IMMANUEL- Joulun aika

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Tammi 2012, 11:28

Enkeli taivaan lausui näin


"Ja paimenet valvoivat siinä paikkakunnassa ja vartioitsivat yöllä laumaansa. Ja katso, Herran enkeli seisoi heidän tykönänsä ja Herran kirkkaus ympäri valaisi heitä, ja he suuresti peljästyivät. Ja enkeli sanoi heille, älkää peljätkö! Sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkiksi: te löydätte lapsen kapaloituna makaavan seimessä. Ja kohta oli enkelin kanssa suuri taivaallinen sotaväen joukko, jotka kiittivät Jumalaa ja sanoivat. Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyvä tahto." Luuk. 2.8–14

Tästä ainutlaatuisesta Raamatun kohdasta on tullut niin synnyn kuin esityksenkin suhteen jokaiselle meistä rakas jouluvirsi: "Enkeli taivaan lausui näin, miks hämmästyitte säikähtäin. Mä suuren ilon ilmoitan, maan kansoille nyt tulevan." Virsi 21. Voidaan sanoa, että tämä virsi on runoiltu ja sävelletty jo taivaassa. Kunnian ja kirkkauden taivaasta olivat tämän jouluvirren ensiesittäjät lähtöisin. Sen virren ensimmäisinä kuulijoina olivat kedolla laumaansa vartioitsevat halvat paimenet Beetlehemin pikkukaupungin laitamilla yön hiljaisuudessa. Enkelit ja taivaallinen sotaväki tulivat yöllä paimenille veisaamaan Jumalan kunniasta, rauhasta ja hyvästä tahdosta. Uskomisen kautta alkoi paimenten sydämissä soida taivaallinen ilosanoma, joka oli Taivaallisen Isän sydämeltä ilmoitettu, valmistettu ja meille lähetetty. Sillä meidän Herramme Jeesus Kristus, joka kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan on valmistanut tien ikuiseen jouluun ja ainaiseen suveen taivaan kotiin. Jeesuksen sovintoveri on puhdistava Sinunkin syntisen sydämesi tälläkin hetkellä, jos sen uskolla vastaan otat.

Ystävä, ken lienetkin? Onko sinulle tuttu tuo jouluvirren sisältö? Me itsellemme kunniaa tavoittelevat ihmispoloiset, eiköhän ole niin, että meidän kunniamme on mennyt monta kertaa synnin harjoittamisessa. Oma kunnia, maine ja tavara kietovat meidät syliinsä varsinkin joulun kynnyksellä. On tavaton kiire ja touhu. Unohtuuko todellinen jouluvirsi? Eikö ole niin, että synti on tarttunut näin joulun allakin? Siksi on tarpeellista päästä osalliseksi todellisesta kunniasta, Jumalan kunniasta ja antaa kaikki kiitos ja kunnia yksin joulun suurelle Herralle. Uskokaamme syntisinä Hänen päällensä ja ansioonsa, joka jumalattomankin vanhurskauttaa yksin armosta, kaikki syntimme, matkanviat ja joulukiireemmekin anteeksi Herran Jeesuksen Pyhässä nimessä ja kalliissa, maahan vuotaneessa sovintoveressä, rauhaan, vapauteen ja kotikunniaan asti. Silloin Jumala saa meissä ja meidän kauttamme kunnian ja kiitoksen.

Näin ensimmäisen joulun tuntu koetaan paimenten tavoin tänäänkin synnin ja kuoleman varjojen maassa. Saat ystäväni kokea, että sinuakin varten tuli todellinen Joulun Herra, Vapahtaja, joka sovitti syntisi. Sait rauhan tunnollesi. Usko Häneen sai ja saa sydämemme kanteleet soimaan ja yhtymään valittujen Jumalan lasten jouluvirteen. "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisillä hyvä tahto."

Jyrki Viljanen
Päivämies 20.12.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Tammi 2012, 22:20

Syntynyt Vapahtaja


”Jouluaika riemuisa jo koitui koteihimme.
Jumalan Poika taivaasta On tullut majoihimme.
Hän saapui, tänne köyhänä, Alhaisna, aivan nöyränä,
Alentui veljeksemme. Hän riensi meitä auttamaan,
Synnistä vapauttamaan. Autuuteen päästäksemme."

Oli normaali arki. Paimenet olivat työssä yövuorossaan. Enkelin ilmestyminen muutti tilanteen epänormaaliksi. Jos sudet olisivat hyökänneet laumaan, paimenet olisivat taistelleet rohkeasti. Nyt paimenet pelkäsivät. Syntinen ei kestänyt taivaallista näkyä. Enkelillä oli ilosanoma peljästyneille omilletunnoille: "Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja." Arjen keskelle tuli juhla. - Vielä tänä päivänäkin armahdettu syntinen saa kokea: "on joulu keskell' paastoa ja suvi talvella."

Enkelillä oli henkilökohtainen sanoma paimenille. Asia koski juuri heitä. Yhtä henkilökohtaisena on taivaan evankeliumi aina kaikunut syntejään katuville ja pelkääville. Kätten päälle panemisin on vakuutettu: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Silloin on tunnettu: evankeliumi kuuluu juuri minulle. Ei ole tarvinnut jäädä enää odottamaan joskus tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvaa armahdusta. Se on juuri nyt tapahtunut, tänään, ei huomenna. Siksi on kehotettu uskottomia: ”Tänä päivänä jos kuulette hänen äänensä, niin älkää paaduttako teidän sydämiänne." Hepr. 4:7.

”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja."
Jumalan Poika syntyi ihmiseksi. Hän oli todellinen ihminen, sellainen kuin mekin. Hän oli kuitenkin ilman syntiä, mutta kiusattu kaikessa. – Ihminen teki syntiä: Jumalan viha kohdistui synnin vuoksi ihmiseen. Kukaan ei kyennyt sovittamaan syntiä. Ei löytynyt yhtään viatonta ihmistä sovittajaksi. Siksi on tosi suloinen sanoma, että Jeesus tuli meidän kaltaiseksemme. "Että siis lapsilla on liha ja veri, niin on hän myös niistä osalliseksi tullut, että hän olisi kuoleman kautta hukuttanut sen, jolla kuoleman valta oli, se on perkeleen, Ja päästänyt ne, jotka kuoleman pelvosta piti kaiken ikänsä orjana oleman. Sillä ei tosin hän koskaan enkeleitä päällensä ota, vaan Abrahamin siemenen hän päällensä ottaa. Josta hänen kaiketi piti veljeinsä kaltainen oleman, että hän armollinen ja uskollinen ylimmäinen pappi Jumalan edessä olisi, sovittamaan kansan syntejä. Sillä siitä, että hän kärsinyt on, ja kiusattu, taitaa hän myös niitä auttaa, jotka kiusataan." Hebr. 2:14-18.

Athaniuksen uskontunnustuksessa tunnustamme: "Mutta se on myös tarpeellista iankaikkiseen autuuteen, että me vakaasti uskomme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulleen ihmiseksi. Niin on nyt tämä oikea usko, että me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus, Jumalan Poika on Jumala ja ihminen. Jumala on hän Isänsä olennosta, ennen kaikkia aikoja syntynyt, mutta ihminen on hän äitinsä olennosta. ajassa syntynyt.”

Haluammehan tulla autuaaksi. Silloin uskomme yksinkertaisesti ja lapsenmielisesti Jumalan Pojan antaneen viattoman uhrinsa meidän edestämme. Meidän syntimme ovat anteeksi annetut. Meillä on myös Kristuksen mieli. Paavali kirjoittaa: "Kullakin olkoon se ajatus, kuin Kristuksella Jeesuksella oli: Joka, vaikka hän oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla, Vaan alensi itsensä, otti orjan muodon päällensä, ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi. Ja löydettiin menoissa niin kuin ihminen, nöyryytti itsensä, ja oli kuolemaan saakka kuuliainen ja ristin kuolemaan asti." Phil. 2:5–8.

Ihmisiä on tänään päivä- tai yövuorossa: kauppaliikkeissä, toimistoissa, tehtaissa, sairaaloissa, jne. Kedolla on paljon paimenia, mutta vain harvat heistä ovat päässeet tuntemaan ilosanoman Vapahtajasta. Uskovainen on harvinainen lintu. Niitä on paljon, jotka eivät voi irrottaa sydäntään ajallisista. Vatsa on heidän jumalansa. Jeesus sanoo Ihmisen Pojan päivästä: "Silloin on kaksi kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään." Matt. 24:40. — Paimenet menivät kedolta Beetlehemiin. He palasivat sieltä työpaikalleen ylistäen ja kunnioittaen Jumalaa. Heillä ei ollut materialistinen joulu. Heille oli syntynyt syntisten Vapahtaja. Jouluilo täytti sydämen.

"Syntyi tänne Jumala Neitsehestä puhtaasta,
Sana tuli lihaksi, Rikas tuli köyhäksi.
Kiitos olkoon Jumalan Poikans' antoi ainoan
Vapahtajaks' maailman."

Matti Vainikainen
Päivämies 20.12.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Joulu 2012, 15:15

Koska aika oli täytetty


Raamatussa puhutaan ajasta ja sen täyttymisestä eri asioiden yhteydessä. Puhutaan esim. Jeesuksen toisen tulemisen ajasta, mutta myös Hänen syntymisestään. Tästä puhuu merkitty sanan kohta. Tämän ajan täyttymisestä profeetat ennustivat. "Katso, neitsyt siittää ja synnyttää pojan." (Jes. 7: 14).

EI valtikkaa oteta pois Judalta, eikä lain opettaja Hänen jaloistaan, siihen asti kuin Sankari tulee ja hänessä kaikki kansat riippuvat kiinni." (1. Moos. 49: 10). Sanotaan, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailman kansat piti verolliseksi laskettaman (Luuk. 2: 1)
. Nyt otettiin pois valtikka Judalta. Näistä ennustuksista tiesi Simeon, milloin Jeesus tuotaisiin Jerusalemin temppeliin ympärileikattavaksi lain tavan jälkeen. Hän näki Raamatusta ajan täyttyneeksi. Jumala teki Poikansa lain alaiseksi meidän tähtemme, koska mekin olimme lainalaiset, kuten apostoli sanoo; "Ja olimme luonnostamme vihan lapset, niin kuin muutkin." (Eph. 2: 3) . Koska synti oli lihassa tehty, syntyi Hänkin ihmiseksi vaimosta, lainalaiseksi, ja siksi Hänestä sanotaan: "Vaan alensi itsensä, otti orjan muodon päällensä ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi.'' (Phil 2: 7). "Että Hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastaisi, että me Hänen lapsiksensa lunastettaisiin." (Gal 4: 5). Tästä Paavali kirkastaa Efeson lapsille näin: "Että Hän lihansa kautta vihan otti pois, nimittäin lain, joka käskyihin päätetty oli." (Eph. 2: 15) .

VELJET ja sisaret, mekin olimme vihan ja lain alla, josta Jumala meitä Pojassaan lunasti. Olemme tunteneet ja muistamme tuon ajan, kun meitä painoi lain tuomio, meillä oli kuoleman ja kadotuksen pelko. Muistamme myös sen, kun lunastajan armahtava rakkaus Pyhän Hengen kautta saarnatussa evankeliumissa meitä armahti, päästi meidät pois vihan ja lain alta armon osallisuuteen ja johdatukseen. Ja nyt "Me hänen lapsiksensa luettaisiin." (Gal. 4:.5). Jonka tähden sanotaan: ''Mutta että te olette lapset, lähetti Jumala Poikansa Hengen teidän sydämiinne, joka huutaa: Abba, rakas Isä!" (Gal. 4: 6)

EMME jääneet hengettömiksi ja kuolleiksi, vaan tulimme eläviksi, saimme elävän toivon, Jumalan lapsen osan ja onnen. Tämä Jumalan Henki liittää meidät yhteen hengen ja rakkauden sitein. Siihen onkin Raamatun kehotus: "Ahkeroikaa myös pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta," (Eph: 4; 3).
TÄSSÄ hengessä ja rakkaudessa, veljet ja sisaret, saamme uskoa lapsenkaltaisesti itsemme autuaiksi. Uskomme matkan viat ja virheet anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Tämä on meille kallis asia. Siitä on meidän elämämme uskossa ja armossa. Näin uskoen saamme mekin Simeonin ja muiden edesmenneitten pyhien tavoin Raamatun kirjoituksista nähdä ajan täyttymisen ja Kristuksen toisen tulemisen lähestyvän. Näemme sodat, metelit, ruttotaudit, nälänhädät ja jumalattomuuden lisääntymisen ja Jumalasta luopumisen hengen ja synnin ihmisen ilmaantumisen.

NÄITÄ kaikkia katsellessamme ahkeroimme olla valmiita, valvoa opissa ja elämässä ja tehdä niin kauan työtä kuin päivä on. Uskomme ja kilvoittelemme. Uskomme Jeesuksen nimessä ja veressä synnit ja matkan viat anteeksi. Aika on kerran täyttyvä meidänkin kohdallamme.

Oiva Tölli.
Päivämies 12.12.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Joulu 2012, 20:46

Joulu ajan merkkinä


KUN luemme Raamattua, usein huomaamme, että suurten tapahtumien edellä olevaa aikaa rinnastetaan Jeesuksen toisen tulemisen edellä olevaan aikaan. Viimeisen ajan merkkeihin sovelletaan aikaa ennen vedenpaisumusta, ''niin kuin Noan aikana." Samoin Sodoman ja Comoran hävityksen edellä olevaa aikaa ja Jerusalemin hävityksen edellä olevaa aikaa. Harvemmin kuitenkin Jeesuksen syntynaisen aikaa käytetään ajan merkkinä Jeesuksen toiselle tulemiselle. Kuitenkin yhtäläisyyttä löytyy. Vanhan liiton jouluevankeliumi, Jes. 9. luku, on yksi näistä: "Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden, ja jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirkkaasti paistaa. Sinä lisäät kansaa, ja lisäät hänelle iloa; sinun edessäsi iloitaan, niin kuin elonaikana iloitaan, niin kuin saaliin jaossa iloitaan. Sillä sinä olet heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän vaatiansa sauvan särkenyt, niin kuin Midianin aikana. Sillä kaikki sota ja meteli, ja veriset vaatteet pitää poltettaman ja tulella kulutettaman. Sillä meille on lapsi syntynyt ja poika on meille annettu, jonka hartioilla herraus on, ja hänen nimensä kutsutaan Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Ijankaikkinen Isä, Rauhan päämies. Että hänen herrautensa pitää suureksi tuleman, ja ei rauhalla loppua, Davidin istuimelle, ja hänen valtakunnallensa, valmistamaan sitä ja vahvistamaan tuomiolla ja vanhurskaudella, hamasta nyt niin ijankaikkiseen on Herrran Jumalan Zebaotin kiivaus tämän tekevä.'' (Jes. 9: 1—6)

Tässä kulkee rinnakkain ensiksi juutalaisten tila Jeesuksen syntymisen aikoihin ja samalla pakanoiden etsikon ihanuus. Pimeydessä elävä kansa saa kokea joulun ihmeen parannuksen teon paikalla.

KUN ajattelemme sitä pimeyttä, joka on juutalaisten keskellä Jeesuksen syntymisen aikoihin, huomaamme, että ihmisten mielet olivat kaikessa muussa, mutta eivät Vapahtajan syntymisen toivossa. Poliittinen keskustelu oli kuumimmillaan. Olihan verolle laskemisen päivä, joka oli uusi päivän puheenaihe. Kedon paimenet olivat Betlehemin ainoat odottajat Josefin ja Marian lisäksi.

Onko niin, että politiikka on kuuma puheenaihe myös Jeesuksen toisen tulemisen päivänä. Harvat paimenet, pieni joukko maailman kansojen meressä, on valvovien Jumalan lasten joukko. Raamattu kuitenkin täyttyy. Idän taivas alkaa ruskottaa, aamu koittaa ja nousee täyteen kirkkauteensa Herramme saapuessa.

Profeetta Makakia, viimeinen profeetta ennen Johannes Kastajaa ja Jeesuksen syntymää, näkee asioita Pyhän Hengen kaukoputkella sangen merkillisellä tavalla. Kolmannen luvun alussa ennustaa Malakia Johannes Kastajasta ja Jeesuksen syntymisestä ja Jumalan temppelistä — valtakunnasta: ”Katso, minä lähetän minun enkelini, joka minun eteeni pitää tien valmistaman, ja kohta tulee temppeliinsä se Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te tahdotte, katso, hän tulee, sanoo Herra Zebaot Mutta kuka voi hänen tulemisensa päivää kärsiä ja kuka voi seisoa, kun hän ilmaantuu? Sillä: hän on niin kuin hopeasepän tuli ja niin kuin pesiän saippua." (Mal. 3: 1 – 2) Malakian neljäs luku sanoo näin: ”Sillä katso, se päivä tulee, joka on palava niin kuin pätsi, silloin pitää kaikki ylönkatsojat ja jumalattomat olkena oleman, ja se tuleva päivä pitää heidät sytyttämän, sanoo Herra Zebaot, ja ei pidä heille jättämän juurta eikä oksaa. Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on vanhurskauden aurinko koittava, ja autuus hänen siipeinsä alla, ja teidän pitää käymän ulos ja sisälle, lisääntymän niin kuin syöttiläät vasikat. Teidän pitää jumalattomat tallaaman. Sillä heidän pitää tuhkana teidän jalkainne alla oleman, sinä päivänä, jonka minä tehdä tahdon, sanoo Herra Zebaot. Muistakaa Mooseksen minun palvelijani lakia, jonka minä hänelle käskin Horebissa, kaikella Israelille säädyksi ja oikeudeksi. Katso, minä lähetän teille Elian, prophetan, ennen kuin se suuri ja hirmuinen Herran päivä tulee. Hän on kääntävä isäin sydämet lastensa tykö ja lasten sydämet isiänsä tykö, etten minä tulisi ja löisi maata kirouksella." (Mal. 4),

Näissä lainatuissa lauseissa kulkevat rinnakkain joulu ja tuomio. Tähän sopivat Jeesuksen sanat: ”Mutta tämä on tuomio, että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta, eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman. Mutta joka totuuden tekee, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen työnsä nähtäisiin, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” (Joh. 3: 10 – 21). Jeesuksen ensimmäinen tuleminen maailmaan oli tuomio synnille, sitä se on myös silloin, kun Jeesus tulee toisen kerran.

Johannes Kastajan toiminta rinnastetaan Elia -profeetan toimintaan. Kun ajattelemme Jumalan Pyhän Hengen työtä tänä aikana, niin eikö tätäkin voi rinnastaa Elian ajaksi. Elia taisteli syntiä vastaan oikealle ja vasemmalle. Erikoisen näkyvä oli hänen työnsä vääräjumalisuutta vastaan. Johannes Kastaja seisoi samoilla linjoilla. Hän nuhteli synnistä kuningas Herodestakin, mutta aivan erikoisen saarnan hän piti väärille jumalisille: "Mutta kun hän monta Pharisealaista ja Saddukealaista näki tulevan kasteensa tykö, sanoi hän heille: te kyykäärmeitten sikiöt, kuka teitä neuvoi pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää siis parannuksen soveliaita hedelmiä. Ja älkää ajatelko itsellenne sanoa: Abraham on meidän isämme. Sillä minä sanon teille: Jumala voi näistä kivistä Abrahamille lapset herättää. Mutta jos myös on kirves pantu puiden juurelle: sen tähden jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja tuleen heitetään. Minä tosin kastan teitä vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jälkeeni tulee, on väkevämpi minua, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen kantamaan. Hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella. Jonka viskin on hänen kädessänsä ja hän perkaa riihensä ja korjaa nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella." (Matt. 3: 7 – 12).

NÄISSÄ askelissa kulkevat tämän päivän Jumalan lapset. Herran päivä on läsnä. Samalla tavalla kuin itämaan tietäjät näkivät merkin taivaan tähtenä, niin mekin saamme Jumalan sanan merkkien edessä katsella aamutähteä. Se on viesti meille Jumalan lupausten toteutumisesta. "Idän taivas ruskottaa." Ei yhtään merkkiä jää toteutumatta.

Rakkaat, joulu on ovella, ikuinen joulu, jota ei enää sumenna synnin turmelema arkivaate, "vaan ei ale se vielä ilmestynyt, miksi me tulemme, mutta me tiedämme, kun se ilmestyy, niin me hänen kaltaisiksensa tulemme, sillä me saamme hänen nähdä, niin kuin hän on.'' (1. Joh. 3: 2).

"Jospa sinä taivaat halkaisisit, ja astuisit alas, että vuoret vuotaisivat sinun edessäs niin kuin palava vesi kiehuu, pois väkevällä tulella! Että sinun nimesi tulisi tiettäväksi sinun vihollisillesi, ja että pakanat sinun edessäsi vapisisivat. Niiden ihmeitten tähden, jotka sinä teet, joita ei kenkään toivonut, koska sinä menit alas ja vuoret edessäsi sulaisivat. Ja ei maailman alusta kuultu, eikä korville tullut ole, eli yksikään silmä nähnyt ole, paitsi sinua Jumala, mikä niille tapahtuu, jotka sinua odottavat.” (Jes. 64: 1 – 4).

''Amen, tule, Herra Jeesus!”


Einari Lepistö
Päivämies 19.12.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Joulu 2014, 15:11

Jaakobin huoneen kuningas


Luuk. 1: 33.
JOULUN sanoma on ilon sanoma. Jumala on saarnannut lupaustensa kautta joulua maailman alusta. Sen saarnan valkeus valaisi langennutta Aadamia ja Eevaa paratiisissa. Vaimon siemen on rikki polkeva käärmeen pään. Langenneen Aadamin lapset ovat maistaneet evankeliumin julistamassa joulusaarnassa tulevaisen elämän voimaa, ovat uskoneet, saarnanneet Herran nimeen, löytäneet sielunsa autuuden, oikean joulun. Jaakobin huoneen Kuninkaan valo johti patriarkkoja, Jaakobin lapsia meren aaltojen keskellä, kuivassa korvessa, myrkyllisten käärmeiden keskellä, tulisessa pätsissä ja vielä tänä päivänä sen tulen alta, joka taivaasta putoaa maan päälle ihmisten edessä. (Ilm. 13: 13) .

PATRIARKKA Jaakobin huoneessa oli joulu. Se oli Jumalalta taivaasta. Pyhä Henki saarnasi iankaikkisesta kuninkaasta, jonka valtakunta ja istuin ovat iäiset. Taivas kuuli maata ja maa kuuli taivasta. Sellaista aikaa ja sukupolvea ei ole ollut, joilla ei olisi ollut lupauksen joulua uskon kautta. Pyhäin kärsivällisyys ja usko ovat aina vaivojen maassa iloinneet Jaakobin huoneen Kuninkaasta sielujensa autuudeksi.

ENKELI GABRIEL ilmoitti sen Nasaretin Marialle: ''Hänen pitää Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti oleman ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman." (Luuk. 1: 33). Silloin toteutui: ''On joulu keskel paastoa ja suvi talvella.''

Jouluun oli vielä aikaa, mutta Maria ja Elisabet riemuitsivat pyhällä ilolla. "Sielu iloitsi Jumalassa ja henki ylisti Herraa." (Luuk. 1: 46 ja 47). Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille profeettain kautta, näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut Poikansa kautta, joka on hänen kunniansa kirkkaus ja hänen olemuksensa juurikuva. (Hebr. 1: 1, 3)

Jaakobin huoneen kuningas on Jumalan kunnian kirkkaus. Jumalan lapsi: Hänen kunniansa ja kirkkautensa ovat sinun sielusi kunnia ja kirkkaus. "Ihastu taivas hänestä ja te apostolit ja profeetat!" (Ilm.. 18: 20). Usko sinä, joulun ja rauhan lapsi, verellä pesty taivaan matkamies, Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi! Hänestä ihastuivat taivas ja pyhät edellämme. Tänäkin jouluna soi loputon jouluvirsi armoevankeliumissa sinun, köyhän ja vähävoimaisen sielulle. Jalkasi polkevat vielä vähän aikaa tätä vierasta maata, kätesi puristaa matkasauvaa uskon varassa. Synnin myrsky yltyy, pimeys ihmisten sydämissä kasvaa. Katso, Jaakobin huoneen asukas, Kuninkaasi kirkkautta! ”Hän kantaa kaikki voimansa sanalla." (Hebr. 1: 3) .

Veljeni ja sisareni. Maan joulut loppuvat. Kuninkaasi verihaavoissa joulun kirkkaus verhoaa sinut. Sinä saat aloittaa Kuninkaasi kanssa iäisen joulun. Usko, veisaa jouluvirttä ja kiitä Jumalaa!

Kalle Toppinen
Päivämies 19.12.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: IMMANUEL- Joulun aika

ViestiKirjoittaja Aaro_K » 26 Joulu 2014, 11:55

Minä olen tänään säestäjä; kaikkiin virsivalintoihin en pysty vaikuttamaan, mutta askarruttaa, että kun tapaninpäivä on marttyyrien muistoksi, niin onko oikein valita hirveän iloisia jouluvirsiä, vai eikö hillitty kiitos olisi parempi tähän päivään.
Siionin lauluin uudistustyöryhmän tavoitteena on päästä surullisista siioninlaulusävelistä eroon. Minun mielipide on toinen, että surukin on tämän maallisen matkan toinen osa. Välillä on iloa, välillä surua jota ei tarvitse peitellä vaan sävelmät juuri toimivat niiden tulkkeina.
Aaro_K
perehtynyt
 
Viestit: 67
Liittynyt: 25 Loka 2014, 15:57

Re: IMMANUEL- Joulun aika

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Joulu 2014, 12:11

Aaro_K kirjoitti:Minä olen tänään säestäjä; kaikkiin virsivalintoihin en pysty vaikuttamaan, mutta askarruttaa, että kun tapaninpäivä on marttyyrien muistoksi, niin onko oikein valita hirveän iloisia jouluvirsiä, vai eikö hillitty kiitos olisi parempi tähän päivään.
Siionin lauluin uudistustyöryhmän tavoitteena on päästä surullisista siioninlaulusävelistä eroon. Minun mielipide on toinen, että surukin on tämän maallisen matkan toinen osa. Välillä on iloa, välillä surua jota ei tarvitse peitellä vaan sävelmät juuri toimivat niiden tulkkeina.

Kyllä marttyyrien muistoksi sopivat erilaiset laulut ja virret. Jälkeen jääneille läheisen kuolema on kyllä murheen aihe, mutta uskovaiselle se on ilon päivä. Muistammehan marttyyri Stefanuksen, eikö hän iloinnut nähdessään taivaan auki ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella. Kun siinä mainitaan seisominen, sopii muistaa että vanhassa kielen käytössä seisminen tarkoittaa kahdella jalalla seisomisen lisäksi myös jonkin asian pysyvyyttä.
Eikä laulujen uudistuksen tavoite ollut päästä eroon surullisista lauluista, vaan löytää niiden rinnalle iloisempiakin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: IMMANUEL- Joulun aika

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Joulu 2018, 00:50

Niin Jumala rakasti maailmaa

Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän on antanut ainoan poikansa, Joh, 3: 16
Jouluevankeliumi julistaa meille, että Jumala on rakastanut maailmaa. Se todistaa meille, että hän on isällisen rakkautensa meihin osoittanut vastaanväittämättömän varmasti siinä, että hän antoi Poikansa syntyä maailmaan synnin, kuoleman ja perkeleen valtaan joutuneiden ihmisten vapahtajaksi.
Tämä Jumalan sydämen ja mielenlaadun tunteminen on ihmiselle työläs asia. Syntiinlankeamisen päivästä asti ihminen on luonnostaan Jumalasta pois kääntynyt ja Jumalaa pakeneva. Niin jo paratiisissa, kun kun Jumala etsi synnin petokseen joutuneita lapsiansa he menivät pakoon ja lymysivät piiloon. He eivät näet tunteneet enää Jumalan sydämellistä rakkautta, joka armossaan yhä vieläkin heitä etsi, kun he olivat joutuneet saatanan siteihin. Ja niin vielä nytkin luonnollisen ihmisen koko elämän suunta on kääntynyt Jumalasta poispäin. Vaikka Jumala isällisessä rakkaudessaan on kaikkensa antanut ihmisen autuaaksi saattamiseksi, eikä ole mitään antamatta jättänyt. Niin ihminen ylenkatsoo hänen hyvyytensä, kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä rikkauden, eikä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää häntä parannukseen. (Room. 2: 4) Tästä Jumalan tuntemisen puutteesta johtuu, että Jumala ei saa hänelle tulevaa kunniaa luoduiltaan. Ja myös se, että maan päällä ei ole rauhaa ihmisten sydämissä.
Kun Jumalan lapsi muistelee oman elämänsä kulkua, niin hänen täytyy ihmetellä sitä, kuinka hänkin ennen saattoi pitää Jumalan suurimman rakkaudenosoituksen niin vähäarvoisena, kuin se ei olisi koskettanut häntä ollenkaan. Niin apostoli Paavalikin sen tunnustaakohdastansa, kun hän kirjeessänsä Tiitukselle sanoo: "Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, monenlaisten himojen ja hekumain orjia." (3:3) Kaikki tämä johtui siitä, ettei tunnettu Jumalan sydämenlaatua, ettei ollut Jumalan pelastavan rakkauden tuntoa.
Kun Jumalan isänrakkauden antama Vapahtaja jouluyönä syntyi maailmaan, ei maan päällä ollut yhtään ihmistä, joka olisi kyennyt sitä itselleen ja toisille oikein tulkitsemaan. Sen tähden Jumala lähetti taivaastansa enkelin sitä maan päällä julistamaan. Kun taivaallisen sotaväen joukko huusi riemuliikutuksessa Jumalan kiitosta ja kunniaa siitä, että Jumalan mielisuosio ön kääntynyt langennutta ihmistä jälleen autuaaksi saattamaan, julisti taivaan enkeli maan päällä ihmisille evankeliumin sanoman tästä Jumalan rakkaudesta: "Älkää peljätkö! Sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Ja tämä on teille tunnusmerkkinä: te löydätte vastasyntyneen lapsen kapaloituna seimessä makaamassa." (Luuk 2: 10 – 12)
Tämä"taivaasta lähetetty evankeliumi" (1.Piet. 1: 12) Jumalan pelastavan rakkauden suuntautumisesta kadotuksen alaista ihmistä kohtaan on ainoa voima, joka voi kääntää ihmisen sydämen Jumalaa rakastamaan. Ja kun ihmisen sydämessä Jumalan rakkauden tunne tulee eläväksi, taivuttaa se hänet Jumalaa kunioittamaan ja kiittämään. Armon elävä tunto sitten vaikuttaa myös kaiken, mikä Jumalan lapsen elämään kuuluu.
Niin me näemme jo jouluyönä paimenten alttiiksiantavan laumansa, kun evankeliumin sanoman synnyttämä usko vaati heidät lähtemään Betlehemin seimen lasta kiittämään ja kunnioittamaan. Idän viisaat ilomielin kärsivät suunnattoman pitkän martkan vaelluksen vaivat, kun heidän sielunsa ikävä kuljetti heitä Kristusta kumartamaan. Kun haudan reunaa lähelle tullut Simeon sai painaa Jeesuksen syliinsä, kosketti autuuden ilo kovasti hänen vanhaa sydäntään, että olisi heti paikalla tahtonut päästä maasta taivaaseen. Ja näin tämä autuuden evankeliumin sanoma Jumalan isän rakkaudesta on kautta aikojen ja sukupolvien osoittanut ihmevoiansa siellä, missä pelastusta halajavat sielut ovat sen lapsenmieliinsä sydämen uskolla vastaanttaneet.
Tänä jouluna kohtaa meidät taas sanoma siitä, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa. Jeesus Kristus, Vapahtaja, on Jumalan meille antama joululahja. Hänen kauttansa taivaallinen Isä valmisti vapahduksen synneistä Aadamin ja Eevan langenneille lapsille. Sitä Jeesuksessa valmistettua vapahdusta synneistä jakaa rakas Isä vielä tänä joulujuhlana siinä ja niiden kautta, jotka itse ovat sen evankeliumin uskoneet. ("1. Piet. 1: 12)
Sentähden Jumalan lapset, olkaamme ahkerat kertomaan tästä Jumalan rakkauden antamasta sanomattomasta lahjasta. Niin paimenetkin tekivät. Kun he itse olivat autuuden ilon ja pelastuksen riemun seimen lapsen luona käsittäneet, "ilmoittivat he sen sanan, joka oli heille puhuttu tästä lapsesta." (Luuk.2: 20) Jumalan pelastavaan rakkauden elävällä tuntemisella näet on aina ollut ja yhä vielä on sellainen vaikutus, että se on kirvoittanut kielet Jumalan suuria armotöitä julistamaan, sillä "sydämen kyllyydestä suu puhuu." (Matt. 12: 34) Kun elävä armontunto on täyttänyt Jumalan lasten sydämet, eivät he ole saattaneet lakata siitä kertomasta, vaikka heitäon siitä puhumasta kiellettykin ja evankeliumin julistamisesta ruumiillisesti rangaistu. (Ap.t. 4: 18 – 20) Jos Jumalan rakkauden elävän tuntemisen tuli niin polttavana liekkinä palaisi tänä jouluna niiden kymmenientuhansien sieluissa, jotka tätä lehteä lukevat, että se pakottaisi jokaisen meistä siitä ympäristössämme kertomaan. Niin aivan loputon olisi jo se kansan paljous, joka senkin kautta saisi kuulla jouluevankeliumin taivaallisen ihmesanoman. Niin pääsisi Jumalan pyhä tuli syttymään entistä kirkkaanpaan liekkiin uskovaisten omissa sydämissä ja sen valo näkyisi pimeässä maailmassa. Silloin sydämissä on oleva oikea jouluilo, sen ilon esimakua, joka sydämet täydellisesti täyttää siloin, kun meidät siirretään tästä vajavaisuuden maasta Jumalan ikikirkkauteen.
O kuinka olen loinen,
ett' pyhä Poika Jeesuinen
minull' tavara tiettävä lienee
Hän minun vie vissist' viimein
paratiisiin iloon ilmeen,
täst' paukuttaa käsiän tiennen,
Amen, amen,
jo siis joudu kultakruunun'
Ilon, riemun,
Miksi viivyt? Sua ikävöitsen.
(Vanha virsikirja 31, v. 7)

Siionin Lähetyslehti 1937 sivut 267 -- 269


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 24 Joulu 2018, 00:50
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Edellinen

Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron