Olkaa raittiit
Hengen saastaisuus on vaikea syntisairaus, jota ei tunne sen saastutuksen saanut itse. Ensiksi se piilee niin salassa, ettei seurakuntakaan tiedä neuvoa siitä parannukseen, kunnes sen ilmenemismuodot ovat niin voimakkaat, että niistä on vaikea parannukseen nöyrtyä, kun on ja muitakin saastuttanut, eikä se tahdo synniksi kirkastuakaan. Mutta Jumalan sana ei olisi ehdotonta evankeliumia kokonaan, ellei tähänkin tautiin löytyisi hoito-ohjeita.
Hyvä esimerkki on profeetta Jesajan parannuksenteko, josta kerrotaan Pyhässä Raamatussa. Jesaja oli papillista tehtäväänsä suorittamassa Herran huoneessa, kun Hengen tulet syttyivät niin voimakkaasti palamaan, että koko seurakunta tuli liikutuksiin ja kiitti ja ylisti Jumalaa. Siellä oli Herran enkeli alttarilla: puhtaan Hengen omaava pappi. Ei se henkiolento ollut. Silloin Jesajan tunto heräsi. Hänen sydämestään pääsi huuto: — Voi minua, minulla on saastaiset huulet ja olen eksynyt sellaisen kansan sekaan, jolla on saastaiset huulet! Tällä Jesaja ei tarkoittanut tuota Herran tulesta palavaa seurakuntaa, vaan vääriä hengellisyyksiä, joita hän oli joutunut myötäilemään, ja saastuttanut huulensakin väärillä saarnoilla ja opetuksilla. Pyhän Hengen omaava pappi kehotti häntä parannukseen; otti tulisen hiilen alttarilta, ja poltti sillä saastan pois Jesajan huulista. Tuo puhtaaksi tekevä hiili ei ollut mikään muu kuin nuhteen, neuvon ja anteeksiantamuksen armoevankeliumi.
Tämän jälkeen Jumala saattoi lähettää Jesajan työhän elovainiolleen, saarnaamaan parannuksen ja lohdutuksen sanomaa.
Henkiä ei ole kuin kaksi: Pyhä ja saastainen. Kolmatta henkeä ei Pyhä Raamattu tunne. Joka ei ole Pyhän Hengen johdatuksen alainen, on hän pahan hengen, olkoonpa sitten kuka hyvänsä ihminen.
Miten voisimme huomata hengen saastutukseen joutuneen sananpalvelijan jo alkuvaiheessaan, ennen kuin saastutus tarttuu muihinkin?
Ensiksi se ilmenee Jumalan vapaisiin armolapsiin kohdistuvana ylenkatseena; saarnoihin tulee piikittelevä ja vaativa sävy; seurakunnassa ilmenevän tottelemattomuuden puolusteluna; väärän hurskauden kanssa hän sopii niin hyvin, että maailman kristillisyys kiittää.
Hengellisesti kuollut seurakunta ottaa täydestä tällaisen suolattoman siirappievankeliumin, mutta elävä Jumalan lapsi sitä murehtii. Ja jos hän menee siitä huomauttamaan, saa pyhät ja pahat niskaansa.
Kuinkas kävi Jesajallekin. Tuo ennen niin sopivana pidetty ja kaikilta kiitetty pappi joutuu parannuksentekonsa jälkeen myöhemmin valittamaan, että kukaan ei usko hänen saarnaansa eikä kukaan välitä kuunnella, mitä Jumala tahtoo sanoa hänen kauttaan. "Voi teitä, joita maailma ja väärät henget kiittää."
Voi sitä paimenta, joka pehmeydessään viepi harhaan Jeesuksen lampaat!
Ja noita harhaan johtajia on valitettavan paljon, eikä niihin kaikkiin ylety seurakunnan valvonta: Jokaisen kansankirkkomme jäsenen on syytä kysyä itseltään, onko hän myöskin Kristuksen seurakunnan jäsen?
Sillä kirkkojumalisuutta on nyt, niin kuin Jesajan ja Jeesuksen aikanakin. Eikä nytkään ylipapit ja kirjanoppineet usko, että "Nasaretista mitään hyvää tulee".
Kyllä Jumalan lapset, Jeesuksen opetuslapset ovat, vieläkin kansan villitsijöitä ja lahkolaisia, heidän mielestään. Me olemme heille äärimmäisen vastenmielisiä, koska olemme maailmalle surman haju. Ei ole meillä muotoa, joka heille kelpaisi, vaikka meillä on rauhan ajatukset.
Kun jumalaton sanoo toiselle jumalattomalle: painu helvettiin! ei siitä mitään pahennusta synny heidän välilleen. Mutta annapa olla, kun uskovainen kehottaa epäuskoista tai väärää vanhurskasta parannuksen tekoon, niin jo syntyi sota.
Kieltämättä on joukossa joku suurpiirteinenkin, joka ei lausu julki eriävää mielipidettään, mutta ei se hengen erilaisuutta silti poista. Koska Pyhä ja saastutettu henki eivät sopineet taivaassakaan veljellisesti asumaan, niin kuinka ne sitten täällä sopisivat — turmeltuneissa ihmisissä?
Ilmestys Raamatussa annetaan pelastuksen lupaus vain niille, jotka eivät saastuta itseänsä vieraiden vaimojen kanssa. Se on: väärien hengellisyyksien kanssa. Jumalan seurakunta on se oikea Saara-vaimo. "Ulkopuolella ovat koirat ja velhot, huorintekijät ja murhaajat ja kaikki jotka vääryyttä rakastavat."
Muutamat luulevat, että Jumalan valtakunta on ilman rajoja ja maatuu näkymättömiin. Mutta se on suuri erehdys, siliä "viimeisinä päivinä on Siionin vuori oleva kaikkia muita korkeampi."
Armas Mehtälä
Siionin Lähetyslehti huhtikuu 1961