokouksen päätöksiä vastaan ja vielä allekirjoituksillaan niitä vastaan seisovat, niin kyllä minä ehdottaisin, rakkaat Jumalan lapset, että se pitää tuo Raamattu paikkansa tänäkin päivänä ja iankaikkisesti, että kaikki, jotka harhailee, eivätkä pysy Kristuksen opissa, niillä ei ole Jumalaa. Niin, että tämmöiset työmiehet johtokunnassa – (tässä muutamista sanoista ei saa selvää.) – 1ähtee vastaan sotimaan opissa ja hengessä, niin erottakoon hän, he johtokunnasta, ja tämä on kaikkein selvin, että ne vastaan seisojat, rakkaat, erotetaan johtokunnasta. Tämä ei tarkoita, rakkaat, sitä, että heitetään Jumalan valtakunnasta ulos, ei, mutta sitä, että rakastetaan heidän kuolematonta sieluaan, että vapautetaan ne siitä tehtävästä, mihinkä ne ei kykene. (Hälinää.)

Heikki Koukkari:

Tässä tänä päivänä on kuulunut tuollaista ääntä, että nyt se tuo Kristuksen seurakunta, totuuden patsas ja perustus, ei olekaan enää erehtymätön. Minua on hiukan ihmetyttänyt, kun 1937 Paavo Viljanen kirjoitti Kristuksen seurakunnasta, selitti ensinnä mm, Swebiliuksen Katekismuksen nojalla seurakuntaa näin: "Swebiliuksen mainio Katekismus määrittelee seurakunnan tälleen: Mitä seurakunnalla ymmärretään? Vastaus: ”[i]Ei itse huone ja rakennus, jonka me kirkoksi kutsumme, sillä niitä ensimmäisillä kristityillä ei ollut monena vuonna, vaan tulivat kokoon kussa taisivat sanaa kuulemaan. ja sakramentteja nautitsemaan, mutta sillä ymmärretään kansaa, joka Kristukseen uskoa tunnustaa.” Ja nyt jatkaa: "Näin me uskomme. Tässä uskossa me olemme myös syvästi vakuuttuneita siitä, että tämä Kristuksen seurakunta on erehtymätön. Yksityisinä Kristuksen seurakunnan jäseninä me saatamme hairahtua, me saatamme kulkea väärään, joka muodostaa polkua lankeemukseen, mutta Kristuksen seurakunta – (tässä epäselvää) – niin kuin apostoli sanoo; on totuuden patsas ja perustus. Ellei Kristuksen seurakunta olisi näin erehtymätön, ei se myöskään voisi olla iankaikkisen evankeliumin hoitaja. Jumalan lapsen synnyttäjä, hoivaaja ja äiti.” Ja jatkaa sitten näin: – – on mahdotonta, että esimerkiksi samalla paikkakunnalla Raamatun mukaan olisi kahta autuaaksi tulevaa joukkoa. Rauhan, rakkauden ja yhteinen henki johdattaa aina Jumalan lapset yhteen. On merkille pantavaa, mitä Johannes kirjoittaa sellaisista, jotka olisivat lähteneet eri teille, vaikka kerran olivatkin olleet Jumalan perhettä. "He ovat meistä lähteneet, mutta ei he olleet meistä; sillä jos he meistä olisivat olleet, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet, mutta että he julki tulisivat, ettei he kaikki ole meistä.”[/i] Tämä on tänä päivänäkin näin. Ja nyt kuuluu Jumalan sana näin: ”Minä neuvon teitä, rakkaat veljet, että te kavahtaisitte eripuraisuuden ja pahennuksen matkaansaattajia sitä oppia vastaan, jonka te oppineet olette, ja välttäkää niitä, sillä ei sen kaltaiset Herraa Jeesusta Kristusta palvele, vaan omaa vatsaansa, ja viettelevät makeilla puheillansa ja liehakoitsemisellansa yksinkertaisten sydämet," Ja edelleen: "Jos joku toisin opettaa ja ei pysy meidän Herran Jeesuksen Kristuksen terveellisissä sanoissa ja siinä opissa, joka jumalisuudessa on, hän on paisunut ja ei taida mitään, vaan on sairas kysymyksissä ja sanan kilvoituksissa, josta kateus, riita, häväistys ja pahat luulot tulevat, häijyt kamppaukset niitten ihmisten seassa, jotka mieleltänsä riivatut ovat ja joilta totuus on otettu pois, jotka jumalisuuden voitoksi luulevat, erota sinus sen kaltaisista.” Pikkuesikoisuuden aikana eräällä paikkakunnalla järjestettiin seurat ja kirkosta kuulutettiin, saarnatuolista kuulutettiin seuralista: ”Kirkossa jatkuvat seurat, puhuu Kaikkonen, puhuu Juntunen, puhuu Robert Vepsäläinen, Jumalan lapset siellä oli hädissään. Mitä tehdään. Vepsäläinen ei ollut kuulemassa itse, vaan menivät Vepsäläiseltä kysymään Roope Vepsäläiseltä: Kirkossa on kuulutettu nyt, että siellä puhuu Krekula, Kaikkonen, Juntunen, Roobert Vepsäläinen. Niin on kuulutettu.” Roobert Vepsäläinen ilmoitti: "Kuulutettu on, mutta vihille ei lähdetä.” (Yleistä hilpeyttä.)

Hannes Kamula
:
Minä äsken itse mielessäni jouduin ajattelemaan parannuksentekemistä, kun kuuntelin, että – minusta olisi tuo parannuksen teko sen mallinen, että se on suuri armo, että saa uskoa vielä eriseurastakin synnit anteeksi, ettei yksikään kävisi ehtoja panemaan. Minä ajattelen sitä, kun luonnollinen lapsi syntyy maailmaan, niin sillä on polte ja vaikka sitä – – niin, se tulee maailmaan silloin, kun äiti synnyttää. Ja minä ajattelen tässäkin, että siellä, missä tunto on tallella, siellä on synnistä hätä, ja siellä tehdään parannus. Siis ehdotonta parannusta, tämän kaltaisesta vastahakoisuudesta, joka on tapahtunut. Ja muutapa minä en sanokaan.

Juha Seppänen:

Rakkaat matkaystävät. Käsittääkseni on nyt selvitettävä kaksi tärkeää asiaa. Toinen on: Mistä tiedämme, että joku on väärässä opissa. Toinen on: Meidän täytyy tietää, ketkä ovat menneet väärään. Muuten ei voida seurakuntia varoittaa. Täytyy henkilökohtaisesti tietää nämä ihmiset. Minun äitini tuntee minun lapseni. Vieraita lapsia se ei omiksensa sano. Henkilökohtaisesti tahtoisin tässä esittää, että meidän on valittava jako niin, että tässä tilaisuudessa määrittelemme ne, jotka seurakunta tietää eriseuraiseksi taika toinen, joka täällä jo esitettiin: annetaan johtokunnan tehtäväksi asian käsittely. Se, että veli Mustakallio, entinen koulutoveri, sanoi, että seurakunnan pitää tehdä parannus Ilmestyskirjan kirjoitusten mukaan, on varmasti virneellinen sanonta. Siellä aina käsketään seurakunnan paisuneita, tekemään parannuksen. Ja jos ei hän tottele, niin kuuluu Pergamon seurakunnan enkelillekin sana: ”Tee parannus; mutta ellei, niin minä tulen sinulle ja tappelen heidän kanssansa suuni miekalla.'' Ja Kristus tappelee aina seurakuntansa kanssa. Olen todennut, että veli Mustakallio, niin rakas kuin olet ollutkin, et o1e uskomassa niin kuin: ennen. (Ääni: Ei) Eräs välihuudahdus toi esille Erkki Jokelan käsityksen, te ette takana olleet sitä kuulleet, me vain tässä edessä, kun veljemme Heikki Koukkari kysyi: Onko mielestäsi Pekka Lappalainenkin oikein uskomassa; veli Jokela sanoi: Kyllä on.

Ville Suutari:
Eihän ole kenellekään epätietoiseksi jäänyt tähän hetkeen asti, kun päivä on oltu koolla, että kaksi väkevää henkivaltaa on ollut vastakkain, pimeyden ja valkeuden henkivalta. Ja pimeyden henkivalta on julmana puhutellut taivallista äitiä. Ja kun, Jumalan pyhät ja uskolliset veljet on työtä tehneet elovainiolla, työtä ovat tehneet huokauksilla, mutta ei ilolla. ämän tiedän minä sanoa. Ja seurakunnissa on sama tilanne ollut kaikkialla. Ja aivan on saanut huomioon merkitä aivan kuin erikoisemmin tunkeneet sisälle yhteyteen oikeain puhujain, työmiesten kanssa, saaden seottaa ja sotkea. Tällainen on ollut tilanne kuluvana aikana. On näin, rakkaat? (Ääniä: On, On) Ja tähän tarvitaan todella nyt saada rajat selviksi. Eikö ole vanhimmat täällä ja myöskin johtokuntien jäsenet olleet kuulemassa näitä asioita. Eikö ole sellainen yhteisymmärrys näitä, jotka on eri henkeä ja oppia kannattamassa, näitä ei lähetä, näitä ei kutsuta, näiden kanssa ei yhteistyötä tehdä. Tämä on Pyhän Hengen tahto. (Ääniä: Joo, joo.) Ja tämä tehdään rakkaudessa, sillä me Paavalin sanoja luemme saman tapaisille, kuinka ”minä nyt olen teidän viholliseksenne tullut, että minä teille totuuden sanon? Silloin tullaan vihollisiksi, kun totuus rakkaudessa ilmituodaan ja eteen asetetaan. Ja kun tällainen on tilanne, että on kuin lain miekkakin välähteleisi. Tämä ajaa likemmäksi Jumalan valtakunnan lapsia verisen puun oksille odottamaan, mitä on tuleva edelleen. Onko näin asia? (Ääniä: Kyllä on) Täällä on iloittu voitoista ja sydämet, on tuntunut, että menee niin sulaksi ja on ollut sydän niin kuin jalon kirjoittajan kynä puhumaan Jumalalle kiitosta niiden edestä, joita on voitettu jälleen Jeesuksen armolliseen syliin. Tällainen on tilanne. Ja mitä vielä olisi sanottavaa tähän, älkäämme käyttäkö pappien linjaa ja maallikkojen linjaa. Tämä kalahtaa, tästä oikein maailmassa iloitaan ja väärään huutoon saatetaan: tämä on pappien ja maallikkojen välinen. Tätä meidän pitää torjua voimallisesti, Meille on papit rakkaita, pyhiä ja kalliita. Me tiedämme, mikä paino niiden päälle on tulossa. Eikö ole rukoukset kohoamassa? Vahvista Isä rakas niitä. Niillä on eri raskas risti kuin meillä maallikoilla. Tämä on tiedossa jokaiselle. Mutta tarvitaan kantaa rukouksilla. Säälivää, ymmärtäväistä mieltä osoittaa heitä kohtaan ja vielä eksyneitäkin kohtan rakkaudella ja totuudella. Onko tällainen työmuoto oikea Pyhän Hengen edessä? (Ääniä: On, On.)

Antti Iinatti:

Ilman muutahan se on selvää, että rajathan siinä täytyy olla auki niiden kanssa, jotka eivät ole meistä, niin ne ovat meitä vastaan ja eihän niitä Jumalan lapset halua semmoisia vastaanottaa, jotka eivät tuo mukanaan oikeaa oppia. Minä en ymmärrä siihen sanoa, mihin olisi ryhtyminen siinä asiassa, mutta jotenkinhan se olisi saatava sinne seurakuntaan. Meillä siitä nyt ei ole niin pahaa vastusta sen takia, niin kuin jo sanoin eellimmäisessä puheenvuorossa, että on uskovaiset saarnamiehet itsellä. Niin ne pystyy sen hoitamaan, vaan minä sen ymmärrän, että monessa muussa seurakunnassa on vaikea tilanne. Vaan kyllä se Jumala sen asian hoitaa niin kuin muutkin.

Armas Karsikas:
Tilannehan on semmoinen, että jos me jatkamme tätä, niin menee huominen päivä ja ei tämä vuosi piisaa. Eikö niin?(Vastataan: Niin on.) Ja nyt kun on kerran kysymys, mitä tehdään, että viljat pysyisi selvänä sekä täällä SRK:n johtokunnan paikalla, niin kuin myöskin paikallisseurakunnissa ympäri Suomen Siionin. Enemmänhän meidän ei tarvitse julkilausumillamme vaihtaa (tässä joku epäselvä sana.) – Sitä minä lukisin Paavalin 2.epistolasta korinttolaisille, sen 6,luvun lopusta seuraavat Jumalan sanat: ”Älkää vetäkö iestä epäuskoisten kanssa, sillä mitä on oikeudella vääryyden kanssa tekemistä, taikka mikä osa on Kristuksella Belialin kanssa eli miten sopii Jumalan temppeli ja epäjumalan temppeli yhteen, sillä te olette elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala sanoo: ”Minä tahdon teissä asua ja teissä vaeltaa, sen tähden paetkaa heidän seastansa ja älkää saastaiseen ruvetko, niin minä korjaan teitä ja minä uskon olevan teidän Isänne ja teidän pitää oleman minun poikani ja tyttäreni, sanoo kaikkivaltias Herra.” Eikö tämä ole selvä, mitä on tehtävä. Ja nyt kun Jumalan seurakunta on koolla ja me jokainen varauksettomasti uskomme, että se on totuuden patsas ja perustus, (Ääniä: Se on selvä) – (tässä kohden ei saa selvää sanoista.) – johtokunnalle julkilausuma, että johtokunta puhuttelee väärässä hengessä olevat veljet rakkaudella ja hengen siveydellä ja joka nöyrtyy parannukseen väärästä hengestä ilman teeskentelemistä ja asiaa kiertelemättä, niin kuin äsken kuulimme Jokelan Erkin parannuksen teon. Se oli samanlainen kuin Ylivieskassa oli Tapanisen parannuksenteko. (Ääniä: Joo, on.) Se Tapaninen teki parannuksen siitä, että kun minua on siitä ruoskittu, niin minä siitä teen parannuksen. Ja näin ei tule hyvä eikä mielenmuutos, josta parannus tapahtuu, vaan parannuksessa tapahtuu sydämen ja mielenmuutos. Ja kun kerran on väärä henki, siitä on tehtävä parannus. Ja nyt minä esittäisin, kuulkaa rakkaat ystävät, vain tämmöisen – minulla ei ole paperia eikä roolia, että annetaan johtokunnalle julkilausumaksi kokouksen päätös, että johtokunta parhaaksi katsomallaan tavalla ja – (epäselviä sanoja) – maallikkoveljistä lisää kutsumalla toimikuntana neuvoo ja puhuttelee kaikkia, jotka sinne väärään henkeen ovat menneet, taisteluasenteen tai kannattavan asenteen ottaneet ja joka nöyrtyy parannukseen, sille annetaan anteeksi ja se on seurakunnassa. Eikö totta. (Ääniä: Joo, on.) Mutta joka ei nöyrry, niin aja palkkavaimo poikinensa, ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa. Tämä on Aabrahamin neuvo Saaralle. Eli Saaran neuvo Aabrahamille. Ja näin on aina ollut ja tätä neuvoa käytti galatalaiskirjeessä Paavali Galatan eriseuraan menneille ja sanoi, että ettekö te tiedä, tässä on kaksi testamenttia.” Ja nämä testamentit on näytetty tänä päivänä täällä, niin kuin keväälläkin, ja sen tähden toivoisin, rakkaat veljet ja sisaret, jotka täällä nyt olette seurakunnan vanhimpina, ei tämä ole teidän puhujaveljien, eikä – (epäselvä sana). – asia. Tässä on koko Jumalan Siioni tässä vaarassa. Eikö totta. Meidät viedään väärään henkeen, ja en voi minä eikä muut auttaa, jos ei Jumala rakkaudessansa anna meille viisautta ja rohkeutta toimia silloin, kun toimittava on. Sillä nyt on tullut Jumalan aika. Minulla on tämmöinen käsitys, (Sivuääni: Herran sota) Se on Herran sota ja sota on Herran. Ja joka sodasta lähtee, niin siitä tulee karkuri ja niitä karkureita tapettiin yhtenä päivänä Jordanin rannalla 42 000 miestä. (Ääni: Ohhoh.)
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Helmi 2012, 18:41

Puheenjohtaja:
Saanko muutaman, kaksi kolme sanaa sanoa tässä. Täällä on – tuota – minä luen tästä ehdotuksen, joka on annettu tänne, että päästäisiin tässä asiassa – muuten tässä taitaa mennä yö. (Ääni: Se on juuri puoli yksi) Tämän kokouksen ehdotuksena ehdotettaisiin, että tämä, kokous antaa SRK:n johtokunnalle ja sen työvaliokunnalle tähän saakka tehdystä täyden tunnustuksen sekä edelleen täyden tukensa. Olemme saaneet huomata johtokunnan ottaneen Raamatun mukaisen otteen eriseuraisuutta suosiviin. Suhtautuminen edelleen erihenkisiin mielestämme tessalonikalaiskirjeen mukainen: Älkää heidän kanssansa yhtä pitäkö. Siis seurakunnat eivät kutsu heitä, ja jos heitä johonkin kutsutaan, puhujat pidättäytyvät menemästä sekaseuraisten kanssa yhteiseen työhön. Oisko tämän suuntainen sopiva päätökseksi. (Ääniä: Kyllä se sopii.) Täällä on seuraava puheenvuoro Kalle Iinatilla. Tämä on semmoinen johtolanka annettu, koettakaa korjata sitten taas, ottaa pois ja lisätä, tämä ei nyt ole vielä semmoinen – –

Kalle Iinatti:
Tässä on annettu jo minun mielestä aivan selvät toimenpiteet, mitenkä tämä asia ratkiaa, että ne, jotka ovat yrittäneet yhdistää meidät suuren maailman hengellisyyden kanssa, ne on tunnettu Jumalan hengen valossa ja niihin on käytettävä todella sitäkin Jumalan sanan kohtaa, kun sanotaan: ”Jos joku ei meidän Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumia tottele, niin merkitkää sellaiset ja älkää yhtään kanssakäymistä pitäkö heidän kanssaan.” ”Ja jos joku ei tätä opetusta tuo, niin älkää tervehtikö heitä." Tämähän on selvä. No, kuinka nyt olisi mahdollista se, että me näitten kanssa nyt veljeilisimme ja varsinkaan yhdessä työssä olisimme, ensinnäkin me puhujat, mutta sitten vielä, kun oli maininta tuossa, että puhujat ei mene heidän kanssaan yhteistyöhön, on vielä minun mielestä siihen lisättävä, ettei myöskään seurakunnat kutsu niitä, jotka kerran tuntee tuollaiset allianssihengen vaivaamat ja turmelemat, niin ettei seurakunnatkaan kutsu. (Puheenjohtaja: Täällä oli mainittu se: Seurakunnat eivät kutsu.) No joo, muuta mulla ei.

Veli Määttä:

Minä puheenvuoroa pyytäessäni, silloin ei ollut tarkkaa tietoa, minkälainen tästä tulee ja nyt on ilmennyt, että nyt on tullut jo kanta selville, mikä on a1lekirjoittaneella tässä puheenvuoroa pyytäessä ollut, että tosiaan selvät rajat pidetään näihin eriseuralaisuuteen menneisiin ja siinä mielessä, kun minä maallikkona en ole muu kuin seurakunnan, johtokunnan jäsen, niin pelkään hyvin tällaisia vihollisia tulemasta tuonne syrjäseuduille, että ne kyllä eksyttää ja mustaa siellä siihen omaan laumaansa, ne näytti olevan kovaa kaartia, ja siinä suhteessa olenkin oikein huolestunut tämän asian puolesta niiden veljien, jotka juuri tähän tilaisuuteen tämän opin suhteen juuri kiilasikin lähtemään tänne, ja nyt sanonkin teille, veljet, että pitäkää tästä huoli, ettei tämmöinen lauma pääse ja nämä eksyttäjät pääse sinne meidänkin perälle syrjäseudulle Kuusamoon liikkumaan. Siellä kyllä on puhujaveljiä, joitten kanssa meidän yhteistoiminta käy, mutta eihän ole sanottu että jaksetaanko siellä omillaan pärjätä, jos lauma – jos täältä ne villit pääsee liikkeelle. (Hilpeyttä) Olen kovasti siinä näitten esitettyjen ja tämän ponsilauselman kannalla, joka täällä on esitetty.

Veikko Lehtonen:

Kun on kysymys, mihin olisi ryhdyttävä tässä tilanteessa SRK:n johtokunnan ja seurakuntien, niin se on tullut jo edellisissä puheissa ilmi hyvinkin selvästi ja; kirkkaasti. Yhdyn sydämestäni veljemme Karsikkaan puheeseen, sillä kuinka se on vaikeata tehdä tällaisten kanssa työtä, jotka eivät ole samassa hengessä, vaan rakentamassa eri henkeä ja eri oppia ja raatelemassa seurakuntaa ja lammaslaumaa. Ja niin kuin tässä jo esitettiin julkilausumaksi eli tässä, mikä luettiin ehdotus, niin pyydän yhtyä tähän.

Matti Järveläinen:

Niin – minä ajattelin muutamalla sanalla, kun tämä moniaille tuntuu niin kuin ei ollenkaan tietäisikään, mistä on kysymys, vaikka näin suuria menettelytapoja on ollut jo Jumalan seurakuntaa vastaan. Ja sitten kun ei puhujaveljiä ole seurakuntana ymmärretty pitää, vaikka Jumalan seurakunnassa on aina ymmärretty sillä lailla, että vaikka olisi kuinka paljon puhujia, niin ne seurakuntana kuuntelee, kun yksi on puhumassa. Näin se on Jumalan seurakunnassa ymmärretty puhujainkin kohdalla. Niin sanoisin siitä johdosta muutamalla sanalla siitä johdosta, että Paavali oli aikanaan niin nuuka Johannes Markuksen suhteen, jonka kaikki Jumalan lapset tietää ja muistaa sen paikan, että se oli niin nuuka, kun Barnabas tahtoi, että otetaan Johannes Markuskin mukaan, niin se sanoi Paavali, että emme me voi ottaa sitä, koska se vilpisteli eikä 1ähtenyt meidän kanssamme työhön. Tässä on jo suuremmat asiat kysymyksessä, kun on työtä tehty Jumalaa ja, Jumalan seurakuntaa vastaan. Ja sitä ei ole vähä sitä työtä tehtykään, kun sitä on koitettu sammuttaa kokonaan. Niin se on vain tarpeellinen, että sellaiset erotetaan, jotka eivät parannukseen taivu.

Puheenjohtaja: Annetaan miesten saarnata.

Antti Hiironen:

Täällä on tullut jo selville ja tämä on kehittynyt siihen, mikä oli minullakin sydämellä ja täällä on esitys annettu päätöksistä ja toivon vain, että tähän yhdyttäisiin ja päätettäisiin, sillä meidät on lähetetty tosiaan päätöstä tänne tekemään ja sieltä eri rauhanyhdistyksiltä ympäri Suomea ja kantaneet meitä rukouksen käsivarsilla, että Jumalan Pyhä Henki täällä saisi kirkastaa meille itse kullekin ja oikea ratkaisu tulla, ja yhdyn tähän, mitä on esitetty, ja luulisin, että tästä keskustelusta jo riittää tämä, muuta kuin äänestämme sen, että hyväksyykö tämän kaikki,

Eino Korkeakangas:
Mielestäni tässä asiassa on jo menetelleet muutamat seurakunnat aivan oikein ennen tätä kokoustakin. Jos he ovat kutsuneet tällaisia, jotka he ovat tienneet olevan eri hengessä, ne ovat kieltäneet niiden tulemasta. Ja mm. eräässä seurakunnassa, kun on näin kiellettynä, eräs huomattava persoona – en tahdo mainita – niin hänhän on tehnyt nyt parannuksen. Tämä on laillaan ollut niin kuin hänelle sellaisena saarnana. No sitten, mitä nyt, niin kuin täällä on jo mainittukin, Johannes puhuu tästä oppiasiasta, joka on mennyt monen mielestä toisarvoiseksi, on sanottu niinkin, että oppi ei ole tärkeä, Kristus on tärkeä, ja niin edespäin, ja seurakunta ei ole tärkeä, Kristus on tärkeä. Täällä on jo mainittu, että Johannes sanoo, että joka ei tuo tätä oppia tullessaan älkää häntä ottako huoneeseen, ja älkää häntä tervehtikö.” Ja myös on sanottu, että joka harhailee, eikä pysy tässä Kristuksen opissa, sillä ei ole Jumalaa. Ja minkälainen on tällainen, jolla ei ole Jumalaa? Pietari kirjoittaa: ”Tämä maa, joka Jumalan sanan varassa seisoo, se säästetään tulen varalle tuomiopäivään asti, jolloin kaikki jumalattomat hukutetaan." Se ei ole siis suurempiarvoinen kuin jumalattoman kanssa kerran painua iankaikkisiin vaivoihin, joka ei nöyrry kuuliaisena parannukseen Jumalan valtakunnan neuvojen ja opetuksien alle. Ja yhtyisin mielelläni tähän ajatukseen, niin kuin täällä on` ilmitullut tuossa jo annetussa lausunnossa, jonka Lampela,-veli luki heidän suhteensa.

Puheenjohtaja:
Minä pyydän tässä välissä huomauttaa, että tässä ei ollut tarkoitus tehdä julkilausumaa, mutta pöytäkirjaan pöytäkirjan pykälä vain tehdään tämän kaltainen ohjeeksi. Ollaan kai yksimielisiä siitä, että pöytäkirjan pykälä vain tehdään tästä. (Ääniä: Joo, Joo.)

Väinö Polvi:
Minä lukisin täältä Ilmestyskirjan 2. luvusta pienen kappaleen: ”Minä tiedän sinun työs ja tekos ja sinun kärsivällisyytes, ettet sinä voi kärsiä pahoja. Sinä olet niitä jo kiusannut, jotka itseänsä juutalaiseksi sanovat ja eivät ole ja moitit heitä valehtelijoiksi.” Siis kärsivällisyyttä on nyt kahdenlaista, väärää ja oikeaa. Ja kärsiä pahoja työmiehiä on väärää kärsivällisyyttä. Ja tästä juuri Herra Kristus puhuu tälle Efeson seurakunnan saarnaajalle. Ja Paavali kirjoittaa muistaakseni Korinton seurakunnalle, että ”minä soisin onnellisen tien teidän tykönne, että minä voisin teille minun hengestäni jakaa" Ja jos saarnaajalla ja papilla on saastainen henki, niin se hengestään jakaa siellä missä se toimii. Ja sen tähden olisikin tästä juuri tarpeellista puhua, mitä on tehtävä nyt, kun alkaa uusi vuosi ja jo tästä päivästä, kun teemme työtä Suomen maassa ja julistamme evankeliumia. Olisi siis tarpeellista jättää hengen saastaisia työmiehiä, sillä vähä hapatuskin koko taikinan hapattaa. Ja täällä on selvästi tullut jo näkösälle se, että pappisveljet tässä mielessä ovat jo henkensä saastuttaneet ja näin ollen kelvottomat Jumalan valtakunnan ja Herran työhön. Ja sen tähden tässä pitäisi olla selvät linjat, niin – myöskin maallikot, – jotka ovat henkensä saastuttaneet (sivuääni: Eikä kaikki papit.) – ei kaikki papitkaan, kyllähän me sen tiedämme. Niin ja tämä on kuulkaa tärkeä asia, että joka pahoja työmiehiä työhön ottaa, hän vastatkoon teostansa kaikkivaltiaan Jumalan edessä.

Lauri Taskila:
Vuosikokouksesta saakka on esitelty sellaisia esityksiä, että tässä ei yksinkertaisesti ole mitään opin eroavaisuutta. Eikä ole kysymystä minkäänlaisesta eriseurasta. Mutta me olimme tuon Perälän Arvo-veljen kanssa etelässä seuramatkalla ja mm. Kouvolassa, jossa tämä uusi henki on kait saanut kaikkein pisimmälle kehittyä, niin nämä uuden hengen nielleet olivat oikein järjestelmällisesti työtä tehneet, ettei kukaan tulisi edes seuroihin, vielä vähempi, että itse olisivat sinne tulleet. Niin on kait nähtävissä, että tämä on täysi eriseuran henki. (Hälinää) – (tässä joku sana epäselvä.) – olivat jo juosseet omin jaloin Jumalan valtakunnasta ulos niin kuin Jussila sanookin siitä kerran, että kun pojat kasvavat kyllin suureksi, niin niitä ei tarvitse ajaa, ne juoksee omin jaloin ulos Jumalan valtakunnasta. Mutta Jumalan seurakunnassa on niin, että on osoitettu suurta kärsivällisyyttä, kun on suunnilleen puoli vuotta ja enemmänkin kuin puoli vuotta pahoja työmiehiä kärsitty, mutta mielestäni tämäkin on ollut sitä jumalallista kärsivällisyyttä, josta Ilmestyskirjassa sanoo Jumala eräälle seurakunnan enkelille, että minä annoin hänelle ajan tehdä parannusta, mutta hän ei tehnytkään." Jumalakaan ei iankaiken sitä odota. Jos joku ei sitä hänelle suotua parannuksentekoaikaa käytä hyväkseen, niin seurauksena on paatuminen ja pimeneminen eikä tiedä itsekään, mistä tehdä parannus. Ja tunnottomanahan sitä ei voi tehdä, sitten kun on täysi pimeys ja tunnottomuus tullut. Sitten yksi asia, josta ajattelin vielä jonkin sanan sanoa, kun tässä esiteltiin, että johtokunta hoitaisi tämän asian, että näitä eriseuran henkeen eksyneitä pappeja ja maallikkoja puhuttelemaan, niin mielestäni johtokunta on kyllin rasitettu ja pieksettykin juuri tältä väärän hengen taholta, että esittelisin, että missä suinkin siihen tilaisuus on, paikalliset seurakunnat itse hoitaa nämä kysymykset, puhuttelevat ne vikaan menneet sananjulistajat ja missä ei sitten vain itsellä voimat riitä eikä neuvot, niin sinne kutsuttaisiin apua. Mielestäni tämä olisi paras ratkaisu tässä asiassa. (Puheenjohtaja: Minä olen tämän kirjoittanut jo tämän tällä taval1a.) Aivan. No minulla ei sitten tähän asiaan mitään muuta sanomista ole muuta kuin se, että siellä missä on varottu juuri, ettei ole tähän vieraaseen henkeen menneitä kutsuttu työmiehiksi, niin siellä on täysi rauha ja rakkaus. Mutta missä nämä ovat saaneet työtä tehdä, niin siellä on niin hirvittävä taistelu Jumalan lapsilla, että siellä ei tahdo pysyä kohta kukaan terveenä, että älkää, rakkaat veljet ja sisaret, kutsuko pahoja työmiehiä, ne tekee huonoa jälkeä. (Hälinää.) (Ääni: Nythän on tässä paras tilaisuus tehdä parannus. ) (Toinen ääni: Ei niille tuntoa saa tekemällä.)
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 09 Touko 2012, 08:25, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Joulu 2018, 06:34

Puheenjohtaja Lampela:
Puheenvuorot ovat päättyneet tästä asiasta, ja on kai täysin selvitetty, mitkä ovat toimenpiteet tästä alkaen ja hyväksymme kai nämä suuntaviivat, jotka tähän oli paperille äsken kirjoitettu, sillä näistä suurin osa on jo hyväksytty, että johtokunnan menettely on hyväksytty ja työvaliokunnan menettely on hyväksytty, mutta myöskin on johtokunnalle hyvä, että "sekä edelleen antaa tukensa" ja tämä on hyvä siitä, että me olemme saaneet huomata johtokunnan ottaneen Raamatun mukaisen otteen eriseuraisuutta suosiviin, siis suhtautumisen edellisiin eriseuraisiin mielestämme tessalonikalaiskirjeen mukainen: Älkää heidän kanssansa yhtä pitäkö, ja siis seurakunnat eivät kutsu heitä, ja jos heitä johonkin kutsutaan, puhujat pidättäytyvät menemästä sekaseuraisten kanssa yhteiseen työhön.” Tähän lisäisin vielä: ”Seurakunnat hoitakoot omat puhujansa,” ettei taas tulisi käsitystä, että puhujat hoitavat seurakuntaa. Eikö ole oikein päin näin, että seurakunnat hoitavat puhujaa, ja ellei voi, niin pyytäkööt siihen apua SRK:n johtokunnalta. (Ääniä: Joo! Oikein) Siis pöytäkirjanote muokataan tämän hengen mukaiseksi ja näiden sanojen mukaiseksi, niin kuin se on tähän sommiteltu. Hyväksytäänkö yksimielisesti tämä. (Kohua: Hyväksytään.)

Juha Seppänen paikaltaan esittää: Minä pyytäisin lisäämään siihen, kun johtokuntaa on vaikea saada kokoon – se on niin suuri – että työvaliokunnalta apua,)
Eino Eskola esittää paikaltaan: Minulla vain oli semmoinen toivomus, että tämä pöytäkirjanote myöskin jaettaisiin rauhanyhdistyksille sitten joka paikkaan.)

Puheenjohtaja edelleen: Hyväksytäänkö se toimenpide, että tämä pöytäkirja monistetaan ja lähetetään kaikille seurakunnille. (Kokouksen valtava kannatus.) Mahdollisimman pian. Ja sitten pyytäisin, että seurakunnan edustajat nyt jo täältä mennessänsä veisivät oikeita terveisiä täältä kokouksesta. Ja jos täällä on sen kaltaisia ollut, jotka ovat olleet toisessa mielessä, niin minä teitäkin pyytäisin, älkää viekö vääriä tietoja tämän kokouksen päätöksistä, vaan viekää ne sen kaltaisina, kuin ne täällä ovat, sillä muistakaa, ne ovat täällä nauhalla tarkastettavissa, ettei jouduttaisi sille tielle, josta tänä päivänä jo huomasimme, että taisteltiin sitä vastaan, mitä ennen sanottu oli. (Joku esittää jotakin, mutta se ei kuulu nauhalle). – Tässä on nyt varmasti tullut jälleen virhe – inhimillisyys ei ole siis virheetöntä – pöytäkirjan tarkastajat ovat jääneet valitsematta. (Sivuääni: Ne voidaan vielä valita.) Minä pyytäisin, että te ehdottaisitte sellaisia veljiä, jotka ovat koko ajan olleet seuraamassa. (Eino Lohi: Ehdotan Ulander ja Seppänen, Aarne Ulander ja Juha Seppänen.) On ehdotettu Aarne Ulanderia ja Juha Seppästä. (Kokous kannattaa.) Nyt vielä pyytäisin kysyä onko kaikki mennyt sellaisessa järjestyksessä täällä kokouksessa, että ei ole kenelläkään mitään moittimista, eikä tarvitsisi lain pykälillä uhata näitä päätöksiä. (Kohua: Ei tarvitse.) Onko vastaan sanojia tässä, ellei, katsotaan, että päätökset ovat yksimielisiä. (Nuijalla kopautus) . Ja sitten lopuksi puhemiesten puolesta minä pyydän kiittää Jumalan seurakuntaa erittäin harkituista ja kauaskantoisista päätöksistä, jotka, toivomme, että ne tuottavat hedelmää, ei meille, vaan kaikkivaltiaalle Jumalalle. Ja sitten vielä pyydän ilmoittaa, että tämän jälkeen, koska on – – (kohun vuoksi ei tässä kuulu sanoja.) – että nyt on tarjolla puhdashenkisiä lehtiä, niin asiamiehet – ( jälleen ei kuulu sanoja.) Ja sitten pyydän hiljentymään vielä, päätämme tämän kokouksen rauhallisesti loppuhartaudella, rukouksella ja kiitosvirrellä. Veli Sillanpää tulee pitämään meille loppurukouksen.

Paavo Sillanpää:
Armo, laupeus ja rauha lisääntyköön ja kasvakoon meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta, amen. Vapahtajamme Jeesuksen nimessä minä luen kaksi jaetta efesolaiskirjeen 1 luvusta: ”Että me olisimme hänen kunniansa kiitokseksi me, jotka ennen Kristuksen päälle toivoimme, jonka kautta, te myös totuuden sanan kuulleet olette, nimittäin evankeliumin, teidän autuudestanne, jonka kautta te myös,sitten kuin te uskoitte, kiinnitetyt olette lupauksen Pyhällä Hengellä.” Jeesuksen nimeen, amen. Rakkaat veljet ja sisaret Jumalan sana näyttää meille todeksi Jumalan armon, mutta se näyttää meille myöskin todeksi synnin ja se näyttää meille todeksi kaikenkaltaisen synnin. Tänä päivänä me olemme täällä olleet Jumalan kasvojen edessä ja kaikilla on ollut yhteinen huoli ja hätä siitä, että saataisiin olla 1apsina lasten valtakunnassa Jumalan armosta ja saataisiin olla vielä yhtä yksinkertaisina kuin ennenkin Jeesuksen Kristuksen armoevankeliumin uskojina, ja täällä on puhuttu laista, on puhuttu tavoista, on opeista ja evankeliumista, mutta monessa tapauksessa: on unhoitettu, että kaikki ne määräykset, mitä on olemassa laissa, Jumalan laissakin, pykälät, ne ovat sitä varten asetetut, että ei ole oltu Jumalan sanalle kuuliaisia,. Ja silloin laki on tullut väliin, että synti suureksi tulisi. – Ja silloin kun asia on näin, kukaan ei voi tulla autuaaksi lain teoista, vaan uskosta Herraan Jeesukseen Kristukseen, ja kun uskoo evankeliumin, sen, joka Pyhässä Hengessä julistetaan Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä, ja joka sen uskoo, hän saa kaiken kaltaisen synnin anteeksi. Mutta joka siinä vilpistelee, hänen ohitseen menee tämä, eikä hän saa mitään anteeksi, vaan hän tulee synteihinsä sidotuksi. Sen tähden Jumalan sana näyttääkin: "sitten on teihinkin, kun totuuden sanan kuulitte.” Nyt meille näytetään: totuuden sana täytyy kuulla, totuuden sana täytyy kuulla Pyhässä Hengessä, sillä siinä on, kuuluu Jeesuksen ääni ja Herra Jeesus itse sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Totuuden sanan täytyy siis kuulla, ja kun sen on kuullut pelastuksen evankeliumissa, on saanut syntinsä anteeksi, ja niin on saanut luvatun Pyhän Hengen, joka on todistamassa seurakunnassa, Jumalan valtakunnassa siitä armotaloudesta, jonka Jumala Pojassansa meitä varten on valmistanut ja meille lahjoittanut. Sen tähden tänäkin päivänä, kun on ollut monenlaisia murheita, on ollut monenlaisia lankeemuksia itse kunkin kohdalla ja me olemme Jumalan kasvojen eteen tulleet sitä pyytelemään, että Jumala niin Siioniansa siunaisi, että saataisiin rauhassa ja rakkaudessa, uskossa ja toivossa vaeltaa taivaskotia kohden. Niin kuin olet kaikkein huonoin ja heikoinkin, ylennä sinäkin nyt uskomaan kaikki syntisi anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä Ja näitä terveisiä Jumala kuuluttaa palvelijainsa suulla juuri seurakunnassa sinulle uskottavaksi, että sinulla olisi rauha ja ilo Pyhän Hengen voiman kautta ja että sinä saisit viedä taivasterveisiä kotiin uskonsisarille, uskonveljille, ja rauhassa ja rakkaudessa taivastietä jatkaa ja uskossa kotikunniaan katsahtaa. Siihen Jumala suokoon meille armonsa ja rauhansa, Jeesuksen nimessä aamen. Yhdymme kiitokseen ja rukoukseen:

Kaikkivaltias, rakas taivaallinen Isämme, Jeesuksen Kristuksen Vapahtajamme nimessä me kiitämme Sinua siitä armosta, että me vieläkin saamme heikkoina ja taitamattomina työntekijöinä tulla Sinun pyhien kasvojesi eteen puhumaan niistä asioista, jotka Sinun valtakuntasi asiaa korjaavat, hoitavat ja eteenpäin vievät. Sinä olet runsaasti siunannut meidän yhdessäolomme hetken. Sinä olet antanut meille valkeutesi loistaa ja Sinä olet osoittanut meille Poikasi, Jeesuksen Kristuksen, joka vieläkin kulkee laumansa keskellä verisissä vaatteissa. Me rukoilemme Sinua, siunaa tätä piskuista laumaa, siunaa Suomen Siionia, sen jokaista seurakuntaa, sen jokaista yksityistä kristittyä ja anna uskon voima uskoa omia syntejään anteeksi Sinun Poikasi veriansiossa ja sen voiman vaikutuksesta rakkaudessa, uskossa ja toivossa toisiakin lohdutella. Siunaa isiemme maata. Herra siunaa meitä ja varjele meitä jne.
Lopuksi virsi 419. (Maan ja taivaan Luojan...)


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 15 Joulu 2018, 06:34
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Edellinen

Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron