Viljelystaistelumme pohja

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

Viljelystaistelumme pohja

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Maalis 2011, 04:07

Tällainen oli Herodes


Raamatussa mainitaan viisi Herodes-nimistä juutalaisten hallitsijaa. Ensimmäinen heistä on Herodes suuri, jonka aikana Luuk. 1: 5 mukaan Jeesus syntyi. Hän oli Palestiinan käskynhaltijan Antipaterin poika. Niin sanotun makkabealaisten ajan loputtua Pyhä maa joutui roomalaisten käsiin, nämä asettivat makkabealaisen Hyrkaus II.n vasalliruhtinaakseen. Hänen rinnallaan onnistui iddumealaisen Antipaterin päästä uusien valtiaiden suosioon, ja Caesar nimitti v. 47 eKr. hänet Palestiinan maaherraksi eli käskynhaltijaksi. Nimim. Kassara on laatinut lehdellemme selonteon Herodes kuninkaitten suvusta.

Herodeksen nuoruudesta me emme tiedä mitään. Mutta jo mieheksi ehtineenä hän oli Galilean maaherrana. Kun parttilaiset olivat valloittaneet Palestiinan, lähti Herodes Roomaan. Siellä senaatti yksimielisesti nimitti hänet Juudean liittolaiskuninkaaksi v. 37 eKr. Tultuaan juhlallisesti asetetuksi kuninkaan virkaan, hän lähti takaisin Palestiinaan. Kuningaskunta oli nyt miekalla valloitettava. Kolmatta vuotta kestäneen, erittäin verisen sodan perästä Herodes sai vihdoin vallatuksi koko maan. Sen kestäessä hän vietti häänsäkin Hyrkanuksen tyttären, kauniin Mariammen kanssa.

Herodes oli soturi ja hallitsija. Hänen luonteensa oli hurja ja intohimoinen, kova ja taipumaton. Milloinkaan hän ei tuntenut sääliä tai osoittanut lempeyttä ketään kohtaan. Lisäksi hän oli viisas, viekas ja kekseliäs. Hänen toimiansa määräsi rajaton kunnianhimo. Juutalaiset vihasivat häntä alusta lähtien, koska hän oli menetellyt omavaltaisesti, välittämättä suuresta neuvostosta, ja taistellut sitten kansallisia voimia vastaan, oli muukalainen ja rasitti kansaa erittäin raskailla veroilla.


Vallan vahvistamisen aika


Ensimmäiset kaksitoista vuotta Herodes käytti valtansa vahvistamiseen. Hän kukisti vastustuksen osaksi suosion ja kunnianosoituksilla. Mutta sen ohessa hän mm. mestautti neljäkymmentäviisi ylimystä: Lankonsa Arstobuluksen hän hukutti eräissä juhlissa kylpylammikkoon. Kun Augustuksen kilpailija Antonius oli joutunut tappiolle vallantavoittelussa, riensi Herodes voittajan luokse Rodon saarelle, ja tunnusti avoimesti kannattaneensa Antoniusta, ja näennäisellä katumisella ja suoruudella keinotteli itsensä keisari Augustuksen ystäväksi. Vuonna 30 hän mestautti appensa, Hyrkanuksen, joka oli jo 80 vuotias. Seuraavana vuonna tuli hänen puolisonsa Mariammen vuoro. Herodes näet pelkäsi, että hän itse kuolisi, ennen kuin tuo kaunis ja juutalaisten rakastama nainen, joka oli vanhaa kansallista makkabealaissukua, ja silloin Mariamme saattaisi mennä uudestaan naimisiin. Kun 26 -vuotiaan Mariammen pää oli pudonnut mestaajan pölkyllä, kuningas joutui rajun katumuksen valtaan. Hänen luultiin tulleen mielipuoleksi, ja kansa valmistautui jo kapinaan häntä vastan. Mutta kuningas toipui, raivosi kuin tiikeri ja teloitutti kaikki vastustajansa.


Rauhan toimet

Tämän jälkeen Herodeksen kunnianhimo ajoi hänet esiintymään sivistyksen innokkaana edistäjänä. Jerusalemiin hän rakennutti teatterin ja amfiteatterin, sekä upean kuninkaan linnan. Uusia kaupunkeja, – mm. Kesarea Välimeren rannalle — rakennettiin. Vanha Samarian kaupunki, joka sai nimen Sebaste, pystytettiin uudelleen. Roomalaiset ja kreikkalaiset ylistivät hänen kulttuuriharrastuksiaan, mutta juutalaiset vihasivat entistä enemmän tätä veristä hallitsijaa, joka nyt koristeli pakanallisia kaupunkeja.

Ollakseen juutalaisillekin mieliksi hän ryhtyi rakentamaan myös Jerusalemin temppeliä. Työt pantiin alulle v. 20, ja ne kestivät lähes kymmenen vuotta. Siitä tuli niin kaunis, että sananlasku sanoi: "Ken ei ole nähnyt Herodeksen temppeliä, hän ei ole mitään kaunista nähnyt." Temppeliä kaunistettiin vielä myöhemminkin niin, että juutalaiset laskivat sitä rakennetun kaikkiaan 46 vuotta. (Joh. 2: 20). Lopullisesti se valmistui vasta v. 64 jKr. joutuakseen jo v. 70 roomalaisten polttamaksi ja tuhoamaksi. Laki juutalaisten silmissä oli kauhistus, kun itse pyhässä Jerusalemissa pantiin toimeen loistavia kilpaleikkejä keisarin kunniaksi, tai kun amfiteatterissa järjestettiin verisiä näytelmiä, oissa tiikereitä ja leijonia usutettiin toistensa tai rikoksista tuomittujen kimppuun. Kun sanomaton tuhlaaminen rakennustöissä ja hovin elämässä tyhjensivät rahavarat, ryösti Herodes häikäilemättä Daavidin ja Salomon haudan, herättäen tällä teollaan tavatonta kauhistumista juutalaisissa. Kidutukset, teloitukset ja verityöt jatkuivat edelleen. Toisaalta hän kadon tai nälänhädän uhatessa osoitti pitävänsä huolta kansan toimeentulosta. Elinkeinot vaurastuivat. Sellainen kuin Kesarean merisatama vilkastutti kaupankäyntiä.

Perheriidat

Herodeksen viimeisille vuosille ominaisia olivat katkerat perheriidat. Hänellä oli ollut kymmenen puolisoa ja paljon lapsia. Vuonna 6 eKr. hän teloitutti poikansa Aleksanterin ja Aristobuluksen, jotka olivat syntyneet Mariammelle. Sama kohtalo tuli hänen vanhimmalle pojalleen Antipaterille kaksi vuotta myöhemmin.

Raskaat muistot painoivat kuninkaan mieltä, olihan hänen tunnollaan monen sadan ihmisen kuolema, niiden joukossa omien poikiensa ja puolisonsa. Sielultaan ja ruumiiltaan murtuneena hän sairastui vaikeasti. Siitä rohkaistuneina kaksi kirjanoppinutta kansanjoukon johtajaa otti pois temppelin portin päältä Rooman vihatun kotkan kuvan. Mutta Herodeksella oli vielä voimia polItattaa elävältä nämä miehet.

Sairaus paheni päivä päivältä. Herodeksessa oli jatkuvaa kuumetta. Jaloista vuoti visvaa, ja ajokset, jotka kihisivät matoja, peittivät ruumiin. Sairasta vaivasi alituinen jano ja nälkä. Hengitys oli vaikeaa. Kun loppu tuntui lähestyvän, kannatti kuningas itsensä Jerikoon, jonka palmulehdot ja kauniit puutarhat olivat usein häntä ennemminkin ilahduttaneet. Maan etevimmät miehet teljettiin vankeina kilparadalle, ja sisarelleen Salomelle Herodes antoi käskyn, että nuo vangit oli heti hänen kuoltuaan surmattava, ettei sanoma hänen kuolemastaan tuottaisi kansalle iloa. Tätä käskyä ei kumminkaan pantu täytäntöön. Evankelista Matteus kertoo katkelman Herodeksen julmuudesta (2: 15-18) Saadakseen Jeesus -lapsen pois päiviltä, hän surmautti kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset Beetlehemissä.

Keskellä kuolintuskia saapui Roomasta lupa hänen poikansa, Antipaterin teloittamiseen. Ilo siitä lievensi kuolevan kuninkaan tuskia. Vaivat yltyivät kuitenkin uudestaan. Herodes aikoi jo surmata itsensä, mutta eräs henkilö esti sen. Näin syntyi melua palatsissa. Antipater luuli jo isänsä kuolleen, antoi vartijalleen rahaa, jotta tämä päästäisi hänet vapaaksi, mutta vartija menikin ja kertoi kuninkaalle, mitä Antipater oli sanonut. Kuningas raivostui tästä ja käski erään palvelijansa surmata heti poikansa. Tämä käsky täytettiin kohta. Viisi päivää sen jälkeen Herodes itse heitti henkensä kansansa iloksi. Vielä myöhemmin juutalaiset viettivät hänen kuolinpäiväänsä riemujuhlana. Hautausjuhlallisuudet olivat loisteliaat. Hänet kätkettiin hautaan Herodionin linnoitukseen lähelle Jeesuksen syntymäpaikkaa.

Kassara
Päivämies 21.3.1957
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Tällainen oli Herodes

ViestiKirjoittaja mies » 30 Marras 2012, 14:47

Taavetti kirjoitti:Tällainen oli Herodes


Raamatussa mainitaan viisi Herodes-nimistä juutalaisten hallitsijaa. Ensimmäinen heistä on Herodes suuri, jonka aikana Luuk. 1: 5 mukaan Jeesus syntyi. Hän oli Palestiinan käskynhaltijan Antipaterin poika. Niin sanotun makkabealaisten ajan loputtua Pyhä maa joutui roomalaisten käsiin, nämä asettivat makkabealaisen Hyrkaus II.n vasalliruhtinaakseen. Hänen rinnallaan onnistui iddumealaisen Antipaterin päästä uusien valtiaiden suosioon, ja Caesar nimitti v. 47 eKr. hänet Palestiinan maaherraksi eli käskynhaltijaksi. Nimim. Kassara on laatinut lehdellemme selonteon Herodes kuninkaitten suvusta.


29 -- Älä iloitse, sinä Filistean maa, vaikka kurittajasi ruoska on katkennut! Sillä käärmeen suvusta versoo myrkyllinen kyy, ja sen hedelmänä syntyy siivekäs lisko.

Jes.14


Sama kohta muutamasta englanninkielisestä käännöksestä:

King James Version:
29 Rejoice not thou, whole Palestina, because the rod of him that smote thee is broken: for out of the serpent's root shall come forth a cockatrice, and his fruit shall be a fiery flying serpent.


NIV:
29 Do not rejoice, all you Philistines,
that the rod that struck you is broken;
from the root of that snake will spring up a viper,
its fruit will be a darting, venomous serpent.


--> Palestiina = Filistea

Lohikäärme asettui synnyttävän naisen eteen nielaistakseen lapsen heti kun se syntyy.
5 Nainen synnytti lapsensa, pojan, joka on paimentava maailman kansoja rautaisella sauvalla.

Ilm.12


--> Herodes on kuin tuo siivekäs käärme?
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Viljelystaistelumme pohja

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Marras 2018, 21:03

"Tässä tietoisena toivotan parhainta menestystä kaikkien viljelystaisteluun osallistuvien työlle ja rukoilen kanssanne Jumalaa, että Hän siunaisi aherruksemme runsailla tuloksilla kansamme onneksi ja menestykseksi." Näin päättää maatalousministeri Viljami Kalliokoski vetoomuksensa maatalousväelle.
Tältä pohjalta lähtien voimme todella käydä toivorikkaina edessä olevia valtavia vaikeuksia kohti.
On tietenkin ilahduttavaa, että viljelystaistelumme on ajoissa ja mahdollisimman pätevästi organisoitu ja odottaa sopii, että kukin viljelypäällikkö ja neuvoja hoitaa velvollisuudentun-toisesti tehtävänsä ja että vakava maatalousväestömme suhtautuu ymmärtämyksellä ankarimpiinkin toimenpiteisiin. Totisin tosi on kysymyksessä! Oikein on myöskin laajan vapaaehtoisen työpalvelun aikaansaaminen.
"Lapiojääkäri-innostus" toi huomattavia tuloksia kerran, kun varustauduimme sodan tuhoja vastaan. Uskomme, että se on yhtä tehokas keino nälän torjumiseksi isänmaamme kodeista. Puhumattakaan siitä, että se vie helposti toisistaan vierautuvat kansalaisryhmät lähelle toisiaan. Esimerkiksi tulevan virkamiehistömme on hyvä omissa kämmenissään ja hartioissaan tuntea, miten ankarin ponnistuksin leipä heltiää Suomen pelloista. Ja meidän, nyky-Suomeen jääneiden on terveellistä paaikan päällä todeta, miten tuskallista on siirtoväen paneutuminen uusien asuinpaikkojensa kamaraan. Emme todellakaan voi muuta, kuin toivoa, että kaikki nämä kauniit hyvän tahdon ilmaukset menestyisivät! Kun lumi sulaa peloiltamme ja jäät lähtevät vesistöistämme, uurastakoon kukin kaikkensa ponnistaen ja mahdollisuuksiensa mukaan omalla paikallaan tuotantokamppailumme rintamassa!
Mutta huomattavaan osaan maatalousväkeämme on ollut aina sovellutettavissa J.L. Runebergin kuvaus Saarijärven Paavosta. "Perkas, kynti ahkerasti maataan, mutta Jumalalta kasvun toivoi." Monen kristityn isännän pää on paljastunut vuosisatojen kuluessa Suomen peltojen pientareilla, kun hän täysi kylvövakka kainalossaan on seissut muokatun sarkansa päässä heittääkseen ensimmäiset siemenjyvät muheaan multaan, ja harras rukous on kohonnut povesta. Siellä keväisillä kylvömailla on moni uskova suomalainen talonpoika tosimmat jumalanpalveluksensa viettänyt, tuntenut itsensä kaikkeen hyvään ansiottomaksi ja toivonut Herran armolahjana siunattua satoa syksyn tullen. Monta hallanuhkaista yötä on pirttien peräkamareissa valvottu polvillaan sen Jumalan edessä, joka säät ja ilmat säätää.
Ja kun vilja on valjenneena elokuussa odottanut leikkaajaansa, on isäntä ja emäntä hämärtynein illoin katsellut kätensä ristien vainioitansa ja kiitosrukous on täyttänyt sydämen. Yhtä varmaa kuin on se, että Suomen peltoihin on paljon suruja haudattu, on myöskin se, että niiltä on lukemattomia rukoushuokauksia noussut.
Kun tänä keväänä tilanteen vakavuuden painamina, veljet ja sisaret, työaseet isänmaan kamaraan iskemme, tunnemme ehkä entistä syvemmin heikkoutemme ja ansiottomuutemme. Tiedämme, että kansamme tulevaisuuson kokonaan Herran käsissä. Hän suo nälän, Hän suo leivän! Me olemme Hänen lahjojensa carassa. Pitkä pouta, yksi ainoa huurteinen hallayö voi riistää uuraimpienkin ponnistelejumme tulokset. Emmekä voi syyttää, että Jumala olisi meitä liian ankarasti synneistämme rangaissut. Mutta me tiedämme myös Herramme armahtavaksi Isäksemme. Hän on lastensa tuhannet rukoukset kuullut ja antanut pelastavan ihmeensä silloinkin, kun vaikeutemme ovat näyttäneet ylivoimaisilta. Siksi tohdimme nytkin uskossa ja toivossa rukoillen käydä viljelystaisteluumme.
Isännät heittävät siemenjyvänsä multaan sisimmässään huokaus: "Anna Herra meille raadollisille siunsttu sato syksyn tullen!" Rukouksen rintama ja työn rintama yhdistyvät. Kamppailu jatkuu päivästä toiseen, kunnes kunnes sirpit kirahtavat valmiiseen viljaan ja on kiitoksen aika.
Tällä pohjalla taistellessamme säilytämme sisäisen tyyneyden ja työn ilon. Näemme ympärillämme apua tarvitsevat naapurimme. Olemmme valmiit tasaamaan vaikeudet. Muistamme, miten Saarijärven Paavo menetteli silloinkin, kun häntä vuosien raadannan perästä ensi kerran odotti täysi sato, mutta naapurin touon vei halla. Naapurikäsitteemme on vain laajentunut. Koko kansamme tunteeisänmaansa suureksi yhteiseksi pellokseen ja syksyn sadon yhteiseksi Jumalan armolahjaksi.

Wäinö Havas
Siionin Lähetyslehti 1941 sivut 93, 94


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 14 Marras 2018, 21:03
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron