Hannes Kamula: Korpimatka
Jumala oli antanut lujan liiton Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Jumalan puolelta asiat olivat muuttumattomat, luvattu maa oli pian silmin nähtävänä. Murheena kuitenkin tuon vaeltavan kansan keskuudessa oli se, että monet lankesivat epäuskoon ja sen kautta pilkkasivat Israelin Jumalaa. Sillä Jumalan pelko vaihtui monen kohdalla ihmispeloksi, ja teki heistä niskureita, paljon kansaa kuoli korvessa. Nämä kaikki ovat meille esikuvaksi, ettemme me kiusaisi Jumalaa niin kuin he kiusasivat ja hukkuivat korvessa. Vielä nytkin kaikuu uskon saarna. Jos Herralla on hyvä suosio meihin, niin hän vie meidät sille maalle ja antaa sen meille.
4 Moos. 14:9 "Ainoastaan älkää olko Herraa vastaan niskurit, ja älkää peljätkö tämän maan kansaa, sillä me syömme häntä niin kuin leipää: heidän turvansa on erinnyt heistä, ja Herra on meidän kanssamme: älkää peljätkö heitä.»
Israel oli Egyptistä lähtenyt Jumalan voimallisen käden kautta kohti luvattua Kanaanin maata. Kansa lähti matkalle terveenä, Jumala johdatti heitä. Jumala oli näyttänyt kunniansa ja ihmeensä Egyptissä ja korvessa, mutta he lankesivat jo kymmenennen kerran häntä kiusaamaan, eivätkä kuulleet hänen ääntänsä (Moos. 14:22). Mooses jälleen rukoili rikkoneen kansan puolesta. Moos. 14:19: "Niin ole armollinen tämän kansan rikoksille, sinun suuresta laupiudestas, niin kuin sinä tälle kansalle annoit anteeksi hamasta Egyptistä tähän asti." Moos 14:20: »Ja Herra sanoi: minä annoin sen heille anteeksi, sinun sanasi jälkeen." Jumalan kärsivällisyys ja pitkämielisyys oli ollut vaeltavan kansan osana, mutta eivät kaikki halunneet siitä oppia, vaan kiusasivat ja pilkkasivat häntä. Tottelemattomuuden ja epäuskon hedelmät tulivat julkisiksi, sillä ei ole mitään peitettyä, joka ei tule ilmi. Viimeiset vaikeudet olivat edessä vaeltavalla kansalla, päästä näkemään luvattu Kaanaan maa. 1 Moos. 15:18: "Sinä päivänä teki Herra liiton Aabrahamin kanssa sanoen: Sinun siemenelles annan minä tämän maan, hamasta Egyptin virrasta, niin suureen virtaan Phraliin asti.” Jumala oli tehnyt liiton, lupaus oli annettu Aabrahamin siemelle, eikä Jumalan lupauksista tarvitse epäillä epäuskolla.
Joosua ja Kaaleb
Herran lupauksen täyttyminen oli edessä, hän käskee lähettää 12 miestä Israelin sukukunnasta, vakoomaan Kanaanin maata 40 päivän ajaksi. Vakoomaan lähtivät jokaisen sukukunnan päämiehet. Kun vakoojat palasivat, toivat
korennolla kantaen viinapuun oksan, viinamarjarypäleen kanssa, niin myös granaatin omenia ja siikunia (4 M:' 15;24). Miehet totesivat maan olevan hedelmällisen, siellä vuotaa rieskaa ja hunajaa, mutta maassa asuu voimakas kansa, ne ovat väkevämmät meitä, emme taida mennä sitä kansaa vastaan. Tällä epäuskon saarnalla he saattivat maan pahaan huutoon Israelin lasten seassa. Siellä on myös hirmuiset Enakin pojat, me olimme heidän silmäinsä edessä kuin heinäsirkat. Epäusko oli voittanut kymmenen sukukunnan päämiehet, ja kansa rupesi parkumaan. 4 Moos. t4:2: "Ja kaikki Israelin lapset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko joukko sanoi heille: jospa olisimme kuolleet Egyptin maalla! Taikka jospa tässä korvessa vielä kuolisimme!" Vääränhengen saarna on aina ollut paremmin kaupaksi käypää kuin oikean, hedelmät olivat Israelissa jälleen nähtävänä, mitä ihminen kylvää sitä hän myös niittää.
Kahdestatoista vakoojasta palasi oikeassa hengessä vain kaksi. 4 Moos. 14:58: ”Mutta Joosua Nunnin poika ja Kaleb Jephunin poika jäivät elämään kaikista niistä miehistä, jotka menneet olivat maata vakoomaan. Kaleb puhuu uskossa
Mooseksen edessä, käykäämme rohkeasti ja omistakaamme maa, sillä kyllä me sen voitamme. Moos 14:31. Jumala ei ole mitään tehnyt, josta hän ei olisi ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille: Hän sanoo niin totta kun minä elän, niin koko maailma täytetään Herran kunnialla. 4 Moos. 14:22–23. ”Sillä kaikki miehet, jotka näkivät minun kunniani ja ihmeeni, jotka minä tein Egyptissä ja korvessa, ja nyt kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet, eikä kuulleet minun
ääntäni: Ei heidän pidä näkemään sitä maata, jonka minä heidän isillensä vannoin, eikä yksikään, joka minua pilkannut on, pidä näkemään sitä." Jokainen kirjoitus, joka on ennen kirjoitettu, on meillekin opiksi kirjoitettu, että meillä Jumalan sanan ja Raamattuin lohdutusten kautta iankaikkisen
elämän toivo olisi. Nämä kirjoitukset kirkastavat meille (Gal. 6:7). "Älkäät eksykö, ei Jumala salli itseänsä pilkata: sitä mitä ihminen kylvää, sitä myös niittää."
Herra ilmoitti myös ne jotka luvatun maan perivät. 4 Moos.14: 24 "Vaan palvelijani Kalebin, että toinen henki on hänen kanssansa ja hän uskollisesti seurasi minua, vien minä siihen maahan, jossa hän ennen oli, ja hänen siemenensä pitää sen perimään." Josua ja Kaleb ja ne lapset, joiden he pelkäsivät joutuvan vihollisen saaliiksi, johdatti hän luvattuun maahan. Noista lapsista sanotaan, että he tunsivat sen maan, jonka te hylkäsitte: Jumalan kansan keskuudessa on tapahtunut
suuriakin lankeemuksia, niin kuin tämäkin, mutta Jumala ei ole antanut kunniaansa muille eikä ylistystään epäjumalille. Hän on aina jättänyt jäljelle halvan kansan (4 Moos. 14:31).
Mekin olemme juuri saavuttamassa luvatun perintömaan, me odotamme uusia taivaita ja uutta maata. Hänen lupauksensa jälkeen, jossa vanhurskaus asuu. Vihollinen on tekemässä työtä väärän saarnan kautta, uskoa se lupaa, mutta ei opeta kuuliaisuuteen, sille totuudelle, jonka Jumalan pyhä henki sanansa kautta kirkastaa: Ei auttanut vanhan liiton Israelin keskuudessa pitkä, vaivalloinen korpivaellus, ei sekään, että oli kymmeniä vuosia kilvoitellut, Kanaanin ` maalle kostuivat ne, jotka olivat kuuliaiset Jumalan sanalle ja lupauksille. Herran apostoli Juuda sanoo 1:5 "Mutta minä tahdon teille muistuttaa, että te sen kerran tietäisitte, että koska Herra kansansa Egyptistä terveenä pelastanut oli, hukkasi hän sitte ne, jotka ei uskoneet"
Usein kuulee puhuttavan Jumalan valtakunnan tulevaisuudesta, on hätää vanhoista, kysellään mikä on edessä kun vanhat kuolevat, eikä uusia tule. Uusia vanhoja kyllä on aina tullut, eivät ne ole milloinkaan loppuneet. Mutta Jumalan valtakunnasta kun puhumme, me näemme, että paljon lankesi vanhoja epäuskoon, jotka sanoivat "Meidän vaimomme ja lapsemme tulevat saaliiksi! Eikö parempi ole, että palajamme Egyptiin." Meille jälleen rakkaat muistutetaan nuorista, joille on kirjoitettu 1 Joh. 2:14 "Minä kirjoitin teille, nuorukaiset: sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette pahan voittaneet." Nuorukaisten väkevyys on siinä, että he heikkouden ja maailman viettelysten keskellä uskovat Jumalan sanat ja lupaukset, ja voittavat pahan. Älkäämme mekään vanhemmat jääkö epäuskolla epäilemään Jumalan lupauksista, ei auta meitä pitkä kilvoitus, mutta tämän päivän usko ja kuuliaisuus.
Sen tähden ylennä nytkin sydämesi uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, tämä kallis veri puhdistaa niin vanhan kuin nuorenkin sydämen kuolettavaisista töistä elävää Jumalaa palvelemaan.
HANNES KAMULA
Päivämies toukokuun 17 päivänä 1972