Tunnustuskirjat: Lain kolmas käyttö; oikea kristillinen oppi

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Re: Tunnustuskirjat: Lain kolmas käyttö; oikea kristillinen

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Maalis 2013, 22:05

mies kirjoitti:Otteita täältä:
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/t6.html
Oikea kristillinen oppi

1. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme: Vaikka Kristus on vapauttanut oikein uskovat, todella Jumalan puoleen kääntyneet ihmiset lain kirouksesta ja pakosta, ei näiden silti ole määrä olla ilman lakia, vaan Jumalan Poika on lunastanut heidät juuri sitä varten, että he syventyisivät siihen päivin ja öin (Ps. 119:1). Eiväthän esivanhempamme eläneet ilman lakia edes ennen lankeemusta, vaan Jumalan laki oli kirjoitettu heidänkin sydämeensä, koskapa heidät oli luotu Jumalan (1 Moos. 1:27) kuvaksi.
...
3. Vaikka he näet ovat uudestisyntyneitä, "mielensä hengeltä uudistuneita", ei uudestisyntyminen ja (Ef. 4:23) uudistus ole tässä maailmassa täydellistä vaan vasta alullaan. Uskovaisten "mielen henki" on alituisessa taistelussa lihaa eli meihin koko elämän ajaksi piintynyttä turmelusta vastaan. Tämä vanha Aadam, joka yhä vielä on ihmisen järkeen, tahtoon ja kaikkiin kykyihin piintyneenä, olisi alttiisti ryhtymässä ihmisten uskollisuudessaan keksimiin ja itse valitsemiin jumalanpalvelusmenoihin; siksi on välttämätöntä, että Herran laki aina loistaa meille. Vanha Aadam ei saa noudattaa omaa tahtoaan, vaan se on sekä lain kehotuksin ja uhkauksin että myös rangaistuksin ja kärsimyksin pakotettava seuraamaan Hengen johdatusta ja antautumaan hänen vangikseen (1 Kor. 9:27; Room. 6:12; Gal. 6:14; Ps.119:1; Hepr. 13:21).


En juuri tiedä tunnustuskirjoista (en ole juurikaan lukenut), mutta allekirjoitan kaiken ylläolevan.

Tätä yksimielisyyden ohje, vanhemmalta nimeltä Sovinnon kaava, on se osa tunnustuskirjoista, joka synnytti uudenheräyksen opin ja hengen, joka sitten repesi omaksi eriseurakseen. Tätä lain kolmatta käyttöä eivät vanhoillislestadiolaiset hyväksy, sillä kristitylle pantu laki tekee Jumalan armon tyhjäksi.

Kysyin kymmeniä vuosia sitten seurakuntamme uusheränneeltä kirkkoherralta, onko Sovinnon kaava Lutherin kirjoittama tunnustuskirja. Hän vastasi, että Luther oli aikapäiviä ennen Sovinnon kaavan kirjoittamista kuollut. En nyt jaksa aiheesta enempää kirjoittaa, vaikka syytä saattaisi olla. Jätän tilan vapaaksi keskustelulle toivossa, että tähän vielä muutama vapaaksi tekevän totuuden siemen ilmestyisi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Maalis 2013, 22:42

mies kirjoitti:Kiitos Taavetti kommentista, lienee varmaan tuossa Yksimielisyyden ohjeessa (sisältäen kaikki) useita eri harmaita alueita. Kokonaan en ole lukenut sitä. Laitan varoituksen korvan taakse.

""laki" merkitsee nimenomaan Jumalan muuttumatonta tahtoa, jonka mukaan ihmisten on elettävä"


Ainakin olen seurapuheissa kuullut puhuttavan ehkäisystä; korvakoruista, alkoholista, pappeudesta (seurakunnan kaitsijat), tottelemattomuudesta jotka ovat oikeastaan suoraan lakiin liittyviä.

Jumalan tahtoa kapinoivat jumalattomat hengellisyydet ovat taasen väärentäneet lain.

Laki saarnataan armosta osattomille, heille se kuuluukin. Jumalan lapsilla on armo opettajana, kuten siitä Paavalikin on opettanut. Jumalan laki on armoton vaatija, mutta voimaa sen noudattamiseen ei siitä saa.

Armo on lempeä opettaja, se ei vaadi vaikka saattaa muistuttaa. Armo antaa voiman siihen mitä laki vaatii, mutta tärkeintä armossa on anteeksi uskominen, mutta myös anteeksi antaminen. Kun on itse saanut anteeksi suuret syntinsä, haluaa sitä lahjaa jakaa toisillekin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja näre » 07 Maalis 2013, 23:12

mies kirjoitti:Ainakin olen seurapuheissa kuullut puhuttavan ehkäisystä; korvakoruista, alkoholista, pappeudesta (seurakunnan kaitsijat), tottelemattomuudesta jotka ovat oikeastaan suoraan lakiin liittyviä.

