Matkamiehen kirje
Armo, rauha ja Isän Jumalan rakkaus olkoon meidän kaikkien kesken, jotka olemme Jumalan suuresta armosta päässeet hänen rakkaudestaan osallisiksi. Näillä sanoilla tahdon aloittaa tämän pienen ja puuttuvaisen kirjeeni. Monta kertaa on ollut haluni ottaa paperi ja kynä käteen ja kirjoittaa tähän rakkaaksi tulleeseen lehteen jonkun rivin, jos Jumala antaa ymmärrystä, mitä kirjoittaa. Hänen kädessäänhän on kaikki meidän ajatuksetkin.
Alussa on otsikkona matkamiehen kirje. Kaikki ihmiset, jotka Jumala on luonut, ovat matkamiehiä. Jumala sanansa kautta vielä ilmoittaa ihmislapsille, että on olemassa kaksi tietä täällä maan päällä ja kaksi ihmislapsilaumaa, jotka niitä teitä kulkevat. Mutta näillä teillä kulkijat eivät ole kaikki samaan päämäärään pyrkimässä, sillä siinä on juopa välillä, joka erottaa toiset toisistaan ja mikä se on, se on että toiset kulkijat ovat Jumalasta syntyneitä Jumalan armolapsia Jumalan sanan, ja Pyhän Hengen kautta Jumalan valtakuntaan tulleita. Heidän toivonsa ja päämääränsä on, että Jumala suuressa rakkaudessa heitä varjelisi tässä valtakunnassa uskon kautta, että me kerran perille pääsisimme. Sillä Jumala sanansa kautta meille ilmoittaa, että palkan saamme sitten vasta, kun pääsemme perille. Välillä ei tehdä tilejä eikä laskuja meidän toimistamme.
Rakkaat matkaystävät, sisaret ja veljet, sehän on meidän halumme ja toivomme. Että kerran, kun päättyy tämä ajallinen matkamme täällä, että saisimme kuulua siihen valkopukuisten joukkoon ja kuulla äänen: Te Isäni siunatut, tulkaa ja omistakaa se valtakunta, joka teille maailman perustamisesta asti valmis ollut on.
No niin. Nyt voinkin kertoa omasta matkastani, että Jumala suuressa rakkaudessaan minua kutsui ja herätteli omaatuntoani palvelijainsa kautta sanallaan, ja sehän onkin ensimmäinen askel, että Jumala vetää ihmistä sanansa kuuloon. Sillä usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta ja kuinka he kuulevat, ellei joku sitä puhu ja ei kukaan puhu, ellei häntä lähetetä. Jumalan sana on terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka.
Jumalan sanalla on kaikki tehty, kuten Raamatun alkulehdiltä olemme lukeneet. Se on niin voimakas se Jumalan sana, että se pystyy särkemään synnin panssarinkin ihmisen omastatunnosta. Niin kävi munkin kohdalla, että Jumalan sana sai särkeä synnin kahleet ja tuli hätä, että mihinkä joudun, jos tässä sieluntilassa tulee kuolema ja pois muutto ajasta iankaikkisuuteen. Jumala antoi voimaa, että piti ruveta kyselemään Jumalan lapsilta, että kuuluuko Jumalan armo näin suurelle syntiselle kuin minä olen. Siellä Jumalan valtakunnan lapsilaumassa oli vaikka kuinka monta hyvää neuvonantajaa, ja sanottiin, että sinunkin syntisi on kerran jo maksettu Golgatan keskimmäisellä ristillä Herran Jeesuksen riippuessa naulojen varassa ja verta vuodattaen, että saat sinäkin uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ja se oli uusisyntyminen Jumalasta ja sitten tuli rauha omalletunnolle, kun sai ne suuret synnit anteeksi ja tässä nimessä ja veressä on tarvinnut matkani varrella aina uskoa synnit anteeksi, sillä ei ne synnit lähdekään yhdellä parannuksella. Niin usein, kun Pyhä Henki meille kirkastaa synnin ja omatunto alkaa kärsiä sen tähden, niin on lupa aina uskoa synti syntinä ja uskoa anteeksi aivan samalla tavalla kuin ensi kerrallakin. Tämä onkin ainoa ja oikea oppi tähän hätään ja se onkin, rakkaat matkaystävät, sisaret ja veljet, kallis asia, että Jumala saisi meitä näin hoitaa Jumalan lasten valtakunnassa. Meillä ei ole varaa lähteä muualta neuvoja kyselemään, sillä nyt on vaarallinen aika ja eksytysten henget ja opit maailmassa. Jumala antakoon meille suuressa rakkaudessaan ymmärryksen silmät aina olla auki, että näkisimme pysyä tällä oikealla kaidalla elämän tiellä ja kerran perille pääsisimme.
Kuulepa sinä, kuka lienetkin, jos et ole tässä Jumalan valtakunnassa, että sinunkin edestäsi on kerran Jeesus kärsinyt ja kuollut ja sovittanut synnit. Jos sinä uskot ja teet parannuksen omista synneistäsi, niin pääset tähän Jumalan lasten vapaaseen valtakuntaan, ja saat rauhan omalletunnollesi. Maailman lavea ja kaunis tie vie iankaikkiseen kadotukseen, joka ei lopu koskaan. Sen tähden pysähdy, ihmislapsi, aikanasi ajattelemaan, mikä matkan päässä odottaa, jos armonaika loppuu ennen kuin teet parannuksen ja kuljet sillä tiellä mitä maailma ihmislapsille tarjoaa. Pyydän, että jos joku sattuu lukemaan tämän puuttuvaisen ja vajavan kirjeeni, että annatte kaikki erehdykset anteeksi ja niin nyt uskomme, kuin ensi kerrallakin kaikki synnit, sisaret ja veljet, anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sydänveressä.
Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa Yrjö Moilanen
Siionin Lähetyslehti huhtikuu 1961