Pitkä oli seuraväli, terveys on vajannut, mutta pääsinpä tänään paikalle. Vähän vain jäi harmittamaan, että kumpikaan puhuja ei sattunut selittämään päivän evankeliumitekstiä kirkkovuodesta, kerrankin kun olin ottanut siitä selkoa ja vielä ajatuksen kanssa, ja olisin halunnut kuulla selitettävän sen ajatuksen, että viimeksi tullut työmies sai saman palkan kuin ensimmäinenkin. Luulen jotain reunasta ymmärtäväni, mutta mieluusti olisin tosiaan lisää kuullut.
Virsiä opin kai kaksi uutta ja Siionin lauluja myös kaksi ellen kolmea. Vaikka olen sijaiskanttoria leikkinyt kirkon puolella riittämiin, niin jostain syystä on aika paljon virsiä, joita en ole kuullut kirkon tilaisuuksissa laulettavan. Ja sikäli kuin joku kuunteli seuroja pohjoisesta, niin auliisti tunnustan, että kaikki vikanuotit olivat minun laulamiani. Onnistuin laulamaan tuttujakin virsiä välillä viereen. Liian väsy, kai.
Suviseurojen työvuorojakin on ryhdytty jakamaan, 700 työvuoroa kuulemma meän yhistyksen osalle. Jäävät väliin, niin kuin suviksetkin. Nuo teinit ovat ihanan suorasukaisia: "Et sää sielä pärjää, ei sun kunto riitä!" Mutta oikeassahan ne ovat, tiiän itekin.