Mihin lakiin liität korvakorut?
näre
 

ViestiKirjoittaja hepa » 08 Maalis 2013, 11:04

mies kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:Armo on lempeä opettaja, se ei vaadi vaikka saattaa muistuttaa.


Muistuttaminen tosiaan taitaa olla se juttu.

Vanhoillislestadiolaisuudessa on aina erotettu hengellinen laki ja evankeliumi selkeästi toisistaan. Laki on jumalattomille tarkoitettu "kurittaja Kristuksen tykö" ja evankeliumi "Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi".[77] Oppia lain kolmannesta käytöstä ei vanhoillislestadiolaisuudessa ole koskaan hyväksytty.[78]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhoillis ... 4ytt.C3.B6

Liekö lain muistutukset kohdistettu vaikka sitten seuroissa käyviin armosta osattomiin?

(huh, parempi taitaa jättää ev.lut. tunnustuskirjojen luku sikseen :smile: )


2. Tim. 3:16
Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa

2. Tim. 4:2
Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella;
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja mies » 08 Maalis 2013, 11:32

näre kirjoitti:Mihin lakiin liität korvakorut?


Mooseksen lakiin; useaan paikkaan, mutta erityisen suorasukaisesti 2.Moos.33:ssa: (32:ssa tarkemmin nuista koruista)

5 Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille: Te olette uppiniskainen kansa. Jos minä vielä hetkenkin kulkisin teidän mukananne, saattaisin hävittää teidät. Pankaa nyt korunne pois, sitten minä päätän, mitä teille teen." 6 Niin israelilaiset luopuivat koruistaan eivätkä Horebinvuoren tapahtumien jälkeen enää käyttäneet niitä.


Enää - tarkoittaen tähän päivään saakka. Toki on ollut aina vastakääntyneitä ja kapinallisiakin kuvioissa mukana.

Olen ymmärtänyt, että Jumala puetutti Israelin kansan 'morsiameksi' kun lähtivät Egyptistä pääsiäisenä (vrt Hes.16):

22 Jokainen nainen pyytäköön naapurin vaimolta tai talossaan asuvalta naiselta muistolahjaksi hopeaa, kultaa ja vaatteita. Pankaa ne poikienne ja tyttärienne ylle, ja näin viette egyptiläisiltä heidän rikkautensa. (2.Moos.3)


-- Näin sanoo Herra:
Minä muistan, miten uskollinen olit, kun olit nuori,
muistan, millainen oli rakkautesi, kun olit morsian.
Sinä seurasit minua autiomaassa,
maassa, jossa mikään ei kasva. (Jer.2)


Mutta tuolta 'morsiamen kuvalta' ulkonaiset korut pois otettiin.
Hylkäämisen makua: "Minä itse en kulje teidän mukananne, koska te olette uppiniskainen kansa." (2.Moos.33).
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja mies » 08 Maalis 2013, 11:43

hepa kirjoitti:2. Tim. 3:16
Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa

2. Tim. 4:2
Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella;


Tuon ko. 'kolmannen opin' voi ilmeisesti helposti järkeillä todella pahaksi opiksi, ja kokemus opettaa, ettei siitä opista hyvä seurannut. Sen siis voinee ymmärtää varmaan farisealaiseksi laki-opiksi jos väärällä hengellä tai kovin järkeillen sitä tulkitaan.

Jumala henkensä kautta nuhtelee, kun hänen tahtoa rikotaan (hänen lakia rikotaan), mutta jos nuhtelijana on järki luettuun perustuen (helposti ymmärrämme asioita väärin), vie se väärälle raiteelle, eriseuroihin asti.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja näre » 08 Maalis 2013, 14:28

mies kirjoitti:
näre kirjoitti:Mihin lakiin liität korvakorut?


Mooseksen lakiin; useaan paikkaan, mutta erityisen suorasukaisesti 2.Moos.33:ssa: (32:ssa tarkemmin nuista koruista)

5 Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille: Te olette uppiniskainen kansa. Jos minä vielä hetkenkin kulkisin teidän mukananne, saattaisin hävittää teidät. Pankaa nyt korunne pois, sitten minä päätän, mitä teille teen." 6 Niin israelilaiset luopuivat koruistaan eivätkä Horebinvuoren tapahtumien jälkeen enää käyttäneet niitä.


Enää - tarkoittaen tähän päivään saakka. Toki on ollut aina vastakääntyneitä ja kapinallisiakin kuvioissa mukana.

