Kirjoittaja Taavetti » 03 Tammi 2019, 21:02
Kynttilänpäivänä
Jumalan kirkkaus Kristuksessa
Joh. 12: 35 – 36
Vanhan liiton Jesaja oli sanonut, elämää ympärillään seurattuaan: "Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat." Jes. 60: 2. Herra Jeesus puhuu samasta asiasta sanoessaan kynttilänpäivän tekstissä: "Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.” Epäuskon pimeys lepää synkeänä tämänkin päivän ihmiskunnan yllä. Onko sitten ihme, että kansat ja yksityiset ihmiset kulkevat tietään synnistä syntiin, lankeemuksesta toiseen. Synti tuo aina mukanaan tuskaa ja ahdistusta. Ehkä jonkun tämän lukijan sydäntä pakottaa oman tai jonkun lähimmäisen tekemän synnin tuottama tuska. Sinne elämisen vaivan keskelle tuntuu turvalliselta kuulla Jeesuksen puhuvan valkeudesta, joka on vielä vähän aikaa teidän keskuudessanne. Se valkeus säteili Herrasta Jeesuksesta kaikkiin kiusattuihin ja synnin riivaamiin, kun Jumalan Poika kulki lihansa päivinä pyhän maan polkuja. Tämän valkeuden olivat ihmiset näkevä, kun tekstissämme alun perin lausuttiin, enää vähän aikaa, sillä Herra Jeesus oli pian tuleva ylennetyksi ristinpuulle. Ristillä käytiin tuima taistelu. Valon Ruhtinas kukisti pimeyden valtiaan, kuolemallaan kuoleman voitti ja sovitti koko kärsivän ihmiskunnan Isänsä kanssa. Pääsiäisen aamuna Herra nousi ylös. Hän tuli myöhemmin ahdistettujen omiensa tykö lukittujen ovien taakse. Siellä hän valtuutti opetuslapsensa viemään evankeliumin päästävää sanomaa epäuskon pimeydessä vaikertavalle. Joh. 20: 19 – 23. Opetuslasten tuli olla kieron ja nurjan sukukunnan keskellä tähtien kaltaisia tarjolla pitäessään elämän sanaa. Fil. 2: 1 – 16.
Jeesuksen aikanaan sanoman sanan: "Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne," saatamme soveltaa myös nykyaikaan. Jumalan valtakunnasta saarnataan vielä parannusta syntien anteeksi saamiseksi. Sen tähden, kuulkaamme myös Jeesuksen sanojen jatko: "Niin kauvan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte." Jos nämä rivit osuisivat jonkun ihmisen silmiin, joka tarpoo vielä epäuskon pimeydessä, niin älä unohda, ettei Jumala tahdo jättää sinua pimeyteen. Kuuntele tarkkaan, kun joku valkeuden lapsi sinua rakkaasti puhuttelee. Sinun tulee astua se askel, mitä nimitetään parannuksenteoksi. Emme voi parantaa itse itseämme, siitä ei olekaan kysymys. Herran Jeesuksen sovintoveri on se parantava lääke, mikä tihkuu tunnollemme julistusta anteeksiantamuksen sanasta. Niin kauan kuin vielä tätä evankeliumia tarjotaan, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte.
Jumala näkee myös, miten suuressa ahdistuksessa nämä valkeuden lapset usein matkaavat. Pimeys saartaa edestä ja takaa. Jo voitettu synti saattaa langettaa uudelleen. Kristitty voi joutua häpeämään omaa käytöstään epäuskoisten edessä. Mieli painuu maahan. Olet kuin pimeässä, lukittujen ovien takana. Kuitenkin juuri sinnekin tahtoo valkeuden evankeliumi säteillä. Ole vielä, köyhä matkaystävä, turvattuna ja siunattuna, kaikki syntisi ja vikasi annetaan sinulle anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä.
"Kevättä kynttelistä", sanotaan. Aamut alkavat valjeta. Keväthangilla häikäisee silmiä. Aurinko alkaa yletä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes olemme vihdoin kesässä. Niin on Jumalan lapsen matkantekokin. Kun jaksamme uskoa kynttilänpäivän evankeliumissa kaikki matkan vikamme anteeksi, olemme valkenevalla tiellä. "Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka." (Sananlaskut 4: 18) Amen.
Rainer Kangas
Päivämies 3.2.1965
Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 03 Tammi 2019, 21:02
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4