Brita Kajsa kirjoitti:Jumalan terve!
Ihan nyt laulujen merkeissä vain tahdon kysyä: onko tosi, että monia hyviä lauluja on poistettu seurakunnan laulukirjasta? Jos ne ovat ennen kelvanneet ja koettu virvoittavaksi vanhojen uskovien taholta, kuinka ne eivät enää palvelisi nykyaikana? Tällaista joskus viikkoja sitten lukaisin joltakin foorumilta. Luulisi, että ne, jotka ovat imettäjiämme ja ruokkijoitamme
Lauluja on jätetty pois laulukirjasta monestakin syystä. Eniten on jätetty siksi, että niitä ei syystä tai toisesta lauleta, ja turhapa sellaisilla on paksun kirjan paksuutta lisää kasvattaa. Osa on jäänyt vähälle käytölle siksi, että niissä on vaikea sävel tai huonosti laulettavaksi sopivat sanat. Jos sanoissa on muutamia heikkoja kohtia sanoituksessa, on harkittu sanojen muokkaamista opillisesti oikeiksi ja helpommin laulettaviksi. Sellaiseen muokkaukseen tarvitaan alkuperäisen kirjoittajan lupa, ja ellei sitä saada, on parempi harkita laulun poistamista kirjasta tai, kuten myös on tehty, kokonaan uusien sanojen kirjoittamista. Sillä tavalla on kirjaamme saatu monia hyviä lauluja tutulla sävelellä, esimerkkinä vaikka laulu: Maasta vaivojen, puolees huutelen...
1940 -50 lukujen uudistuksissa jätettiin laulukirjastamme pois sellaisia lauluja, jotka oli onnistuneessa muodossa otettu ennen sotia ilmestyneeseen uuteen virsikirjaan.
Brita Kajsa kirjoitti:Sanassa, he, jotka saivat evankeliumin ymmärtämisen, eivät voi olla väärässä. Juuri näiden ns. vanhojen opettajien kirjoitukset minuakin ovat eniten virvoittaneet. Pakko on sanoa, että se suloinen Jeesuksen veren, vihmontaveren, veren, joka priikoitettiin myös minun tähteni, sitä en enää kuule niin selvästi. En myöskään Päivämiehestä saa lukea sitä uudestisynnyttävää ja uudistavaa evankeliumia. Tässä nyt tällainen soraääni. Mulla oli paljonkin aikanaan vanhoja kirjoja ja minä hullu vein ne kaikki ilmaiseksi jakeluun kirpparille kun hyllyt alkoivat täyttyä. Nyt minä kaipaan niitä. Itku, että ihminen voi olla pöljä!
Siunaten teitä kaikkia
BK
Vahinkohan se tietysti on, että on poistanut kirjoja, joita myöhemmin kaipaa. Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi, ja ymmärrän hyvin täysien kirjahyllyjen ongelman. Mitä tulee luetun sanan voimaan, Raamattu opettaa, ettei siitä uudesti synnyttävää voimaa löydy. Jos löytyisi, olisi siitä esimerkki Raamattuun löytynyt. Sen sijaan lukutaitoisen Kandaken, etiopialaisen hoviherran esimerkki on siitä selvä todiste. Sen sijaan virinnyttä, elävää uskoa kirjoituksetkin vahvistavat ja virvoittavat, kun lukijan sisimmässä Pyhä Henki avaa luettua sanaa.