Oletko esikoislestadiolainen? Tämä käsityksesi viittaa heihin.
Elävässä kristillisyydessä käsitys korujen käytöstä on vähän toinen, vaikka yleensä ottaen Suomessa ei korvakorujen käyttö ei ole ollut tapana.
näre
 

ViestiKirjoittaja mies » 08 Maalis 2013, 14:39

näre kirjoitti:Oletko esikoislestadiolainen? Tämä käsityksesi viittaa heihin.
Elävässä kristillisyydessä käsitys korujen käytöstä on vähän toinen, vaikka yleensä ottaen Suomessa ei korvakorujen käyttö ei ole ollut tapana.


En ole, mistä moinen käsitys?

3 Älkää noudattako entisen asuinmaanne Egyptin tapoja älkääkä ruvetko seuraamaan niitä tapoja, joita noudatetaan Kanaaninmaassa, minne minä teidät vien. Älkää eläkö vieraiden kansojen tapojen mukaan. 4 Noudattakaa minun lakejani, pitäkää minun käskyni ja eläkää niiden mukaan. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3.Moos.18)


Tuo töydellinen laki asuu jokaisen elävästi uskovan sydämessä. Edelleen, ei niin että varsinaisesti luetun ymmärtäminen olisi täydellinen laki (koska ymmärryksemme on vajavainen) mutta pyhä henki omantunnon kautta ilmoittaa, kun rikomme Jumalan tahtoa vastaan. Tämä tahto (laki) on täydellinen. Eikös siitä sanota, että rakkauden kaksoiskäskyn takana on Mooses ja Profeetat?
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja Humilton » 09 Maalis 2013, 08:12

mies kirjoitti:
näre kirjoitti:Oletko esikoislestadiolainen?

En ole, mistä moinen käsitys?


Tämän foorumin keskusteluja tituleerattiin muutama vuosi sitten uusesikoisuudeksi. :) Sorry, kevennys keskusteluun.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

ViestiKirjoittaja mies » 10 Maalis 2013, 11:34

13 Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. (Room.2)

Mutta myös:

11 On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää". (Gal.3)


Room.2:ssa puhutaan tuosta Jumalan täydellisestä laista (ks. Room.2:15) joka omantunnon kautta syyttää tai puolustaa.

Gal.3:ssa puhutaan juutalaisten laista. Tuon lain alla eivät elävästi uskovat ole.


Jaakob käyttää siitä sanaa vapauden laki, taidetaan se tuntea myös omantunnon äänenä ja hengen ohjauksena jne.

25 Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee. (Jaak.1)


Eikös tuo sydämeen kirjoitettu laki ole meitä vaatimassa syntienanteeksi antamiseen/pyytämiseen? Olemmeko siis lain alla, jos menemme omaa tuntoa hoitamaan? Kyllä, emme juutalaisten lain alla vain tuon vapauden täydellisen lain alla, voisko sanoa että aivan armon alla.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja Jani_S » 14 Maalis 2013, 23:47

mies kirjoitti:Olemmeko siis lain alla, jos menemme omaa tuntoa hoitamaan? Kyllä, emme juutalaisten lain alla vain tuon vapauden täydellisen lain alla, voisko sanoa että aivan armon alla.

Jumalan armolapsi ei ole minkäänlaisen lain alla, koska Kristus on sen hanen puolestaan täyttänyt. Vapahtajassaan nauttii itsessään kelvoton Jumalan lapsi lain eli Jumalan tahdon kokonaista täyttämistä. Laki on hänen kohdaltaan siis kokonaan täytetty ja poistettu uhkaamasta millään tuomiolla, kuten se tekee jumalattomalle ja omavanhurskaalle.

Miksi Jumalan lapset sitten puhuvat uhkaavasta ja tuomitsevasta laista, vaikka se on heille täytetty? Se johtuu siitä, etta armo, sen lisäksi etta se opettaa hurskaasti ja siveästi elämään, kirkastaa vanhan osamme turmeluksen paljon paremmin kuin laki. Jumalan lapsi tietää, etta ilman armoa eli syntien anteeksiantoa Jeesuksen nimessä ja veressä han olisi tuon lain alla, eikä sen päällä kuten hän saa Jumalan lapsena olla. Siksi Jumalan lapsi joka hetki iloitsee osastaan Jumalan valtakunnassa, jonka kansalaisena hän saa joka hetki olla uskomassa syntejään anteeksi.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja weha » 08 Syys 2013, 19:01

Laki kuuluu uskovaisessa ihmisessä asuvalle vanhalle ihmiselle:

Me uskomme, opetamme ja tunnustamme yksimielisesti, että oikein uskovat, vilpittömästi Jumalan puoleen kääntyneet ja vanhurskautetut kristityt on julistettu ja päästetty vapaiksi lain kirouksesta. Silti heidän tulee joka päivä harjoitella Herran lain tuntemista, niin kuin on kirjoitettu: "Autuas se (...) joka rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!" (Ps. 1:1 s. ja Ps. 119:97). Laki on nimittäin kuvastin, josta on nähtävissä Jumalan tahto, se mikä on hänelle mieluista. Sitä peiliä on aina pidettävä uskovien edessä; sitä lakia on heille lakkaamatta opetettava.

Apostoli tosin vakuuttaa, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle vaan jumalattomille. (1 Tim. 1:9) Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää niin, että vanhurskaiden tulisi elää ilman lakia. Onhan Jumalan laki kirjoitettu heidän sydämeensä. Jo ensimmäiselle ihmiselle annettiin heti luomisen jälkeen laki, jonka mukaan hänen oli määrä elää. Pyhä Paavali tarkoittaa sitä, että lain (Gal. 3:13 s.) kirous ei paina niiden harteita, jotka Kristus on sovittanut Jumalan kanssa. Lailla ei myöskään ole mitään syytä vaivata eikä pakottaa uudestisyntyneitä, koskapa he sisällisen ihmisen puolesta ilolla (Room. 7:22) yhtyvät Jumalan lakiin.

Jos uskovissa Jumalan valituissa lapsissa asuva Pyhä Henki jo tämän elämän aikana loisi heidät kokonaan uusiksi, niin että he luontoineen ja kaikkine kykyineen olisivat täysin synnittömiä, he eivät todellakaan tarvitsisi lakia eivätkä siis kiirehtijääkään. Ilman mitään lain opetusta, kehotusta, ohjausta ja hoputusta he aivan omasta aloitteestaan, täysin vapaaehtoisesti tekisivät kaiken, mitä he Jumalan tahdosta ovat velvollisia tekemään. Juuri sitenhän aurinko, kuu ja kaikki taivaan tähdet itsestään noudattavat ratojaan kenenkään tai minkään kehottamatta, ohjaamatta, kiirehtimättä, painostamatta, pakottamatta - tai estämättä. Ne seuraavat järjestystä, jonka Jumala on niille kerran säätänyt. Entä rakkaat enkelit? Heidänkin kuuliaisuutensa on täysin vapaaehtoista.

Mutta uskovaisia ei tämän elämän aikana uudisteta täydellisesti eikä läpikotaisin, completive vel consummative. Kristuksen täydellinen kuuliaisuus peittää kyllä heidän syntinsä, eikä synnistä seuraa uskoville kadotustuomiota. Pyhä Henki on alkanut ottaa vanhaa Aadamia hengiltä ja uudistaa kristittyjen "mielen henkeä". Silti vanha Aadam on yhä piintyneenä heidän luontoonsa ja kaikkiin sisäisiin ja ulkoisiin kykyihinsä. Apostoli kirjoittaa tästä: "Minä tiedän, (Room. 7:18, 19, 23) ettei minussa, se on minun lihassani asu mitään hyvää (...) minä en tiedä, mitä teen, sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." Ja edelleen: "Jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa." "Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat toisiaan vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte." (Gal. 5:17)

Näistä syistä Jumalan oikein uskovat, valitut ja uudestisyntyneet lapset tarvitsevat joka päivä tämän elämän ajan laista saatavaa opetusta, kehotusta, varoitusta ja uhkausta voidakseen vastustaa lihan himoja. Eikä sekään riitä, vaan he tarvitsevat usein myös rangaistuksia, jotka ravistelevat heitä, niin että he seuraavat Jumalan Hengen ohjausta. Onhan kirjoitettu: (Ps. 119:71) "Hyvä on minulle, Herra, että minua nöyryytät, että minä oppisin sinun käskyjäsi." "Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi" (1 Kor. 9:27) "Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä (Hepr. 12:8) ettekä lapsia." Tohtori Luther on selittänyt tätä perusteellisesti Kirkkopostillan suviosassa, 19. sunn. Kolm. jälk. epistolasaarnassa. 57

Vielä on kohta kohdalta esitettävä, miten evankeliumi synnyttää, luo ja saa aikaan uskovaisissa uutta kuuliaisuutta ja mikä on lain tehtävä uskovien hyviä tekoja ajatellen.

Laki tosin sanoo Jumalan tahtovan ja käskevän, että "meidän pitää uudessa elämässä vaeltaman". (Room. 6:4) Mutta laki ei anna voimaa eikä kykyä aloittaa eikä jatkaa sitä vaellusta. Sydämen uudistaa Pyhä Henki, joka annetaan ja vastaanotetaan evankeliumia saarnattaessa, ei lakia julistettaessa (Gal. 3:2, 14). Mutta Pyhä Henki käyttää sitten lakia uudestisyntyneiden opettamiseen. Kymmenestä käskystä hän näyttää heille, "mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista" (Room. 12:2) ja missä Jumalan edeltäpäin valmistamissa hyvissä teoissa heidän tulee vaeltaa (Ef. 2:10). Pyhä Henki kehottaa heitä siihen; ja kun he lihan tähden ovat laiskoja, velttoja ja vastahakoisia, hän nuhtelee heitä lain sanalla. Hänellä on samalla kertaa (1 Sam. 2:10) kaksi virkaa: hän surmaa ja tekee eläväksi, vie helvettiin ja tuo sieltä jälleen pois. Hänen tehtävänään ei ole van lohduttaminen vaan myös syyttäminen, niin kuin on kirjoitettu: (Joh. 16:8) "Kun Pyhä Henki tulee, niin hän näyttää maailmalle (johon vanha Aadam kuuluu) todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion." Syntiä on kaikki mikä rikkoo Jumalan lakia. Pyhä Paavalikin sanoo:(2 Tim. 3:16) "Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi"; nuhteleminen on lain varsinainen tehtävä. Niin usein kun uskovat kompastelevat, Pyhä Henki käyttää lakia nuhtelemaan heitä, mutta sama Henki käyttää sitten pyhän evankeliumin saarnaa rohkaisemaan ja lohduttamaan heitä.

Meidän on vältettävä jokaista virhetulkintaa, mikäli mahdollista, ja opetuksessa säilytettävä selvä ero lain tekojen ja Hengen vaikutusten välillä. Siksi on varsin tarkasti pidettävä mielessä, että aina puhuttaessa Jumalan lain mukaisista hyvistä teoista - nehän yksin ovat hyviä - "laki" merkitsee nimenomaan Jumalan muuttumatonta tahtoa, jonka mukaan ihmisten on elettävä. Siitä huolimatta on eroa teoilla ja teoilla, koska on olemassa eroa niitten ihmisten kesken, jotka koettavat noudattaa lakia ja Jumalan tahtoa. Uudestisyntymättömänä ihminen noudattaa lakia ja tekee tekoja käskystä, rangaistuksen pelosta tai palkan toivossa. Sellainen ihminen on yhä "lain alla"; pyhä Paavali käyttää hänen teoistaan nimitystä "lain teot", sillä hän on orjan tavoin lain pakkovallassa. Sellaiset ovat Kainin kaltaisia pyhimyksiä.

Mutta kun Jumalan Henki synnyttää ihmisen uudesti ja vapauttaa hänet laista, kun ihminen pääsee vapaaksi piiskurista ja Jumalan Hengen johdettavaksi, (Room. 8:14 silloin hän elää lakiin kirjatun Jumalan tahdon mukaisesti ja tekee kaiken alttiisti ja iloisesti, sikäli kuin hän on uudestisyntynyt. Niitä tekoja ei ole oikein sanoa lain teoiksi, vaan ne ovat Hengen tekoja eli hedelmiä; niissä vaikuttaa se mistä pyhä Paavali käyttää nimityksiä "mielen laki" (Room. 7:23 1 Kor. 9:21 Room. 6:14) ja "Kristuksen laki". Sellaiset ihmiset eivät Paavalin sanan mukaan ole enää lain vaan armon alla (Room. 8:2).

Uskovat eivät kuitenkaan tässä maailmassa uudistu täydellisesti, vaan vanha Aadam pysyy heissä hautaan saakka, samoin heissä jatkuu Hengen sota lihaa vastaan. (Room. 7:22 s.) Tosin he sisällisen ihmisen puolesta ilolla yhtyvät Jumalan lakiin, mutta heidän jäsenissään oleva laki tekee vastarintaa heidän mielensä laille. Niinpä he eivät milloinkaan ole vailla lakia, mutta eivät myöskään lain alla. He ovat, elävät ja vaeltavat (Ps. 119:1) Herran laissa, mutta eivät tee mitään lain pakosta.

Heissä olevaa vanhaa Aadamia on sen sijaan piiskattava sekä lailla että lyönneillä, se kun tekee hyvää vain vastahakoisesti ja pakosta. Jumalattomiakin on pidettävä kurissa ja kuuliaisina antamalla lain heitä uhkailla (1 Kor. 9:27; Room. 7:18 s.).

Uskovat tarvitsevat lain opetusta vielä siitäkin syystä, etteivät sortuisi omaan pyhyyteen ja hurskauteen, suunnittelemaan oman mielen mukaista jumalanpalvelusta, sellaista joka olisi olevinaan Pyhän Hengen innoittama, vaikka se ei perustuisi Jumalan sanaan eikä käskyyn. Sellaisesta varoittaa 5 Moos. 12:8, 28, 32: "Älkää tehkö (...) jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein", vaan "kuulkaa niitä käskyjä ja säännöksiä, jotka minä teille annan", "älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois."

Vielä siitäkin syystä lain täytyy opettaa uskoville hyviä tekoja, että ihminen muutoin kuvittelisi tekojaan ja elämäänsä puhtaiksi ja täydellisiksi. Antaessaan uskoville määräyksiä hyvistä teoista laki toimii samalla peilinä ja näyttää, kuinka vajavaisia ja epäpuhtaita tämän elämän aikana tekemämme teot ovat. Rakkaan Paavalin perässä meidän on pakko myöntää: (1 Kor. 4:4) "Minulla ei tosin ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu." Kehottaessaan uudestisyntyneitä tekemään hyvää Paavali pitää heidän edessään kymmenen käskyn peiliä (Room. 13:9). Laista hän itsekin näkee hyvien tekojensa olevan vajavaisia ja epäpuhtaita (Room. 7). Daavid kyllä vakuuttaa toisaalta: Viam mandatorum tuorum cucurri, "Olen vaeltanut sinun käskyjesi tietä." Mutta toisaalla hän rukoilee: "Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi" (Ps. 119:32 ja Ps. 143:2).

Mihin perustuu se, että uskovien hyvät teot kelpaavat Jumalalle ja miellyttävät häntä? Ovathan ne vajavaisia ja epäpuhtaita koko tämän elämän ajan, koska lihassamme asuu synti. Tähän kysymykseen ei löydy vastausta laista, joka vaatii täydellistä ja täysin puhdasta kuuliaisuutta; mikään muu ei sen mukaan kelpaa Jumalalle. Evankeliumi sitä vastoin opettaa, että meidän hengelliset uhrimme kelpaavat Jumalalle Kristuksen tähden, kun ne uhrataan Kristukseen uskoen (1 Piet. 2:5; Hepr. 11:4; Hepr. 13:15 s.). Näin kristityt eivät ole lain alla vaan armon alla. Usko Kristukseen on vapauttanut ihmisen itsensä lain kirouksesta ja kadotustuomiosta, ja hänen tekonsakin Jumala lukee Kristuksen tähden hyviksi, vaikka ne eivät ole täydellisiä eivätkä puhtaita. Uskova ei näet tee niitä lain pakosta, vaan hän tekee niitä Pyhän Hengen uudistamana, sydämestään asti halukkaana ja alttiina elämään kaikessa Jumalalle mieliksi. Tämä koskee uudestisyntynyttä sisällistä ihmistä; samalla uskova joutuu käymään alituista sotaa vanhaa Aadamia vastaan.

Uskovassakin on näet yhä vielä vanha Aadam, se äksy ja vikuri aasi. Ei sille riitä edes lain opettaminen, ei kehottaminen, hoputtaminen eikä uhkaaminenkaan. Usein se täytyy vaivan ja rangaistuksen karahkalla pakottaa tottelemaan Kristusta. Vasta sitten kun ihmiseltä lopullisesti riisutaan tämä synnin turmelema liha ja hänet luodaan ylösnousemuksessa kokonaan uudeksi, hän lakkaa tarvitsemasta lain saarnaa, uhkausta ja kuritusta. Ei hän silloin tarvitse evankeliumiakaan, sillä laki ja evankeliumi kuuluvat tähän vajavaiseen elämään. Silloin autuaat näkevät Jumalan kasvoista kasvoihin. Silloin he kykenevät heissä asuvan Jumalan Hengen voimasta toteuttamaan Jumalan tahdon alttiisti, vapaasti, minkään estämättä, puhtaasti ja minkään puuttumatta. Jumalan tahdon täyttäminen on heidän ilonsa täydellisesti ja ikuisesti. Edellä sanotun perusteella me hylkäämme ja tuomitsemme sen turmiollisen, kristilliselle siveydelle ja oikealle jumalisuudelle tuhoisan harhaopin, jonka mukaan lakia ei pitäisi selostetulla tavalla saarnata oikein uskoville kristityille vaan ainoastaan epäuskoisille, paatuneille jumalattomille.
Luterilaiset tunnustuskirjat yksimielisyyden ohje

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/6.html
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Syys 2013, 19:35

Yksimielisyyden ohjeesta, vanhalta nimeltä Sovinnon kaavasta löysivät uusheränneet niin sanotun lain kolmannen käytön, muodostivat siitä uuden opin ja hivuttautuivat lopulta eriseuraksi ulos kristillisyydestä.

Kysyin kerran paikkakuntamme kirkkoherralta, onko sovinnonkaava Lutherin kirjoittama. Kirkkoherra vastasi, että Luther oli kuollut kauan ennen sovinnon kaavan kirjoittamista.

Minulle vastannut kirkkoherra ei jakanut samaa uskoa kanssamme. Kristillisyydessämme on aina opetettu, ettei Mooseksen laki kuulu elävälle kristitylle edes ohjeena, sillä se laki vaatii ehdotonta täydellisyyttä, johon yksikään ihminen ei pysty. Emme kukaan pysty Jumalan lakia täyttämään, tosin silloin tällöin on ilmaantunut heitäkin, jotka ovat kuvitelleet siihen pystyvänsä. Sellainen on luuloteltua omaa vanhurskautta, joka ei kelpaa Jumalan edessä.


Humilton kirjoitti:Tämän foorumin keskusteluja tituleerattiin muutama vuosi sitten uusesikoisuudeksi. Smile Sorry, kevennys keskusteluun.


Kevennys sallitaan, uuslestadiolaiset vaikuttavat kuitenkin aivan muualla kuin tällä foorumilla. Meillä ei ole tarkoitusta eikä halua tuoda mitään uutta siihen vanhaan kristillisyyteen, jonka saimme ja saamme Jeesuksen veripisaroiden korjaajina osaksemme. Mieluusti en niitä vieraita oppeja halua ainakaan tänne, muualla levittäkööt ja julistakoot niin paljon kuin haluavat. Jumala heidät aikanaan tuomitsee, elleivät armon ajassa nöyrry parannukseen harhoistaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Emka » 08 Syys 2013, 23:17

Lutherin kirjoituksista vielä,

On kirjoituksia joitka Luther on kirjoittanut ennen kuin oli itse tullut armosta osalliseksi ja niihin kirjoituksiin meistä lähteneet vetoavat pyrkiessään heidän omaa oppiaan pönkittämään. Olen keskustellut erään uskovaisen kanssa juuri tänä iltana, kun hän kertoi lukeneensa erään Lutherin kirjan, josta oli jäänyt outo tunne ja hän oli kertonut siitä ja hänelle oli selvitetty tämä asia.

Toivoisin wehan kunnioittavan tämän palstan sääntöjä siinä asiassa, ettet alkaisi opettamaan täällä Lutherin-säätiön opetuksia. Täällä keskustellaan Vanhoillislestadiolaisuudesta ja Raamatun neuvoista miten ihminen löytää sellaisen rauhan tunnolleen joka kestää kuoleman tullessa ja kerran viimeisellä tuomiolla.

Muistelepa Jeesuksen vertauksia miehestä joka löysi aarteen pellosta, kätki sen takaisin, meni ja myi kaikki mitä omisti ostaakseen sen pellon, hän sai pellon ja aarteen, samoin oli vertaus verkosta, missä oli eläviä ja kuolleita kaloja.
Nämä vertauksen ovat jumalanvaltakunnasta. Netistä löytyy kesän opistoseuroista Reisjärveltä, lauantain puheista Tuomas Hännisen pitämä, hän saarnasi juuri näistä vertauksista.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Ilpo » 09 Syys 2013, 02:34

Paavali sanoi asian halki, että laki ei kuulu kristityille, vaan sen tehtävä on herättää epäuskoisissa synnin tunto ja ajaa Kristuksen luo.

Ja mistä Kristus löytyy?
''minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti.''
Kristus asuu omiensa kanssa, Jumalan valtakunnassa. Siksi Jeesus käski lain herättämää etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa. Ja kun etsivä löytää Jumalan valtakunnan, seuraava neuvo kuului: ''tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.''

Lakia verrataan kuun valoon, jota ei voi Paavalin mukaan edes valkeudeksi kutsua sen valkeuden rinnalla, joka Jumalan valtakunnassa paistaa: armoauringon valoon, joka paistaa kristuksen kasvoista, tunnonvalkeudeksi meidän sydämissämme.
Kuunvalo kalpenee auringon valaistessa. Siksi Jumalan lapsille ei tarvikaan valaista tietä lain, eli kuunvalolla.

''Jumalan armo opettaa kaiken Jumalattoman menon hylkäämään ja tässä maailmassa hurskaasti, siveästi ja jumalisesti elämään''.

Armo opettaa totuutta ja totuus kirkastaa, miten säilymme uskomassa.

P.S. Lisään tähän Paavalin sanat, joihin viittasin:

1. Tim. 1:9
Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,


Gal. 3:24
Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

ViestiKirjoittaja Jani_S » 09 Syys 2013, 11:27

Emka kirjoitti:On kirjoituksia joitka Luther on kirjoittanut ennen kuin oli itse tullut armosta osalliseksi ja niihin kirjoituksiin meistä lähteneet vetoavat pyrkiessään heidän omaa oppiaan pönkittämään. Olen keskustellut erään uskovaisen kanssa juuri tänä iltana, kun hän kertoi lukeneensa erään Lutherin kirjan, josta oli jäänyt outo tunne ja hän oli kertonut siitä ja hänelle oli selvitetty tämä asia.

Niitä lienee kuitenkin melko vähän, sillä Lutherin julkinen toiminta ja opetus alkoivat vasta hänen käsitettyään elävän uskon. Suuremman syyn Lutherin epäselviin selityksiin löydänkin siitä väärentämisestä, jonka kohteeksi hänen monet kirjoituksensa joutuivat katolisten, uudestikastajien ja muiden vääräoppisten toimesta. Niissä muuteltiin Lutherin tekstejä vähän, mutta ratkaisevissa kohdissa.

Minulla ei ole tarkempaa tietoa tämän väitteeni tueksi kuin jotkut joskus lukemani saksalaisten luterilaisten väitteet. Uskon kuitenkin niihin väitteisiin kaiken sen epäjohdonmukaisuuden valossa, joka välillä vallitsee Lutherin sanomaksi tai kirjoittamaksi tiedetyssä. Ja miksipä näin ei olisi, sillä osaahan Piru lukea raamatunkin väärinpäin ja on pannut omansa monesti töihin sen muuttamiseksi. Miksipä hän ei olisi tehnyt samaa Lutherin opetusten kohdalla.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja weha » 09 Syys 2013, 13:10

Luther opettaa lain kolmatta käyttöä jo Vähän Katekismuksen selityksissä, sillä hän on kirjoittanut ne myös sitä varten, että "me, Jumalan lapsina, Jumalan Sanan mukaan pyhästi elämme" (Katso ensimmäisen rukouksen selitystä).

Laki osoittaa Kristukseen uskoville, mitkä ovat niitä Jumalan säätämiä ihmiselämän velvollisuuksia, joissa heidän on vaellettava. Laki on ohje. Tätä sanotaan lain kolmanneksi käytöksi.

Ps. 119:105: Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.

Room. 3:31: Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se, vaan me vahvistamme lain.

(Kristinoppi)
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Syys 2013, 15:57

weha kirjoitti:Luther opettaa lain kolmatta käyttöä jo Vähän Katekismuksen selityksissä, sillä hän on kirjoittanut ne myös sitä varten, että "me, Jumalan lapsina, Jumalan Sanan mukaan pyhästi elämme" (Katso ensimmäisen rukouksen selitystä).

Laki osoittaa Kristukseen uskoville, mitkä ovat niitä Jumalan säätämiä ihmiselämän velvollisuuksia, joissa heidän on vaellettava. Laki on ohje. Tätä sanotaan lain kolmanneksi käytöksi.
Ps. 119:105: Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.
Room. 3:31: Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se, vaan me vahvistamme lain. (Kristinoppi)

http://www.netikka.net/mikeh/mikeh/Jusl ... nsimp.html

1. kirje Timoteukselle 1
6 Joista muutamat ovat hairahtuneet ja ovat turhiin jaarituksiin kääntyneet,
7 Ja tahtovat lainopettajat olla, ja ei ymmärrä, mitä he puhuvat eli päättävät.

8 Mutta me tiedämme lain hyväksi, jos se oikein käytetään,
9 Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
10 Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta sen kaltaista sitä terveellistä oppia on:
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja weha » 09 Syys 2013, 16:43

Mikä sitten on Jumalan lain tarkoitus ja tehtävä?

Jumalan lain tarkoitukset ja tehtävät ovat seuraavat kolme:

1. Lain uhka ja rangaistukset estävät jossain määrin synnin karkeita purkautumisia ihmiselämässä. Siten laki pitää yllä maailmassa ulkonaista kuria, järjestystä ja moraalia sekä kahlitsee ulkonaista pahaa. Laki on kahle. Tätä sanotaan lain ensimmäiseksi käytöksi.

1 Tim. 1:9: Lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille.
2. Laki opettaa meitä oikein tuntemaan syntimme Jumalan edessä. Laki on peili. Tämä on lain päätehtävä. Sitä sanotaan lain toiseksi käytöksi.

Luther opettaa lain kolmatta käyttöä jo Vähän Katekismuksen selityksissä, sillä hän on kirjoittanut ne myös sitä varten, että "me, Jumalan lapsina, Jumalan Sanan mukaan pyhästi elämme" (Katso ensimmäisen rukouksen selitystä).

Laki osoittaa Kristukseen uskoville, mitkä ovat niitä Jumalan säätämiä ihmiselämän velvollisuuksia, joissa heidän on vaellettava. Laki on ohje. Tätä sanotaan lain kolmanneksi käytöksi.
Ps. 119:105: Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.
Room. 3:31: Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se, vaan me vahvistamme lain. (Kristinoppi)
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Hannes69 » 09 Syys 2013, 22:21

Tuota kutsutaan myös nimellä lakihurskaus, joka on eri asia kuin Kristuksen ansion tähden saatava lahjavanhurskaus. Kristityllä EI ole laki ohjaajana ja neuvojana, vaan kuten ilpo edellä lainasi Raamattua: Jumalan terveellinen armo opettaa maailmalliset himot hylkäämään jne. Jos wehan oppi olisi oikein, lukisi kyseisessä kohdassa: Jumalan laki opettaa maailmalliset himot hylkäämään jne. Laki on vaativa ja armoton, se vaatii täydellistä vaellusta. Samassa hengessä vaellat sinäkin hyvä weha.
Hannes69
Hannes69
Valvoja
 
Viestit: 819
Liittynyt: 24 Syys 2010, 01:00
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

Seuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa