Kirjoittaja nuusku » 25 Helmi 2009, 02:51
Lenna Pellikka, Keminmaan suviseuroissa 1980.
Seuroja jatkaessamme hiljennymme sen pyhän sanan äärelle, joka on täällä Luuk. 23:39-43 ja luen tämän Jeesuksen nimeen.
Niin yksi pahantekiöistä, jotka ripustetut olivat, pilkkasi häntä ja sanoi: jos sinä olet Kristus, niin vapahda sinus ja meitä.
Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: etkö sinäkään Jumalaa pelkää, ettäs olet yhdessä kadotuksessa?
Ja tosin me olemme oikein siinä, sillä me saamme meidän töidemme ansion jälkeen; mutta ei tämä mitään pahaa tehnyt.
Ja sanoi Jesukselle: Herra, muista minua, kuin tulet valtakuntaas.
Niin Jesus sanoi hänelle: totisesti sanon minä sinulle: tänäpänä pitää sinun oleman minun kanssani paradisissa.
Ei varmaankaan kukaan ihminen, ei yksikään meistä ole tajunnut ihmisen sielun arvoa niin kuin sen Jeesus tajusi. Hän, joka luomisen aamuna näkee, kuinka Jumala puhalsi iankaikkisen henkensä ihmisolemukseen,- hän tiesi, miten arvokas on ihmisen sielu. Hän, joka alensi itsensä, otti orjan muodon ja tuli tänne alas maan päälle, hän tietää myöskin, miten arvokas on ihmisen sielu.
Eikä varmaankaan yksikään meistä ihmisistä ole tajunnut eikä tajua, sitä, mitä silloin menetetään ja kadotetaan, kun ihmissielulle saatetaan iankaikkinen vahinko. Sen tajusi yksistään Herra Jeesus. Hän, joka esimerkiksi kuulee, kuinka se mammonan palvelija, rikas mies, vaikeroi siellä helvetin vaivassa, hän Herra Jeesus tietää, mitä silloin kadotetaan ja menetetään, kun ihminen helvettiin suistuu. Tai hän, joka näkee, kuinka kuninkaan pojan häihin ilman häävaatteita tullut ihminen sidotaan ja heitetään ulkoisimpaan pimeyteen, Herra Jeesus näkee ja tietää, miten hirvittävä asia on ihmisen sielun kadottaminen. Tai vielä edelleen, niin kuin Raamattu siitä puhuu: Hän, joka näkee, kuinka mies seisoo aittojen äärellä, aittojen, jotka ovat täynnä viljaa, ja tämä mies sanoo sielullensa: sielu, nyt sinulla on tallella pitkäksi aikaa — syö, juo ja riemuitse, mutta kuinka ikuisuuden ääni tuomitsee tuon sielun, kun sieltä kuuluu näin: Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois.
Rakkaat ihmiset! Kyllä meille tietenkin ovat tärkeitä maalliset omaisuudetkin ja pankkitilit — tottakai määrätyssä asiassa, mutta rakkaat ystävät, ne ovat sittenkin tämän pian ohi menevän ajan varusteita. Mutta ihminen, sinun sielullasi on iäisyyden loppumaton taival edessä, kun täältä lähdet. Ja sen tähden sanoisin sinulle,, aivan erikoisesti sinulle, rakas ystävä, joka et ole sisällä Jumalan valtakunnassa vaan siellä ulkopuolella vaellat nämä ajalliset ja maalliset asiat päällimmäisinä sydämesi päällä. Haluaisin sanoa sinulle virren laulajan tavoin: "Pois maalliset surusi suista, ne Herrasi hoitava on. Yks vain yli muiden sä muista, sun sielusi kuolematon. Käy valtakuntahan Herran, niin muutkin Hän lahjansa kerran myös sinulle antava on." On, rakas ystävä ja rakkaat ihmiset, asia sillä tavalla, että niin varma asia kuin on se, että sinä kerran olet syntynyt tähän maailmaan ja että sinä siinä istut tai siinä ulkopuolella teltan seisot ja kuuntelet, yhtä varma asia on myöskin se, että kerran sinullekin soivat kuolinkellot. Siitä ei päästä mihinkään. Sinullakin on kerran lähtö edessäsi. Ja sen tähden, on rakas ystävä ja rakkaat ihmiset ja rakkaat veljet ja sisaret minun kanssani, on ensiarvoisen tärkeää, että me katselemme tällaista Raamatun kohtaa tänäkin iltana.
Tämä tekstimme tahtoo meidät johdattaa Golgatan mäelle ja siellä katselemaan kolmea kuolinvuodetta, kolmea kuolevaa. Siinä on kaksi syntistä ihmistä ja tuolla kolmannella kuolinvuoteella on itse Herra Jeesus Kristus. Minä oikein pyydän, rakkaat ihmiset, että me kaikin yhdessä käymme hiljaisin mutta valppain mielin noiden kolmen tykö, kolmen kuolevan luokse. Sillä asia on sillä lailla, että me niistä opimme jotakin.
Kuolema, se on sellainen asia, se on tavattoman vaitelias. Minä olen elämässäni sen kokenut. Kuolema on tavattoman vaitelias, mutta se on vaikuttava koulumestari — käytän tätä sanaa. Se on vaitelias, mutta se on vaikuttava koulumestari. Minä pyydän teitä, rakkaat vanhukset, jotka olette jo elämän iltaan tulleet ja joilla inhimillisestikin ajatellen kuolema ei ole enää kaukana, ja pyydän myöskin teitä, keski-ikäiset, elämän parhaissa voimissa olevat yhdessä minun kanssani käymään noiden kolmen tykö. Älkää tekään rakkaat nuoret, kääntäkö katsettanne pois ja ajatelko — ei nuo sinulle kuulu. Kuolema saattaa olla sinua lähempänä kuin mitä osaat ajatellakaan. Sanon vieläkin, käymme yhdessä noiden kolmen tykö.
Ensimmäisenä tässä oli, niin kuin huomasimme, kuolinvuode, jolla makaa sellainen lähtijä, joka on katumaton syntinen, katumaton ristin ryöväri, ja josta kuolinvuoteesta voimme sanoa, että se on hirvittävän kova kuolinvuode. Siinä saattaa tuollaisella kuolinvuoteella olla ihminen, joka on tässä maailmassa kontannut kaikki synnin likaviemärit. Ja nyt on tullut hetki, että täytyy täältä lähteä täältä ajasta ajan rajan tuolle puolen, ja tullut se aika, jolloinka Jumalan armo ei olekaan enää armon ajassa otettavissa tuon kohdalla. Mutta ajatelkaapa, rakkaat seuravieraat. Tuollaisella samanlaisella kovalla kuolinvuoteella on ihminen, joka on tässä yhteiskunnassa ulkonaisesti ajatellen aivan tuollainen mallikelpoinen ihminen — ihminen, joka on aina vain koettanut tehdä hyvää ja välttää pahaa, ihminen, joka on aina vain harrastanut hartautta jahurskautta. Mutta sitten kun lähdön hetki tulee, niin kuolinvuode on aivan yhtä kova kuin tuolla äskeiselläkin, joka on kaikki synnin likaviemärit kontannut.
Tällaisesta lähtijästä Herra Jeesus erään kerran antaa esimerkin. Hän sanoo näin: Eräällä isällä oli kaksi poikaa. Ja hän sanoi toiselle noista pojista: Mene tänään tekemään työtä minun viinamäkeeni. Niin se poika sanoi näin: en minä tahdo mennä, mutta jälestäpäin hän katui ja meni. Sitten isä sanoi toisellekin pojalle: Mene sinäkin tänään tekemään työtä minun viinamäkeeni. Tämä toinen poika sanoo hyvin liukkaasti näin: minä menen, mutta ei mennytkään. Niin silloin Jeesus kysyy: Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tandon? Johan me jo järjelläkin ymmärrämme, että se, joka katui ja meni työhön sinne viinamäkeen. Niin ajatelkaapa, rakkaat seuravieraat, että Jeesus sanoo juuri tuossa tilanteessa fariseuksille, noille omahyväisille fariseuksille ja kirjanoppineille, hän sanoo. juuri tuossa tilanteessa: Publikaanit ja portot menevät ennen teitä taivasten valtakuntaan.
Kuinka näin? Miksikä näin? Katsokaa, noilla omahyväisillä fariseuksilla ja kirjanoppineilla, niillä ei ollut katumisen sijaa. Niillä oli kourat täynnä hyviä töitä. Ne olivat harrastaneet hartautta ja hurskautta ja aina koettaneet elää hyvästi ja aina koettaneet välttää pahaa ja tehdä hyvää. Minä sanon näin, että on tavattoman vaikea katua hyviä töitä. Kuinka niitä voi katua, hyviä töitä! ja kuitenkin, rakkaat seuravieraat, silloin kun on kysymys sielun autuuden asiasta, ulkopuolella Jumalan valtakunnan tehdyt hyvät työt, jotka eivät ole lähteneet elävästä uskosta ja uskosta vuotavina hedelminä — kuule, ne ovat niin kuin saastainen vaate Jumalan pyhien kasvojen edessä. Publikaanit ja portot menevät ennen teitä taivasten valtakuntaan.
Jätämme tuon ikävän kuolinvuoteen ja menemme toisen kuolevan luokse, toisen syntisen, josta tekstimme osoittaa, että se on katuva syntinen, katuva ristin ryöväri. Mikähän pehmitti tämän ristin ryövärin tunnon — tämän, joka oli saanut noin ankaran tuomion? Ei se pehmittänyt, rakkaat seuravieraat, että hän oli saanut sen ajan ankarimman tuomion, kuolemantuomion, kuolemantuomion ristiinnaulitsemalla. Ei se pehmittänyt, sillä hän vihasi yhteiskuntaa ja yhteiskunnan lakeja. Mutta mikä sen pehmitti tuon toisen syntisen? Kuule, keskimmäiseltä ristiltä alkaa kuulua aivan ihmeellistä. Keskimmäiseltä ristiltä kuuluu, kuinka siellä rukoillaan vihollisten puolesta. Silloin tämän ristin ryövärin tuntoon tulee, varmemmaksi vakuudeksi ei tuo voi olla tämän maailman ihminen. Ei tuo voi olla! Tuossa täytyy nyt olla se Messias, josta ennustettu on. Ja niin alkaa kovat voimat murtua tässä miehessä. Kaikki hänen elämänsä erheet kaatamalla kaatuvat hänen päällensä ja tuosta suuresta tulee pieni ja pienelle kuuluu Jumalan armo. Ja nyt tuo pieni huutaa: Herra, muista minua, kun tulet valtakuntaasi! Niin silloin Herra Jeesus sanoo hänelle: Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.
Tämä toinen ristin ryöväri, tämä toinen syntinen, joka siinä kuolinvuoteella makaa, hän sai katumisen armon, mutta vielä paljon enemmän: Hän sai parannuksen armon. Hän sai suuret syntinsä anteeksi Jeesuksen veressä. Sillä kun Herra Jeesus tempaisee verisillä käsillään suljetun paratiisin ovet auki, hän sanoo tälle katuvalle ristin ryövärille: Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.
Kun me katselemme tuota kolmatta kuolinvuodetta, Jeesuksen kuolinvuodetta, niin meidän täytyy sanoa tämän tekstinkin kohdalla: Kyllä sekin oli kova kuolinvuode! Ja minun tekee mieli sanoa: Se se vasta kova olikin! Sen salaisuus on nimittäin tässä, mikä sanotaan jo profeetan kautta näin: Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän vääryytemme, meidän syntimme. Yhdellä silmänräpäyshetkellä syöksähtää koko maailman syntien likainen valtameri tuon keskimmäisellä ristillä olevan rintaa vasten. Ja me sanomme: Se oli kova kuolinvuode! Sinä, rakas Herra Jeesus, sinä, joka lähdit taivaasta ja tulit tänne alas, tuolla kuolinvuoteella olet ja annoit lyödä viattomat kätesi ja jalkasi kiinni kirouksen puuhun. Sinä, rakas! Herra Jeesus, annoit kaikkesi.
Ja sen tähden minä sanon sinulle, Jumalan lapsi rakas, sinulle kiusattu, vaivattu, ahdistettu ja puristettu... Nyt saarnaa kallis veri ja synnit peseepi! Sinä, joka ahdistettuna ja puristettuna olet matkaa tehnyt — kuule, on niin turvallista tänäkin iltana huomioida jälleen, kun viime talvikin oli kova taisteluiden ja tyrskyjen talvi, ajattele, miten Jumalan valtakunta tänäkin iltana seisoo kokonaisena. Se ei murene. Muista, veljeni ja sisareni rakas, se ei murene vähääkään! Katso tänäkin iltana, kuinka Siionissa on vielä kirkas ilma ja aurinko paistaa puhtaasti ja kirkkaasti Siionissa, armon aurinko. Ei tänne ole, kuule, Siionin vuorelle, ei tänne ole kuolemaa tuotu, mutta täällä on armo täydellinen ja kokonainen. Ja se paistaa sen tähden — ei sen tähden yksistään, että Herra Jeesus kuolee tuolla kuolinvuoteella, ei sen tähden. Mutta kuoleman haudasta tuodaan terveisiä, että kuolemakin on nielty. "Avoin on nyt hauta, esirippukin, avoin myös on taivas, liekin kotihin. Noussut ompi ylös voittolippumme ja lapsilauma on saanut rauhan terveiset."
Muistelepa tuotakin kohtaa, veljeni ja sisareni rakas, että kuoleman käärinliinoja, niitä ei ole tuotu Siionin juhlakaupunkiin. Ne Herra Jeesus jätti hautaan. Ja sen tähden kun hän tulee Siionin juhla-kaupunkiin, hän tuo rauhan terveiset. Ja sinutkin, veljeni ja sisareni, on puettu juhlapukuun, niin kuin täällä radiosaarnoissa tuotiin esille tuo, Jumala kalliisti kirkasti, kuinka se valkoinen vanhurskauden viitta... se on täällä Siionin juhlakaupungissa. Sinut on puettu valkoiseen ja puhtaaseen liinaan, jonka Herra Jeesus kuolemallaan mutta ylösnousemisellaan ennen kaikkea valmisti, niin kuin sen Raamattu sanoo:: Hän kuoli meidän synteimme tähden, mutta hän nousi ylös meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Kuule, minä kysyn, onko sinua väsyttänyt. Onko sinua uuvuttanut? Janottaako sinua vieläkin tänä iltana? Huudatko sinä, veljeni ja sisareni rakas, sieltä, että kuka toisi minulle vettä Betlehemin kaivosta portin tyköä? Minäkin saan tuoda ja ammentaa armon virrasta sinun väsyneelle sydämelle ja sanoa sinulle: Sinun syntisi on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Rakkaat epäuskoiset kuulijat — niitä tänä iltana täällä suviseuroissa kuulemma saamieni tietojen mukaan on aika paljon. Teille minä haluaisin sanoa tuollaisenkin sanan, että ajatelkaapa tuotakin asiaa, että kerran puhaltavat Kemissä ja Torniossa ja kautta Suomenniemen, kerran puhaltavat tehtaitten pillit viimeisen kerran. Kerran astuu työväki niiden porteista ulos viimeisen kerran. Kerran haudankaivaja kaivaa viimeisen haudan. Kerran saarnataan näilläkin maisemilla viimeisen kerran elävä evankeliumi Pyhältä Hengeltä. Minä kysyn, onko synnit anteeksi Jeesuksen veressä. Ellei ole, niin usko nyt ja tässä Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, jos sinulla on kipeä tunto, eivätkä asiat ole järjestyksessä. Sillä asia on, rakas ystävä, niin, että tulee se päivä, että Herra Jeesus tulee ja istahtaa istuimelle. Ei hän ole, kuule, enää siinä halvassa muodossa, missä hän täällä ensimmäisellä käyntikerralla oli. Ei hänen kasvonsa ole syljestä märkinä niin kuin ne olivat silloin, kun hän raahasi raskasta ristinpuuta Golgatan mäkeä kohden — ei! Tuo alennustila oli silloin alhaalla, niin matalalla, että kun piti sinut ja minut niin alhaalta ja matalalta lunastaa. Sen tähden se oli. Mutta kun Herra Jeesus tulee, kuule, toisen kerran, hän tulee pyhien enkeleittensä kanssa suuressa voimassa ja kirkkaudessa. Ja meille Raamattu kertoo, että hänen kasvonsa ovat kirkkaat ja maailman lapset haluavat silloin paeta. Mutta kuule — pakopaikat ovat loppuneet. Pakopaikat ovat loppuneet. Ja sen tähden, kun tuo päivä tulee, tekee mieli sanoa: Siihen päivään nousevat kaikki papit ja heidän seurakuntalaisensa. Siihen päivään nousevat rikkaat ja köyhät. Siihen päivään nousevat kapitalistit ja kommunistit. Siihen päivään nousevat kaikki kaikkialta. Ja siellä ei ole, kuule, enää kuninkaita eikä keisareita. Ei siellä ole presidenttejä eikä diplomaatteja. Ei siellä ole upseereita eikä sotamiehiä. Ei siellä enää tehdä eroa, kuule insinöörin ja tiilenkantajan välillä. Ei tehdä eroa enää professorin eikä kadunlakaisijan välillä. On vain valtava ihmissielujen valtava meri. Elämä on yksinkertaistunut. On vain siunatut ja kirotut.
Ja kuinka onnellista se on, kuule veljeni ja sisareni rakas, olla siunattuna tässä valtakunnassa, Jumalan valtakunnassa. Ja teillekin minä sanoisin teille, rakkaat ystävät, jotka kerran olette olleet Jumalan valtakunnassa, mutta täältä lähteneet pois. Monet ovat saattaneet sanoa, että heidät on ajettu ulos Jumalan valtakunnasta.: Ei ole ketään ulos ajettu, vaan ne on koonneet ylpeät rikkaat ja ylpeät pyhät kamppeensa ja omilla jaloillaan kävelleet ulos Jumalan valtakunnasta. Tämä on totinen totuus! Mutta minä sanoisin sinulle, jos sattuisi sellainen täällä olemaan — sinulle, joka tunnet tuskien hiilloksen polttavan tunnollasi ja muistelee aikoja entisiä, jolloinka armosta iloitsit, jolloin töitäs syntisiä armon virtaan upotit. Kuule, rakas ystävä! Jumalan valtakunnan portti on auki. Se on auki yötä ja päivää. Tervetuloa sisälle Jumalan valtakuntaan semmoisena kuin olet, parannuksen kautta. Ei tänne pääse kylkeytymällä eikä liittymällä niin kuin päästään maailman hengellisyyksiin. Jumalan valtakuntaan päästään, niin kuin äsken on veljemme saarnannut, ahtaan portin kautta sisälle Siioniin .
Ja kun Jumala saa armahtaa syntisen ihmisen, niin ajattele mitä tapahtuu. Kun Jumala saa armahtaa syntisen ihmisen, niin Hän tekee kunniattomasta ihmisestä kunniallisen. Voi ihmeitten ihme ja armojen armo! Ei sinunkaan, veljeni ja sisareni rakas, tarvitse hävetä, kun olet maailmassa elänyt ja rypenyt synnissä. Jumala sanoo profeetta Sefanjan kautta näin: Ei teidän tarvitse hävetä syntejä, joilla te minua vastaan rikkoneet olette. Kuule, veljeni ja sisareni, ei tarvitse häpeän punan sinunkaan kasvoille nousta, jos joku tuossa tietää minkälaisissa synneissä sinä rypenyt olet. Ne on kuule anteeksi annettu. Ne on Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi ja ne on taivaan Isä armon mereen mittaamattomiin syvyyksiin upottanut. Jaksathan sinä, veljeni ja sisareni rakas, uskoa, että synnitön pääsee taivaaseen? Jaksathan sinä uskoa, että synnitön pääsee taivaaseen, kun synnit on kaikki anteeksi annettu ja verinen risti helottaa koko velkakirjan yllä? Jeesuksen nimessä ja kalliissa sointoveressä on synnit anteeksi.
Kuule, onko sinulla tullut epäilyksiä, että miten lopussa käypi? Niin minullakin on tullut. Saanko minäkin anteeksi näitä epäilyksiä? Halu minulla on uskoa yhdessä teidän kanssanne. On monesti tullut epäilyksiä, että kun kuoleman virran pauhu alkaa kuulua, että miten minulle raukalle käypi. Mutta kuule, veljeni ja sisareni rakas, kun me katselemme tätä pyhää kirjaa... Kuule, se sanoo Raamattu tuota kuolemaakin ajatellen: Joka meitä siihen valmistaa, se on Jumala. Ja kuule, ei sinun perillepääsyä ole jätetty sinun syntisiin käsiin ja kouriin, ei, ei, ei. Se on paremmassa kädessä. Herra Jeesus sanoo: Minä nostan, Minä kannan ja Minä vien perille. Kuule, se on niin hyvissä käsissä tämä asia.
Minä aivan erikoisesti teitä, rakkaat nuoret, nuorukaiset ja neitoset, uskossa olevat ja teitä rakkaat nuoret parit, joilla minä tiedän olevan niin paljon kiusauksia ja joita tämän maailma vetää langenneen lihan ja veren kautta niin monella muotoa puoleensa. Minä haluaisin kostuttaa teidän väsyneitä tuntojanne Jeesuksen verellä. Kuulepa sinä, joka tämän sanan kuuluvilla olet, ylennä sydämesi uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Vahvistakaa kuulkaa, veljet ja sisaret, veren merkkejä tunnon päällä. Peskää pyykkiä vielä, nyt on pyykinpesun aika. Vahvistakaa veren merkkejä sen tähden, että tämä maailma ja aivan erikoisesti synti pyrkii noita veren merkkejä haalistamaan. On tärkeä, että me noita veren merkkejä vahvistamme tuntomme päällä.
Minusta tuntuu täysin varmalta tämä asia, että tämä valtava Jumalan kansa, joka täälläkin näinä päivinä on koolla ollut, tämä valtava Jumalan kansa kautta maailman, joka on kilvoittelemassa tällä kilparadalla, tämä kansa on nyt viimeiselle suoralle soitettu. Ja sinä tiedät, veljeni ja sisareni rakas, että tämän suoran Päässä on kruunujen jakopaikka. Tämän suoran päässä sanotaan sinullekin, veljeni ja sisareni, niin kuin Herra Jeesus sanoi tuolle ristin ryövärille — niin tullaan sinullekin sanomaan:, Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa'
Ajattelepa, matkaystävä! Silloin loppui arjen harmaus. Silloin se loppui. Silloin lakkasi turmelus puristamasta sinuakin. Lakkasi turmelus puristamasta. Ja silloin kaikki se, mikä suruun on syynä, on kerralla pyyhkäisty pois. Voi, veljet ja sisaret rakkaat, miten hyvää meillä on edessä. Jasiksi minä sanon tässä lopuksi laulajan kanssa: "Hetki vielä, lapsi rakas, odota ja taistele. Kohta alkaa vuosi paras, vuosi jok' ei lyhene. Kunniasi kruunun alla kun sä kerran kiittelee, et ole enää ahtahalla, poissa on murheet, kiusaukset." — Saanko minäkin vielä uskoa tämmöisenä kuin minä olen? Halu minulla on uskoa ja usko sinäkin Herran Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Olkaa turvattuina, veljet ja sisaret rakkaat! Näin turvallisesti saamme jäädä uskomaan. Armon voima meitä kantaa... Jääkää näin turvallisesti uskomaan. Amen. Jeesuksen nimeen, amen.
(Vaihdoin otsikon, Taavetti)
Viimeksi muokannut
nuusku päivämäärä 25 Helmi 2009, 10:02, muokattu yhteensä 2 kertaa
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.