Taavetti kirjoitti:Tietoni mukaan apostoli Paavali oli teologi, nykyisen mittakäsityksen mukaan kaiketi teologian tohtoriin rinnastettava, olihan hän saanut aikansa korkeimman teologisen koulutuksen Gamalielin koulussa.
Samoin taisi L.L. Laestadius olla lahjakas teologi, vaikka ei oppimäärissään korkealle päässytkään. Hänen tutkimuksensa tulokset, jos olisivat päässeet väitökseen asti, olisivat voineet oikeuttaa hänelle hyviä arvosanoja monenkin tieteen alueella.
Kuitenkin Paavali, aikansa pakanoille saarnattuaan, palasi Jerusalemiin ulkoisesti oppimattoman kalastajan, Pietarin kanssa keskeisistä opillisista asioista. Asioista, joita sen jälkeen ratkottiin Jerusalemissa apostolien kokouksessa. Samoin sai Laestadius lähimmäksi työtoverikseen oppimattoman maallikon, Juhani Raattamaan.
Kaikkina aikoina ennen niitä ja niiden jälkeen, on Jumalan valtakunnan työtä tehneet sekä oppineet teologit, että vähemmän oppineet maallikot yhdessä rakkaudessa ja samassa hengessä. Oppineisuuteensa ei ole kellään lupaa luottaa, ei myös oppimattomuuteensa. Tiettyyn rajaan asti voi erilaisia käsityksiä esiintyä uskovaisten keskuudessa, mutta jos joku väärä käsitys pääsee vahvistumaan ja leviämään, väistämättä se johtaa jossakin vaiheessa eriseuraan. Niin on käynyt Paavalin ja Pietarin aikana, niin on käynyt Laestadiuksen ja Raattamaan jälkeen ja monesti muulloinkin.
Naispappeusasiassa on aikanamme Jumalan valtakunnan kanta asettunut niin keskelle, kuin se suinkin voi asettua. Naiset pappeina tunnustetaan eräänä yhteiskunnassamme hyväksyttynä ammattina, mutta Melkisedekin säädyn mukaista, Pyhän Hengen pappeutta siihen ei kuulu, kuten ei kuulu elävästä uskosta osattomien miespappienkaan kohdalla. Sitä kantaa on varmasti ollut muotoilemassa niin teologeja kuin maallikoitakin, jotka Jumalalta ymmärrystä anoen ovat asiaa käsitelleet.
O.M kirjoitti:Kuten Taavettikin totesi, juutalaista kirjanoppinutta Paavalia voitaneen pitää jonkinlaisena teologina. Hän toteaa aiheeseen liittyen mm. seuraavaa:
- "Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan" (1. Tim. 3:2).
- "Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään." (1. Tim. 3:12.)
- "Seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies, ja hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän eikä kurittoman maineessa." (Tit. 1:6.)
- "Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti." (1. Tim. 2:11-12.)
- "- - Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala. Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa." (1. Kor. 14:33-35.)
Jos kristinuskon pappisvirkakäsityksen ajatellaan pohjaavan Paavalin lausuntoihin, niiden taustalla on teologi.
Jeesus ei ottanut lähimpiin 12:n opetuslapsensa joukkoon yhtään naista. Jeesus ei ollut juutalainen kirjanoppinut. Häntä voinee pitää inhimillisessä mielessä enemmän maallikkona. Jos kristinuskon pappisvirkakäsityksen katsotaan alkaneen Jeesuksesta, virallisen kannan luojana voinee pitää maallikkoa.
Apostolista virkapappeutta edeltäneessä leeviläisessä virkapappeudessa ei myöskään hyväksytty naisia virkapapeiksi. Naisia kyllä oli maallisissa johtajaviroissa jo VT:n aikana, kuningattarenakin. Raamattu tuntee laskujeni mukaan myös viisi naisprofeettaa, mutta ei yhtään naispappia. Sen sijaan muissa uskonnoissa kuin juutalaisuudessa ja kristinuskossa on Raamatun aikana ollut papittaria.
Omalla päättelykyvylläni tulen siihen johtopäätökseen, että naispappeuden torjuminen Raamatussa ei johdu aikakauteensa sidotusta "naisen paikka on kotona" -ajattelutavasta. Raamattu tuntee työssäkäyviä naisia, naisia johtajina, naisprofeettoja, naisia "Pyhän Hengen pappeina". Mutta Raamattu ei tunne yhtään naispappia! Lisäksi Raamatussa papin ominaisuudeksi mainitaan sukupuoli: mies. Kyse ei voi olla vain ilmaisun epätarkkuudesta, koska monissa raamatunkohdissa mainitaan tarkemmin "mies tai nainen" (vanhassa käännöksessä: "mies tai vaimo), jos halutaan kertoa, että kyse on molempia sukupuolia koskevasta asiasta.
O.M kirjoitti:Pitäisiköhän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon muuttaa nimensä uskoaan ja ideologiaansa vastaavaksi? "Yleisen mielipiteen kirkko" kuvastaisi mielestäni ev. lut. kirkossa vallalla olevaa teologiaa paremmin kuin luterilaisuus.
metsätähti kirjoitti:Onko naispappeus pelastuskysymys? Vai meneekö se niin, että jos naispappeuden hyväksyy, on tie taivaaseen toistaiseksi tukossa?
O.M kirjoitti:metsätähti kirjoitti:Onko naispappeus pelastuskysymys? Vai meneekö se niin, että jos naispappeuden hyväksyy, on tie taivaaseen toistaiseksi tukossa?
Pappisvihkimyksen ottavan naisen on todettu astuvan omalla valinnallaan Jumalan valtakunnan ulkopuolelle. Naispappeuden hyväksyntä voi kertoa laajemmastakin kunnioituksen puutteesta Herran käskyjä kohtaan.
Jos naispappeus-asiaa ei ymmärrä, kannattaa vain uskoa, vaikkei ymmärrä. Jumalan sanaa on turha yrittää ymmärtää minään luonnollisena ja maallisena sukupuolten tasa-arvokysymyksenä: "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti." (1. Kor. 2:14.) Herran käskyjä on tutkiskeltava hengellisesti.
metsätähti kirjoitti:Mietin tuota pitkälti juuri siitä näkökannasta, että jos yhden hyväksyy, hyväksyykö kohta toisenkin (ja myönnän, että minulla on välillä pahasti vaikeuksia niellä Paavalin kirjetekstejä).
metsätähti kirjoitti:Mutta kun asiaa perustellaan sillä, että naispapilla on virkaan sisäinen ja ulkoinen kutsu, ja että eikö se ole parasta, että mahdollisimman moni sanaa levittää, niin mie en kyllä osaa vastata siihen kysymykseen.
O.M kirjoitti:metsätähti kirjoitti:Mietin tuota pitkälti juuri siitä näkökannasta, että jos yhden hyväksyy, hyväksyykö kohta toisenkin (ja myönnän, että minulla on välillä pahasti vaikeuksia niellä Paavalin kirjetekstejä).
Kaltevan pinnan vaara on todellinen. Se ei kuitenkaan ole ainut naispappeuden hyväksymisen vaara. Voiko poiketa yhdessä, jos pitää muut? "Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin." (Jaak. 2:10.)metsätähti kirjoitti:Mutta kun asiaa perustellaan sillä, että naispapilla on virkaan sisäinen ja ulkoinen kutsu, ja että eikö se ole parasta, että mahdollisimman moni sanaa levittää, niin mie en kyllä osaa vastata siihen kysymykseen.
Mielestäni olisi ristiriitaista, jos Jumala kutsuisi ihmisen Herran käskyn vastaiseen tehtävään. Halun naispapiksi täytyy nousta inhimillisestä luonnosta. Kuka tahansa voi väittää saaneensa kutsumuksen Jumalalta. Silloin on tarkistettava, käykö väitetty kutsumus yhteen sen kanssa, mitä Jumala on sanassaan (Raamatussa) ilmoittanut.
metsätähti kirjoitti: Kun mie en kertakaikkiaan ymmärrä, että miksi ei pidetä huivia tai huntua päässä, mutta otetaan sitten vierestä kohtia, joita noudatetaan aika tarkkaan.
O.M kirjoitti:Taustalla lienee erilainen käsitys yleisen pappeuden ja erityisen pappeuden suhteista. Luther-säätiöllä kanta naispappeuteen on jyrkempi, heidän (mies)pappinsa kieltäytyvät yhteistyöstä naispappien kanssa. Vl-papit sen sijaan tekevät yhteistyötä naispappien kanssa ja vl:t voivat ottaa vastaan myös naispapin toimittaman sakramentin. Tämä perustuu ajatukseen, että sakramentti ei vl-käsityksen mukaan ole riippuvainen sakramentin toimittajan uskosta, vaan sakramentin vastaanottajan uskosta.
Paljon on työtä Jumalan pellolla, että valaistuita vaimo-ihmisiäki tarvitaan, ehkä niitä löytyy, jotka tahtoisit sulkea vaimonpuolten suuta Paavalin sanoilla Korinthon vaimoille, jotka astuit miesten eteen eikä tainneet sanan vuoroa antaa miehille, sentähden Paavali heitä nuhtelee, vaan Raamattu osottaa että Hanna on puhunut samaten lapsesta Jeesuksesta kun Simon kaikille kun lunastusta Israelissa odotit; vieläpä Herra lähettää vaimoja ilmoittamaan, se on saarnaamaan epäuskoisille opetuslapsillensa että Hän on jälleen eläväksi tullut, vieläpä vaimoin sydämissäki. Jospa vaimot yhdistettyinä miesten kanssa saarnaisit elävän Herran Jeesuksen tuntemista seurakunnassa! Paulus on tarvinnut Febetä avuksi kirjottaessa lähetyskirjoja, joka oli Kristuksen seurakunnan palvelus-piika. Ovathan vaimot Jumalan välikappaleet ja äidit Israelissa että saattavat sanaaki selittää, kuin ymmärrys on avattu Pyhän Hengen kautta, erinomattain vähemmissä seuroissa, kun miehiltä lahjat puuttuvat, ett’ei osaa eikä ymmärrä kieliä, erinomattain sitä kieltä, jota Pyhän Hengen koulussa opetetaan.
Estäköön Paavalin puhe vaimoja piispan ja papin virkoja etsimästä. Emme tahdo vaimoin kanssa astua saarnatuolille eli alttarille, vaan puhumme Jumalan valtakunnasta kaikille, joilla korvat on kuulla. Vieläpä Pyhä Henki nuhtelee mailmaa kaikkein suun kautta, joissa Hän asuu ja vaikuttaa.
Lestadiolaisuuden 1800-luvun historia ei tunne naissaarnaajia
Viime aikojen keskusteluissa on esitetty näkemys, että lestadiolaisuuden alkuaikoina olisi ollut naispuhujia. Jos puhumisella tarkoitetaan sitä, että parannuksen armon saaneet naiset spontaanisti edistivät evankeliumin leviämistä, puhuttelivat epäuskoisia ja kehottivat heitä parannukseen, väite on totta. Jos sillä tarkoitetaan seurapuhujia, väitteessä ei ole perää.
Lestadiolaisuuden kiihkeimmässä leviämisvaiheessa 1860-luvulla naisten saarnaamista perusteltiin paitsi Raamatulla myös evankeliumin työn tärkeydellä: inhimilliset arvostukset, roolimallit ja käytännöt eivät saaneet rajoittaa tätä liikkeen ydintoimintaa.
Kun liike vakiintui paikkakunnille ja alkoi organisoitua, saarnaajien valikoivaan rekrytointiin oli enemmän aikaa ja muita mahdollisuuksia. Kun samalla ulkoinen paine naisten saarnaamista vastaan kasvoi, liike luopui tästä käytännöstä osin varmistaakseen toimintaedellytystensä suotuisan kehityksen. Käytettävissä oleva aineisto ei kuvaa, miten naisten saarnatoiminnan alasajo tarkkaan ottaen toteutettiin; seikka kaipaisi aikalaisdokumentteihin perustuvan erityistutkimuksen.
Naisiakin lahkokunta käyttää saarnaamistoimissa, sillä lahkon leweneminen ja koossa pysyminen on täällä pääasia. Nainen onkin warsin sopiwa lahkoa lewittämään, sillä naisen sulo on aisti-ihmiselle wiehätyksenä, ja aisti-ihmistä lahko wiljelee. Tässä puuhassa waikuttaa huonompia woimia, joita kristinusko ei tahdo käyttää. Jumalan sääntöjen halweksiminen ja polkeminen esiintyy nykyaikana niissä liikkeissä, jotka pyytäwät naista siirtää toimialoille, joille Jumala ei tahdo häntä päästää, mutta kaikista turmiollisin on yritys sukupuolisen wiehätyksen woimalla lewittää kristinuskoa. Noita waikuttimia käyttää tätä nykyä useat uskonnolliset liikkeet. Jumala kyllä tiesi, minkätähden Hän kielsi naista opettajana waikuttamasta, ja jokainen ajattelewa ymmärtää kyllä syyn tähän.
Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa