Kirjoittaja Taavetti » 29 Marras 2009, 09:45
Tämä Arvo Perälän saarna on julkaistu Siionin Lähetyslehden heinäkuun numerossa vuonna 1961. Arvo veljen käyttämä kauvon muoto kauan sanasta, ja toki muutkin virkemuodot, palauttivat elävästi mieleeni Arvo – veljen saarnatyylin sekä hänen pehmeän, mutta kuuluvan äänensä ajalta, kun vielä hänen elävästi vaikuttavia saarnojaan kuunnella.
Lukemisen helpottamiseksi laitoin väliotsikot.
’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’
Seitsemäs sinetti
Saarnaaja Arvo Perälän puhe Parkanossa I helluntaipäivänä 1961.
Joh. Ilm. 8 luku
Luonnollisessa mielessä ajatellen, kun ihminen On oikein väsynyt ja uupunut, niin silloin puhe levosta on hänelle erinomaisen mieluista kuunnella. Ja etenkin jos tähän puheeseen liittyy tieto siitä, että lepo on lähellä, niin hän aivan kuin viimeisenkin tahdonvoimansa ponnistaa, että koska lepo on noin lähellä, minä yritän kestää siihen asti, että minä pääsen lepoon. Ja eikö ole matkaystävät aivan samalla tavalla hengellisessä mielessä. Niin kuin minä päivällä mainitsin siitä, että Jumalan lapsen elämäntunnus on näinä aikoina, aivan kuin kirkkoherra Havas lausui kerran, että syntinen lapsi on polulla Herran, aivan nääntyä tuskiin ja sotiin. Ja täällä raamatussahan on niin peitteettömät ja selvät lupaukset siitä. Herran kansalla on vielä yksi sapatinlepo tarjona. Ja joka jo Hänen lepoonsa tullut on, niin hän lepää töistänsä, niin kuin Jumalakin lepäsi töistänsä.
Ja taipaleella olevia kehotetaan, ahkeroikaa te tulla tähän lepoon. Tässä todella tarvitaan ahkeruutta. Niin kauvon kun ollaan kilvoituksen matkalla, niin tähän ei ainoastaan liity se, että meidän pitää henkilökohtaisesti uskoa, ahkeroida pitää hyvää omaatuntoa Jeesuksen veren voimalla. Vaan tähän myös liittyy, että kun vielä päivä on, niin meidän tulee tehdä työtä. Niin kuin siitä on myös kehotus, tehkää työtä niin kauvon kun on päivä, yö tulee ja silloin ei voi yksikään tehdä työtä. Mutta vaikka tässä aivan näin nimellisesti ja asiallisesti puhutaan työnteosta, niin tämähän on jokaiselle selvä, että tämä ei merkitse sitä, että meille ansiopalkkaa vastaan kerran iankaikkinen elämä annettaisiin.
Vanhurskaus
Ei ensinkään ole siitä kysymys. Sillä kun Jumalan Poika puhuu tästä asiasta, ja opettaa opetuslapsiansa. Niin hän antaa ymmärtää, että älkää ensinkään tätä asiaa sotkeko autuaaksi tulemisen asiaan, että kun te kaikki olette tehneet, mitä teille käsketty on, sanokaa, me alemme kelvottomat palvelijat, me teimme vain sen, mitä meidän pitikin tehdä. Ja kun Jumala saa säilyttää lapsellaan elävän itsetunnon, niin onkin aina asia tällä tavalla. Niin kuin Jesajan kautta Jumala sanoo, että vanhurskaus vaeltaa sinun edelläs että ihmettelee uudestaankin, että on se ihme, että minua niin kauvon kärsitty tässä valtakunnassa ja yhä kärsitään.
Mutta kun asiat menevät ylösalaisin, niin. silloin ei vanhurskaus vaellakaan enää edellä. Käydään esittelemään ja muistelemaan, että onko sitä otettu ollenkaan huomioon, että kuinka kauvon ja kuinka paljon minä olen tehnyt työtä. Ja kirjoitellaan ja puhutaan, että minut on erotettu Jumalan valtakunnasta kolmenkymmenen vuoden tai mikä milläkin on aikamäärä palveluksen jälkeen, ilman eläkettä ja ilman taivastoivoa. Silloin ei vanhurskaus vaella enää edellä.
Mutta että me nyt pääsisimme tähän tekstiin käsiksi, niin minä tässä ensimmäisenä pyytäisin sanoa, että tämähän on niin paljon sisältävä teksti. Että jos niinkin armollinen ois Jumala, että Hän aukaisisi, tämä, joka ei ole ollenkaan minun vallassani, tämä asia, niin tässä olisi äärettömän paljon puhumista. Että ei missään tapauksessa voitaisi keskittyä kuin vain tuollaisiin pääasioihin, mitkä tässä tekstissä ovat. Eikä käydä seikkaperäiseen ja sanatarkkaan selitykseen. Ja tämä ilmestyskirja on luonteeltaan niin merkillinen kirja, että ei tätä lukiessamme ensinkään voi esimerkiksi pitäytyä tekstimme johdonmukaisuuteen, niin me huomasimme tästäkin tekstistä, että tässä puhuttiin ensinnä myöhemmin tapahtuvista asioista, ja aivan kuin jälkikäteen käytiin sitten selittämään, että mitenkä ja minkä tähden tällaiseen tilanteeseen joudutaan, niin kuin tässä tekstimme alussa kuului. Kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, oltiin taivaassa ääneti liki puoli hetkeä. Ja sitten vielä yksi asia, ennen kuin varsinaisesti käyn tähän tekstiin, jotta me pääsisimme ymmärtämään tätä ilmestyskirjan profetiaa. Mehän olemme huomanneet, että täällä kulkee tämä pyhä luku seitsemän. Tämä oli seitsemäs sinetti. Mutta jos me mielimme päästä ymmärtämään näiden sineteiden, pasunointien ja kirjeiden sisältöä, niin on hyvä, että me aina nämä kaikki luemme kohdastaan rinnakkain.
Kuudes ja seitsemäs sinetti
Minä sanon nyt esimerkin, että jos haluaisimme päästä selvyyteen aivan kuin asian avaamiseksi ja sisälle johdattamiseksi, että minkä kaltainen on kuudennen sinetin sisältö. Niin meidän tulisi ensinnä lukea järjestyksessä kuudes kirje, ja sehän on se Filadelfian seurakunnan enkelin kirje, jossa Herra Jeesus lupaa vähävoimaiselle sellaisen armo-osoituksen. Minä teitä varjelen kiusauksen hetkestä, joka on koko maanpiirin päälle tuleva, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat. Ja lupaan tehdä vähävoimaisesta patsaan temppeliinsä, jonka ei pidä sieltä lähtemään ulos, ja lupaa kirjoittaa tämän vähävoimaisen päälle Jumalan nimen, ja Pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin nimen, joka taivaasta tuli alas, ja minun uuden nimeni.
No sitten meidän pitäisi seuraavana lukea, että no minkälainen se kuudennen sinetin sisältö sitten on. Kun Karitsa avaa kuudennen sinetin, niin silloinhan tapahtui, ensinnä suuri maanjäristys, ja sen maanjäristyksen seurauksena tuli aurinko mustaksi ja kuu tuli veren kaltaiseksi ja vuoret ja kukkulat siirrettiin sijailtaan, ja taivas pakeni niin kuin kämärtynyt kirja.
Tällainen oli kuudennen sinetin sisältö ja jälleen kun kuudes enkeli soitti pasunalla, niin kertoo Johannes, minä kuulin äänen neljästä Jumalan kultaisesta alttarin sarvesta sanovan: Päästä nyt ne neljä enkeliä, jotka siinä Eufrat-virrassa sidotut ovat, ja kun ne neljä enkeliä päästettiin, niin ne olivat valmiit hetkeksi, päiväksi, kuukaudeksi ja vuodeksi tappamaan kolmatta osaa ihmisistä maan päältä.
Näin kun me rinnakkain näitä asioita luemme, niin siellä on tapahtunut sopusoinnussa, ja kuudennen sinetin kohta kertoo siitä, että Jumalan työpäivä on tullut iltaan. Silloin meidänkin työmme loppuu, kun iltakello soi. Ja ei kauvon tämän jälkeen, kun myös usko nautinnoksi muuttuu, niin kuin siitä lauluntekijä on sanonut.
Minä olen monta kertaa ihmetellyt sitä, että tämä seitsemäs sinetti, joka on oikeastaan sunnuntainsinetti, että tässä on vielä yksi ajantapahtuma: Tällainen ajantapahtuma, että taivaassa oltiin ääneti liki puoli hetkeä. Tässä on kysymys armontaivaasta, Jumalan valtakunnasta, jossa eletään hiljaiselon aikaa lauantai-iltana. Aivan niin kuin luonnollisena arkiviikon lauantaina kuudelta soitetaan sunnuntaita, vaikka eihän se silloin vuorokausi vielä vaihdu. Mutta sunnuntaita soitetaan aivan kuin merkiksi, että tulkaahan töistä poies, ja valmistautukaa ottamaan vastaan sabattia, lepopäivää. Niin minä ymmärtäisin, että aivan samalla tavalla lauantai-iltana, ennen kuin vuorokausi vaihtuu, niin - Jumala soittaa elomiehet elovainiolta sisälle, ja silloin lakkaa kulkemasta teillä ja kujilla taivaan häihin kutsujat. Ja silloin taivaassa ollaan ääneti siinä mielessä, että ulospäin valtakunnasta ei saarnata evankeliumia.
Sisällä on valo
Mutta, niin kuin olen sanonut, että sisällä Jumalan majassa on valot. Täällä on meillä oma Aurinko, Herra Jeesus. Ei meillä täällä ole pimeä. Ja täällä odottava Siionin kansa kyselee muurin vartijoilta silloin. Vartija, mikä hetki yöstä on. Ja vartijat tietysti lohduttaa odottavaa kansaa, että kyllä se pian aamunkoitto nousee ja päivä lämpenee, ja se pimeydet poistaa, kun ilma selkenee. Ja se kuulemma ilma selkenee näissä merkeissä, kun Jeesus loistossansa noutaapi kiusatun.
Kun Golgatan voittoaurinko nousee idän taivaalle, rakkaudesta punainen ja viattomuudesta valkea. Tämän valon edestä häviää kaikki varjot, ja päivä lämpenee iäksi, niin kuin kirkkoherra Havas aikoinaan sanoi, että silloin kiusatun piirittää ikuinen juhannussuven kirkkaus, jossa ei enää valita kylmän matkan taivaltaja kylmyyttään ja huonouttaan. Vaan jossa on aina seies ja kirkas sää, ja sielu saa asua lämpimässä majassa, Jumalan Pojan muotoisessa ja Jumalan Pojan luontoisessa ruumiissa.
Sitten tässä olisi laaja asia, joka pitäisi perustella, mutta niin kuin minä sanoin, en minä voi tässä seikkaperäisesti syventyä kaikkiin näkökohtiin, jos Jumala valoakin antaisi. Mutta vain noin summittain ja lyhyesti olisi syytä perustella, että no mitenkä sitä sitten tähän joudutaan, että taivaassa pitää olla ääneti liki puoli hetkeä. Jos me katselemme historiaa tältä asian kohdalta, niin me ihmeeksemme merkitsemme, että historia kertautuu. Muistelemme, että mistä sitä syytettiin Jumalan Poikaa, ja mistä Hänen apostoleitaan, kun ne raadin ja tuomioistuimen eteen vedettiin. Niin se oli pääsyytös tämä, että nämä ovat puhuneet tätä pyhää sijaa ja lakia vastaan. Pyhällä sijalla tarkoitettiin temppeliä. Jumalan Poikaa syytettiin, että se on temppelinkaataja, ja aivan samalla tavalla Hänen apostoleitaan. Ja taas on ääni ilmassa, että Jumalan lapset on kirkonvihollisia, epäkirkollisia, "tunnustuksesta ulos astuneita. On ihmeellistä, että historia kertautuu. Ja siellä meidän korkeuksilla niin valtavat jutut jatkuvasti liikkeellä, että siellä asiallisesti aivan keksitään sellaisia valheita, että Jumalan lapset kokoavat joukkoa, ja tarkoitus on se, että erotaan kirkosta. Me olemme sanoneet, että meillä on ollut aina Jumalan sanan mukaan tämä ymmärrys tästä asiasta, että me ollaan tässä niin kauvon, kuin meidän annetaan olla. Mutta Jumalan Poika sanoo, että ne erottaa teidät synagoogistaan, ja kun tämä aika joutuu, että Jumalan lapset näin erotetaan ja pyhäin leiri piiritetään. Niin tämä äänettömyys merkitsee myös sitä, niin kuin täällä ilmestyskirjassa sanotaan, että kun näin Jumalan lapset saarretaan ja erotetaan täällä maailmassa, niin sen jälkeen ei vääränvanhurskaan maailman keskellä enää kuulu Yljän ääni, eikä morsiamen ääni.
Arkin tervaajat
Mutta se merkitsee samalla sitä, että siellä ei myös kynttilänvalkeus heitä valista. On sammuneet valot silloin maailmasta. On yö ja Jumalan valtakunnassa on hiljaiselon aika, aivan niin kuin Noan arkissa seitsemän vuorokautta odotettiin, milloin vetten kohina alkaa kuulua. Aivan samalla tavalla tässä pelastuksen arkissa, joka on niin täsmälleen sen esikuvan mukaan valmistunut, että se on vielä tervattukin ennen viimeisiä myrskyjä, Jumalan aivoituksen jälkeen sisältä ja päältä. Niinhän se Noan arkkikin piti tervata, se ei olisi muuten kestänyt sitä vedenpainetta. Niin se on tämä Jumalan pelastuksen arkki nytkin tervattu, ja Jumalan lapset ovat itkeneet ja olleet pahoillaan, että miksi sitä näin pitää tervata sisältä ja päältä, kun itse meistä on nousseet miehet, jotka vääryyttä puhuvat, ja Jumalan valtakuntaa roskittavat ja tervaavat sen sisäseiniä.
Ja maailmanpoika hyvin hyvällä mielellä sitten ulkopuolelta tervaa oikein läheisenä kumppanina ja hyvällä mielellä. Mutta minä sanon uudestaankin, veljet ja sisaret, tämä ei ole sivu Jumalan aivoitusten. Se ei ois kestänyt tämä arkki viimeisissä myrskyissä, ellei sitä näin olisi tervattu.
Mutta kuulkaahan, kun Jumalan aivoitukset on kaikki toteutunut, saatte te vähävoimaiset ja köyhät lapset, niin kuin minäkin, olla turvassa täällä armonarkin seinien sisällä. Tämä kohta pohjaa ikuiselle Araradille, tämä pelastuksenarkki. Ja täältä astuu köyhä kiittäjäinlauma ikuisen maan rannoille, aloittamaan voittojuhlia Tapetun Karitsan ympärillä. Mutta tässä yhteydessä minä en tuntoni vaatimasta voi olla sanomatta, onkohan näissä iltaseuroissa yhtään sellaista, joka vielä on tämän armonarkin ulkopuolella. Kuulehan rakas ystävä, älä sinä tuudittaudu sellaiseen ajatukseen, että aina on näin, niin kuin tähän saakka on ollut vapaus ja rauha. Ja Jumalan lapset on järjestäneet seuroja, ja sinä olet vapaatahtoisesti saanut tulla kuuntelemaan evankeliumia. Ja olet suhtautunut tähän sillä tavalla, että minä menen, jos minua huvittaa ja minä olen poissa, jos minua ei huvita. Kuulehan, rakas ystävä, tämä aika loppuu, tämä vapauden aika. Ja Jumalan armohuoneen ovi suljetaan. Se Jumala painoi omalla kädellä Noan arkin oven ulkoapäin kiinni. Ja Noa ei voinut sitä aukaista.
Niin se painaa nytkin Jumala tämän arkin oven kiinni ulkoapäin. Tänä iltana se vielä aukenisi sovintosaarnan saranoilla, jos ois kolkuttajia tämän arkin ovelle. Joka käytännössä ei ole mitään muuta kuin sitä, jos täällä löytyis yksikään syntinen. Raamattuun on merkitty sellaisiakin tapauksia, että kaupungistakaan ei löytynyt kuin yksi syntinen. Kyllä kait siellä paljon enempi niitä oli, mutta ei ollut sellaista, joka olisi tarvinnut armahdusta, muuta kuin yksi, jolle oli synti niin ylitse määrän synniksi tullut, ettei pärjännyt enää syntisyytensä kanssa. Täytyi käydä anomaan armoa ja syntein anteeksiantamusta.
Äänetön tuokio taivaassa
Sitten tässä kuvattiin sitä aikaa vielä tältä puolen, kun taivaassa ollaan ääneti liki puoli hetkeä. Tätä asiaa kuvattiin, minkälaiset silloin on tuntemiset ja mitä Jumalan lapset silloin tekevät. Ja tässä oli kokonaiskuva sellainen, että silloin nousee täällä maailman kylmän lattian päältä aivan katkeamattomana pyhäin rukoukset. Ja niin kuin täällä viidennessä luvussa, aivan samoin tässä kahdeksannessa selitetään, että ne otetaan taivaassa vastaan niin arvokkaina, että ne kootaan kultaiseen maljaan.
Ne kuulemma siinäkin mielessä kootaan talteen nämä pyhäin rukoukset ja anomiset, jotka on kyynelten kanssa tehty, että ne kaadetaan vihan ja kostontulena ennen maailman ajan loppumista vastahakoisten päälle. Josta on seurauksena nämä ajan vitsaukset, jotka sitten täällä näkyvät, rangaistukset ja hirveät kärsimykset maan lapsille. Joiden äärimmäistä vakavuutta kuvaa ilmestyskirjan sana, että silloin ihmiset etsivät kuolemaa, mutta kuolemakin pakenee heitä. Kuolemakaan ei suostu palvelemaan kärsivää, viimeisen ajan lasta ajan vaivojen keskellä.
Ja tästä se lienee lauluntekijäkin ottanut sen ajatuksen, kun hän laulelee uskottomalle, rukousten ja kyynelten lapsille, että oi kuule nyt, lapsi, sinä kyynelien, joka talaat vielä rintojani, kerran ne kootaan sinun rinnoillesi, ja ne polttavat iäisesti. Nämä kyyneleet, nämä esirukoukset, joita on sinun puolestasi ja tähden käyty. Ja edelleen sanoisin, että jos ainakin Jumalan valtakunnassa paljon rukoillaan, mutta eritoten silloin, kun nämä hetket on käsillä. Niin se Korkeaveisun kirjoittaja katselee hengen silmin, mikä on savu, joka korvesta nousee, niin kuin mirhamin tuoksu, ja parhaat apteekkarin yrtit, ja hän selittää. Ne on pyhäin rukoukset, jotka täältä maan päältä nousevat. Niinkuin täällä sanottiin, ja suitsutuksen savu pyhäin rukouksista nousi enkelin kädestä Jumalan eteen. Ja tässä näkyy muuten olevan siteeraus vielä viidenteen lukuun ilmestyskirjaa, ja kahdeksanteen säkeistöön tällä kohdalla. Kun oli sanat, toinen enkeli tuli ja seisoi alttarin edessä, ja hänellä oli kultainen pyhän savun astia, jolle paljon rukouksia annettiin kultaiselle alttarille antaaksensa, joka on Jumalan istuimen edessä.
Kuinka kauan?
Siellä viidennen luvun kahdeksannessa selitetään vielä tätä rukousten aihetta. Minä näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden tapetut. Ja ne huusi suurella äänellä, kuinka kauvon sinä Jumala et tuomitse, ja meidän vertamme kosta niille, jotka maan päällä asuvat. Ja Johannes selittää edelleen. Heille annettiin valkoinen vaate ja sanottiin. Levätkää te vielä vähän aikaa, ja mikä tämä vähä aika on. Siihen asti, että teidän kanssapalvelijainne ja veljeinne luku täytetyksi tulee, jotka piti tapettamaan, niin kuin tekin.
Se on vielä tuokin rukouksen ääni nousemassa, josta me muistamme aivan alkuraamatussta, kun Jumala kutsui Kainin puhutteluun. Niin se Jumala ilmoitti siinä, että minä alen saanut tiedon veljesi Aabelin kuolemasta, sillä hänen verensä huutaa kostoa maan päältä. Ja Jumalan Poika ottaa nämä asiat, ja lausuu tällä tavalla, että aina hurskaan Aabelin verestä Sakarian Baragian pojan vereen saakka, jonka te temppelin ja alttarin vaiheella tapoitte. Se vaaditaan tältä sukukunnalta. Ja Jumala lupaa sitten rangaista ja tuomita nämä teot, kun valitut on merkitty heidän otsistansa. Tällainenhan se on raamatun linja näissä asioissa, että niin kauvon pitää tyyntä kestää, eikä rajuilma saa puhjeta, että Jumala tämän tvöpäivänsä saapi päättää. Minä tarkoitin tällä rajuilmalla tätä ulkonaista, ettei viimeiset sodat ja hirveät verityöt saa alkaa, ennen kuin Jumalan aivoitukset ovat toteutuneet.
Muuten Jumalan seurakunnalla on taisteluita raamattujen mukaan juuri iltahetkillä, ja ne ovat kaikista kuumimmat ja ankarimmat. Mutta siitä me saamme olla turvatuita, siitä tietoisuudesta, että Jumala seisottaa aurinkoa Kibeonissa ja kuuta Alajonin laaksossa, että ennen yön saapumista saadaan taistelut loppuun, että nämä sisäiset taistelut kyllä saadaan lappuun ennen yön tuloa. Ja monissa koettelemuksissa koeteltu, puhdistettu ja kirkastettu seurakunta käy sitten suljetun armonarkin ovien sisäpuolella viettämään tätä hiljaiselon aikaa, joka sitten päättyy siihen onnelliseen hetkeen, kun idäntaivas repeytyy auki ja Jumalan Poika pyhien enkeleiden saattamana tulee pitämään tuomiota tänne maan päälle. Josta on entiset matkamiehet sydämensä kauneimmat soinnut laulaneet sitä hetkeä ajatellessa. Silloin morsian saa kruunun ja kauniit voitonpalmut ja paistaa niin kuin aurinko Isän valtakunnassa.
Tähdet
Sitten täällä selitettiin, niin kuin minä jo alussa sanoin, että tämä teksti on sikäli epäjohdonmukaisen, että täällä nyt jälempänä selitetään, että minkälaisia tunnuksia tässä edellä on ollut, ennen kuin tämä hiljaisuus tulee. Ja täällä kerrottiin sellaisesta asiasta, että kun kolmas enkeli soitti pasuunalla, niin suuri tähti lankesi taivaasta, palava, niin kuin tulisoihtu, ja lankesi kolmannen osan virtain ja vesilähdetten päälle, ja tähti kutsutaan koiruohoksi. Ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja monta ihmistä kuoli vetten tähden, että ne haikiaksi tehdyt olivat. Mehän olemme kaikki tietoisia tästä ilmestyskirjan kuvakielestä, että mitä tarkoitetaan taivaan tähdillä. Jumalan Poika piti seitsemää tähteä oikeassa kädessään ja selitti Johannekselle. Tämä on salaisuus näistä seitsemästä tähdestä. Nämä ovat seitsemän Aasian seurakunnan enkelit. Mutta sitten jälleen puhutaan täällä Raamatussa, että siinä on tähtein välilläkin sikäli eroa, että yksi tähti voittaa toisen kirkkaudessansa. Ja nyt, kun me tätä ajattelemme, niin se ei ole mitään muuta, mutta sitä, että kun Kristus on seurakunnalleen lahjat jakanut uskonmitan jälkeen. Niin se on kaikkinäkevänä päähuomion kiinnittänyt siihen, että minkä verran tuon tuon palvelijan saviastia kestää, että ei vain lahjat vaarantaisi hänen omaa sieluansa. Se on tämä langennut luonto, niin kuin ne vanhat sanoivat tällä sanalla. En minä tiedä ymmärrättekö tätä sanaa, ne sanovat, että se on niin nooli. Että se mielellänsä ottaisi Jumalalta kaiken kunnian, jos Jumala on lahjoja antanut. Ja Jumala on niin arka kunniastaan, että Hän on sanonut, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystä epäjumalille.
No nyt sielunvihollinen, joka on yhtä viisas kuin vanhakin, niin se aina kiinnittää huomion siihen, että kun hänellä tulee se aika, että hänelle annetaan lupa seuloa nisuja. Jumalan luvatta se ei saa vihollinen sitä tehdä. Jumalan Poika ilmoitti silloinkin opetuslapsilleen, että sielunvihollinen on pyytänyt teitä seuloa. Ja jos se ei ois saanut Jumalalta lupaa, niin ei olisi saanut seuloa. Mutta sai Jumalalta luvan. Miksikähän se Jumala sellaiseenkin antaa luvan. No tätä tarkoitusta varten, niin kuin Danielissa sanotaan, että viimeisellä ajalla monta puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan.
Tulisoihtu
Niin se sielunvihollinen aina on pitänyt sitä silmämääränä, että se on käynyt viettelemään niitä kaikista kirkkaimpia tähtiä. Minä olen kyllä ihmetellyt monesti, kun Jumalan lapsetkin sitä ihmettelevät joskus, että mitenkähän se nyt se niin ja niin jalo ja niin ja niin kirkaslahjainen mies, että se ois voinut eksyä. Minä olen sanonut yksinkertaisesti, että hyvänen aika, mikä sen ymmärrettävämpää, parhaassahan se on viemämiehen mieli, että mitä se sielunvihollinen meillä vähäpätöisillä sais aikaan. Mutta kun se pudottaa ne kaikista kirkkaimmat tähdet armontaivaalta, jotka palavat niin kuin tulisoihto, niin kuin täällä sanottiin, että oli yksi tähti, joka lankesi taivaasta, palava niin kuin tulisoihto. Se on aina saatu nähdä, että kun eriseurat lähtee Jumalan valtakunnasta, niin siinä on yksi erikoinen tähti, josta tulee eriseuran päämies. Oikein lahjakas ja kaikilta arvostettu, ja aikanaan, kun on ollut Jumalan huoneessa, niin hänen lahjoistaan on iloittu ja niistä on nautittu, kun niissä on ollut oikea taivaanvalo. Sielunvihollinen juuri tällaisia pyytää pudottaa armontaivaalta ja ihmeellinen kuva, että tämä tähti ei pudonnut paljaan maan päälle. Ottakaahan huomioon, tämä putosi virtain ja vesilähdetten päälle. Ja kun se niiden päälle putosi, niin vaikutus oli tämä, että se kolmannen osan virroista ja vesilähteistä muutti koiruohoksi. Mitä se tämä kuva tahtoo sanoa. No tämähän on hyvin tuttu kuva meille kaikille.
Lähteet
Jumalan Poikahan se tekee lähteitä sillä tavalla, että se janoiselle juottaa elävää vettä, ja tämä vesi tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään. Ja Luther selittää eräässä yhteydessä myös sananpalvelijoista, ja yleensäkin Jumalan lapsista, että ne toimii aivan kuin sellaisena vesijohtona, jotka johtavat elävää vettä päälähteestä, Herrasta Jeesuksesta, kaikkiin janoisiin sieluihin. Ja kuulkaahan nyt, tästähän on selvät kokemukset, että ei se koskaan niin mene, kun kirkas tulisoihtoa muistuttava tähti putoaa taivaalta, että siitä vahingosta ei tulisi osalliseksi myös virrat ja vesilähteet. Se putosi kolmannen osan virtain ja vesilähdetten päälle ja muutti ne koiruohoksi.
Täällä vanhassa raamatussa selitetään, ja vanhan testamentin ajalta, että Israelissa oli viisikymmentä väkevää miestä, mutta maa oli hedelmätön siitä syystä, kun vesi oli mennyt pilalle. Tässäkin sanotaan, että vedet tulivat haikiaksi ja paljon kuoli tämän tähden. Ja silloin vanhan testamentin aikanakaan ei maan hedelmällisyys palautunut, ennen kuin vesi saatiin kirkastumaan, ja sitä ei muuten saatu, mutta profeetan piti suolata lähteitä. Niitä pitää lähteitäkin suolata, että vesi pysyy kirkkaana ja terveellisenä. Olkoon teidän puheenne otollinen ja suolalla sekoitettu. Se ei saa mennä liikaa imeläksi eikä karvaaksi.
Niin sillä raamattu varoittaa siitä, että ei saa tällaista vaihdostakaan tehdä, että tehdä makiasta karvasta ja karvaasta makiaa. Mutta aina asiat selittää paikalleen. Jumalan totuus ja armo pitää kulkea niin rinnakkain, että kumpaakaan lievettä ei saa venyttää pitemmälle. Nykyään on paljon siitäkin puhuttu, että kun oltaisiin armahtavaisia ja rakkauden lievettä venytettäisiin kaiken päälle, niin kyllä siitä hyvää tulisi. Me ei saa venyttää rakkauden lievettä sivu totuuden. Ne pitää kulkea rinnakkain. Mitä se tämä meille tuntematon asia tässä tahtoo sanoa, kun sanotaan, että ne muuttuivat koiruohoksi nämä vesilähteet, joiden päälle tämä palava tulisoihto, tämä kirkas taivaan tähti putosi.
Siitä selitetään tästä sanasta, että se merkitsee kirousta, eli katkeruutta, tämä sana koiruoho. Ja siitä selitetään alkukielen mukaan, että siitä voidaan myös saada sellainenkin ajatus, kun se johdatellaan alkukielen sanasta, kuin vieras vaimo. Ihmeellinen tuo merkitys, kirous ja katkeruus, tai niin kuin vieras vaimo. Eikö tämä ole hyvin ilmeinen meidänkin aikanamme, että ei Jumalan lapsetkaan ole sitä tarkalleen voineet merkitä, että milloin se tämä palkkavaimo tuli saman katon alle vapaan vaimon kanssa. Mutta sitten alettiin huomata, kun se tuli hedelmälliseksi ja rupesi katomaan Saaraa ylön. Ja sitten kun se vielä sai syntyneen poikansa kanssa tässä asua, ja kyllä se oli raskasta aikaa Saaralle, ennen kuin Jumala antoi määräyksen, että aja palkkavaimo poikineen ulos, ei se saa periä vapaan pojan kanssa.
Katkeruudet
Tällaisia aikoja sitä on eletty Jumalan huoneessa, ja koettu tällaista katkeruutta. Ja minun ei tarvitse ketään nimetä, eikä ketään soimata, kyllä te Jumalan lapset tiedätte, että minkälaiseksi on mennyt vesi noissa lähteissä, jotka ovat turmeltuneet tuolla koiruoholla. Se on sellaista vettä, että joka siitä juo, niin se kuolee. On tullut niin myrkyllinen vesi, niin kuin täällä sanotaan, ja monta kuoli vetten tähden, että ne haikiaksi tehdyt olivat.
Ja sitten edelleen täällä selitettiin, ja neljäs enkeli soitti pasunalla ja kolmas osa auringosta lyötiin, ja kolmas osa kuusta, ja kolmas osa tähdistä. Ja kolmas osa heistä pimeni, ja ei kolmas osa päivästä valaissut, eikä yöstä. Mehän tiedämme sen, että milloin se kolmas osa pimenee auringosta vaeltajan kohdalla. Se pimenee silloin, kun Pyhän Hengen virka menee hukkaan, että alkaa tulla näin laajat ja väljät käsitykset. Niin kuin minä päivällä siitä mainitsin, että tulee tällainen opinymmärrys, että kyllä sitä ulkopuolella Pyhän Hengen virankin voidaan hoitaa sovituksen virkaa. Silloin on pimennyt kolmas osa auringosta. Ja sitten mitä vahingon suuruuteen tulee, niin sanotaan, että kolmas osa taivaan tähdistä tässä myrskyssä putosi maan päälle. Minä olen ihmetellyt sitä kauvon, kun olen näitä jo katsellut täältä raamatusta, että on ihmeellisissä tunnuksissa tämä viimeisen ajan viettelys pääasiallisesti, kun se pääasiallisesti näkyy tähtisateena. Ja niinpä se näkyykin, että sananpalvelijat tässä viettelyksessä ovat kärsineet kaikista suurimman tappion. Verrattain vähän on seurakuntalaisia tässä kaatunut.
Sanomme, ettei kylläkään niitäkään vähää olisi tarvinnut kaatua. Kaikki sielut ovat kalliita Jumalalle. Ja silti me olemme paljon viipyneet Jumalan kasvojen edessä, rukoilleet ja anoneet, että Isä rakas palauttaisi heidät tiensä erehdyksestä, että sielu tulisi vapahdetuksi kuolemasta, ja verellä tulisi peitetyksi syntein paljous. Tällainen sydän on Jumalan lapsilla, vaikka meitä tässäkin asiassa on aina ymmärretty väärin. Ne ovat luulleet, että me iloitsemme tällaisesta. Ne ovat puhuneet, että se on meille nautintoa, että me saamme ”heittää yli laidan”.
Voi hyvänen aika, ettei edes järki tässä saa sanoa mitään. Ajatella sitä, että kaikki Jumalan valtakunnan työ on siihen keskitetty kautta ajan, että yksikin sielu saatais maailmasta voitetuksi. Tästä on iloittu, kun yhtäkin syntistä on saatu siunata sisälle. Voisimmeko me vastaavasti iloita siitä, että tämä lapsi kuolee ja kannetaan kuolleena ulos. Kyllä on tämä hengellinen äiti aivan, niin kuin luonnollinen äiti itkee lapsensa kuolemaa, yhtä katkerassa surussa aikaansa kuluttanut. Ja me olemme rukoilleet Jumalalta sitä armoa, että kaikki vietellyt, eksytetyt, jotka on ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta eksyneet, tulisivat palautetuksi Jumalan valtakuntaan, Isän lämpöiseen armohuoneeseen.
Kyllä siellä luulisi olevan kylmää ja orvontuntoista sellaiselle, joka on tottunut Isän kodin lämpimässä olemaan. Täällä rauhan ja rakkauden ilmapiirissä on saanut nauttia vapautta ja rauhaa ja taivastoivoa.
Rantareimarit
Mutta sitten täällä tekstimme lopussa vielä huudettiin taivaasta kolminkertainen valitushuuto. Minä näin ja kuulin enkelin keskellä taivasta lentävän ja suurella äänellä sanovan: Voi, voi, voi asuvaisia maan päällä, muiden kolmen enkelin pasunan äänistä, jotka vielä pasunilla soittamaan pitää, että taivaasta päin aivan säälitellään maanlapsia. Mutta tämä ei merkitse sitä, että armohuoneen asukkaiden tarvitsisi sydäntään kuormata ennakkomurheilla, että miten minä näissä kaikissa jaksan. Minä olen joskus ennenkin sanonut, ja sanon sen nytkin, vaikka Jumala henkensä kautta tiedoittaa näistä viime tapahtumista, nämä on vain niin kuin Jumalan antamat iltauutiset, että lapset tietävät, mikä on loppuillan ohjelma, ja voisi turvallisena katsella ajan merkkireimareita. Jaa, tuolta jo näkyykin rantareimari. Sehän merkitsee sitä, että me myrskyssä taistelleet, ajan aallokossa soutaneet lapset pian pääsemme tyveneen kotirantaan. Eikä tarvi peljätä, Jumalan lapset, vaikka salakareja on paljon, ja myrskynmainingit käy korkealla. Ei tarvitse peljätä, kun aluksen peräsimessä on lävistetyt kädet. Ne osaa ohjata tämän haahden oikeaan kotivalkamaan, missä myrskytuuli hiljenee, murhe ja huokaus pakenee iankaikkisesti. Jos kaikesta huolimatta, matkaystäväni rakas, sinä tunnet aivan kuin pelkoa ja huolta, ehkä niin oikeutetusta syystä muka, että kun minä olen näin vähän ymmärtävä, minä olen näin heikko, minä olen näin raadollinen ja huonokulkuinen, mitenkähän minä selviydyn kotia. Kuule, tahtoisitko sinä parempaa, kun Jumala lupaa, teitä pitää kantaa sylissä ja teitä ihannellaan polvien päällä. Sinua nytkin pyydetään Jumalan kunniaksi korjata Jumalan pyhällä evankeliumilla. Ylennä sinä sydämesi uskomaan Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä synnit anteeksi. (Siunauksia).
Kyllä se on kallista Jumalan lapset, että näin on vielä Siionin vuorella, vapaus jääneiden tykönä, ja täällä saadaan hengittää vapaata armonilmaa. Ei tarvii yhdenkään asuvaisen sanoa, minä olen heikko. Kansalla joka täällä asuu, pitää olla synteinpäästö. Ei tarvii kenenkään lähteä kipeällä tunnolla näistäkään seuroista. Jumalan sanitäärit liikkuvat täällä. Kaikkia sairaita ja haavoitettuja hoidetaan, ja tämä kallis mirhami Jeesuksen pyhä veri vielä parantaa haavoja. Tuo terveyden, rauhan ja ilon sielulle. Muistakaa te aina käydä, tekin nuorukaiset, kun te taistelussa kuumassa haavoitutte. Osaattehan te sidontapaikalle. Älkää koskaan jääkö yksinäisyyteen tuijottamaan haavojanne! Älkää jääkö kokemaan verenhukkaa! Siitä on pian seurauksena kuolema. Menkää matkaystävän luokse, jolla on Ylipäällikön antamat lääkeaineet ja sidetarpeet.
Niin siellä teitä hoidetaan, ja siellä saa sielu levon ja rauhan. Ja niin tälläkin hetkellä sinäkin, kaikista hitaimman, kylmimmän tuntoinen, jaksathan sinä jo uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä ne viimeisetkin epäilyksesi anteeksi. Ole tässä armossa siunattu. Jeesuksen nimeen. Amen.
Siionin Lähetyslehti heinä- elokuu 1961
''''''''''''''''''''''''''''''
MATKALLA
Mä vaikka olen tomu maan,
ja multaan päättyy retki.
Käy maahan kuihtumattomaan;
mun tieni joka hetki.
Ah, mullasta mä nousta saan
oi, Herra, kuvanasi.
Saan nähdä iki-isänmaan
sun kirkkaudessasi.
Ja iki-suvivirtehen
saan ääneni mä liittää.
Kun laulaa kuoro ihmeinen,
kun pelastetut kiittää.
Pauli Luodonpää
Siionin Lähetyslehti heinä- elokuu 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4