Sukurutsan salliminen torjuttava
Artikkelin kirjoittaja on ye -everstiluutnantti Erkki Reinikainen Oulusta
Rikoslakiprojektin johtoryhmä jätti 13.12.1993 oikeusministeriölle ehdotuksen seksuaalirikoksia koskeviksi säännöksiksi. Esityksen on valmistanut johtoryhmän asettama viisihenkinen seksuaalirikostyöryhmä. Ehdotus on herättänyt erityistä huomiota siinä esitetyn sukurutsauksen rangaistussääntelyn radikaalin muutosehdotuksen johdosta.
Johtoryhmä (seksuaalirikostyöryhmä) esittää, että "täysi-ikäisen ja hänen vanhempansa välinen sukupuoliyhteys, johon kumpikin on ryhtynyt vapaaehtoisesti ja tasavertaisista lähtökohdista, ei enää olisi rangaistava. Samoilla edellytyksillä olisi rankaisematon myös sisarusten välinen sukupuoliyhteys. Perusteluissa ilmenevä väittämä, että "esitys muuttaisi jossakin määrin läheisten sukulaisten välisten sukupuolisuhteiden rangaistussääntelyä", on käsittämätön ja harhaan johtava. Kysymyksessähän on huomattava periaatteellinen lainsäädäntöömme tehty muutosehdotus. Sukurutsausta on pidetty vuosisatoja lainsäädännössämme, kuten esimerkiksi länsimaissa yleisesti, rangaistavana rikoksena.
Työryhmä toteaa, että vuoden 1971 rikoslain 20 luvun uudistuksessa entistä selvemmin luovuttiin ajatuksesta, että rikoslainsäädäntö olisi tarkoituksenmukainen keino sukupuolimoraalin ylläpitämiseksi. Tuolloin uudistusta perusteltiin myös sillä, että sukupuolimoraalia koskevissa käsityksissä ja asenteissa on tapahtunut selvää muuttumista. Tätä periaatetta nyt tehty ehdotus korostaa. Siinä todetaan: "Nykyisen käsityksen mukaan seksuaalirikoksia koskevien säännösten tavoitteeksi ei ole järkevää asettaa siveellisyyden tai yhdenmukaisen sukupuolikäyttäytymisen ylläpitämistä tai aikaansaamista. Yhä yleisemmin hyväksytään myös se, että seksuaalielämä voi eri ihmisillä: olla hyvinkin erilaista."
Ehdotuksessa todetaan, että "seksuaalisuus on olennainen osa elämää ja seksuaalisuuteen kohdistuvat loukkaukset aiheuttavat usein suuriakin vahinkoja." Tästä tehdään johtopäätös, että tämän vuoksi tarvitaan rangaistussäännöksiä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaamiseksi. Tämä merkitsee, että jokaisella tulee olla oikeus itse päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään "edellyttäen, ettei hän loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta." Tällainen tapahtuu selvimmin silloin, kun toinen ihminen pakotetaan seksuaaliseen suhteeseen tai muun seksuaalisen teon kohteeksi.
Toinen rangaistavuuteen vaikuttava tekijä on ikä. Työryhmä toteaa perusteluissaan: "Vanhempien henkilöiden lapsiin kohdistamat seksuaaliset teot voivat olla lapsille vahingollisia ja ne usein myös loukkaavat lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, koska lapset eivät kykene tasavertaisista lähtökohdista arvioimaan varhaisen sukupuolisen seurustelun heille mahdollisesti aiheuttamia ongelmia." "Sen vuoksi edelleenkään ei ilmeisesti voida olla asettamatta ikärajoja, jota nuoremman lapsen kanssa vanhempi henkikö ei saa olla sukupuoliyhteydessä vaikka lapsi siihen suostuisikin." Ehdotuksessa pidetään nykyistä 16 vuoden ikärajaa liian korkeana. Lakiehdotuksessa esitetään ikärajaksi viittätoista (15) vuotta. Tästä ikärajasta olisi poikkeuksena esityksen mukaan ne tapaukset, jolloin lapsen vanhempi tai isovanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa oleva ja lapsen kanssa samassa taloudessa asuva on sukupuoliyhteydessä viittätoista mutta ei kahdeksaatoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa. Tällainen teko ja yrityskin on rangaistava. Tämä olisi ainut kohta uudessa lakiehdotuksessa, joka käsittelisi sukulaisten keskinäistä sukupuoliyhteyttä eli sukurutsausta. Kysymys ei ole kuitenkaan ehdotuksessa varsinaisesti sukurutsauksesta, vaan ao lain kohta ehdotuksessa käsittelee sukupuoliyhteyttä lapsen kanssa (ehdotuksen 6 § ).
Ehdotuksen tekijät aivan oikein korostavat perheen merkitystä yhteiskunnan kannalta erittäin keskeisenä instituutiona. Työryhmä toteaa, että "on syytä pyrkiä myös rikoslainsäädännöllä suojaamaan perheen sisäisten suhteiden toimivuutta ja torjumaan niihin kohdistuvia uhkia." Tällaiseksi uhkaksi nähdään vanhempien ja lasten väliset sukupuolisuhteet. Tällöin muun muassa lapsen psykososiaalinen kehitys häiriintyy. Johtopäätös on varsin selvä: "Vanhempien ja lasten välisten sukupuolisuhteiden rajoittamiseen on edelleen hyvät perusteet." Työryhmä toteaa lisäksi varsin perustellusti, että mikä koskee vanhempia, koskee myös isä- ja äitipuolta, sillä lapsen seksuaalisuhde isä- tai äitipuolen kanssa aiheuttaa vaaran perhesuhteille ja loukkaa lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja vahingoittaa hänen kehitystään.
Edellä esitettyä perustelutaustaa vasten tuntuu käsittämättömältä työryhmän esitys sukurutsauksen rangaistavuudesta luopumisesta silloin, kun on kysymys täysi-ikäisen ja hänen vanhempansa vapaaehtoisesta sukupuoliyhteydestä. Sama koskisi myös täysi-ikäisiä sisaruksia. Seksuaalirikostyöryhmän perustelut esitykselleen ovat varsin heikot, kestämättömät, ristiriitaiset ja luuloon perustuvia. Niissä todetaan seuraavaa:
Lähisukulaisten suhteesta syntyvän lapsen riski saada perinnöllinen sairaus ei ole kovin suuri. Jos lähisukulaisten lasten aiheuttamaa vaikutusta perinnöllisten sairauksien määrään tarkastellaan koko väestöä silmällä pitäen, sukurutsalla ei edes teoreettisesti ole mainittavaa merkitystä. Sukurutsan rangaistavuutta ei enää olekaan perusteltu sillä, että se aiheuttaisi vakavia kansanterveydellisiä haittoja.
Vanhempien ja lasten välisten seksuaalisuhteiden sääntelyssä ei ole enää tarkoituksenmukaista lähteä biologiseen sukulaisuuteen perustuvista säännöksistä, vaan on syytä vahvistaa lasten suojaa seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (siis vain tätä suojaa, kirjoittajan huomautus) siitä riippumatta, onko hyväksikäyttäjä biologinen sukulainen vai ei. Myös sisarusten välisten seksuaalisuhteiden sääntelyssä tärkeintä on seksuaalisen hyväksikäytön estäminen. Siksi ei ole perustetta puuttua rikoslailla täysi-ikäisten sisarusten tasavertaisiin lähtökohtiin perustuviin vapaaehtoisiin seksuaalisuhteisiin. Ei ole myöskään syytä olettaa, että vaikka rangaistavuudesta näiltä osin luovuttaisiinkin, seurauksena olisi tällaisten suhteiden yleistyminen tai vielä vähemmän niistä syntyvien lasten määrän lisääntyminen. Tähän viittaa näiden suhteiden ilmeinen harvinaisuus (nehän ovat nykyisin lailla kiellettyjä! kirjoittajan huomautus) ja niitä kohtaan vallitseva selvästi kielteinen suhtautuminen. Kielteinen asenne jotakin ilmiötä kohtaan ei sellaisenaan riitä rangaistavuuden perusteeksi."
Hämmästyttävää on, että ns. asiantuntijat ovat hatarin penistein tehneet lakiin muutosesityksen, joka koskettaa syvästi yhteiskunnan perusrakenteita. Kun näitä ja heikkoja ikään katsomatta tulisi suojella, on lähdetty liberaaliteorioiden näkökohdasta, jonka mukaan yksilönvapauden nimissä ihmisellä tulee olla itsemääräämisoikeus." Tässä tapauksessa se merkitsee "vapautta" ja oikeutta harjoittaa vapaaehtoista sukupuoliyhteyttä täysi- ikäisten kesken sukulaisuuden sitä rajoittamatta. Voi hyvin yhtyä erään kansanedustajan lausuntoon, jossa työryhmän ehdotusta pidetään "pöyristyttävänä."
Rikoslakiprojektin johtoryhmän (seksuaalirikostyöryhmän) ehdotus sukurutsan poistamisesta on saanut voittopuolisesti ankaraa arvostelua. Työryhmän edustaja on puolustanut tehtyä esitystä mm. toteamalla (IS 16.12.93): Lähtökohtana esityksessä on ollut ihmisten seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Jos kaksi saman perheen aikuista jäsentä haluaa olla sukupuolisuhteessa keskenään, heidän rankaisemisensa on hyödytöntä." Arvostelijoiden yhteiskunnallinen edustavuus on ollut varsin kattava. Laissa tulisi ottaa huomioon myös yhteiskunnan selvä näkemys siitä, että sukurutsaus on tuomittavaa.
Voi vain kuvitella niitä järkyttäviä tilanteita, joita perheessä voi syntyä, kun toteutetaan lain estämättä täysi-ikäisten
kesken sukupuoliyhdyntöjä. Näitä voivat joutua seuraamaan myös perheen alaikäiset lapset. Tähän kun lisätään vielä mahdollinen alkoholin tuoma "estottomuus," niin tilanne voi muodostua kauhistuttavaksi. Tällaista ei saa laissa sallia! Lain on suojattava sekä vanhempia että lapsia niiltä henkisiltä vaurioilta, joita yksilöllisyyden ylikorostus seksuaalisuudessa voi aiheuttaa.
Seksuaalityöryhmä on suorittanut oikeusvertailun Ruotsin, Norjan, Tanskan, Saksan ja Itävallan seksuaalirikoksia koskeviin säännöksiin. Kaikissa vertailtavissa laeissa on säännöksiä sukurutsasta. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on rangaistavaa vanhemman ja alenevassa polvessa olevan välinen sukupuoliyhteys. Saksassa ja Itävallassa on rangaistavaa sekä alenevassa että ylenevässä polvessa olevien välinen sukupuoliyhteys. Rangaistusasteikossa on huomattavia vaihteluita Norjan laki on ankarin. Siinä ylin rangaistus sukupuoliyhteydestä on jopa 8 vuotta vankeutta ja 5 vuotta vankeutta muusta epäsiveellisestä kanssakäymisestä.
Ruotsissa, Norjassa ja Itävallassa on rangaistavaa täyssisarusten välinen sukupuoliyhteys. Tanskassa ja Saksassa tämän lisäksi on rangaistavaa myös puolisisarusten välinen sukupuoliyhteys. Enimmäisrangaistukset vaihtelevat 6. kuukauden vankeusrangaistuksesta 2 vuoden vankeuteen.
Tämän oikeusvertailunkin valossa tehty ehdotus ei ole perusteltavissa. On hämmästyttävää, että Suomessa asiantuntijaelin poistaisi laista itse asiassa kaikki "rajoittimet" täysi-ikäisten keskinäisestä sopimuksesta tapahtuvista sukupuoliyhteyksistä. Mielestäni päinvastoin sukurutsalakia tulisi laajentaa koskemaan myös ylenevässä polvessa olevien välistä sukupuoliyhteyttä. Lain tulisi koskea myös vanhempaan rinnastettavissa asemassa lapseen nähden olevaa tekijää. Aikamme kuvaan on liittynyt jatkuvasti lisääntyvänä vapaat seksuaaliset suhteet ja niiden laajamittainen hyväksyminen. Tätä kehitystä heijastaa myös tehty esitys sukurutsan poistamisesta laista. Edellä olen arvostellut esitystä lähinnä yhteiskunnalliselta, sosiaaliselta sekä moraaliselta ja eettiseltä kannalta. Näitäkin tärkeämpää on nähdä, mitä Jumalan sana sanoo sukurutsasta. Varsin selkeästi sukurutsa on kuudennen käskyn rikkomista. Se on huoruuden synti. Mutta tämän lisäksi Jumala puhui Moosekselle tästä synnistä. (3. Moos. 18). Hän kieltää Israelin kansaa tekemästä niin kuin pakanakansat olivat tehneet. Maa oli tullut saastaiseksi sen tähden. Kysymyksessä oli sukurutsa ja luonnottomat sukupuolisuhteet (homous, lesbolaisuus ja sodomia). Nämä olivat Jumalan edessä kauhistus ja iljettävyys.
Kansakunnan tulee suojalle itseään sen elinjuuria jäytäviltä tekijöiltä. Kristillisten arvojen ylläpitäminen on tämän tähden elämän kysymys. Tämä on otettava huomioon myös lainsäädännössä. Vuosisatoja on meidän maassamme ollut eräänä lainsäädäntömme perustana Jumalan kymmenen käskyä ja niihin liittyvät Raamatun opetukset. Selvästi on nähtävissä vapaamielisten ja ei-kristillisten aatteiden ja tapojen voimakas leviäminen ajassamme. Tällainen "yleinen käsitys ja tapa" ovat vaikuttamassa lainsäädäntöömmekin. Kirkon tulisi rohkeasti taistella kristinuskon arvomaailmaa murtavia ilmiöitä vastaan. Myös nyt kyseessä olevassa tapauksessa kirkon äänen tulee kuulua selkeästi ja kattavasti.
Nyt on myös seurakunnalla rukouksen aika, että Jumala antaisi viisautta lainlaatijoille tehdä ihmistä, perhettä, yhteiskuntaa ja maatamme suojelevia lakeja.
Erkki Reinikainen
(Lihavoinnit kirjoittajan)
Päivämies 12.9.1994